Masentunut 11v

Ei sinun tarvitse olla hymyilevä ja iloinen kun et kerran ole! Äitisi pitäisi tukea ja kuunnella tunteitasi. Hän tekee väärin kun kieltää ne, ja jopa moittii sinua niistä. Varmaan hänellä on itsellään joskus samanlaisia tunteita, mutta ei osaa käsitellä niitä ja siksi reagoi torjuvasti kun näkee niitä toisissa.

Psykologi ei saisi sanoa noin, että kertoo heti vanhemmille... Pitäisi olla luottamuksellisuus.

Tulee mieleen, että miksi viiltelet, ja mikä on se asia mitä pelkäät kertoa psykologille, jos hän kertoo vanhemmille... Tämä on vain arvaus ja voin olla väärässä. Mutta onko sinulle ehkä tehty joskus väkivaltaa? Tai oletko kokenut hyväksikäyttöä? Ne kokemukset ovat usein sellaisia että ihminen tuntee että itsen vahingoittaminen ikään kuin helpottaa...

Jos tällaista on tapahtunut sinulle perheessäsi, missä sinun pitäisi voida luottaa aikuisiin, se on varmasti erityisen kurjaa. Tai se voi olla tapahtunut muuallakin. - Tai sitten viiltelysi ja paha olo johtuu aivan muista asioista. Eikä sinun tietenkään tarvitse kertoa sen syistä tässä jos et halua.

Moni lapsi ja nuori joutuu joskus kokemaan väkivaltaa, ja usein aikuiset eivät osaa kysyä siitä. Tai pahimmassa tapauksessa jos lapsi tai nuori kertoo, saattavat jopa ohittaa asian, koska se tuntuu heistä hankalalta. Silloin pitää vaan jaksaa kertoa vielä jollekulle muulle, kunnes löytyy sellainen joka uskoo ja auttaa. Onneksi heitäkin on.

Jos sinulle on tapahtunut sellaista, niin psykologin pitäisi olla todella tarkkana. Asioihin pitää puuttua, jotta väkivalta loppuu, ja siksikin, että se on rikos. Psykologi ei kuitenkaan voi noin vain mennä kertomaan vanhemmillesi, vaan hänen pitää ensin rauhassa puhua kanssasi.

Myös henkinen väkivalta voi tuntua joskus niin pahalta, että tekee mieli vahingoittaa itseään. Jos esimerkiksi tuntuu, että kukaan ei koskaan kuuntele, tai että ei saa päättää omista asioistaan.

Oli kärsimyksesi syy mikä tahansa, niin jos tuntuu mahdottomalta puhua siitä psykologin kanssa, niin aina voi soittaa lasten ja nuorten tukipuhelimiin. Niissä voi keskustella nimettömänä.

Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin:

Lasten ja nuorten puhelimeen voivat lapset ja nuoret soittaa maksutta koko maassa joka päivä. Puhelimen toisessa päässä on koulutettu vapaaehtoinen aikuinen, jolla on aikaa kuunnella.

Lasten ja nuorten puhelimessa voi kysyä tai keskustella luottamuksellisesti mistä tahansa itseä mietityttävästä asiasta. Puhelimen aikuiset päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia. Lasten ja nuorten puhelimen puheluja ei nauhoiteta.

Lasten ja nuorten puhelin 116 111

maanantaista perjantaihin kello 14–20
lauantaisin ja sunnuntaisin kello 17–20

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tilaneestasi tänne! Edelliseltä kirjoittajalta saitkin jo hyviä neuvoja. Minäkin kannustan sinua keskustelemaan tilanteestasi jonkin ulkopuolisen tahon kanssa. Tässä tiedoksesi vielä pari tahoa, joihin voit olla yhteydessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti.

- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/. Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 7-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.

- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

sinä se jaksat näitä juttuja keksiä ja laittaa nettiin. mikset tekisi tämänkin ajan jotain OIKEESTI JÄRKEVÄÄ????? jättäisot lapset ja nuoret rauhaan. olet todellinen raukkis ja siedät hävetä käytöstäsi

Tarkistuta vitamiinisi ja hivenaineesi (B, D ja varastorauta) laboratoriossa ja syö vitamiineja vaikka purkista.
https://esasoppi.fi/raudanpuute/raudanpuutteen-diagnoosi-voi-olla-vaikea/
https://esasoppi.fi/raudanpuute/vaikeasti-tunnistettavia-raudanpuutteen-oireita/
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2014/9/duo11636

suksi v...uun...

Hei! Itteläni on masennusta tämä alkoi sitten viime kesäloman aikana itselläni on vaikea lapsuus esimerkiksi isä ja äiti joka päivä riiteli ja lopulta eros äitini, siskot ja isompi vejeni tietää mun masenuksesta ja koittaa tukea mua toiseksi vanhin sisko on varmaa jo kyllästynyt kun puhutaan usein tästä mutta en ole varma tietääkö että yritän muuttuu koulunkäyti ei mee hyvin päiväni menee vaan pelamisiin mutta nytten katson harry pottereita ne vähän piristää minulla on kavereita mutta viihdyn yksin enkä oikeastaan käy ulkona olen ylensä omassa huonessaa yksin pimeässä veljeni pyytää minua silloin tällöin lenkille ekaksi kiinoistus siintä mutta sitten kun veljelläni oli murtunut jalka enkä ollu kärsivällinen sitten kiinostukseni lopahti olen miettinyt itsemurhaa mutta en tee sitä päässäni mietin vain että muilla menisi paremmin ilman minua juttelen kouluspykologin kanssa silloin tälloin joka auttaa kun puhun äitini kanssa ei mene enää hyvin eikä varmaa välimme ole enää yhtä hyvät kuin ennen tuntuu kuin äitini oisi luovuttanut mun suhteen en tällä hetkellä harrsta mitään mutta haluaisin enkä tiedä kauan enään kestän tätä elämän vaihetta no mutta stemppiä muille🙂