Tarvitsisin neuvoja liittyen velan perimiseen yksityishenkilöltä - tarkalleen ottaen pariskunnalta A ja B.
He lainasivat minulta nelinumeroisen summan. Velasta on sovittu Messengerissä puolison A kanssa. Pyynnön lainata rahaa ”allekirjoittivat” molemmat puolisot A ja B. Raha siirrettiin puolison B tilille. Keskustelussa sovittiin yhdessä viimeinen maksupäivä.
Maksua ei suoritettu eräpäivään mennessä ja velallinen ehdotti, että maksaisi sen sovitun 1 erän sijaan 20 erässä. En suostunut maksusuunnitelmaan ja kerroin, että perin sen käräjäoikeuden kautta. Selvinneiden lisäseikkojen myötä luottamusta maksusuunnitelman toteutumiseen ei olisikaan. Velallinen kertoi, ettei sitten lyhennä velkaa vapaaehtoisesti lainkaan, mikäli perin sen oikeusteitse. Keskustelu on käyty viestein A:n kanssa.
Lähetin maksumuistutuksen, missä annoin 2 viikkoa lisää aikaa maksaa velka kokonaisuudessaan. Velkaa ei ole 4 viikon jälkeen erääntymisestä maksettu.
Tietoni mukaan A:n tulona on pienehkö sairauseläke ja B:n tulona on pitkän työhistorian myötä myös eläke.
Miten ryhdyn sanoista tekoihin eli perimään velkaa? Onko mahdollista yrittää myydä velkaa perintäfirmalle? Vai teenkö toimeksiannon käräjäoikeuteen - onnistuuko se molempien velallisten nimissä? Kummalta peritään, vaiko kummalta vain irti saadaan? Mitä vaikeuksia on odotettavissa? Velan ovat velalliset myöntäneet monta kertaa viesteissä enkä usko että sen suhteen tulisi ongelmaa.
En tiedä, kuinka paljon heillä on velkoja ennestään. Mikäli ulosmittausta on jo muistakin veloista, peritäänkö ne ensin ja minun saatavani vasta kun kaikki aiemmat velat maksettu? Vai alanko saada omaa ”siivuani” jo pian?
He lainasivat minulta nelinumeroisen summan. Velasta on sovittu Messengerissä puolison A kanssa. Pyynnön lainata rahaa ”allekirjoittivat” molemmat puolisot A ja B. Raha siirrettiin puolison B tilille. Keskustelussa sovittiin yhdessä viimeinen maksupäivä.
Maksua ei suoritettu eräpäivään mennessä ja velallinen ehdotti, että maksaisi sen sovitun 1 erän sijaan 20 erässä. En suostunut maksusuunnitelmaan ja kerroin, että perin sen käräjäoikeuden kautta. Selvinneiden lisäseikkojen myötä luottamusta maksusuunnitelman toteutumiseen ei olisikaan. Velallinen kertoi, ettei sitten lyhennä velkaa vapaaehtoisesti lainkaan, mikäli perin sen oikeusteitse. Keskustelu on käyty viestein A:n kanssa.
Lähetin maksumuistutuksen, missä annoin 2 viikkoa lisää aikaa maksaa velka kokonaisuudessaan. Velkaa ei ole 4 viikon jälkeen erääntymisestä maksettu.
Tietoni mukaan A:n tulona on pienehkö sairauseläke ja B:n tulona on pitkän työhistorian myötä myös eläke.
Miten ryhdyn sanoista tekoihin eli perimään velkaa? Onko mahdollista yrittää myydä velkaa perintäfirmalle? Vai teenkö toimeksiannon käräjäoikeuteen - onnistuuko se molempien velallisten nimissä? Kummalta peritään, vaiko kummalta vain irti saadaan? Mitä vaikeuksia on odotettavissa? Velan ovat velalliset myöntäneet monta kertaa viesteissä enkä usko että sen suhteen tulisi ongelmaa.
En tiedä, kuinka paljon heillä on velkoja ennestään. Mikäli ulosmittausta on jo muistakin veloista, peritäänkö ne ensin ja minun saatavani vasta kun kaikki aiemmat velat maksettu? Vai alanko saada omaa ”siivuani” jo pian?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Velkomisoikeuden saa kyllä myydä, jos vain ostajan löydät. Muutoin käräjäoikeuteen voi tehdä niin sanotun summaarisen haastehakemuksen, jos asia on tosiaan riidaton.
Käräjäoikeuden tuomiolla on lähinnä se merkitys, että saatavaa voi sen jälkeen periä ulosoton kautta. Ulosottomies sitten tsekkaa, onko ulosotettavaa vai ei. Jos ei, ulosotto päätyy vain toteamukseen varattomuudesta, mutta sen voi myöhemmin panna uudelleen vireille. Aiempien velkojien edelle tuskin pääsee livahtamaan, jos ei jotakin panttioikeutta ole.
Ulosoton velkaa ei voi viedä uudelleen perittäväksi. Velka on ulosotossa velan vanhentumiseen asti ellei sitä aiemmin makseta. Velka on vietävä kolmessa vuodessa oikeuteen, jos sen aikoo ulosottoon saattaa. Tämä kolme vuotta lasketaan velan ensimmäisestä eräpäivästä tai perintäkirjeen lähetyspäivämäärästä, jos velkoja voi todistaa talonkirjaotteella lähettäneensä sen voimassa olevaan kotiosoitteeseen. Velallinen voi ottaa itsensä pois talonkirjoilta jolloin ei ole osoitetta minne toimittaa karhukirje. Siksi on viisaampaa toimia ajoissa, että saa laskun ulosottoon jonon jatkoksi. Varattomuusilmoitus ei lopeta perintää. Ulosotto saa verotiedot velallisesta joka vuosi. Varattomuuden päättyessä alkaa perintätoimet automaattisesti.
Velalliset ovat vain eläkeläisiä etkä tiedä paljonko heillä on ennestään velkaa. Voi olla, että käräjäprosessista tulee kuluja, jotka nykyisin riidattoman saatavan kohdalla ovat 86 euroa. Jos vastaaja kiistää asian, maksu on 250 euroa. Maksut maksaa hakija, joka voi vaatia niitä vastaajan maksettavaksi.
Järkevä toimintatapa noin suuria summia lainatessa on ottaa pantti velalliselta.
Ei tuo käräjäoikeuden kulu kuitenkaan ole niin suuri, etteikö kannata tehdä käräjäprosessi. Jos lainasumma kuitenkin nelinumeroinen ja velallisilla ei ole aikomustakaan maksaa, niin sinuna kyllä tekisin käräjäoikeuteen pelin alkamaan. Voit vaatia käräjäoikeuden kuluja ja muitakin kuluja velallisten maksettaviksi. Sinulla on kuitenkin todisteena käydyt keskustelut, joten mielestäni olet ihan vahvoilla.
Jos käräjäoikeus tekee päätöksen ilman suullista käsittelyä, ei siitä niin kauheasti tule kustannuksia kuitenkaan, kun on noin yksinkertaisesta asiasta kyse. Olin itse viime vuonna käräjillä yhden nelinumeroisen rahasumman vuoksi ja pyysin käräjäoikeudelta, että asian voi ratkaista ilman suullista käsittelyä. Muutaman lisäselvityksen jouduin tekemään kantajana käräjäoikeuteen ja lähettämään todistusaineistoa sähköpostin liitteenä. Kaikki hoitui kuitenkin sähköpostien välityksellä.
Mielestäni et menetä mitään siinä (kuin sen 250€), että viet asian sinne käräjäoikeuteen, muuten voit menettää koko rahasumman, jos lepsuilet, etkä saa mitään! Jatkossa osaat olla sitten myös varovaisempi, lisäksi kun olet ollut käräjillä nyt tuon summan vuoksi, se tuo lisää kokemusta ja seuraava rahanlainaaja maksaa paremmin velkasi sinulle.
Kiitos asiallisesta ja kannustavasta viestistä. Haaste on nyt pari viikkoa sitten lähtenyt. Saa nähdä miten asia etenee.
Hieno homma, mutta kai toimitit käräjäoikeuteen allekirjoitetun velkakirjan, TAI JONKUN MUUN TODISTEEN TUOSTA VELASTA?
Jollei sinulla ole näyttöä velasta, on ainoastaan sana sanaa vastaan ja nämä sinun kehumasi aikaisemmat kannustavat vastaajat unohtivat kertoa tällaisen seikan johon perustuu velan perintä eritoten yksityispuolella.
Eli tällain on oikeudenkäymiskaaressa, uusi, ei voimassa vielä oleva ja voimassa oleva summaarinen riita-asia: "3 § (13.6.2018/439)
Jos asia koskee
1) tietyn määräistä saamista,
2) hallinnan tai rikkoutuneen olosuhteen palauttamista taikka
3) häätöä
ja kantaja ilmoittaa, ettei asia hänen käsityksensä mukaan ole riitainen (summaarinen riita-asia), haastehakemuksessa on vaatimuksen perusteena tarpeen mainita ainoastaan ne seikat, joihin vaatimus välittömästi perustuu. Tällöin ei tarvitse ilmoittaa myöskään 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittuja todisteita. Haastehakemuksessa on kuitenkin täsmällisesti yksilöitävä se sopimus, sitoumus tai muu kirjallinen todiste, johon kantaja vetoaa.
L:lla 439/2018 muutettu 3 § tulee voimaan 1.9.2019. Aiempi sanamuoto kuuluu:
3 § (28.6.1993/595)
Jos asia koskee
1) tietyn määräistä saamista,
2) hallinnan tai rikkoutuneen olosuhteen palauttamista taikka
3) häätöä
ja kantaja ilmoittaa, ettei asia hänen käsityksensä mukaan ole riitainen, haastehakemuksessa on vaatimuksen perusteena tarpeen mainita ainoastaan ne seikat, joihin vaatimus välittömästi perustuu. Tällöin ei tarvitse ilmoittaa myöskään 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittuja todisteita. Haastehakemuksessa on kuitenkin täsmällisesti yksilöitävä se sopimus, sitoumus tai muu kirjallinen todiste, johon kantaja vetoaa".
Moikka! Kyllä velasta on olemassa kirjallinen pätevä todiste, ja toimin nyt yhteistyössä haastemiehen kanssa, jonka mukaan hakemukseni on täysin kunnossa. Ei siis ole ainoastaan ”sana sanaa vastaan” -tilanteesta kysymys. Tätä en huomannut näemmä aloituksessani mainita.
Mikäli velallisella ei ole aikomustakaan maksaa velkaansa ja tämä ilmenee viesteistä, kysymyksessä saattaa olla velallisrikkomus-niminen rikos, josta voidaan tuomita sakkorangaistus. Sekä, mikäli velallisella on ennestään muita velkoja mutta hän lyhentää niitä vain tietyille velkojille, saattaa kyseessä olla velkojan suosinta-niminen rikos, josta voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Suosittelen tekemään rikosilmoituksen epäillystä velallisrikkomuksesta – usein se itsessään on riittävä pelote saada velka maksuun.
Ei velan maksamatta jättäminen ole mikään rikos. Jos sen sijaan ei ollut aikomusta maksaa alunperinkään eikä ollut maksukykyäkään, on kysymys petoksesta.