Inhimillinen tekijä

Onko kuolema tabu?

Huomasin juuri, että jalkasienen aloitus oli poistettu.

Mikähän siinä oli niin sääntöjen vastaista? Puhuminen asystoliasta, jalkasienestä vai hautajaisista? Kun ajatellaan asiaa oikein perinpohjin, niin kuolema koskettaa meitä jokaista. Se on yksi inhimillisistä asioista elämässämme. Samoin on jalkasienen aita. Se on yksi vitsaus monien muiden joukossa, herkästi tarttuva ärsytys kosteissa tiloissa. Sen helppohoitoisuudesta ei pitäisi tehdä tabua. Vaiva on hoidettavissa. Joka tietysti johtaa hautajaisiin, mutta toivottuihin sellaisiin. Ei hautajaisissakaan mitään tabua pitäisi olla.

Katson että kyseessä on hautarauhan rikkominen.

Mitä sinä ajattelet elämän inhimillisyyksistä? Mikä asia on tabu?

16

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Elluhalloyb

      Kuolema on tabu...
      Yritäpä puhua kuolemasta...
      Seinä tulee vastaan...
      Kun sairastuin vakavasti..yritin usein puhua kuolemasta...ei vaan onnistunut...Pitkään mietin minkä takia...Oikeastaan vielkin...
      Ihmiset eivät pysty puhumaan..
      Ehkä pelko..ehkä ei haluta ajatella..se kumminkin jokaisella edes...
      Itse pystyn puhumaan..en tiedä miten sit kun se todellista....
      Äitini aikanaan tiesi kuolevansa..
      Hän sanoi ettei pelkää kuolla..mut hänellä tulee niin ikävä jälkeen jääneitä..meitä lapsia...
      Uskon et ihmiset pelkää kuolemaa..sikx ei pystytä puhumaan...🙂👍

      • Olen nähnyt paljon kuolemaa. Mulle se ei ole niin suuri tabu kuin monelle muulle. Mulle se on vaan inhimillinen tekijä elämässä. Ja joskus tarpeellinenkin.

        Kuolemaan liittyvä surua pitäisi kuitenkin pystyä käsittelemän. Miten se onnistuu jos siitä ei keskustella? Miten hillitsemme kuolemaan liittyvä pelkoa, jos suljemme sen pois mielestä, piiloon muiden tunteiden alle? Pelko ei poistu vaikenemalla.

        Jotkut taas ei kykene puhumaan kuolemasta, kun se vaanii läheistä. Pelko on niin vaikea asia kohdata. Tai realiteetti. Mutta puhumalla voitaisiin ymmärtää myös se, mikä kuolemassa on hyvää, tai mitä asioita kuolemaantuomittu toivoo jälkeensä.

        Pelko kuolemasta, onko se vain haluttomuutta luopua elämästä? Vai onko se pelko jotain muuta?


    • tuhkatkinpesästä

      Inhimillisen puolen varallisuuksineen yleensä hoitaa itsellensä pesänjakaja kuolemantapauksessa, ja jos joitakin tähteitä jää, niin loput vie hautausurakoitsija tai sosiaaliviranomainen.

      • Niin. Mutta eikö se lopulta ole inhimillistä? Jonnekinhan sen mahdollisen varallisuuden pitää mennä. Pesänjakaja on oikeutettu saamaan perintönsä. Lakiin sidottu. Eikä kukaan hautaa ilmaiseksi, miksi pitäisikään? Ja jos soiaalipuolella on saamisia, niin pitäisikö ne jättää hoitamatta? Nekin rahat saa joku, joka on oikeutettu.

        Onko perinnön vastaanottaminen inhimillistä? Mielestäni on. Mutta perinnöstäkin puhutaan usein kuin tabusta. En usko että vaikeneminen perinnöstä johtuu niinkään siitä että pelätään leuhkivan rahalla. Luulen että monet pitävät perinnön vastaanottamista epäinhimillisenä kuolemasta hyötymisenä.


    • Joo, kyllä kai se jollain tapaa on useimmille tabu. Ne ei halua keskutella tai uskalla ajatella siitä mitä tapahtuu kaikelle sille mitä ne on koko elämänsä tavoitelleet ja perässä juosseet kun huomaisivat ehkä sen kaiken turhuuden loppupelissä. Mulle se ei sillä tavalla ole tabu, voisin poistua näistä kekkereistä melkein milloin vaan jos tietäisin sen käyvän kivuttomasti eikä siitä aiheutuisi muille turhaa kärsimystä. Sinkkuna elämisen yksi etu on se että ei hirveästi tarvitse kuitenkaan ajatella muita, että miten niille käy sen jälkeen kun on mennyt eikä siksi ole pakko roikkua elämässä kiinni vaikkei huvittaisi.

      • Musta kuoleman tekee tabun silloin, kun joutuu pelkämään lheisensä puolesta, hänen kuolemaa. Silloin siitä voi olla vaikeempi keskustella. Tosin me puolison kanssa laitettiin tääkin asia lekkeriksi. Mietittiin arkun kokoa ja tuumasin vaan että mahtuisikohan hän vitriiniin, saisi olla kunnolla näytillä. Mutta me ollaan hieman kiistelty aiheesta. Kuinka toisen tulee toimia toisen kuoleman jälkeen.

        Kuolemisen paskimpia puolia onkin se menettämisen pelko. Sinkkuna ei tietenkään tarvitse kantaa toisten selviytymisestä, tulevaisuudesta. Jotenkin se helpottavampaa, kun tietää ettei ole toista, joka jä kärsimään, suremaan.

        Mulle tuli mieleen myös itsemurha tabuna. Tämäkin on asia, josta halutaan vaieta. Ehkä se on niin pelottava monen mielestä, että läheinen tekee itsemurhan ja pelkää puheiden tuovan asian jotenkin aineellisemmaksi. En kyllä usko että se niin tekisi. Olen keskustellut erään masentuneen nuoren kanssa asiasta, itsetuhoisuudesta. Ehkä meidän ihmisten olisi hyvä tietää, mikä itsetuhoisuudessa viehättää. Asia ei katoa kuitenkaan maton alle lakaisemalla.


      • wanhaämmä

        Vaikka elän yksin kodissani, ei se tarkoita etteikö mulla olisi läheisiä ihmisiä ympärillä. Jos niitä ei olisi, ei tosiaan tarvitsisi huolehtia kuin itsestään. Mutta eihän se todellisuudessa mene ihan niin. Jonkinlainen vastuu on aina niistä muista. Kuoleman kanssa olen ihan sujut, mutta yhden ihmisen poistaminen remmistä ei silti käy kivuttomasti. Oli se kuka tahansa, siihen jää sen ihmisen paikka. Vaikka tehtävät siirtyvät toisille ja maailma jatkaa kulkuaan, se toinen elää mielessä aina.


      • elisakettu kirjoitti:

        Musta kuoleman tekee tabun silloin, kun joutuu pelkämään lheisensä puolesta, hänen kuolemaa. Silloin siitä voi olla vaikeempi keskustella. Tosin me puolison kanssa laitettiin tääkin asia lekkeriksi. Mietittiin arkun kokoa ja tuumasin vaan että mahtuisikohan hän vitriiniin, saisi olla kunnolla näytillä. Mutta me ollaan hieman kiistelty aiheesta. Kuinka toisen tulee toimia toisen kuoleman jälkeen.

        Kuolemisen paskimpia puolia onkin se menettämisen pelko. Sinkkuna ei tietenkään tarvitse kantaa toisten selviytymisestä, tulevaisuudesta. Jotenkin se helpottavampaa, kun tietää ettei ole toista, joka jä kärsimään, suremaan.

        Mulle tuli mieleen myös itsemurha tabuna. Tämäkin on asia, josta halutaan vaieta. Ehkä se on niin pelottava monen mielestä, että läheinen tekee itsemurhan ja pelkää puheiden tuovan asian jotenkin aineellisemmaksi. En kyllä usko että se niin tekisi. Olen keskustellut erään masentuneen nuoren kanssa asiasta, itsetuhoisuudesta. Ehkä meidän ihmisten olisi hyvä tietää, mikä itsetuhoisuudessa viehättää. Asia ei katoa kuitenkaan maton alle lakaisemalla.

        "Musta kuoleman tekee tabun silloin, kun joutuu pelkämään lheisensä puolesta, hänen kuolemaa. "

        No niinpä, juuri tuon takia aika moni jättää itsarin tekemättä kun ei halua aiheuttaa läheisille siitä mitään murhetta. Me suomlaiset ollaan varmaan vähän keskimääräistä enemmän itsellä ei niin väliä -henkisiä mutta se mitä muille tapahtuu mahdollisten tekojen seurauksena huolettaa. Siiinä mielessä juuri sinkkuus helppo kun ei ole lapsian, jos olisi ne poissulkisi itasemurhan mahdollisuuden kun ei niille semmoista taakkaa kehtaisi tehdä että joutuisivat sitä sitten kantamaan mukanaan.


      • wanhaämmä kirjoitti:

        Vaikka elän yksin kodissani, ei se tarkoita etteikö mulla olisi läheisiä ihmisiä ympärillä. Jos niitä ei olisi, ei tosiaan tarvitsisi huolehtia kuin itsestään. Mutta eihän se todellisuudessa mene ihan niin. Jonkinlainen vastuu on aina niistä muista. Kuoleman kanssa olen ihan sujut, mutta yhden ihmisen poistaminen remmistä ei silti käy kivuttomasti. Oli se kuka tahansa, siihen jää sen ihmisen paikka. Vaikka tehtävät siirtyvät toisille ja maailma jatkaa kulkuaan, se toinen elää mielessä aina.

        Joo eihän se ihan kivutonta ole mutta muille aiheutuvat jörjestelyt jälkeenpäin kuitenkin pienempiä kun perheetön poistuu. Aina ne asiat sitten kuitenkin ajan kanssa järjestyy ja jos tuntuu että on korvasamaton voi tehdä sen vesilasitestin, se kertoo kaikille armottoman totuuden.


    • jälleennäkeminen
      • thanatosthanatos

      • Jälleennäkemisen toivossa.

        Monissa uskonnoissahan uskotaan kuoleman jälkeiseen elämään. Siksi kuolema on myös ylistetty. Itse mitä kaiherran, on sanonta että elämässä kuuluu kärsiä, taivaassa saa kirkaamman kruunun. Kuka haluaa patsastella kruunu päässä? Eläessään tai kuollessaan?

        Usontokin on monesti tabu. Sitä ei uskalleta ottaa puheeksi. Pelätään loukkaavamme muita uskonnon edustajia. Pelätään joutuvamme alttiiksi toisen edustamalle uskonnolle.



      • kreikkalaiskatolinen
        elisakettu kirjoitti:

        Jälleennäkemisen toivossa.

        Monissa uskonnoissahan uskotaan kuoleman jälkeiseen elämään. Siksi kuolema on myös ylistetty. Itse mitä kaiherran, on sanonta että elämässä kuuluu kärsiä, taivaassa saa kirkaamman kruunun. Kuka haluaa patsastella kruunu päässä? Eläessään tai kuollessaan?

        Usontokin on monesti tabu. Sitä ei uskalleta ottaa puheeksi. Pelätään loukkaavamme muita uskonnon edustajia. Pelätään joutuvamme alttiiksi toisen edustamalle uskonnolle.

        Kuolema ei ole pelottavaa https://www.ort.fi/tutustu-ortodoksiseen-kirkkoon/kuolema-ja-hautaan-siunaaminen tieto lisää ymmärrystä.

        Sielun uskomme olevan 40 päivää maan päällä vielä kuoleman jälkeen.

        Jos mietityttää eri kulttuurit ja uskonnot, joskus voi lukea ja katsoa avartaako se jotain ajatusta.

        Surulle ja ikävälle ei mahda mitään vaikka tietäisikin, ettei poistuja olisi halunnut kyyneleitä. Niitä ei voi kieltääkään. Se, on inhimillistä.


    • Voisiko viestiketjujen poistaminen korreloida sen kanssa että olette onnistununeet saamaan nämä aiheet väärän kategorian alle. Järkeä saa käyttää ja se on jopa suotavaa. 😶

      • wanhaämmä

        Ihan oikeassa paikassa tämäkin on. Miten sinkut kokevat kuoleman. Älä nyt kaikesta pahoita mieltäs...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      81
      3698
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      32
      2489
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      93
      2093
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      20
      1617
    5. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      26
      1448
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1441
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      7
      1394
    8. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      67
      1357
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1247
    10. Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä

      Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?
      Puolanka
      19
      1168
    Aihe