Tuoko usko sinulle onnellisuutta elämääsi? Vaikuttaako joku muu tekijä enemmän onneen?

Suomi on toista kertaa todettu maailman onnellisimmaksi maaksi peräkkäin? Meillä asiat ovat hyvin. On uskonnonvapaus - ja saat uskoa mihin haluat, mutta tuoko usko onnen elämääsi vai mikä vaikuttaa enemmän?

Itse olen onnellinen luterilainen uskoessani Jumalaan, mutta oletko sinä? Mitkä tekijät vaikuttavat onneen Sinulla, joka elät maailman onnellisimmassa maassa seuraavan mukaan? Luterilaiset Pohjoismaat ovat onnellisuusmittauksen kärjessä. Onko uskonnolla vaikutusta?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0ba8ca64-bd1e-42d5-ab45-923f9b9d02f1

180

217

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000

      • >> Yhdysvalloissa on havaittu uskon vaikuttavan onnellisuuteen <<

        Siellä ei ymmärtääkseni kannata kertoa olevansa ateisti, ainakaan alueella, jolla uskonto on tärkeässä roolissa eli siellä uskonnollinen voi olla onnellisempi kuin uskonnoton tai ateisti, koska uskovan ei tarvitse olla millään muotoa kaapissa.


      • Olen tuntenut uskovia ison läjän, ja samoja murheita ja ongelmia heillä on kuin muillakin. Eivät he ole vaikuttaneet sen onnellisimmilta kuin muutkaan.


      • UskoVaan

        Ei uskon ainoa päämäärä ole tuoda onnea tähän ajalliseen elämään. Usko Jeesukseen tuo iankaikkisen elämän Jumalan luona. Raamattukin sanoo sen niin että "meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia".

        Uskon päämäärä on sielun pelastus. Usko Jeesukseen ei tee elämästä ongelmatonta. Samat asiat täällä joutuu kohtaamaan kuin muutkin. Raamattu jopa kertoo että "tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole mitään sen kirkkauden rinnalla joka on ilmestyvä meille." On kuitenkin turva siitä että Jumalalla on valta ja halu auttaa myös aivan arkielämän asioissa niitä jotka Häneen turvansa laittavat..

        Ilman Jeesusta ihminen on heikoilla ennenkaikkea silloin kun tämä aika jättää ja alkaa ikuisuus.
        Jeesus itse opetti että ilman pelastavaa uskoa Häneen ihminen, oli kuinka hyvä tahansa, on kadotettu iankaikkiseen eroon Jumalan Valtakunnasta. Usko Jeesukseen on siis ainoa tie saada syntinsä anteeksi ja päästä ikuisuudessa Jumalan Valtakuntaan. Uudestisyntynyt uskova on itseasiassa Jumalan Valtakunnan kansalainen jo täällä maan päällä eläessään, ja siitä on Jumalan Hengen antama pelastusvarmuus uskovan sisimmässä.


      • UskoVaan kirjoitti:

        Ei uskon ainoa päämäärä ole tuoda onnea tähän ajalliseen elämään. Usko Jeesukseen tuo iankaikkisen elämän Jumalan luona. Raamattukin sanoo sen niin että "meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia".

        Uskon päämäärä on sielun pelastus. Usko Jeesukseen ei tee elämästä ongelmatonta. Samat asiat täällä joutuu kohtaamaan kuin muutkin. Raamattu jopa kertoo että "tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole mitään sen kirkkauden rinnalla joka on ilmestyvä meille." On kuitenkin turva siitä että Jumalalla on valta ja halu auttaa myös aivan arkielämän asioissa niitä jotka Häneen turvansa laittavat..

        Ilman Jeesusta ihminen on heikoilla ennenkaikkea silloin kun tämä aika jättää ja alkaa ikuisuus.
        Jeesus itse opetti että ilman pelastavaa uskoa Häneen ihminen, oli kuinka hyvä tahansa, on kadotettu iankaikkiseen eroon Jumalan Valtakunnasta. Usko Jeesukseen on siis ainoa tie saada syntinsä anteeksi ja päästä ikuisuudessa Jumalan Valtakuntaan. Uudestisyntynyt uskova on itseasiassa Jumalan Valtakunnan kansalainen jo täällä maan päällä eläessään, ja siitä on Jumalan Hengen antama pelastusvarmuus uskovan sisimmässä.

        Juuri niin. Uskova panostaa kaiken hyvin epämääräiseen asiaan: elämään kuoleman jälkeen. On myös tavallaan hyvin itsekeskeinen elämä maan päällä.


      • ettäsilleesti
        qwertyilija kirjoitti:

        >> Yhdysvalloissa on havaittu uskon vaikuttavan onnellisuuteen <<

        Siellä ei ymmärtääkseni kannata kertoa olevansa ateisti, ainakaan alueella, jolla uskonto on tärkeässä roolissa eli siellä uskonnollinen voi olla onnellisempi kuin uskonnoton tai ateisti, koska uskovan ei tarvitse olla millään muotoa kaapissa.

        En huomannut, että ateistit olisivat erityisemmin piilotelleet kantaansa USAn raamattuvyöhykkeellä. Harvoin uskonto tai uskonnottomuus arkielämässä esille nousi. Koulut ja työpaikathan ovat uskontovapaita vyöhykkeitä. Ja jos joku muuta yrittää, niin se kyseenalaistetaan oikeusistuimissa. Kirkot olivat toki täynnä, mutta niin olivat kapakatkin. USA on moniarvoinen yhteiskunta. Paljon moniarvoisempi kuin takavuosien luterilainen Suomi.


      • torre12 kirjoitti:

        Juuri niin. Uskova panostaa kaiken hyvin epämääräiseen asiaan: elämään kuoleman jälkeen. On myös tavallaan hyvin itsekeskeinen elämä maan päällä.

        Uskovan kuuluu kulkea lähimäisen rinnalla,olemme lähimäisen palvelijoita kuten Jeesuskin oli tuli palvelemaa ei palveltavaksi.



      • paju4 kirjoitti:

        Uskovan kuuluu kulkea lähimäisen rinnalla,olemme lähimäisen palvelijoita kuten Jeesuskin oli tuli palvelemaa ei palveltavaksi.

        Teille lähimmäinen on toinen uskova.


      • torre12 kirjoitti:

        Teille lähimmäinen on toinen uskova.

        Lähimäinen ei ole toinen usko,usko on vain yksi,se kiito piste on ijankaikkinen elämä.

        Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. Hepr.10:38


      • paju4 kirjoitti:

        Lähimäinen ei ole toinen usko,usko on vain yksi,se kiito piste on ijankaikkinen elämä.

        Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. Hepr.10:38

        En tajunnut. Mutta elämässä uskovia tavanneena on ollut silmiinpistävää, että uskovalle lähimmäinen on toinen uskova.


      • torre12 kirjoitti:

        Olen tuntenut uskovia ison läjän, ja samoja murheita ja ongelmia heillä on kuin muillakin. Eivät he ole vaikuttaneet sen onnellisimmilta kuin muutkaan.

        Ei uskovat eroa muista ihmistä,kuin yhdessä asiassa ,meillä on rauha Jumalan kassa,jota tämä maailma ei tunne. Huoli ystävien pelastukseta rukous tuttavien puolesta,että hekin tulisvat armon tuntemiseen.


    • >> Onko uskonnolla vaikutusta? <<

      Kaiketi se toivo tuonpuoleisesta tukee osan onnellisuutta. Mutta koko kansan onnellisuuden kannalta on varmaankin tärkeämpää se, että voit uskoa miten hyväksi näet ja kirkkoonkin voit kuulua herätysliikkeestäsi tai uskonnollisesta katsomuksestasi riippumatta.
      Tai voi olla kuulumatta ja uskomatta ja sekin käy tässä maassa.

      Eli uskonnonvapaus, vapaus uskoa tai olla uskomatta, on olettaakseni tärkeää jos ei peräti tärkeintä uskonnon ja onnellisuuden onnistuneessa yhdistelmässä.

      Mutta uskonto on enemmistön kannalta ilmeisen marginaalinen tekijä onnellisuuden kannalta.

      • ettäsilleesti

        Usko on tuonut itselleni tasapainoa ja onnellisuutta. Mutta se liittyy kyllä ihan tähän nykyiseen elämänlaatuun, eikä tuonpuoleisen toivoon. :) Olisin todennäköisesti kristitty, vaikka kuoleman jälkeen ei olisi mitään.


      • UskoVaan
        ettäsilleesti kirjoitti:

        Usko on tuonut itselleni tasapainoa ja onnellisuutta. Mutta se liittyy kyllä ihan tähän nykyiseen elämänlaatuun, eikä tuonpuoleisen toivoon. :) Olisin todennäköisesti kristitty, vaikka kuoleman jälkeen ei olisi mitään.

        ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat” (1. Kor.15:19)


      • qwertyilija: "Mutta uskonto on enemmistön kannalta ilmeisen marginaalinen tekijä onnellisuuden kannalta."

        Tuohon haluaisin tarkennusta, sillä en oikein usko sitä, että se marginaalinen onnellisuuden kannalta. Jumala ja uskonnolliset kokemukset merkkaavaat niin paljon Jeesuksen seuraajille, että epäilen tuota väitettä. Onko tuolle jotain perusteita tai tutkittua tietoa?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        qwertyilija: "Mutta uskonto on enemmistön kannalta ilmeisen marginaalinen tekijä onnellisuuden kannalta."

        Tuohon haluaisin tarkennusta, sillä en oikein usko sitä, että se marginaalinen onnellisuuden kannalta. Jumala ja uskonnolliset kokemukset merkkaavaat niin paljon Jeesuksen seuraajille, että epäilen tuota väitettä. Onko tuolle jotain perusteita tai tutkittua tietoa?

        Noin 40% suomalaisista ei usko Jumalaan ja 26% ei tiennyt tai osannut vastata uskooko vai ei, joten se usko ei voine olla ainakaan heille (tuolle 66% enemmistölle) mikään merkittävä tekijä onnellisuutensa suhteen.

        Osalle se sitä epäilemättä on, kuten Sinulle.


      • qwertyilija kirjoitti:

        Noin 40% suomalaisista ei usko Jumalaan ja 26% ei tiennyt tai osannut vastata uskooko vai ei, joten se usko ei voine olla ainakaan heille (tuolle 66% enemmistölle) mikään merkittävä tekijä onnellisuutensa suhteen.

        Osalle se sitä epäilemättä on, kuten Sinulle.

        "Noin 40% suomalaisista ei usko Jumalaan ja 26% ei tiennyt tai osannut vastata uskooko vai ei, joten se usko ei voine olla ainakaan heille (tuolle 66% enemmistölle) mikään merkittävä tekijä onnellisuutensa suhteen."

        Minä en noihin prosenteihin usko vaan seuraavaan: "Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2011 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 27 % uskoi kristinuskon Jumalaan. 23 % suomalaisista uskoi Jumalaan jotenkin muuten kuin kirkko opettaa. 17 % oli uskostaan epävarmoja ja 7 % epäili Jumalan olemassaoloa. 21 % ei uskonut Jumalan olemassaoloon."

        Noilla mittauksilla saadaan aivan eri prosentit, 21 ei siis usko Jumalaan.

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto_Suomessa

        Wikipedia on luotettavampi lähde. Siellä oli vielä vuonna 2o17 luterilaisen kirkon jäsenyysmäärä yli 70 prosenttia kansasta. Sata vuotta sitten lähes 100 prosenttia kuului johonkin kirkkoon. Sen jälkeen tuli uskonnonvapauslaki. Minun lähteeni on luotettava wikipedia - entä sinun?


      • Ei se 26 prosenttia eli "en osaa sanoa" tarkoita sitä, että he eivät usko Jumalaan vaan ei osaa sanoma. 40 prosenttia siis sanoi siinä, että eivät usko Jumalaan. Minulla on muuta tekemistä, mutta palaan asiaan huomenna kirkon jälkeen eli minä menen kello 10 luterilaiseen Jumalan palvelukseen, sillä uskon Jumalaa. Jos siellä olisi yksi nyt Stadissa oleva nuori nainen niin olisin vielä onnellisempi. Erittäin onnellinen olisin, jos hän ei seurustelisi toisen miehen kanssa. Onnellinen olen siitä, että näen hänet kahden viikon kuluttuna ystävänä kirkossa ja ilmeisesti hänen luonaan kaverina. Nyt joudun olemaan yksin ilmeisesti kirkossa, mutta voin rukoilla ja kääntyä Jumalan puoleen. Silloin saatankin vasta olla onnellinen rukoillessani kirkossa Jeesusta ja kolmiyhteistä Jumalaa.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Ei se 26 prosenttia eli "en osaa sanoa" tarkoita sitä, että he eivät usko Jumalaan vaan ei osaa sanoma. 40 prosenttia siis sanoi siinä, että eivät usko Jumalaan. Minulla on muuta tekemistä, mutta palaan asiaan huomenna kirkon jälkeen eli minä menen kello 10 luterilaiseen Jumalan palvelukseen, sillä uskon Jumalaa. Jos siellä olisi yksi nyt Stadissa oleva nuori nainen niin olisin vielä onnellisempi. Erittäin onnellinen olisin, jos hän ei seurustelisi toisen miehen kanssa. Onnellinen olen siitä, että näen hänet kahden viikon kuluttuna ystävänä kirkossa ja ilmeisesti hänen luonaan kaverina. Nyt joudun olemaan yksin ilmeisesti kirkossa, mutta voin rukoilla ja kääntyä Jumalan puoleen. Silloin saatankin vasta olla onnellinen rukoillessani kirkossa Jeesusta ja kolmiyhteistä Jumalaa.

        >> Ei se 26 prosenttia eli "en osaa sanoa" tarkoita sitä, että he eivät usko Jumalaan vaan ei osaa sanoa. <<

        Ei se tarkoitakaan, mutta itse oletan, ettei Jumalusko voi olla heille onnellisuutensa kannalta mitenkään erityisen tärkeä.


      • ettäsilleesti kirjoitti:

        Usko on tuonut itselleni tasapainoa ja onnellisuutta. Mutta se liittyy kyllä ihan tähän nykyiseen elämänlaatuun, eikä tuonpuoleisen toivoon. :) Olisin todennäköisesti kristitty, vaikka kuoleman jälkeen ei olisi mitään.

        Uskonto on vain mitä opetetaan,uskon lahjoitaa Jeesus kristus hänen kauttaan on elämä.


      • paju4 kirjoitti:

        Uskonto on vain mitä opetetaan,uskon lahjoitaa Jeesus kristus hänen kauttaan on elämä.

        Olet samoilla linjoilla ettäsilleestin kanssa.

        Jeesus on siitä metka, että hän lahjoittaa uskon, mutta ei anna lahjaa kuin harvoille.


      • torre12 kirjoitti:

        Olet samoilla linjoilla ettäsilleestin kanssa.

        Jeesus on siitä metka, että hän lahjoittaa uskon, mutta ei anna lahjaa kuin harvoille.

        Antaa lahjan,elämä on lahja ihmiselle terveys on lahjaa, on kysyttävä mitä ihmien voi otta jos sitä ei häkke anneta.
        Uskoville lahjan jakaa pyhä henki niin kuin tahtoo,on seurakunnan rankentamista varten.


      • paju4 kirjoitti:

        Antaa lahjan,elämä on lahja ihmiselle terveys on lahjaa, on kysyttävä mitä ihmien voi otta jos sitä ei häkke anneta.
        Uskoville lahjan jakaa pyhä henki niin kuin tahtoo,on seurakunnan rankentamista varten.

        Puhuin "uskon lahjasta".

        En suinkaan siitä, että elämä olisi lahja.


      • torre12 kirjoitti:

        Puhuin "uskon lahjasta".

        En suinkaan siitä, että elämä olisi lahja.

        Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef 2:8
        Elämä on lahjaa, kerroppa mitä ihminen voi otta itselle,ellei sitä hälle suoda.


    • Jos ukos tuo jollekin onnellisuutta hänen omaan elämäänsä niin siitä vaan, se ei rajoita muiden elämää eikä mahdollisuuksia omaan onnellisuuteensa.

      Esim. palstan ns. "oikeauskoiset" tosin yrittävät omaan uskoonsa vedoten rajoittaa muiden elämää ja onnellisuutta perustellen sitä omalla uskollaan. Se sitten ei enää olekaan ok.

      • Usko muuttuu heti politiikaksi, kun sen sisältöjä aletaan vaatia kaikkia koskeviksi. Tähän toki aitouskovilla on oikeus, mutta heidän tulee sitten hyväksyä sekin että kun kannatusta ei löydy, raamatulliset vaatimukset jäävät tuuleen huuteluksi.

        Jyrkkien poliittisten näkemysten ajajia yhdistää laajemminkin se, että kannatuksen vähyys on vaikea hyväksyä. Kristilliset eivät kuvittele muuttuvansa suureksi heti seuraavissa vaaleissa (semminkin kun ovat kutistuneet puoleen parhaista vuosistaan), mutta persuilla näyttää olevan niinkin yksinkertaisia joukkoja, että ne uskovat puolueensa pääsevän suurimmaksi.


      • jyrkkä.näkemys
        RepeRuutikallo kirjoitti:

        Usko muuttuu heti politiikaksi, kun sen sisältöjä aletaan vaatia kaikkia koskeviksi. Tähän toki aitouskovilla on oikeus, mutta heidän tulee sitten hyväksyä sekin että kun kannatusta ei löydy, raamatulliset vaatimukset jäävät tuuleen huuteluksi.

        Jyrkkien poliittisten näkemysten ajajia yhdistää laajemminkin se, että kannatuksen vähyys on vaikea hyväksyä. Kristilliset eivät kuvittele muuttuvansa suureksi heti seuraavissa vaaleissa (semminkin kun ovat kutistuneet puoleen parhaista vuosistaan), mutta persuilla näyttää olevan niinkin yksinkertaisia joukkoja, että ne uskovat puolueensa pääsevän suurimmaksi.

        Oliko Jeesus siis poliitikko kun vaati: Teidän täytyy uudestisyntyä?


      • taitavamuuttaja1

        Uudestisyntyminen ei kuulosta Jeesuksen termiltä - Raamattuunhan ja evenkeliumeihin on liitetty paljon, josta Jeesus ei ole koskana edes puhunut.

        Jeesus puhui muutoksesta - ei uudestisyntymisestä, eivä ole sama asia - ensimmäinen vaatii henkilökohtaista työtä muuokseen, jälkimmäinen on taas ikään kuin ilmaiseksi satu juttu, ja liittyy selvästi jälleen Paavalin oppiin; se on se leveä tie ja vielä leveämpi portti, jonka luvataan johtavan taivasten valtakuntaan pelkän uskon avulla.


      • jyrkkä.näkemys kirjoitti:

        Oliko Jeesus siis poliitikko kun vaati: Teidän täytyy uudestisyntyä?

        Jeesus ei olut polltiikko,uudesti syntymien ylhäältä,on eri asia täysin,ihminen täytyy olla uusi luomus,jotta hän pelastuisi Jeesuksen kautta,omilla mahdollisuuksilla ei ole mitään merkitystä,ainoastaa että salli Jeesuksen tulla omaan elämäänsä.


    • Minulla on sellainen kahvipannu, jossa on huonosti muotoiltu nokka. Siitä kun kaataa, niin on erittäin epätodennäköistä, ettei nokka lorota kahvia valumaan pannua pitkin mihin sattuu. Kaadankin tämän takia kahvini aina lavuaarin yllä. Onnellinen päivä alkaa siitä, kun kaato onnistuu ilman lotrausta.

      Olen tässä asiassa sillä tavalla yksinkertainen ihminen, että tavallisten asioiden sujuminen riittää minulle sellaiseen perusonnellisuuteen. Siihen päälle kasautuvat sitten muut tekijät, kuten onnistuminen opinnoissa ja harrastusten tuottama mielekäs sisältö sekä se, että myös työ sujuu ongelmitta. Kaiken kuitenkin kruunaa kävely luonnossa.

      Tämä on kokonaisuutena sitä, että kun todellisuus toimii sellaisessa synkassa, että itseä ja lähipiiriä koskevat hommat rullaavat mallikkaasti eikä ole mitään haitta- ja uhkatekijöitä vaanimassa, niin sitä on onnellinen. Tähän en ole itse koskaan kaivannut mitään uskonnollista aspektia.

      Onnellisuuttani jonkin verran nakertaa itseä koskien huoli terveydestä, yleisesti ottaen yhteiskunnallinen epäsopu. Enemmän onnellisuuteni perustaa louhii kansainvälisten kriisien ja konfliktien kuumotus, ja murheeseen suorastaan ajaa ympäristön tilan heikkeneminen. Nämä asiat ovat kuitenkin realiteetteja, joiden olemassaolo täytyy vain ymmärtää, hyväksyipä niitä sitten ilmiöinä tai ei.

      • Totuus_on_tuolla: "Tämä on kokonaisuutena sitä, että kun todellisuus toimii sellaisessa synkassa, että itseä ja lähipiiriä koskevat hommat rullaavat mallikkaasti eikä ole mitään haitta- ja uhkatekijöitä vaanimassa, niin sitä on onnellinen. Tähän en ole itse koskaan kaivannut mitään uskonnollista aspektia."

        Itse kysyin ei-kristityn-maan ihmisiltä onnesta. Japanilaisilla ei paljon uskonto vaikuta. Jotkut noudattavat kyllä buddhalaista filosofiaa, mutta heillä uskonto ei vaikuta ilmeisesti paljoakaan yleisesti onnellisuuteen. Japanilaisilta nuorilta naisilta viisi onnentekijää: raha, perhe, ruoka, ystävät ja kauneus. Viimeinen sana oli japaniksi "kawaii", joka tarkoitti myös hyväksyttyä ja suosittua japanilaisten mukaan siinä kauneus tai söpöys yhteydessä. Ehkä joku voi olla onnellinen ilman uskoa, jos hänellä on raha-asiat kunnossa, perheessä on kaikki hyvin, on riittävästi hyvää ruokaa saatavilla. Ei ole yksin vaan on ystäviä ja on jossain määrin kaunis sekä suosittu. Minulla jäi muutaman japanilaisen keskusteltuani, että he eivät välttämättä Jumalaa kaipaa, sillä jotain yliluonnollista ajattelua sisältää heidän kulttuurinsa sintolaisuus. Luonnonharmoniaa?


      • Sarcisson
        Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Totuus_on_tuolla: "Tämä on kokonaisuutena sitä, että kun todellisuus toimii sellaisessa synkassa, että itseä ja lähipiiriä koskevat hommat rullaavat mallikkaasti eikä ole mitään haitta- ja uhkatekijöitä vaanimassa, niin sitä on onnellinen. Tähän en ole itse koskaan kaivannut mitään uskonnollista aspektia."

        Itse kysyin ei-kristityn-maan ihmisiltä onnesta. Japanilaisilla ei paljon uskonto vaikuta. Jotkut noudattavat kyllä buddhalaista filosofiaa, mutta heillä uskonto ei vaikuta ilmeisesti paljoakaan yleisesti onnellisuuteen. Japanilaisilta nuorilta naisilta viisi onnentekijää: raha, perhe, ruoka, ystävät ja kauneus. Viimeinen sana oli japaniksi "kawaii", joka tarkoitti myös hyväksyttyä ja suosittua japanilaisten mukaan siinä kauneus tai söpöys yhteydessä. Ehkä joku voi olla onnellinen ilman uskoa, jos hänellä on raha-asiat kunnossa, perheessä on kaikki hyvin, on riittävästi hyvää ruokaa saatavilla. Ei ole yksin vaan on ystäviä ja on jossain määrin kaunis sekä suosittu. Minulla jäi muutaman japanilaisen keskusteltuani, että he eivät välttämättä Jumalaa kaipaa, sillä jotain yliluonnollista ajattelua sisältää heidän kulttuurinsa sintolaisuus. Luonnonharmoniaa?

        “Japanilaisilta nuorilta naisilta viisi onnentekijää: raha, perhe, ruoka, ystävät ja kauneus.”

        Tuo on itseasiassa erinomainen vastaus.

        Kyse ei ole yksin onnellisuudesta, vaan turvallisuudesta, joka mahdollistaa onnellisuuden. Kun minulla on taloudellisesti hyvä asema, minun ei tarvitse huolehtia niin paljon tulevaisuudesta. Perhe ja ystävät hyväksyvät minut itsenäni, ja voin luottaa heidän apuunsa. Kauneus ja ruoka antavat minulle merkityksellisiä, tyydyttäviä tai nautinnollisia kokemuksia. Kun perusturvallisuuteen lisätään tällaisia ihmiselle itselleen merkityksellisiä kokemuksia, ihminen kokee elämänsä onnelliseksi. Mutta turvallisuus tulee ensin, se on onnellisuuden edellytys. Kuten TOT tuossa asian ilmaisee.

        Uskonto vastaa muuten täsmälleen samoihin tarpeisiin. Usko Jumalaan ja taivaaseen tuo turvallisuutta, kuuluminen yhteisöön samoin. Jumala hyväksyy minut itsenäni ja rakastaa minua. Uskonto tarjoaa myös merkityksellisiä kokemuksia eri tavoin, kuten vaikkapa usko yliluonnolliseen.

        Kyse ei ole oikeastaan siitä, tarvitseeko ihminen uskontoa taikka yliluonnolliseen uskomista. Eri ihmisillä eri asiat ovat merkityksellisiä, mutta tarpeet joita ne asiat tyydyttävät, ne ovat kaikille ihmisille samoja. Oltiin sitten Japanissa tai Suomessa, ateisteja tai uskossa.


      • Sarcisson kirjoitti:

        “Japanilaisilta nuorilta naisilta viisi onnentekijää: raha, perhe, ruoka, ystävät ja kauneus.”

        Tuo on itseasiassa erinomainen vastaus.

        Kyse ei ole yksin onnellisuudesta, vaan turvallisuudesta, joka mahdollistaa onnellisuuden. Kun minulla on taloudellisesti hyvä asema, minun ei tarvitse huolehtia niin paljon tulevaisuudesta. Perhe ja ystävät hyväksyvät minut itsenäni, ja voin luottaa heidän apuunsa. Kauneus ja ruoka antavat minulle merkityksellisiä, tyydyttäviä tai nautinnollisia kokemuksia. Kun perusturvallisuuteen lisätään tällaisia ihmiselle itselleen merkityksellisiä kokemuksia, ihminen kokee elämänsä onnelliseksi. Mutta turvallisuus tulee ensin, se on onnellisuuden edellytys. Kuten TOT tuossa asian ilmaisee.

        Uskonto vastaa muuten täsmälleen samoihin tarpeisiin. Usko Jumalaan ja taivaaseen tuo turvallisuutta, kuuluminen yhteisöön samoin. Jumala hyväksyy minut itsenäni ja rakastaa minua. Uskonto tarjoaa myös merkityksellisiä kokemuksia eri tavoin, kuten vaikkapa usko yliluonnolliseen.

        Kyse ei ole oikeastaan siitä, tarvitseeko ihminen uskontoa taikka yliluonnolliseen uskomista. Eri ihmisillä eri asiat ovat merkityksellisiä, mutta tarpeet joita ne asiat tyydyttävät, ne ovat kaikille ihmisille samoja. Oltiin sitten Japanissa tai Suomessa, ateisteja tai uskossa.

        No oikeastaan itse pidän rakastumista, ihastuksen tunnetta ja rakkautta oleellisena täydellisen onnen tuntemisena. Myös uskossa voi olla voimakkaita onnen tunteita. Siskoni agnostikko ja hänen miehensä ateisti. Itse olen luterilainen. Jokainen voi löytää onnen ja itse asiassa me kaikki taitamme olla tällä hetkellä onnellisia. Tässä hetken siskon mies oli onneton, kun hänen isänsä kuoli ja vetovastuu yrityksessä siirtyi hänelle. Myös perintöveron maksu tuotti hetken harmaita hiuksia ja vähensi onnellisuuden tunnetta, mutta nyt tämä ateistinen yrittäjä taitaa olla onnellinen. Onnea saattaa lisätä ihastuminen tai vähentää hetkeksi puolestaan jonkun läheisen kuolema tai vakava sairastuminen?

        Itse puolestaan olen luterilainen uskovainen, joka on onnellinen äänestäessään KD:ta ja sen puheenjohtajaa. Sitä kautta saan illuusion, että pyrin toteuttamaan Jumalan tahtoa ja vaikuttakseni ainankin hetken vähältä osin siihen arvosuuntaan, minkä Suomessa koen oleellisemmin. Onnessa oleellista on "Pursuit of Happiness" eli mahdollisuus onnen tavoitteluun. Se Suomessa on hyvällä tolalla niin kuin muissakin kärkisijoilla olevissa luterilaisissa Pohjoismaissa. Minua vain mietityttää onko luterilaisuus ollut luomassa onnellista yhteiskuntaa Pohjoismaissa tai joku pohjoismainen sosiaalidemokratia - että asiat ovat hyvin monella Suomessa ja pohjoisissa naapureissa?


      • Sarcisson

        "No oikeastaan itse pidän rakastumista, ihastuksen tunnetta ja rakkautta oleellisena täydellisen onnen tuntemisena. "

        Ne voivat olla sitä, mutta ne voivat olla myös kärsimyksen lähde. Rakkauteenhan liittyy halu tulla hyväksytyksi, sekä halu olla rakastettu eli myös saada rakkautta. Yksipuolisena rakkaus, johon ei liity vastavuoroisuutta tai edes illuusiota vastarakkaudesta, on usein onnellisuutta vähentävä.

        "onko luterilaisuus ollut luomassa onnellista yhteiskuntaa Pohjoismaissa tai joku pohjoismainen sosiaalidemokratia - että asiat ovat hyvin monella Suomessa ja pohjoisissa naapureissa?"

        Onko sillä oikeastaan väliä? Jos mahdollisuus onnen tavoitteluun on oleellista, niin silloinhan kyse on puhtaasti teoista yhteiskunnassa. On tekoja (tai poliittisia päätöksiä), jotka lisäävät yhteiskunnassa mahdollisuuksia tavoitella onnellisuutta. Tai on tekoja, jotka vähentävät niitä.

        Jokainen poliittinen tai uskonnollinen ideologia perustuu lopulta siihen, että toimimalla juuri tämän ideologian mukaan ihmisten onnellisuus lisääntyy. Ideologia on siten väistämättä vain tietyn ihmisryhmän tai tietyllä tavalla ajattelevan ihmisryhmän uskomus -ei tieto!- siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Joka johtaa lopulta siihen, että ideologia lopulta aina rajaa mahdollisuuksia onnen tavoitteluun, ei lisää niitä. Ideologia kääntyy siis onnellisuuden tavoittelua vastaan -ennemmin tai myöhemmin.


      • Sarcisson kirjoitti:

        "No oikeastaan itse pidän rakastumista, ihastuksen tunnetta ja rakkautta oleellisena täydellisen onnen tuntemisena. "

        Ne voivat olla sitä, mutta ne voivat olla myös kärsimyksen lähde. Rakkauteenhan liittyy halu tulla hyväksytyksi, sekä halu olla rakastettu eli myös saada rakkautta. Yksipuolisena rakkaus, johon ei liity vastavuoroisuutta tai edes illuusiota vastarakkaudesta, on usein onnellisuutta vähentävä.

        "onko luterilaisuus ollut luomassa onnellista yhteiskuntaa Pohjoismaissa tai joku pohjoismainen sosiaalidemokratia - että asiat ovat hyvin monella Suomessa ja pohjoisissa naapureissa?"

        Onko sillä oikeastaan väliä? Jos mahdollisuus onnen tavoitteluun on oleellista, niin silloinhan kyse on puhtaasti teoista yhteiskunnassa. On tekoja (tai poliittisia päätöksiä), jotka lisäävät yhteiskunnassa mahdollisuuksia tavoitella onnellisuutta. Tai on tekoja, jotka vähentävät niitä.

        Jokainen poliittinen tai uskonnollinen ideologia perustuu lopulta siihen, että toimimalla juuri tämän ideologian mukaan ihmisten onnellisuus lisääntyy. Ideologia on siten väistämättä vain tietyn ihmisryhmän tai tietyllä tavalla ajattelevan ihmisryhmän uskomus -ei tieto!- siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Joka johtaa lopulta siihen, että ideologia lopulta aina rajaa mahdollisuuksia onnen tavoitteluun, ei lisää niitä. Ideologia kääntyy siis onnellisuuden tavoittelua vastaan -ennemmin tai myöhemmin.

        Sarcisson: "Ne voivat olla sitä, mutta ne voivat olla myös kärsimyksen lähde. Rakkauteenhan liittyy halu tulla hyväksytyksi, sekä halu olla rakastettu eli myös saada rakkautta. Yksipuolisena rakkaus, johon ei liity vastavuoroisuutta tai edes illuusiota vastarakkaudesta, on usein onnellisuutta vähentävä."

        Itse kehittelen kirjaa onnesta. Kirjassa japanilainen mies sanoo olevansa "Japanin onnellisin ihminen". Ratkaiseva tekijä tähän elämykseen oli rakastuminen ja vastarakkauden saaminen. Lisäksi tähän rakastumisen huumaan sekoittuu uskonnollinen "hurmioituminen" uskoontulon takia. Päähenkilö oli tosi onneton, mutta hän löytää hetkeksi onnen ja onnensa kukkuloilla. Tuore rakkaus naiseen ja Jumalaan vaikuttavat hetken kuin voimakkain huume - päähenkilö on onnensa kukkoloilla. Rakkaus johon vastataan on onnellisuudessa voimakas tekijä. Itse nostan kirjassa myös sitä voimistavan uskonnollisen hurmoksen esiin. Saa nähdä julkaistaanko kyseistä kirjaa koskaan. Kirjoitan sitä seuraavan kesän systemaattisesti ja olen onnellinen kirjoittaessani onnesta.


      • Sarcisson
        Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Sarcisson: "Ne voivat olla sitä, mutta ne voivat olla myös kärsimyksen lähde. Rakkauteenhan liittyy halu tulla hyväksytyksi, sekä halu olla rakastettu eli myös saada rakkautta. Yksipuolisena rakkaus, johon ei liity vastavuoroisuutta tai edes illuusiota vastarakkaudesta, on usein onnellisuutta vähentävä."

        Itse kehittelen kirjaa onnesta. Kirjassa japanilainen mies sanoo olevansa "Japanin onnellisin ihminen". Ratkaiseva tekijä tähän elämykseen oli rakastuminen ja vastarakkauden saaminen. Lisäksi tähän rakastumisen huumaan sekoittuu uskonnollinen "hurmioituminen" uskoontulon takia. Päähenkilö oli tosi onneton, mutta hän löytää hetkeksi onnen ja onnensa kukkuloilla. Tuore rakkaus naiseen ja Jumalaan vaikuttavat hetken kuin voimakkain huume - päähenkilö on onnensa kukkoloilla. Rakkaus johon vastataan on onnellisuudessa voimakas tekijä. Itse nostan kirjassa myös sitä voimistavan uskonnollisen hurmoksen esiin. Saa nähdä julkaistaanko kyseistä kirjaa koskaan. Kirjoitan sitä seuraavan kesän systemaattisesti ja olen onnellinen kirjoittaessani onnesta.

        Kuulostaa hyvältä, onnea matkaan.

        “Rakastuminen on kuin loisi uuden uskonnon, jossa jumala on epätäydellinen.”
        -Jorge Luis Borges


      • Sarcisson kirjoitti:

        Kuulostaa hyvältä, onnea matkaan.

        “Rakastuminen on kuin loisi uuden uskonnon, jossa jumala on epätäydellinen.”
        -Jorge Luis Borges

        Toukokuussa 2019 pitäisi lähettää kustantajalle kirja rakkaudesta. Tuo oli muuten hyvä sanonta rakkaudesta. Kiitos! :) Toivottavasti kirja rakkaudesta julkaistaan ja sitten onnesta?


      • Sarcisson kirjoitti:

        “Japanilaisilta nuorilta naisilta viisi onnentekijää: raha, perhe, ruoka, ystävät ja kauneus.”

        Tuo on itseasiassa erinomainen vastaus.

        Kyse ei ole yksin onnellisuudesta, vaan turvallisuudesta, joka mahdollistaa onnellisuuden. Kun minulla on taloudellisesti hyvä asema, minun ei tarvitse huolehtia niin paljon tulevaisuudesta. Perhe ja ystävät hyväksyvät minut itsenäni, ja voin luottaa heidän apuunsa. Kauneus ja ruoka antavat minulle merkityksellisiä, tyydyttäviä tai nautinnollisia kokemuksia. Kun perusturvallisuuteen lisätään tällaisia ihmiselle itselleen merkityksellisiä kokemuksia, ihminen kokee elämänsä onnelliseksi. Mutta turvallisuus tulee ensin, se on onnellisuuden edellytys. Kuten TOT tuossa asian ilmaisee.

        Uskonto vastaa muuten täsmälleen samoihin tarpeisiin. Usko Jumalaan ja taivaaseen tuo turvallisuutta, kuuluminen yhteisöön samoin. Jumala hyväksyy minut itsenäni ja rakastaa minua. Uskonto tarjoaa myös merkityksellisiä kokemuksia eri tavoin, kuten vaikkapa usko yliluonnolliseen.

        Kyse ei ole oikeastaan siitä, tarvitseeko ihminen uskontoa taikka yliluonnolliseen uskomista. Eri ihmisillä eri asiat ovat merkityksellisiä, mutta tarpeet joita ne asiat tyydyttävät, ne ovat kaikille ihmisille samoja. Oltiin sitten Japanissa tai Suomessa, ateisteja tai uskossa.

        ”Kun perusturvallisuuteen lisätään tällaisia ihmiselle itselleen merkityksellisiä kokemuksia, ihminen kokee elämänsä onnelliseksi.”

        Kyllä juuri tietty perusturvallisuus on onnen perusta. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että on ruokaa, asunto ja hyviä ihmissuhteita. Näiden lisäksi yhteiskunnallinen vakaus – eli ei tarvitse pelätä väkivaltaisuuksia laajemmin, terveydenhoito on mahdollista saada jne.

        Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa.


      • mummomuori kirjoitti:

        ”Kun perusturvallisuuteen lisätään tällaisia ihmiselle itselleen merkityksellisiä kokemuksia, ihminen kokee elämänsä onnelliseksi.”

        Kyllä juuri tietty perusturvallisuus on onnen perusta. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että on ruokaa, asunto ja hyviä ihmissuhteita. Näiden lisäksi yhteiskunnallinen vakaus – eli ei tarvitse pelätä väkivaltaisuuksia laajemmin, terveydenhoito on mahdollista saada jne.

        Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa.

        mummomuori: "Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa."

        Uskon hedelmiksi ei Raamattu sano onnellisuutta. Vastakkain se kirja asettaa lihan ja hurskauden? Ehkä Raamattu on samaa mieltä kuin antiikin filosofi, joka sanoo, että "parempi kärsivä Sokrates kuin onnellinen sika"? Raamattu on vastaan hedonistista onnea, joka perustuu naudintoihin?

        "5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
        5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
        5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. >> Jakeen lisätiedot
        5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
        5:23 Sellaista vastaan ei ole laki.
        5:24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen."

        https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=gal 5


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        mummomuori: "Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa."

        Uskon hedelmiksi ei Raamattu sano onnellisuutta. Vastakkain se kirja asettaa lihan ja hurskauden? Ehkä Raamattu on samaa mieltä kuin antiikin filosofi, joka sanoo, että "parempi kärsivä Sokrates kuin onnellinen sika"? Raamattu on vastaan hedonistista onnea, joka perustuu naudintoihin?

        "5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
        5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
        5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. >> Jakeen lisätiedot
        5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
        5:23 Sellaista vastaan ei ole laki.
        5:24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen."

        https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=gal 5

        Paavali on ollut Raamatun mukaan vihamielinen ja riitaisa . Jätti myös koko porukan suutuksissaan olleen eriseuralainen.

        Hän itse ei sitten ole ollut Kristuksen Jeesuksen oma, eikä peri edes Jumalan valtakuntaa. Paraskin puhuja!


      • ettäsilleesti
        Sarcisson kirjoitti:

        Kuulostaa hyvältä, onnea matkaan.

        “Rakastuminen on kuin loisi uuden uskonnon, jossa jumala on epätäydellinen.”
        -Jorge Luis Borges

        “Rakastuminen on kuin loisi uuden uskonnon, jossa jumala on epätäydellinen.”
        -Jorge Luis Borges"

        Aivan. Ja samasta syystä ihmissuhteisin petytään.


      • Sarcisson
        mummomuori kirjoitti:

        ”Kun perusturvallisuuteen lisätään tällaisia ihmiselle itselleen merkityksellisiä kokemuksia, ihminen kokee elämänsä onnelliseksi.”

        Kyllä juuri tietty perusturvallisuus on onnen perusta. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että on ruokaa, asunto ja hyviä ihmissuhteita. Näiden lisäksi yhteiskunnallinen vakaus – eli ei tarvitse pelätä väkivaltaisuuksia laajemmin, terveydenhoito on mahdollista saada jne.

        Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa.

        "Kyllä juuri tietty perusturvallisuus on onnen perusta. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että on ruokaa, asunto ja hyviä ihmissuhteita."

        Kritisoidussakin Maslowin tarvehierarkiassa turvallisuus on toinen taso. Ensimmäisellä tasolla ovat fysiologiset perustarpeet (em. vesi ja ravinto). Turvallisuus on siitä jännä kokemus, että se on seuraus. Se on psykologinen kokemus, joka syntyy kun ihminen kokee ettei häntä uhkaa mikään nyt tai tulevaisuudessa, tai hänellä on luja luottamus siihen, että hän selviytyy niistä jollain tavalla. Turvallisuus on siis seurausta siitä, että ihminen ei pelkää eli hänen elämästään puuttuvat uhkaavat tekijät.

        Se mikä vähentää pelkoa ja siten lisää turvallisuuden kokemusta on kuitenkin lopulta äärimmäisen subjektiivista.

        Turvallisuuden kääntöpuoli on tietysti se, että ihminen pelkää menettävänsä juuri sen, mikä vähentää pelkoa. Oli se sitten perinteinen kulttuuri, usko Jumalaan tai työpaikka. Ja tällä ei ole useinkaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Jo pelkkä ajatus jonkin itselle tärkeän asian menettämisestä aiheuttaa saman kokemuksen.

        Koirilla on neljä tapaa kohdata pelkonsa eli reagoida niitä ahdistavaan tilanteen.
        1) Pakeneminen
        2) Hyökkääminen (väkivaltainen reaktio)
        3) Teeskentely (ne eivät ole näkevinään pelon aiheuttajaa)
        4) Hyväksyminen

        Ihmisillä on edellisten lisäksi vielä yksi: selittäminen. Se on teeskentelyn hienostuneempi muoto, jossa pelon aiheuttaja pyritään selittämään joksikin muuksi kuin se on, jotta asiaa ei tarvitse kohdata. Tai pelkoa aiheuttavan asian merkitys itselle selitetään jollain tavalla.

        Hyvä esimerkki on syyllisyys, jossa sama asia toimii myös (ellei ole pohjimmiltaan sama asia?) . Olemme taitavia vierittämään syyn tapahtuneesta olosuhteiden tai jonkun muun niskoille ennemmin kuin kohtaamaan tunteen syyllisyydestä. Isotätini törmäsi puuhun autollaan jokin aika sitten. Poliisin tultua paikalle, hän kertoi vakuuttavasti heille kuinka puu oli juossut hänen eteensä. Hän on edelleen vakuuttunut, että kolari oli puun syy eikä suostu keskustelemaan miehensä kanssa "ilmiselvästä" asiasta. Tädillä ei ole muuten mielenterveysongelmia.


      • Näinseasiaon
        mummomuori kirjoitti:

        ”Kun perusturvallisuuteen lisätään tällaisia ihmiselle itselleen merkityksellisiä kokemuksia, ihminen kokee elämänsä onnelliseksi.”

        Kyllä juuri tietty perusturvallisuus on onnen perusta. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että on ruokaa, asunto ja hyviä ihmissuhteita. Näiden lisäksi yhteiskunnallinen vakaus – eli ei tarvitse pelätä väkivaltaisuuksia laajemmin, terveydenhoito on mahdollista saada jne.

        Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa.

        "Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa." (mummomuori)

        >>> Toivoa ja sisäistä rauhaa mihin? Siihen että kaikki maalliset tarpeet tulevat täytetyiksi?


      • Näinseasiaon kirjoitti:

        "Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa." (mummomuori)

        >>> Toivoa ja sisäistä rauhaa mihin? Siihen että kaikki maalliset tarpeet tulevat täytetyiksi?

        Jaa. Että sisäinen rauha olisi silloin kun maalliset tarpeet olisi täytetty. Aika erikoinen näkökanta.


      • Näinseasiaon kirjoitti:

        "Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa." (mummomuori)

        >>> Toivoa ja sisäistä rauhaa mihin? Siihen että kaikki maalliset tarpeet tulevat täytetyiksi?

        Jos olet uskova, kyllä silloin ymmärrät sen, mitä tuolla tarkoitetaan. Ei todellakaan mitään maallista tarpeiden tyydytystä pelkästään.


      • Näinseasiaon
        mummomuori kirjoitti:

        Jos olet uskova, kyllä silloin ymmärrät sen, mitä tuolla tarkoitetaan. Ei todellakaan mitään maallista tarpeiden tyydytystä pelkästään.

        Jos kerran noin on, niin kerrotko sitten: "toivoa ja sisäistä rauhaa" -mihin?

        -Siihenkö että on rauhallinen olo?


      • mummomuori kirjoitti:

        ”Kun perusturvallisuuteen lisätään tällaisia ihmiselle itselleen merkityksellisiä kokemuksia, ihminen kokee elämänsä onnelliseksi.”

        Kyllä juuri tietty perusturvallisuus on onnen perusta. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että on ruokaa, asunto ja hyviä ihmissuhteita. Näiden lisäksi yhteiskunnallinen vakaus – eli ei tarvitse pelätä väkivaltaisuuksia laajemmin, terveydenhoito on mahdollista saada jne.

        Usko on sitten enemmän henkilökohtaista siten, että se luo toivoa ja sisäistä rauhaa.

        "Mielestäni se tarkoittaa sitä, että on ruokaa, asunto ja hyviä ihmissuhteita. Näiden lisäksi yhteiskunnallinen vakaus – eli ei tarvitse pelätä väkivaltaisuuksia laajemmin, terveydenhoito on mahdollista saada jne. "

        Mielestäsi siis koira on onnellisempi kuin susi?


      • inti kirjoitti:

        "Mielestäni se tarkoittaa sitä, että on ruokaa, asunto ja hyviä ihmissuhteita. Näiden lisäksi yhteiskunnallinen vakaus – eli ei tarvitse pelätä väkivaltaisuuksia laajemmin, terveydenhoito on mahdollista saada jne. "

        Mielestäsi siis koira on onnellisempi kuin susi?

        Sanon tähän väliin, että lemmikkieläimet elävät tietysti näin ihmisten standardeilla katsottuna turvallisemman elämän kuin villieläinsukulaisensa, ja esim. nukkuvat huomattavan osan ajastaan verrattuna siihen, mikä villissä luonnossa olisi mahdollista. Veikkaisin, että moni ei-psykopaatti ihminen voisi katsoa lenkin jälkeen ja ruoan nautittuaan nukkuvan koiran olevan varsin tyytyväisen oloisesti tuhiseva, onnellinen olio.

        Emme kuitenkaan voi tietää sitä sinänsä, mitä onni on muille kuin itsellemme. Voimme ajatella niinkin päin, että susi on villi, jalo ja vapaa. Silti se voi olla nälkiintynyt, haavoittunut ja elää kurjaa, loisten vaivaamaa pelonsekaista elämää maailmassa, missä sillä ja sen jälkeläisillä ei välttämättä (erityisesti ihmisen tultua kuvioon) ole mitään tulevaisuutta. Sillä ei kuitenkaan ole tietoa paremmasta, aivan kuten ei ole sillä kotikoirallakaan.

        Sama pätee periaatteessa ihmisiinkin, mutta ihmisetpä ovat juuri niitä, jotka ovat kehittäneet joten kuten luonnontilasta poikkeavan yhteiskunnan sopimuksineen. Siitä voidaankin keskustella erikseen, että kuinka paljon tämä lopulta poikkeaa siitä villistä luonnosta, mutta pointtini on nyt tämä, että ihmisen vertaaminen koiriin ja susiin, vaikka kaikki yhtä lailla eläimiä olemmekin, on kyseenalaista.

        Koiriksi lopulta kehittyneet sudet ovat alunperin olleet ihmisten kanssa yhdessä kehittämässä toisenlaista elämää kuin mitä oli ennen sitä yhteistyötä. Luonnosta siis löytyy pyrkimystä tähän, mihin ihminen kanssaeläimineen on tullut. Kaikki eläimet eivät ole tulleet vapaaehtoisesti, mutta voimme miettiä sitäkin, että kumpi kesytti kumman, ihminen vai koira. Olisimme me päässeet jonnekin ilmankin koiraa, mutta tuskin tähän missä nyt olemme.


      • Totuus_on_tuolla kirjoitti:

        Sanon tähän väliin, että lemmikkieläimet elävät tietysti näin ihmisten standardeilla katsottuna turvallisemman elämän kuin villieläinsukulaisensa, ja esim. nukkuvat huomattavan osan ajastaan verrattuna siihen, mikä villissä luonnossa olisi mahdollista. Veikkaisin, että moni ei-psykopaatti ihminen voisi katsoa lenkin jälkeen ja ruoan nautittuaan nukkuvan koiran olevan varsin tyytyväisen oloisesti tuhiseva, onnellinen olio.

        Emme kuitenkaan voi tietää sitä sinänsä, mitä onni on muille kuin itsellemme. Voimme ajatella niinkin päin, että susi on villi, jalo ja vapaa. Silti se voi olla nälkiintynyt, haavoittunut ja elää kurjaa, loisten vaivaamaa pelonsekaista elämää maailmassa, missä sillä ja sen jälkeläisillä ei välttämättä (erityisesti ihmisen tultua kuvioon) ole mitään tulevaisuutta. Sillä ei kuitenkaan ole tietoa paremmasta, aivan kuten ei ole sillä kotikoirallakaan.

        Sama pätee periaatteessa ihmisiinkin, mutta ihmisetpä ovat juuri niitä, jotka ovat kehittäneet joten kuten luonnontilasta poikkeavan yhteiskunnan sopimuksineen. Siitä voidaankin keskustella erikseen, että kuinka paljon tämä lopulta poikkeaa siitä villistä luonnosta, mutta pointtini on nyt tämä, että ihmisen vertaaminen koiriin ja susiin, vaikka kaikki yhtä lailla eläimiä olemmekin, on kyseenalaista.

        Koiriksi lopulta kehittyneet sudet ovat alunperin olleet ihmisten kanssa yhdessä kehittämässä toisenlaista elämää kuin mitä oli ennen sitä yhteistyötä. Luonnosta siis löytyy pyrkimystä tähän, mihin ihminen kanssaeläimineen on tullut. Kaikki eläimet eivät ole tulleet vapaaehtoisesti, mutta voimme miettiä sitäkin, että kumpi kesytti kumman, ihminen vai koira. Olisimme me päässeet jonnekin ilmankin koiraa, mutta tuskin tähän missä nyt olemme.

        Näin TV'ssa kuinka leijonat olivat saalistaneet elukan. Pari miestä tuli pian siihen veitsineen ottaen ruhosta muutaman palan. Leijonat menivät siksi aikaa sivuun. Yhteispelillä.


      • ettäsilleesti kirjoitti:

        “Rakastuminen on kuin loisi uuden uskonnon, jossa jumala on epätäydellinen.”
        -Jorge Luis Borges"

        Aivan. Ja samasta syystä ihmissuhteisin petytään.

        "Ihmissuhteisiin petytään". Vielä enemmän petytään ns. Jumalan ns. rakkauteen, ja suhteeseen häneen.


      • Sarcisson kirjoitti:

        "Kyllä juuri tietty perusturvallisuus on onnen perusta. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että on ruokaa, asunto ja hyviä ihmissuhteita."

        Kritisoidussakin Maslowin tarvehierarkiassa turvallisuus on toinen taso. Ensimmäisellä tasolla ovat fysiologiset perustarpeet (em. vesi ja ravinto). Turvallisuus on siitä jännä kokemus, että se on seuraus. Se on psykologinen kokemus, joka syntyy kun ihminen kokee ettei häntä uhkaa mikään nyt tai tulevaisuudessa, tai hänellä on luja luottamus siihen, että hän selviytyy niistä jollain tavalla. Turvallisuus on siis seurausta siitä, että ihminen ei pelkää eli hänen elämästään puuttuvat uhkaavat tekijät.

        Se mikä vähentää pelkoa ja siten lisää turvallisuuden kokemusta on kuitenkin lopulta äärimmäisen subjektiivista.

        Turvallisuuden kääntöpuoli on tietysti se, että ihminen pelkää menettävänsä juuri sen, mikä vähentää pelkoa. Oli se sitten perinteinen kulttuuri, usko Jumalaan tai työpaikka. Ja tällä ei ole useinkaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Jo pelkkä ajatus jonkin itselle tärkeän asian menettämisestä aiheuttaa saman kokemuksen.

        Koirilla on neljä tapaa kohdata pelkonsa eli reagoida niitä ahdistavaan tilanteen.
        1) Pakeneminen
        2) Hyökkääminen (väkivaltainen reaktio)
        3) Teeskentely (ne eivät ole näkevinään pelon aiheuttajaa)
        4) Hyväksyminen

        Ihmisillä on edellisten lisäksi vielä yksi: selittäminen. Se on teeskentelyn hienostuneempi muoto, jossa pelon aiheuttaja pyritään selittämään joksikin muuksi kuin se on, jotta asiaa ei tarvitse kohdata. Tai pelkoa aiheuttavan asian merkitys itselle selitetään jollain tavalla.

        Hyvä esimerkki on syyllisyys, jossa sama asia toimii myös (ellei ole pohjimmiltaan sama asia?) . Olemme taitavia vierittämään syyn tapahtuneesta olosuhteiden tai jonkun muun niskoille ennemmin kuin kohtaamaan tunteen syyllisyydestä. Isotätini törmäsi puuhun autollaan jokin aika sitten. Poliisin tultua paikalle, hän kertoi vakuuttavasti heille kuinka puu oli juossut hänen eteensä. Hän on edelleen vakuuttunut, että kolari oli puun syy eikä suostu keskustelemaan miehensä kanssa "ilmiselvästä" asiasta. Tädillä ei ole muuten mielenterveysongelmia.

        ”Kritisoidussakin Maslowin tarvehierarkiassa turvallisuus on toinen taso…”

        Itse kuulun noihin kritisoijiin, sillä eivät tarpeet noin hierarkkisesti oikeasti mene.

        ”…on luja luottamus siihen, että hän selviytyy niistä jollain tavalla. Turvallisuus on siis seurausta siitä, että ihminen ei pelkää eli hänen elämästään puuttuvat uhkaavat tekijät.”

        Oikeastaan tuossa on ristiriita. Kun on luottamus siihen, että selviytyy, niin silloin myös kaikki uhkaavat tekijät kyllä ovat, mutta niihin suhtautuu eri tavalla. Siksi ei koe sellaista pelkoa, joka alkaisi ohjata liikaa.

        ”Ihmisillä on edellisten lisäksi vielä yksi: selittäminen. Se on teeskentelyn hienostuneempi muoto…”

        Löysit kyllä aika negatiivisen puolen tästä. ”Olemme taitavia vierittämään syyn tapahtuneesta olosuhteiden tai jonkun muun niskoille ennemmin kuin kohtaamaan tunteen syyllisyydestä.”. Selittäminen voi olla ihan sitäkin, että oikeasti löytää järkeviä selittäviä syitä, joiden avulla voi löytää hyvän toimintamallin.

        Olemassa on kahdenlaista syyllisyyttä, rikkovaa ja rakentavaa. Vääränlainen syyllisyyden tunne on tukahduttavaa, kaiken kattavaa ja ei perustu mikään realiteetteihin. Silloin voi sen oman syyllisyyden tunteen käsitteleminen olla todella vaikeaa. Aivan varmaan käytetään torjuntaa, kieltämistä tai ulkopuolista syytä.

        Jos on terve syyllisyys, eli ymmärrämme aina sen milloin olemme tehneet väärin, ja käsitämme ne syyt, mitkä saivat meidän niin tekemään, silloin se tunnistamien sekä tunnustaminen on helpompaa.

        Turvallisuuteen palatakseni, niin elämän aikana olen oppinut siitä paljon. Mitä enemmän turvallisuuden tunne nojaa johonkin ulkoiseen, sitä enemmän aletaan pelätä menettämistä. Jos turvallisuuden tunne tulee ”sisältä” (minulla uskon kautta), niin sitä paremmin kestämme menetyksiä.


      • mummomuori kirjoitti:

        ”Kritisoidussakin Maslowin tarvehierarkiassa turvallisuus on toinen taso…”

        Itse kuulun noihin kritisoijiin, sillä eivät tarpeet noin hierarkkisesti oikeasti mene.

        ”…on luja luottamus siihen, että hän selviytyy niistä jollain tavalla. Turvallisuus on siis seurausta siitä, että ihminen ei pelkää eli hänen elämästään puuttuvat uhkaavat tekijät.”

        Oikeastaan tuossa on ristiriita. Kun on luottamus siihen, että selviytyy, niin silloin myös kaikki uhkaavat tekijät kyllä ovat, mutta niihin suhtautuu eri tavalla. Siksi ei koe sellaista pelkoa, joka alkaisi ohjata liikaa.

        ”Ihmisillä on edellisten lisäksi vielä yksi: selittäminen. Se on teeskentelyn hienostuneempi muoto…”

        Löysit kyllä aika negatiivisen puolen tästä. ”Olemme taitavia vierittämään syyn tapahtuneesta olosuhteiden tai jonkun muun niskoille ennemmin kuin kohtaamaan tunteen syyllisyydestä.”. Selittäminen voi olla ihan sitäkin, että oikeasti löytää järkeviä selittäviä syitä, joiden avulla voi löytää hyvän toimintamallin.

        Olemassa on kahdenlaista syyllisyyttä, rikkovaa ja rakentavaa. Vääränlainen syyllisyyden tunne on tukahduttavaa, kaiken kattavaa ja ei perustu mikään realiteetteihin. Silloin voi sen oman syyllisyyden tunteen käsitteleminen olla todella vaikeaa. Aivan varmaan käytetään torjuntaa, kieltämistä tai ulkopuolista syytä.

        Jos on terve syyllisyys, eli ymmärrämme aina sen milloin olemme tehneet väärin, ja käsitämme ne syyt, mitkä saivat meidän niin tekemään, silloin se tunnistamien sekä tunnustaminen on helpompaa.

        Turvallisuuteen palatakseni, niin elämän aikana olen oppinut siitä paljon. Mitä enemmän turvallisuuden tunne nojaa johonkin ulkoiseen, sitä enemmän aletaan pelätä menettämistä. Jos turvallisuuden tunne tulee ”sisältä” (minulla uskon kautta), niin sitä paremmin kestämme menetyksiä.

        ”Kritisoidussakin Maslowin tarvehierarkiassa turvallisuus on toinen taso…”

        mummomuori: "Itse kuulun noihin kritisoijiin, sillä eivät tarpeet noin hierarkkisesti oikeasti mene."

        Minä sain kuulla vuosia sitten psykologian yliopistoluennolla, seksuaaliset tarpeet ovat kaikilla tasoilla Maslowin tarvehierkiassa. Tänään myös huomaisin, että fysiologiset tarpeet ovat pohjalla, kun mittasin kuumeekseni 38,2 astetta. Kuumeessa on mennyt perustarpeitten tekemiseksi, sillä on pakko juoda paljon.


    • Usko on luottamus ijankaikkiseen elämään,Jeesuksen kautta hän on ovi siihen.
      Onni ollla autuas. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään

      • Eli saat onnen uskottelemalla mukavien asioiden toteumista kuolemasi jälkeen. Onhan sekin aika erikoista.


      • torre12 kirjoitti:

        Eli saat onnen uskottelemalla mukavien asioiden toteumista kuolemasi jälkeen. Onhan sekin aika erikoista.

        Ei ole uskottelustakyse ihminen ei saa mitään ellei hänelle sitä anneta,ylhäätä,ijan kaikkisessa elämässä on ylistystä Jeesuksen pelastustyöstä,nauttimista hänen seurassaan,kun vaivautuislukemaa Jumalan saa joka on Raamattu sieltä näkee mitä on ijankaikkinen elämä.
        Johon on pääsy,vain Jeesuksen kautta.

        Jeesus itse sanoo joka tulee minun luokseni en heiä häntä ulos,saa ijankaikkisen elämän.on 100 kertaa parempi, kuin ijankaikkinen kadotus,jossa on vain pimeyttä.


      • UskoVaan
        torre12 kirjoitti:

        Eli saat onnen uskottelemalla mukavien asioiden toteumista kuolemasi jälkeen. Onhan sekin aika erikoista.

        Uskovan toivo ei ole uskottelua vaan jotain mitä uskosta osaton ei voi ymmärtää. Usko Jeesukseen ei myöskään ole uskottelua vaan Jumala antaa sen uudestisyntymisessä niille jotka Herraa etsivät.


      • paju4 kirjoitti:

        Ei ole uskottelustakyse ihminen ei saa mitään ellei hänelle sitä anneta,ylhäätä,ijan kaikkisessa elämässä on ylistystä Jeesuksen pelastustyöstä,nauttimista hänen seurassaan,kun vaivautuislukemaa Jumalan saa joka on Raamattu sieltä näkee mitä on ijankaikkinen elämä.
        Johon on pääsy,vain Jeesuksen kautta.

        Jeesus itse sanoo joka tulee minun luokseni en heiä häntä ulos,saa ijankaikkisen elämän.on 100 kertaa parempi, kuin ijankaikkinen kadotus,jossa on vain pimeyttä.

        No miten sinne Jeesuksen luokse pääsee? En ole tietoinen hänen tarkasta olinpaikastaan.


      • UskoVaan
        torre12 kirjoitti:

        No miten sinne Jeesuksen luokse pääsee? En ole tietoinen hänen tarkasta olinpaikastaan.

        Jeesus löytyy kun rukoilet että Hän tulisi elämääsi. Sillä tavalla ne on monet muutkin löytäneet Jeesuksen.


      • UskoVaan kirjoitti:

        Jeesus löytyy kun rukoilet että Hän tulisi elämääsi. Sillä tavalla ne on monet muutkin löytäneet Jeesuksen.

        No eipä tullut, vaikka olen rukoillut vaikka kuinka monta kertaa. Piilossa on ollut aina.


      • torre12 kirjoitti:

        No eipä tullut, vaikka olen rukoillut vaikka kuinka monta kertaa. Piilossa on ollut aina.

        Jospa sinä olet paatunut uskossa ja rakentanut teräksisen epäuskon panssarin uskoa kohtaan?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Jospa sinä olet paatunut uskossa ja rakentanut teräksisen epäuskon panssarin uskoa kohtaan?

        Siitä on aikaa jo 45 vuotta, kun rukoilin noin ensimmäistä kertaa. En ollut ehtinyt paatua. Kun tarpeeksi monta kertaa rukoilee seinille, niin kyllä siinä jo paatuu.


      • torre12 kirjoitti:

        Siitä on aikaa jo 45 vuotta, kun rukoilin noin ensimmäistä kertaa. En ollut ehtinyt paatua. Kun tarpeeksi monta kertaa rukoilee seinille, niin kyllä siinä jo paatuu.

        Minä rukoilen sinun puolestasi tänä iltana ja huomenna. Lupasin rukoilla yhden puolesta, sillä tämä koki tarvitsevan sitä. Ainakin hänen kohdallaan rukoilu osoittaa sitä, että välitän hänestä. Hän ja minä uskomme rukoilun voimaan.


      • torre12 kirjoitti:

        Eli saat onnen uskottelemalla mukavien asioiden toteumista kuolemasi jälkeen. Onhan sekin aika erikoista.

        Uskottelulla ole mitään tekemistä,sellaiset ajatuset ovat pimeyden henkivaltoja,Jeessus sanoo totisia rukoilijoita jota rukoilevat hengessä ja totuudessa,Isä haluaa.


      • torre12 kirjoitti:

        No eipä tullut, vaikka olen rukoillut vaikka kuinka monta kertaa. Piilossa on ollut aina.

        Rukoilet itsekääsitä,oman etun tavoittelula varten,etkä lähimäisesi puolesta,Jeesusken tahtomalla tavalla.


      • UskoVaan kirjoitti:

        Jeesus löytyy kun rukoilet että Hän tulisi elämääsi. Sillä tavalla ne on monet muutkin löytäneet Jeesuksen.

        yhdessä seurakunnan sielun hoitajan kanssa,jolla on Jeesuksen autoriteet lukea synntien anteeksi antamus Jeesusuksen sovintovern kautta.


      • torre12 kirjoitti:

        No miten sinne Jeesuksen luokse pääsee? En ole tietoinen hänen tarkasta olinpaikastaan.

        Seurakunnan työntekijä voi opastaa,yhdessä hänen kanssa tunnusta synti,ja hylkäät tarkoitan sitä että et nää tee sitäsyntiä,Jeesuksen vieri pesee kaiken pois saat usko ja pyhän hengen lahjaksi.


      • UskoVaan kirjoitti:

        Uskovan toivo ei ole uskottelua vaan jotain mitä uskosta osaton ei voi ymmärtää. Usko Jeesukseen ei myöskään ole uskottelua vaan Jumala antaa sen uudestisyntymisessä niille jotka Herraa etsivät.

        Se on elämistä vanhurskaana,Jeesuksen yhteydessä,pääsy ijankaikkiseen elämään.
        Täällä kyllä kohtaa kiusauksi ja jopa vainoakin,mitä toiset sanovat kun uskon Jeesukseen,alkaa taiste omaa lihaa ja himojavastaaan.


      • paju4 kirjoitti:

        Rukoilet itsekääsitä,oman etun tavoittelula varten,etkä lähimäisesi puolesta,Jeesusken tahtomalla tavalla.

        Jaa. Olen rukoillut monella eri tavalla. Ovatko ne kaikki tavat olleet itsekkäitä? Sinähän ne rukoukseni olet kuullut.


      • torre12 kirjoitti:

        Jaa. Olen rukoillut monella eri tavalla. Ovatko ne kaikki tavat olleet itsekkäitä? Sinähän ne rukoukseni olet kuullut.

        Rukous on sydämen vuodattamista Jeesuselle,kyselyä hänen tahtonsa tapahtumiste sinun, minu elämässä. Rukousta ystävien puolesta lasten puolesta,Raamatussakin sanotaa vanhurskaan rukous voi paljon,se on juuri Jumalantahdon etsimistä.


      • paju4 kirjoitti:

        Rukous on sydämen vuodattamista Jeesuselle,kyselyä hänen tahtonsa tapahtumiste sinun, minu elämässä. Rukousta ystävien puolesta lasten puolesta,Raamatussakin sanotaa vanhurskaan rukous voi paljon,se on juuri Jumalantahdon etsimistä.

        Itse rukoilin tänään kirkossa "Jeesus johdata". Yllättäin kävelin kirkosta pois. Siirryin kaupungin pääkadulle. Siellä huomasin yhden pizzerian pitävän auki ovea ja R-Kioskin aukkaiseet ovensa jo aamu 8. O tempora o mores. Voi aikoja voi tapoja. Yhteiskunta ympärillä ei oikein noudata kirkkoaikoja enää vaan on sunnuntain vapaat aukiolot. Jos olisin ollut vanhaan tapaan kirkossa niin koskaan en olisi huomannut pixxeerian olevan auki kirkkoaikaan tai R-Kioskin olen auki myös. Valitettavasti menetin kirkkokahvit, jotka ilmeisesti ovat menossa parhaillaan kirkon tiloissa. Ehkä ei ollut Jumalan tahdon mukaista lähteä pois kirkosta, mutta tärkeintä on se, että rukoillen tosissaan etsien Jumalalta/Jeesukselta johdatusta.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Itse rukoilin tänään kirkossa "Jeesus johdata". Yllättäin kävelin kirkosta pois. Siirryin kaupungin pääkadulle. Siellä huomasin yhden pizzerian pitävän auki ovea ja R-Kioskin aukkaiseet ovensa jo aamu 8. O tempora o mores. Voi aikoja voi tapoja. Yhteiskunta ympärillä ei oikein noudata kirkkoaikoja enää vaan on sunnuntain vapaat aukiolot. Jos olisin ollut vanhaan tapaan kirkossa niin koskaan en olisi huomannut pixxeerian olevan auki kirkkoaikaan tai R-Kioskin olen auki myös. Valitettavasti menetin kirkkokahvit, jotka ilmeisesti ovat menossa parhaillaan kirkon tiloissa. Ehkä ei ollut Jumalan tahdon mukaista lähteä pois kirkosta, mutta tärkeintä on se, että rukoillen tosissaan etsien Jumalalta/Jeesukselta johdatusta.

        Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!"Joh 5:47. Monet eivät usko Raamatunsanaankaan,siiähuolimatta yrittävät rukoilla,on käänyttävä Jeesuksen puoleen,syntien tunnustus hälle,se kaikien edessä niin oli minukin tehtävä. Olen ollut siisti syntinen,ei minkään laisia riikomuksi ole koskaan ollut omalla tunnolani.
        Tänä päivänä ihmiselle ei pyhä merkitse mitään (sapatin vietto) kaupallista kaikki.
        Mitä siinä rikotaan? Muita pyhittää lepopäivä.


      • paju4 kirjoitti:

        Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!"Joh 5:47. Monet eivät usko Raamatunsanaankaan,siiähuolimatta yrittävät rukoilla,on käänyttävä Jeesuksen puoleen,syntien tunnustus hälle,se kaikien edessä niin oli minukin tehtävä. Olen ollut siisti syntinen,ei minkään laisia riikomuksi ole koskaan ollut omalla tunnolani.
        Tänä päivänä ihmiselle ei pyhä merkitse mitään (sapatin vietto) kaupallista kaikki.
        Mitä siinä rikotaan? Muita pyhittää lepopäivä.

        Niin lepopäivä pitäisi pyhittää, mutta nyky-yhteiskunta rikkoo sitä monella tavalla.

        Kirjoitukseni pointti oli se, että olen vapaa olemaan jumalanpalveluksessa tai lähtemään sieltä, jos ei oikein huvita. Myös monesti lähden kesken pois luterilaisista nuorten illoista. Aikaisemmin en ole kyllä tästä kirkosta ole tainut koskaan pois kävellä ennen ehtoollista. Monesti olen jättänyt aikataulusyistä viimeisen lopetusvirren väliin, mutta tänään rukoilun jälkeen tuntui siltä, että lähden pois. Usko oli vapautta, vaikka pitäisi ottaa ristinsä ja seurata Jeesusta? Jos ei halua uskovaisena käydä luterilaisen kirkon monesti tylsissä palveluksissa niin ei tarvitse. Suurin osa luterilaisista ei käykää jumalanpalveluksissa kuin joskus joulunseutuun ja pääsiäisenä?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Niin lepopäivä pitäisi pyhittää, mutta nyky-yhteiskunta rikkoo sitä monella tavalla.

        Kirjoitukseni pointti oli se, että olen vapaa olemaan jumalanpalveluksessa tai lähtemään sieltä, jos ei oikein huvita. Myös monesti lähden kesken pois luterilaisista nuorten illoista. Aikaisemmin en ole kyllä tästä kirkosta ole tainut koskaan pois kävellä ennen ehtoollista. Monesti olen jättänyt aikataulusyistä viimeisen lopetusvirren väliin, mutta tänään rukoilun jälkeen tuntui siltä, että lähden pois. Usko oli vapautta, vaikka pitäisi ottaa ristinsä ja seurata Jeesusta? Jos ei halua uskovaisena käydä luterilaisen kirkon monesti tylsissä palveluksissa niin ei tarvitse. Suurin osa luterilaisista ei käykää jumalanpalveluksissa kuin joskus joulunseutuun ja pääsiäisenä?

        Niin sellaiseen suunta on mennyt luterilainen kirkko,on valitettavaa.


      • paju4 kirjoitti:

        Rukous on sydämen vuodattamista Jeesuselle,kyselyä hänen tahtonsa tapahtumiste sinun, minu elämässä. Rukousta ystävien puolesta lasten puolesta,Raamatussakin sanotaa vanhurskaan rukous voi paljon,se on juuri Jumalantahdon etsimistä.

        Jeesus ei kylläkään pyytänyt rukoilemaan, että hänen tahtonsa tapahtuisi. Mutta jotain sellaista, ett jos kaksikin rukoilee jotain saavansa, niin se on saatu.


      • Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen. Joh 14:14
        Tässä ykis mainita Jeesukseen vedoen mitä tapahtuu.


      • Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen. Joh 14:14
        Tässä ykis mainita Jeesukseen vedoen mitä tapahtuu.


      • paju4 kirjoitti:

        Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen. Joh 14:14
        Tässä ykis mainita Jeesukseen vedoen mitä tapahtuu.

        Heh. Se on vain noin sanottu tai kirjoitettu. Mutta ei se ole tarkoittanut, että niin juuri tapahtuisi.


      • torre12 kirjoitti:

        Heh. Se on vain noin sanottu tai kirjoitettu. Mutta ei se ole tarkoittanut, että niin juuri tapahtuisi.

        Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh1:14
        Toteuthan Jeesuksen syntymäkin joka oli kirjoitettu jo vanhantestamentin lehdillä.


      • paju4 kirjoitti:

        Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh1:14
        Toteuthan Jeesuksen syntymäkin joka oli kirjoitettu jo vanhantestamentin lehdillä.

        Torre12 on ollut kertomansa mukaan uskovainen, mutta sitten hän koki, että kristinusko ei pidä paikkansa. Asuu tätä nykyä avioliitossa miehenä miehen kanssa. Rukoilin hänen puolestaan kahtena iltana ja vielä tänä iltana. Toivon, että hän löytää vielä epäuskoonsa armon. Monelle Raamattu ja Jeesus on höpöhöpöä - heille saattaa olla tärkeää johdatella muita pois uskontieltä, sillä he kokevat sen hullutukseksi.

        Itse olen onnellinen ja uskossa, mutta kait sitä ateistina ja ei Jeesuksen seuraajana voi olla pitkiäkin jakso elämästään onnellinen. Onnellisuus ei ole elämänpäämäärä vaan palkio ehkä jossain määrin hyvin eletystä onnekkaasta elämästä. Sellaisen voi saavuttaa ihan ateistinakin?


      • paju4 kirjoitti:

        Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh1:14
        Toteuthan Jeesuksen syntymäkin joka oli kirjoitettu jo vanhantestamentin lehdillä.

        Missä kohtaa "vanhantestamentin lehdillä" Jeesuksen syntymä on kirjoitettu?

        Itse olen nykyään kovinkin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Uskovana meni heikommin.


      • torre12 kirjoitti:

        Missä kohtaa "vanhantestamentin lehdillä" Jeesuksen syntymä on kirjoitettu?

        Itse olen nykyään kovinkin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Uskovana meni heikommin.

        Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: "Anna minulle vielä yksi astia." Mutta poika vastasi hänelle: "Ei ole enää yhtään." Silloin öljyn tulo lakkasi. 2.Kun. 4.6 öljy on pyhän hengensymboli kuva
        viitta Jeesukseen


      • meneekökauanymmärtää1

        <<Monelle Raamattu ja Jeesus on höpöhöpöä - heille saattaa olla tärkeää johdatella muita pois uskontieltä, sillä he kokevat sen hullutukseksi.<<

        Lause pitäisi olla: Monelle Raamattu ja Kristus on höpöhöpöä....

        Jeesus itse ei kuulu tähän kastiin muuta kuin hyväksikäytettynä.


      • paju4 kirjoitti:

        Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: "Anna minulle vielä yksi astia." Mutta poika vastasi hänelle: "Ei ole enää yhtään." Silloin öljyn tulo lakkasi. 2.Kun. 4.6 öljy on pyhän hengensymboli kuva
        viitta Jeesukseen

        Kaikkea sinäkin kuvittelet. Mutta kun ei ole enää yhtään, niin onhan se sitten loppu, ja antaminen lakkaa.


      • torre12 kirjoitti:

        Kaikkea sinäkin kuvittelet. Mutta kun ei ole enää yhtään, niin onhan se sitten loppu, ja antaminen lakkaa.

        En kuvitte mitää,mikä on kirjoitettu raamatun lehdille,se kerrotutu tapahtumat toteutuvat aikanaan. Mainitaa jo 3.Moos 22:21 vanhan liiton aikana Moose tieki ilmestyn maja,Israelin erämaa vaeluksen aikana, uhrien oli oleta virheetömiä,jotka tuotiin uhrattavaksei synti uhrit ja niin edel....


      • paju4 kirjoitti:

        En kuvitte mitää,mikä on kirjoitettu raamatun lehdille,se kerrotutu tapahtumat toteutuvat aikanaan. Mainitaa jo 3.Moos 22:21 vanhan liiton aikana Moose tieki ilmestyn maja,Israelin erämaa vaeluksen aikana, uhrien oli oleta virheetömiä,jotka tuotiin uhrattavaksei synti uhrit ja niin edel....

        Mooses ja muut kertovat varmaan siitä mitä heidän aikanaan oli. Kaikilla kansoilla oli silloin "oma jumala", ja Israelissa oli "Herra", joka keräsi ihmisiltä rahaa "heidän henkiensä sovittamiseksi".

        Sellaistahan ei nykyään ole. Tuskin Raamatusta löytyy mitään meidän aikaan tai tulevaisuuteen.


      • torre12 kirjoitti:

        Mooses ja muut kertovat varmaan siitä mitä heidän aikanaan oli. Kaikilla kansoilla oli silloin "oma jumala", ja Israelissa oli "Herra", joka keräsi ihmisiltä rahaa "heidän henkiensä sovittamiseksi".

        Sellaistahan ei nykyään ole. Tuskin Raamatusta löytyy mitään meidän aikaan tai tulevaisuuteen.

        Israelin Jumala ei rahaa tarvitse, synnin sovitu taravitsi uhriven,siihen kävi silloin uhri eläimet jota olivat virheetömiä.
        Uuden liiton aina synti uhrin sosvittaja oli Jumalan poika joka anteoi henkensä kaikien puolesta.
        Kärsi ristinkuoleman koko ihmiskunnan puolesta.


      • paju4 kirjoitti:

        Israelin Jumala ei rahaa tarvitse, synnin sovitu taravitsi uhriven,siihen kävi silloin uhri eläimet jota olivat virheetömiä.
        Uuden liiton aina synti uhrin sosvittaja oli Jumalan poika joka anteoi henkensä kaikien puolesta.
        Kärsi ristinkuoleman koko ihmiskunnan puolesta.

        Israelissa oli kuitenkin Herra, joka keräsi rahaa määräten, että köyhä ei saa antaa vähempää kuin puoli sekeliä, eikä rikas anna enempää kuin puoli sekeliä: vähän huvittavaa.

        Israelin Jumala asusti Jerusalemissa; tuskin se ilman rahaa onnistui.

        Mutta mitäpä näistä; nykyään kaikki on toisin.


      • torre12 kirjoitti:

        Israelissa oli kuitenkin Herra, joka keräsi rahaa määräten, että köyhä ei saa antaa vähempää kuin puoli sekeliä, eikä rikas anna enempää kuin puoli sekeliä: vähän huvittavaa.

        Israelin Jumala asusti Jerusalemissa; tuskin se ilman rahaa onnistui.

        Mutta mitäpä näistä; nykyään kaikki on toisin.

        Eikös jeesus sanonut fariseuksille jota kysyivät tuleekon maksaa veroa. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?"

        utta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan?
        Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin. [Matt. 20:2]
        Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?"
        "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Matt.22:17-21
        Niin rikkaa avaa liiastaa köyhä antaa kaikensa, enemmän kuin rikkaat.


      • paju4 kirjoitti:

        Eikös jeesus sanonut fariseuksille jota kysyivät tuleekon maksaa veroa. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?"

        utta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan?
        Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin. [Matt. 20:2]
        Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?"
        "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Matt.22:17-21
        Niin rikkaa avaa liiastaa köyhä antaa kaikensa, enemmän kuin rikkaat.

        Veron maksaminen on toinen asia.

        "Herra" määräsi ihmisiä antamaan hänelle puoli sekeliä kukin heidän henkiensä sovittamiseksi.

        Koita pysyä asiassa.


      • torre12 kirjoitti:

        Veron maksaminen on toinen asia.

        "Herra" määräsi ihmisiä antamaan hänelle puoli sekeliä kukin heidän henkiensä sovittamiseksi.

        Koita pysyä asiassa.

        Ei o le kysymys henkien sovituseta,vaan temppelin yllä pitosta ja kymmenykset uhri papien elämisestä,jotka uhraa kerrana vuodessa synti uhrin kansan puolesta ja itsensä puolesta.


      • paju4 kirjoitti:

        Ei o le kysymys henkien sovituseta,vaan temppelin yllä pitosta ja kymmenykset uhri papien elämisestä,jotka uhraa kerrana vuodessa synti uhrin kansan puolesta ja itsensä puolesta.

        Tajuatko tahallasi väärin vai oletko sekopää?

        2. Moos. 30. Herra puhuu: "puoli sekeliä antina Herralle, maksaaksenne sovituksen hengestänne".


      • torre12 kirjoitti:

        Tajuatko tahallasi väärin vai oletko sekopää?

        2. Moos. 30. Herra puhuu: "puoli sekeliä antina Herralle, maksaaksenne sovituksen hengestänne".

        Jokainen, joka joutuu mukaan tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan -- yksi sekeli on kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on uhrilahja Herralle.
        Et ole ajan tasalla laninkaan.


      • paju4 kirjoitti:

        Jokainen, joka joutuu mukaan tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan -- yksi sekeli on kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on uhrilahja Herralle.
        Et ole ajan tasalla laninkaan.

        Kuitenkin silloin piti antaa Herralle sovitusmaksu hengestään. En ole puhunut mitään "uhrilahjasta", joita Jumala vaati.


      • torre12 kirjoitti:

        Kuitenkin silloin piti antaa Herralle sovitusmaksu hengestään. En ole puhunut mitään "uhrilahjasta", joita Jumala vaati.

        Mitä te tappelette - Vanha Testamentti on VT ja UT on tullut tilalle? Juutalaisten temppelikultti ei ole uhrauksineen voimassa edes heillä, sillä Temppelistä on jäljellä vain itkumuuri?

        Minun mielestä Jumala antaa sattuman tehdä työtä ja esimerkiksi se, että itse olen pienessä kuumeessa ja oksennustaudissa tänään. Saatoin saada sen taudin sattumalla, kun kävin Keskussairaalassa. Rukoilen parantumisen puolesta, vaikka uskonkin, että Jumala antaa taudin kehittyä niin kuin luonto haluaa ja elimistön puolustusjärjestelmä kykenee toimimaan. Jumala on siinä luonnut, että meillä parantumiskeinoja ihan omissa elimistöissämme. Jumala on ihmeellisen biologiamme taustalla, jossa sairauteen voi kuolla ihan sattumalta?

        Itse luotan siihen, että Jumala tai lääkäri parantaa minut, jos kuumetautini on vakava. Olen onnellinen sänkypotilaana, sillä sairaana saan tehdä mitä huvittaa. Huominen kirkossakäyminen vain jää sairaana väliin. Olen onnellinen uskossa sairaanakin. :) Minä olen ihan onnellinen luterialaisena uskovaisena. :)


      • torre12 kirjoitti:

        Kuitenkin silloin piti antaa Herralle sovitusmaksu hengestään. En ole puhunut mitään "uhrilahjasta", joita Jumala vaati.

        Jumalan karita on jo uhrattu ihmiskunnan puolesta,kerakaikkisella uhrilla. Se riittä jotka sen hylkäävät ovat kadotettuja.


      • paju4 kirjoitti:

        Jumalan karita on jo uhrattu ihmiskunnan puolesta,kerakaikkisella uhrilla. Se riittä jotka sen hylkäävät ovat kadotettuja.

        Puhe oli siitä, että Herralle piti antaa rahallinen anti ihmisten henkien sovittamiseksi.

        Ja että sellaista tapaa ei Herralla enää ole.


      • torre12 kirjoitti:

        Puhe oli siitä, että Herralle piti antaa rahallinen anti ihmisten henkien sovittamiseksi.

        Ja että sellaista tapaa ei Herralla enää ole.

        Puhe rahallisesta annista,ihmishenkien sovittamisesta,se on väärä käsitys,ei edes vanhan liiton aika ole sellaista ollut,tempeli vero se kyllä oli.


      • paju4 kirjoitti:

        Puhe rahallisesta annista,ihmishenkien sovittamisesta,se on väärä käsitys,ei edes vanhan liiton aika ole sellaista ollut,tempeli vero se kyllä oli.

        Käsittääkseni "puoli sekeliä" on rahaa.

        Sellainen summa piti antaa "antina Herralle".


      • torre12 kirjoitti:

        Käsittääkseni "puoli sekeliä" on rahaa.

        Sellainen summa piti antaa "antina Herralle".

        Puolen sekelin halkaisija 26 mm paino 6,5g käytössä syksyllä 1985


    • Miksi suomalaiset nyt ovat onnellisia, kun epävarmuus on lisääntynyt.

      Johtuuko se siitä, että ihmiset ovat heränneet huomaamaan, että ovat elossa, eikä vielä mikään räjähdys tai puukotus ole osunut omalle kohdalle.

      • Olisiko aika kullannut muistosi?


    • Näinseasiaon

      En oikein osaa sanoa että tuoko uskominen onnellisuutta tähän elämääni. Riippuu varmaan siitä miten asiaa katsoo. Itse en miellä asiaa siten että uskominen on ensisijaisesti tätä ajallista elämää varten vaan pikemminkin iäisyyttä. Lisäksi ajattelen ettei uskon tai uskomisen painopiste ole siinä miten meillä tässä katoavaisessa vaelluksessamme menee vaan kuten joku on hienosti sanonut: "kirkko on siksi että täällä kuollaan". Uskon asiat eivät siis liiku ensisijaisesti menestys-vauraus-onnellisuus -akselilla, vaan synti-armo-iankaikkinen autuus -akselilla.

      Siitä tulikin mieleeni että tänään ajellessani töistä kotia päin, kuulin radio Dein kautta todella typerän renkutuksen, jota joku hempeämpiluonteinen varmaan kutsuu "hengelliseksi gospeliksi". Siinä ei muuta sanomaa ollut kuin että miten joku rääkyjä rääkkyi ja elvisteli miten ihanaa ja yltäkylläistä ajallista elämää hän on aina saanut elää. Oikeaa uskonasioiden rienausta oli se minusta.

      Kristityn voi käydä, ja käykin tässä elämässä niinkuin muidenkin. Ei siinä ole eroa. Mm. siksi minua suunnattomasti ärsyttää vapaiden suuntien "muuttumis" painotteinen julistus jossnka painopiste ei ole evankeliumjin lupauksissa, ei synnissä ja armossa vaan siinä miten "MÄ muutuin ku tulin uskoon ja miten hyvin mulla alkoi sit pyyhkii". Ei puhuta Kristuksen armotyöstä ja sen hyödytyksestä syntiselle vaan omasta muuttumisesta todistetaan toisille.

      Mutta aloittja kysyy, miten usko vaikuttaa TÄHÄN elämään? Ehkä kuitenkin siten että on elämällä jokin syvempi tarkoitus kuin "olla vaan sattumalta täällä hengeilemassa ja ajelehtia mihin ajelehtii". Se panee elämisen ja ihmisarvon arvostuksen uusiin puihin. Jokaisen, kaikkein epäonnistuneimmankin elämällä on yhtä suuri tarkoitus ja se on yhtä arvokas. Ihmisarvo ei perustu saavutuksiin, ei vaurauteen, eikä sitä myöskään vähennä epäonnistumiset ja inhimilliset tappiot.

      Kristityn turva on tässä elämässä minusta ennen kaikkea siinä että kävi miten kävi, yhtä kaikki en ole pudonnut Jumalan kädeltä. Kun kaadun taikka lankean (päivittäin), Jumalan armo kantaa sillä Jumala ei ole niinkuin ihmiset. Hän on meidän todellinen Isämme. Kohtaapa kristittyä tässä elämässä minkälainen inhimillinen tappio tai häviö tahansa, hän on kuitenkin rikas sillä Jeesus lupasi etteivät mitkään tämän elämän kärsimykset ja ahdistukset ole verrattavissa siihen mitä tulevaisessa elämässä on kun kaikki paha on poissa, eikä ole enää yhtään itkua, ei vihaa, ei puutetta kellään mistään. Siksi kristityn ei tarvitsisi kuolemankaan edessä mitään pelätä mutta inhimillisen heikkouden ja uskon horjuvaisuuden takia (sillä kukaan ei ole täällä vielä täydellinen uskossakaan) joki hätä tai ahdistus o nyhtä hyvin kristityllä kuin epäuskoisellakin.

      Kaikkein parasta kuitenkin on ettei tämä ole tarkoitettu vain meille jotka jo uskomme vaan ihan kaikille maailman ihmisille! Ketään pois erottelematta! Syntien anteeksiantamus on kaikille! Joka syntinsä hylkää ja tunnustaa, se saa armon!

    • Uskolla ei ole koskaan ollut mitään roolia elämässäni, koska en ole kyennyt uskomaan mihinkään ilman että olisin uskoni kohdetta ymmärtänyt.

      ps pitkään luulin, että jumalusko on jokin aikuisille keksitty riitti kuten Joulupukki on keksitty lapsille. Eipä ollutkaan.

    • Uskossa on hyvä elää. Mutta täytyy sanoa, että onnellisuus lisääntyi, kun Ruotsi oli vasta seitsemäs.:)

      • Tuo oli hauska lisäys, sillä minua nauratti tuo Ruotsi letkautus! Kiitos lyhyestä naurusta! :D


    • 7258193

      Mulla kyllä jäi paskanmaku suuhun v-lestadiolaisuudesta. Kasvoin 12v asti uskovaisena jonka jälkeen aloin tekemään asioita poiketen vl opista. Nyt oon 15v ja vanhemmatki tietää mun tilanteesta ja olo on niiku ois vankilasta päässy. Enää ei tarvi peitellä mitään. Ja vastaan kysymykseen: Tuoko usko sinulle onnellisuutta elämääsi? Vast. Toi se silloin joskus 3-8v ku en ymmärtäny vielä mistään mitään mut sen jälkeen se vaan toi tuskaa. Joka sunnuntai pakotettiin lähtemään vl omiin tilaisuuksiin joissa en tuntenut oloani kotoisaksi. Ja vanhemmille en aiemmin ollut uskaltanut sanoa koska pelkäsin niiden reaktiota. Kotona opetettiin että saa sanoa asiat suoraan mutta mitäs kävikään kun vanhemmat sai tietää mun tilanteesta. Reaktio oli juuri se mitä pelkäsin. Äiti otti sen tosi raskaasti ja aggressiivisesti, isä otti hieman paremmin mutta ei sillälailla miten olisi ollut hyvä ottaa. Vieläkin ne välillä yrittää käännyttää kohti jumalaa mutta ateistina tunnen itseni onnelliseksi. Joo kauhee raam... romaani tuli taas kirjotettuu mut fakta on faktaa.

      • Näinseasiaon

        Kyllä ne sinun vanhempasi varmasti ihan sinun omaa parastasi tarkoittavat! Itse kun synnyin ateistiseen kotiin ja olen elänyt jo näin pitkälle, en koskaan ole oikein ymmärtänyt sellaisia ihmisiä jotka ovat saaneet syntyä uskovaiseen kotiin ja sitten alkavat kapinoida ja ylenkatsoa sitä kun luulevat löytäneensä maailmasta ja sen tarjoamasta hekumasta muka jotain "parempaa". Minusta eivät ymmärrä asian kalleutta ja ainutlaatuisuutta. Ehkä kuva reaalitodellisuudesta epäuskoisen maailman keskellä saattaa varsinkin nuorilla ja lapsilla olla naivien kuvitelmien värittämä: "maailmassa kaikki on hyvin -kotona kaikki on huonoa". Sielunvihollinen saattaa uskomaan että Jumalan lapsena eläminen on "yhtä vankilaa" ja ulkona maailmassa on "vapaus".

        Olet vasta 15 -vuotias lapsi ja tulet saamaan kasvaessasi perspektiiviä asioihin elämänkokemuksen myötä. Luulen että olet kypsä arviooimaan kotia ja sen hengellisyyttä versus "vapaa maailman hekuma" vasta kun olet kasvanut edes aikuiseksi.

        Minä olen sen kierroksen kulkenut jolle sinä olet nyt astumassa. Olen kulkenut sen raskaan kautta, kokenut sen minkä perään nyt haikailet uskoen eksyttäjän valheita. Voin vakuuttaa sinulle: Kun olet kaiken "saanut" mitä sydämesi hyt halajaa, lopulta huomaat ettet olekaan saanut mitään vaan kaikki oli pelkkää valhetta, tyhjiä lupauksia.

        Olet nyt astumassa sellaisten vaunujen kyytiin, joiden menoa et kykene hillitsemään. Ne vivät sinut minne tahtovat ja minne sinä itse et tahdo. Palaja kotiisi rakas lapsi, anna anteeksi vanhemmillesi heidän puutteensa sillä sinäkin olet rikkonut heitä vastaan.

        Ja vielä lopuksi: laske tarkkaan kustannukset mitä on vaakakupin toisella puolella ja mitä toisella, ja ymmärrä mitä olet tekemässä! En tiedä sinun kodistasi mitään muuta kuin mitä olet itse kertonut. Sen kuitenkin tiedän että isäsi ja äitisi odottavat sinua takaisin. Kyllä rakkaudesta sinua neuvoneet ovat. Älä katso sitä halvaksi nuoruuden ymmärtämättömyydessä!


      • Näinseasiaon kirjoitti:

        Kyllä ne sinun vanhempasi varmasti ihan sinun omaa parastasi tarkoittavat! Itse kun synnyin ateistiseen kotiin ja olen elänyt jo näin pitkälle, en koskaan ole oikein ymmärtänyt sellaisia ihmisiä jotka ovat saaneet syntyä uskovaiseen kotiin ja sitten alkavat kapinoida ja ylenkatsoa sitä kun luulevat löytäneensä maailmasta ja sen tarjoamasta hekumasta muka jotain "parempaa". Minusta eivät ymmärrä asian kalleutta ja ainutlaatuisuutta. Ehkä kuva reaalitodellisuudesta epäuskoisen maailman keskellä saattaa varsinkin nuorilla ja lapsilla olla naivien kuvitelmien värittämä: "maailmassa kaikki on hyvin -kotona kaikki on huonoa". Sielunvihollinen saattaa uskomaan että Jumalan lapsena eläminen on "yhtä vankilaa" ja ulkona maailmassa on "vapaus".

        Olet vasta 15 -vuotias lapsi ja tulet saamaan kasvaessasi perspektiiviä asioihin elämänkokemuksen myötä. Luulen että olet kypsä arviooimaan kotia ja sen hengellisyyttä versus "vapaa maailman hekuma" vasta kun olet kasvanut edes aikuiseksi.

        Minä olen sen kierroksen kulkenut jolle sinä olet nyt astumassa. Olen kulkenut sen raskaan kautta, kokenut sen minkä perään nyt haikailet uskoen eksyttäjän valheita. Voin vakuuttaa sinulle: Kun olet kaiken "saanut" mitä sydämesi hyt halajaa, lopulta huomaat ettet olekaan saanut mitään vaan kaikki oli pelkkää valhetta, tyhjiä lupauksia.

        Olet nyt astumassa sellaisten vaunujen kyytiin, joiden menoa et kykene hillitsemään. Ne vivät sinut minne tahtovat ja minne sinä itse et tahdo. Palaja kotiisi rakas lapsi, anna anteeksi vanhemmillesi heidän puutteensa sillä sinäkin olet rikkonut heitä vastaan.

        Ja vielä lopuksi: laske tarkkaan kustannukset mitä on vaakakupin toisella puolella ja mitä toisella, ja ymmärrä mitä olet tekemässä! En tiedä sinun kodistasi mitään muuta kuin mitä olet itse kertonut. Sen kuitenkin tiedän että isäsi ja äitisi odottavat sinua takaisin. Kyllä rakkaudesta sinua neuvoneet ovat. Älä katso sitä halvaksi nuoruuden ymmärtämättömyydessä!

        Sinulla on ollut erikoinen kokemus, että maailma olisi jonkinlainen "hekuman" paikka. Kyllähän ateistina voi elää ihan normaalia elämää ilman hekumoita.


      • Näinseasiaon
        torre12 kirjoitti:

        Sinulla on ollut erikoinen kokemus, että maailma olisi jonkinlainen "hekuman" paikka. Kyllähän ateistina voi elää ihan normaalia elämää ilman hekumoita.

        Onnettomuus onkin juuri siinä ettei hekuman orja ymmärrä olevansa hekuman orja. Sinäkin kuvittelet eläväsi Jumalan edessä kelvollisesti, jopa kiittämisen arvoisesti kuten olet joskus itseäsi kehuskellut.

        Mutta Raamattu todistaa ettei koko maailmasta löydy yhtä ainuttakaan ihmistä joka Jumalan lain ja käskyt pitäisi. Ja vielä sanotaan:

        "Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja." (Jaak. 2. luku)

        ja edelleen:

        " kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy KAIKESSA, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee! " (Gal. 3. luku)

        ja vielä:

        "Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä". (Gal. 3:12)

        >>> Ei siis: "joka YRITTÄÄ tehdä ne, tai joka tekee "parhaansa" vaan joka ne TEKEE!


      • Näinseasiaon kirjoitti:

        Onnettomuus onkin juuri siinä ettei hekuman orja ymmärrä olevansa hekuman orja. Sinäkin kuvittelet eläväsi Jumalan edessä kelvollisesti, jopa kiittämisen arvoisesti kuten olet joskus itseäsi kehuskellut.

        Mutta Raamattu todistaa ettei koko maailmasta löydy yhtä ainuttakaan ihmistä joka Jumalan lain ja käskyt pitäisi. Ja vielä sanotaan:

        "Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja." (Jaak. 2. luku)

        ja edelleen:

        " kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy KAIKESSA, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee! " (Gal. 3. luku)

        ja vielä:

        "Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä". (Gal. 3:12)

        >>> Ei siis: "joka YRITTÄÄ tehdä ne, tai joka tekee "parhaansa" vaan joka ne TEKEE!

        Jaa. Kukaan ei Raamatun mukaan, eikä minunkaan mukaan tee sitä mitä Raamattu edellyttää. Puheet ovat puheita, teot puuttuvat.

        En kuvittele eläväni "Jumalan edessä", vaan täällä ihmisten keskellä. Lainkuuliaisesti ja välttäen pahoja tekoja.


      • Usko Jeesukseen ja uskonnolliset tavat ja perinteet ovat kaksi eri asiaa. Uskon, että vanhempasi ovat halunneet parastasi pakottaessaan sinut seuroihin. He ovat halunneet, että tapaat siellä uskovaisia nuoria, ja että pysyt erossa pahasta maailmasta. He ovat rakastaneet sinua ja rakastavat edelleen sinua. Mutta maailman raja ei mene vl-seurakunnassa. Kaikki me olemme maailmassa ja myös vl-seurakunnan ulkopuolella on aitoa uskoa ja uskovaisia ihmisiä. On myös muistettava, että Jeesus ei pakota ketään mihinkään. Hän on Rakkaus.

        Ateistit ovat usein rehellisiä ihmisiä niin kuin uskovaisetkin. Ei siinä mitään. He eivät vain usko Jumalaan. Ja tämä on vain niin surullista.


      • Yksi_usko kirjoitti:

        Usko Jeesukseen ja uskonnolliset tavat ja perinteet ovat kaksi eri asiaa. Uskon, että vanhempasi ovat halunneet parastasi pakottaessaan sinut seuroihin. He ovat halunneet, että tapaat siellä uskovaisia nuoria, ja että pysyt erossa pahasta maailmasta. He ovat rakastaneet sinua ja rakastavat edelleen sinua. Mutta maailman raja ei mene vl-seurakunnassa. Kaikki me olemme maailmassa ja myös vl-seurakunnan ulkopuolella on aitoa uskoa ja uskovaisia ihmisiä. On myös muistettava, että Jeesus ei pakota ketään mihinkään. Hän on Rakkaus.

        Ateistit ovat usein rehellisiä ihmisiä niin kuin uskovaisetkin. Ei siinä mitään. He eivät vain usko Jumalaan. Ja tämä on vain niin surullista.

        "Tuoko usko sinulle onnellisuutta elämääsi?" (ap)

        >> Ateistit ovat usein rehellisiä ihmisiä niin kuin uskovaisetkin. Ja tämä on vain niin surullista. <<

        Toivottavasti ei kuitenkaan niin surullinen asia, että se madaltaisi teidän uskovien onnellisuutta?


      • Näinseasiaon kirjoitti:

        Onnettomuus onkin juuri siinä ettei hekuman orja ymmärrä olevansa hekuman orja. Sinäkin kuvittelet eläväsi Jumalan edessä kelvollisesti, jopa kiittämisen arvoisesti kuten olet joskus itseäsi kehuskellut.

        Mutta Raamattu todistaa ettei koko maailmasta löydy yhtä ainuttakaan ihmistä joka Jumalan lain ja käskyt pitäisi. Ja vielä sanotaan:

        "Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja." (Jaak. 2. luku)

        ja edelleen:

        " kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy KAIKESSA, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee! " (Gal. 3. luku)

        ja vielä:

        "Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä". (Gal. 3:12)

        >>> Ei siis: "joka YRITTÄÄ tehdä ne, tai joka tekee "parhaansa" vaan joka ne TEKEE!

        Ei kukaan voi täyttää lakia. Sen vuoksihan Jeesus kuoli. Jeesus tuli kiroukseksi meidän edestämme. Uskomalla Jeesukseen vain pelastumme.

        Gal. 3:10-11
        Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."
        On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää".

        (lähde: https://www.youtube.com/watch?v=QA0eiUSJIHk)


      • qwertyilija kirjoitti:

        "Tuoko usko sinulle onnellisuutta elämääsi?" (ap)

        >> Ateistit ovat usein rehellisiä ihmisiä niin kuin uskovaisetkin. Ja tämä on vain niin surullista. <<

        Toivottavasti ei kuitenkaan niin surullinen asia, että se madaltaisi teidän uskovien onnellisuutta?

        Jos uskovaisen omassa perheessä on ateisti/ateisteja, niin uskon sen vähentävän uskovaisen onnellisuutta.


      • qwertyilija kirjoitti:

        "Tuoko usko sinulle onnellisuutta elämääsi?" (ap)

        >> Ateistit ovat usein rehellisiä ihmisiä niin kuin uskovaisetkin. Ja tämä on vain niin surullista. <<

        Toivottavasti ei kuitenkaan niin surullinen asia, että se madaltaisi teidän uskovien onnellisuutta?

        Olit jättänyt (tarkoituksella?) yhden olennaisen lauseen pois kommentistani. Se ei ole surullista, että ateisti on rehellinen vaan se, ettei hän usko Jumalaan.:)


      • Yksi_usko kirjoitti:

        Jos uskovaisen omassa perheessä on ateisti/ateisteja, niin uskon sen vähentävän uskovaisen onnellisuutta.

        Ei niiden tarvitse olla ateisteja, ne voi olla esim. v-lestadiolaisuudesta luterilaisuuteen vaihtaneita.
        Kuten usein ovatkin.


      • Yksi_usko kirjoitti:

        Olit jättänyt (tarkoituksella?) yhden olennaisen lauseen pois kommentistani. Se ei ole surullista, että ateisti on rehellinen vaan se, ettei hän usko Jumalaan.:)

        "Ateistit ovat usein rehellisiä ihmisiä niin kuin uskovaisetkin. Ei siinä mitään. He eivät vain usko Jumalaan. Ja tämä on vain niin surullista."

        Ups, kävipä moka. Yritin lyhentää viestisi ja typeryyttäni tuhosin sen.
        No, tuossa tuo alkuperäinen. Ja en todellakaan yrittänyt jotain noin läpinäkyvää typeryyttä, josta heti jäisin kiinni.

        Uusi yritys:

        Eli vaikka pitäisit ateisteja rehellisinä ihmisinä (itse olen olettaakseni ja harmikseni lähes neuroottisen rehellinen), niin voisiko se ateistisuus kuitenkin olla niin surullinen asia, että se madaltaisi teidän uskovien onnellisuutta?


      • qwertyilija kirjoitti:

        Ei niiden tarvitse olla ateisteja, ne voi olla esim. v-lestadiolaisuudesta luterilaisuuteen vaihtaneita.
        Kuten usein ovatkin.

        <<esim. v-lestadiolaisuudesta luterilaisuuteen vaihtaneita. >>

        Valitettavasti näin saattaa olla. Jos nuori, joka on alkanut kriittisesti ajattelemaan omilla aivoillaan, huomaa, että tällaisen ahtaan seurakunnan ulkopuolella onkin mukavia, reiluja ja rehellisiä ihmisiä (toisin kuin ehkä on opetettu), niin se on sitten siinä.

        << voisiko se ateistisuus kuitenkin olla niin surullinen asia, että se madaltaisi teidän uskovien onnellisuutta?>>

        Silloin kun ateisti ei ole uskovaisen omassa perheessä - aivan läheisin siis, niin ei kait se yleensä vähennä onnellisuutta. Jumalattomia on vain niin paljon ja usko vähenee koko ajan. Tämä on myös yksi ajan merkki Jeesuksen tuloa ajatellen. En tarkoita sitä, että evankeliumia ei julistettaisi.


      • Yksi_usko kirjoitti:

        <<esim. v-lestadiolaisuudesta luterilaisuuteen vaihtaneita. >>

        Valitettavasti näin saattaa olla. Jos nuori, joka on alkanut kriittisesti ajattelemaan omilla aivoillaan, huomaa, että tällaisen ahtaan seurakunnan ulkopuolella onkin mukavia, reiluja ja rehellisiä ihmisiä (toisin kuin ehkä on opetettu), niin se on sitten siinä.

        << voisiko se ateistisuus kuitenkin olla niin surullinen asia, että se madaltaisi teidän uskovien onnellisuutta?>>

        Silloin kun ateisti ei ole uskovaisen omassa perheessä - aivan läheisin siis, niin ei kait se yleensä vähennä onnellisuutta. Jumalattomia on vain niin paljon ja usko vähenee koko ajan. Tämä on myös yksi ajan merkki Jeesuksen tuloa ajatellen. En tarkoita sitä, että evankeliumia ei julistettaisi.

        Ajatellaan "Jeesuksen tuloa". Mitä on palata "pian". Sitäkö, että se venyy ja venyy ja vuosituhannet kuluu. Eipä ihme, että usko on jo hiipunut. On huijattu.


      • torre12 kirjoitti:

        Ajatellaan "Jeesuksen tuloa". Mitä on palata "pian". Sitäkö, että se venyy ja venyy ja vuosituhannet kuluu. Eipä ihme, että usko on jo hiipunut. On huijattu.

        Viipyyhän se. Ottaisit sinäkin Jeesuksen omaksi Vapahtajaksesi. Tämä saattaa viedä jumalattoman uskon ja rohkaista jumalatonta pilkkaamaan Jumalaa ja uskovia. Mutta Pyhä Henki rohkaisee jokaista uskovaista odotuksessa.:)


      • torre12 kirjoitti:

        Ajatellaan "Jeesuksen tuloa". Mitä on palata "pian". Sitäkö, että se venyy ja venyy ja vuosituhannet kuluu. Eipä ihme, että usko on jo hiipunut. On huijattu.

        Ei ole huijattu mitään. Aikain merkit täyttyvät ja itselleni yksi merkki Jeesuksen tulosta on se, että juutalaiset kääntyvät. Myös se, että usko vähenee, on merkki Jeesuksen lähestyvästä tulosta.


      • Yksi_usko kirjoitti:

        Viipyyhän se. Ottaisit sinäkin Jeesuksen omaksi Vapahtajaksesi. Tämä saattaa viedä jumalattoman uskon ja rohkaista jumalatonta pilkkaamaan Jumalaa ja uskovia. Mutta Pyhä Henki rohkaisee jokaista uskovaista odotuksessa.:)

        Heh. Kun se Jeesuksen tulo ei ollutkaan "pian", vaan ei sitten ikinä koskaan, niin ei voi mitään. Olemme olleet huijattuja.

        Ja olen jo ollut uskossa Jeesukseen vuodesta 1972, mutta sittemmin luopunut, koska Jeesus ei ollutkaan todellinen. Hänen puheensakin olivat vain puheita ilman, että uskovat tekisivät niin kuin Jeesus sanoi. Kaikki oli äärimmäisen turhaa.


      • Yksi_usko kirjoitti:

        Ei ole huijattu mitään. Aikain merkit täyttyvät ja itselleni yksi merkki Jeesuksen tulosta on se, että juutalaiset kääntyvät. Myös se, että usko vähenee, on merkki Jeesuksen lähestyvästä tulosta.

        Katsoin Patmoksen huijauksen innoittamana, että näkyykö Israelissa nälänhätää.

        Ei näkynyt, mutta juutalaisia partaisia hattumiehiä oli kaikkialla. Mitään kääntymistäkään ei näkynyt. Minua on mahdoton huijata.


      • torre12 kirjoitti:

        Katsoin Patmoksen huijauksen innoittamana, että näkyykö Israelissa nälänhätää.

        Ei näkynyt, mutta juutalaisia partaisia hattumiehiä oli kaikkialla. Mitään kääntymistäkään ei näkynyt. Minua on mahdoton huijata.

        <<Heh. Kun se Jeesuksen tulo ei ollutkaan "pian", vaan ei sitten ikinä koskaan,<<

        Jumalan pian ei ole meidän pian. Jumalan tahto on, että evankeliumi julistetaan kaikkeen maailmaan ja sitten tulee loppu.

        << koska Jeesus ei ollutkaan todellinen. Hänen puheensakin olivat vain puheita ilman, että uskovat tekisivät niin kuin Jeesus sanoi. Kaikki oli äärimmäisen turhaa. >>

        Valitettavasti uskovaisissa on monenlaisia. Itse olen huono esimerkki uskovaisesta. Joka minun elämääni katsoo ja minua seuraa, ei varmaankaan pelastu. Kyllä meidän on katsottava Jeesukseen ja seurattava Häntä. Ihmiset - uskovaisetkin - ovat varsin puutteellisia. Jeesus oli ja on täydellinen, koska Hän on Jumala.

        <<Katsoin Patmoksen huijauksen innoittamana, että näkyykö Israelissa nälänhätää. >>
        Ei näkynyt, mutta juutalaisia partaisia hattumiehiä oli kaikkialla. Mitään kääntymistäkään ei näkynyt. >>

        Ai jaa. Minä en ole katsonut mitään Patmoksen juttuja, joten en voi niistä kommentoida. Eivät juutalaiset ennen ole julistaneet evankeliumia, niin kuin he nyt tekevät. He käyvät opettamassa myös kristittyjä kristillisissä seurakunnissa. Tämä on aivan huikeaa.

        <<Minua on mahdoton huijata. >>

        Kirjoituksistasi päätellen sinut on jo huijattu. Valitettavasti.


      • Yksi_usko kirjoitti:

        <<Heh. Kun se Jeesuksen tulo ei ollutkaan "pian", vaan ei sitten ikinä koskaan,<<

        Jumalan pian ei ole meidän pian. Jumalan tahto on, että evankeliumi julistetaan kaikkeen maailmaan ja sitten tulee loppu.

        << koska Jeesus ei ollutkaan todellinen. Hänen puheensakin olivat vain puheita ilman, että uskovat tekisivät niin kuin Jeesus sanoi. Kaikki oli äärimmäisen turhaa. >>

        Valitettavasti uskovaisissa on monenlaisia. Itse olen huono esimerkki uskovaisesta. Joka minun elämääni katsoo ja minua seuraa, ei varmaankaan pelastu. Kyllä meidän on katsottava Jeesukseen ja seurattava Häntä. Ihmiset - uskovaisetkin - ovat varsin puutteellisia. Jeesus oli ja on täydellinen, koska Hän on Jumala.

        <<Katsoin Patmoksen huijauksen innoittamana, että näkyykö Israelissa nälänhätää. >>
        Ei näkynyt, mutta juutalaisia partaisia hattumiehiä oli kaikkialla. Mitään kääntymistäkään ei näkynyt. >>

        Ai jaa. Minä en ole katsonut mitään Patmoksen juttuja, joten en voi niistä kommentoida. Eivät juutalaiset ennen ole julistaneet evankeliumia, niin kuin he nyt tekevät. He käyvät opettamassa myös kristittyjä kristillisissä seurakunnissa. Tämä on aivan huikeaa.

        <<Minua on mahdoton huijata. >>

        Kirjoituksistasi päätellen sinut on jo huijattu. Valitettavasti.

        Puhuin siitä, että Jeesus sanoi tulevansa "pian". Kun niin ei käynytkään, niin alkoi selittely, että Jumalalle 1000 vuotta on kuin yksi päivä. Loppu tulee, kun aurinko muuttuu ja lopulta sammuu.

        No, kristinusko on ollut jo kauan uskonto, jossa on noin 30% maailman väestöstä. Eiköhän ole jo julistettu kaikille mahdollisille, mutta tilanne vain huononee.

        En ole kuullut nälänhädästä Israelissa, enkä myöskään juutalaisista, jotka ovat kääntyneet kristityiksi; tuskin heitä kovin montaa on.


      • jookoskookos
        torre12 kirjoitti:

        Heh. Kun se Jeesuksen tulo ei ollutkaan "pian", vaan ei sitten ikinä koskaan, niin ei voi mitään. Olemme olleet huijattuja.

        Ja olen jo ollut uskossa Jeesukseen vuodesta 1972, mutta sittemmin luopunut, koska Jeesus ei ollutkaan todellinen. Hänen puheensakin olivat vain puheita ilman, että uskovat tekisivät niin kuin Jeesus sanoi. Kaikki oli äärimmäisen turhaa.

        >Kun se Jeesuksen tulo ei ollutkaan "pian",<

        Nyt torre, ole armollinen itseäsi kohtaan ja laita tämä tieto vihdoin korvasi taakse pysyvästi, niin et tarvitse hekotella omia olkiukkojasi vastaan: 'Minä tulen pian' ilmaisun pian tarkoittaa äkisti, yhtäkkiä, odottamatta.

        Jookosta jokkeri?


      • jookoskookos kirjoitti:

        >Kun se Jeesuksen tulo ei ollutkaan "pian",<

        Nyt torre, ole armollinen itseäsi kohtaan ja laita tämä tieto vihdoin korvasi taakse pysyvästi, niin et tarvitse hekotella omia olkiukkojasi vastaan: 'Minä tulen pian' ilmaisun pian tarkoittaa äkisti, yhtäkkiä, odottamatta.

        Jookosta jokkeri?

        Kun sanotaan "minä tulen takaisin pian", niin emme tarkoita tulevamme "yhtäkkiä odottamatta".

        Se tarkoittaa, että ei tarvitse kauaa odottaa. Turha selitellä asiaa parhain päin, jookosta?


      • torre12 kirjoitti:

        Kun sanotaan "minä tulen takaisin pian", niin emme tarkoita tulevamme "yhtäkkiä odottamatta".

        Se tarkoittaa, että ei tarvitse kauaa odottaa. Turha selitellä asiaa parhain päin, jookosta?

        Nimimerkki jookoskokos on oikeassa. Näin opettavat myös Jeesukseen uskovat juutalaiset, esim. Baruch Korman.:)


      • Yksi_usko kirjoitti:

        Nimimerkki jookoskokos on oikeassa. Näin opettavat myös Jeesukseen uskovat juutalaiset, esim. Baruch Korman.:)

        Eli suomen kielessä ei ole sopivaa ilmaisua"pian tulemiselle".


      • torre12 kirjoitti:

        Eli suomen kielessä ei ole sopivaa ilmaisua"pian tulemiselle".

        Raamatun kääntämisessä olisi pitänyt ottaa huomioon tarkemmin sanojen merkitystä. Jeesukseen uskovat juutalaiset avaavat nyt Raamattua ja huomaavat käännösvirheet.:)


      • Yksi_usko kirjoitti:

        Raamatun kääntämisessä olisi pitänyt ottaa huomioon tarkemmin sanojen merkitystä. Jeesukseen uskovat juutalaiset avaavat nyt Raamattua ja huomaavat käännösvirheet.:)

        No hyvä, että on todettu Raamatun olevan väärin käännetty, mutta Jeesukseen uskovat kääntävät kaiken oikein.

        Eli kun tullaan pian, ei tullakaan nopeasti, vaan äkkiarvaamatta.


      • torre12 kirjoitti:

        No hyvä, että on todettu Raamatun olevan väärin käännetty, mutta Jeesukseen uskovat kääntävät kaiken oikein.

        Eli kun tullaan pian, ei tullakaan nopeasti, vaan äkkiarvaamatta.

        Pyhä Henki ohjaa ymmärtämään tosiuskovaisia. Uskoon tullaan ja on tultu (käännösvirheistä huolimatta). Nyt Messiaanisten juutalaisten opetuksen myötä Raamattu on todella syvällinen kirja. Ja Uusi testamentti täydentää Vanhaa testamenttia. Oikeastaan Uutta testamenttia ei ymmärrä ilman Vanhaa testamenttia eikä Vanhaa testamenttia ymmärrä ilman Uutta testamenttia.:)


      • torre12 kirjoitti:

        No hyvä, että on todettu Raamatun olevan väärin käännetty, mutta Jeesukseen uskovat kääntävät kaiken oikein.

        Eli kun tullaan pian, ei tullakaan nopeasti, vaan äkkiarvaamatta.

        Ei voi sanoa, että Raamattu olisi väärin käännetty. Raamatussa on joitakin käännösvirheitä.


      • Yksi_usko kirjoitti:

        Ei voi sanoa, että Raamattu olisi väärin käännetty. Raamatussa on joitakin käännösvirheitä.

        Lisäys. Ne eivät kuitenkaan estä uskoon tulemista, sillä Pyhä Henki antaa ymmärrystä.


      • Yksi_usko kirjoitti:

        Lisäys. Ne eivät kuitenkaan estä uskoon tulemista, sillä Pyhä Henki antaa ymmärrystä.

        Jos Jumala ja Jeesus ovat, sekä Pyhä Henki, niin mihin tarvitaan Raamattua?


    • näinontaisittenei

      Sillä on vaikutusta, mikä antaa sinulle turvallisuudentunnetta, rauhaa yms. positiivisia asioita. Sillä taas ei ole niin suurta merkitystä, mikä sen takana on. Kaikki ne ovat täysin subjektiivisia kokemuksia. Suomalaisten onnellisuus on katoavaa kansanperinnettä, niin kuin minkä tahansa populaation parissa. Meitä rasittaa globalisaatio, EU, Lännen ja Idän vastakkainasettelu, USA:n asemahtailu, Venäjä, Pohjois-Korea, Intian ja Pakistanin kireät välit, kansan jakautuminen toisiaan vastaan taisteleviksi ryhmiksi, viha- ja valhekulttuuri, elämän muutokset, rahan valta... kuinka pitkälle ihmisen sopeutumiskyky ja kärsivällisyys riittää? Eikä yhtään ole yllättävää, että galluppeja, tutkimuksia yms. väärennetään jonkin tietyn asian/tahon eduksi. Ja pelkästään epäily siitä perustuu johonkin. Jos Jumala on apuna kestämään nykyistä elämäntyyliä ja sen muuttumista, niin se on positiivinen asia. Uskontoihinkin liittyvät moraaliopit alkaa olemaan kullanarvoisia asioita, kun maailma kovenee ja kylmenee.

      • "Intian ja Pakistanin kireät välit"

        Minua ei ainakaan rasita Intian ja Pakistanin kireät välit. Itselläni on kaksi kertaa tällä vuosikymmennellä ollut opiskelijasoluasunnossa intialainen solunaapuri. Kaskummaa - pian näille intialaisille on saapunut laittomia alivuokralaisia, jotka ovat olleet pakistanilaisia. Voivat ne jostain Kasmirista tapella, mutta soluasunnossa nämä naapurit elävät sopusoinnussa ja rauhassa, sillä heillä on käytännössä katsoen sama kieli, jossa urdussa on eri kirjaimet kuin intialaisten hindin kielessä. Aivan sovussa elävät samassa soluasunnon huoneessa niin intialainen hindu kuin maallinen pakistanilainen muslimi. Heillä noin sama kieli ja osin sama kulttuuripohja Intian niemimaalta?

        Samaan tapaan suomalainen luterilainen tulee toimee suomalaisen ortodoksin kanssa? Jotain erimiellisyyttä on ollut suomalaisen luterilaisen ja venäläisen tai karjalaisen ortodoksin, kun välissä on ollut raja ja luterilainen puhdasoppinen uskontulkinta. 1600-vuosisadalla Ruotsin alueelta ortodokseja pakeni Venäjän puolelle, sillä luterilaiset heitä tavallaan sinne ajoivat. Ehkä se eripuraa aiheuttava Kasmir on kuin jaettu Karjala, mutta valitettavasti kahden ydinasevallan kiistan kohteena? "Näinontaisittenei" nimimerkki taitaa liioitella sitä - mistä Suomessa ollaan huolissaan?


    • Eikiitosjeesus

      Onni on elää sovussa tosiasioiden kanssa. Ei tarvitse uskotella itselleen tarinoita mielikuvitusolennoista. Ei olla vastuussa mielivaltaiselle narsistiselle jumalalle. Ei pakkotoistaa hassuja rituaaleja.
      Oikein hienoa ja tasapainoista siis. Toivotan oikein jumalattoman hyvää ja onnellista elämää kaikille.

      • kaikienpöljienäiti

        " Ei olla vastuussa mielivaltaiselle narsistiselle jumalalle. Ei pakkotoistaa hassuja rituaaleja. "

        Eikö juuri siksi olla onnellisia kun ei olla niinkuin nuo pöljät.
        Voisiko olla onnellinen ilman heitä


    • Usko lisää onnellisuutta täällä, mutta jossain Kiinassa voi tuntua kiusalliselta kun kamera kuvaa.

      • "Usko lisää onnellisuutta täällä, mutta jossain Kiinassa voi tuntua kiusalliselta kun kamera kuvaa. "

        Tarkoittatko sillä sitä, että täällä on uskonnonvapaus, mutta Kiinassa valtio kontrolloi uskontoa tai yrittää valvoa jopa kuvaamalla uskonnollisissa tilaisuuksissa käyviä? Sanomasi jäi vähän epäselväksi. Luterilainen Suomi ja Pohjoismaat ovat uskonnollinen onnela, mutta ei kontrolloiva Kiina?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        "Usko lisää onnellisuutta täällä, mutta jossain Kiinassa voi tuntua kiusalliselta kun kamera kuvaa. "

        Tarkoittatko sillä sitä, että täällä on uskonnonvapaus, mutta Kiinassa valtio kontrolloi uskontoa tai yrittää valvoa jopa kuvaamalla uskonnollisissa tilaisuuksissa käyviä? Sanomasi jäi vähän epäselväksi. Luterilainen Suomi ja Pohjoismaat ovat uskonnollinen onnela, mutta ei kontrolloiva Kiina?

        Juuri noin. Tai jos Egyptissä menee kirkkoon ja joku räjäyttää siellä pommin, niin ei se lisää onnellisuutta. Pakistanista puhumattakaan.


      • inti kirjoitti:

        Juuri noin. Tai jos Egyptissä menee kirkkoon ja joku räjäyttää siellä pommin, niin ei se lisää onnellisuutta. Pakistanista puhumattakaan.

        Pakistanissa on yli miljoona kristittyä. He ovat yhden mukaan vähän palvelija-asemassa uskontonsa takia ja heitä syrjitään. Mutta ulkomaalaiset krisitityt ovat järjestäneet heille kristittyjä yliopistoja, joilla kristittykin voi opiskella pitkälle. Ainut on vain se, että heitä syrjitään muslimeja suosien opintojensa jälkeen, vaikka he olisivat kuinka hyviä. Ei se Pakistan ole pahamaa, vaikka ei samanlainen paratiisi kristitylle kuin Suomi ja muut Pohjoismaat.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Pakistanissa on yli miljoona kristittyä. He ovat yhden mukaan vähän palvelija-asemassa uskontonsa takia ja heitä syrjitään. Mutta ulkomaalaiset krisitityt ovat järjestäneet heille kristittyjä yliopistoja, joilla kristittykin voi opiskella pitkälle. Ainut on vain se, että heitä syrjitään muslimeja suosien opintojensa jälkeen, vaikka he olisivat kuinka hyviä. Ei se Pakistan ole pahamaa, vaikka ei samanlainen paratiisi kristitylle kuin Suomi ja muut Pohjoismaat.

        Se lisääkö usko onnellisuutta riippuu myös ympäristöstä.


      • inti kirjoitti:

        Se lisääkö usko onnellisuutta riippuu myös ympäristöstä.

        Olet oikeassa, sillä onnessa on huomattu se, että lähimmäisten hyvinvointi ja terveys vaikuttavat myös henkilön onnellisuuskokemukseen. Se miten ympäristössä muilla ihmisillä menee vaikuttaa siihen, miten sinä tai minä koemme oman onnellisuutemme. Vai mitä tarkoitat ympäristöllä ja sen vaikutuksella?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Olet oikeassa, sillä onnessa on huomattu se, että lähimmäisten hyvinvointi ja terveys vaikuttavat myös henkilön onnellisuuskokemukseen. Se miten ympäristössä muilla ihmisillä menee vaikuttaa siihen, miten sinä tai minä koemme oman onnellisuutemme. Vai mitä tarkoitat ympäristöllä ja sen vaikutuksella?

        Tarkoitin samaa kuin yllä eli se millaisessa ympäristössä elää vaikuttaa uskovan onnellisuuteen. Jos ympäristö on kovin torjuva uskonasioihin liittyen, niin se toki vaikuttaa myös onnellisuuteen. Tähän liittyy sekin missä maassa asuu. Länsimaissakin on viime aikoina lisääntynyt vaatimus siitä, että ihmisten pitäisi uskoa samalla tavalla. Kerettiläisyys voi johtaa seuraamuksiin länsimaissakin. Tieteellinen materialismi jyllää nykyisin ainakin Kiinassa ja länsimaissa. Pelosta vapaa keskustelu tekee ihmisistä onnellisia. Tämä pätee erityisesti kristittyihin, koska onhan kristinusko sanan uskonto.


      • inti kirjoitti:

        Tarkoitin samaa kuin yllä eli se millaisessa ympäristössä elää vaikuttaa uskovan onnellisuuteen. Jos ympäristö on kovin torjuva uskonasioihin liittyen, niin se toki vaikuttaa myös onnellisuuteen. Tähän liittyy sekin missä maassa asuu. Länsimaissakin on viime aikoina lisääntynyt vaatimus siitä, että ihmisten pitäisi uskoa samalla tavalla. Kerettiläisyys voi johtaa seuraamuksiin länsimaissakin. Tieteellinen materialismi jyllää nykyisin ainakin Kiinassa ja länsimaissa. Pelosta vapaa keskustelu tekee ihmisistä onnellisia. Tämä pätee erityisesti kristittyihin, koska onhan kristinusko sanan uskonto.

        Jotkut tosiaan määrittelevät kuka on uskova. Ainakin pitää uskoa kuten määrittelijä itse.


    • Itse tulen sitä onnellisemmaksi mitä enemmän tiedän. Vapauttava tunne.

      • Minulla se taitaa olla päinvastaisesti - mitä enemmän tiedän sitä onnettomaksi tulen? Tämä on lähinnä maailmanmenosta, maailman taudeista ja rikoksista. Esimerkiksi poliisi- ja oikeustalo työpaikkana opetti kaikenlaista sellaista, että en missään nimessä ole onnellinen saatuani enemmän tietoa rikollismailmasta. Myöskään ihmisen luuston oppiminen haudoista hautausmaatyöntekijänä johdi ihmisen anatomian tuntemiseen, mutta ei ollut vapauttava tieto, sillä silloin tuli myös ymmärtääkseen kaiken katoavaisuuden ja oman sekä ympäristön kuolevaisuuden. Minusta lääketieteellinen tieto ei tee onnelliseksi, mutta sillä tiedolla moni lääkäri voi tehdä muitten olosta paremman ja pelastaa ihmishenkiä. Minusta sellainen tieto lisää vain vastuuntunnetta, mutta ei ratkaisevasti onnellisuutta? Hyvö ja oikea tieto on yhteisön kannalta hyväksi, mutta minusta lis tieto ei aina tuo onnellisuutta? Teoriassa jonain tiedemiehenä saattaisi tärkeän tieteen tieto tuottaa onnea, mutta kaikkea ei ole hyvä tietää esimerkiksi perheen sisällä tai ystävistä. Tietäminen ei ole niin yksinkertainen asia vau onko?


    • Minun elämässäni uskolla oikeastaan ei ole juuri sijaa - ellei nyt sitten lasketa mukaan uskonnollisuudesta keskustelemista, jota täälläkin harrastan. Minun elämääni onnea tuovat läheiset, harrastukset ja työ, joiden kautta tulee se tietty perusturvallisuus.

      • Oikeastaan tämä oli hyvä vastaus aloitukseen ei-uskovan näkökulmasta. Itselleni usko tuottaa onnea jokailtaisen rukoilun merkeissä. Eilenkin ehkä naivisti rukoilin torre12 puolesta. Ja teen niin tänäänkin. Toivoin ehkä lapsellisesti löytävän vielä Jumalan elämäänsä. Rukoilu illalla tuo onnea elämääni ja kristillinen sosiaalinen elämä. Kahden viikon päästä menen yhden nuoren naisen luokse raamattupiiriin. Sinne raamikseen tulee myös ehkä meidän yhteinen ystävämme. Minulla osin se läheisten ihmistenpiiri koostuu uskovista ihmisistä, joten heitä luterilaisissa riennoissa kiva tavata.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Oikeastaan tämä oli hyvä vastaus aloitukseen ei-uskovan näkökulmasta. Itselleni usko tuottaa onnea jokailtaisen rukoilun merkeissä. Eilenkin ehkä naivisti rukoilin torre12 puolesta. Ja teen niin tänäänkin. Toivoin ehkä lapsellisesti löytävän vielä Jumalan elämäänsä. Rukoilu illalla tuo onnea elämääni ja kristillinen sosiaalinen elämä. Kahden viikon päästä menen yhden nuoren naisen luokse raamattupiiriin. Sinne raamikseen tulee myös ehkä meidän yhteinen ystävämme. Minulla osin se läheisten ihmistenpiiri koostuu uskovista ihmisistä, joten heitä luterilaisissa riennoissa kiva tavata.

        Minun nähdäkseni Sinä saattaisit tarvita elämääsi jotakin ihan muuta kuin uskonnollista haihattelua. En kuitenkaan tunne sen enemmän sinua kuin koko tarinaasikaan, joten saatan olla väärässäkin. Jos elämänsä haluaa noin käyttää, asia ei minulle kuulu.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Minun nähdäkseni Sinä saattaisit tarvita elämääsi jotakin ihan muuta kuin uskonnollista haihattelua. En kuitenkaan tunne sen enemmän sinua kuin koko tarinaasikaan, joten saatan olla väärässäkin. Jos elämänsä haluaa noin käyttää, asia ei minulle kuulu.

        No, tänään oli kirkossa kiltisti ennen 20 minuuttia jumalanpalveluksen alkua. Se kirkonpalvelus menee vieläkin nyt, mutta minä lähdin sieltä toisen virren kohdalla vajaat 15 minuuttia jumiksen alkamisen jälkeen. Ei huvittanut. Naisseura, joka yleensä minulla on siellä, oli käymässä Helsingissä. Ei juuri tuttuja niin, että ei edes kirkkokahvit houkuttaneet jäämään. Oleellista oli se, että uskoin kumminkin Jumalaan ja pyysin kirkossa Jeesuksen johdattamaan elämääni.

        Uskon takia menin jumikseen, mutta jumalanpalvelus ei viehättänyt, vaikka tarjolla oli viihdyttävää musiikkia muutaman nuoren toimesta. Käympä joku toinen kerta ja en koe jumiksia sekä muita menoja uskonnollisena haihatteluina. Teoriassa en seuraavan lukuvuoden teologianopintojen jälkeen ehkä enää ole uskossa tai ainakin suhtautumiseni uskontoon on mennyt tieteellisempään suuntaan.


    • Kyllä.

    • Uskonvastaus

      Kunnon medialuterilais-aloitus. Ja onkin uskottava noinkin kysymyksen olevan.

    • Jos olet masentunut, niin kumpi auttaa enemmän, sekö, että joku ystävä on rinnalla ja sanoo hyviä sanoja, kauniita sanoja, keksii kivaa tekemistä, hauskuttaa ja auttaa unohtamaan murheen, vai se, että joku uskovainen sanoo: Ota jeesus vastaan jeesus auttaa, isä on pojassa ja poika isässä ja pyhä henki lähtee molemmista. ?

    • Uskon hyvien, kauniiden, kannustavien sanojen merkitykseen. Uskon siis Sanan merkitykseen myös pelastavana asiana.

    • Valitettavasti en ole koskaan piristynyt kirkossa, se on liian synkkä ja rituaalinen/ seremoniallinen paikka. pitää tietää milloin on noustava seisomaan, milloin saa istua, pitää hakea oikeita virsia kirjasta, pitää kuunnella paatoksellista puhetta synnistä, synnintunnosta, katumuksesta, kuolemasta ja jeesuksesta, joka riippuu kärsineen näköisenä alttaritaulussa.

      Jos haluatte vain elää ja piristyä, niin menkää ystävän kanssa huvipuistoon, ulkoilmaan, hurjimpaan vuorstorataan, pelätkää, nauttikaa, huutakaa, kauhistukaa, kirkukaa, kyllä se piristää aisteja enemmän kuin kullalla koristettu kirkko, jonka penkissä istut hiljaa, vakavana ja hurskaan näköisenä, hengittelet ummehtunutta ilmaa ja laulat golgatan ristiä.

      • No , kuka missäkin piristyy. Itse en piristy missään sellaisessa paikassa, jossa on paljon ihmisiä ja meteliä. Joskus se hiljaa paikalla istuminen saattaa piristää enemmän, oli sitten sisällä tai ulkona.


      • missäsiinäonni1

        En pysty enää jalallanikaan astumaan kirkkoon sen jälkeen, kun minulle selvisi kristinuskon oppinormisto, että se perustuu siihen, että uskovaiset ostivat sielunsa saatananvaltakunnasta lahjoittamalla Pirulle itsensä vastineeksi Jeesus Kristuksen Jumalana.

        Ja koska kristinuskon luterilaisuudesta - muista en tiedä - ei opista edes löydy sen enempää sielua kuin taivaaseen menoakaan, niin kyllä oppi on synkeintä paholaisen tekoa jos mikään.

        Kummallista, jos se tekee jonkun onnelliseksi, mutta kertonee vain ihmisen luonnosta, ja antaa ymmärrystä sille, että miksi Jumala karkoitti ihmisen paratiisista, kun tämä tuli tietämään hyvän ja pahan.

        Näin kristinuskossa pahakin muuttuu hyväksi, jos siitä on vain etua itselle.


      • missäsiinäonni1 kirjoitti:

        En pysty enää jalallanikaan astumaan kirkkoon sen jälkeen, kun minulle selvisi kristinuskon oppinormisto, että se perustuu siihen, että uskovaiset ostivat sielunsa saatananvaltakunnasta lahjoittamalla Pirulle itsensä vastineeksi Jeesus Kristuksen Jumalana.

        Ja koska kristinuskon luterilaisuudesta - muista en tiedä - ei opista edes löydy sen enempää sielua kuin taivaaseen menoakaan, niin kyllä oppi on synkeintä paholaisen tekoa jos mikään.

        Kummallista, jos se tekee jonkun onnelliseksi, mutta kertonee vain ihmisen luonnosta, ja antaa ymmärrystä sille, että miksi Jumala karkoitti ihmisen paratiisista, kun tämä tuli tietämään hyvän ja pahan.

        Näin kristinuskossa pahakin muuttuu hyväksi, jos siitä on vain etua itselle.

        Mitä hyötyä Jumalalle oli siitä, että kaksi ensimmäistä sai tietoonsa hyvän ja pahan? Etteivät olisi hoksanneet Jumalan tekemiä järjettömiä tekoja?


      • mummomuori kirjoitti:

        No , kuka missäkin piristyy. Itse en piristy missään sellaisessa paikassa, jossa on paljon ihmisiä ja meteliä. Joskus se hiljaa paikalla istuminen saattaa piristää enemmän, oli sitten sisällä tai ulkona.

        Itselläni juuri se sisällä istuminen on ongelma ja nimenomaan jos on paljon porukkaa. Olen enemmän ulkoilmaihminen siinä mielessä, että parhaiten sitä keskittyy vaikka seisomalla kaikessa rauhassa metsässä. Olipa kyse luentosalista tai vaikka kirkosta, niin tuntuu, että happi loppuu jossain vaiheessa tilaisuutta, vaikka sali ilmamassoineen olisi valtava. Vertaa tätä sitten ahtaampaan tilaan.

        Kerran erään pitkän lennon päätteeksi, kun kone oli jo maassa ja porukka lähti poistumaan koneesta, oli toiminta sen verran verkkaista ja olo sen verran hapeton, että ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran elämässäni koin, että nyt taitaa tulla paniikkikohtaus. Sain kuitenkin kontrolloitua itseni ja odotettu maltilla poistumisvuoroa koneesta. Mutta nämä ovat näitä elämän hetkellisiä "menkää pois tieltäni tilanteita" - joissa itse kuitenkin olen vastaavasti jonkun muun tiellä. Liikenteessä sama juttu muutenkin.


      • missäsiinäonni1 kirjoitti:

        En pysty enää jalallanikaan astumaan kirkkoon sen jälkeen, kun minulle selvisi kristinuskon oppinormisto, että se perustuu siihen, että uskovaiset ostivat sielunsa saatananvaltakunnasta lahjoittamalla Pirulle itsensä vastineeksi Jeesus Kristuksen Jumalana.

        Ja koska kristinuskon luterilaisuudesta - muista en tiedä - ei opista edes löydy sen enempää sielua kuin taivaaseen menoakaan, niin kyllä oppi on synkeintä paholaisen tekoa jos mikään.

        Kummallista, jos se tekee jonkun onnelliseksi, mutta kertonee vain ihmisen luonnosta, ja antaa ymmärrystä sille, että miksi Jumala karkoitti ihmisen paratiisista, kun tämä tuli tietämään hyvän ja pahan.

        Näin kristinuskossa pahakin muuttuu hyväksi, jos siitä on vain etua itselle.

        "Ja koska kristinuskon luterilaisuudesta - muista en tiedä..."

        :D Tunnuthat tuota tietävän, kun niin varmasti esität mielipiteitäsi.


      • mummomuori kirjoitti:

        "Ja koska kristinuskon luterilaisuudesta - muista en tiedä..."

        :D Tunnuthat tuota tietävän, kun niin varmasti esität mielipiteitäsi.

        Taitaa olla suunsoittaja tai jonkinlainen provo tuo kirjoittaja. Itse huomasin, että onnellisuutta elämääni tuotti usko eilen. Jalka oli rujeilla turvonnut rajusti niin, että sillä oli vaikea kävellä. Pyysin hädissäni, että "Jeesus paranna". Uskoin, että Jumala voi auttaa. Toisaalta lääkäri uskoi ajanmyötä sen paranevan ja tänään minun pitäisi mennä vain uudestaan lääkäriin, jos jalkaa koskee. Uskon siis, että Jumala voi parantaa ja onnellisuutta lisää se, että lääkäri uskoo jalan paranevan pian uudelleen, kun luita ei ole röntgenin mukaan kumminkaan poikki. Jalassa hädissään ollessa usko Jumalan apuun luo onnellisuutta ja parantaa siis apua. En kylläkään uskossa lähtenyt siitä kiinni, että uskon vain Jumalan parantavaan voimaan vaan menin ensiksi lääkäriin ja vasta sitten pyysin Jumalaa parantamaan. Nyt toivon, että rukoiluni tuottaa tulosta ja paranen, kun lääkärikin näytti uskovan paranemiseeni.


    • Voisin kyllä käydä jossain uskovaisten ryhmässä, jos niissä olisi avointa, vuorovaikutteista keskustelua, niin sanotusti interaktiivista mediaa, mutta eihän sellaisia ole, koska toisenlaisia näkemyksiä pidetään uskonrauhan rikkomisena.

      Tällä suojellaan yksinpuhelun mahdollisuutta, eli yhdenlaista näkemystä, johon verkkoon kaikkien pitäisi uida. Yksinpuhelijat ovat kuitenkin erimielisiä keskenään ja kilpailevat siitä, kenellä on parhaat syötit, kuka saa eniten kaloja verkkoonsa. Ja näin syntyy niin sanottuja lahkoja, jotka vihaavat toisiaan.

      • Lahko on kuin miinakentän ympäröimä alue. Joka eksyy ajatuksissaan tuon lahkonsa sallitun alueen ulkopuolelle todellakin huomaa sen. Hän huomaa myös sen, ettei lahkossa vihata ketään niin paljoa kuin lahkon jättänyttä.

        Eli lahkolaisen onnellisuus voi kärsiä, jos fiilis alkaa olla kuin vankilassa.


      • eihyväkenellekään1

        Niinpä, uskonto on pahuuden ruumiillistuma.


      • eihyväkenellekään1 kirjoitti:

        Niinpä, uskonto on pahuuden ruumiillistuma.

        Oli noita muualle muuttaneita suomalaisia, niin Thaimaassa ollut mies oli aivan järjettömänä tehnyt paikalliseen tapaan pienen temppelin, jossa oli buddha-patsas, ja jonne toi päivittäin ruokaa.


    • Takapenkkiläinen

      On paljon ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan koska ovat saaneet kasvatuksen mukana kristinuskon, viettävät joulut ja pääsiäiset, mutta heillä ei ole sitä palavaa uskoa, jonka uskoontulleet tuntevat.
      Heillä on oma luottamuksensa Jumalaan, mutta siihen ei liity jokapäiväinen yhteydenpito, kirkot ja rukouspiirit. Moni takapenkkiläinen vain tuntee olevansa kristitty.
      Lohduttava on lause, jonka kerran luin, kun joku epäili uskoaan Jumalaan: "Jumala uskoo sinuun".
      Se on aikamoinen voimalause.
      Kun se tavallinen tavis ei koska koe tätä uskoon tuloa, joka niin monelle aitokristitylle on elämääkin suurempi kokemus, niin on hyvä tietää, että ei välttämättä ole tuhoin tuomittu.

    • kanttoriurkuri

      Mitä pitempi leipäjono, sitä onnellisempi kansa. Näin on todettu jälleen tutkimuksissa.

      • kanttoriurkuri: "Mitä pitempi leipäjono, sitä onnellisempi kansa. Näin on todettu jälleen tutkimuksissa."

        Minä en ymmärrä oikein tämän sanomasi logiikkaa? Tai ehkä leivästä puutteessa oleva on onnellinen, kun vihdoin saa ruokaa. Itse olen joskus vuosia sitten olen ollut hetken leipäjonossa. Olin onnellinen, kun ei tarvinnut olla nälissään ja oli jotain syötävää. Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että rukoiluni taitaa tuottaa hedelmää ja kipeä jalkani on paranemmassa. Nyt voin kävellä taas yli puolenkilometrin päähän - siitä olen onnelllinen ja siitä, että pääsen kipeän jalan kanssa läheiseen luterilaiseen jumalanpalvelukseen huomenna. :)


    • Anonyymi

      Rehellisesti sanoen en ole erityisen onnellinen, ehkä en ole ikinä uskonut paljoa muuhun kuin sopeutumiseen.
      Kiitollinen Jumalan huolenpidosta olen.
      Samoin kuin Mummomuori tykkään joskus vain olla hiljaa.

    • Anonyymi

      Rehellisesti sanoen en ole erityisen onnellinen, ehkä en ole ikinä uskonut paljoa muuhun kuin sopeutumiseen.
      Kiitollinen Jumalan huolenpidosta olen.
      Samoin kuin Mummomuori tykkään joskus vain olla hiljaa.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Käynti ortodoksien Jumalanpalveluksessa Valamon luostarissa oli hyvä kokemus.

      Ihmetellessä enimmäkseen, kaikki oli uutta.

      Kyllä se toi onnellisuutta.

      • Kieltämättä ortodokseilla on sellainen asenne, että aina tulee onnelliseksi.


    • Anonyymi

      Joku viisas on sanonut, että se ei ole tärkeää mihin uskontoon kuuluu, vaan se, millaiseksi se ihmisen tekee.

      • Kieltämättä aika viisaasti tuumattu.


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies pakko olla rehellinen

      Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau
      Ikävä
      56
      6648
    2. Olet saanut kyllä tunnisteita

      Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens
      Ikävä
      40
      4582
    3. Romillt veressä

      Miten pystyy ajamaan 4 romillen humalassa
      Suomussalmi
      56
      2319
    4. Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen

      Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat
      Tv-sarjat
      39
      1878
    5. Hirvenmaitojuusto

      Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,
      Ruoka ja juoma
      7
      1438
    6. Joka päivä olen lukenut

      Lähes kaiken. Ne sanat ja miten olet minut nähnyt. Se sattuu niin syvälle sydämeen. Ehkä vain manipuloit tai jotain. Sil
      Ikävä
      15
      1219
    7. Rakkauteni

      Elämäni suurin sellainen joka ei enää rakasta minua
      Ikävä
      17
      1214
    8. Olet varmaan nalle nyt ilonen ku

      Se A antaa niin paljo ku haluat..
      Ikävä
      17
      1191
    9. Ootko muuten täällä edellee?

      A nainen? En luota suhun ja mokasit testin.
      Ikävä
      24
      1154
    10. Kerro mulle miksi juuri me

      Kohdattiin? Tässä elämässä. Vaikka ollaan edelleen tutut tuntemattomat. Se on omituinen tunne.
      Ikävä
      67
      1097
    Aihe