Tällainen hoitokokärsimys

Psykiatrit sanoo että potilaat ovat sairaudentunnottomia eikä heitä tarvitse kuunnella. Siinä se.

jttiotit kirjoitti:

Psykiatrit sanoo että potilaat ovat sairaudentunnottomia eikä heitä tarvitse kuunnella. Siinä se.

Ties mitä psykopaatteja psykiatreina virkansa tuoman suojan takaa rääkkäämässä uhrejaan. Uskon että monia vallanhimoisia alalla. Ja rahanahneita.
(Ykskään sellainen ei ilmaiseksi ole auttamassa vaikkapa tällä palstalla, onneksi monet kokemusasiantuntiat ovat.) Aidosti psykoja ei potilaan voinnit kiinnosta, ehkä kiinnostaa kuinka mikäkin nappi toimii kelläkin, sitä kiva seurailla ja tarkkailla, kemiallista toimintaa aivoissa nappien seurauksena. Isoa palkkaa vailla vastuuta.

Tämä: IHAN KUIN PSYKIATREILLA EI OLISI TERVETTÄ JÄRKEÄ OLLENKAAN. Naulan kantaan. Ei päätä eikä häntää toiminnassa useinkaan.

Lisäksi totta on tuo, ettei potilasta itseään kuunnella suurimmassa osassa tapauksia lainkaan. Jopa hoitajat huutavat kitapurjeet liehuen, että "täällä eivät potilaat päätä lääkityksiä!". Somaattisella puolella täysin normaali asia -asiakas kieltäytyy hänelle sopimattomasta lääkityksestä esimerkiksi vaikeiden sivuvaikutusten takia- on psykiatrialla suorastaan pyhäinhäväistys. Mitä sinä mielisairas jäte oikein kuvittelet, ettäkö muka tietäisit paremmin kuin me? Mikäli psykiatri ei ole itse syönyt kyseisiä neuroleptejä ja rauhoittavia ja niiden yhdistelmiä, niin kyllä, todellakin se mielisairas teistä ainoana tietää miltä eri lääkkeet ja niiden blandaukset tuntuvat juuri hänellä.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä: IHAN KUIN PSYKIATREILLA EI OLISI TERVETTÄ JÄRKEÄ OLLENKAAN. Naulan kantaan. Ei päätä eikä häntää toiminnassa useinkaan.

Lisäksi totta on tuo, ettei potilasta itseään kuunnella suurimmassa osassa tapauksia lainkaan. Jopa hoitajat huutavat kitapurjeet liehuen, että "täällä eivät potilaat päätä lääkityksiä!". Somaattisella puolella täysin normaali asia -asiakas kieltäytyy hänelle sopimattomasta lääkityksestä esimerkiksi vaikeiden sivuvaikutusten takia- on psykiatrialla suorastaan pyhäinhäväistys. Mitä sinä mielisairas jäte oikein kuvittelet, ettäkö muka tietäisit paremmin kuin me? Mikäli psykiatri ei ole itse syönyt kyseisiä neuroleptejä ja rauhoittavia ja niiden yhdistelmiä, niin kyllä, todellakin se mielisairas teistä ainoana tietää miltä eri lääkkeet ja niiden blandaukset tuntuvat juuri hänellä.

Lue lisää

Olen törmännyt sellaisiinkin psykiatreihin, joilla on ollut tervettä järkeä.
Kun olen kertonut jonkin lääkkeen aiheuttavan jotakin, miksi en sitä ole suostunut käyttämään, ei minua ole pakotettu kyseistä lääkettä käyttämään.

Joskus on yritetty lähes pakottaa, mutta avohoidossa ei voi sitä tehdä, joten ei ole tarvinnut lääkettä käyttää.
Se, ettei jotain lääkettä suostu käyttämään, ei riitä syyksi pakkohoidolle. Tarvitsee olla muitakin perusteita, jos hoitoon aiotaan pakottaa.

On olemassa ihmisiä jotka sujuvasti väittäävät skitsofrenian / psykoosin olevan masennusta.

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa ihmisiä jotka sujuvasti väittäävät skitsofrenian / psykoosin olevan masennusta.

Toisaalta on olemassa myös psykoottinen MASENNUS. Ja skitsofreenikot usein psykoosin jälkeen MASENTUVAT.

Neeext.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta on olemassa myös psykoottinen MASENNUS. Ja skitsofreenikot usein psykoosin jälkeen MASENTUVAT.

Neeext.

Ai. No se selittäisikin sen sairaudentunnottomuuden.

Anonyymi kirjoitti:

Ai. No se selittäisikin sen sairaudentunnottomuuden.

Taidat olla alalla.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta on olemassa myös psykoottinen MASENNUS. Ja skitsofreenikot usein psykoosin jälkeen MASENTUVAT.

Neeext.

En ole skitsofreenikko, mutta kokemusta on siitä, kun psykoosia lääkittiin runsailla neurolepteillä ja lamaannuin täysin, väitettiin sitä sitten masennukseksi, ja saatiin käyttöön masennuslääkkeetkin neuroleptien lisäksi.
Lääketeollisuus saa huutaa hurraata.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat olla alalla.

Täytyykö siinä olla alalla, vai riittääkö että on vain sairaudentunnottoman ihmisen uhri?

Niin, ja unilääkkeiksi. Unohtamatta lukemattomia muita aiheita vai pitäisikö sanoa aihioita käyttää risperdalia: vanhusten ja lasten tainnuttaminen esimerkiksi. Risperdal on muuten pari molekyylin kääntöä läpikäynyt Haloperin eli haloperidoli eli nykyinen Serenase.

Itse en ole koskaan ollut osastolla,mutta minulla on diagnosoitu psykoosipiirteinen persoonallisuus,vaikka koskaan en ole nähnyt tai kuullut harhoja tai todellisuuden taju pettänyt. Onko muita joilla sama diagnoosi ilman näitä oireita?

Keksivät väittää, että kyseessä oli psykoottinen masennus.

Voi niitä ketkuja kettuja. Lääkärin etiikka ei heidän työtään ohjaa. Valehtelulla selviää aina.

123456789 kirjoitti:

Keksivät väittää, että kyseessä oli psykoottinen masennus.

Voi niitä ketkuja kettuja. Lääkärin etiikka ei heidän työtään ohjaa. Valehtelulla selviää aina.

Mulla ei ole lääkitystä tähän psykoosipiirteiseen persoonallisuuteen. Masennukseen kokeiltiin lääkkeitä,mutta useampaan vuoteen ollut masennusta. Mutta noi diagnoosit seuraa mua varmaan hautaan asti. Eli vaikka olen masennuksesta parantunut niin mulla on diagnoosi edelleen keskivaikeasta masennuksesta ja psykoosipiirteisestä persoonallisuudesta...koska??? Omaan mielipiteitä,joita ei kannata sanoa ääneen esim. omaa huonon itsetunnon,joka vaikuttaa joka päiväiseen elämään. Tätähän ammatti-ihmiset eivät usko.

Lääkäreiden opettajana toimiva psykiatri on vinkannut lääkäreitä, että "tavallisen" masennuksen hoidossa toimii tehokkaasti risperdal pienellä annoksella. Löytyisiköhän keskustelua Fimnetin miten hoitaisin -palstalta kaikkien käyttöönkin rispeldal-neuroleptin käyttöohjeesta ei-psykoottisen masennuksen hoidossa. Huom! Lääkäreitä vinkattu nimenomaan "tavallisen" masennuksen hoidossa kokeilemaan rispeldalia pienellä annostuksella, ei siis tarvitse olla psykottisluoneista masennustakaan. Että näin.

Paljonko on ns. pieni annos Risperidonia?

PaljokoOnVähän kirjoitti:

Paljonko on ns. pieni annos Risperidonia?

Pieniannoksinen määrä on 0,5 mg. Erkki Isometsä käypä hoito suosituksessa: "Lääkeresistenttiä depressiota voidaan hoitaa yhdistämällä serotoniinin takaisinoton estäjään epätyypillinen psykoosilääke aripipratsoli, ketiapiini tai risperidoni... Epätyypilliset psykoosilääkkeet ovat tehokas keino vahvistaa masennuslääkehoidon tehoa tilanteissa, joissa masennuslääke yksinään ei ole ollut tehokas. " Risperidoni on vanha lääke, jolla on paljon potilaan elämää hankaloittavia sivuvaikutuksia.

Lääketeollisuus on tutkimuksissaan löytänyt risperidonille uusiokäyttöä. Käypä hoito suosituksissa Isometsä viittaa tutkimuksiin, joissa jotain pientä hyötyä risperidonista löytyi tukilääkkeenä masennuksen hoidossa. Kun yhteiskunta säästää lääkemenoissa, vanhat lääkkeet tekevät paluuta, koska ne ovat halpoja, viis haitoista.

(Olen kuullut epäilyksiä, että psykoosien hoidossa monet lääkärit eivät edes halua vaihtaa risperidonia pois potilaalta, vaikka sen haitat olisivat kärsimystä tuottavia, koska se on niin halpa lääke yhteiskunnalle.)

pillerille_tukipilleri kirjoitti:

Pieniannoksinen määrä on 0,5 mg. Erkki Isometsä käypä hoito suosituksessa: "Lääkeresistenttiä depressiota voidaan hoitaa yhdistämällä serotoniinin takaisinoton estäjään epätyypillinen psykoosilääke aripipratsoli, ketiapiini tai risperidoni... Epätyypilliset psykoosilääkkeet ovat tehokas keino vahvistaa masennuslääkehoidon tehoa tilanteissa, joissa masennuslääke yksinään ei ole ollut tehokas. " Risperidoni on vanha lääke, jolla on paljon potilaan elämää hankaloittavia sivuvaikutuksia.

Lääketeollisuus on tutkimuksissaan löytänyt risperidonille uusiokäyttöä. Käypä hoito suosituksissa Isometsä viittaa tutkimuksiin, joissa jotain pientä hyötyä risperidonista löytyi tukilääkkeenä masennuksen hoidossa. Kun yhteiskunta säästää lääkemenoissa, vanhat lääkkeet tekevät paluuta, koska ne ovat halpoja, viis haitoista.

(Olen kuullut epäilyksiä, että psykoosien hoidossa monet lääkärit eivät edes halua vaihtaa risperidonia pois potilaalta, vaikka sen haitat olisivat kärsimystä tuottavia, koska se on niin halpa lääke yhteiskunnalle.)

Lue lisää

Lääkeresistentti repressio! Kuulostaa tosi hienolta termiltä. Suomeksi sanottuna: lääkkeet ei auta, ei vaikuta. Sitten Risperidonia niin johan alkaa näkyä lääkevaikutuksia!

KemiallinenLobotomia kirjoitti:

Lääkeresistentti repressio! Kuulostaa tosi hienolta termiltä. Suomeksi sanottuna: lääkkeet ei auta, ei vaikuta. Sitten Risperidonia niin johan alkaa näkyä lääkevaikutuksia!

Lue lisää

Sanos muuta! Ja jos psykiatreilla olisi julkinen puheoikeus, mitä kaikkea saisimmekaan tietää... Nythän ns. kollegiaalisuudenkauttapotilassuojelun nimissä psyykelääkityksen suuret ongelmat eivät pääse pillerimyllyä pyörittävien käsistä julkiseen keskusteluun. Siksi psykiatrien julkipuheet psyykelääkityksen parannusvoimasta pystyvät sokaisemaan poliitikot ja virkamieseliitin.

Päättäjät taputtavat nykyään täysin kritiikittä psykiatrian ajamalle injektiokeskeiselle avohoitomallille. Se on nimittäin hienon halpaa se, kun enää ei tarvita kalliita laitoksia, vaan hankalienkin potilaiden (kokemiensa lääkehaittojen ja epäasiallisen kohtelun vuoksi lääkekielteisiksi ja ei-hoitomyöntyväisiksi diagnosoidut) lääkitys voidaan hoitaa _valvotusti_ injektiolääkityksessä. Joku sairaanhoitopiiri onkin jo avohuollon injektiolääkityksen käytössä niin ansioitunut, ettei tuuletukseltaan näe koko kenttää.

Suomalaiset tekevät edelleen enemmän itsemurhia kuin muut pohjoismaalaiset. Viime vuoden loppuun asti mielenterveyshoidosta päättävien poliitikkojen ja ylimpien virkamiesten mielestä Suomi ei tarvitse itsemurhien ehkäisyohjelmaa, vaikka sellainen on kaikissa muissa Pohjoismaissa, ja WHO suosittelee sitä kaikille jäsenmailleen. Äkkiä mieli kuitenkin muuttui STM:ssä. Nyt on rahaa löytynyt itsemurhien ehkäisyohjelman käynnistämiseen. Myös Duodecim sai STM:ltä rahoitusta itsemurhien ehkäisemiseen.

Mikähän muutti STM;n mielen ja lopetti uskon pelkän masennuslääkityksen kaikkivoipaisuuteen itsemurhien ehkäisyssä?

Mitä tuohon itsemurhien ehkäisyohjelmaan sisältyy? On nimittäin näyttöä että psykiatrinen hoito lisää itsemurhia.

kriri kirjoitti:

Mitä tuohon itsemurhien ehkäisyohjelmaan sisältyy? On nimittäin näyttöä että psykiatrinen hoito lisää itsemurhia.

En tiedä mitä sisältyy itsemurhien ehkäisyohjelmaan, mutta oletan Turku Tyks Kupittaan psykiatrisen sairaalan antaneen kimmokkeen sille, että Turun valtuustossa istuvat ministeritkin heräsivät huomaamaan, että lääkäreiltä ja sairaanhoitohenkilökunnalta puuttuu selkeät kansalliset ohjeet eli käypä hoito -suositukset siitä, miten itsemurhaa ratkaisunaan kokevat ihmiset on terveydenhuollossa kohdattava, ja siksi rahaa valtion kassasta alkoi lopultakin löytyä itsemurhien laadukkaaseen ehkäisyyn.

Kupittaalla nimenomaan on ollut erikoisella tavalla erityisen suuria vaikeuksia esimerkiksi sen ymmärtämisessä, että itsemurhariskin vuoksi osastohoitoon turvaan otetun ihmisen mitätöinti, provosointi ja kriisikeskustelun sabotointi, ei ole hoitohenkilökunnalta oikea tapa kohdata potilasta, joka on mahdottomassa elämäntilanteessa ja menettänyt elämässään ja elämästään niin paljon, että kaikki jaksaminen on loppu.

Kuukkeloin itsemurhien ehkäisyohjelmasta tietoja. Tässä Ylen jutussa (4.9.2017) asiaa itsemurhien ehkäisyohjelman tarpeesta: https://yle.fi/uutiset/3-9778028

Tässä linkki Ylen juttuun (13.12.2017) 'Itsemurhien ehkäisyyn laaditaan Käypä hoito -ohjeet, myös kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma laitetaan uusiksi' : https://yle.fi/uutiset/3-9975348

-

En ymmärrä miksi itsemurhia pitäisi ehkäistä saatika estää, jos asianomainen haluaa kuolla. Niin kauan kuin toiminta pohjaa asianomaisen vapaaehtoisuuteen minulla ei ole valitettavaa, mutta kuten tiedetään itsemurhaesto-ohjelmat perustuvat pakottamiseen. Sellaisen toiminnan tuomitsen ankarasti.

Tässä linkki itsemurhien ehkäisyohjelmaan, en tiedä onko tämä lopullinen sapluuna: https://www.mielenterveysseura.fi/fi/yhteiskunta/vaikuttaminen/itsemurhien-ehkäisyn-tavoiteohjelma

Ohjelman ensimmäinen kohta on: Onnettomuustutkinnan ulottaminen itsemurhiin siten että jokaisesta itsemurhasta tehdään tutkinta.

Tämä tarkoittaa sitä, että onnettomuustutkintakeskuksen tehtävät ulotetaan koskemaan itsemurhien syiden ja ehkäisymahdollisuuksien tutkintaa. Kun keskus julkaisee vuosittain tutkintaselostuksen itsemurhista toimenpidesuosituksineen, on eri viranomaistahojen helppo korjata virheelliset toimintatapansa saamansa tiedon avulla.

Tämä 1. kohta on mielestäni erittäin tärkeä. Tutkinnan tuloksina paljastuisi ainakin räikeimmät virkavastuulla toimivien virheet ja epäonnistumiset itsemurhan tehneiden potilaiden hoidossa ja auttamisessa, eli niissä viranomaisten käyttämissä keinoissa, joiden tavoitteena on ollut ennaltaehkäistä itsemurha.

Mietin: Mitähän siitä seuraisi, jos ilmenee, että usein itsemurhan tehneiden masennusdiagnoosin saaneiden potilaiden hoitona ja tukena on ollut pelkkää lääkitystä. Rankkaa lääkejumppaa. Kokeiltu milloin minkäkin lääkkeen vaikutusta potilaaseen. "Autettu" vain lääkkeillä, jotka jo itsessään aiheuttavat joillekin potilaille voimat kuluttavan suuren haitan. Ei ole testiä, jolla etukäteen voidaan selvittää, keille mikäkin masennuslääke sopii ja keille ei. Ei myöskään ole testiä, joka kertoo, keille tulee masennuslääkkeen purusta itsemurha-ajatuksia herättäviä ahdistus- ja tuskatiloja.

Mietin: Onkohan suomalainen psykiatria miettinyt, että voiko olla niin, että masennuslääkitys saattaa olla joidenkin potilaiden kohdalla tie itsemurhaan? Jos tämä on käynyt psykiatrian äänitorviemme mielessä, niin onko johtanut käytännön tasolla mihinkään ohjeistuksiin. Vai vieläkö terveydenhuollon piiriin joko ohjattujen tai eksyneiden kärsivien ihmisten aivoja jumpataan lääkityskokeiluilla ees taas kerta kerran jälkeen, lääkärit toivossa eläen, kun on kaikki peukut pystyssä niin jossain vaiheessa joku lääkeyhdistelmä vaikuttaa eikä potilas enää kärsi elämäntilanteensa vuoksi...

Itsemurhien ehkäisyohjelman 1. kohta on tärkeä. Onnettomuustutkinnan tulokset antaisivat kaikille viranomaisille tärkeää tietoa siitä, mitä on tapahtunut todella. Oikea tieto auttaa muuttamaan nykyisen auttamiskoneiston kovaksi käyneitä toimintatapoja inhimillisempään suuntaan.

Fiksuilta vaikuttavat ohjelman muutkin kohdat, suosittelen, kannattaa tsekata. On hyvä, että vaikeaan elämäntilanteeseensa kuolemasta apua toivovat voivat hakea ilmaista apua myös muualta kuin suomalaisen virkakoneiston byrokratiasuosta, sotepalveluista.

Vastenmielinen ohjelma. Esimerkiksi kohta 9:

"9. Itsemurhavälineiden saatavuuden rajoittaminen
Itsemurhavälineiden saatavuuden rajoittamisesta on saatu kansainvälisesti hyviä tuloksia. Ampuma-aseiden tai myrkyllisten aineiden saatavuuden rajoittaminen on monissa maissa vähentänyt itsemurhakuolemia. Tavoite: Lainsäädännöllä rajoitetaan itsemurhavälineiden saatavuutta"

Minkä takia itsemurhia pitäisi rajoittaa? Kenen luvalla? Jokaisella (täysi-ikäisellä) kansalaisella on vapaassa valtiossa vapaus tappaa itsensä niin parhaaksi katsoessaan, ajankohdasta ja syistä riippumatta. Toisen ihmisen itsemurhan estäminen pakkokeinoja käyttäen on päällekarkaus, josta tekijä tulee saattaa vastuuseen Suomen rikoslain osoittamalla tavalla. Emme ole vielä yhteiskuntana oppineet kunnioittamaan kanssaihmistemme koskemattomuutta ja vapautta. Suomen Mielenterveysseura toimii vastenmielisesti näyttäessään huonoa esimerkkiä pyrkien kiristämään kansalaisten vapauksien, itsemäärämisoikeuden ja koskemattomuuden kaventamista.

hp7u89fd kirjoitti:

Vastenmielinen ohjelma. Esimerkiksi kohta 9:

"9. Itsemurhavälineiden saatavuuden rajoittaminen
Itsemurhavälineiden saatavuuden rajoittamisesta on saatu kansainvälisesti hyviä tuloksia. Ampuma-aseiden tai myrkyllisten aineiden saatavuuden rajoittaminen on monissa maissa vähentänyt itsemurhakuolemia. Tavoite: Lainsäädännöllä rajoitetaan itsemurhavälineiden saatavuutta"

Minkä takia itsemurhia pitäisi rajoittaa? Kenen luvalla? Jokaisella (täysi-ikäisellä) kansalaisella on vapaassa valtiossa vapaus tappaa itsensä niin parhaaksi katsoessaan, ajankohdasta ja syistä riippumatta. Toisen ihmisen itsemurhan estäminen pakkokeinoja käyttäen on päällekarkaus, josta tekijä tulee saattaa vastuuseen Suomen rikoslain osoittamalla tavalla. Emme ole vielä yhteiskuntana oppineet kunnioittamaan kanssaihmistemme koskemattomuutta ja vapautta. Suomen Mielenterveysseura toimii vastenmielisesti näyttäessään huonoa esimerkkiä pyrkien kiristämään kansalaisten vapauksien, itsemäärämisoikeuden ja koskemattomuuden kaventamista.

Lue lisää

Mutta entä jos ihminen ahdistuu halustaan kuolla? Ja haluaa päästä eroon itsemurhansa suunnittelusta? Toivoo ja haluaa apua, jotta ei tappaisi itseään siihen paikkaan? Haluaa tarkistaa jonkun auttavan tahon kanssa, olisiko hänellä kuitenkin vielä jotain mahdollisuutta saada elämä sille tolalle, että sitä voi elää ilman jatkuvaa sietämätöntä kärsimystä?

Itsemurhien ennaltaehkäisyssähän on kyse siitä inhimillisestä lähtökohdasta, että miten voidaan auttaa heitä, jotka apua toivovat. Miten autetaan rikkomatta heitä, työntämättä entistä vaikeampaan tilanteeseen?

Se on selvä, että pakkotoimenpitein ei ketään hengissä pidetä hetkeä kauemmin. Ehkä psykiatriassa paljon käytetyt pakkotoimenpiteet ovatkin yksi syy sille, että Suomessa on korkeat itsemurhaluvut.

Myös se on selvää, että aina voi käydä niin että elämä on pysyvää kärsimystä eikä siitä kärsimyksestä ole ulospääsyä, syystä tai toisesta. Mutta sen vuoksi ei pidä kieltää apua muilta. Ei mikään ohjelmapaperi pysty riistämään ihmiseltä omaa oikeutta päättää elämästään.

Mitä tulee kohtaan 9, niin ampuma-aseiden valvontaa pitäisi tiukentaa muutenkin.

kriri kirjoitti:

Mitä tuohon itsemurhien ehkäisyohjelmaan sisältyy? On nimittäin näyttöä että psykiatrinen hoito lisää itsemurhia.

Itsemurhia lisää pakkotoimet kuten perusteeton M1 lähete ja vapaudenriisto parin päivän ajaksi suljetulle, perusteetta kotiin murtautuminen ja käsiraudoittaminen. Vaikea on sellaisen jälkeen enää elää. Noin toimi Leppävaaran psykiatrian poliklinikan osaamaton, narsistinen psykiatrioppilas ja vankilapsykiatri Jorvissa. Eivät osanneet edes pyytää anteeksi virhettään. Linjajohtajan mielestä asiasta ei ole aiheellista huomauttaa. On siinäkin esimerkin näyttäjä ja kouluttaja. Mitä "isot"edellä, sitä pienet perässä. Psykiatria on edelleen lääketieteen häpeätahra.

frghdcvgf kirjoitti:

Mutta entä jos ihminen ahdistuu halustaan kuolla? Ja haluaa päästä eroon itsemurhansa suunnittelusta? Toivoo ja haluaa apua, jotta ei tappaisi itseään siihen paikkaan? Haluaa tarkistaa jonkun auttavan tahon kanssa, olisiko hänellä kuitenkin vielä jotain mahdollisuutta saada elämä sille tolalle, että sitä voi elää ilman jatkuvaa sietämätöntä kärsimystä?

Itsemurhien ennaltaehkäisyssähän on kyse siitä inhimillisestä lähtökohdasta, että miten voidaan auttaa heitä, jotka apua toivovat. Miten autetaan rikkomatta heitä, työntämättä entistä vaikeampaan tilanteeseen?

Se on selvä, että pakkotoimenpitein ei ketään hengissä pidetä hetkeä kauemmin. Ehkä psykiatriassa paljon käytetyt pakkotoimenpiteet ovatkin yksi syy sille, että Suomessa on korkeat itsemurhaluvut.

Myös se on selvää, että aina voi käydä niin että elämä on pysyvää kärsimystä eikä siitä kärsimyksestä ole ulospääsyä, syystä tai toisesta. Mutta sen vuoksi ei pidä kieltää apua muilta. Ei mikään ohjelmapaperi pysty riistämään ihmiseltä omaa oikeutta päättää elämästään.

Mitä tulee kohtaan 9, niin ampuma-aseiden valvontaa pitäisi tiukentaa muutenkin.

Lue lisää

"Itsemurhien ennaltaehkäisyssähän on kyse siitä inhimillisestä lähtökohdasta, että miten voidaan auttaa heitä, jotka apua toivovat."

Olet ymmärtänyt väärin. "Itsemurhaehkäisy", totuudenmukaisemmin itsemurhakielto, ei perustu asianomaisen toiveeseen vaan valtion pakottamiseen. Kohteelta ei kysytä haluaako hän apua tai sopiiko häneen kohdistaa toimia vaan toimet pakotetaan häneen vastentahtoisesti. Toiminta täyttää useamman rikoksen (päällekäyminen, pahoinpitely, vapaudenriisto jne.) tunnusmerkistön.

"Ehkä psykiatriassa paljon käytetyt pakkotoimenpiteet ovatkin yksi syy sille, että Suomessa on korkeat itsemurhaluvut."

Ei vain ehkä vaan psykiatrinen pakottaminen tunnetusti lisää itsemurhia. Psykiatrinen pakottaminen on ihmisoikeusrikos eikä siten kuulu vapaaseen oikeusvaltioon. Psykiatrinen pakottaminen on yksi Suomenkin valtion häpeällisimmistä piirteistä.

"Ei mikään ohjelmapaperi pysty riistämään ihmiseltä omaa oikeutta päättää elämästään."

Juuri kyseinen ohjelma kampanjoi sen puolesta, että laajemmalta osalta kansalaisiamme voidaan riistää päätäntävalta omasta elämstään. Niin tekevät käytännössä kaikki muutkin auttamiseksi naamioidut poliittisen agendat aiheeseen liittyen.

Avainsana sallitun ja tuomittavan toiminnan välillä on aina _vapaaehtoisuus_.

kriri kirjoitti:

Mitä tuohon itsemurhien ehkäisyohjelmaan sisältyy? On nimittäin näyttöä että psykiatrinen hoito lisää itsemurhia.

Samaa mieltä. Olen kärsinyt itsemurha ajatuksista lapsesta saakka ja oppinut käsittelemään niitä. Eikä ne ilman syitä tule ja niihin ei voi vaikuttaa. Paheneehan ptsd:kin usein terapiassa. Ulkopuolisten sekaantuminen lisää sisäistä rikkoontumista. Joskus ihminen joutuu sopeutumaan ylivoimaiseen olosuhteeseen niin, että se ruumiillistuu ja olosuhteen paraneminenkin voi aiheuttaa kuoleman. Kyllä nyt saadaan pahaa aikaan. Jälkiselvitykset tuhoaa omaiset ja ketju pahenee. Joillakin on mielestään oikeus porata toisen kalloon seurauksista, kun ei edes voi vastata. Jotkut asiat ovat ihmismielelle liikaa ja sen takia holokaustiakaan ei kaikki pysty tunnustamaan.

muita kirjoitti:

Itse en ole koskaan ollut osastolla,mutta minulla on diagnosoitu psykoosipiirteinen persoonallisuus,vaikka koskaan en ole nähnyt tai kuullut harhoja tai todellisuuden taju pettänyt. Onko muita joilla sama diagnoosi ilman näitä oireita?

Lue lisää

Ei siihen noita oireita tarvita. Googlaa vaikka.

muita kirjoitti:

Itse en ole koskaan ollut osastolla,mutta minulla on diagnosoitu psykoosipiirteinen persoonallisuus,vaikka koskaan en ole nähnyt tai kuullut harhoja tai todellisuuden taju pettänyt. Onko muita joilla sama diagnoosi ilman näitä oireita?

Lue lisää

No täällä on 1 tällainen herttainen sekopää, jolla on diagnoosi psykoosipiirteinen persoonallisuus ja joo, en näe tai kuule harhoja, mutta joskus on tuntunut, että todellisuuden taju heittää, mikä pelottaa mua itteenikin ja joo, oon käyttäny 14 vuotta siihen Seroquelia 200 mg illalla......... Jos se nyt yhtään auttaa, niin joo, menköön.......... 😉😁😆 Noh, näillä nykylääkityksillä oon täynnä elämän iloa ja voimaa, nautin asioista ja koen mielihyvää, mulla on vilkas mielikuvitus, mutta jos se on vaa mielikuvitusta, niin so fucking what...........? 😁😝😅
Osastolla oon ollu viimeks parikymppisenä, olin aikoinani Itsetuhoinen impulsiivisesti ja sit kattoivat, että Seroquel hillitsee mun impulsiivisuutta.........
Mitä väliä niillä diagnoosilla on loppupeleissä, onhan ihminen paljon muutakin kuin sairautensa.........😏🙂
Sit ihmiset yleistää, että jos on mt-kuntoutuja, niin seurustelu sellasen ihmisen kanssa ois muka yhtä helvettiä toisen psyykkisen oireilun vuoksi - no ei varmasti ole, jos toinen on psyykkisesti hyvässä kunnossa ja tasapainossa, ite ainakin olen, vaikka onki huonoja päiviä välillä..........Diagnoosit on diagnooseja......... 😏🙂

Tiedän. Onhan mullekin määrätty unettomuuteen skitsofrenia ja psykoosi lääkkeitä. Niillä kyllä nukkuu. Mutta kyllä lääkkeitä määrätään liian helposti.

Kyllä niin on että kaikki ns psykiatriset osastot on lakkautettava!
Siellä tulee entistä "hullummaksi".
Avohoitoon vain kaikki ns potilaat.
Hirmuinen säästökin veronmaksajien rahoja!

Ja vielä: tiedän erään kaverin, joka on saanut ns " hullun paperit", eli diagnoosin joku mielen sairaus
Niin tämä kaveri käy "lataamossa" pari kolme kertaa/vuosi.
Niin sanoi että kun oikein v* tuttaa, niin käy "täysihoidossa"!
Semmoista se on "osastohoito" Suomessa!

Mä oon vaikean masennuksen takia eläkkeellä. Ns. keskusteluterapia jossain mielenterveystoimistossa on täysin hyödytöntä. Eihän se edes oo oikeaa terapiaa, turhaa lässytystä vaihtuvien hoitajien kans.
Lääkkeistä ei oo ollu ku haittaa. Sähköä oon ottanut muutamat satsit. Ei hyötyä, muttei haittojakaan.
Mä käyn kans lataamossa kolmekin kertaa vuodessa.
Vähän niinku kaverisikin, että täysihoidossa. Mä tykkään, kun välillä saa kunnollista ruokaa.
Mun mielestä on tosi huono juttu, että nykyään ei oo enää kevyempiä osastoja. Suuri osa osaston potilaista on ihan kujalla, psykoosissa tai jotain. Pumpataan täyteen lääkkeitä, että olisivat hiljaa. Ja sit kotiin.
Mun mielestä monissa tapauksissa avohoito on sama ku heitteillejättö!
Ei sairaaloita saisi lopettaa. Tarvittais osastoja, joissa ois kuntouttavaa toimintaa. Siitä tulis jo säästöäkin, kun porukka kuntoutus niin, että pärjäis kotona ilman tukitoimia.

Tehän tunnutte olevan viisaampia hoitojenne suhteen kuin lääkärit ja hoitajat. Sen kun vaan parantelette mielenne, kun konstit näköjään on hallussa. Tiedätte mitä pitäisi tehdä, niin tehkää.

Mihin perustat väitteesi että psykaitriasta on muka tulossa vähemmän lääkekeskeistä? Taitaa siinä liiketoiminnassa olla liikaa rahaa kiinni verrattuna muuhun.

pwwkr kirjoitti:

Mihin perustat väitteesi että psykaitriasta on muka tulossa vähemmän lääkekeskeistä? Taitaa siinä liiketoiminnassa olla liikaa rahaa kiinni verrattuna muuhun.

Ainoa peruste, jonka itse keksin on, että sähköshokittaminen ja aivosilvonta lisääntyy tällä hetkellä. Siten suhteessa pilleripeli pienenee. Arvioisin silti, että vaikka pillereiden suhteellinen osuus käsittelyssä pienenee, kokonaisuudessaan pillereiden käyttö jatkaa kasvua.

palstaviisaat kirjoitti:

Tehän tunnutte olevan viisaampia hoitojenne suhteen kuin lääkärit ja hoitajat. Sen kun vaan parantelette mielenne, kun konstit näköjään on hallussa. Tiedätte mitä pitäisi tehdä, niin tehkää.

Lue lisää

Liian vanha vittuilufraasi, et jaksaisi.

Anonyymi kirjoitti:

Liian vanha vittuilufraasi, et jaksaisi.

Sitähän se kyllä on, mutta onhan siinä vinha perä.

Tällä foorumilla valitetaan nimenomaan siitä, että miten paljon paremmin itse tietää asian kuin lääkäri. tai koko loppu yhteiskunta jos niikseen tulee ja sitten kuitenkin epäonnistutaan kaikessa.

Anonyymi kirjoitti:

Sitähän se kyllä on, mutta onhan siinä vinha perä.

Tällä foorumilla valitetaan nimenomaan siitä, että miten paljon paremmin itse tietää asian kuin lääkäri. tai koko loppu yhteiskunta jos niikseen tulee ja sitten kuitenkin epäonnistutaan kaikessa.

Lue lisää

Tuli nuorena koettua kantapään kautta, miten lääkitykset aloitettiin ja lisättiin sitä mukaa, kun ongelmat vain paheni.

Alkuun paniikkihäiriötä, johon rauhoittavia, niiden väärinkäyttöä päihteiden kanssa. Siitä seurasi:
Psykoosissa osastolle, jossa aloitettiin vahvat psykoosilääkkeet, neuroleptit.
Lamasivat lähes koko toimintakyvyn, ja tuli maattua paljon vuoteessa.
Siitä syystä väitettiin masennukseksi, joten aloitettiin masennuslääkkeet neuroleptien lisäksi.
Masennuslääkkeet aiheuttivat maniaa, annettiin siihen lääkitys.

Oli aikamoinen lääkearsenaali, ja koko elämä meni enemmän ja enemmän sekaisin.
Tiedä siitä sitten, mitä lääkärit tiesivät tai mitä ei, mutta varmasti tajusivat, että todella rankat lääkemäärät vain pahensi kaikkea.

Loppujen lopuksi saatiin hoidettua juurisyyt, joista seurasi mt-ongelmia, ja lääkkeetön elämä tuli täysin mahdolliseksi.

Vuodet olivat ajoittain kärsimystä, ajoittain ei. Nykyään en enää mieti niitä aikoja, ei tarvitse kärsiä ( paitsi lääkitysten jälkeensä jättämistä fyysisistä vaivoista ).
Katkeroituminen tai kenenkään syyttely näin jälkikäteen ei hyödyttäisi yhtään mitään. Onneksi nyt on paremmin kuin ennen.

Hoitokäytännöistä päättävät hoitavat tahot, itse jos olisin hoitotyössä, toimisin monissa asioissa eri tavoin.
Luulin jo yhdessä vaiheessa, että jotain olisi vuosien myötä muuttunut, mutta kun tuttujani on ollut edelleen hoidon piirissä, niin ajoittain joutuu yllättymään, kuinka pitkälti asiat ovat samalla tavoin kuin kauan sitten.
Kehityksestä joskus paljon puhutaan, mutta kuitenkaan mitään ei tapahdu, valitettavasti.

Sivustakommentoija kirjoitti:

Ainoa peruste, jonka itse keksin on, että sähköshokittaminen ja aivosilvonta lisääntyy tällä hetkellä. Siten suhteessa pilleripeli pienenee. Arvioisin silti, että vaikka pillereiden suhteellinen osuus käsittelyssä pienenee, kokonaisuudessaan pillereiden käyttö jatkaa kasvua.

Lue lisää

Ai neuromodulaatioko? Kertokaa joku, onko tämä jokin täysin epäinhimillinen sähköhoidon ja raskaan lääkityksen yhdistelmähoito? Kenties anturit aivoihin jne.?

Minne katosi se stumulaatiomyssy, joka herätti vuosia sitten masennuksen takia eläköityneenkin? Se vain vedettiin yöksi päähän kuin keittäjän päähine. Eikö ole tarpeeksi rahaa pumpattavaksi jatkuvaan kasvuun tällä yömyssyllä, vai miksi helvetissaä tämä myssyhoito ei jo ole kaikkien vakavasti masentuneiden saatavilla?

Kyllä niin on että kaikki ns mielenterveysosastot ovat tulleet tiensä päähän.
Kallista, raskasta "hoitoa" ilman tulosta.
Koko systeemi pitää purkaa kertaheitolla.
Ihmiset kotiin ja tarvittavat tukipalvelut.
Kuka, jukolauta, haluaa olla jossain laitoksessa loppuikänsä?!
Vammaispalvelulaki on osoittanut, että ihmiset selviytyvät kotona kunhan vaan on riittävät tukipalvelut.

Et itse vaikuta kovin terveeltä.

Vaikuttaa sarkasmilta

Kyllä kaikkien ihmisten pitää saada olla vapaana! Olkoon sairaus mikä tahansa.
Ennakkoluulot elävät vahvasti.
"Hullulla" pelotellaan, niin että ihmiset vierovat erilaisesti käyttäyvää.
Mitä siitä jos naapuri itsekseen naureskelee ja puhuu sekavia?
Jos tyypillä ei ole Känny korvalla, niin käytös leimataa oudoksi!

jfjy kirjoitti:

Vaikuttaa sarkasmilta

Sepä se hauskaa onkin. Tällä palstalla on aina välillä vaikea erottaa onko kirjoittaja tosissaan vai sarkastinen. Sarkasmi epäonnistuu, jos se tulkitaan väärin. Joskus kuitenkin voi sanoa, että vika on tulkitsijassakin. Joillekin menee ilmeinenkin sarkasmi todesta. Se on huvittaa, koska kertoo lukijan tulkinnan kypsymättömyydestä.

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että tuosta kommentista en osaa täysin varmuudella sanoa onko kyseessä sarkasmi vai onko kirjoittaja tosissaan. Jos on tosissaan, on hän tietämätön aiheesat. Jos taas sarkastinen, sarkasmista puuttuu sisältö tai viimeinen "punch line," joka viestittäisi lukijalle tekstin olevan selvästi sarkasmia. Siinä mielessä epäonnistuu sarkasmina.

Kun luin kirjoituksen uudemman kerran niin haistan sarkasmin paremmin. Lieneekö ollut tulkitsijassa vika. Ken tietää. :)

Nimimerkki Hoitamalla on luultavasti osastolla työskentelevä hoitaja joka on turhautunut ja leipiintynyt työhönsä. ja niin hoitojärjestelmän sokaisema kuin vain voi olla. Alkuperäinen hoitokuvaus vahvistaa hoidon mielettömyyden osastoilla.

Eikö näitä palstoja ole seuraamassa ketään arvovaltaisia henkilöitä joilla olisi mahdollisuus ihan tosissaan puuttua tällaiseen veronmaksajien varoilla tapahtuvaan ihmisten kiduttamiseen ja turhaan makuuttamiseen täysihoidossa. Niin kauas taaksepäin kun lueskelee näitä viestiketjuja samat jutut toistuu vuodesta toiseen. Herätys ihmiset!

Asenteesta kiinni. Ennen vammaispalvelulakia erilaisten vammojen kanssa elävät suljettiin laitoksiin, jotka olivat rakennettu korpeen. Kauas "ihmisten ilmoilta".
Sama on "epänormaalisti käyttäytyvien"??? kohdalla.
Hullu mikä hullu. Pois "terveiden" ja "normaalien" ihmisten parista!

Hölmö. Mitä tarkoittaa mielisairas?! Mitä sinä sillä tarkoitat? Mielisairaus on metafora. Toisin sanoen se kuka on mielisairas on mielipideasia, ei objektiivinen fakta. Entä mitä tarkoitat parantumisella? Jos mielisairaus on pelkkä metafora, eli ei sairaus lainkaan, miten sellaisesta mikä ei ole sairaus voi parantua? Mitä tarkoitat parantumisella tässä yhteydessä? Mitä tarkoittaa tervejärkinen tai tavallinen tai normaali tässä yhteydessä?

Selvästi et ymmärrä mistä psykiatriassa on kysymys. Siksi komenttisi ovat absurdeja.

Jos haluat oppia psykiatriaa, voit tutustua alaan esimerkiksi sivustolla szasz com.

Ei tuo mitenkään absurdi kommentti ennen-nimimerkiltä ole, vaikka sitäpä kyllä, ja nimenomaan, sietääkin pohtia että mikä se "mielisairaus" oikein on, ja mitä kaikkea mielen sairaus milloin kenenkin mielestä on ja milloin milläkin perusteella, ja miten erilaisia "mielisairauksia" historian saatossa onkaan löydetty, ja kas kummaa! haudattu.

"sen [mielisairasdiagnoosin] turvin voi pakkohoitaa."

Aivan oikein. Tätä harva ihminen on tullut ymmärtäneeksi. Psykiatrisen "diagnosoinnin" eli oikeammin klassifioinnin tai sertifioinnin (käytetään myös sanaa leimaaminen) tarkoitus on viedä kohteelta ihmisoikeudet ja täten mahdollistaa pakkotoimet häntä vastaan.

Lisää tietoa psykiatrista saa osoitteesta szasz com.

Olen selviytynyt pimahtaneiden psykiatristen hoitajien ja pimittäjäpsykiatrien kynsistä elävien kirjoihin ja päässyt lopulta yksin omin voimin eroon 15 vuoden psyykelääkehelvetistä, hitaasti mutta varmasti, ja niin kauan kuin minussa henki pihisee, minä olen sananvapautta käyttävänä kivenä ihmisiä rikkovan psykiatrian kengässä... enkä minäkään enää ole yksin kertomassa mikä lääkärien vastuulla olevissa hoitokäytännöissä on potilaiden kannalta epäinhimillistä ja syrjivää ja ihmisoikeuksia polkevaa...

Kannustan julkisuuteen niin paljon kuin vain mahdollista. Koeta löytää sellaiset mediat joiden toimittajat lähtevät kertomaan kokemuksia yksinomaan potilaan näkökannalta eivätkä lurittele sinne joukkoon muka asiantuntijoiden mielipiteitä jotka kumoavat / muuttavat potilaan todellisen tarinan.

hyvähyvä kirjoitti:

Kannustan julkisuuteen niin paljon kuin vain mahdollista. Koeta löytää sellaiset mediat joiden toimittajat lähtevät kertomaan kokemuksia yksinomaan potilaan näkökannalta eivätkä lurittele sinne joukkoon muka asiantuntijoiden mielipiteitä jotka kumoavat / muuttavat potilaan todellisen tarinan.

Lue lisää

Ajattelen, olen siis...
Eettisiä pohdintoja psykiatriasta, professori Korkeilan ja kumppaneiden toimittama teos vuodelta 2006
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/eettisia-pohdintoja-psykiatriasta/3083fe70-df2e-31a2-8cc7-318799faeec5

Psykiatrissa sairaaloissa potilaiden hoidosta vastaa lääkäri, ja näin eettisesti lääkärit ovat pystyneet vastaamaan Kupittaan psykiatrisen sairaalan potilaiden hoidosta, oikeudenkäynti vuonna 2017
http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3659556/Oikeus G1osaston mieshoitaja pahoinpiteli torkeasti vanhuspotilaan

"Oikeus uskoi todistajien kertomukset, vaikka pääosa rikoksista jäikin näyttämättä." Käräjäoikeuden tuomari moitti ankarin sanankääntein Kupittaan johdon toimintaa. "Toimivassa työympäristössä työnantajapuoli olisi puuttunut väitettyihin virheellisiin menetelmiin heti ja tutkinut, onko väitteissä perää", oikeus lausui tuomiossaan. Näin se on Suomessa, oikeuden antama tuomio on julkinen.

Valvira on todennut Kupittaan tapauksen opettaneen koko psykiatrian kenttää. Mutta miten se opetus näkyy käytännössä?

Ehkä ainakin siten kuin tämän viestiketjun alullepanijan kertomassa potilastietokirjauksessa: "Lääkärin loppukierto. Lääkityksellä ei saatu vastinetta koska ei osastolla ole muuta tarjolla eikä halua sähköä. Sanotaan että sinun täytyy tulla toimeen sairauden kanssa, kotona se ei tule paranemaan."

Lääkärit nykyään viittaavat potilastiedoissa resursseihin, jos resurssien puute estää antamasta potilaalle tämän tarvitsemaa hoitoa ( esim. terapiat) ja potilas on siksi nakattava oman onnensa varaan.

Potilasturvalain mukaan on niin, että kun potilaan hoidon tarvetta vastaamattomat hoitokäytännöt johtuvat resurssien puutteesta, ei hoitavaa lääkäriä voi vaatia vastuuseen potilaalle aiheutuneesta haitasta tai virheestä, eikä hoitamatta jättämisestä.

selvästikin, avaudu lisää tyhmyydestäsi

Mielenterveysongelmiin auttaisi ehkä mieluummin lääketutkimusten tekemisen kollektivisointi akateemisiin laitoksiin ja lääkeyhtiöiden sekä akateemisten tutkijoiden välisen taloudellisen siteen katkaiseminen. Ehkä myös auttaisi, jos hoitosuoistusten tekijöillä ei olisi suurimmalla osalla vahvoja kytköksiä lääketeollisuuteen. Olisi vallankumouksellista, jos psykiatrit, jotka ovat aina tienneet, että mielenterveyden häiriöt eivät ole mitään tiedettyjä valideja sairauksia aivoissa, kertoisivat sen myös kaikelle kansalle. Ilman lääketeollisuuden kytköksiä psykiatriassa voitaisiin harjoittaa ehkä enemmän akateemista vapautta eli sitä kuuluista tiedettä ja myöntää, että DSM ja ICD tautiluokitukset psykiatriassa eivät ole lääketieteellisiä vaan poliittisia. Ei ole olemassa mitään spesifejä lääkkeitä spesifeihin häiriöihin, vaan masentuneelle voidaan tunkea kunnon koktaili mitä sattuu, ja katsoa, jos se toimii. Lääkekokeet ja niiden tulosten julkaiseminen ovat niin loppuunsa manipuloituja, ettei niihin voi mitenkään luottaa. Ei ihme, koska ne ovat lääkeyhtiöiden itsensä tekemiä. Jos esimerkiksi epäilyt saisivat itse suoritaa itse esitutkinnan rikoksesta, josta heitä syytetään, niin vähemmälläkin järjellä omistetut ihmiset voisivat alkaa epäillä, että järjestelmä ei ole kannustinrakenteiltaan kovin toimiva. Yhtä toimiva on lääketutkimusten tekeminen ja psykiatristen häiriöiden tutkimus tiedemaailmassa. Jos kannustin luoda tarvetta psykiatrisille palveluille vähenisi, vähenisivät todennäköisesti myös mielenterveyden häiriöiden esiintyminen ja kroonisuusongelma. Ennen vanhaan psykiatrit esimerkiksi toistuvasti sanoivat julkisesti, että masennus ei ole vakava eikä krooninen häiriö, vaan sillä on niin äärimmäisen hyvä ennuste luonnostaan, ettei sitä kannata useinkaan edes hoitaa. Nykyään se on vakava ja usein krooninen sairaus, jonka ansiosta moni joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä johtuu osin siitä, että on olemassa kysyntää masennukselle ja muille psykiatrisille häiriöille viranomaisten puolelta, jotka toimivat huumediilereinä kansainvälisille lääkeyhtiöille. Masennusta on vuosikymmeniä markkinoitu ihmisille ihan tarkoituksella, jotta he tietäisivät olevansa sairaita, ja hakevansa huumeita verovaroilla tuettuna. Tässä nyt ollaan niitetty sitä, mitä on vuosikymmeniä kylvetty. Masennuksesta johtuvien sairaseläkkeiden määrä on räjähtänyt kaikkialla länsimaissa, koska tämä on hyödyttänyt eliittejä monin tavoin ja tuottanut miljardien tuottoja lääkeyhtiöille.

Olet oikeassa.

Sinä et ole hoitaja kuin omissa harhaluuloissasi.

Trollololololol loooo

Hyvä että nostit tämän vielä tapetille!

Tarkennan käyttämääni termiä: Kysymys on _potilasvahinkolaista_ ja sen mukaan puuttuvien terveydenhuollon resurssien seurauksena aiheutuvaa vahinkoa ei voida korvata potilasvakuutuksesta. Hoito voi siis olla niinkin virheellistä, että sen seurauksena potilas vammautuu, tai se vie potilaan mullan alle, mutta jos on osoitettavissa, että lääkäri ei ole voinut tilanteessa resurssipulan vuoksi toimia toisin, niin tapahtunutta vahinkoa ei korvata potilasvakuutuksesta.

Psykiatrisesta hoidosta ei liiemmin muistutuksia tai kanteluja tehdä, joten voi olla ettei potilasvahinkoilmoituksiakaan. Ei ainakaan nopealla haulla löytynyt ratkaisuja, joissa psykiatrisen hoidon seurauksen syntynyttä vahinkoa olisi korvattu.

Kuvaat osuvasti osastohoitoa, olet oikeassa. Epäinhimillistä on. Kyllä resurssit pitäisi osata käyttää laittamatta potilaita kärsimään.

Nykyään psykiatrit puolustelevat masennusdiagnoosipotilaiden aivokemialliseen lääkitykseen perustuvaa hoitoa reurssipulalla - kyllä tarjottaisiin terapioita jos poliitikot antaisivat palkkarahat! - ja samaan aikaan psykiatrit panostavat kaikki tutkimusresurssinsa uusiin aivokemiallisiin hoitomuotoihin.

Psykiatreilla ajatukset pyörivät liikaa pillereiden ympärillä, koska heille aivot on ongelmien ydin. Mielenterveyshoidon hoitokäytännöt perustuvat käypä hoito -suosituksiin, ja nehän ovat psykiatrian erikoislääkäreiden laatimia.

Eikö psykiatrian koulutukseen ja ammattitaitoon pitäisi kuulua taito antaa terapiaa, koska he työskentelevät ihmisten kanssa, jotka tarvitsisivat sitä? Eiväthän he voi olla vain kalliisti koulutettuja lääkejakoautomaatteja. Siinä sitä vasta hukataan resursseja. Niinhän muutkin lääkärit osaavat hoitaa ihmisen kehoa omalla alallaan.

Kalliisti koulutettuja automaatteja. Just niin. Sitä psykiatrit on.

Tosin osa on kustantanut itselleen psykoterapeutin pätevyyden, mutta he tekevät terapiatyötä yksityisellä sektorilla niiden potilaiden hyväksi joilla on varaa maksaa taksat, tai muita tukijärjestelyjä.

Julkisellakin työskentelee psykoterapeutin pätevyyden hankkineita psykiatreja, mutta hekin antavat terapiaa vain yksityisvastaanotoillaan taksat maksaville asiakkaille, koska julkinen sektori ei halua maksaa heille 1) palkkaa siitä työajasta, joka menisi potilaiden terapeuttiseen auttamiseen 2) eikä palkanlisää psykoterapeutin osaamisesta.

Julkisen sektorin kautta potilas voi joskus saada sairaudenhoitona psykoterapiaa, mutta se ostetaan alihankkijoilta, vaikka talossa olisi palkkalistoilla psykoterapeutin pätevyydet omaavia psykiatreja; näin kertoi eräässä lehtijutun lukijakommentissa "tyksiläinen", joka työnantajansa käytäntöjä ihmetteli.

Käy kyllä sääliksi näitä psykiatrejakin, jotka näkevät työssään sen totuuden, että lääkitys ei poista potilaan mielenterveyttä horjuttavia ongelmia vaan jopa lisää niitä ja vaikeuttaa ongelmien psykologista käsittelyä. Psykiatrit katsovat sivusta potilaiden kärsimystä, koska eivät voi/saa palkkasuhteessaan auttaa potilaita oikein siitä syystä että mielenterveyshoitomme on kokonaan rakennettu lääkitysten varaan. Vain varakkailla on mahdollisuus kärsivän ihmisen tilanteen huomioon ottavaan psykoterapeuttiseen hoitoon ja muuhunkin tukeen.

Psykiatrit massana ovat tyytyväisiä nykyiseen hoitokulttuuriin. En ole havainnut että julkisuudessa psykiatrit avoimesti ja omalla nimellään olisivat kritisoineen nykyistä masennuslääkitykseen perustuvaa mielenterveyshoitoamme sekä itsemurhien ehkäisyä. Mikä kertoo siitä, että ovat tyytyväisiä psykiatrian antamaan hoitoon Suomessa, yksittäistapauksia lukuun ottamatta.

resurssienVäärinkäyttöä kirjoitti:

Eikö psykiatrian koulutukseen ja ammattitaitoon pitäisi kuulua taito antaa terapiaa, koska he työskentelevät ihmisten kanssa, jotka tarvitsisivat sitä? Eiväthän he voi olla vain kalliisti koulutettuja lääkejakoautomaatteja. Siinä sitä vasta hukataan resursseja. Niinhän muutkin lääkärit osaavat hoitaa ihmisen kehoa omalla alallaan.

Lue lisää

Ilmaisulla "antaa terapiaa" oletan, että tarkoitat keskustella.

Psykiatria ammattikuntana on nimen omaan halunnut etäännyttää itsensä kaikesta keskusteluavusta, niin kutsutusta psykoterpiasta. Syyt tähän ovat ammatti-imagolliset, eksistentiaaliset. Koska psykiatria ei ole lääketiedettä, mutta psykiatrialla on suuri intressi esittää lääketiedettä ja psykiatreilla halu olla lääkäreitä, eivät he voi osallistua keskusteluapuun. Ymmärtänet, että oikeille sairauksille ei voi keskustella. Flunssa tai syöpä eivät lähde keskustemalla. Jos psykiatria osallistuisi keskusteluapuun, paljastaisivat he samalla, ettei psykiatrian ala ole lääketiedettä ja, että psykiatrit eivät siten voi myöskään olla lääkäreitä.

Valinta alalla on siis täysin tietoinen ja alan omista intresseistä lähtenyt. Psykiatrin koulutukseen ei ole kuulunut enää vuosikymmeniin minkäänlainen keskusteluapuosaaminen, tai kuten tykätään sanoa kapulakielellä psykoterapia. Muutos tapahtui silloin, kun psykiatria alana päätti alkaa brändätä elämänongelmia ja elämään reagoimista sairauksiksi, joiden käsittely olisi psykiatrian alan erikoisosaamista.

Keskusteleminen ihmisen kanssa toimii juuri siksi, ettei niin sanotut mielisairaudet ole oikeasti sairauksia vaan osa ihmisyyttä. Mielisairaus on kielikuva. Tämä fakta vaivaa ja ärsyttää psykiatrian ammattikuntaa, on tehnyt niin alan alkuajoista lähtien, ja siksi he ovat jatkuvassa hiljaisessa asiakasmarkkina- ja uskottavuussodassa niin sanottujen psykoterapia- ja psykologia-alojen kanssa.

Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää psykiatrian alasta, suosittelen tutustumaan osoitteeseen szasz com.

oikea.apu.lompsan.kautta kirjoitti:

Kalliisti koulutettuja automaatteja. Just niin. Sitä psykiatrit on.

Tosin osa on kustantanut itselleen psykoterapeutin pätevyyden, mutta he tekevät terapiatyötä yksityisellä sektorilla niiden potilaiden hyväksi joilla on varaa maksaa taksat, tai muita tukijärjestelyjä.

Julkisellakin työskentelee psykoterapeutin pätevyyden hankkineita psykiatreja, mutta hekin antavat terapiaa vain yksityisvastaanotoillaan taksat maksaville asiakkaille, koska julkinen sektori ei halua maksaa heille 1) palkkaa siitä työajasta, joka menisi potilaiden terapeuttiseen auttamiseen 2) eikä palkanlisää psykoterapeutin osaamisesta.

Julkisen sektorin kautta potilas voi joskus saada sairaudenhoitona psykoterapiaa, mutta se ostetaan alihankkijoilta, vaikka talossa olisi palkkalistoilla psykoterapeutin pätevyydet omaavia psykiatreja; näin kertoi eräässä lehtijutun lukijakommentissa "tyksiläinen", joka työnantajansa käytäntöjä ihmetteli.

Käy kyllä sääliksi näitä psykiatrejakin, jotka näkevät työssään sen totuuden, että lääkitys ei poista potilaan mielenterveyttä horjuttavia ongelmia vaan jopa lisää niitä ja vaikeuttaa ongelmien psykologista käsittelyä. Psykiatrit katsovat sivusta potilaiden kärsimystä, koska eivät voi/saa palkkasuhteessaan auttaa potilaita oikein siitä syystä että mielenterveyshoitomme on kokonaan rakennettu lääkitysten varaan. Vain varakkailla on mahdollisuus kärsivän ihmisen tilanteen huomioon ottavaan psykoterapeuttiseen hoitoon ja muuhunkin tukeen.

Psykiatrit massana ovat tyytyväisiä nykyiseen hoitokulttuuriin. En ole havainnut että julkisuudessa psykiatrit avoimesti ja omalla nimellään olisivat kritisoineen nykyistä masennuslääkitykseen perustuvaa mielenterveyshoitoamme sekä itsemurhien ehkäisyä. Mikä kertoo siitä, että ovat tyytyväisiä psykiatrian antamaan hoitoon Suomessa, yksittäistapauksia lukuun ottamatta.

Lue lisää

Psykiatrit ovat tyytyväisiä työhönsä, kuka sitä omaa ammattitaitoaan kritisoisi. Mutta siinä se kauheus onkin. Mikään ei muutu, ihmisten kiduttaminen jatkuu. Seuraava psykiatri sukupolvi odottaa jo pääsyä työelämään.

Varmaankin sen takia, että ketku (ketamiini) on käyttäjälleen heti mielihyvää tuottavaa huumausainetta ja siksi vuorovaikutustaidottomienkin psykiatrien on helppo suostutella potilaat nopeasti hoitomyönteisiksi. Amerikasta on jo viestitty pitkään että ketamiinin myötä potilailla välillä muodissa ollut lääkekielteisyys on nyt niiiin last season!

Ennen kaikkea lääketeollisuus tarvitsee aiemmin nukutusaineena käytetylle ketamiinille uuden potilasryhmän, koska ketamiinin ikävien haittavaikutusten vuoksi somaattisten sairauksien lääkärit eivät sitä enää suosi ja nyt muut nukutusaineet ovat syrjäyttäneet sen. Masennuspotilaat lääketeollisuus löysi uudeksi ketamiinin kohderyhmäksi ikiluotettavan yhteistyökumppaninsa, psykiatrian, avulla.

eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta aluksi kannattaa soittaa oikeuasiamiehen neuvontaan ja käydä ensin siinä läpi virkamiehen (julkisella sektorilla työskentelevä lääkäri on virkamies) toimintaa, joka tuntuu itsestä virheelliseltä; neuvonta ei ota kantaa tapaukseen, mutta sieltä saa tietoa, miten toimia

aivan ensiksi olisi kuitenkin hyvä tehdä huonosta hoidosta muistutus hoitopaikkaan, koska hoitopaikan antamasta muistutusvastauksesta saa kantelun pohjaksi tietoa siitä, millä tavoin hoitopaikan johto selittää (ap:n kohdalla selvästikin) kelvottoman hodon ja potilaan kohtelun

jos muistutus on jo tehty ja vastaus saatu, ne liitetään kanteluun oikeusasiamiehelle; samoin jos avi tai valvira on asiaa käsitellyt, niin näistä käsittelyistä saadut päätökset liitetään kanteluun oikeusasiamiehelle

oikeusasiamies valvoo kaikkien virkamiesten toimintaa, myös avissa ja valvirassa työskentelevien

Sitä samaa ihmetellyt läheiseni tilanteessa.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä samaa ihmetellyt läheiseni tilanteessa.

Lukiessani tätä hyvää asiaa sisältävää ketjua huomio kiinnittyi tuolla kaukana olleeseen palstaviisaat 12.5.2018 16:15 kommentiin jota en malta olla kommentoimatta.

"Tehän tunnutte olevanne viisaampia hoitojenne suhteen kuin lääkärit ja hoitajat. Sen kun vaan parantelette mielenne kun konstit näköjään on hallussa. Tiedätte mitä pitää tehdä niin tehkää"
Tämä on selvästi jonkun hoitoalan työntekijän turhautunutta ajatuksen juoksua, jossa on suuri viisaus todettu. ´´Tehän tunnutte olevanne viisaampia hoitojenne suhteen kuin lääkärit ja hoitajat´´ Kun potilas lähtee sairaalasta kotiin hän häviää lääkärieden ja hoitajien tietoisuudesta, eivätkä he tiedä mitä hänen sairaudelleen kuuluu. Tämän jälkeen potilas itse on viisaampi tietämään ja tuntemaan oman olonsa ja sen mitä nämä lääkärin lääkkeet ovat tehneet hänen keholleen. Myös omaiset voivat havaita sen. Yleensä lääkkeet tuovat lisää uusia oireita, elimistön lamaantumista, turtuneisuutta, pahaa oloa. Lääkärit eivät tiedä näitä hoitojensa seuraamuksia potilas tietää. Se on nimenomaan elimistössä olevaa fyysistä tuskaa. Tuska koetaan myös psyykkisellä tasolla, mutta se ei ole sairautta vaikka lääkäreitä ja hoitajia on koulutettu niin tulkitsemaan.

´´Sen kun vaan parantelette mielenne kun konstit näköjään on hallussa´´
Silloin kun lääkärit aiheuttavat lääkkeillään potilaan elämälle kärsimystä ja uusia oireita, ei potilailla ole mitään konsteja hallussaan. Hän yrittää pyytää apua mutta häntä ei ymmärretä, koska lääkäreillä ei ole tietoa lääkkeiden haittavaikutuksista tai se on väärää lääketehtaiden antamaa. Ainoa konsti on antaa lisää lääkettä ja tilanne vain tulee pahentumaan. Tätähän ketjun aloittajakin kuvaa hyvin osuvasti.

Kun sitten potilaat tulevat kertomaan omia kokemuksiaan vaikkapa tällaiselle keskustelupalstalle, siinä paljastuu todellisuus koko hoitojärjestelmän kauheudesta.

Kunpa lääkärit ja lääkäreiden koulutus ymmärtäisivät tekojensa seurauksia niin HEKIN tietäisivät mitä pitäisi tehdä ja muuttaisivat hoitosysteemeitä ja löytäisivät oikeat kostit potilaiden hoitamiseen. Kun potilas tempaistaan järjestelmän sisälle ja lääkekoukkuun, on irvokasta sanoa hänelle että hoida hommat itse.

Anonyymi kirjoitti:

Lukiessani tätä hyvää asiaa sisältävää ketjua huomio kiinnittyi tuolla kaukana olleeseen palstaviisaat 12.5.2018 16:15 kommentiin jota en malta olla kommentoimatta.

"Tehän tunnutte olevanne viisaampia hoitojenne suhteen kuin lääkärit ja hoitajat. Sen kun vaan parantelette mielenne kun konstit näköjään on hallussa. Tiedätte mitä pitää tehdä niin tehkää"
Tämä on selvästi jonkun hoitoalan työntekijän turhautunutta ajatuksen juoksua, jossa on suuri viisaus todettu. ´´Tehän tunnutte olevanne viisaampia hoitojenne suhteen kuin lääkärit ja hoitajat´´ Kun potilas lähtee sairaalasta kotiin hän häviää lääkärieden ja hoitajien tietoisuudesta, eivätkä he tiedä mitä hänen sairaudelleen kuuluu. Tämän jälkeen potilas itse on viisaampi tietämään ja tuntemaan oman olonsa ja sen mitä nämä lääkärin lääkkeet ovat tehneet hänen keholleen. Myös omaiset voivat havaita sen. Yleensä lääkkeet tuovat lisää uusia oireita, elimistön lamaantumista, turtuneisuutta, pahaa oloa. Lääkärit eivät tiedä näitä hoitojensa seuraamuksia potilas tietää. Se on nimenomaan elimistössä olevaa fyysistä tuskaa. Tuska koetaan myös psyykkisellä tasolla, mutta se ei ole sairautta vaikka lääkäreitä ja hoitajia on koulutettu niin tulkitsemaan.

´´Sen kun vaan parantelette mielenne kun konstit näköjään on hallussa´´
Silloin kun lääkärit aiheuttavat lääkkeillään potilaan elämälle kärsimystä ja uusia oireita, ei potilailla ole mitään konsteja hallussaan. Hän yrittää pyytää apua mutta häntä ei ymmärretä, koska lääkäreillä ei ole tietoa lääkkeiden haittavaikutuksista tai se on väärää lääketehtaiden antamaa. Ainoa konsti on antaa lisää lääkettä ja tilanne vain tulee pahentumaan. Tätähän ketjun aloittajakin kuvaa hyvin osuvasti.

Kun sitten potilaat tulevat kertomaan omia kokemuksiaan vaikkapa tällaiselle keskustelupalstalle, siinä paljastuu todellisuus koko hoitojärjestelmän kauheudesta.

Kunpa lääkärit ja lääkäreiden koulutus ymmärtäisivät tekojensa seurauksia niin HEKIN tietäisivät mitä pitäisi tehdä ja muuttaisivat hoitosysteemeitä ja löytäisivät oikeat kostit potilaiden hoitamiseen. Kun potilas tempaistaan järjestelmän sisälle ja lääkekoukkuun, on irvokasta sanoa hänelle että hoida hommat itse.

Lue lisää

Joka kerta kun olen itse kotiutunut osastolta / sairaalasta, niin siinä on ollut sellainen monitahoinen hoitajatiimi, ja ihan on kädestä pitäen ohjattu sinne avohoidon puolelle.

Ja ihan itse olen apteekista lääkkeeni ostanut, tai jättänyt ostamatta. Sen verran vielä pystyn ottamaan vastuuta itsestäni.

Näillä kokemuksilla uskallan väittää, että ihan kaikki tarinat mitä täällä netissä kuulee, ei sellaisenaan pidä paikkaansa. Siksi olisi hyvä, että olisi vähän muutakin kokemusta, kuin netistä luettu.

Ylipäätään mainitsemassasi postauksessa on vinha perä. Ihan se on valittamista, valittamisen ilosta, jos valittaa siitä, että osaa tai tietää itse jonkun asian paremmin, vai montako kertaa olet kolmevuotiaan kuullut valittavan siitä, että osaa ihan itte?

Se että hoitotaho, ei ole pystynyt auttamaan minua kaikissa asioissa, ei tarkoita sitä, ettenkö itse olisi tasan tarkkaan tiennyt, että missä asioissa olisin tarvinnut apua, ja mitkä olen osannut hoitaa itse. Eikä se oman vastuun osuus siitä häviä, vaikka kuinka uhriutuisin tällä foorumilla, tai piiloutuisin hoitotaholta.

Anonyymi kirjoitti:

Joka kerta kun olen itse kotiutunut osastolta / sairaalasta, niin siinä on ollut sellainen monitahoinen hoitajatiimi, ja ihan on kädestä pitäen ohjattu sinne avohoidon puolelle.

Ja ihan itse olen apteekista lääkkeeni ostanut, tai jättänyt ostamatta. Sen verran vielä pystyn ottamaan vastuuta itsestäni.

Näillä kokemuksilla uskallan väittää, että ihan kaikki tarinat mitä täällä netissä kuulee, ei sellaisenaan pidä paikkaansa. Siksi olisi hyvä, että olisi vähän muutakin kokemusta, kuin netistä luettu.

Ylipäätään mainitsemassasi postauksessa on vinha perä. Ihan se on valittamista, valittamisen ilosta, jos valittaa siitä, että osaa tai tietää itse jonkun asian paremmin, vai montako kertaa olet kolmevuotiaan kuullut valittavan siitä, että osaa ihan itte?

Se että hoitotaho, ei ole pystynyt auttamaan minua kaikissa asioissa, ei tarkoita sitä, ettenkö itse olisi tasan tarkkaan tiennyt, että missä asioissa olisin tarvinnut apua, ja mitkä olen osannut hoitaa itse. Eikä se oman vastuun osuus siitä häviä, vaikka kuinka uhriutuisin tällä foorumilla, tai piiloutuisin hoitotaholta.

Lue lisää

Olen iloinen 8:22 puolestasi. että olet saanut kulkea psykiatrisessa hoitojärjestelmässä sillä paremmalla puolella, etkä ole joutunut kokemaan järjestelmän nurjia puolia. Kun olet saanut apua monen muun tavoin, kertoo että hoitojärjestelmä on onnistunut tehtävässään kohdallasi.

Se että ihmiset kertovat täällä omia huonoja ja hoidon vaurioittamia kokemuksiaan ei tarkoita että niitä ei olisi olemassa. Maamme eri sairaalat ovat itsenäisiä laitoksia joissa jokaisessa on kehittynyt omanlaisensa työkulttuuri ja potilaskohtelu. Lääkääreiden tieto/taito ja osastoilla kehittynyt toimintakultuuri ja hoitorutiinit viime kädessä sanelevat miten potilaita hoidetaan. Pakottaminen, alistaminen, itsemääräämisoikeuden loukkaaminen, järjestelmästä riippuvaiseksi tekeminen eli kroonistaminen ovat totisinta totta monen kohdalla, niin sairaala kuin avopuolellakin.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia täällä. On hyvin tärkeää saada julkisuuteen tietoon myös psykiatrisen hoitojärjestelmän virheet ja vääryydet. Saa voimaa rimpuilla itsensä irti esim. lääkekoukusta johon lääkärit ovat laittaneet kun saa tietoa ja vertaistukea.

Sellaista ilmiötä ei voi olla tässä maailman kaikkeudessa että kun kymmenen tuhannet kertovat saman sisältöisiä kokemuksiaan saamistaan hoidoista ja kohtelustaan psykiatrisessa hoitojärjestelmässä , että he kaikki voisivat yhtä aikaa olla väärässä. Heille on vain kirkastunut tämän järjestelmän järjetön puoli ja he kertovat siitä mitä ovat nähneet ja kokeneet.

Anonyymi kirjoitti:

Olen iloinen 8:22 puolestasi. että olet saanut kulkea psykiatrisessa hoitojärjestelmässä sillä paremmalla puolella, etkä ole joutunut kokemaan järjestelmän nurjia puolia. Kun olet saanut apua monen muun tavoin, kertoo että hoitojärjestelmä on onnistunut tehtävässään kohdallasi.

Se että ihmiset kertovat täällä omia huonoja ja hoidon vaurioittamia kokemuksiaan ei tarkoita että niitä ei olisi olemassa. Maamme eri sairaalat ovat itsenäisiä laitoksia joissa jokaisessa on kehittynyt omanlaisensa työkulttuuri ja potilaskohtelu. Lääkääreiden tieto/taito ja osastoilla kehittynyt toimintakultuuri ja hoitorutiinit viime kädessä sanelevat miten potilaita hoidetaan. Pakottaminen, alistaminen, itsemääräämisoikeuden loukkaaminen, järjestelmästä riippuvaiseksi tekeminen eli kroonistaminen ovat totisinta totta monen kohdalla, niin sairaala kuin avopuolellakin.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia täällä. On hyvin tärkeää saada julkisuuteen tietoon myös psykiatrisen hoitojärjestelmän virheet ja vääryydet. Saa voimaa rimpuilla itsensä irti esim. lääkekoukusta johon lääkärit ovat laittaneet kun saa tietoa ja vertaistukea.

Sellaista ilmiötä ei voi olla tässä maailman kaikkeudessa että kun kymmenen tuhannet kertovat saman sisältöisiä kokemuksiaan saamistaan hoidoista ja kohtelustaan psykiatrisessa hoitojärjestelmässä , että he kaikki voisivat yhtä aikaa olla väärässä. Heille on vain kirkastunut tämän järjestelmän järjetön puoli ja he kertovat siitä mitä ovat nähneet ja kokeneet.

Lue lisää

Jokainen hoidossa ollut on varmasti kokenut ainakin jotain huonoa.
Mutta kyllä jokaisen kohdalla on ollut jotain hyvääkin.

Itse olen kokenut hyvää, erittäin huonoa, ja kaikkea siltä väliltä.
Kun kirjoitan menneessä muodossa, tarkoittaa se todellakin asioiden jo tapahtuneen.
En tietenkään muistele niitä huonoja kokemuksia, vaikka ne hyvin muistankin. Hyviä ja positiivisia kokemuksia on kivempaa muistella, jos ylipäänsä haluaa muistella.

Lääkityksistä ja pakkolääkityksistä oli haittoja, myös vieroituksien aikoina, mutta vuosien varrella haitatkin jäivät pois. Ainoa mikä jäi jäljelle, niin hermostosairaus, joka ei ikinä parane. Eli henkinen puoli parani, mutta fyysistä haittaa jäi, vaurioita hermostoon.

Siitäkin voisin olla katkera, mutta ei se auta mitään. En halua syytellä ketään, enkä mitään.
Pääasia on, että kaikki vanha pas.... on jäänyt taakse.
Itse en ainakaan ole koskaan halunnut menneitä hetkittäisiä kärsimyksiä kantaa mukanani.
En toki aliarvioi ketään, monet ovat eri mieltä näistä asioista.
Jokainen myös tuntee ja elää asiat omalla tavallaan, muistaakin ne omalla tavallaan.