Veneilyperinteiden vaaliminen

"Ensimmäinen veneilykausi alkoi ennen kuin olin täyttänyt 10 vuotta, ennen 15 vuoden ikää kuljin merellä yksin rekisteröidyllä pulpettiveneellä. Kenelläkään ei tullut mieleenkään mitkään ikärajat tai pätevyysvaatimukset"

Veneilyn säännöt ei ole muuttuneet tältä osin lainkaan. Itse aloitin veneilyn vuonna 1979 ja jo silloin rekisteröidyn veneen kuljettamiseen vaadittiin 15 vuoden ikä. Myöskään perämoottoriveneen rekisteröintiin ei ole tullut muutoksia. Silloin vuonna 1979 se raja oli sama kuin nyt eli 20 heppasella sai vielä ajaa alle 15 vee ja niin me poijjaat ajettiinkin.

"sen mukana tullut pätevyysvaatimukset,"

Myöskään pätevyysvaatimuksiin ei ole tullut mitään muutoksia. Edelleen kuljettajalta vaaditaan sama pätevyys eli pelkästään taitoa.

Meri-VHF:n osaltakaan ei tullut kiristyksiä, päinvastoin. Mielestäni nykykäytäntö on helpotus.

Pormillerajoja on kyllä asteella tiukennettu. 1,5 -> 1,0.

"mutta silti vielä ihmetyttää käsitykset perinteisen navigoinnin tarpeettomuudesta."

Tästä olen samaa mieltä. Samoin tuosta avun hälyttämisestä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ensimmäinen veneilykausi alkoi ennen kuin olin täyttänyt 10 vuotta, ennen 15 vuoden ikää kuljin merellä yksin rekisteröidyllä pulpettiveneellä. Kenelläkään ei tullut mieleenkään mitkään ikärajat tai pätevyysvaatimukset"

Veneilyn säännöt ei ole muuttuneet tältä osin lainkaan. Itse aloitin veneilyn vuonna 1979 ja jo silloin rekisteröidyn veneen kuljettamiseen vaadittiin 15 vuoden ikä. Myöskään perämoottoriveneen rekisteröintiin ei ole tullut muutoksia. Silloin vuonna 1979 se raja oli sama kuin nyt eli 20 heppasella sai vielä ajaa alle 15 vee ja niin me poijjaat ajettiinkin.

"sen mukana tullut pätevyysvaatimukset,"

Myöskään pätevyysvaatimuksiin ei ole tullut mitään muutoksia. Edelleen kuljettajalta vaaditaan sama pätevyys eli pelkästään taitoa.

Meri-VHF:n osaltakaan ei tullut kiristyksiä, päinvastoin. Mielestäni nykykäytäntö on helpotus.

Pormillerajoja on kyllä asteella tiukennettu. 1,5 -> 1,0.

"mutta silti vielä ihmetyttää käsitykset perinteisen navigoinnin tarpeettomuudesta."

Tästä olen samaa mieltä. Samoin tuosta avun hälyttämisestä.

Lue lisää

Kirjoittelette näköjään näistä nykyajan veneilystä ja tämän ajan määräyksistä ja vaatimuksista, jotka on kyllä aika paljon muuttuneet 1950 puolivälistä alkaen jolloin kyllä tarvittiin navigointitaitoa ja tietoa kun oli vaan käytössä kartta, kompassi ja kello.
Itsekukin liikkui sellaisella veneellä ja varusteilla mitä oli saanut hankittua ja onnistui kuitenkin.

Pitäisi kai sitten määritellä, mitä se "kunnioittaminen" tarkoittaa. Esimerkiksi perinteiden pitäminen mielenkiintoisina ei minusta ole kunnioittamista.

Minusta kunnioittaminen tarkoittaa arvostamista, sitä, että pitää jotain asiaa tai ihmistä hyvänä ja arvostettavana. Toisin sanoen, jos kunnioittaa jotain perinnettä, sitä on loogista myös noudattaa, ellei siihen ole jotain suoranaista estettä.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisi kai sitten määritellä, mitä se "kunnioittaminen" tarkoittaa. Esimerkiksi perinteiden pitäminen mielenkiintoisina ei minusta ole kunnioittamista.

Minusta kunnioittaminen tarkoittaa arvostamista, sitä, että pitää jotain asiaa tai ihmistä hyvänä ja arvostettavana. Toisin sanoen, jos kunnioittaa jotain perinnettä, sitä on loogista myös noudattaa, ellei siihen ole jotain suoranaista estettä.

Lue lisää

On paljon perinteitä, joita voi arvostaa ilman, että niitä noudattaa.

Kunnioittaminen määritellään mm. myönteisenä tunteena. Esimerkiksi lipputervehdystä kohtaan minulla on myönteisiä tunteita, vaikka en sitä itse tee enkä siihen vastaa, jos joku sattuisi sen tekemään.

Hyvin monet perinteet perustuvat ihmisten erilaiseen arvoon. Ne ovat hiljalleen poistuneet, kun ihmisiä alettiin pitämään yhdenvertaisina. Joskus tuntuu siltä, että ainakin osa niistä, jotka haikailevat perinteiden noudattamista kaipaavat itselleen jonkinlaista näkyvää asemaa iän tai jonkun muun seikan perusteella. Siksi punaisista housuistakin kirjoitettiin niin pitkään.

Mitähän tarkoitat hyvällä vesilläkulku tavalla?
Ja miten sellaiseen voisi omaehtoisesti tutustua, jolla jokainen tarkoittaa eri asioita? Vai luuletko tosiaankin kyseisellä käsitteellä olevan jokin yleisesti hyväksytty ja tunnustettu merkitys?!?

Sääntöjen osaaminen ja muiden huomioiminen onkin sitten jo kannatettava toive, muttei liity tapoihin tai perinteisiin enää mitenkään.

Uusia perinteitä syntyy joka päivä. Karttaplotteri on jo sukupolven ikäinen, joten se voi ihan hyvin olla perinne. Ei taida olla mitään sääntöä minkä ikäinen asia voi olla perinne. Jos joku asiat tehdään kolmannen kerran, se on jo perinteinen.

Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään.

Perinne ei siis itsessään ole mikään peruste tehdä asioita tietyllä tavalla koska se ei sisällä perusteita asialle vaan ainoastaan jonkinlaisen aikaulottuvuuden. Perinteinä olevat asiat voivat yhtä hyvin olla hyviä kuin pahojakin.

Kaikkein huonoimpia perusteluja asian tekemiseen jollain tavalla on se, että niin on aina tehty. Se liippaa aika läheltä perinteitä.

Siis perinteinen polttoaineen loppuminen :D

Anonyymi kirjoitti:

Uusia perinteitä syntyy joka päivä. Karttaplotteri on jo sukupolven ikäinen, joten se voi ihan hyvin olla perinne. Ei taida olla mitään sääntöä minkä ikäinen asia voi olla perinne. Jos joku asiat tehdään kolmannen kerran, se on jo perinteinen.

Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään.

Perinne ei siis itsessään ole mikään peruste tehdä asioita tietyllä tavalla koska se ei sisällä perusteita asialle vaan ainoastaan jonkinlaisen aikaulottuvuuden. Perinteinä olevat asiat voivat yhtä hyvin olla hyviä kuin pahojakin.

Kaikkein huonoimpia perusteluja asian tekemiseen jollain tavalla on se, että niin on aina tehty. Se liippaa aika läheltä perinteitä.

Lue lisää

"Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään."

Jep, mutta aloittaja puhuikin avauksessaan vuosisataisesta perinteestä, mikä ilmeisesti jäi sinulta huomaamatta?

Anonyymi kirjoitti:

"Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään."

Jep, mutta aloittaja puhuikin avauksessaan vuosisataisesta perinteestä, mikä ilmeisesti jäi sinulta huomaamatta?

Lue lisää

Se ei muuta asiaa. Orjakaupalla on vuosisataiset perinteet.

Anonyymi kirjoitti:

Uusia perinteitä syntyy joka päivä. Karttaplotteri on jo sukupolven ikäinen, joten se voi ihan hyvin olla perinne. Ei taida olla mitään sääntöä minkä ikäinen asia voi olla perinne. Jos joku asiat tehdään kolmannen kerran, se on jo perinteinen.

Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään.

Perinne ei siis itsessään ole mikään peruste tehdä asioita tietyllä tavalla koska se ei sisällä perusteita asialle vaan ainoastaan jonkinlaisen aikaulottuvuuden. Perinteinä olevat asiat voivat yhtä hyvin olla hyviä kuin pahojakin.

Kaikkein huonoimpia perusteluja asian tekemiseen jollain tavalla on se, että niin on aina tehty. Se liippaa aika läheltä perinteitä.

Lue lisää

"Perinne on siitä jännä sana, että se voi tarkoittaa melkein mitä vaan menneestä ajasta nykyhetkeen ja jossain määrin myös tulevaisuuteen, jos kyse on asiasta, jota myös tullaan tekemään."

Mielenkiintoinen määrittely perinteestä. Kertoisitko esimerkin perinteestä, asiasta mitä nyt ei tehdä, mutta tullaan tulevaisuudessa tekemään.

Yhtäkkiä määrittelysi tuntuu yhtä loogiselta kuin menneen aikamuodon käyttö tulevista tapahtumista puhuttaessa.

Yleisin avuntarpeen syy ei suinkaan ole (eikä ole koskaan ollutkaan) polttoaineen loppuminen; olisi toivottavaa että tätä virheellistä käsitystä ei enää levitettäisi. Vuonna 2018 yleisin syy meripelastustapahtumissa (joka ei kata kaikkia avustustapahtumia) oli konevika (21 %) ja siitä vain murto-osa polttoaineen loppumisia. Turhimpia syitä meripelastus- tai avustustapahtumaan se polttoaineen loppuminen toki on.

Koli kirjoitetaan isolla k:lla.

Aallot, mitä meri olisi ilman niitä?

Sen sijaan, että yrittäisimme keksiä jotain sääntöjä, joita kukaan ei tiedä ja loput ei noudata, niin terve järki auttaa. On paikkoja, jossa on paljon liikennettä. Siellä on myös aaltoja. Niitäpaikkoja on kuitenkin vähän ja niissäkin liikennettä harvoin ruuhkaksi asti.

Jos kokee muiden aallot häiritseviksi, voi aina valita reitin niin, ettei mene niihin kohtiin tai niihin aikoihin, kun muita on liikkeellä. On hyvä, että suurin osa liikenteestä on tietyillä väylillä koska se rauhoittaa muuta saaristoa eikä jokaisen saaren ympärillä pyöri veneitä.

Jo 100m etäisyys väylän keskiviivasta pienentää aaltoja huomattavasti. On helpompi vaikuttaa omaan paikkaansa väylällä kuin vaatia itselleen keskiviivaa tuloksetta. Tämä siis ihan reaalimaailmassa ottamatta kantaa siihen, mikä olisi kenenkin mielestä oikein tai väärin ;D

Selvennykseksi kerrottakoon, että olen aloittanut veneilyn jo silloin kun käyttämäni happi tuli letkua pitkin äitini verenkierrosta. Alkuvuosista en muista mitään , se on myönnettävä, mutta viimeiset 60 vuotta ovat vielä selkeästi mielessä.

Kalustona on ollut soutuveneet, moottoriveneet, purjeveneet ja useita vesilentokoneita ja yksi kiinteillä kellukkeilla varustettu helikopteri. Noihin kaikkiin on ollut lisäksi ammattilupakirjat tai kuljettajankirjat(D). Veneisiin toisin vain KHVK kirja (CIMS).

Nyt kun tämä kokemusasia on saatu käsiteltyä, niin palataan tuohon aiheeseen. Kirjoittajilta jäi mainitsematta, miten niihin turvavesiviittoihin suhtaudutaan. Tarjosin ajatusta että kumpikin kulkusuunta jättäisi ne viitat vasemmalle, jolloin likenne voisi levittäytyä siitä keskiviivalta veneiden kokojärjestyksessä kohti väylän laitaa.

Olen ollut purjehtimassa tuolla ko. väylällä alle 30 ft veneelläni ja siellä ”omalla” puolellani lähellä reunaa on vastaan tullut suuri moottorivene valtavine aaltoineen. Kesäisessä heikossa tuulessa puomi hakkaa ja purjeet paukkuvat - aivan turhaa kun isot veneet voisivat kohdata siellä väylän keskiviivalla toisensa ja laidalla oleville jäisi aikaa varustautua niihin aaltoihin.

Säästän tässä joltakin aikaa kirjoittamisesta ja sanon tietäväni, että veneellä liikkeellä oltaessa on kestettävä aallot, kuten monet muutkin eteen tulevat tilanteet. Kysyn silti onko sen ison aluksen pakko ajaa niin läheltä ettei kunnolla pysty arvioimaan edes sivuutuspuolta?

Satunnainen tarkkailija

Anonyymi kirjoitti:

Selvennykseksi kerrottakoon, että olen aloittanut veneilyn jo silloin kun käyttämäni happi tuli letkua pitkin äitini verenkierrosta. Alkuvuosista en muista mitään , se on myönnettävä, mutta viimeiset 60 vuotta ovat vielä selkeästi mielessä.

Kalustona on ollut soutuveneet, moottoriveneet, purjeveneet ja useita vesilentokoneita ja yksi kiinteillä kellukkeilla varustettu helikopteri. Noihin kaikkiin on ollut lisäksi ammattilupakirjat tai kuljettajankirjat(D). Veneisiin toisin vain KHVK kirja (CIMS).

Nyt kun tämä kokemusasia on saatu käsiteltyä, niin palataan tuohon aiheeseen. Kirjoittajilta jäi mainitsematta, miten niihin turvavesiviittoihin suhtaudutaan. Tarjosin ajatusta että kumpikin kulkusuunta jättäisi ne viitat vasemmalle, jolloin likenne voisi levittäytyä siitä keskiviivalta veneiden kokojärjestyksessä kohti väylän laitaa.

Olen ollut purjehtimassa tuolla ko. väylällä alle 30 ft veneelläni ja siellä ”omalla” puolellani lähellä reunaa on vastaan tullut suuri moottorivene valtavine aaltoineen. Kesäisessä heikossa tuulessa puomi hakkaa ja purjeet paukkuvat - aivan turhaa kun isot veneet voisivat kohdata siellä väylän keskiviivalla toisensa ja laidalla oleville jäisi aikaa varustautua niihin aaltoihin.

Säästän tässä joltakin aikaa kirjoittamisesta ja sanon tietäväni, että veneellä liikkeellä oltaessa on kestettävä aallot, kuten monet muutkin eteen tulevat tilanteet. Kysyn silti onko sen ison aluksen pakko ajaa niin läheltä ettei kunnolla pysty arvioimaan edes sivuutuspuolta?

Satunnainen tarkkailija

Lue lisää

Että sen kerran, kun iso vene ei ajanut keskiviivaa ettei aihauttaisi suurimmalle osalle aaltoja, niin joku saa niistä kuitenkin herneen nenäänsä :D

Valitettavasti kukaan niistä sillä hetkelle keskiviivaa kulkeneista ei kiitä huomaavaisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Selvennykseksi kerrottakoon, että olen aloittanut veneilyn jo silloin kun käyttämäni happi tuli letkua pitkin äitini verenkierrosta. Alkuvuosista en muista mitään , se on myönnettävä, mutta viimeiset 60 vuotta ovat vielä selkeästi mielessä.

Kalustona on ollut soutuveneet, moottoriveneet, purjeveneet ja useita vesilentokoneita ja yksi kiinteillä kellukkeilla varustettu helikopteri. Noihin kaikkiin on ollut lisäksi ammattilupakirjat tai kuljettajankirjat(D). Veneisiin toisin vain KHVK kirja (CIMS).

Nyt kun tämä kokemusasia on saatu käsiteltyä, niin palataan tuohon aiheeseen. Kirjoittajilta jäi mainitsematta, miten niihin turvavesiviittoihin suhtaudutaan. Tarjosin ajatusta että kumpikin kulkusuunta jättäisi ne viitat vasemmalle, jolloin likenne voisi levittäytyä siitä keskiviivalta veneiden kokojärjestyksessä kohti väylän laitaa.

Olen ollut purjehtimassa tuolla ko. väylällä alle 30 ft veneelläni ja siellä ”omalla” puolellani lähellä reunaa on vastaan tullut suuri moottorivene valtavine aaltoineen. Kesäisessä heikossa tuulessa puomi hakkaa ja purjeet paukkuvat - aivan turhaa kun isot veneet voisivat kohdata siellä väylän keskiviivalla toisensa ja laidalla oleville jäisi aikaa varustautua niihin aaltoihin.

Säästän tässä joltakin aikaa kirjoittamisesta ja sanon tietäväni, että veneellä liikkeellä oltaessa on kestettävä aallot, kuten monet muutkin eteen tulevat tilanteet. Kysyn silti onko sen ison aluksen pakko ajaa niin läheltä ettei kunnolla pysty arvioimaan edes sivuutuspuolta?

Satunnainen tarkkailija

Lue lisää

Lienet sitten jonkun verran liikkunut VFR:ssä? Etkö tiedä kuinka ihmisen psykologia ja aistit toimivat?

Tämä sama asia tulee toistuvasti esiin mm. siinä, että kysytään miksi on pakko ohittaa niin läheltä kun tilaa olisi sata metriä?

Näköhavaintoihin perustuvassa navigoinnissa ihmisen aivot hakevat kiinnekohtia ja suunnistavat sen mukaan. Ts, kun kaukana näkyy esim toinen vene ja aivot sanovat sen veneen olevan samalla reitilla ohjataan vaistomaisesti sitä kohti. Kuin huomaamatta, ollaankin jo lähellä, ja ohitus tapahtuu turhan läheltä. Näin tapahtuu vaikka teoriassa ei pitäisi.

Sama koskee turvavesimerkkiä. Vaatii keskimääräistä enemmän keskittymistä ottaa kolmiulotteisesti kiinnekohdaksi tuhannen metrin päässä olevasta turvavesimerkistä sata metriä oikealle oleva kuvitteellinen "tähtäin" kuin se itse reimari.

Tämän takia kaikki on täällä netissä selvää ja helppoa, oikeassa elämässä on paljon muutakin kuin teoriat.

T. ATPL ja CRM-kouluttaja

Anonyymi kirjoitti:

Lienet sitten jonkun verran liikkunut VFR:ssä? Etkö tiedä kuinka ihmisen psykologia ja aistit toimivat?

Tämä sama asia tulee toistuvasti esiin mm. siinä, että kysytään miksi on pakko ohittaa niin läheltä kun tilaa olisi sata metriä?

Näköhavaintoihin perustuvassa navigoinnissa ihmisen aivot hakevat kiinnekohtia ja suunnistavat sen mukaan. Ts, kun kaukana näkyy esim toinen vene ja aivot sanovat sen veneen olevan samalla reitilla ohjataan vaistomaisesti sitä kohti. Kuin huomaamatta, ollaankin jo lähellä, ja ohitus tapahtuu turhan läheltä. Näin tapahtuu vaikka teoriassa ei pitäisi.

Sama koskee turvavesimerkkiä. Vaatii keskimääräistä enemmän keskittymistä ottaa kolmiulotteisesti kiinnekohdaksi tuhannen metrin päässä olevasta turvavesimerkistä sata metriä oikealle oleva kuvitteellinen "tähtäin" kuin se itse reimari.

Tämän takia kaikki on täällä netissä selvää ja helppoa, oikeassa elämässä on paljon muutakin kuin teoriat.

T. ATPL ja CRM-kouluttaja

Lue lisää

Kyllä vain ja paljon. En ole kuitenkaan tuota tiennyt mistä kerrot, mutta nyt kun muistelen erilaisia kohtaamisia merellä, niin tuossa on selvä analogia.

Muutama vuosi sitten lähdimme Kotkasta sitä pääväylää pitkin lounaaseen n. 10 m/s tuulessa purjeveneellä - koneella. Ajoimme aivan väyläalueen reunassa, koska halusin olla poissa jaloista mahdollisten laivojen varalta.

Pari mailia edettyämme näimme nopeakulkuisen ison huviveneen tulevan vastaan mereltä päin siinä väylässä. Muutaman minuutin päästä panimme merkille kuinka tuo vene alkoi lähestyä suoraan meitä kohti. Minä aloin kääntämään oikealle, mutta niin käänsi se venekin taas kohti. Käänsin lisää oikealle ja taas sama tulos. Sitten käänsin 45˚ oikealle ja samalla poistuimme väyläalueelta kokonaan. Vastaantuleva käänsi yhä kohti ja nyt aloin jo huolestua tilanteesta. Pian se vene saapuikin lähelle ja sivuutti meidät parin sadan metrin päästä. Tummenetut lasit ja pressut kiinni se meni menojaan.

Jos se oli Kotkaan menossa, niin joutuivat kyllä siitä positiosta jotain karttaa katsomaan, koska olivat selvästi tulleet väylän ulkopuolelle. Tuossa oli selvästi tuo edellä kuvaamasi aivojentuotos täydessä toiminnassa. Omalla kohdallani en ole tuota ilmiötä koskaan kokenut. Olen aina pyrkinyt porrastamaan itseni kaikkeen liikenteeseen selvällä marginaalilla.

En ole yksin tuon ajatuksen kanssa, missä turvavesiviitat toimisivat liilenteenjakomerkkeinä. Olen tuosta aiheesta lukenut myös eräästä kotimaisesta veneilykoulutusoppaasta. Siinä kirjassa suositellaan ohittamaan tuo viitta oikealta puolelta.

Satunnainen Tarkkailija ATPL, CPL Helicopters Retired

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vain ja paljon. En ole kuitenkaan tuota tiennyt mistä kerrot, mutta nyt kun muistelen erilaisia kohtaamisia merellä, niin tuossa on selvä analogia.

Muutama vuosi sitten lähdimme Kotkasta sitä pääväylää pitkin lounaaseen n. 10 m/s tuulessa purjeveneellä - koneella. Ajoimme aivan väyläalueen reunassa, koska halusin olla poissa jaloista mahdollisten laivojen varalta.

Pari mailia edettyämme näimme nopeakulkuisen ison huviveneen tulevan vastaan mereltä päin siinä väylässä. Muutaman minuutin päästä panimme merkille kuinka tuo vene alkoi lähestyä suoraan meitä kohti. Minä aloin kääntämään oikealle, mutta niin käänsi se venekin taas kohti. Käänsin lisää oikealle ja taas sama tulos. Sitten käänsin 45˚ oikealle ja samalla poistuimme väyläalueelta kokonaan. Vastaantuleva käänsi yhä kohti ja nyt aloin jo huolestua tilanteesta. Pian se vene saapuikin lähelle ja sivuutti meidät parin sadan metrin päästä. Tummenetut lasit ja pressut kiinni se meni menojaan.

Jos se oli Kotkaan menossa, niin joutuivat kyllä siitä positiosta jotain karttaa katsomaan, koska olivat selvästi tulleet väylän ulkopuolelle. Tuossa oli selvästi tuo edellä kuvaamasi aivojentuotos täydessä toiminnassa. Omalla kohdallani en ole tuota ilmiötä koskaan kokenut. Olen aina pyrkinyt porrastamaan itseni kaikkeen liikenteeseen selvällä marginaalilla.

En ole yksin tuon ajatuksen kanssa, missä turvavesiviitat toimisivat liilenteenjakomerkkeinä. Olen tuosta aiheesta lukenut myös eräästä kotimaisesta veneilykoulutusoppaasta. Siinä kirjassa suositellaan ohittamaan tuo viitta oikealta puolelta.

Satunnainen Tarkkailija ATPL, CPL Helicopters Retired

Lue lisää

Ilmeisesti tuossa Kotkan tapauksessa on ollut juuri kyse tästä ilmiöstä. Se tapahtuu tiedostamatta ja tahattomasti.

Sinänsä jännä että tänä ns. karttaplottereiden aikana tätä yhä esiintyy, koska jos gps:ää ja plotteria oikeasti osaa käyttää ja hyödyntää, niin tältä voitaisiin välttyä ja kuvailemaasi "kaista-ajattelua" voisi oikeasti ja helposti toteuttaa. Se edellyttää lähinnä sitä, että plotterissa on aluksen keulaviiva käytössä, jolloin ei tarvita edes ennalta ohjelmoituja reitityksiä.

T. sama ed.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti tuossa Kotkan tapauksessa on ollut juuri kyse tästä ilmiöstä. Se tapahtuu tiedostamatta ja tahattomasti.

Sinänsä jännä että tänä ns. karttaplottereiden aikana tätä yhä esiintyy, koska jos gps:ää ja plotteria oikeasti osaa käyttää ja hyödyntää, niin tältä voitaisiin välttyä ja kuvailemaasi "kaista-ajattelua" voisi oikeasti ja helposti toteuttaa. Se edellyttää lähinnä sitä, että plotterissa on aluksen keulaviiva käytössä, jolloin ei tarvita edes ennalta ohjelmoituja reitityksiä.

T. sama ed.

Lue lisää

Niin ja siitä psykka-puolesta vielä: mitä epävarmempi navigoija on, sitä varmemmin tukeudutaan "luotettavaan" kiinnekohtaan, esim. toinen vene, vaikka se toinenkin vene saattaa olla poissa reitiltä. Epäloogista mutta totta.

Ja jos tämä on sinulle vierasta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet keskimääräistä kokeneempi navigoimaan. Tai sitten olet paatunut umpiteoreetikko :))

t. sama ed.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja siitä psykka-puolesta vielä: mitä epävarmempi navigoija on, sitä varmemmin tukeudutaan "luotettavaan" kiinnekohtaan, esim. toinen vene, vaikka se toinenkin vene saattaa olla poissa reitiltä. Epäloogista mutta totta.

Ja jos tämä on sinulle vierasta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet keskimääräistä kokeneempi navigoimaan. Tai sitten olet paatunut umpiteoreetikko :))

t. sama ed.

Lue lisää

Saaristoväylillä joku ajaa pitkään kohti ja jostakusta näkee jo kaukaa, miltä puolelta tämä tulee ohittamaan.
Saaristoväylillä erottaa saaristolaisen ja turistin, tottuneen ja tottumattoman.

Tässä tunnettu video:
https://www.youtube.com/watch?v=LRpeOuBk5yQ

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja siitä psykka-puolesta vielä: mitä epävarmempi navigoija on, sitä varmemmin tukeudutaan "luotettavaan" kiinnekohtaan, esim. toinen vene, vaikka se toinenkin vene saattaa olla poissa reitiltä. Epäloogista mutta totta.

Ja jos tämä on sinulle vierasta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet keskimääräistä kokeneempi navigoimaan. Tai sitten olet paatunut umpiteoreetikko :))

t. sama ed.

Lue lisää

Ihmiset myös tekevät yksilöllisesti samanlaisia valintoja toisistaan riippumatta. Joku voi olla mielestään hyvinkin poikkeuksellisessa paikassa, mutta silti tehnyt valintansa samoilla tiedostamattomilla perusteilla kuin joku toinenkin.

Jos näkee sen vaivan, että katsoo asiaa toisen perspektiivistä, voi huomata, että leveä väylä johtaa yhteen pisteeseen ja valittu linja on lyhin ja täysin järkevä. Jos itse tulee tuosta pisteestä, kaikki näyttävät tulevan päälle joka puolelta.

Itsekeskeisesti voi erehtyä se johtuvan oman persoonan vetovoimasta eikä takana olevasta kohdasta, jonne eri suunnasta tulevat veneet pyrkivät.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja siitä psykka-puolesta vielä: mitä epävarmempi navigoija on, sitä varmemmin tukeudutaan "luotettavaan" kiinnekohtaan, esim. toinen vene, vaikka se toinenkin vene saattaa olla poissa reitiltä. Epäloogista mutta totta.

Ja jos tämä on sinulle vierasta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että olet keskimääräistä kokeneempi navigoimaan. Tai sitten olet paatunut umpiteoreetikko :))

t. sama ed.

Lue lisää

Olen ilmeisesti ollut tuolla CRM tunnilla muissa ajatuksissa kun on tuo ilmiö jäänyt oppimatta D. Meidän firmassa nuo psyko asiat olivat vielä melko alkuvaiheessa siihen aikaan.

Olin kyllä niistäkin kiinnostunut, koska sain lennonopettajakurssilta kiitettävän todistuksen vuosia sitten. Siellä käsiteltiin todella paljon näitä yläpään ilmiöitä.

En todellakaan ole huomannut itselläni tuota käytöstä. Toisaalta hyvin pitkän navigaatiokokemuksen tuoma varmuus ja luonne, jonka mukaan olen aina tottunut tekemään omaa työtä ja omat päätökset. Pitkä puskalentoura on varmasti edesauttanut luottamaan itseensä kaikissa olosuhteissa.

Satunnainen tarkkailija

Anonyymi kirjoitti:

Olen ilmeisesti ollut tuolla CRM tunnilla muissa ajatuksissa kun on tuo ilmiö jäänyt oppimatta D. Meidän firmassa nuo psyko asiat olivat vielä melko alkuvaiheessa siihen aikaan.

Olin kyllä niistäkin kiinnostunut, koska sain lennonopettajakurssilta kiitettävän todistuksen vuosia sitten. Siellä käsiteltiin todella paljon näitä yläpään ilmiöitä.

En todellakaan ole huomannut itselläni tuota käytöstä. Toisaalta hyvin pitkän navigaatiokokemuksen tuoma varmuus ja luonne, jonka mukaan olen aina tottunut tekemään omaa työtä ja omat päätökset. Pitkä puskalentoura on varmasti edesauttanut luottamaan itseensä kaikissa olosuhteissa.

Satunnainen tarkkailija

Lue lisää

Tämä on aika pieni sivujuonne CRM:stä, jonka pääasiallinen tehtävä on eliminoida inhimmillset virheet ja ihmisyksilöiden välisen vuorovsikutuksen haitat.

Puskalento antaa paljon valmiuksia toimia hyvin ja ennakoivasti myös vesillä.

Pidetään perinteitä yllä:)

Se sama anonyymi

Anonyymi kirjoitti:

Aallot, mitä meri olisi ilman niitä?

Sen sijaan, että yrittäisimme keksiä jotain sääntöjä, joita kukaan ei tiedä ja loput ei noudata, niin terve järki auttaa. On paikkoja, jossa on paljon liikennettä. Siellä on myös aaltoja. Niitäpaikkoja on kuitenkin vähän ja niissäkin liikennettä harvoin ruuhkaksi asti.

Jos kokee muiden aallot häiritseviksi, voi aina valita reitin niin, ettei mene niihin kohtiin tai niihin aikoihin, kun muita on liikkeellä. On hyvä, että suurin osa liikenteestä on tietyillä väylillä koska se rauhoittaa muuta saaristoa eikä jokaisen saaren ympärillä pyöri veneitä.

Jo 100m etäisyys väylän keskiviivasta pienentää aaltoja huomattavasti. On helpompi vaikuttaa omaan paikkaansa väylällä kuin vaatia itselleen keskiviivaa tuloksetta. Tämä siis ihan reaalimaailmassa ottamatta kantaa siihen, mikä olisi kenenkin mielestä oikein tai väärin ;D

Lue lisää

"Jo 100m etäisyys väylän keskiviivasta pienentää aaltoja huomattavasti."

Ei pidä paikkaansa.
Edes 100 kilometrin matkalla aaltojen pienenemistä ei aistin varaisesti edes huomaa, tarkoilla mittalaitteilla kylläkin.
Veden viskositeetin vaikutus on lähes mitätöntä suuruusluokkaa, eikä aaltojen energia jakaudu laajemmalle pinta-alalle aaltojen edetessä, vaan energia ainoastaan vaihtaa paikkaa.

"Vanha ohje oli, että käden heilautuksella osoitetaan, että kaikki on kunnossa ja mikäli vastausta ei tule, pitäisi käydä kysymässä, mikä on hätänä. "

Historiaan ja etenkin monien vakiintuneiden tapojen taustoiin aika paljon tutustuneena sanon, että vaikka tuo voi olla nykyisin monien ainoana tuntema merkitys, on tavan tausta kyllä paljnn raadollisempi. Tervehtimisen taustalla oli aikoinaan sen testaaminen, onko toinen merellä kohdattu alus miehitetty ja kunnossa vaiko kenties helppo saalis, tuuliajolla ilman miehistöä tai miehistö toimntakyvyttömänä.

" Typerimpiä ovat tilanteet, joissa naapuriveneistä seurataan miten rantautuminen onnistuu, mutta ei tehdä elettäkään auttamiseksi."

Tämähän on ylesiten rantojen joissa on laituri tapahtumien suola! tykätään vaimon kanssa katsella ja antaa taiteellisia pisteitä.

". Itse pyrin menemään ottamaan keulaa vastaan, jos näen vajaalla miehistöllä veneen saapuvan laituriin"

Jos otetaan tämä asia vakavammin, niin mikä on vajaa miehistö. Mielestäni se on, kun kyseessä on yksi henkilö. Jo kaksi henkilöä on täysin riittävä määrä tekemään rantautuminen ilman ulkopuolista apua.

Itselläni on 40 jalkainen 8 tonninen moottorivene yläohjaamolla. 10 ensimmäsitä vuotta ei ollut edes keulapotkuria, mutta koska tuulipintaa on aika paljon, laitoin keulapotkurin 5 vuotta sitten. Tähän saakka ei ole tarvittu koskaan apua rantautumiseen, kun ollaan kakistaan. Yksin kun olen, jeesi keplpaa, koska yläohjaamosta on melko pitkä matka keulaan (noin 10 metriä kävelyä). Mutta tosiaan, yksinkin olen mennyt luonnosatamiin ja lautureihin (usein tosin peruuttamalla ja silloinkin keulaan tulee spoijuköysi, joka vähän tuo kiirettä).

Usein kun joku tekee liikettä tulemaan jeesaamaan sanon ylöohjaamosta ettei tarvitse tulla. Oikeasti, kun joku ulkopuolinen tulee apuun, niin se vain sekoittaa meidän rantautumisproseduuria. Meillä kun on selekä tehtäväjako. Minä ajan venettä ja vaimo kiinnittä köydet. Eli oma tehtäväni on viedä vene hallitusti siten, että köydet saa helposti kiinni. Vaimo kiinnittää peräpoijun tai laskee ankkurin ja menee keulaan. Minä vien veneen keulan paikkaan, josta hän pääsee maihin ja menen kiinnittämään perän. Vaimo laittaa keulan kiinni ja tulen vielä auttamaan siinä. Jos taas peruutetaan laituriin, niin vaimo hoitaa keulan ja minä perän, kun olen pysäyttänyt veneen juuri ennen laituria.

Kylkikiinnityksessä taas käytetään springiä, niin on vielä helpompaa.

Sama proseduuri meillä on ollut parilla edelliselläkin pienemmällä veneellä.

Opetelkaa rantautumaan.

Anonyymi kirjoitti:

" Typerimpiä ovat tilanteet, joissa naapuriveneistä seurataan miten rantautuminen onnistuu, mutta ei tehdä elettäkään auttamiseksi."

Tämähän on ylesiten rantojen joissa on laituri tapahtumien suola! tykätään vaimon kanssa katsella ja antaa taiteellisia pisteitä.

". Itse pyrin menemään ottamaan keulaa vastaan, jos näen vajaalla miehistöllä veneen saapuvan laituriin"

Jos otetaan tämä asia vakavammin, niin mikä on vajaa miehistö. Mielestäni se on, kun kyseessä on yksi henkilö. Jo kaksi henkilöä on täysin riittävä määrä tekemään rantautuminen ilman ulkopuolista apua.

Itselläni on 40 jalkainen 8 tonninen moottorivene yläohjaamolla. 10 ensimmäsitä vuotta ei ollut edes keulapotkuria, mutta koska tuulipintaa on aika paljon, laitoin keulapotkurin 5 vuotta sitten. Tähän saakka ei ole tarvittu koskaan apua rantautumiseen, kun ollaan kakistaan. Yksin kun olen, jeesi keplpaa, koska yläohjaamosta on melko pitkä matka keulaan (noin 10 metriä kävelyä). Mutta tosiaan, yksinkin olen mennyt luonnosatamiin ja lautureihin (usein tosin peruuttamalla ja silloinkin keulaan tulee spoijuköysi, joka vähän tuo kiirettä).

Usein kun joku tekee liikettä tulemaan jeesaamaan sanon ylöohjaamosta ettei tarvitse tulla. Oikeasti, kun joku ulkopuolinen tulee apuun, niin se vain sekoittaa meidän rantautumisproseduuria. Meillä kun on selekä tehtäväjako. Minä ajan venettä ja vaimo kiinnittä köydet. Eli oma tehtäväni on viedä vene hallitusti siten, että köydet saa helposti kiinni. Vaimo kiinnittää peräpoijun tai laskee ankkurin ja menee keulaan. Minä vien veneen keulan paikkaan, josta hän pääsee maihin ja menen kiinnittämään perän. Vaimo laittaa keulan kiinni ja tulen vielä auttamaan siinä. Jos taas peruutetaan laituriin, niin vaimo hoitaa keulan ja minä perän, kun olen pysäyttänyt veneen juuri ennen laituria.

Kylkikiinnityksessä taas käytetään springiä, niin on vielä helpompaa.

Sama proseduuri meillä on ollut parilla edelliselläkin pienemmällä veneellä.

Opetelkaa rantautumaan.

Lue lisää

Hyvin koulutettu vaimo sulla, onnittelut. Mulla se istuu salongin sohvalla ja odottaa että yksin pistän flaikkarin parkkiin. Välillä vituttaa, mutta tiedä häntä josko tuo vaihtamalla paranisi? Niin joo, ei ole keulapotkuria, mutta kaksi konetta kumminkin.

Anonyymi kirjoitti:

" Typerimpiä ovat tilanteet, joissa naapuriveneistä seurataan miten rantautuminen onnistuu, mutta ei tehdä elettäkään auttamiseksi."

Tämähän on ylesiten rantojen joissa on laituri tapahtumien suola! tykätään vaimon kanssa katsella ja antaa taiteellisia pisteitä.

". Itse pyrin menemään ottamaan keulaa vastaan, jos näen vajaalla miehistöllä veneen saapuvan laituriin"

Jos otetaan tämä asia vakavammin, niin mikä on vajaa miehistö. Mielestäni se on, kun kyseessä on yksi henkilö. Jo kaksi henkilöä on täysin riittävä määrä tekemään rantautuminen ilman ulkopuolista apua.

Itselläni on 40 jalkainen 8 tonninen moottorivene yläohjaamolla. 10 ensimmäsitä vuotta ei ollut edes keulapotkuria, mutta koska tuulipintaa on aika paljon, laitoin keulapotkurin 5 vuotta sitten. Tähän saakka ei ole tarvittu koskaan apua rantautumiseen, kun ollaan kakistaan. Yksin kun olen, jeesi keplpaa, koska yläohjaamosta on melko pitkä matka keulaan (noin 10 metriä kävelyä). Mutta tosiaan, yksinkin olen mennyt luonnosatamiin ja lautureihin (usein tosin peruuttamalla ja silloinkin keulaan tulee spoijuköysi, joka vähän tuo kiirettä).

Usein kun joku tekee liikettä tulemaan jeesaamaan sanon ylöohjaamosta ettei tarvitse tulla. Oikeasti, kun joku ulkopuolinen tulee apuun, niin se vain sekoittaa meidän rantautumisproseduuria. Meillä kun on selekä tehtäväjako. Minä ajan venettä ja vaimo kiinnittä köydet. Eli oma tehtäväni on viedä vene hallitusti siten, että köydet saa helposti kiinni. Vaimo kiinnittää peräpoijun tai laskee ankkurin ja menee keulaan. Minä vien veneen keulan paikkaan, josta hän pääsee maihin ja menen kiinnittämään perän. Vaimo laittaa keulan kiinni ja tulen vielä auttamaan siinä. Jos taas peruutetaan laituriin, niin vaimo hoitaa keulan ja minä perän, kun olen pysäyttänyt veneen juuri ennen laituria.

Kylkikiinnityksessä taas käytetään springiä, niin on vielä helpompaa.

Sama proseduuri meillä on ollut parilla edelliselläkin pienemmällä veneellä.

Opetelkaa rantautumaan.

Lue lisää

Yksi miehistön jäsen on minimi, sen alle mentäessä puhutaan vajaasta miehistöstä.
Opettele rantautumaan :D

Taivasankkuri = automatisoitu järjestelmä, mikä pitää toiminto päälle kytkettynä veneen GPS:n mukaisen sijainnin vakiona. Todellinen sijainti muuttuu silloin GPS-järjestelmän virheen mukaan, vaikka se johtaisi veneen kolhimiseen laituriin tai naapuriveneisiin.
Voi näitä tietysti muihinkin satelliittinavigointijärjestelmiin olla olemassa, siis euroopan Galileo tai venäläisten mikä se nyt olikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Taivasankkuri = automatisoitu järjestelmä, mikä pitää toiminto päälle kytkettynä veneen GPS:n mukaisen sijainnin vakiona. Todellinen sijainti muuttuu silloin GPS-järjestelmän virheen mukaan, vaikka se johtaisi veneen kolhimiseen laituriin tai naapuriveneisiin.
Voi näitä tietysti muihinkin satelliittinavigointijärjestelmiin olla olemassa, siis euroopan Galileo tai venäläisten mikä se nyt olikaan.

Lue lisää

Onko huviveneisiin todella jo nykyään noita saatavana? Tai sanotaan niin, että onko niitä alle miljoonan euron veneissä?

Ammattikäytössä kuten off-shore öljynporauksessa niitä on jo kauan ollut.

Nyt puhut pelkistä henkilökohtaisista tavoistasi, et perinteistä. Tarinasi perusteella se onkin enintä, mitä tähän voi sinulla olla annettavana.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt puhut pelkistä henkilökohtaisista tavoistasi, et perinteistä. Tarinasi perusteella se onkin enintä, mitä tähän voi sinulla olla annettavana.

Perinne se on henkilökohtainenkin perinne.

Anonyymi kirjoitti:

Perinne se on henkilökohtainenkin perinne.

"Perinne eli traditio on peritty tapa, käytänne tai käsitys. Erityisesti perinne viittaa kansanperinteeseen, kansan muistitiedon varassa säilyttämään henkiseen kulttuuriin."

Enpä pitäisi jonkun (märkäkorvan) henkilökohtaisia tapoja kansan muistitiedon varassa kulkevana kansanperinteenä.

Anonyymi kirjoitti:

"Perinne eli traditio on peritty tapa, käytänne tai käsitys. Erityisesti perinne viittaa kansanperinteeseen, kansan muistitiedon varassa säilyttämään henkiseen kulttuuriin."

Enpä pitäisi jonkun (märkäkorvan) henkilökohtaisia tapoja kansan muistitiedon varassa kulkevana kansanperinteenä.

Lue lisää

Perinne voi olla myös esim. 10
vuotta jatkunut jonkun sisäpiirin vakiintunut kuvio, esim. melontayhdistyksen perinteinen kevätjuhla.

Anonyymi kirjoitti:

Perinne voi olla myös esim. 10
vuotta jatkunut jonkun sisäpiirin vakiintunut kuvio, esim. melontayhdistyksen perinteinen kevätjuhla.

Yhdistyksen kevätjuhla, jossa puolet osallistujista aina sammuu, on tietenkin perinteisesti vietetty kevätjuhla.

Ilman muuta sait avautua D. Siksihän täällä ollaan keskustelemassa.
Kun ei mennä henkilökohtaisuuksiin, niin kaikki on hyvin.

Terv. O Autoimmuuni

No just... jos tällaiset asiat ahdistaa, niin ehkä sinulle sopisi jokin muu harrastus tai sitten terapian kautta? Ja eihän sinun ole edes mikään pakko liputtaa, niin eipä tarvitsisi sitten sitäkään murehtia.

Ps. Ruiskumaalattuja muijia on yleensä ihan kiva katsella. Ehkä mieluummin tiirailet kalpeita läskejä? Tai miehiä?

Mistä niitä lippuja enää saa?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä niitä lippuja enää saa?

Leikattiin satamassa jostain purjeveneen genoasta ja maalattiin spraymaaleilla. Isopuomista rautasahalla pätkästiin metri että saatiin lipputanko tehtyä.