Metallican kappale - Nothing Else Matters

Seuraavaksi tähän teemaan liittyen: Kappale The Prayer- Andrea Boccellin ja Celine Dionin esittämänä.

- Ja lopuksi The Gladiator Theme ( Now we are free) song.

Seuraavaksi The Piano-elokuvasta musiikkia. Säveltäjä Michael Nymanin säveltämää musiikkia.

Koko youtubessa tarjolla oleva setti. Jonka säestämänä minäkin mm. olen monta kertaa tanssinut monessa eri otteessa, monessa paikassa.

Vihjettä tämäkin...

Ja se vihonviimeinen viesti musiikkikappaleen muodossa ja vihjeenä tulee tässä:
Aragon´s Slepsong.

Oikein kaunis ja hieno kappale ja lopetus kaikelle tälle journeelle!

Kiitos ja kaikille kaikkea hyvää jatkoa, niin pahaa minulle, kuin monille muillekin tuottaneille.

Tuotettakoon tämän musiikkikappaleen myötä kaikille kaikkea hyvää, onnea ja siunattua jatkoa!

Mutta vasta sitten kun kaikki menneisyydessä tapahtuneet väärin kohdeltuja kohtaan tulevat oi´otuksi, anteeksipyydellyiksi väärinmenetellyiden kohdalta ja ja kaikkien osalta.

Vasta sitten todellinen rauha voi palata takaisin, paitsi vääryyttä kokeneiden, myös heitä väärin kohdelleiden kohdalla.

Anteeksipyynnöllä on suurta merkitystä.
Ei vain väärintekijöiden, vaan myös vääryyttä kokeneiden osalta.

Kappale on siis Aragon´s sleepsong.

Loppukaneetti: Kappale Schindler´s list theme song.

Joka itse asiassa kuvaa oikein hyvin 2: ssa Maailmansodassa juutalaisten kohtaloa.
- Ja sopii tähän teemaan oikein hyvin.

Nimittäin samanlaista kohtelua ovat saaneet osakseen nykyaikanakin tällä monet vuosituhannella mt-potilaat monissa psykiatrisissa hoitolaitoksissa osakseen.

Itse jouduin kyseiselle Tarinan Sairaalan osastolle vuosina 2000-2009 valitellessa pitkäkestoista ja jatkuvaa väsymystä. Sinä aikana tuli opittua monta asiaa. Että ei kannata mennä tk:seen kertomaan mitään omista vaivoista. - Ja että kaiken tuloksena ja seurauksena joutuukin psykiatriselle osastolle.- - Sekä että joutuu lääketeollisuuden konikaniineiksi mm. Leponex-lääkkeen osalta.

Itse löysin muutaman vuoden päästä netin kautta vaivoihini täsmäävät oireet. Olen sairastanut jo vuodesta 2001 kilpirauhasen vajaatoimintaa. Jostakin syystä kyseinen synteettinen thyroksiini pelittää vain sen muutaman vuoden ajan. - Jonka jälkeen se ei oikeastaan auta fyysisiin, ja muihin osatekijöihin mainittavalla tavalla.

Kuulun siis niihin "onnettomaan muutamaan prosenttiin", johon nykyiset kilpirauhasen vajaatoimintaan käytössä olevat lääkkeet eivät juurikaan auta, tai kohenna olotilaa yhtään mitenkään.

Kun valittelin väsymystä ja jaksamattomuutta silloin aikoinaan, joskus kauan sitten Siilinjärven Terveyskeskukseen, niin silloin tuloksena oli automaattinen passitus psykalle.

- Ja tuolloin jouduin osaston henkilökunnan taholta simputuksen ja ylipitkästi mitoitetun hoitojakson osalle.

Jouduin kokemaan osakseni epäasiallista, asiatonta kohtelua ja väärää hoitoa vuosina 2000- 2009.

Vika ja ongelma on vain siinä, että etpä voi oikeastaan valittaa mihinkään tahoon, koska kyseiset instanssit ovat jo etukäteen suojanneet ja varmistaneet selustansa etukäteen potilasta kohtaan asettamillaan diagnooseilla.

Niinhän se tämä homma menee? Eikö niin?
Mitä suuremmista organisaatioista, tai ryhmittymistä on kyse, he voittavat aina.
Vaikka he olisivatkin olleet jo alunperin väärässä arvioinnessaan ja diagnooseissaan.

Potilailla ei siis käytännössä ole menneinä vuosikymmeninä ollut mitään oikeusturvaa, vaikka KYS:n puolella on väitetty olevan virassa potilaiden asioita ajava jokin "potilasasiamies".
Sekin kyseinen "potilasasiamies" toimii ja on muuten KYS: n palveluksessa.

- Ja terveisiä vaan KYS:lle, Siilinjärven tk: seen, Tarinan Sairaalassa silloin aikoinaan (vuosina 2000-2010) toimineille epäasiallisille hoitajille, ja epäpäteville lääkäreille: oikea diagnoosi minun kohdalla oli: krooninen väsymysoireyhtymä. Eli CFS. Meniköhän se nyt sitten oikein?

Toivottavasti menee nämä terveiset ainakin jotakin kautta perille.

Kiitoksia silloin olleista hoitojaksoista en ainakaan mitään anna!
- Eikä todellakaan tarvitse.

Koita nyt nukkua Kyllä se siitä helpottaa ajan oloon.

Niin nykyään vaikka pääsetkin sairaalaosastolta, ne jatkavat elektronista seuraamista. Varoppa hermostumasta mistään edes yksinäsi, puhelintanne kuunnellaan automaattisesti ja kohta saatte psykot peräänne. Tai olemasta millään tavalla erikoinen. Yhteyshenkilöt laitetaan työpaikalle ynnä muualle ja vaikka piilotetut kamerat kotiin, jotta voidaan monitoroida henkistä tilaanne, jos lääkäristä siltä tuntuu. Ikinä et itse mitään diagnoosia saa (vaikka lain mukaan pitäisi saada) ja kuka ties mitä päättää siellä henkilökunnan keskuudessa ja kukaan ei joudu vastuuseen, koska tulkinnanvaraistahan tämä on. Siinähän sitten valitat. Aika mitäänsanomatontahan tuo hoitotyöskentely on noissa laitoksissa. Kyllä ahdisteluakin tapahtuu - hoitohenkilökuntaahan ei testata soveltuvuudesta.
Kyllä ne muutkin antipsykoottiset tuhoavat aivoja pitkään käytettyinä:
http://www.mindfreedom.org/kb/psychiatric-drugs/antipsychotics/neuroleptic-brain-damage
Heti ensimmäisestä kerrasta yrittävät suostutella käyttämään vaan niin pitkään kuin mahdollista - mielellään loppuelämän. Etkä haitoista taatusti kuule.
Mutta voin sanoa, että elämässä menestyminen on tuplasti vaikeampaa, jos milloinkaan joudutte mielenterveyspalvelujen piiriin edes ohimennen. Älkää käykö valittamassa mitään - osasto voi kutsua ihan joka asiasta.
Eipä voi muuta sanoa kuin:
Vesku Loiri - Naurava kulkuri

Olen aina kuvitellut että meno mielisairaalassaon pikemminkin tämän videon mukaista, kurinalainen porukka lääketokkurassa konemaisesti joukkueena kulkemassa kohti pakkotyölaitosta...
Musiikki, Kraftwerk - The Man Machine, elektronista musiikkia vuodelta 1978:
https://www.youtube.com/watch?v=hgpgngJp7pE

Nämä on moninaisia hommia, mutta eipä se esim.hoitohenkilökunnankaan asema esim.palkkauksen ym.osalta ole kovin hääppöinen. Sitä kautta voisi miettiä, että mikä sitä potilaan ymmärtämättömyyttä mahdollisesti luo. Jos vaivat on kuitenkin oikeat, niin kyllähän niistä pitäisi keskustella sen mukaan. Vai onko kirjoittajan/kirjoittajien mielestä kyse lopultakin siitä, että yhteiskunta ei väsymystä hyväksy, koska "vaateet nykypäivänä" on ns.työtehokkuudessa, joka kärsii kun on väsynyt?!

Tietysti jos ihan vähin perustein ja potilaan kanssa keskustelematta kovia lääkkeitä kuten leponexia annostellaan (leponex voi olla väärin annosteltuna jopa hengenvaarallinen lääke ... ), ja potilas on omastatahdostaa hoidossa, niin kyllähän tuo aika oudolta tuntuu. Mutta jos omaehtoinen hoito tuntuu täysin väärältä, niin pitäisi keskustalla mahdollisesti sitten siitä, että voisi vaihtaa toisen psykiatrin tai hoitajankin tilalle, jos asiat osaa perustella niin en usko, että ketään pakotetaan.

Meno mielisairaalaolosuhteissa ei mitenkään "Kurinalaista" muuten ole, aika väsynyttä ja leppoisaa porukkaa siellä on, syystä ja toisesta. Mutta potilaankin kannattaa pitää puolensa, jos ei asioita osaa perustella niin kyllä ne samalla tavalla kuin muuallakin elämässä sitten päätetään puolestasi. Mutta vahvoja lääkkeitä ei nyt väsymykseen pitäisi millään syyllä ihan vähin perustein määrätä.

En käsitä miksi aloittaja esim.aamukokoontumisista on näreissään. Siellähän olisi vuorollaan aina todennut jämäkästi, että ei ole "siihen ja siihen" nyt tyytyväinen, niin joku vuorotyöläinen sen olisi ainakin ymmärtänyt. Lopultahan ne on ja niiden pitäisi olla myös ja nimenomaan potilaitten kuulemiseen tarkoitettuja tilanteita. Aamukokoontumiset ei kai hoitotilanteita ole ollenkaan, mutta katsotaan lähinnä että kaikki on läsnä ja siitä päivä lähtee, normityökuvio, johon kuuluu yleensä myöskin potilaitten mahdollisten huolien ja puutteitten kuuntelu. Joka yleensä on mm.sitä että monet eivät saa nukuttua tai sitten kuka haluaa mitäkin. Kuuntelu on hyvän lääkärin ja hoitaja asennekysymys. Jos sitä ei osata toteuttaa ja potilas ei ole tyytyväinen hoitoonsa, niin se ei toki hyvä asia ole.

Yleensähän psykiatrian tilanne valtakunnallisesti on aina huolestuttava sikäli, kun monet jotka tahtoisivat, niin eivät hoitoon pääsee vuosikausiin. Mistä sitten yleensä kiikastaa?! Psykiatrian hoitomuotoja pitäisi varmastikin kehittää, ja nimenomaan potilaita kuunnella, entisten potilaitten kertoa ääneen vaikka netissä jos ei muualla, siitä mitä tilanteita he hoidoltaa odottaisivat.
Tarkoitus on kuitenkin kuntouttaa ihmisiä, jossa jokaisen oma aktiviteetti ja asioitten jäsentäminen ja keskustelunhalu merkitsevät paljon, sulkeutunutta potilasta on varsin vaikeaa ymmärtää, kuten toki on ihan normielämässäkin, jos ei tiedetä mitä joku haluaa, niin hänen on vaikea sitä saadakaan.

Onko se sitten hyvä juttu että laitoshoito on katoamassa lähes kokonaan?! Jatkossahan ollaan menossa käsittääkseni siihen, että laitoshoitoista 24h/vrk on yhä vähemmän ja psykiatrin luona käydään pari kertaa viikossa jutustelemassa, se ainakin ehkäisee noita "Pulmia" joista ketjun aloittaja mm.saamastaan hoidosta kertoi, tosin mm.potilaitten simputuksesta voisi kertoa jotain konkreettisempia esimerkkejä että millaisia ne olivat, niin voisi ymmärtää paremmin mistä on ollut kysymys. Mitään kerrottua ei toki pidä väheksyä, ja avoimuus on aina hyväksi ja hyväksyttävää.
Mielestäni erittäin hyvä, että näistäkin asioista kerrotaan ja avaudutaan!!

Mikä merkitys heavyrockiin viittaavalla otsikolla ketjussa on muuten ollut sen aloittajalle?!

Kiinnostaisi vaan tietää, että hakeeko aloittaja esim.voimaa tai "Parannusta" musiikin avulla, sehän on hyvin yleistä. Mutta vastoin yleistä luuloa parantava musiikki on jotain ihan muuta kuin se mitä radiolistoilta yleensä kuuluu. En siis heavyrockia vastaan (pelkästään ainakaan) halua olla, mutta jos musiikin ajatellaan parantavia tai rauhoittavia vaikutuksia sisältävän, niin pitäisi myöskin sävelkulun ym.musiikin sisällön olla rauhoittava. Ehkä tämä maailma vaan on mennyt sellaiseksi, että asiat yleensä on käännetty tai kääntyneet päälaelleen ja ihmisten on vaikea ymmärtä omaa ympäristöään, ja mitä vaikutuksia tai tunnelmia mikäkin tarjoaa. Musiikkihan on ilman muuta voimakas mielikuvien tuottaja, mutta pitäisi vaan erotella, että mistä musiikki kertoo ja mitä se ilmaisee. Musiikkihan on ensisijaisesti tekijöittensä maailmankuvan ilmaus, jolla halutaan viestiä jotain.
Esim.kuvataiteessahan on helppoa nähdä mitä kuva esittää, vaikka siitäkin voi (ainakin joissakin tapauksissa) olla moniakin erilaisia tulkintoja. Nykypäivinä on ilmeisesti taustahälyä ym.niin paljon, että etenkin musiikin merkitys on sumentunut, haetaan vaan "fiiliksiä" päivälle, ja monesti erottelamatta millaisia ne ovat ja miten ne vaikuttavat itseen tai ympäristöön, ja mikä on se maailmankuva tai sanoma mitä eri musiikkityyleistä ylipäätänsä haetaan.

En siis sano etteikö esim.heavyrockilla voisi olla puhdistavakin vaikutus, mutta monesti kaupallisen musiikin tarkoitus on myös ihan toisenlainen, genrerajoista riippumatta. Voisiko monesti puhua jopa siitä että kaupallisen popkulttuurin tarkoitus on itsessään luoda riippuvuussuhteita, sellaisena se ainakin minun korviini ja silmiini on välittynyt jo pitkän, pitkän aikaa ... Eli jos musiikkia ajatellaan tähän aiheeseen ketjussa liittyen, niin kannattaisi ajatella sitäkin onko musiikila henkilökohtaisesti tai yleensä ottaen rauhoittavia, parantavia, vai väsymystä poistavia merkityksiä millään tasoilla?!

"Mikäs on 70-lukulaisen saksalaisen elektronisen musiikin vaikutus mielenterveydelle? "

Mikä sen pitäisi sitten mielestäsi olla?! Onko musiikki ollut jo vuosikymmeniä todellisuuspakoa?!
Musiikin suhdetta ihmisten käyttäytymiseen on loppujen lopuksi tutkittu hyvin vähän, vaikka musiikkihan peilaa monesti kovin kokonaisvaltaisesti monien ihmisten koko elämäntapaa.

Käytännössä kaikki musiikki voi olla hyvästä tai pahasta, sehän riippuu myöskin sen musiikin kuuntelijasta, ja siitä miten musiikki häneen vaikuttaa. Toisaalta jos musiikin kuuntelija on vain passiivinen ja vastaanottavainen (kuten usein on ....) niin silloinhan musiikki on joko hänelle merkityksetöntä tai sitten aiheuttaa jonkinlaisen takauman joskus myöhemmin, "feddback" - tyylisen ilmiön. Mutta on aika heppoisella pohjalla sanoa, että "musiikki on merkityksetöntä" (=ei vaikuta muuhun elämiseen/käyttäytymiseen), koska kaikella on kuitenkin merkityksensä.

Ja jos tosiaan halutaan tätä "musiikin psykologista tasoa" pohtia, niin ihan oleellista olisi kysyä, että onko musiikki etupäässä ollenkaan tarkoitettu "jatkuvaan käyttöön", kuten monilla on sellaisena käytössä?! Halutaanko sillä sitten peittää jotain, jos ei itsessä niin sitten muuta hälyä, jota ulkopuoleta tulee?!

Miksi ei voi miettiä niitä merkityksiä omassa elämässä ja muualla ihan hiljaisuudessa jossa monesti ne vastaukset saa kuin itsestään (ja nimenomaan usein niin) ilman mitää turhaa hälyä tai hälinää, silloin näkee monesti senkin merkitykset, että mikä sanoma erilaisella musiikilla itselle on ja/tai miten se itseen vaikuttaa. Mutta onhan tuo hirmutärkeä asia, että mitä ympäristöstään alinomaan kuulee taikka jättää kuulematta, ja mitä/miksi haluaa peittää, kun kokee musiikin tärkeämmäksi. Musiikki on toki epäilemättä tärkeätä, mutta ei toki silloin, jos sitä kuunnellaan vaan "maailmalta sulkeutumisen" halusta, jolloin kyseessä aina on jonkinasteinen "todellisuuspako", ja asiathan on aina ennen pitkää kuitenkin kohdattava jne. ...

Tässä tämä Schindlerin lista teema- kappale.
https://www.youtube.com/watch?v=XLK5OWU2YGw

Schinderin listan elokuvamusiikin kappaleeseen ja sen kuuntelemiseen onkin kenties hyvä päättää tämä keskustelu.

Ajattelemisen aihetta ja syvempää pohdiskelua itse kullekin.
Että miksi kyseinen kappale valittiin tähän teemaan liittyen.

Hyvää jatkoa!

"En kyllä katsoisi musiikin kuuntelemista miksikään todellisuuspakoisuudeksi.
Sitten moni muukin asia, kuten tv: n katselu, tai videopelien pelaaminen pitää lukea ja katsoa samaan kategoriaan kuuluvaksi.
- Ja molempia asioita aika monet maapallon kansalaisista kuitenkin harrastavat ja tekevät."

Enemmänhän tv:tä, elokuvia ja videopelejä on yleensä syytetty "todellisuuspaoksi". Se ei ole mitenkään yksiselitteinen asia, mutta jos kulttuurin kautta ei peilaa enää omia tunteitaa ym.niin silloinhan se on maailmalta sulkeutumista. Mutta musiikin, elokuvien ym.kautta voi myös käsitellä ja peilata omaa elämäänsä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Enemmän taikka vähemmän niin monet muuten tekevätkin. Joko siis tietoisesti tai tiedostamattaan, elämä on kokonaisuus.

"Koska nimittäin aika monet käyttävät niitä rentoutumiseen ja stressin vähentämiseen."

Tämä on vähän mustavalkea ajatus, jos makaa ilta toisensa jälkeen tunteja tv:n ääressä, niin vähentääkö se oireita, vai onko se oire jo itsessään?! Yleensä stressiä puretaan edes jollain tavalla aktiivisella toiminnalla paremmin. Pikemminkin esim.musiikki auttaa tunteiden ja ajatuksien käsittelyssä, etenkin jos psykologiasta/psykiatriasta puhutaan.

"Mistä alkaen jotkin lääketieteen tahot, tai alalla olevat ovat alkaneet ajatella ja nähdä asian näin?"

Siis miten?! En minä ole mikään "lääketieteellinen" taho, jos mutta onhan psykiatriassa käytetty musiikkiterapiaa käsittääkseni iät ja ajat, elokuvaterapiaakin käytetään. Jos se huono puoli on tuo "todellisuuspako", niin kyllä esim.musiikilla ja elokuvilla on myös katharttinen, puhdistava vaikutus monin tavoin. Kaikki riippu suoraan yksilöstä itsestään, ja siitä millaista kulttuuria ja paljonko yleensä kulutetaan.

"Musiikki ja sen kuuntelu voi parhaimmillaan edistää luovuutta ja ajattelua.

Kunhan se pysyy normaaleissa rajoissa. "

Näin on, tämä on täysin vissi totuus kyllä. Ja on se tiedossa monilla tahoilla.

"Schinderin listan elokuvamusiikin kappaleeseen ja sen kuuntelemiseen onkin kenties hyvä päättää tämä keskustelu.

Ajattelemisen aihetta ja syvempää pohdiskelua itse kullekin.
Että miksi kyseinen kappale valittiin tähän teemaan liittyen.

Hyvää jatkoa! "

Kiitos ja hyvää jatkoa itsellesikin ! Jatkoin kuitenkin keskustelua vielä. John Williamsin musiikki on aina hyvää elokuvamusiikkia. Sitä en tiedä miksi sen valitsit, jollain lailla lohdullisuuden vuoksi?!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoakustiikka

Sitten on olemassa vielä tuollainenkin tieteenala kuin "psykoakustiikka". Elokuvan ja tv:n tekijät sitä käyttävät sen tutkimustuloksia äänisuunnittelussa jokseenkin yleisesti. Kai sitä musiikissakin käytetään jonkin verran.
Sehän on käänteisesti nimen omaan sitä että pyritään aiheuttamaan musiikilla ja äänillä suoria reaktioita ihmisissä. Esim.musiikilla on aina "tietty" vaikutus, ei sitä muuten kai kuunneltaisikaan.

https://www.youtube.com/watch?v=rRbyZ3eD-9M

Italialainen, elokuvamusiikin suurimpia nimiä eli Ennio Morricone: "Le vent, le cri".

Miltäs tämäkin kuulosta ja vaikka mistä sitten se näkökulmasta?!

Ehkä tähän koko keskusteluosioon pitää tehdä jokin lopetus.

Joten ainakin itselleni kolahti aikoinaan The Priestsin esittämänä kappale Be My Soul.
Erittäin rauhoittava ja levollinen kappale.

Sävellyshän on alkuperäisesti Jean Sibeliuksen tekemä, johon sitten jotkut muut ovat tehneet omat, uudet sanat ja oman sovituksensa.

Kappaleen nimi oli siis Be Still My Soul.

Vielä tämän ketjun aloittajalta kysyisin, kun väsymys hänen oireensa oli ainakin aikanaan, ehkä nytkin? Että saatko sinä yleensä hyvin nukuttua ja näätkö esim.selkeitä ja rauhallisia unia, vai toisten päin?!
Olet varmaan pohtinut tätä itsekin, mutta väsymyshän johtuu monesti myöskin unen laadusta, jos ei saa hyvin nukuttua ja alitajunta ei ikään kuin toimi, unet sekavia tai levottomia, tai niitä ei muista yleensä. Unen määrä ei niinkään monesti ole ratkaiseva, vaikka kohtuullisissa rajoissahan senkin pitää olla.
Sellainen ihminen vaan joka jatkuvasti nukkuu huonosti on rauhaton, ja usein "Väärät" asiat voi tuntua merkityksellisiltä. Sitten kun joitain pikkuasioita näpertelee kuukausia, eikä mikään tunnu etenevän, niin tuskastuu. On ajautunut kierteeseen, että tyydytystä ikään kuin pitää hakea joka hetki, eikä mikään siltikään tunnu koskaan tarpeeksi hyvältä. Vähän kuin olisi narkomaani, ne oireet on vähän samanlaiset.

Kuten totesin, niin ehkä olet itse joutunut tätä jo pohtimaan. Itse olen joutunut. Kannattaa joka tapauksessa miettiä, miten saa rauhassa nähdä niitä unia, alitajunta on hyvin tärkeä asia jokaisella. Rauhaton lepo voi johtua myös sängyn väärästä paikasta (esim.ikkunan alla ei pitäisi nukkua koskaan), tai muuten siitä että nukkumahuoneessa on liian paljon tai liian "levotonta" tavaraa. Se että saa hyvin nähtyä unia ja levättyä säännöllisesti hyvin on nimittäin todellakin väsymyksen kannalta merkityksellinen juttu ihmiselle. Mutta ei tässä muuta, piti vaan kysyä. Eikä tähän tarvitse tietenkään vastata jos et välttämättä tahdo tehdä niin. Mutta yleensä tuli vaan mieleen, kun itsekin asioita takavuosina joutunut tätä kautta pohtimaan, en tiedä kuinka on itselläsi, terve !!

olin tarinassa 5 kertaa 2 viikkoa 2008-2011 aikana. sairastan edelleen niitä monia sairauksia joita minun luultiin "kuvittelevan" mm. reumankin voi kuvitella ja eihän siitä ole haittaa vaikka reumaa sairastaakin 25 vuotias ihminen. eihän nuorella voi sitä olla...eihän.välilevyt kasvaa ehyeksi venyttämällä ja uskomalla.
peiliterapialla saa ne reumakivut ja vääntyneen selän suoraksi juu tottakai. eräänä kertana eräs hoitaja halusi väkisin saada minun jalan ja selän venytettyä/väännettyä suoraksi. huusin ja sanoin että sattuu ei pysty tekeen näin. hän vain väänsi väkisin jolloin varpaistani rupesi menemään tunto. soitin yöllä siellä ollessani hoitajalle että varpaani on kuin täynnä "muurahaisia" eikä ne liiku. 3 varvasta lopetti toiminnan sinä yönä eikä ole toimineen tähänkäänpäivään asti. kerroin siitä lääkärille joka huusi sille venyttäjälle naamapunaisena. mutta eläkkeellä nut olen, en parantunut niistä reissuista vaikka kovasti yrittivätkin. tsemppiä teille kavereille jotka muistavat ja ovat kokeneet saman