Miten hoidatte yksinäisyyttä?

Kysymys heille ,jotka ovat syystä tai toisesta jääneet yksin ( eronnet,lesket ym sinkut), miten hoidatte yksinäisyyttä.Usein on ystävät harventuneet kuoleman kautta,eikä kulkuyhteyksiä kohtuuhinnalla ole harrastuksiin.Vinkkejä raittiille ihmiselle.
Ilmoita


Eronneille ja leskille yksinäisyys on tullut kaksin elämisen jälkeen. Sinkut ovat jo tottuneet yksinäisyyteen ja aivan ilmeisesti ovat elämänsä aikana hankkineet tuttavapiirin, suuremman tai pienemmän.

Eräillä voi olla seurana kissa tai koira. Hyvä niinkin.

Kyllähän jokaisen pitäisi olla enemmän tai vähemmän muiden ihmisten parissa. Kun liikkuu ihmisten parissa, siinä joutuu jo huolehtimaan ulkonäöstäänkin, vaatetus mukaan luettuna.

Millaisissa piireissä sitten liikkuu, on jo toinen kysymys. On aina parempi, mitä erilaisempia ihmisiä silloin tapaa. Lähes pakostahan useimmiten joutuu suurin piirtein oman ikäluokan ihmisten pariin. Tärkeää kuitenkin on, että mukana on miehiä ja naisia. Siinä mielessä tanssi on tavattoman hyvä harrastus ikäihmisille.
2 VASTAUSTA:
Eikö tuo tanssi ole jo täysin kaluttu aihe täällä ? Menkää välillä vaikka seurakunnan tilaisuuksiin, niissä ei viinaa viljellä. Jos jaksaa, voi osallistua vapaaehtoistyöhön. Netin deittipalstojen kautta voi löytää kaltaisiaan, pitää vaan huijareita varoa.
vaihtoehtoja kirjoitti:
Eikö tuo tanssi ole jo täysin kaluttu aihe täällä ? Menkää välillä vaikka seurakunnan tilaisuuksiin, niissä ei viinaa viljellä. Jos jaksaa, voi osallistua vapaaehtoistyöhön. Netin deittipalstojen kautta voi löytää kaltaisiaan, pitää vaan huijareita varoa.
Eihän tanssissa sen enempää viinaa käytetä.
+Lisää kommentti
Otappa yhteyttä kuntasi asianomaisiin viranomaisiin.
Ilmoita
Minäkin odottelen ehdotuksia. En ole tanssi-ihminen, joten se on pois minulta. Seurakunnan tilaisuuksiin on korkea kynnys mennä, koska en koe olevani tarpeeksi uskovainen. Onko minulla väärä käsitys, että pitäisi olla harras?
Tällä hetkellä vain viikottainen liikuntaryhmä missä näen ihmisiä kaupan ja kirjaston lisäksi. Ei siellä liikuntaryhmässä juurikaan keskustella.
10 VASTAUSTA:
Menkää kahville liikunnan päätteeksi kahvilaan ja lähtekää välillä vaikka sauvakävelylle jonkun mukavan ryhmäläisen kesken, niin tutustutte siinä paremmin. Sitten voi vaikka kotiin kahville pyytää. Kuka mittaa uskovaisuutta seurakunnassa, ei kukaan. Ei tarvitse edes kirkkoon kuulua, kaikille avoimia on seurakunnan tilaisuudet.
rohkeasti.vaan kirjoitti:
Menkää kahville liikunnan päätteeksi kahvilaan ja lähtekää välillä vaikka sauvakävelylle jonkun mukavan ryhmäläisen kesken, niin tutustutte siinä paremmin. Sitten voi vaikka kotiin kahville pyytää. Kuka mittaa uskovaisuutta seurakunnassa, ei kukaan. Ei tarvitse edes kirkkoon kuulua, kaikille avoimia on seurakunnan tilaisuudet.
Kiitos vinkeistä. Seurakunnan toimintoja näyttää olevan nettisivuilla. Löytyypä eläkeläisille omia tapahtumia. Sinne uskaltaudun, mutta ujona en kyllä tohdi liikuntaryhmäläisiä lähestyä ehdotuksineen. Nyökkäilemme vain tervehdyksen. Kyllä siellä jotkut keskustelevat keskenään, mutta taitavat olla ennestään tuttuja. Olen jo sen verran kauan ollut itsekseni, että aloitteen teko keskusteluun on vaikeaa.
kohtauspaikkoja kirjoitti:
Kiitos vinkeistä. Seurakunnan toimintoja näyttää olevan nettisivuilla. Löytyypä eläkeläisille omia tapahtumia. Sinne uskaltaudun, mutta ujona en kyllä tohdi liikuntaryhmäläisiä lähestyä ehdotuksineen. Nyökkäilemme vain tervehdyksen. Kyllä siellä jotkut keskustelevat keskenään, mutta taitavat olla ennestään tuttuja. Olen jo sen verran kauan ollut itsekseni, että aloitteen teko keskusteluun on vaikeaa.
Aloitteenteko on ikäihmisen kanssa vaikeaa.
Ikäihmisillä on usein kummallinen suhtautumistapa,
hyvin epäluuloinen "mitä tuokin haluaa ?!" ja sitten tulee kiire poistua paikalta.

Olen joskus yrittänyt vain muutaman ystävällisen sanan kevyesti vaihtaa, en ryövätä ketään,
mutta sellainen tunne epäluuloisista ilmeistä tulee niin kuin vastapuoli pelkäisi että olen uhka.
En mitenkään tunkeile enkä juttele henkilökohtaisia.

Iäkkäät naiset ovat erikoisesti ne luotaantyöntävät, epäluuuloiset ja itseriittoisen oloiset,
"mikä tuokin luulee olevansa" paistaa heidän katseestaan.

On minulla onneksi joskus toisenlaisiakin kokemuksia ollut, oikein hyviä.
Muuten epäilisin että itsessäni on jotain poikkeavan kummallista.
Vai oikein paistaa katseesta ? Luulotautisen höpinöitä!
aloitteenteko.on.vaikeaa kirjoitti:
Aloitteenteko on ikäihmisen kanssa vaikeaa.
Ikäihmisillä on usein kummallinen suhtautumistapa,
hyvin epäluuloinen "mitä tuokin haluaa ?!" ja sitten tulee kiire poistua paikalta.

Olen joskus yrittänyt vain muutaman ystävällisen sanan kevyesti vaihtaa, en ryövätä ketään,
mutta sellainen tunne epäluuloisista ilmeistä tulee niin kuin vastapuoli pelkäisi että olen uhka.
En mitenkään tunkeile enkä juttele henkilökohtaisia.

Iäkkäät naiset ovat erikoisesti ne luotaantyöntävät, epäluuuloiset ja itseriittoisen oloiset,
"mikä tuokin luulee olevansa" paistaa heidän katseestaan.

On minulla onneksi joskus toisenlaisiakin kokemuksia ollut, oikein hyviä.
Muuten epäilisin että itsessäni on jotain poikkeavan kummallista.
Ehkä sinulla on liikaa ennakkoluuloja kun osaat lukea ikänaisten ajatukset, vaikka et edes uskalla keskustella.
Sääli.

Muuten, kovinpa oli heikot eväät palstalaisilla yksinäiselle ohjeeksi.

En tunne olevani yksinäinen, en siis osaa ohjeistaa ketään, mutta tanssiminen on minun vuorovaikutuskanavani toiseen sukupuoleen, sitä suosittelisin, jos minulta kysyttäisiin.
Ei se sovi kaikille, en tyrkytä tapojani ohjeiksi.

Toivottavasti aloittaja osaa etsiä sattumat sopasta!
ihmeissäänhän kirjoitti:
Ehkä sinulla on liikaa ennakkoluuloja kun osaat lukea ikänaisten ajatukset, vaikka et edes uskalla keskustella.
Sääli.

Muuten, kovinpa oli heikot eväät palstalaisilla yksinäiselle ohjeeksi.

En tunne olevani yksinäinen, en siis osaa ohjeistaa ketään, mutta tanssiminen on minun vuorovaikutuskanavani toiseen sukupuoleen, sitä suosittelisin, jos minulta kysyttäisiin.
Ei se sovi kaikille, en tyrkytä tapojani ohjeiksi.

Toivottavasti aloittaja osaa etsiä sattumat sopasta!
HUHUuuuui, missä vireät ja viriilit palstalaiset, eväitä kaivataan ?! Taitavat olla vielä kävelyillä ulkona yksin , kaksin tai porukalla kun on niin kiva ilma. Jotkut voi olla kirkossa tai kirkkokahveilla tai sukulounaalla. Jospa illemmalla olin enemmän porukkaa paikalla !
aloitteenteko.on.vaikeaa kirjoitti:
Aloitteenteko on ikäihmisen kanssa vaikeaa.
Ikäihmisillä on usein kummallinen suhtautumistapa,
hyvin epäluuloinen "mitä tuokin haluaa ?!" ja sitten tulee kiire poistua paikalta.

Olen joskus yrittänyt vain muutaman ystävällisen sanan kevyesti vaihtaa, en ryövätä ketään,
mutta sellainen tunne epäluuloisista ilmeistä tulee niin kuin vastapuoli pelkäisi että olen uhka.
En mitenkään tunkeile enkä juttele henkilökohtaisia.

Iäkkäät naiset ovat erikoisesti ne luotaantyöntävät, epäluuuloiset ja itseriittoisen oloiset,
"mikä tuokin luulee olevansa" paistaa heidän katseestaan.

On minulla onneksi joskus toisenlaisiakin kokemuksia ollut, oikein hyviä.
Muuten epäilisin että itsessäni on jotain poikkeavan kummallista.
Minulle sattui kerran teatteri esityksen väliaika tauolla, kummallinen tapaaminen; siinä aikaa viettäessäni rupesin juttelemaan kolmen henkilön porukan ohessa, muistaakseni kysyin jotain ihan yhdentekevää asiaa porukan yhdeltä naisihmiseltä, ja reaktio oli todella kummallinen, hän aivan kuin olisi vihaansa viskonut ja sulkeutui pois kokonaan, ei edes huomioinut minua ollenkaan, toisaalta huvitti, mutta myös nolotti, että pitipäs virkkaakin mitään..toiset ryhmän tai toinen nais ihminen näytti myös häpeävän töykeää käytöstä ja rupesi juttelemaan minunkin kanssa, että melkeinpä alleviivaisin ed.puheenvuoron ..

Enpä enää tunkeile :)
aloitteenteko.on.vaikeaa kirjoitti:
Aloitteenteko on ikäihmisen kanssa vaikeaa.
Ikäihmisillä on usein kummallinen suhtautumistapa,
hyvin epäluuloinen "mitä tuokin haluaa ?!" ja sitten tulee kiire poistua paikalta.

Olen joskus yrittänyt vain muutaman ystävällisen sanan kevyesti vaihtaa, en ryövätä ketään,
mutta sellainen tunne epäluuloisista ilmeistä tulee niin kuin vastapuoli pelkäisi että olen uhka.
En mitenkään tunkeile enkä juttele henkilökohtaisia.

Iäkkäät naiset ovat erikoisesti ne luotaantyöntävät, epäluuuloiset ja itseriittoisen oloiset,
"mikä tuokin luulee olevansa" paistaa heidän katseestaan.

On minulla onneksi joskus toisenlaisiakin kokemuksia ollut, oikein hyviä.
Muuten epäilisin että itsessäni on jotain poikkeavan kummallista.
Sanoisin, että jos jonkun katseesta paistaa epäluulo ja mikätuoluuleeolevansa-katse, niin katsoja on syvästi yksinäinen itse,
Epäluuloisen ihmisen on vaikea solmia ystävyyssuhteita, koska se epäilys ei mihinkään katoa. Ja hyvin helposti jonkun epäonnistuneen tilanteen jälkeen sanoo "mitäminäsanoin", ja ystävyys jää siihen.
Iloinen.yksinäinen kirjoitti:
Sanoisin, että jos jonkun katseesta paistaa epäluulo ja mikätuoluuleeolevansa-katse, niin katsoja on syvästi yksinäinen itse,
Epäluuloisen ihmisen on vaikea solmia ystävyyssuhteita, koska se epäilys ei mihinkään katoa. Ja hyvin helposti jonkun epäonnistuneen tilanteen jälkeen sanoo "mitäminäsanoin", ja ystävyys jää siihen.
Olen myönteinen, ihmissuhteissa hienotunteinen ja avoin ihminen, en itse epäile kenenkäään vaikuttimia. En ole epäluuloinen. Jos olisin en kai aloittaisi mitään keskustelua kenenkään kanssa !

Kuten mainitsin, kaikki iäkkäät naiset eivät ole luotaantyöntäviä ja epäluuloisia,
Suureksi ilokseni olen sentään tavannut myös miellyttäviä ja välittömiä ihmisiä molemmista sukupuolista eikä minulle ole merkitystä kumpaa sukupuolta on henkilö jonka kanssa mielenkiintoisia saa jutella.
Iloinen.yksinäinen kirjoitti:
Sanoisin, että jos jonkun katseesta paistaa epäluulo ja mikätuoluuleeolevansa-katse, niin katsoja on syvästi yksinäinen itse,
Epäluuloisen ihmisen on vaikea solmia ystävyyssuhteita, koska se epäilys ei mihinkään katoa. Ja hyvin helposti jonkun epäonnistuneen tilanteen jälkeen sanoo "mitäminäsanoin", ja ystävyys jää siihen.
Skitsofrenista ajattelua, iloinen yksinäinen. Jos joku toteaa epäluuloa toisen katseessa syy onkin katsojassa !!!
Tunnistitko itsesi ? Itseäsikö puolustat ?
+Lisää kommentti
"... tanssiminen on minun vuorovaikutuskanavani toiseen sukupuoleen, sitä suosittelisin, jos minulta kysyttäisiin."

Hyvä havainto.
Ei se estä käymässä seurakunnankin tilaisuuksissa, varsinkin jo siellä on hyvin edustettuna toinenkin sukupuoli.
Ilmoita
Löysin maanmainiota teippiä kuluneiden kohtien päälle. Pienen asian korjaamiseksi isommalla usein kämmätään.
1
Ilmoita
Tuntuisi aika masentavalta kun ei itse ole uskovainen, että ainoa paikka jossa ihmisiä tapaisi olisi pakottaa itsensä menemään uskovaisten sekaan seurakuntaan.
Jos on kiinnostunut kotimaan ja kansainvälisistä asioista, yleensä kaikista aiheista ja asioista,
uskovaisista ei juttuseuraa saa, heillä on hyvin suppea näkemys kaikesta.
Heitä ei kiinnosta mikään yhteiskunnallinen tieto tai tapahtumat tai tiede, kirjallisuus, talous ja siitä keskusteleminen.
Se on sitä "hallelujaata ja jeesus pelastaa" ilman mitään realismia.
1 VASTAUS:
Seurakuntien - ei vain evankelis-luterilaisten - tilaisuuksissa ja tapaamisissa käyvät ihmiset ovat useimmiten avoimia ja iloisia.
He seuraavat maailman tapahtumia ja tietävät paljolti asioista.
Noudattavat usein myös terveitä elämäntapoja.
Herätysliikkeiden ja lahkojen hurmahenkisiä saarnaajia niistä tuskin löytyy.

Kannattaa mennä katsomaan. Jos laulamisesta pitää, niin voi liittyä vaikka seurakunnan kuoroon.
+Lisää kommentti
Tein Treffi -profiilin, Marttaa94, jos löytyisi mukava kaveri vielä loppumatkalle elämää :)
Ilmoita
Pari vuotta meni mieheni kuoltua yksinäisyyden tunteessa, mutta ei nyt enää 10 v. tapahtuneesta. Toki muistelen häntä, ja muitakin edesmenneitä, mutta melko vilkasta on elämän ympärilläni.
Omat lapset ja lastenlapset lapsineen, pitävät kiitettävästi yhteyttä, ja kutsun toki itsekin tapaamisiin milloin kotona ruokailun, tai ravintolatapaamisiin.

Kolme itseäni vanhempaa ystävää vielä on mukana tapamisissa, heitä arvostan kanssakulkjoina lapsuudesta asti. Keskustelupaikkana olen viihtynyt täällä S 24 puitteissa jo 10 vuotta, minusta on mukavaa voida tehdä aloituksia aiheista, jotka kiinnostavat itseäni. Kiitettävästi olen saanut vastakaikua, ja ystävyyttäkin olen saanut kokea.

Useimman kerran viikossa, milloin kirjastossa tai tavaratalon labrassa, on jo tuttuja istumassa penkillä ostosten jälkeen tervehtien, ja pari kosintaakin on huumorimielessä vastaanotettu 😊))
Kaikenkaikkiaan koen loppuvuosieni olevan matkantekoa ystävien ja omaisteni turvallisessa seurassa!
Siitä kiitos.
1
Ilmoita
Kaksi vuotta yksin vaimoni kuoleman jälkeen aloitin netissä oli vain pettymyksiä lähes, sitten tanssit pettymyksiä kunnes löysin. Elämäni on kuitenkin aina ollut aktiivista.
Ilmoita
Ihmisen joka ei tanssi, naisenkin, on vaikea löytää ns.herraseuraa, luulisin että erilaisten harrastusten piiristä kanattaisi enempikin katsella ympärilleen..jos nimittäin harrastaa jotain..
1 VASTAUS:
Ei sieltä tansseistakaan niin helposti löydä. Merkittävimmät mieheni olen löytänyt muulla tavoin. Enää en mene yksin tansseihin, onneksi on kumppani.
+Lisää kommentti
Olen asunut suurimman osan elämästäni yksin, mutta harvoin olen tuntenut elämäni yksinäiseksi. Onneksi ystäviä on osunut elämäni polulle, jäljellä on muutama monen vuosikymmenen takaa. Olen tottunut liikkumaan myös yksin esim. Helsingin kautena kävin paljon elokuvissa. Samoin osallistuin yksin ammattiin liittyviin matkoihin mm. Etelä-Amerikkaan. Nuorena minulla ei ollut paljon mahdollisuuksia osallistua rientoihin, luin tosi paljon. Opiskelijaelämä vei mennessään ja piti lukea ammattikirjallisuutta kuten työelämän ajankin. Luen tulevaisuudessa taas muuta kirjallisuutta, jos en pysty minnekään lähtemään. Samoin hankin sitten taas television. Järjestötyö on antoisaa. Yhdessä yhdistyksessä olen aktiivinen ja yritän vetää mukaan arempia ihmisiä. Autossani on tilaa neljälle muulle, kun olen menossa kauemmaksi. Olen siitä onnekas, että pystyn aloittamaan keskustelun helposti.
1
Ilmoita
Tanssi on pienen ryhmän harrastus ja miehet tanssivat vain pakosta ja viimeisenä keinona,
koska eivät osaa muuten mitään kontaktia ottaa naisiin.
1 VASTAUS:
Tässä iässä se ei kieltämättä ole joka miehen tai naisen harrastus.
Se kun vaatii jonkinlaista fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Se tanssii, ken pystyy.
+Lisää kommentti
Oletko AP kokeillut eläkeliiton toimintaa? Eläkeliitto toimii lähes jokaisella paikkakunnalla ja heillä on liikuntaa,retkiä,kulttuuria jne
1
Ilmoita
voiks eläkeliiton tilaisuuksiin mennä jos yskii usein löysän vatsa sulkijan takia, vai katsotaanko siellä kieroon...
Ilmoita
alottajalle,
puoliso on kuollu elämän mittaisen avion lopuksi, loiva alle 60v avio
meillä vanhuksilla on OMAN ITTENSÄ KANSSA niinpaljon touhua
ettei yksinäisyttä ehdi kokea,
pitää koittaa pitää ittensä kunnosta huolta,
ulkoilemalla ym.
ei ehdi tuntea itseään yksinäiseksi ollenkaan,
puhekavereita rittää
kun vaan itte viittii pitää yhteyttä,
jos ei itse viiti, ne soitaa ja kyselee kuulumisia,

haluan kuolla aivan yksin, ( vaikka on jälkeläisiäki lauma )

ketää ei tarvi olla vuoteenvieressä,

ainostaan pappi voi käydä rukoilemassa syntejäni anteeksi antoa jeesukselta kuolinvuoteen vierellä jos ehtii,
toivottamassa hyvää matkaa sukulaisten luokse taivaisiin,

"yksin oot sinä ihminen
yksin keskellä kaiken
yksin tänne syntynyt oot
yksin lähtevä oot, " jotensakki näin on elämän kulku,
1 VASTAUS:
Viihdyn yksin, tarvittaessa en koskaan ole yksin,
voin tulla ja mennä kuinka itte haluan,

m u t t a

yksin on hyvä kuolla,
kenenää ei tarvi olla kauhistelemsaa
ja suremassa kun vetelen viimesiä henkäyksiäni,

toivon jopa että saan yksin kuolla ä k k i ä vaikka kadulle,

ruumis varmasti kerätään pois,
viranomiset kyllä ilmoittaa omaisille, nyt se lähti lopullisesti,
pistäkää kuoppaan,
metri multaa nokan päälle,
+Lisää kommentti
Käyn srk:n tilaisuuksissa, ei siellä mitään uskovaisuutta huomaa eikä kukaan tuo sitä esille. Toki yleensä on tapana että vetäjä jossain vaiheessa lukee jonkin rukouksen tai lauletaan hengellinen virsi. Mutta ajattele että kun menet sinne tai johonkin muuhun ryhmään, kaikki toivovat että sinulla olisi siellä hyvä olla, ei kukaan ajattele että teenpä tuon elämän tässä hetkessä keljuksi. Ei niissä ole pakko puhua, saa vain olla ja kas, muutaman kerran päästä jo odotat että saat kertoa jokin oman tapahtumasi tai tarinasi.
Lenkkeily, tvn katselu ja lukemien ovat ilmaisia. Mutta kyllä pöyrööksi tulee jos ei muita ihmisiä tapaa. Onko pyöräily mahdottomuus, itse otan käyttöön ihan näinä päivinä, sillä huristelen harrastuksiin niinikään ilmaiseksi. Kirjastossakin on mukava käydä, voi tokaista toiselle jonkun ajatuksen siinä lehteä lukiessaan. Lähes kaikki ovat iloisia kun vähän juttelee, ei tarvitse mitään pitkiä paasauksia ladella. Opettele juttelu, tee siitä haaste itsellesi.
1
Ilmoita
Ehdotan, että yksinäisyyttä kokevat voisivat ensin ruveta viihtymään itsensä kanssa. Kun viihtyy yksinään, voi olla itsensä paras kaveri, muita ei tarvita silloin kovin usein.

Jos pääsee asunnosta yksin ulos, niin ihmisiä on kaikkialla. Satunnaisesti voi keskustella missä tahansa pelkoa siitä, että joku juuttuu kiinni, jää lahkeeseen roikkumaan.

Yksin viihtymisessä on paljon hyviä puolia. Ei tarvi hoitaa eikä huoltaa ketään muita kuin itseään. Ja voi tehdä mitä huvittaa, jos eläkerahat riittävät ja terveys ja muut seikat, joille ei aina voi mitään, eivät ole esteenä. Eikä tarvi kuunnella kohteliaisuudesta puheenpölinää aiheista, jotka eivät kiinnosta vähääkään.

Mitä kauheata siinä on, jos kuolee yksin? Oikeasti ei mitään, mutta ihmiset ovat niin stereotyyppisiä, että toistavat kuulemiaan kliseitä ajattelematta itse.
2 VASTAUSTA:
Meidän ikäiset harvoin viihtyvät yksin. Puhetta täytyy tuottaa paljon sen jälkeen, kun muu ajatustoiminta on jo sammahtanut. Mutta annas olla, jos täytyy avata suu vaikkapa taloyhtiön yhtiökokouksessa, niin ei onnistu. Nurkan takana kyllä valitetaan, mutta ei muiden seurassa. Toiset ihmisethän ovat kauhean vaarallisia.

Yksin oleminen on luksusta. Joo, täytyy tietysti olla itsensä kanssa melko hyvin sinut. Monissa käytännön asioissa on hyvä, että on kumppani tai ystäviä tai tuttuja. Mutta ihminen tarvitsee myös omaa aikaa.
Mikä_milloinkin kirjoitti:
Meidän ikäiset harvoin viihtyvät yksin. Puhetta täytyy tuottaa paljon sen jälkeen, kun muu ajatustoiminta on jo sammahtanut. Mutta annas olla, jos täytyy avata suu vaikkapa taloyhtiön yhtiökokouksessa, niin ei onnistu. Nurkan takana kyllä valitetaan, mutta ei muiden seurassa. Toiset ihmisethän ovat kauhean vaarallisia.

Yksin oleminen on luksusta. Joo, täytyy tietysti olla itsensä kanssa melko hyvin sinut. Monissa käytännön asioissa on hyvä, että on kumppani tai ystäviä tai tuttuja. Mutta ihminen tarvitsee myös omaa aikaa.
Muu ajatustoiminta sammahtanut...nyt en käsitä, onko ajatustoimintani niin sammahtanut etten kykene ymmärtämään mitä tarkoitat?
Minulla ei ole sitä taloyhtiön kokoussuunavausongelmaa, ei ole nimittäin taloyhtiötä, ok- talossa on sitten hoidettavana ja ITSE järjestettävänä monia asioita, ne eivät hoidu menemällä kulman taakse valittamaan.
Vapaus on valtavan arvokas asia ja jos on ikänsä ollut paljon yksikseen viihtyvä ajattelija ja toimija, toki parikin pitkää kimppasuhdetta kokenut, niin kyllä sitä vapautta yllättävän paljon arvostaa. Ihmisten ilmoilla tietysti tulee kohtuudella käydä mutta mukava on taas kohta mustarastaan kanssa yksinpuhelua harjoittaa, näkyvät jo tulleen touhuamaan "taloyhtiöni" vaiheille ja eiköhän ne taas pesi tuolla ulkosaunarakennuksen koloissa.
Mutta nyt pitää mennä verstaalle jatkamaan hommia, parisen kymmentä linnunpönttöä pitää laittaa uusiksi!
+Lisää kommentti
Merkittävimmät naiset ovat näin vanhemmalla iällä löytyneet poikkeuksetta tansseista.
Ei niitä juuri muualta olisi voinutkaan löytyä.
Ilmoita
Tjaa. Eläkeläisille pitää laatia yksinäisyyden hoito-ohjeet.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Miten hoidatte yksinäisyyttä?

Kysymys heille ,jotka ovat syystä tai toisesta jääneet yksin ( eronnet,lesket ym sinkut), miten hoidatte yksinäisyyttä.Usein on ystävät harventuneet kuoleman kautta,eikä kulkuyhteyksiä kohtuuhinnalla ole harrastuksiin.Vinkkejä raittiille ihmiselle.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta