Aikamatkustuksesta

GPS:n satelliittien nopeus taitaa siinä kellonajan korjauskaaviossa olla suurempi tekijä kuin painovoimaero. Googlasin vähän mielenkiinnosta, niin siinä tarkkuuden korjaamisessa on otettava huomioon vielä Maan muoto ja korkeussijainti.

Merenpinnan korkeus on laskennassa näköjään lähtökohta. Maa kun ei ole ihan likellekään pyöreä.

Kaksi kertaa vuorokaudessa kaahaa GPS satelliitit ympäri Maan ympäri. 2016 niitä mainitaan olleen 31kpl. Korkeus on melkoinen, 20200 km.

Sitten on vielä tarkkuuttaa haittaavia seikkoja vielä lisää: Wikipediaa: ilmakehä (sekä troposfäärin vesihöyryn tuntematon jakauma että ionosfäärin elektronien määrä, joka riippuu muun muassa Auringon aktiivisuudesta) on pysyvä epätarkkuuden lähde. Se tuottaa muutaman metrin virheen paikkaan. Tätä pyritään korjaamaan muun muassa Klobucharin algoritmilla.

Jossakin oli laskettu sekin, miksi päiväntasaajan ihmiset elää vanhemmiksi kuin esimerkiksi me täällä pohjoisessa. Pyörimisnopeudessa oli muistaakseni noin 1000km/h eroa päiväntasaajalla ja Pohjolalla. Siitä voisi sitten miettiä miten paljon heillä on sitten keskipakovoiman vuoksi heikompi gravitaatio. Ei varmaan paljoakaan, koska Maan halkaisija on suht suuri ja pyörimisnopeus ei päiväntasaajallakaan ole mikään vuoristorata.

Senkin oli joku laskenut, kuinka paljon pääsi on nuorempi kuin varpaat elämäsi aikana, koska pään kehä seisoma-asennissa on Maan pyöriessä suurempi kuin varpaiden.

Sellainen "aikapomppu" tulevaisuuteen on aika lähellä jo teknisesti mahdollinen, että jos esimerkiksi aurinkopurjeella saataisiin alus kiihdytettyä vaikkapa 20 prosenttiin valonnopeudesta ja käytäisiin heittämässä rundi, niin Maan päällä aika olisi kulunut merkittävän paljon nopeammin ja matkaajat palaisivat Maahan huomattavasti nuorempina kuin tänne jääneet.

Vaan mitäpä siitä iloa olisi? Läheisesi olisivat kuolleet ja olisit palatessasi teknisesti ja muutenkin vanhanaikainen. Toki haasteet tuollaisiin nopeuksiin on vielä pitkään ylitsepääsemättömiä.

Itse en usko miehitettyyn Mars- matkaankaan vielä ainakaan 20 vuoteen. Säteily ja painovoiman puute lienee ne suurimmat haasteet psykologisten ja rahallisten haasteiden lisäksi.

Todennäköisyyslaskennassa on huomioitava sattuman mahdollisuus, mutta on mahdotonta ottaa huomioon kaikkien mahdollisten sattumien sekasoppa, yhteisvaikutus tai lukemattomien mahdollisten sattumien keskinäinen jakauma.

Siksi ennustaminen on arpapeliä ja täydellistä laskennallista ennustetta monimutkaisissa tapahtumissa, kuten tulevaisuutta ennustettaessa on mahdotonta saavuttaa ilman paranormaaleja kykyjä. Lähelle voi päästä totuutta kuten vaikkapa ammattimaiset raviveikkaajat, jotka ottavat kaiken saatavilla olevan taustatiedon huomioon veikatessaan.

Tuosta Herakleitoksen virtavertauksesta tulee sattumaan liittyen mieleen takavuosina sattunut turma Sveitsissä. Kanjonin koskessa kymmeniä kertoja vaeltaneet kokeneet oppaat ja turistit eivät voineet tietää ja arvata, että kaukana ylävirrassa oli aluksi puun oksa juuttunut kahden kiven väliin.

Siihen oksaan kertyi ajan kanssa sitten lisää risuja ja puutavaraa, joka muodosti padon. Pato murtui ja tuttu vaellusreitti muuttui sattumalta tarttuneen risun vuoksi tragedian näyttämöksi ja juuri "väärällä" hetkellä.

Sattumat muokkaa astronomisia rakenteitakin ja koko Universumia ja elämää, mutta se onkin sitten toinen asia onko ne sattumatkin laskettu jossakin jo kohtalon tai karman kaavaan mukaan ja niin piti sitten tapahtuakin, vai muokkaako realiteetit ja sattuma yhdessä kaikkea täysin randomina?

Matemaattisten käsitteiden ja ulottuvuuksien havaittavuus biologisen olennon käytettävissä olevilla havaintomenetelmillä kuten aisteilla, onkin sitten oma osansa.

Joillakin olennoilla ja eläimillä on erilaisia aisteja ja kykyjä. Ihmisellä on esimerkiksi hyvä näkökyky, mutta näemme vain tietyt aallonpituudet näkyvästä valosta väreinä.

Jotkut eläimet näkevät lähes pimeässä, käärmeet ja monet muut aistii infrapunaa, joillekin eläimille on rakentunut suunnistukseen tarvittavat välineet.
Maassa ja merellä on olentoja jotka kykenevät muuttumaan taustansa värisiksi. Koirien hajuaisti on uskomatonta luokkaa jne valas voi tunnistaa kaverinsa äänen 500 kilometrin päästä, joillakin eläimillä on täysin käsittämätön kehon ja motoriikan hallinta jne.

Jotkut kuten lepakot lähettää ultraääniä joiden avulla ne muodostaa tarkan kuvan ympäristöstä, jotkut seuraa maan tärähtelyä, norsut ja linnut kykeni ennustamaan tsunamin, kana tunnistaa kanahaukan varjon, vaikka ei sellaista ole koskaan nähnyt jne.

Tähän nyt sekoittui jo vähän evoluutiotakin, mutta pointtina oli että miksei voisi olla sellaisia muitakin aisteja olemassa myös ihmisellä, joilla voi aistia jotakin "näkymätöntä"?

Kuten esimerkiksi voi vaistota etänä läheisensä olevan pulassa tai kuollut, tai että joku ajattelee sinua, tai aavistat että joku tietty henkilö soittaa sinulle ihan kohta ja hän soittaa, tai tiedät kuka koputtaa oveen vaikka se olisi joku josta et ole kuullut aikoihin, tunnet toisen tuskan tai ahdistuksen etänä, ratkaiset jonkin monimutkaisen asian tiedostamattasi, intuitiostasi kumpuaa jotakin jota et ole ajatellut lainkaan...

Näitä enemmän tai vähemmän salaperäisiä aisteja on siis ihmisilläkin. Miksei joku siis voisi nähdä henkiä, kuolleita tai kummituksia, miksi niitä kukakin haluaa kutsua? Sehän voi olla että ne joillekin joskus näkyvät henget ovat juurikin jossakin toisessa olomuodossa tai ulottuvuudessa.

Henkimaailman asioissa ja ulottuvuusasioissa on paljon samaa dilemmaa kuin ufoilmiössäkin. Niin paljon monipuolista materiaalia ja erilaista seikkaa ja havainnoitsijaa pyörii niiden ympärillä, että jyvien erottaminen akanoista on vaikeaa ja työlästä, jos sitä erottelua tahtoo ylipäätään tehdä, vai sivuttaako kaiken.

En usko taikuuteen enkä ihmeisiin. Uskon että kaikelle on selitys ja esimerkiksi henkimaailman jollekin osaselle saattaa löytyä fysikaalista selitystä vaikkapa kvanttimekaniikan puolelta. Painovoimassakin vielä monta mysteeriä selvittämättä ja vahvistamatta.

Äärettömyyttä voisi myös pohtia päänsä puhki sekä ajallisesti, avaruudellisesti, dimensionaalisesti, matemaattisesti jne. Jos olisi ääretön määrä versumeita niin olisi aika vaikeaa hyväksyä sellaista että meitäkin on jossakin ääretön määrä tekemässä näitä samoja pikkiriikkisiä katoavia asioita koputtomilla samanlaisilla planeetoilla.

Mietittiin tuossa kerran kaverin kanssa että olemmeko jättäneet jälkeä itsestämme tälle pallukalle. Kaveri sanoi että no hänen firmansa on vuosikymmenten kuluessa toimittanut tiettyjä juttuja tietylle alalle valtaisat määrät ja jälki on ollut hyvää ja kaikki tyytyväisiä. Tarkemmin kun mietittiin asiaa, niin lähes kaikki mitä he ovat tehneet, on jo purettu ja vaihdettu uuteen lyhyen elinkaarensa vuoksi.

Mitä tänne jää kun mä lähden täältä, kysyy Cheek? Vastaushan on että lopulta tänne ei jää mitään, ellemme lähde avaruuksiin tai warppaa toisiin ulottuvuuksiin ja ota sitä mitä mukaan, joka jäi Cheekiltä.

Sen verran vielä noista ulottuvuuksista ja niiden käsittämisistä. Todella harva meistä on Einstein ja jos olisi niin olisihan sekin melkoinen sirkus. Mietin vaan että miten suuriin ajatuksiin ihmisen aivot pystyy? Tässä informaatiotulvassa aivot on aika kovilla jo nyt.

Aivoja jäähdytellessä menee kolmannes vuorokaudesta, jota kutsutaan nukkumiseksi. Tietotekniikka tulee monessa asiassa apuun. Ehkäpä virtuaalitekniikan kehittyminen "aitoine" aistituntemuksineen on se helpoin tapa lyhyellä aikavälillä hypätä aikakoneeseen. Juuri tutustuimme sukellus simulaattoriin.

Erinomainen vertauskuva! Kiitos.

Paradoksit ovatkin fantasiaa. Kaikki on kokijoiden aikalaisten näkökulmaa, aikamatkalla tai ei.

Joki ei lähde vastavirtaan koskaan, se on varmaa ja sade ei nouse takaisin pilviin.

Jos katselisimme äiti maata 200 miljoonan valovuoden päästä supervahvalla teleskoopilla niin näkisimme dinosauruksien juoksentelevan täällä ja ihmisistä ei olisi tietoakaan.

Kenties joku katseleekin ja on keksinyt oikotien ja keinon päästä katselemaan lähempääkin. Ihminen lähtisi uteliaisuuttaan heti bongaamaan vaikka mitä jos se olisi teknisesti mahdollista.

Mieti mitä tahansa olentoa Maan päällä. Kaikki on loputtoman uteliaita koirasta lähtien. Ei tarvi olla välttämättä ihminen katsoakseen salattuja elämiä.

Koukku on paras kommentoija täällä. Kiitos sinulle.

Tuota ajan kulun hidastumista voisi tietyssä mielessä verrata karhun talviuneen.

Ei niin, että talvipesässä ajan kulku hidastuisi, mutta karhu pystyy hidastamaan
elintoimintansa minimiin. Energiaa säästyy tulevan kesän koitoksiin, jolloin
luonto tarjoaa runsaasti virikkeitä ja ravintoakin on paremmin tarjolla.

Ei kylmä ja pimeä talviaika suuresti sitä "toiminnallista elämää" karhulle tarjoaisi,
joten on mielekästä siirtää se tulevaan kesään.
Eikä tuo karhun maailma horroksesta keväällä herätessä ole niin radikaalisesti
muuttunut, kuin avaruusmatkalta palannut veli koki oman maailmansa
muuttuneen.

karhu_talviunilla kirjoitti:

Tuota ajan kulun hidastumista voisi tietyssä mielessä verrata karhun talviuneen.

Ei niin, että talvipesässä ajan kulku hidastuisi, mutta karhu pystyy hidastamaan
elintoimintansa minimiin. Energiaa säästyy tulevan kesän koitoksiin, jolloin
luonto tarjoaa runsaasti virikkeitä ja ravintoakin on paremmin tarjolla.

Ei kylmä ja pimeä talviaika suuresti sitä "toiminnallista elämää" karhulle tarjoaisi,
joten on mielekästä siirtää se tulevaan kesään.
Eikä tuo karhun maailma horroksesta keväällä herätessä ole niin radikaalisesti
muuttunut, kuin avaruusmatkalta palannut veli koki oman maailmansa
muuttuneen.

Lue lisää

Tulevaisuuteen on siis monintavoin mahdollista matkustaa, mutta menneisyyteen ei.
Uskallan olla eri mieltä, kun luen Kolumbuksen lokikirjaa tai toisen maailmansodan havaintoja. Kyllä siellä on tavaraa aina taivaalla kun tapahtuu.

Tämän totesivat veli venäläisetkin jo aikoja sitten. Meitin luonnonlaiessa on jotakin erittäin rakenteellista pielessä.

"Nuo viisi vuotta hän on ollut kuin horroksessa, josta nyt tuntee
heräävänsä. Hän huomaa olevansa täysin tietämätön maailman
tärkeistä tapahtumista, monet vanhemmat tuttavat ovat kuolleet,
ja ympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia."

Tietyssä mielessä tuo vertaus ontuu ja suuresti, koska se tavallaan olettaa jonkinlaisen "standardiajan", johon avaruuslentäjän kokemuksia tai tilaa pitäisi verrata. Jos me sen sijaan laittaisimme "lentäjän" johonkin maailma-alukseen, jossa hänellä on kokonainen yhteiskunta seuranaan, tulisi hyvin paljon hankalammaksi sanoa kuka on ollut "horroksessa" ja tietämätön "maailman" tapahtumista. Molempien maailmojen kokemukset olisivat aivan yhtä legitiimejä ja väittely olisi näin luonteeltaan enemmän sosiaalisiin relaatiohin liittyvä.

gnghghm kirjoitti:

"Nuo viisi vuotta hän on ollut kuin horroksessa, josta nyt tuntee
heräävänsä. Hän huomaa olevansa täysin tietämätön maailman
tärkeistä tapahtumista, monet vanhemmat tuttavat ovat kuolleet,
ja ympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia."

Tietyssä mielessä tuo vertaus ontuu ja suuresti, koska se tavallaan olettaa jonkinlaisen "standardiajan", johon avaruuslentäjän kokemuksia tai tilaa pitäisi verrata. Jos me sen sijaan laittaisimme "lentäjän" johonkin maailma-alukseen, jossa hänellä on kokonainen yhteiskunta seuranaan, tulisi hyvin paljon hankalammaksi sanoa kuka on ollut "horroksessa" ja tietämätön "maailman" tapahtumista. Molempien maailmojen kokemukset olisivat aivan yhtä legitiimejä ja väittely olisi näin luonteeltaan enemmän sosiaalisiin relaatiohin liittyvä.

Lue lisää

Unohdit paradoksin olemattomuuden.

Helläkoukku kirjoitti:

Tulevaisuuteen on siis monintavoin mahdollista matkustaa, mutta menneisyyteen ei.
Uskallan olla eri mieltä, kun luen Kolumbuksen lokikirjaa tai toisen maailmansodan havaintoja. Kyllä siellä on tavaraa aina taivaalla kun tapahtuu.

Tämän totesivat veli venäläisetkin jo aikoja sitten. Meitin luonnonlaiessa on jotakin erittäin rakenteellista pielessä.

Lue lisää

Menneen ajan tapahtumiin olen minäkin unitilassa pystynyt monasti palaamaan,
mutta tapahtumien kulkua en ole jälkikäteen mitenkään pystynyt muuttamaan.

Kerran olen myös unessa nähnyt nähnyt tulevan, täysin ennalta
arvaamattoman , läheisen omaisen kohtalokkaan liikenneturman
ilman, että olisi ollut mitään mahdollisuutta turmatapahtuman estämiseen.

Menisivätkö ne luonnonlait niin, että historiaa ei voi muuttaa, ja tulevaisuuttakin
vain rajoitetusti.

Liikenneonnettomuuksienkin välttämisessä varovaisuus on hyvä keino,
mutta silläkään ei niitä voida täysin välttää.

"Glucklich ist, wer vergist, was nicht, zu verendern ist", (Onnellinen on se, joka unohtaa
asiat , joita ei voi muuttaa)
sanoi arkkiatri Arvo Ylppö aikoinaan.

Konsta Pylkkänen taas totesi samasta asiasta, että jälkiviisaus on se viisauden makein laji.

gnghghm kirjoitti:

"Nuo viisi vuotta hän on ollut kuin horroksessa, josta nyt tuntee
heräävänsä. Hän huomaa olevansa täysin tietämätön maailman
tärkeistä tapahtumista, monet vanhemmat tuttavat ovat kuolleet,
ja ympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia."

Tietyssä mielessä tuo vertaus ontuu ja suuresti, koska se tavallaan olettaa jonkinlaisen "standardiajan", johon avaruuslentäjän kokemuksia tai tilaa pitäisi verrata. Jos me sen sijaan laittaisimme "lentäjän" johonkin maailma-alukseen, jossa hänellä on kokonainen yhteiskunta seuranaan, tulisi hyvin paljon hankalammaksi sanoa kuka on ollut "horroksessa" ja tietämätön "maailman" tapahtumista. Molempien maailmojen kokemukset olisivat aivan yhtä legitiimejä ja väittely olisi näin luonteeltaan enemmän sosiaalisiin relaatiohin liittyvä.

Lue lisää

Ei tähän mielestäni välttämättä standardiaikakäsitettä tarvita .

Oletetaan, että identtisistä kaksosista avaruuslennolle lähtevä veli A , ja maahan
jäävä veli M tekevät sopimuksen , että kumpikin käyttää puolet siitä ajasta, joka
kuluu siitä hetkestä kun avaruusalus lähtee maasta , siihen hetkeen , kun se palaa
maahan, Aleksis Kiven romaanin Seitsemän Veljestä ulkoaoppimiseen.

Koska veljekset ovat kaikilta ominaisuuksiltaan , siis myös ulkoaoppimiskyvyltään
täysin identtiset, tällainen kisa päättyisi tasapeliin , jos kisa suoritettaisiin joko
niin, että kumpikin opiskelisi saman ajan maassa, tai kumpikin opiskelisi saman
ajan avaruusaluksen kyydissä.

Nyt kuitenkin veljen A todetaan avaruusmatkalta palattuaan ehtineen vasta sivulle
35 kun maassa opiskellut hallitsee ulkoaluvun jo sivulle 62 !
Kyse ei ole siitä että A :n oppimiskyky olisi matkan aiheuttaman stressin tai muun
vastaavan tekijän takia alentunut.

Kyse on siitä , että ajan kulku aluksessa on hitaampi kuin maassa. Se säätelee
kaikkia tapahtumia aluksessa , myös A:n aivosolujen toimintamekanismia.
Niiden sähkökemialliset reaktiot, joita ulkoaoppiminen edellyttää, ovat hitaampia
kuin veljellä M !
Karu totuus paljastuu, kun oppimistuloksia sitten aluksen Maahan palattua
vertaillaan keskenään.
Mainitsit aluksessa olevan suuremman yhteiskunnan vaikutuksesta tulokseen.
Sillä ei ole vaikutusta A:n suoritukseen, kunhan vaan pysyvät sivustakatsojina.
Eivätkä esim. orionilaiset ryhdy vilpillisesti A:ta kisassa avustamaan tai
andromedalaiset häntä kampittamaan.

Mainitsit käsitteen standardiaika.
Koko newtonilainen klassinen fysiikka perustuu siihen, että on tällainen
universaalinen "standardiaika" , jolla ajanhetken samanaikaisuutta tai eroavuutta
voidaan mitata kautta koko universumin.
Itse asiassa olen itsekin tuon standardiajan vanki.
Tuo ajan universaalinen ja samanaikainen kuluminen tuntui niin selvältä ja
päti kaikissa eteentulevissa jokapäiväisissä tilanteissa.

Kunnes sitten GPS-järjestelmää rakennettaessa täytyi uskoa, että kellot
käyvät eri tahtiin satelliiteissa ja maa-asemilla !

Maallikkofyysikko kirjoitti:

Ei tähän mielestäni välttämättä standardiaikakäsitettä tarvita .

Oletetaan, että identtisistä kaksosista avaruuslennolle lähtevä veli A , ja maahan
jäävä veli M tekevät sopimuksen , että kumpikin käyttää puolet siitä ajasta, joka
kuluu siitä hetkestä kun avaruusalus lähtee maasta , siihen hetkeen , kun se palaa
maahan, Aleksis Kiven romaanin Seitsemän Veljestä ulkoaoppimiseen.

Koska veljekset ovat kaikilta ominaisuuksiltaan , siis myös ulkoaoppimiskyvyltään
täysin identtiset, tällainen kisa päättyisi tasapeliin , jos kisa suoritettaisiin joko
niin, että kumpikin opiskelisi saman ajan maassa, tai kumpikin opiskelisi saman
ajan avaruusaluksen kyydissä.

Nyt kuitenkin veljen A todetaan avaruusmatkalta palattuaan ehtineen vasta sivulle
35 kun maassa opiskellut hallitsee ulkoaluvun jo sivulle 62 !
Kyse ei ole siitä että A :n oppimiskyky olisi matkan aiheuttaman stressin tai muun
vastaavan tekijän takia alentunut.

Kyse on siitä , että ajan kulku aluksessa on hitaampi kuin maassa. Se säätelee
kaikkia tapahtumia aluksessa , myös A:n aivosolujen toimintamekanismia.
Niiden sähkökemialliset reaktiot, joita ulkoaoppiminen edellyttää, ovat hitaampia
kuin veljellä M !
Karu totuus paljastuu, kun oppimistuloksia sitten aluksen Maahan palattua
vertaillaan keskenään.
Mainitsit aluksessa olevan suuremman yhteiskunnan vaikutuksesta tulokseen.
Sillä ei ole vaikutusta A:n suoritukseen, kunhan vaan pysyvät sivustakatsojina.
Eivätkä esim. orionilaiset ryhdy vilpillisesti A:ta kisassa avustamaan tai
andromedalaiset häntä kampittamaan.

Mainitsit käsitteen standardiaika.
Koko newtonilainen klassinen fysiikka perustuu siihen, että on tällainen
universaalinen "standardiaika" , jolla ajanhetken samanaikaisuutta tai eroavuutta
voidaan mitata kautta koko universumin.
Itse asiassa olen itsekin tuon standardiajan vanki.
Tuo ajan universaalinen ja samanaikainen kuluminen tuntui niin selvältä ja
päti kaikissa eteentulevissa jokapäiväisissä tilanteissa.

Kunnes sitten GPS-järjestelmää rakennettaessa täytyi uskoa, että kellot
käyvät eri tahtiin satelliiteissa ja maa-asemilla !

Lue lisää

Vielä edelliseen liittyen:
Tuolla, ehkä huonosti valitulla ilmaisulla "horroksesta herääminen" ,
tarkoitin lähinnä sitä, että avaruusmatkalta palaava veli hämmentyy suurista
ympäristön muutoksista, joita Maassa matkan aikana on tapahtunut.

Tämä puolestaa johtuu siitä, että hän ei ole saanut niistä informaatiota
matkan aikana, ja näkee ne nyt ensi kerran, eikä ajan kulun vääristymillä
ole tähän tunnetilaan osuutta.

Jenkki huippuluokan tiedemies (en nyt muista nimeä) on rakennellut lasereihin ja peileihin perustuvaa aikakonetta. Motiivina hänellä on käydä pelastamassa nuorena kuollut isänsä.
Biologisen ihmisen siirtyminen ajassa PUFF taaksepäin on ajatuksena täydellinen mahdottomuus. Menneisyyttä kun ei enää ole. Se meni jo.
Jos valonnppeuden voisi ylittää niin sitten voisi matkustaa poispäin maapallolta ja seurata sieltä kaukaa kun aika juoksee taaksepäin. Ongelmana on että mitä kauemmas menet niin sitä huonommin näet.

Oikeastaan samanlaisen kokemuksen saa kun pistää elokuvassa filmin pyörimään takaperin.
Voi vain todeta, että noinhan se meni, mutta alkuperäiseen tapahtumaan ei voi enää mitenkään vaikuttaa.

Maallikkofyysikko kirjoitti:

Oikeastaan samanlaisen kokemuksen saa kun pistää elokuvassa filmin pyörimään takaperin.
Voi vain todeta, että noinhan se meni, mutta alkuperäiseen tapahtumaan ei voi enää mitenkään vaikuttaa.

Lue lisää

Niitä on sellaisia leffoja joissa on vaihtoehtoinen loppuratkaisu ;)

Batmanforever kirjoitti:

Niitä on sellaisia leffoja joissa on vaihtoehtoinen loppuratkaisu ;)

Tai jopa useampiakin vaihtoehtoisia loppuratkaisuja !
Niissä päästään konkreettisesti toteuttamaan sitä Konsta Pylkkäsen
"makeinta viisauden lajia" , jälkiviisautta :
Olisi pitänyt silloin tehdä näin eikä noin.

Ja sitten muutetaankin historiaa:
Myös t e h d ä ä n näin eikä noin !

Maallikkofyysikko kirjoitti:

Ei tähän mielestäni välttämättä standardiaikakäsitettä tarvita .

Oletetaan, että identtisistä kaksosista avaruuslennolle lähtevä veli A , ja maahan
jäävä veli M tekevät sopimuksen , että kumpikin käyttää puolet siitä ajasta, joka
kuluu siitä hetkestä kun avaruusalus lähtee maasta , siihen hetkeen , kun se palaa
maahan, Aleksis Kiven romaanin Seitsemän Veljestä ulkoaoppimiseen.

Koska veljekset ovat kaikilta ominaisuuksiltaan , siis myös ulkoaoppimiskyvyltään
täysin identtiset, tällainen kisa päättyisi tasapeliin , jos kisa suoritettaisiin joko
niin, että kumpikin opiskelisi saman ajan maassa, tai kumpikin opiskelisi saman
ajan avaruusaluksen kyydissä.

Nyt kuitenkin veljen A todetaan avaruusmatkalta palattuaan ehtineen vasta sivulle
35 kun maassa opiskellut hallitsee ulkoaluvun jo sivulle 62 !
Kyse ei ole siitä että A :n oppimiskyky olisi matkan aiheuttaman stressin tai muun
vastaavan tekijän takia alentunut.

Kyse on siitä , että ajan kulku aluksessa on hitaampi kuin maassa. Se säätelee
kaikkia tapahtumia aluksessa , myös A:n aivosolujen toimintamekanismia.
Niiden sähkökemialliset reaktiot, joita ulkoaoppiminen edellyttää, ovat hitaampia
kuin veljellä M !
Karu totuus paljastuu, kun oppimistuloksia sitten aluksen Maahan palattua
vertaillaan keskenään.
Mainitsit aluksessa olevan suuremman yhteiskunnan vaikutuksesta tulokseen.
Sillä ei ole vaikutusta A:n suoritukseen, kunhan vaan pysyvät sivustakatsojina.
Eivätkä esim. orionilaiset ryhdy vilpillisesti A:ta kisassa avustamaan tai
andromedalaiset häntä kampittamaan.

Mainitsit käsitteen standardiaika.
Koko newtonilainen klassinen fysiikka perustuu siihen, että on tällainen
universaalinen "standardiaika" , jolla ajanhetken samanaikaisuutta tai eroavuutta
voidaan mitata kautta koko universumin.
Itse asiassa olen itsekin tuon standardiajan vanki.
Tuo ajan universaalinen ja samanaikainen kuluminen tuntui niin selvältä ja
päti kaikissa eteentulevissa jokapäiväisissä tilanteissa.

Kunnes sitten GPS-järjestelmää rakennettaessa täytyi uskoa, että kellot
käyvät eri tahtiin satelliiteissa ja maa-asemilla !

Lue lisää

Sinä et aivan siepannut sitä koko ajatusta. Standardiajan puuttuminen samalla tarkoittaa, että ei ole periaatteellista standardia, jonka mukaan "lentäjän" yhteiskunnan tulisi itsensä kellottaa. Yhteiskunnan vaikutus niin sanottuun tulokseen liittyykin lentäjän relaatioon hänen aluksensa yhteiskuntaa kohtaan; epäilemättä nämä olisivat tietämättömiä tapahtumista maassa, mutta päinvastainen on myös totta ja maassa olijat olisivat tietämättömiä lentäjän yhteiskunnan kokemuksien suhteen.

Se lasertiedemies, jota ylempänä haettiin, oli muuten Ron Mallett reilu vuosikymmen takaperin, mutta hän ehti jo hylätä alkuperäisen teoriansa ja en tiedä jatkoiko hän sitä enää missään kapasiteetissa.

Jos maassa olijat olisivat tietämättömiä lentäjän yhteiskunnan kokemuksien suhteen,
ja tämän yhteiskunnan käyttäytymisnormisto poikkeaisi jyrkästi Maan vastaavasta
(esim. tervehtiminen tapahtuisi pyllistämällä) niin aina suuremmalla syyllä maan
ihmiset pitäisivät palaavaa veljestä poikkeavana yksilönä, jos tämä vanhasta
tottumuksesta erehtyisi palattuaan pyllistystervehdyksiin.

Jos taas aluksen yhteiskunnan käyttäytymisnormistonormisto on täysin Maan
normiston mukainen , on tavat Maassa hiukan matkan aikana muuttuneet ,
tehty esim. uusia keksintöjä, joista palaaja ei ole tietoinen, ja häntä voidaan pitää
hieman "jälkeenjääneenä".

Minusta tuo avaruusyhteiskunta on tarinassa toisarvoinen.
Muutetaan tarinaa niin, että veli kykenee navigoimaan alusta, ja suorittaa matkan yksin.

Menneisyyttä voi kuitenkin fiksata jossakin määrin nykyhetkessä.
Esimerkiksi jos olet rikkonut jotakin, voit korjata sen tai ostaa uuden.
Voit pyytää anteeksi jotakin tekoasi tai hyvittää sen muulla tavoin.
Voit oppia tekemistäsi virheistä ja tehdä sen paremmin nykyajassa.
Voit oppia virheistä ja jättää toistamatta niitä.

Ilman historiaa ei olisi nykyisyyttä. Ajatelkaapas sitä miten surullinen paikka Universumi olisi ilman havainnoitsijoita. Täällä vaan leijuskelisi energiaa eri muodoissa kenenkään tietämättä. Oli sitten tämän kaiken luojaa olemassa tai ei, niin on se varsin kaunis ja kiehtova tämä maailmankaikkeus joten kiitos siitä elämälle itselleen.

Ajatelkaapas sitä jos aikaa ja avaruutta ei olisi ollenkaan. Voiko olla olematta mitään? Se on yhtä kinkkinen ajatus kuin äärettömyys. Ääretön avaruus ja ääretön aika.

Siksi tämä olemassaolo on kenties se kaikkein suurin mysteeri. Tyhjästä nyhjästy Universumi ja siellä elämän ainekset ja elämää. Voiko se olla sattumaa? Kuka keksi painovoiman?

suuriakysymyksiä kirjoitti:

Menneisyyttä voi kuitenkin fiksata jossakin määrin nykyhetkessä.
Esimerkiksi jos olet rikkonut jotakin, voit korjata sen tai ostaa uuden.
Voit pyytää anteeksi jotakin tekoasi tai hyvittää sen muulla tavoin.
Voit oppia tekemistäsi virheistä ja tehdä sen paremmin nykyajassa.
Voit oppia virheistä ja jättää toistamatta niitä.

Ilman historiaa ei olisi nykyisyyttä. Ajatelkaapas sitä miten surullinen paikka Universumi olisi ilman havainnoitsijoita. Täällä vaan leijuskelisi energiaa eri muodoissa kenenkään tietämättä. Oli sitten tämän kaiken luojaa olemassa tai ei, niin on se varsin kaunis ja kiehtova tämä maailmankaikkeus joten kiitos siitä elämälle itselleen.

Ajatelkaapas sitä jos aikaa ja avaruutta ei olisi ollenkaan. Voiko olla olematta mitään? Se on yhtä kinkkinen ajatus kuin äärettömyys. Ääretön avaruus ja ääretön aika.

Siksi tämä olemassaolo on kenties se kaikkein suurin mysteeri. Tyhjästä nyhjästy Universumi ja siellä elämän ainekset ja elämää. Voiko se olla sattumaa? Kuka keksi painovoiman?

Lue lisää

Itse asiassa kehitys on suuresti juuri tätä menneisyyden "fiksaamista" ;
tehdyistä virheistä oppimista.
Mutta "fiksaaminen" on todella kaukana siitä, että menneisyyden tapahtumia
päästäisiin sorkkimaan.

Millä energialla kappaleiden välillä oleva avaruus siis täyttyy joka sysää meitä yhä vauhdikkaammin jonnekin?

Minun käsittääkseni ei täyty vaan venyy korkeintaan.

Mielestäni galaksien vauhti kiihtyy niiden pakonopeutensa vuoksi.
Kun osalla galakseista näyttää nopeus olevan likellä valonnopeutta, niin niiden etupuolella menosuunnassa alkaa massa kasvamaan.
Tämä massan kasvu saa avaruuden kutistumaan, "kaareutumaan".
Tästä tulee itseään ruokkiva yhtälö. Painovoima pakottaa galaksia yhä nopeammin tuohon galaksin edessä kutistuvaan avaruuteen.

Voiko massallinen kappale ylittää valonnopeutta ? ehkä ei. Mutta jos avaruus voi muuttua valonnopeudella (painovoima) niin miksei se veisi mennessään.

Katkeraa paatosta taas henkilöä kohtaan ja resurssisi eivät ilmeisimmin riitä vastaamaan niin vastasit olemalla ylimielinen ja töykeä. Eiköhän hän tarkoittanut biljoonalla nyt vertauskuvallisesti "paljon" tai sitten amerikan biljoonaa joka on meidän miljardi. Sen verran nimittäin löytyy sivuja hakemalla sanaa "time".

Sen mukaan höyrykonekaan ei toimi. Ihmisiä on huiputettu jo muutama sata vuotta.

Teorioita on kuitenkin lukuisia. Emme tunne tarpeeksi vielä aika-avaruutta sanoaksemme että se on varmasti mahdotonta. Voipihan se olla kiertynyt tai kopioitunut jotenkin siten että on mahdollisuus hypätä toiseen versioon ja aikaan. Määritelmästähän tässä on kyse mikä on aikamatkustusta ja mikä ei.

Vanhan valokuvan katseleminenkin on aikamatkustusta. Peilikuvan katseleminen on aikamatkustusta, koska valonnopeus on rajallinen. Näet itsesi siis peilistäkin menneisyydessä. Mitä kauemmas katselet, sitä enemmän aikamatkailet menneeseen.

Tuossa olisi kannattanut määritellä tarkoittavasi aikamatkustuksen menneisyyteen olevan mahdotonta, koska sitä selvästi tarkoitetaan.

Mahdoton on aika iso sana, erittäin epätodennäköinen olisi varmaan paremmin sanottu.

Mahdoton on mahdottoman monipuolinen sana
https://www.suomisanakirja.fi/mahdoton

Sitä voidaan laajentaa onko jokin mahdotonta sinulle, minulle, kaikille, universumissa, tieteelle vai aivan kaikille ja miten laajassa mielessä sitä sanaa käyttää. Onko se mahdotonta eilen, nyt ja tulevaisuudessa? Onko se mahdotonta ajatustasolla ja käytännössä? Missä kaikissa mielissä ja missä määrin se on mahdotonta ja kenelle.

On myös sanonta:
"Mahdoton on sana, joka esiintyy vain hölmöjen sanakirjassa."

Kvanttihyppääjä kirjoitti:

Sen mukaan höyrykonekaan ei toimi. Ihmisiä on huiputettu jo muutama sata vuotta.

Ei höyrykone toimi ainakaan väärinpäin. Eli imisi vesihöyryä ja tuottaisi puuta taikka kivihiiltä.

Aikamatkustus taaksepäin edellyttäisi nimittäin juuri tuollaista.

timetravellerswife kirjoitti:

Teorioita on kuitenkin lukuisia. Emme tunne tarpeeksi vielä aika-avaruutta sanoaksemme että se on varmasti mahdotonta. Voipihan se olla kiertynyt tai kopioitunut jotenkin siten että on mahdollisuus hypätä toiseen versioon ja aikaan. Määritelmästähän tässä on kyse mikä on aikamatkustusta ja mikä ei.

Vanhan valokuvan katseleminenkin on aikamatkustusta. Peilikuvan katseleminen on aikamatkustusta, koska valonnopeus on rajallinen. Näet itsesi siis peilistäkin menneisyydessä. Mitä kauemmas katselet, sitä enemmän aikamatkailet menneeseen.

Lue lisää

>>Vanhan valokuvan katseleminenkin on aikamatkustusta.<<

Ei eilisen puuronkaan syöminen ole aikamatkustusta.

>>Peilikuvan katseleminen on aikamatkustusta, koska valonnopeus on rajallinen. Näet itsesi siis peilistäkin menneisyydessä.

Peilistä et katsele itseäsi vaan peilikuvaasi, missä vasen ja oikea on väärinpäin.

>>Mitä kauemmas katselet, sitä enemmän aikamatkailet menneeseen.<<

Et siinä mitään matkustele. Katseletpahan fotoneita jotka on lähteneet/heijastuneet jostain joskus.

Aikadilataatio ei ole aikamatkustamista.

Joo, herroin humppuukii ne aikavääristymät on !
Meitinkin keittiön kello näyttää aina ihan oikeeta normaalii aikaa.
En oo myöhästynnä töist, kun sen näyttämän
mukkaan oon vaan matkoon lähtenny !

Paitti kerran, ko unohin kääntää sen yällä tunnin verran
kesäaikaan,... vai olisko sittenki ollu talviaikaa päin.

Tää se ainoo ajan kulmise vääritymine on, kun ei ossoo
sannoo kumppaan suuntaan syksyl käännetähän ja
kumppaan suuntaan kevähällä !

Jaska_Hämeestä kirjoitti:

Joo, herroin humppuukii ne aikavääristymät on !
Meitinkin keittiön kello näyttää aina ihan oikeeta normaalii aikaa.
En oo myöhästynnä töist, kun sen näyttämän
mukkaan oon vaan matkoon lähtenny !

Paitti kerran, ko unohin kääntää sen yällä tunnin verran
kesäaikaan,... vai olisko sittenki ollu talviaikaa päin.

Tää se ainoo ajan kulmise vääritymine on, kun ei ossoo
sannoo kumppaan suuntaan syksyl käännetähän ja
kumppaan suuntaan kevähällä !

Lue lisää

Käännä aina kesään päin.

No kyl minä sen tiädän, mut ko syksyl käännetään
vastappäivään, eik se aika kuiteskaa ala nurinpäin kulkeen,
nii herroin kotkotuksii ne aikavääristymmät tosjaan on !

Joo, herroin kotkotuksii ne ajan tilaatiot on.
Tasasesti etteenpäin se aika aina kulkoo, niinko
Luaja alunperin meinaski !

Näin se on !
Uhmotutkimukses täyttyy ain käyttää tervettä talonpoikkaisjärkkee ja
luattaa Luajan tahttoon !

Kun ei keksi mitään sanottavaa ja silti pitää suun aukeilla, niin oiva keino on yrittää vääntää erittäin heikkotasoista huumoria murteilla joita ei ensinkään. Osaa.
Jo ihan pienet lapset harjoittelee naaman vääntelemistä hauskuuttaakseen toisiaan ja vanhempiaan. He onnistuvat siinä tosi hyvin ja usein, mutta te ette koskaan. Harmi, sillä tuhlaatte vaan aikaanne noihin tuherrelmiin.

Kylli_Setä kirjoitti:

Kun ei keksi mitään sanottavaa ja silti pitää suun aukeilla, niin oiva keino on yrittää vääntää erittäin heikkotasoista huumoria murteilla joita ei ensinkään. Osaa.
Jo ihan pienet lapset harjoittelee naaman vääntelemistä hauskuuttaakseen toisiaan ja vanhempiaan. He onnistuvat siinä tosi hyvin ja usein, mutta te ette koskaan. Harmi, sillä tuhlaatte vaan aikaanne noihin tuherrelmiin.

Lue lisää

Antaa nyt poikien vapaasti ilmaista käsityksensä aikaulottuvuudesta,
vaikka eivät suhteellisuusteoriaa ja murresanaston oikeaoppisuutta
meidän tavoin täydellisesti hallitsekaan.

Ajassa ne ufotkin liikkuvat, ei sitä aina tarvitse vain niiden nopeuksista
ja lentosuunnista raportoida !

Kylli_Setä kirjoitti:

Kun ei keksi mitään sanottavaa ja silti pitää suun aukeilla, niin oiva keino on yrittää vääntää erittäin heikkotasoista huumoria murteilla joita ei ensinkään. Osaa.
Jo ihan pienet lapset harjoittelee naaman vääntelemistä hauskuuttaakseen toisiaan ja vanhempiaan. He onnistuvat siinä tosi hyvin ja usein, mutta te ette koskaan. Harmi, sillä tuhlaatte vaan aikaanne noihin tuherrelmiin.

Lue lisää

Älä sine Kyli-setä moitti , soj jokku ie osa kirottaa. Kymysyksesä vio olla lukkihairiö.

Onko totta että varaktori yritti aikoinaan tunkeutua SUT:iin huutelemaan hävyttömyyksiä ja sai sieltä lähtöpassit? Netissähän tämä huutelu ei moderoimattomilla foorumeilla johda edes banniin, mutta elävässä elämässä tulee porttikieltoja vähemmästäkin.

Kuultua kirjoitti:

Onko totta että varaktori yritti aikoinaan tunkeutua SUT:iin huutelemaan hävyttömyyksiä ja sai sieltä lähtöpassit? Netissähän tämä huutelu ei moderoimattomilla foorumeilla johda edes banniin, mutta elävässä elämässä tulee porttikieltoja vähemmästäkin.

Lue lisää

Ei ole. Lähti ihan omatoimisesti niin kuin suunnilleen kaikki muutkin. Voit varmistaa asian AKG:ltä joka itsekin tosin on jo jättänyt kyseisen puljun taakseen niin kuin suunnilleen kaikki muutkin.

Mika Waltari kirjoitti historiallsia romaaneja, ei kovin hääppösiä.

Palmu-jutut on parempia.

kekek-kekek kirjoitti:

Mika Waltari kirjoitti historiallsia romaaneja, ei kovin hääppösiä.

Palmu-jutut on parempia.

Aivan sama sen aikamatkailun kanssa, pöpin kirjoihin pääsee vähemmälläkin.

enkelipallo kirjoitti:

Aivan sama sen aikamatkailun kanssa, pöpin kirjoihin pääsee vähemmälläkin.

Myös mielisairaalassa Waltari aikaa vietti.

kekek-kekek kirjoitti:

Myös mielisairaalassa Waltari aikaa vietti.

Kuinka monelle muulle siellä olisi paljon opittavaa. Aikamatkaa parhaimmillaan?

enkelipallo kirjoitti:

Kuinka monelle muulle siellä olisi paljon opittavaa. Aikamatkaa parhaimmillaan?

Ei sinne oppimaan mennä vaan toipumaan.

Kyllä aika on ihan aito ulottuvuus siinä missä kolme tilaulottuvuuttakin. Asian ymmärtäminen vaatii differentiaaligeometrian osaamista.

VCO kirjoitti:

Kyllä aika on ihan aito ulottuvuus siinä missä kolme tilaulottuvuuttakin. Asian ymmärtäminen vaatii differentiaaligeometrian osaamista.

Ajalla itsellään ei ole fyysistä olemusta, jonka voisi vastaanottaa ja projektoida kokemukseksi ja käsitteeksi, kuten esim. fotonivirrat ja molekyylien aaltoliikkeen. Siksi aika on täysin sisäsyntyinen ominaisuus. Se aika, joka hahmotettiin ennen käsitteitä, on ihan eri asia kuin tämän päivän pitkälle kehittynyt käsitteellinen aika. Ajan mittaaminen ja ajalla mittaaminen, sekä ajan soveltaminen eri asioihin, on kaikki sisäsyntyisiä asioita, ihmisen itsensä luomia ja kehittämiä. Ihmismielen ulkopuolella ei todellakaan ole aikaa, kuten siellä ei myöskään ole valoa eikä ääntä.

VCO kirjoitti:

Kyllä aika on ihan aito ulottuvuus siinä missä kolme tilaulottuvuuttakin. Asian ymmärtäminen vaatii differentiaaligeometrian osaamista.

Aika ei ole mikään ulottuvuus. Puhuminen siitä neljäntenä ulottuvuutena on hölynpölyä.

kekek-kekek kirjoitti:

Aika ei ole mikään ulottuvuus. Puhuminen siitä neljäntenä ulottuvuutena on hölynpölyä.

Toki sinäkin saat tulla uskollasi autuaaksi. En jaksa nyt alkaa asiasta täällä vääntämään.

VCO kirjoitti:

Toki sinäkin saat tulla uskollasi autuaaksi. En jaksa nyt alkaa asiasta täällä vääntämään.

Todistustaakka on kylläkin positiivisen väitteen esittäjällä.

kekek-kekek kirjoitti:

Todistustaakka on kylläkin positiivisen väitteen esittäjällä.

dτ^2 = - (dx^0)^2 (dx^1)^2 (dx^2)^2 (dx^3)^2

Tietysti voidaan myös sanoa x^0 = ict jossa i on sqrt(-1), c valon nopeus ja saat ihan itse arvailla mikä se t on. Oikein lyhyesti jos haluat, niin R^(1, 3). Voi olla aika haastavaa väittää jotain muuta sillä tuo toimii, mutta voit toki yrittää.

kekek-kekek kirjoitti:

Aika ei ole mikään ulottuvuus. Puhuminen siitä neljäntenä ulottuvuutena on hölynpölyä.

"...Aika ei ole mikään ulottuvuus. Puhuminen siitä neljäntenä ulottuvuutena on hölynpölyä..."
------------------------------------------------------
Varmasti näin on, jos alat mittaamaan aikaa mittanauhoilla tai litranmitoilla.
Elämme aikamaailmassa , josta käsityksemme rajoittuu hetkessä ohimenevään
nykyhetkeen. Ei löydy instrumentteja , joilla voisi siirtyä elämään menneisyyden tai
tulevaisuuden tapahtumia.
Mittojen ottaminen täällä realimaailmassa onnistuu useimmiten ajasta riippumatta.
Minäkin mittailin olohuoneen huonekaluja useamman kerran, ennen kuin
hankin sinne uuden sohvan.

Aiemmin joku esitti vertauksen tasomaailmasta , jonka kuvitteelliset asukkaat
eivät pystyneet maailmastaan irtaantumaan. Maailma tason ylä- tai alapuolella
oli heille täysin käsittämätön.
Jos alkaisit heille selittämää syvyys- tai korkeuskäsitteitä, hekin saattaisivat
vastata:
" Syvyys tai korkeus ei ole mikään ulottuvuus. Puhuminen siitä
kolmantena ulottuvuutena on hölynpölyä !"

VCO kirjoitti:

dτ^2 = - (dx^0)^2 (dx^1)^2 (dx^2)^2 (dx^3)^2

Tietysti voidaan myös sanoa x^0 = ict jossa i on sqrt(-1), c valon nopeus ja saat ihan itse arvailla mikä se t on. Oikein lyhyesti jos haluat, niin R^(1, 3). Voi olla aika haastavaa väittää jotain muuta sillä tuo toimii, mutta voit toki yrittää.

Lue lisää

Millään matemaattisella yhtälöllä ajasta ei tule ulottuvuutta.

kekek-kekek kirjoitti:

Millään matemaattisella yhtälöllä ajasta ei tule ulottuvuutta.

Toki sinäkin saat tulla uskollasi autuaaksi. Olisi ehkä pitänyt lopettaa jo muutama viesti sitten sillä trollin syöttäminen on varsin hyödytöntä puuhaa.

Me olemme luomakunnan herroja !
Olemme vain sopineet , että kesällä on lämpimämpää kuin talvella, ja luonto tottelee nöyrästi !

shamaaniäijä kirjoitti:

Me olemme luomakunnan herroja !
Olemme vain sopineet , että kesällä on lämpimämpää kuin talvella, ja luonto tottelee nöyrästi !

Juuri näin ja minä koen jotakin ja kuvittelen että sinun kokemuksesi on samassa tilanteessa samanlainen.
Vaan kun ei ole (ja usein se sanotaan sinun syyksesi?) sarkasmiani
Jokainen luo joka hetki maailmastaan omanlaisensa! herroja ollaan Luojia

Ajan ymmärtäminen ulottuvuutena on käsitteenä vaikeaselkoinen , koska siihen
alitajuisesti tulee yhdistettyä mittaaminen, kuten jakuvasti käytännön elämässä
joudumme esim. pituuksia, pinta-aloja ,tilavuuksia , massoja ja muita suureita mittaamaan.

Mielestäni aika tulisi instrumenteilla mitattavissa olevan "ulottuvuuden" sijasta
käsittää jonkinlaisena ylivertaisena "luonnonvoimana", joka yksityiskohtia myöten
määrää Universumin kaikki t a p a h t u m a t , alkaen yksittäisten elektronien
liikkeistä aina mustien aukkojen romahtamisiin. Aina alkuräjähdyksestä alkaen
hamaan tulevaisuuteen.

Tietysti voidaan sanoa, että kellolla aikaa mitataan, mutta ei se kello tapahtumien
kulkua määrää !

Nimim. "enkelipallo" tähdensi inhimillisten kokemusten yhdenmukaisuuden tärkeyttä
tapahtumien kokemisessa, viitaten niistä tehtyihin sopimuksiin. Sopimukset ovat
yhteisymmärryksen kannalta tärkeitä. Syntyisi vakaviakin sekaannuksia, jos esim.
käsitteet "kylmä" ja "lämmin" sekoitettaisiin keskenään.

Mutta eikö aika määräisi tapahtumat riippumatta elollisten organismien
olemassaolosta, mistään niiden tekemistä sopimuksista puhumattakaan ?

Esim. Kuussa ei juuri ole elollisia organismeja. Tapahtumia kuitenkin riittää:
Eroosio kuluttaa Kuun pintaa, siihen mätkähtelee jatkuvasti meteoriitteja jne.

Täysin riippumatta siitä, miten me täällä Maan päällä tapahtumat koemme
ja nimitämme.

H_Hämärä kirjoitti:

Ajan ymmärtäminen ulottuvuutena on käsitteenä vaikeaselkoinen , koska siihen
alitajuisesti tulee yhdistettyä mittaaminen, kuten jakuvasti käytännön elämässä
joudumme esim. pituuksia, pinta-aloja ,tilavuuksia , massoja ja muita suureita mittaamaan.

Mielestäni aika tulisi instrumenteilla mitattavissa olevan "ulottuvuuden" sijasta
käsittää jonkinlaisena ylivertaisena "luonnonvoimana", joka yksityiskohtia myöten
määrää Universumin kaikki t a p a h t u m a t , alkaen yksittäisten elektronien
liikkeistä aina mustien aukkojen romahtamisiin. Aina alkuräjähdyksestä alkaen
hamaan tulevaisuuteen.

Tietysti voidaan sanoa, että kellolla aikaa mitataan, mutta ei se kello tapahtumien
kulkua määrää !

Nimim. "enkelipallo" tähdensi inhimillisten kokemusten yhdenmukaisuuden tärkeyttä
tapahtumien kokemisessa, viitaten niistä tehtyihin sopimuksiin. Sopimukset ovat
yhteisymmärryksen kannalta tärkeitä. Syntyisi vakaviakin sekaannuksia, jos esim.
käsitteet "kylmä" ja "lämmin" sekoitettaisiin keskenään.

Mutta eikö aika määräisi tapahtumat riippumatta elollisten organismien
olemassaolosta, mistään niiden tekemistä sopimuksista puhumattakaan ?

Esim. Kuussa ei juuri ole elollisia organismeja. Tapahtumia kuitenkin riittää:
Eroosio kuluttaa Kuun pintaa, siihen mätkähtelee jatkuvasti meteoriitteja jne.

Täysin riippumatta siitä, miten me täällä Maan päällä tapahtumat koemme
ja nimitämme.

Lue lisää

Edelleen pitäytyisin siinä kokemuksessa.
Lause:
Eroosio kuluttaa kuun pintaa, on minun tietoisuudessani tapahtuvaa ajattelua, onko kuun pinta olemassa ilman ajatusta kuun pinnasta. Nyt sopii hiukan laajentaa ajatusta, minusta riippumatta on ajatelijoita joilla on mielen kuva kuun pinnasta.

Täysin riippumatta siitä, miten me täällä Maan päällä tapahtumat koemme
ja nimitämme.

Aivan kuten pyörä oli jossakin vaikka Chilen vuoristossa elävät kansat eivät sitä olletkaan "keksineet" koska heidän nopein likuntamuoto oli juokseminen vuoristopoluilla

enkelipallo kirjoitti:

Edelleen pitäytyisin siinä kokemuksessa.
Lause:
Eroosio kuluttaa kuun pintaa, on minun tietoisuudessani tapahtuvaa ajattelua, onko kuun pinta olemassa ilman ajatusta kuun pinnasta. Nyt sopii hiukan laajentaa ajatusta, minusta riippumatta on ajatelijoita joilla on mielen kuva kuun pinnasta.

Täysin riippumatta siitä, miten me täällä Maan päällä tapahtumat koemme
ja nimitämme.

Aivan kuten pyörä oli jossakin vaikka Chilen vuoristossa elävät kansat eivät sitä olletkaan "keksineet" koska heidän nopein likuntamuoto oli juokseminen vuoristopoluilla

Lue lisää

Otetaas tähän kohtaan käsite "kuuhulluus". Tiede sanoo ettei se ole mahdollista että ihminen voisi aistia niin pientä muutosta painovoimassa, jota laskennallisesti kohdistuu ihmiseen saman verran kuin pään yläpuolelle asetetusta herneestä.

Kuuhulluutta selitetään uskomuksilla ja valonmäärän muuttumisella. Esimerkiksi minulla on paksut verhot ja saan makuuhuoneen täysin pimeäksi. Ympärillä on teräsbetoniseinät ja katto ja monta kerrosta. Ei ole mitenkään mahdollista että täysikuun valo tai vetovoima voisi vaikuttaa minuun nukkuessani pilkkopimeässä huoneessa.

Mutta... Kun herään yöllä pimeässä ja ihmettelen terävää vireystilaani, palloilen siinä ja mietin mitä olen syönyt tai juonut, kahviako liikaa? Menen katsomaan kalenteria tai parvekkeelta niin kaskas. Täysikuuhan se siellä mollottaa. Ainakin 7-8 kertaa vuodessa käy noin.

Olen vaeltanut Alpeilla. Normaalisti täällä tasaisemmalla maalla minulla on erinomainen suuntavaisto. Vuoristossa aistini menee aivan sekaisin. Vuorten vetovoima vaikuttaa aisteihini sekoittaen ne täysin. On huimaava ja vaappuva olo, eikä mitään tietoa ilmansuunnista, jollei sitä auringon perusteella voi päätellä.

Tiede ei kykene näitä selittämään. Ihmisellä ei pitäisi tietääkseni olla kykyä aistia noin pieniä muutoksia, mutta tuntuu vain olevan.
En pidä niitä aisteja minään paranormaalina, vaan evoluution tuotoksina herkemmillä havainnoitsijoilla. Jäänteitä muinaisilta ajoilta kun ei ollut suunnistuskeinoina kuin ympäristön havainnointi. Painovoimassa voipi olla myös jotakin sellaista mitä ei osata tulkita vielä ja onkin, koska kaikkea siitä ei tiedetä.

Huukullu kirjoitti:

Otetaas tähän kohtaan käsite "kuuhulluus". Tiede sanoo ettei se ole mahdollista että ihminen voisi aistia niin pientä muutosta painovoimassa, jota laskennallisesti kohdistuu ihmiseen saman verran kuin pään yläpuolelle asetetusta herneestä.

Kuuhulluutta selitetään uskomuksilla ja valonmäärän muuttumisella. Esimerkiksi minulla on paksut verhot ja saan makuuhuoneen täysin pimeäksi. Ympärillä on teräsbetoniseinät ja katto ja monta kerrosta. Ei ole mitenkään mahdollista että täysikuun valo tai vetovoima voisi vaikuttaa minuun nukkuessani pilkkopimeässä huoneessa.

Mutta... Kun herään yöllä pimeässä ja ihmettelen terävää vireystilaani, palloilen siinä ja mietin mitä olen syönyt tai juonut, kahviako liikaa? Menen katsomaan kalenteria tai parvekkeelta niin kaskas. Täysikuuhan se siellä mollottaa. Ainakin 7-8 kertaa vuodessa käy noin.

Olen vaeltanut Alpeilla. Normaalisti täällä tasaisemmalla maalla minulla on erinomainen suuntavaisto. Vuoristossa aistini menee aivan sekaisin. Vuorten vetovoima vaikuttaa aisteihini sekoittaen ne täysin. On huimaava ja vaappuva olo, eikä mitään tietoa ilmansuunnista, jollei sitä auringon perusteella voi päätellä.

Tiede ei kykene näitä selittämään. Ihmisellä ei pitäisi tietääkseni olla kykyä aistia noin pieniä muutoksia, mutta tuntuu vain olevan.
En pidä niitä aisteja minään paranormaalina, vaan evoluution tuotoksina herkemmillä havainnoitsijoilla. Jäänteitä muinaisilta ajoilta kun ei ollut suunnistuskeinoina kuin ympäristön havainnointi. Painovoimassa voipi olla myös jotakin sellaista mitä ei osata tulkita vielä ja onkin, koska kaikkea siitä ei tiedetä.

Lue lisää

Naisten keskimääräinen kuukautiskierto on tarkalleen kuunkierron mittainen. Lieneekö sattumaa vai luonnon rytmittämää?

Kirssu kirjoitti:

Naisten keskimääräinen kuukautiskierto on tarkalleen kuunkierron mittainen. Lieneekö sattumaa vai luonnon rytmittämää?

Sattumaa ei ole :)

enkelipallo kirjoitti:

Edelleen pitäytyisin siinä kokemuksessa.
Lause:
Eroosio kuluttaa kuun pintaa, on minun tietoisuudessani tapahtuvaa ajattelua, onko kuun pinta olemassa ilman ajatusta kuun pinnasta. Nyt sopii hiukan laajentaa ajatusta, minusta riippumatta on ajatelijoita joilla on mielen kuva kuun pinnasta.

Täysin riippumatta siitä, miten me täällä Maan päällä tapahtumat koemme
ja nimitämme.

Aivan kuten pyörä oli jossakin vaikka Chilen vuoristossa elävät kansat eivät sitä olletkaan "keksineet" koska heidän nopein likuntamuoto oli juokseminen vuoristopoluilla

Lue lisää

Kuun pinnan muodoista suuri osa on syntynyt aikana, jolloin ihmistä ei ollut vielä
olemassa.
Jälkikäteen olemme sitten k o k e n e e t niiden olemassaolon.
Mutta onko niiden synnyn edellytyksenä ollut , että jonkin varhaisen ulkoavaruudellisen
supersivilisaation avaruusmatkailijat ovat nähneet ja k o k e n e e t tapahtuman ,
jossa valtava meteoriitti iskee Kuun pintaan kraaterin ?

H_Hämärä kirjoitti:

Kuun pinnan muodoista suuri osa on syntynyt aikana, jolloin ihmistä ei ollut vielä
olemassa.
Jälkikäteen olemme sitten k o k e n e e t niiden olemassaolon.
Mutta onko niiden synnyn edellytyksenä ollut , että jonkin varhaisen ulkoavaruudellisen
supersivilisaation avaruusmatkailijat ovat nähneet ja k o k e n e e t tapahtuman ,
jossa valtava meteoriitti iskee Kuun pintaan kraaterin ?

Lue lisää

Jos Maassa ei olisi ilmakehää, tuulia, sateita ja elämää niin ei varmaan paljoa poikkeaisi kraaterinäkymät. Onhan tällä hetkellä Kuun synnyn paras arvio suuren planeetan törmäys Maahan ja sitä seurannut avaruuteen ja kiertoradalle singonnut materiaali. Sitä on sitten sadellut kuuhun ja Maahan. Maahan enemmän siksi koska Maa on paljon suurempi ja suuremmalla painovoimalla.
Itse tutkiskelen paraikaa panspermiaa ja mahdollisuutta siihen, että supersivilisaatiot on käyneet vähän muokkaamassa paikkailemassa apinoiden genetiikkaa ihmisen suuntaan. Onko tämänhetkinen tulos tyydyttävä, on makuasia.
Elämästään taisteleva otus se on kuitenkin vaan ihminenkin edelleen, kuten vaikka kaktus.

H_Hämärä kirjoitti:

Kuun pinnan muodoista suuri osa on syntynyt aikana, jolloin ihmistä ei ollut vielä
olemassa.
Jälkikäteen olemme sitten k o k e n e e t niiden olemassaolon.
Mutta onko niiden synnyn edellytyksenä ollut , että jonkin varhaisen ulkoavaruudellisen
supersivilisaation avaruusmatkailijat ovat nähneet ja k o k e n e e t tapahtuman ,
jossa valtava meteoriitti iskee Kuun pintaan kraaterin ?

Lue lisää

"jolloin ihmistä ei ollut vielä
olemassa."

Olisiko mahdollista katsoa raamatusta ilman uskonnollista kuorrutusta. Mooses1 kuvailee kuinka ihminen puettiin nahkapukuun.
Siis oli olemassa jokin joka puettiin?
Tällä saittilla ehkä siedetään aikamatkustusta joka sallii ihmisen olomuodon ENNNEN nahkapukua.
Ihmisellä, ainakin minulla on nahka, tosin ohut, hauras ja ryppyinen,enempi käytetty sana on iho.
Ihminen oli ennenkuin hän puettiin ihoon? Laajentaisin; tämä tietenkin tarkoittaa että ihminen on henki joka myöhemmässä kehitysvaiheessaan muodostui kehoksi, ruumiiksi, lihaksi ja luuksi, vedeksi

Astronautit ei tarvitse suuntavaistoaan kapselissaan.
Pimeässä lentokone jos on loivassakin syöksykierteessä niin lentäjän aistit kertovat hänen nousevan ylöspäin koska keskipakovoiman vuoksi hän puristuu penkkiinsä. Siksi mittareihin luottaminen ja mittarilentotaidot ovat tärkeitä. Todennäköisesti juuri äskettäin jalkapalloilija Emiliano Salasin kone putosi lentäjän puutteellisten mittarilentotaitojen vuoksi. Lentäjä itse kertoi olevansa ruosteessa niiltä osin.

Olen eksynyt hämärässä tuttuunkin maastoon ja veneillessä menin kysymään neuvoa omasta mökkirannasta :) En siis ymmärtänyt olevani perillä.
Kaikki näyttää niin erilaiselta hämärässä.

Aisteja ja vaistoja voi kehittää. Varmaan myös sitä kuudettakin. Sokeutuneille kehittyy lepakon kaltaisia kuuloon perustuvia "näköhavaintoja" ja muotoon perustuvia tunnistuskeinoja jne. Niihin vaistoihin ja aisteihin luottaminen vaatii pitkällisen kokemuksen.

Ennätysastronautti Scott Kelly on usein puhunut ohimennen alieneista. Painovoimaan liittyen hän sanoi näin:
"Painottomuuteen tottuminen on paljon helpompaa kuin painovoimaan tottuminen, ehkä siksi alieneilla on helpompaa kuin meillä"