15v liitto takana ja eropäätös on ainoa kirkas ajatus mielessä. Syyt ovat pitkään jatkunut kunnioituksen ja luottamuksen puute. Koen puolisoni enemmänkin taakkana ja lapsenani, kuin puolisonani.
Kerroin että haluan erota. Toinen ei usko, vakuuttelee muuttuvansa. Ongelmat olleet vuosia.
Kuinka voisin tarpeeksi selvästi kertoa, etten halua toisen muuttavan itseään minun takiani. En halua väkisin yrittämistä tai teeskentelyä. Haluan erota.
Päätös tehty
Päätetty
33
815
Vastaukset
- y15
Oletko kertonut puolisollesi todelliset syyt vai pelkästään tuon yleisluontoisen fraasin jota täällä useasti viljellään, ilman mitään todellista sanomaa. On selvää ettei puoliso ymmärrä tuskaasi jos kerrot sen näi yleisluontoisella tasolla.
Syyt ovat pitkään jatkunut kunnioituksen ja luottamuksen puute MITÄ TÄMÄ PITÄÄ SISÄLLÄÄN, TÄMÄN MERKITYS ON JOKAISELLE HIUKAN ERILLAINEN.
Jos kertoisit pari esimerkkiä mitä tarkoitat, niin ei jäisi lukioiden mielikuvituksellisille kommenteille ja väittämille niin suurta tilaa.
Nämä sivut olisivat mainio paikka arkojenkin asioiden kommentoinnille nimettöminä, mutta kun ei tiedetä mitä kirjoittaja oikeasti tarkoittaa, asia karkaa aina käsistä- Päätetty
Kaikki on kerrottu ja eritelty. 10v ajan useammin. Välillä asiat häiritsee vähemmän, välillä enemmän. Nyt vain tuntuu että oma kannuni on täysi enkä jaksa enkä pysty enää hetkeäkään olemaan tässä. En tässä suhteessa, avioliitossa, talossa, äitinä, naisena.
En erittele tähän sen kummemmin. Pääpiirteittäin elämämme, halumme, tekomme, toiveemme ja tavoitteemme ovat vuosia olleet kovin erilaiset.
Itse olen päihteetön, savuton, liikunnallinen, aktiivinen. Olen tunnollinen työssäni, kouluttaudun, kehitän itseäni, osallistun aktiivisesti lasten harrastuksiin, kouluihin ym. Toisella paljon oman elämänhallinnan kanssa ongelmia. Tissuttelee, viikonloput päissään, tunnusti polttelevansa marijuanaa, univaikeuksia, sairastelua. Päivärytmimme täysin erilaiset. Puolison ylipaino ja huonot elämäntavat vaikuttaneet seksiin jo vuosia. Ei haluta, ei pysty. Ainostaan lääkkeellä saa seisomaan, ei halua lääkitä vaan haluaa ilman joka turhauttaa minuakin. Ei osallistu minun tai lastemme elämään millään tavalla, tunnen häntä kohtaan enemmän huolta kuin rakkautta puolisoa kohtaan.
Kaksi vuotta sitten puhuimme ensi kerran erosta. Mies ei tunnista kipukohtiani, hakee toiminnalleen syytä minusta. Olen tunteeton, kylmä, huonolla tuulella, kykenemätön keskusteluun. Itse kaipaan vain puolisoa joka osallistuu ja jakaa arjen.
Keväällä oli edellinen vakava keskustelu jolloin kaiken päätteeksi ilmoitin etten halua elää näin ellei muutosta mihinkään tule. En halua lapsilleni passiivista elämänmallia, en jaksa enää kantaa vastuuta aikuisen ihmisen elämästä ja toiveista. Pyysin miestäni hakeutumaan hoitoon, hän haluaa keskustella vain minun kanssani. Itse koen että taakkani on niin suuri jo arkisissa asioissa, etten jaksa kantaa toisen päänsisäistä sekasortoa. Tämä voimattomuus ja tilanne on hänellä niin pitkällä, että ulkopuolinen apu on välttämätöntä. Hän ei itse näe sitä.
Tämä marijuana juttu tuntui viimeiseltä niitiltä. Meillä 4 lasta, en halua huumeita kotiini, alkoholin ja unilääkkeiden lisäksi.
Olen väsynyt tähän. Olen väsynyt kaikkeen. Kun tajusin eron olevan poispääsy ja mahdollisuus eheytyä itse ja viettää elämää mitä haluan elää, tuntuu se parhaalta ajatukselta ikinä.
Puoliso sanoo ettei ole ymmärtänyt että olen oikeasti väsynyt ja lähdössä. Nyt lupaa muuttua, tulla erilaiseksi. Vaatii mahdollisuutta, terapiaa, yhdessäoloa, perhe-elämää. Itse koen että ero olisi hänellekin mahdollisuus. On usein kertonut olevansa onneton, nyt sanoo että on sanonut näin vain loukatakseen.
Päätös erosta on ainoa kirkas ajatus päässäni. Puolison mielestä minulla on kriisi ja tarvitsen terapiaa.
Itse tiedän että haluan erota. Lähteä eri teille, olla lapsillemmme mahdollisimman täysipainoinen iloinen ja jaksava äiti ja katsoa mitä elämällä vielä olisi tarjota minulle. - 98967
"Nämä sivut olisivat mainio paikka arkojenkin asioiden kommentoinnille nimettöminä, mutta kun ei tiedetä mitä kirjoittaja oikeasti tarkoittaa, asia karkaa aina käsistä "
Se että sinä et ymmärrä mitä kirjoittaja tarkoittaa, ei tarkoita sitä, ettei kukaan muukaan ymmärrä. - y15
98967 kirjoitti:
"Nämä sivut olisivat mainio paikka arkojenkin asioiden kommentoinnille nimettöminä, mutta kun ei tiedetä mitä kirjoittaja oikeasti tarkoittaa, asia karkaa aina käsistä "
Se että sinä et ymmärrä mitä kirjoittaja tarkoittaa, ei tarkoita sitä, ettei kukaan muukaan ymmärrä.Voitko lopettaa tuon vouhotuksen ja keskity aiheeseen, osoitat pelkästään ettet kykene hallitsemaan tunteitasi vaan jatkat samaa mantraa.
y15 kirjoitti:
Voitko lopettaa tuon vouhotuksen ja keskity aiheeseen, osoitat pelkästään ettet kykene hallitsemaan tunteitasi vaan jatkat samaa mantraa.
Moni nainen ymmärtää kyllä, mitä aloittaja tarkoittaa. Osaa jopa samaistua. Jos ei ymmärrä, silloin on itse onnellisessa suhteessa, eikä harkitse eroa. Mies taas ei voi käsittää, miksi nainen tuntee itsensä arvottomaksi tai kokee kunnioituksen puutetta, koska hän samaistuu mieheen ja kuvittelee, että onnelliseen parisuhteeseen riittää, että mies käy töissä. Silloin on turha eritellä mitään, koska mies ei vaan voi käsittää, mistä on kysymys.
- y15
Päätetty kirjoitti:
Kaikki on kerrottu ja eritelty. 10v ajan useammin. Välillä asiat häiritsee vähemmän, välillä enemmän. Nyt vain tuntuu että oma kannuni on täysi enkä jaksa enkä pysty enää hetkeäkään olemaan tässä. En tässä suhteessa, avioliitossa, talossa, äitinä, naisena.
En erittele tähän sen kummemmin. Pääpiirteittäin elämämme, halumme, tekomme, toiveemme ja tavoitteemme ovat vuosia olleet kovin erilaiset.
Itse olen päihteetön, savuton, liikunnallinen, aktiivinen. Olen tunnollinen työssäni, kouluttaudun, kehitän itseäni, osallistun aktiivisesti lasten harrastuksiin, kouluihin ym. Toisella paljon oman elämänhallinnan kanssa ongelmia. Tissuttelee, viikonloput päissään, tunnusti polttelevansa marijuanaa, univaikeuksia, sairastelua. Päivärytmimme täysin erilaiset. Puolison ylipaino ja huonot elämäntavat vaikuttaneet seksiin jo vuosia. Ei haluta, ei pysty. Ainostaan lääkkeellä saa seisomaan, ei halua lääkitä vaan haluaa ilman joka turhauttaa minuakin. Ei osallistu minun tai lastemme elämään millään tavalla, tunnen häntä kohtaan enemmän huolta kuin rakkautta puolisoa kohtaan.
Kaksi vuotta sitten puhuimme ensi kerran erosta. Mies ei tunnista kipukohtiani, hakee toiminnalleen syytä minusta. Olen tunteeton, kylmä, huonolla tuulella, kykenemätön keskusteluun. Itse kaipaan vain puolisoa joka osallistuu ja jakaa arjen.
Keväällä oli edellinen vakava keskustelu jolloin kaiken päätteeksi ilmoitin etten halua elää näin ellei muutosta mihinkään tule. En halua lapsilleni passiivista elämänmallia, en jaksa enää kantaa vastuuta aikuisen ihmisen elämästä ja toiveista. Pyysin miestäni hakeutumaan hoitoon, hän haluaa keskustella vain minun kanssani. Itse koen että taakkani on niin suuri jo arkisissa asioissa, etten jaksa kantaa toisen päänsisäistä sekasortoa. Tämä voimattomuus ja tilanne on hänellä niin pitkällä, että ulkopuolinen apu on välttämätöntä. Hän ei itse näe sitä.
Tämä marijuana juttu tuntui viimeiseltä niitiltä. Meillä 4 lasta, en halua huumeita kotiini, alkoholin ja unilääkkeiden lisäksi.
Olen väsynyt tähän. Olen väsynyt kaikkeen. Kun tajusin eron olevan poispääsy ja mahdollisuus eheytyä itse ja viettää elämää mitä haluan elää, tuntuu se parhaalta ajatukselta ikinä.
Puoliso sanoo ettei ole ymmärtänyt että olen oikeasti väsynyt ja lähdössä. Nyt lupaa muuttua, tulla erilaiseksi. Vaatii mahdollisuutta, terapiaa, yhdessäoloa, perhe-elämää. Itse koen että ero olisi hänellekin mahdollisuus. On usein kertonut olevansa onneton, nyt sanoo että on sanonut näin vain loukatakseen.
Päätös erosta on ainoa kirkas ajatus päässäni. Puolison mielestä minulla on kriisi ja tarvitsen terapiaa.
Itse tiedän että haluan erota. Lähteä eri teille, olla lapsillemmme mahdollisimman täysipainoinen iloinen ja jaksava äiti ja katsoa mitä elämällä vielä olisi tarjota minulle.Tilanne on ikävä ja vaikea, tulee mieleen hiukan oma avioliitto/ero. Tein itse virheen siinä etten ottanut kiinni asioista tiukasti heti kun ymmärsin tilanteen ¨ siitä kärsi kaikki ¨kun jälkeenpäin asiaa miettii. Puolisoa on väärin syytellä, koska olen itse asian antanut mennä liian pitkälle. Jos olisin ymmärtänyt hoitaa oman hyvinvointini heti kun tilanne oli päällä, olisin myös säästynyt paljon turhalta riidalta.
Jos olisin tuossa tilanteessa tilaisin ajan perheneuvojalle ja sopisin erosta, näin kaikkiin keskusteluihin löytyy ulkopuolinen neutraali tasapuolinen ammattihenkilö. Asumiseron aikana puoliso voi todistaa että kykenee muutokseen ja jos tilanne ei muutu eteneminen on helppoa. Näinhän avioerolaki on ajateltu toimivan, se antaa hahdollisuuden asioiden korjaantumiseen, joka on aina lasten kannalta paras ratkaisu.
Rehellisyys ja armollisuus on ainut mikä kantaa ihmistä elämässä.
Voimia päätökseesi, oli se mikä hyvänsä - eiseainameneniin
Päätetty kirjoitti:
Kaikki on kerrottu ja eritelty. 10v ajan useammin. Välillä asiat häiritsee vähemmän, välillä enemmän. Nyt vain tuntuu että oma kannuni on täysi enkä jaksa enkä pysty enää hetkeäkään olemaan tässä. En tässä suhteessa, avioliitossa, talossa, äitinä, naisena.
En erittele tähän sen kummemmin. Pääpiirteittäin elämämme, halumme, tekomme, toiveemme ja tavoitteemme ovat vuosia olleet kovin erilaiset.
Itse olen päihteetön, savuton, liikunnallinen, aktiivinen. Olen tunnollinen työssäni, kouluttaudun, kehitän itseäni, osallistun aktiivisesti lasten harrastuksiin, kouluihin ym. Toisella paljon oman elämänhallinnan kanssa ongelmia. Tissuttelee, viikonloput päissään, tunnusti polttelevansa marijuanaa, univaikeuksia, sairastelua. Päivärytmimme täysin erilaiset. Puolison ylipaino ja huonot elämäntavat vaikuttaneet seksiin jo vuosia. Ei haluta, ei pysty. Ainostaan lääkkeellä saa seisomaan, ei halua lääkitä vaan haluaa ilman joka turhauttaa minuakin. Ei osallistu minun tai lastemme elämään millään tavalla, tunnen häntä kohtaan enemmän huolta kuin rakkautta puolisoa kohtaan.
Kaksi vuotta sitten puhuimme ensi kerran erosta. Mies ei tunnista kipukohtiani, hakee toiminnalleen syytä minusta. Olen tunteeton, kylmä, huonolla tuulella, kykenemätön keskusteluun. Itse kaipaan vain puolisoa joka osallistuu ja jakaa arjen.
Keväällä oli edellinen vakava keskustelu jolloin kaiken päätteeksi ilmoitin etten halua elää näin ellei muutosta mihinkään tule. En halua lapsilleni passiivista elämänmallia, en jaksa enää kantaa vastuuta aikuisen ihmisen elämästä ja toiveista. Pyysin miestäni hakeutumaan hoitoon, hän haluaa keskustella vain minun kanssani. Itse koen että taakkani on niin suuri jo arkisissa asioissa, etten jaksa kantaa toisen päänsisäistä sekasortoa. Tämä voimattomuus ja tilanne on hänellä niin pitkällä, että ulkopuolinen apu on välttämätöntä. Hän ei itse näe sitä.
Tämä marijuana juttu tuntui viimeiseltä niitiltä. Meillä 4 lasta, en halua huumeita kotiini, alkoholin ja unilääkkeiden lisäksi.
Olen väsynyt tähän. Olen väsynyt kaikkeen. Kun tajusin eron olevan poispääsy ja mahdollisuus eheytyä itse ja viettää elämää mitä haluan elää, tuntuu se parhaalta ajatukselta ikinä.
Puoliso sanoo ettei ole ymmärtänyt että olen oikeasti väsynyt ja lähdössä. Nyt lupaa muuttua, tulla erilaiseksi. Vaatii mahdollisuutta, terapiaa, yhdessäoloa, perhe-elämää. Itse koen että ero olisi hänellekin mahdollisuus. On usein kertonut olevansa onneton, nyt sanoo että on sanonut näin vain loukatakseen.
Päätös erosta on ainoa kirkas ajatus päässäni. Puolison mielestä minulla on kriisi ja tarvitsen terapiaa.
Itse tiedän että haluan erota. Lähteä eri teille, olla lapsillemmme mahdollisimman täysipainoinen iloinen ja jaksava äiti ja katsoa mitä elämällä vielä olisi tarjota minulle.Olen puolisosi kanssa osittain samaa mieltä. Luultavasti terapiasta olisi sinulle hyötyä, ei siitä ainakaan haittaa olisi
Kuvitelmasi eron jälkeisestä auvoisuudesta, kun kuulostavat hieman epärealistisilta. Lasten kautta joudut kuitenkin olemaan paljon yhteydessä mieheen, ja lapset eivät koe eroa ollenkaan samalla tavalla kuin aikuiset. - 7676
y15 kirjoitti:
Tilanne on ikävä ja vaikea, tulee mieleen hiukan oma avioliitto/ero. Tein itse virheen siinä etten ottanut kiinni asioista tiukasti heti kun ymmärsin tilanteen ¨ siitä kärsi kaikki ¨kun jälkeenpäin asiaa miettii. Puolisoa on väärin syytellä, koska olen itse asian antanut mennä liian pitkälle. Jos olisin ymmärtänyt hoitaa oman hyvinvointini heti kun tilanne oli päällä, olisin myös säästynyt paljon turhalta riidalta.
Jos olisin tuossa tilanteessa tilaisin ajan perheneuvojalle ja sopisin erosta, näin kaikkiin keskusteluihin löytyy ulkopuolinen neutraali tasapuolinen ammattihenkilö. Asumiseron aikana puoliso voi todistaa että kykenee muutokseen ja jos tilanne ei muutu eteneminen on helppoa. Näinhän avioerolaki on ajateltu toimivan, se antaa hahdollisuuden asioiden korjaantumiseen, joka on aina lasten kannalta paras ratkaisu.
Rehellisyys ja armollisuus on ainut mikä kantaa ihmistä elämässä.
Voimia päätökseesi, oli se mikä hyvänsäErohan tulee juuri siksi, että asiat ovat päin prinkkalaa tai jotain siihen malliin. On turha odottaa, että liiton aikana pielessä olleet asiat paranevat eron myötä. Sinulla on kovin ruusuiset kuvitelmat ulkopuolisesta asiantuntijan avusta. Voin kertoa, ettei siitä ole useinkaan yhtään mitään hyötyä. Ei asiantuntija asioita pysty ratkaisemaan, eikä voi pakottaa vanhempia sopimaan. Usein asiantuntija ei saa edes pidettyä keskustelua minkäänlaisissa aisoissa, vaan tapaamisista tulee toisen vanhemman syyttelytilaisuuksia.
Erossa on sovittava lasten huoltajuudesta, miten se järjestetään, sovitaan lastenvalvojalla. Sitten vain noudatetaan sopimusta. Joskus prikulleen, joskus ei ollenkaan (lapset "iäkkäitä"), yleensä jotain siltä väliltä. Exän kanssa ei pidä olla tekemisissä millään muodoin, jos välit ovat yhtään kireät. Näin on parasta etenkin lasten kannalta. Lapsille on paras osoittaa, että vanhemmat todella ovat eronneet, eikä harrastaa mitään välimaastoja ja hammasta purren "olemme ystäviä" meininkiä. - 7676
y15 kirjoitti:
Tilanne on ikävä ja vaikea, tulee mieleen hiukan oma avioliitto/ero. Tein itse virheen siinä etten ottanut kiinni asioista tiukasti heti kun ymmärsin tilanteen ¨ siitä kärsi kaikki ¨kun jälkeenpäin asiaa miettii. Puolisoa on väärin syytellä, koska olen itse asian antanut mennä liian pitkälle. Jos olisin ymmärtänyt hoitaa oman hyvinvointini heti kun tilanne oli päällä, olisin myös säästynyt paljon turhalta riidalta.
Jos olisin tuossa tilanteessa tilaisin ajan perheneuvojalle ja sopisin erosta, näin kaikkiin keskusteluihin löytyy ulkopuolinen neutraali tasapuolinen ammattihenkilö. Asumiseron aikana puoliso voi todistaa että kykenee muutokseen ja jos tilanne ei muutu eteneminen on helppoa. Näinhän avioerolaki on ajateltu toimivan, se antaa hahdollisuuden asioiden korjaantumiseen, joka on aina lasten kannalta paras ratkaisu.
Rehellisyys ja armollisuus on ainut mikä kantaa ihmistä elämässä.
Voimia päätökseesi, oli se mikä hyvänsäMitään asumuseroa ei ole olemassa. Eron 1. vaiheen jälkeen on 6kk harkinta-aika. Usein sen alussa vielä asutaan yhdessä, kun lasten huoltajuus on sovittu, muutetaan erilleen.
Jos itselläsi on käsitys, että eroon muutettuaan vanhemmat vielä harkitsevat yhteen palaamista, se on vain sinun käsityksesi. Lähes poikkeuksetta muutto erilleen tarkoittaa aikuisten oikeasti eroa, eikä mitään muuta. Hyvä niin. Lasten kannalta on erityisen hyvä näyttää eron olevan ja tarkoittavan eroa. - tjaajoooo
7676 kirjoitti:
Mitään asumuseroa ei ole olemassa. Eron 1. vaiheen jälkeen on 6kk harkinta-aika. Usein sen alussa vielä asutaan yhdessä, kun lasten huoltajuus on sovittu, muutetaan erilleen.
Jos itselläsi on käsitys, että eroon muutettuaan vanhemmat vielä harkitsevat yhteen palaamista, se on vain sinun käsityksesi. Lähes poikkeuksetta muutto erilleen tarkoittaa aikuisten oikeasti eroa, eikä mitään muuta. Hyvä niin. Lasten kannalta on erityisen hyvä näyttää eron olevan ja tarkoittavan eroa."Hyvä niin. Lasten kannalta on erityisen hyvä näyttää eron olevan ja tarkoittavan eroa."
Omituinen väittämä. Mitä hyvää siinä on? - y15
7676 kirjoitti:
Erohan tulee juuri siksi, että asiat ovat päin prinkkalaa tai jotain siihen malliin. On turha odottaa, että liiton aikana pielessä olleet asiat paranevat eron myötä. Sinulla on kovin ruusuiset kuvitelmat ulkopuolisesta asiantuntijan avusta. Voin kertoa, ettei siitä ole useinkaan yhtään mitään hyötyä. Ei asiantuntija asioita pysty ratkaisemaan, eikä voi pakottaa vanhempia sopimaan. Usein asiantuntija ei saa edes pidettyä keskustelua minkäänlaisissa aisoissa, vaan tapaamisista tulee toisen vanhemman syyttelytilaisuuksia.
Erossa on sovittava lasten huoltajuudesta, miten se järjestetään, sovitaan lastenvalvojalla. Sitten vain noudatetaan sopimusta. Joskus prikulleen, joskus ei ollenkaan (lapset "iäkkäitä"), yleensä jotain siltä väliltä. Exän kanssa ei pidä olla tekemisissä millään muodoin, jos välit ovat yhtään kireät. Näin on parasta etenkin lasten kannalta. Lapsille on paras osoittaa, että vanhemmat todella ovat eronneet, eikä harrastaa mitään välimaastoja ja hammasta purren "olemme ystäviä" meininkiä.OLET NIIN SELVÄ ESIMERKKI SIITÄ ETTÄ ET KYKENE YMMÄRTÄMÄÄN LUKEMAASI, KUN TUNTEET OVAT NIIN VAHVASTI MUKANA. KYSYMYS ON SINUN OMASTA MIELIPITEESTÄ.
Kaikissa suhteissa on jossakin vaiheessa haasteita, joskus haasteista selvitään joskus taas ei.
Sinun ajatus on ettei sopuun voi koskaan päästä, minä taas ajattelen että asioista on opittava keskustelemaan ja hyväksyttävä jokaisen ihmisen erillaisuudet.
Jos sopuun ei päästä silloin suhde katkeää, mitä asiassa on niin tunteikasta että siitä paasataan epätoivoisesti, jos haetaan väkisin syyllinen toisesta, ollaan todella väärillä jäljillä tai sitten toivottoman itsekkäitä. - y15
7676 kirjoitti:
Mitään asumuseroa ei ole olemassa. Eron 1. vaiheen jälkeen on 6kk harkinta-aika. Usein sen alussa vielä asutaan yhdessä, kun lasten huoltajuus on sovittu, muutetaan erilleen.
Jos itselläsi on käsitys, että eroon muutettuaan vanhemmat vielä harkitsevat yhteen palaamista, se on vain sinun käsityksesi. Lähes poikkeuksetta muutto erilleen tarkoittaa aikuisten oikeasti eroa, eikä mitään muuta. Hyvä niin. Lasten kannalta on erityisen hyvä näyttää eron olevan ja tarkoittavan eroa.Mitään asumuseroa ei ole olemassa. Eron 1. vaiheen jälkeen on 6kk harkinta-aika. Usein sen alussa vielä asutaan yhdessä, kun lasten huoltajuus on sovittu, muutetaan erilleen. EI OLE YHTÄ OIKEAA MALLIA MITEN EROTAAN, EIKÄ TOINEN OLE PAREMPI KUIN TOINEN.
Jos itselläsi on käsitys, että eroon muutettuaan vanhemmat vielä harkitsevat yhteen palaamista, se on vain sinun käsityksesi. HALUSIT TAHALLISESTI YMMÄRTÄÄ VÄÄRIN KIRJOITUKSENI, TAI ET VAIN YMMÄRRÄ TAI HYVÄKSY ETTÄ ME NORMAALIT IHMISET OLEMME ERILLAISIA, SEN VUOKSI JOUDUMME KOMMUNIKOIMAAN TOISTEN KANSSA ETTÄ PÄÄSEMME YHTEISYMMÄRRYKSEEN ASIOISTA. EI KUKAAN TÄYSJÄRKINEN VOI KUVITELLA ETTÄ ON OLEMASSA YKSI TOTUUS MITEN TOIMIA. Lähes poikkeuksetta muutto erilleen tarkoittaa aikuisten oikeasti eroa, eikä mitään muuta. Hyvä niin. Lasten kannalta on erityisen hyvä näyttää eron olevan ja tarkoittavan eroa. TUOSTA VÄITTEESTÄ OLEN JA USKON ETTÄ USEAT IHMISET OVAT ERIMIELTÄ.
Paras ratkaisu lastenkannalta on normaali perhe, jos tämä syystä tai toisesta ei onnistu, on mahdollista erota. Uskon ettei tästä ole suurtakaan erimielisyyttä normi vanhempien kesken. - qwerttty
y15 kirjoitti:
Mitään asumuseroa ei ole olemassa. Eron 1. vaiheen jälkeen on 6kk harkinta-aika. Usein sen alussa vielä asutaan yhdessä, kun lasten huoltajuus on sovittu, muutetaan erilleen. EI OLE YHTÄ OIKEAA MALLIA MITEN EROTAAN, EIKÄ TOINEN OLE PAREMPI KUIN TOINEN.
Jos itselläsi on käsitys, että eroon muutettuaan vanhemmat vielä harkitsevat yhteen palaamista, se on vain sinun käsityksesi. HALUSIT TAHALLISESTI YMMÄRTÄÄ VÄÄRIN KIRJOITUKSENI, TAI ET VAIN YMMÄRRÄ TAI HYVÄKSY ETTÄ ME NORMAALIT IHMISET OLEMME ERILLAISIA, SEN VUOKSI JOUDUMME KOMMUNIKOIMAAN TOISTEN KANSSA ETTÄ PÄÄSEMME YHTEISYMMÄRRYKSEEN ASIOISTA. EI KUKAAN TÄYSJÄRKINEN VOI KUVITELLA ETTÄ ON OLEMASSA YKSI TOTUUS MITEN TOIMIA. Lähes poikkeuksetta muutto erilleen tarkoittaa aikuisten oikeasti eroa, eikä mitään muuta. Hyvä niin. Lasten kannalta on erityisen hyvä näyttää eron olevan ja tarkoittavan eroa. TUOSTA VÄITTEESTÄ OLEN JA USKON ETTÄ USEAT IHMISET OVAT ERIMIELTÄ.
Paras ratkaisu lastenkannalta on normaali perhe, jos tämä syystä tai toisesta ei onnistu, on mahdollista erota. Uskon ettei tästä ole suurtakaan erimielisyyttä normi vanhempien kesken.Lasten kannalta parasta on henkisesti ja sosiaalisilta suhteiltaan terveet vanhemmat.
- qwerttty
y15 kirjoitti:
Mitään asumuseroa ei ole olemassa. Eron 1. vaiheen jälkeen on 6kk harkinta-aika. Usein sen alussa vielä asutaan yhdessä, kun lasten huoltajuus on sovittu, muutetaan erilleen. EI OLE YHTÄ OIKEAA MALLIA MITEN EROTAAN, EIKÄ TOINEN OLE PAREMPI KUIN TOINEN.
Jos itselläsi on käsitys, että eroon muutettuaan vanhemmat vielä harkitsevat yhteen palaamista, se on vain sinun käsityksesi. HALUSIT TAHALLISESTI YMMÄRTÄÄ VÄÄRIN KIRJOITUKSENI, TAI ET VAIN YMMÄRRÄ TAI HYVÄKSY ETTÄ ME NORMAALIT IHMISET OLEMME ERILLAISIA, SEN VUOKSI JOUDUMME KOMMUNIKOIMAAN TOISTEN KANSSA ETTÄ PÄÄSEMME YHTEISYMMÄRRYKSEEN ASIOISTA. EI KUKAAN TÄYSJÄRKINEN VOI KUVITELLA ETTÄ ON OLEMASSA YKSI TOTUUS MITEN TOIMIA. Lähes poikkeuksetta muutto erilleen tarkoittaa aikuisten oikeasti eroa, eikä mitään muuta. Hyvä niin. Lasten kannalta on erityisen hyvä näyttää eron olevan ja tarkoittavan eroa. TUOSTA VÄITTEESTÄ OLEN JA USKON ETTÄ USEAT IHMISET OVAT ERIMIELTÄ.
Paras ratkaisu lastenkannalta on normaali perhe, jos tämä syystä tai toisesta ei onnistu, on mahdollista erota. Uskon ettei tästä ole suurtakaan erimielisyyttä normi vanhempien kesken.Niin, ei ole yhtä mallia miten erotaan. Yleisesti kuitenkin ero tarkoittaa eroa. Siis erotaan eli muutetaan erilleen. Itse näen, sekä moni psykoasiantuntijakin näkee, että lapsille vanhempien ero on haitallisempaa, jos heille annetaan mahdollisuus ajatella vanhempien palaamista yhteen. Että erilleen muutto on tilapäinen. Kuten jo sanoin, harvemmin tällaista onkaan.
- qwerttty
y15 kirjoitti:
OLET NIIN SELVÄ ESIMERKKI SIITÄ ETTÄ ET KYKENE YMMÄRTÄMÄÄN LUKEMAASI, KUN TUNTEET OVAT NIIN VAHVASTI MUKANA. KYSYMYS ON SINUN OMASTA MIELIPITEESTÄ.
Kaikissa suhteissa on jossakin vaiheessa haasteita, joskus haasteista selvitään joskus taas ei.
Sinun ajatus on ettei sopuun voi koskaan päästä, minä taas ajattelen että asioista on opittava keskustelemaan ja hyväksyttävä jokaisen ihmisen erillaisuudet.
Jos sopuun ei päästä silloin suhde katkeää, mitä asiassa on niin tunteikasta että siitä paasataan epätoivoisesti, jos haetaan väkisin syyllinen toisesta, ollaan todella väärillä jäljillä tai sitten toivottoman itsekkäitä.7676 "Sinulla on kovin ruusuiset kuvitelmat ulkopuolisesta asiantuntijan avusta. Voin kertoa, ettei siitä ole useinkaan yhtään mitään hyötyä. Ei asiantuntija asioita pysty ratkaisemaan, eikä voi pakottaa vanhempia sopimaan. "
y15 "Sinun ajatus on ettei sopuun voi koskaan päästä, minä taas ajattelen että asioista on opittava keskustelemaan ja hyväksyttävä jokaisen ihmisen erillaisuudet."
Tuossa edellä ei sanottu ettei sopuun voi koskaan päästä. Mielestäni se tarkoittaa samaa kuin mitä sanoit "hyväksyttävä jokaisen ihmisen erillaisuudet". Esim. sen ettei juuri oman exänsä kanssa voi päästä sopuun, koska hän ei halua tai osaa keskustella asioista. On täysin tarpeetonta jatkaa eipäs-juupas keskustelua, joka ei ikinä johda mihinkään. Tai jatkaa asiantuntijan avullakaan, jos keskustelut johtavat vain syyttelyyn, henkilötasolle. - oletjankaaja
y15 kirjoitti:
Voitko lopettaa tuon vouhotuksen ja keskity aiheeseen, osoitat pelkästään ettet kykene hallitsemaan tunteitasi vaan jatkat samaa mantraa.
Sinä, jos joku jankuttaa ja vatkaa samaa koko ajan , puhuit ilmeisesti ittestäsi........
- jujuu
"Kuinka voisin tarpeeksi selvästi kertoa, etten halua toisen muuttavan itseään minun takiani"
Et mitenkään. Toista ei voi muuttaa tai väkisin saada ymmärtämään.
"Vaatii mahdollisuutta, terapiaa, yhdessäoloa, perhe-elämää."
Tuohon voit kauniisti todeta, että juna meni jo. Säästä itseäsi, lapsia ja miestä hakemalla eroa yksin. - Nuiva-akka
Kunnioitan päätöstäsi ja toivotan sulle voimia ja rohkeutta.
- ykköseltäkakkoselle
Sama täällä erota haluan. Itse petti jäi kiinni. Alkoi minun "kiristäminen. Jos eron otan ja kerron noista kahdesta meillä yhteisiä tuttuja niin keksi jutun johon lankesin. No kai eron ottaa kun tuo kakkonen kyllästyy tuohon jyystöön. Saat sinä heti kunhan laitat sen eron ottamaan.
- iughg
Vakio-ohjetta kannattaa noudattaa,kaikissa naistenlehdiissä sama:"Jätä se sika"
Vaikka kuyse olisiki vääränvärisistä sukista...tms.- aikaheppoista
Sulla on aika ikävä ja vähättelevä asenne avioliiton ongelmiin.Ei ne ratkea, jos et ota tosissasi asioita ja oikeesti mieti omia vikojasi, joka kylläkin on myös satuttavaa.
- qwerttty
Tässä ei ollut kyse vääränvärisistä sukista. Enkä kyllä ole muutenkaan kenenkään kuullut eroavan väärien sukkien tai väärin puristetun hammastahnatuubin vuoksi. Ihmisillä on useinkin edes hieman suhteellisuudentajua.
- y15
qwerttty kirjoitti:
Tässä ei ollut kyse vääränvärisistä sukista. Enkä kyllä ole muutenkaan kenenkään kuullut eroavan väärien sukkien tai väärin puristetun hammastahnatuubin vuoksi. Ihmisillä on useinkin edes hieman suhteellisuudentajua.
Lopeta sooloilu, kirjoitat useilla nimimerkeillä ja kommentoit omia juttuja. Sairasta palstan pilaamista.
Olen sinulle suositellut asiatuntia apua, mutta se on sinulle tabu ja syykin näkyy kirjoituksissasi.
Tuossa edellä ei sanottu ettei sopuun voi koskaan päästä. Mielestäni se tarkoittaa samaa kuin mitä sanoit "hyväksyttävä jokaisen ihmisen erillaisuudet". Esim. sen ettei juuri oman exänsä kanssa voi päästä sopuun, koska hän ei halua tai osaa keskustella asioista TÄMÄ TEKSTISI KERTOO SEN ETTÄ ONGELMA ON SINUN OMASSA ASENTEESSA. On täysin tarpeetonta jatkaa eipäs-juupas keskustelua, joka ei ikinä johda mihinkään. Tai jatkaa asiantuntijan avullakaan ASIANTUNTIA APU ON LÄHINNÄ LASTEN EDUN TURVAAMINEN, SEKÄ TÖRKEIDEN ITSEKKÄIDEN AJATUKSIEN ILMITUONTI, USEIN JUURI NÄMÄ IHMISET KRITISOIVAT ASIANTUNTIOITA, SOPUUN ON TODELLA VAIKEA PÄÄSTÄ JUURI TÄMÄNKALTAISTEN IHMISTEN KANSSA. jos keskustelut johtavat vain syyttelyyn, henkilötasolle. ET SELVÄSTI KYKENE KOHTAAMAAN TOTUUTTA, VAAN OLET TAKERTUNUT MENNEESEEN JA HALUAT JATKAA SAMAA NEGATIIVISTÄ MANTRAA, ETTÄ PYSYT MIELESTÄSI JOTENKIN PINNALLA, MUTTA EI SE OLE SINUNKAAN ETU JOS KYKENISIT YMMÄRTÄMÄÄN. - qwerttty
y15 kirjoitti:
Lopeta sooloilu, kirjoitat useilla nimimerkeillä ja kommentoit omia juttuja. Sairasta palstan pilaamista.
Olen sinulle suositellut asiatuntia apua, mutta se on sinulle tabu ja syykin näkyy kirjoituksissasi.
Tuossa edellä ei sanottu ettei sopuun voi koskaan päästä. Mielestäni se tarkoittaa samaa kuin mitä sanoit "hyväksyttävä jokaisen ihmisen erillaisuudet". Esim. sen ettei juuri oman exänsä kanssa voi päästä sopuun, koska hän ei halua tai osaa keskustella asioista TÄMÄ TEKSTISI KERTOO SEN ETTÄ ONGELMA ON SINUN OMASSA ASENTEESSA. On täysin tarpeetonta jatkaa eipäs-juupas keskustelua, joka ei ikinä johda mihinkään. Tai jatkaa asiantuntijan avullakaan ASIANTUNTIA APU ON LÄHINNÄ LASTEN EDUN TURVAAMINEN, SEKÄ TÖRKEIDEN ITSEKKÄIDEN AJATUKSIEN ILMITUONTI, USEIN JUURI NÄMÄ IHMISET KRITISOIVAT ASIANTUNTIOITA, SOPUUN ON TODELLA VAIKEA PÄÄSTÄ JUURI TÄMÄNKALTAISTEN IHMISTEN KANSSA. jos keskustelut johtavat vain syyttelyyn, henkilötasolle. ET SELVÄSTI KYKENE KOHTAAMAAN TOTUUTTA, VAAN OLET TAKERTUNUT MENNEESEEN JA HALUAT JATKAA SAMAA NEGATIIVISTÄ MANTRAA, ETTÄ PYSYT MIELESTÄSI JOTENKIN PINNALLA, MUTTA EI SE OLE SINUNKAAN ETU JOS KYKENISIT YMMÄRTÄMÄÄN.Sinä et kykene ymmärtämään, käsität väärin ja syytät minua asioista, joista et tiedä mitään. Turha sinulle on mitään yrittää sanoa.
- fghgfh
y15 kirjoitti:
Lopeta sooloilu, kirjoitat useilla nimimerkeillä ja kommentoit omia juttuja. Sairasta palstan pilaamista.
Olen sinulle suositellut asiatuntia apua, mutta se on sinulle tabu ja syykin näkyy kirjoituksissasi.
Tuossa edellä ei sanottu ettei sopuun voi koskaan päästä. Mielestäni se tarkoittaa samaa kuin mitä sanoit "hyväksyttävä jokaisen ihmisen erillaisuudet". Esim. sen ettei juuri oman exänsä kanssa voi päästä sopuun, koska hän ei halua tai osaa keskustella asioista TÄMÄ TEKSTISI KERTOO SEN ETTÄ ONGELMA ON SINUN OMASSA ASENTEESSA. On täysin tarpeetonta jatkaa eipäs-juupas keskustelua, joka ei ikinä johda mihinkään. Tai jatkaa asiantuntijan avullakaan ASIANTUNTIA APU ON LÄHINNÄ LASTEN EDUN TURVAAMINEN, SEKÄ TÖRKEIDEN ITSEKKÄIDEN AJATUKSIEN ILMITUONTI, USEIN JUURI NÄMÄ IHMISET KRITISOIVAT ASIANTUNTIOITA, SOPUUN ON TODELLA VAIKEA PÄÄSTÄ JUURI TÄMÄNKALTAISTEN IHMISTEN KANSSA. jos keskustelut johtavat vain syyttelyyn, henkilötasolle. ET SELVÄSTI KYKENE KOHTAAMAAN TOTUUTTA, VAAN OLET TAKERTUNUT MENNEESEEN JA HALUAT JATKAA SAMAA NEGATIIVISTÄ MANTRAA, ETTÄ PYSYT MIELESTÄSI JOTENKIN PINNALLA, MUTTA EI SE OLE SINUNKAAN ETU JOS KYKENISIT YMMÄRTÄMÄÄN.Miksi vastaat ikävästi ihmisille? Mikä pakko sinulla on arvioida toisia? Ei muuten mutta sellainen estää kaiken normaalin vuorovaikutuksen.
- y15
fghgfh kirjoitti:
Miksi vastaat ikävästi ihmisille? Mikä pakko sinulla on arvioida toisia? Ei muuten mutta sellainen estää kaiken normaalin vuorovaikutuksen.
Kokeile lukea mitä kirjoitin ja mitä minulle vastattiin, vastaaja ei kykene ymmärtämään kirjoitusta koska tunteet estävät sen. Sama tilanne on useissa parisuhteissa, tunteet estävät sopuun pääsyn asioista tulee tabuja joista ei voida keskustella.
Kokeile lukea ensimmäinen kirjoitukseni ja mieti mitä siitä saatiin väännettyä.
Sinä et kykene ymmärtämään, käsität väärin ja syytät minua asioista, joista et tiedä mitään. Turha sinulle on mitään yrittää sanoa. ?? kerro mitä käsitän väärin??
Miksi vastaat ikävästi ihmisille? Mikä pakko sinulla on arvioida toisia? Ei muuten mutta sellainen estää kaiken normaalin vuorovaikutuksen.
Kerro mitä tarkoitat, sama selittely/syyttely jatkuu ketjusta toiseen?? Lopeta sooloilu, taidat sinäkin kirjoitella useilla nimimerkeillä ja kommentoit myös omia juttujasi. Sairasta palstan pilaamista. - Oletwittumainen
y15 kirjoitti:
Kokeile lukea mitä kirjoitin ja mitä minulle vastattiin, vastaaja ei kykene ymmärtämään kirjoitusta koska tunteet estävät sen. Sama tilanne on useissa parisuhteissa, tunteet estävät sopuun pääsyn asioista tulee tabuja joista ei voida keskustella.
Kokeile lukea ensimmäinen kirjoitukseni ja mieti mitä siitä saatiin väännettyä.
Sinä et kykene ymmärtämään, käsität väärin ja syytät minua asioista, joista et tiedä mitään. Turha sinulle on mitään yrittää sanoa. ?? kerro mitä käsitän väärin??
Miksi vastaat ikävästi ihmisille? Mikä pakko sinulla on arvioida toisia? Ei muuten mutta sellainen estää kaiken normaalin vuorovaikutuksen.
Kerro mitä tarkoitat, sama selittely/syyttely jatkuu ketjusta toiseen?? Lopeta sooloilu, taidat sinäkin kirjoitella useilla nimimerkeillä ja kommentoit myös omia juttujasi. Sairasta palstan pilaamista.Sinä pilaat palstat tuolla vittuilullasi.
- 8585
y15 kirjoitti:
Kokeile lukea mitä kirjoitin ja mitä minulle vastattiin, vastaaja ei kykene ymmärtämään kirjoitusta koska tunteet estävät sen. Sama tilanne on useissa parisuhteissa, tunteet estävät sopuun pääsyn asioista tulee tabuja joista ei voida keskustella.
Kokeile lukea ensimmäinen kirjoitukseni ja mieti mitä siitä saatiin väännettyä.
Sinä et kykene ymmärtämään, käsität väärin ja syytät minua asioista, joista et tiedä mitään. Turha sinulle on mitään yrittää sanoa. ?? kerro mitä käsitän väärin??
Miksi vastaat ikävästi ihmisille? Mikä pakko sinulla on arvioida toisia? Ei muuten mutta sellainen estää kaiken normaalin vuorovaikutuksen.
Kerro mitä tarkoitat, sama selittely/syyttely jatkuu ketjusta toiseen?? Lopeta sooloilu, taidat sinäkin kirjoitella useilla nimimerkeillä ja kommentoit myös omia juttujasi. Sairasta palstan pilaamista.Sinä olet tunne-elämältäsi niin häiriintynyt ettet voi ymmärtää mitä ihmiset sinulle vastaavat.
- y15
8585 kirjoitti:
Sinä olet tunne-elämältäsi niin häiriintynyt ettet voi ymmärtää mitä ihmiset sinulle vastaavat.
Olet ilmaisesti itse aloittanut ketjun trollaus mielessä
Voitko lopettaa tuon vouhotuksen ja keskity aiheeseen, osoitat pelkästään ettet kykene hallitsemaan tunteitasi vaan jatkat samaa mantraa ja tämä on varmasti yleisin syy riitaisissa avioeroissa. - iuogu
y15 kirjoitti:
Olet ilmaisesti itse aloittanut ketjun trollaus mielessä
Voitko lopettaa tuon vouhotuksen ja keskity aiheeseen, osoitat pelkästään ettet kykene hallitsemaan tunteitasi vaan jatkat samaa mantraa ja tämä on varmasti yleisin syy riitaisissa avioeroissa.Lopeta, älä selitä.
- qwerttty
"Itse tiedän että haluan erota. Lähteä eri teille, olla lapsillemmme mahdollisimman täysipainoinen iloinen ja jaksava äiti ja katsoa mitä elämällä vielä olisi tarjota minulle. "
Ero on teille aivan varmasti paras ratkaisu. Tai ei ehkä miehellesi, mutta sinulle ja lapsille. Miehesi laittaa hanttiin, koska hän ei kykene huolehtimaan omistakaan asioista kunnolla (pelaaminen, päihteet). Puolisosi toimet ja riippuvuudet on sinulle kriisi. Ne eivät parane sinun terapialla. - eivaihtoehtoa
Minun mielestäni se joka haluaa erota, on velvoitettu lähtemään yhteisestä kodista. Vai pitäisikö eroa haluamattoman menettää kaikki?
Se joka kokee vapautuvansa omasta halustaan voi hankkia toisen asunnon ja olla niin vapaa kuin haluaa.
Ota vuoteesi ja käy.- 8uyhju76
Olen samaa mieltä. Se joka ei puolisostaan enää välitä, ei puolisolleen enään puhu, joka puolisoaan alistaa, joka puolisoaan halveksii, joka ei puolisoaan ymmärrä, joka esittää kaikille viatonta ja on omasta mielestään virheetön, niin on velvoitettu lähtemään yhteisestä kodista. Ja jos tälläinen ihminen on vielä hyvin toimeentuleva niin hän on velvoitettu jättämään kaiken halveksimalleen puolisolle.
No oikeassa elämässä alistettu puoliso kuitenkin joutuu etsimään sen yksiön rähjän ja nukkumaan muutaman kuukauden patjalla. Näin se menee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4251859Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1971532- 1091421
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1731396- 451056
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0990- 63966
Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!120938Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s91921Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32896