Hyvin usein tunnen olevani näkymätön, se joka ohitetaan aina ja ketä ei kuunnella. Tämä on ollut lapsuudestani asti, ja ehkä siksi mun on tosi vaikea saada sanotuksi asioitani ja arkailen uusia tilanteita ja ihmisiä. Tämä tunne tuli taas vahvasti esiin. Moni Facebook-kavereistani on synttäreinään kerännyt rahaa johonkin itselle tärkeään kohteeseen, ja siksi minäkin päätin tehdä niin. Valitsin kohteen joka on myös monelle kavereistani tärkeä, ja useampi toimii vapaaehtoistyössäkin sillä alalla. Postasin ilmoitukseni pariin kertaan, lisäkseni kukaan ei lahjoittanut senttiäkään.
Jotenkin tämä aiheutti taas tuon vanhan tunteen, olen näkymätön eikä minulla ole merkitystä. Toivoton tunne kun ei tule kuulluksi, ainoastaan ohitetuksi tai pilkatuksi. Tuskin koskaan löydän ketään joka näkisi minut. Pakko oli vain saada tämä kirjoitetuksi jonnekin.
Jotenkin tämä aiheutti taas tuon vanhan tunteen, olen näkymätön eikä minulla ole merkitystä. Toivoton tunne kun ei tule kuulluksi, ainoastaan ohitetuksi tai pilkatuksi. Tuskin koskaan löydän ketään joka näkisi minut. Pakko oli vain saada tämä kirjoitetuksi jonnekin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En tykkää yhtään tuollaisesta kerjäämisestä..
Eiköhän ihmisillä ole ihan tarpeeksi rahoilleen käyttöä ihan itselläänkin.
Eikä tarvitse matkia muita ihmisiä aina kaikessa....Ehkäpä sulta puuttuu se jokin oma juttu. Harmaavarpuset jäävät aina huomaamattomiksi.
-En usko, et tuota vastaan kannattaa taistella...Parempi vaan hyväksyä, että niitä ystäviä ei ole.. Ystävyys on jotain sellaista mitä ei voi pakottaa tai kerjätä.
En ole harmaavarpunen, mulla on montakin omaa juttua ja kuljen omaa tietäni. Ehkä juuri siksi mut ohitetaan, mutta lapsuudessa oli eri juttu. Kuten sanoin, kavereissani moni on vastaavan keräyksen pistänyt ja ihmiset lahjoittaneet, ja moni kavereistani kokee tämän asian tärkeäksi ja käyttää sekä aikaa että rahaa siihen.
Mihinkä kohteeseen te yleensä sitä rahaa keräätte?
-Toivottavasti ette ainakaan afrikkalaisten väestönräjähdystä tukemaan...
Suomalaiset laittaa sinne rahaa, lääkkeitä ja vaatteita, jotta paikallisilla olisi resursseja puskea lisää lapsia maailmaan...Siinäpä vasta ekoteko.
Onnittelut täysin aiheen vierestä öyhöttämisestä. Ei taida sellaista asiaa olla mihin tuota ei saisi ujutettua. Keräyskohde ei ole olennainen asia, sen kertominen aiheuttaisi lisää epäolennaisia vastauksia. Edelleen, kohde on tärkeä erittäin monelle kaverilleni myös.
No olisi kertakaikkisen hyödytöntä paapoa sinua...Voi voi kun kukaan ei näe sinua jne.
Sen sijaan voimme keskustella keräyskohteistasi...Koetahan vastata.
Blade83 tarvitsee terapiaa.
Aika surkeaa näyttää olevan sinunkin elämäsi.
Annatko tarkennuksia, että miten se minun elämäni on surkeaa?
Entäs mitä varten tuo terapia olisi?
- Terapiahan on tarkoitettu sellaisille ihmisille, ketkä ovat hukassa itsensä kanssa..Heillä on henkisiä ongelmia, mihin he itse eivät kykene keksimään ratkaisua...tai sitten löytämään syitä käytökselleen..Mistä jokin ongelma juontaa jne.
Älä välitä trolleista.
Ehkä et vain ole tarpeeksi "narsistinen" ollaksesi Facebook-tähti! Se on minusta vain hyvä. En ole itse fb:ssä ollenkaan, en tykkää siitä oman itsen parhaiden puolien esittelystä muka ystävyyden tms. sosiaalisten suhteiden nimissä. Tosiystävät löytyvät muualta.
Olet ehkä erityisherkkä kuten minäkin, ja heille on muutenkin vaikeampaa tuollainen pinnallinen yhteydenpito, kuten small talk esimerkiksi. Erityisherkkiin on vaikeampi tutustua kuin muihin sen vuoksi. Erityisherkkä voi olla joko ekstrovertti tai introvertti, mutta ekstrovertilla erityisherkällä on sikäli hieman vielä vaikeampaa kuin muilla, että hän kaipaisi enemmän sosiaalisia kontakteja ja säpinää, ei viihdy yksin, mutta arastelee kuitenkin kontakteja. Erityisherkkä ottaa nimittäin enemmän ärsykkeitä vastaan kerralla kuin ei-herkkä, ja joutuu käyttämään enemmän energiaa niiden käsittelyyn. Siksi hän varoo.
En usko muutenkaan että olet ainakaan tässä tilanteessa ollut "näkymätön" ystävillesi, ehkä siinä oli vain joku juttu joka ei sillä kertaa napannut.
Olen vain introvertti, en oikein usko edes tuohon erityisherkkyyteen. Enkä haluakaan mikään Facebook-tähti olla, usein postailen aika harvakseltaan, kun on jotain oikeaa jaettavaa. Ei voi mitään, lahjoitin ainakin itse tärkeään kohteeseen. Otti vain päähän että tätäkö tämä taas on...
Minulla oli jo lapsena usein se tunne, että kuljen yksin muiden keskellä ja olen kuin jossain lasilaatikossa, jonka oven saan silloin tällöin auki mutta jonka joku taas paiskaa kiinni. En osaa sitä tunnetta paremmin selittää, mutta näkymättömäksi ja ohitetuksi ja unohdetuksi ja arvottomaksi olen saanut usein tuntea itseni. On hirvittävää olla yksin toisten keskellä. Mieluummin kuljenkin luonnossa, etenkin metsissä, koska siellä olen todella yksin ja tietoisuus kontaktien puuttumisesta unohtuu edes hetkeksi.
Äläs+muuta+virka.+Mä+olen+sun+hengenheimolainen,+samat+fiilikset