Hyvin usein tunnen olevani näkymätön, se joka ohitetaan aina ja ketä ei kuunnella. Tämä on ollut lapsuudestani asti, ja ehkä siksi mun on tosi vaikea saada sanotuksi asioitani ja arkailen uusia tilanteita ja ihmisiä. Tämä tunne tuli taas vahvasti esiin. Moni Facebook-kavereistani on synttäreinään kerännyt rahaa johonkin itselle tärkeään kohteeseen, ja siksi minäkin päätin tehdä niin. Valitsin kohteen joka on myös monelle kavereistani tärkeä, ja useampi toimii vapaaehtoistyössäkin sillä alalla. Postasin ilmoitukseni pariin kertaan, lisäkseni kukaan ei lahjoittanut senttiäkään.
Jotenkin tämä aiheutti taas tuon vanhan tunteen, olen näkymätön eikä minulla ole merkitystä. Toivoton tunne kun ei tule kuulluksi, ainoastaan ohitetuksi tai pilkatuksi. Tuskin koskaan löydän ketään joka näkisi minut. Pakko oli vain saada tämä kirjoitetuksi jonnekin.
Näkymättömyyden tunne
11
276
Vastaukset
En tykkää yhtään tuollaisesta kerjäämisestä..
Eiköhän ihmisillä ole ihan tarpeeksi rahoilleen käyttöä ihan itselläänkin.
Eikä tarvitse matkia muita ihmisiä aina kaikessa....Ehkäpä sulta puuttuu se jokin oma juttu. Harmaavarpuset jäävät aina huomaamattomiksi.
-En usko, et tuota vastaan kannattaa taistella...Parempi vaan hyväksyä, että niitä ystäviä ei ole.. Ystävyys on jotain sellaista mitä ei voi pakottaa tai kerjätä.- Anonyymi
En ole harmaavarpunen, mulla on montakin omaa juttua ja kuljen omaa tietäni. Ehkä juuri siksi mut ohitetaan, mutta lapsuudessa oli eri juttu. Kuten sanoin, kavereissani moni on vastaavan keräyksen pistänyt ja ihmiset lahjoittaneet, ja moni kavereistani kokee tämän asian tärkeäksi ja käyttää sekä aikaa että rahaa siihen.
Anonyymi kirjoitti:
En ole harmaavarpunen, mulla on montakin omaa juttua ja kuljen omaa tietäni. Ehkä juuri siksi mut ohitetaan, mutta lapsuudessa oli eri juttu. Kuten sanoin, kavereissani moni on vastaavan keräyksen pistänyt ja ihmiset lahjoittaneet, ja moni kavereistani kokee tämän asian tärkeäksi ja käyttää sekä aikaa että rahaa siihen.
Mihinkä kohteeseen te yleensä sitä rahaa keräätte?
-Toivottavasti ette ainakaan afrikkalaisten väestönräjähdystä tukemaan...
Suomalaiset laittaa sinne rahaa, lääkkeitä ja vaatteita, jotta paikallisilla olisi resursseja puskea lisää lapsia maailmaan...Siinäpä vasta ekoteko.- Anonyymi
Onnittelut täysin aiheen vierestä öyhöttämisestä. Ei taida sellaista asiaa olla mihin tuota ei saisi ujutettua. Keräyskohde ei ole olennainen asia, sen kertominen aiheuttaisi lisää epäolennaisia vastauksia. Edelleen, kohde on tärkeä erittäin monelle kaverilleni myös.
Anonyymi kirjoitti:
Onnittelut täysin aiheen vierestä öyhöttämisestä. Ei taida sellaista asiaa olla mihin tuota ei saisi ujutettua. Keräyskohde ei ole olennainen asia, sen kertominen aiheuttaisi lisää epäolennaisia vastauksia. Edelleen, kohde on tärkeä erittäin monelle kaverilleni myös.
No olisi kertakaikkisen hyödytöntä paapoa sinua...Voi voi kun kukaan ei näe sinua jne.
Sen sijaan voimme keskustella keräyskohteistasi...Koetahan vastata.- Anonyymi
Blade83 tarvitsee terapiaa.
Aika surkeaa näyttää olevan sinunkin elämäsi. Anonyymi kirjoitti:
Blade83 tarvitsee terapiaa.
Aika surkeaa näyttää olevan sinunkin elämäsi.Annatko tarkennuksia, että miten se minun elämäni on surkeaa?
Entäs mitä varten tuo terapia olisi?
- Terapiahan on tarkoitettu sellaisille ihmisille, ketkä ovat hukassa itsensä kanssa..Heillä on henkisiä ongelmia, mihin he itse eivät kykene keksimään ratkaisua...tai sitten löytämään syitä käytökselleen..Mistä jokin ongelma juontaa jne.
- Anonyymi
Älä välitä trolleista.
Ehkä et vain ole tarpeeksi "narsistinen" ollaksesi Facebook-tähti! Se on minusta vain hyvä. En ole itse fb:ssä ollenkaan, en tykkää siitä oman itsen parhaiden puolien esittelystä muka ystävyyden tms. sosiaalisten suhteiden nimissä. Tosiystävät löytyvät muualta.
Olet ehkä erityisherkkä kuten minäkin, ja heille on muutenkin vaikeampaa tuollainen pinnallinen yhteydenpito, kuten small talk esimerkiksi. Erityisherkkiin on vaikeampi tutustua kuin muihin sen vuoksi. Erityisherkkä voi olla joko ekstrovertti tai introvertti, mutta ekstrovertilla erityisherkällä on sikäli hieman vielä vaikeampaa kuin muilla, että hän kaipaisi enemmän sosiaalisia kontakteja ja säpinää, ei viihdy yksin, mutta arastelee kuitenkin kontakteja. Erityisherkkä ottaa nimittäin enemmän ärsykkeitä vastaan kerralla kuin ei-herkkä, ja joutuu käyttämään enemmän energiaa niiden käsittelyyn. Siksi hän varoo.
En usko muutenkaan että olet ainakaan tässä tilanteessa ollut "näkymätön" ystävillesi, ehkä siinä oli vain joku juttu joka ei sillä kertaa napannut. - Anonyymi
Olen vain introvertti, en oikein usko edes tuohon erityisherkkyyteen. Enkä haluakaan mikään Facebook-tähti olla, usein postailen aika harvakseltaan, kun on jotain oikeaa jaettavaa. Ei voi mitään, lahjoitin ainakin itse tärkeään kohteeseen. Otti vain päähän että tätäkö tämä taas on...
- Anonyymi
Minulla oli jo lapsena usein se tunne, että kuljen yksin muiden keskellä ja olen kuin jossain lasilaatikossa, jonka oven saan silloin tällöin auki mutta jonka joku taas paiskaa kiinni. En osaa sitä tunnetta paremmin selittää, mutta näkymättömäksi ja ohitetuksi ja unohdetuksi ja arvottomaksi olen saanut usein tuntea itseni. On hirvittävää olla yksin toisten keskellä. Mieluummin kuljenkin luonnossa, etenkin metsissä, koska siellä olen todella yksin ja tietoisuus kontaktien puuttumisesta unohtuu edes hetkeksi.
- Anonyymi
Äläs muuta virka. Mä olen sun hengenheimolainen, samat fiilikset
ja kokemukset. Ulkopuolisuuden tunne ja hylätyksi/mitätöidyksi
tuleminen ei ole mukavaa eikä hauskaa, ei ainakaan omasta
mielestäni. Kenen mielestä on, täytyy olla perverssi ihminen.
Etenkin tämä tarpeettomuuden tunne korostuu siinä. että
en ole hyödyllinen kotipaikkakunnalleni Helsingille. koska
onlen sairaseläkkeen saaja, palkkatöitä vailla, mutten työt-
tömyyskortistossa enkä saa työttömyyspäivärahaa, ja vielä
järki ja taju kuitenkin toimivat mulla ja elän tietoisessa
maailmassa, vaikka mulla on fyysinen vaiva, sydänvika, ja
psyykkinen vaiva, asperger, joidenka takia olen sairaseläk-
keen saaja. Sydänvian kanssa olen tullut toimeen v:sta 1988
lähtien, kun se tuolloin korjausleikattiin Lastenklinikalla
Helsingissä. Asperger-diagnoosin sain 2003, kun olin 19-
vuotias (Juice Leskinen sai vasta 2000 kun hän oli 50-vuo-
tias). Syädnvika diagnosoitiin mulla jo varhaisessa vaiheessa
1986, kun olin 2-vuotias.
Mun etu on se, että mä elän tietoisessa maailmassa, mä
havainnoin ympäröivää maailmaa hyvin kuin monikaan
älyllisesti kehitysvammainen edes havainnoi, Mä käyn
päivisin päivätoimintapaikassa klo 09-14, josta saan
aina kuun lopussa työosuusrahan. Tämä ei ole sama kuin
kuukausipalkka, ja siksi haluaisin olla palkkatyössä ja
ansaita kuukausipalkan, ja siksi olen töitä vailla kun
olen sairaseläkkeen saaja, en kelpaa kaikille aloille
tietenkään ilman loppututkintoa opiskelupaikasta.
Ja se miksi tuo päivätoimintapaikka tökkii mulla nytten
ajatuksen ja toiminnan tasolla, on se, että tuossa päivä-
toimintapaikassa on enemmistö asiakkaista kehitysvam-
maisia kukin omalla tavallaan ja tasollaan. Minä edus-
tan siellä ''normaalia'' asiakaskuntaa, miten kukin
mieltää normaaliuden omalla kohdallaan yhteiskunnan
ja ihmisyyden tasolla. Ärsyttävintä on kuunnella niiden
kehitysvammaisten asiakkaiden höpöhöpö-juttuja taikka
epämääräistä mölinää, kun puhekyky on kehittymätön
osalla asiakkaista. Itse kylläkin pystyn täysin osallistumaan
täysipainoiseen ja laaja-alaiseen keskusteluun, se riippuu
sitten hyväksyykö vastapuoli minut keskustelukumppanik-
seen vaiko ei.
Toisekseen, sain asuinpaikan 1.11.2017 mennessä paikasta,
jossa on henkilökuntaa 24h. Tämä asuinpaikka on vain
väliaikaisasunto josta edetään omilleen asumaan jonkin ajan
kuluttua. Mulla vaan on kokemusta asuntola-asumisesta
jo vuodesta 2006 lähtien joka meni pipariksi 2014. Vuodet
2014-2017 asuin uudestaan vanhempieni hoteissa. Joten
olen saanut kystä kyllikseni ohjatusta asumisesta ryhmä-
asuntolassa.
Mun elämä yhteiskunnallisesti ei ole ihan sitä mitä monella
normikansalaisella taasen on, on oma kämppä, työpaikka
ja oma puoliso. Ja tämä saa mut huonolle ja alakuloisella
fiilikselle totta tosiaan 24/7.
Kun näin sun kirjoituksen, Anonyymi, jonka olit lähettänyt
23.6.2019 klo 18:04, niin kirjoitin itsekin tänne oman tosi-
tarinani, ja samaistuin kirjoitukseesi 100%.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61247Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän161216Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11149- 31149
Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01134Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,01133Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin01118Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411114Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21105Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11100