JUURI NYT PORISSA: Suomi24-keskustelu verkkokeskustelun etiikasta

Uusi Suomi24-brändivideo avaa tilaisuuden - videon voit nähdä sekä tv:ssä että useissa muissa kanavissa.

Ronja Salmi avaa tilaisuuden. Keskusteluun voit osallistua sosiaalisessa mediassa, niin täällä Suomi24:ssä kuin Twitterissä.

Suomi24 on suomalaisten rakastama anonyymi keskustelupalsta, jonne kirjoitetaan yli neljä miljoonaa viestiä joka vuosi. Palvelu tavoittaa yli kaksi miljoonaa verkkokävijää kuukaudessa, eli liki puolet suomalaisista.

Suomi24 on toiminut yli 20 vuotta, ja se sisältää ainutlaatuisen kattauksen suomalaisen keskustelukulttuurin historiaa. Lavalle saapuvat ensimmäisinä keskustelemaan tutkija Auli Harju Tampereen yliopistosta ja Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja, professori Mika Pantzar.

Salmi: Seuraavan tunnin aikana mietitään, onko verkkokeskustelu niin myrkyllistä kuin joskus vaikuttaa.

Salmi: Aloitamme tutustumalla nykytilanteeseen tutkimustiedon avulla. Suomi24 on tutkijoiden mukaan kultakaivos, kerrotteko tästä?

Pantzar: Allerin kanssa mietittiin, miten kymmeniin miljooniin viesteihin päästään käsiksi. Aller avasi aineiston, ja se myötä sosiaalisen median tutkimus lisääntyi selvästi.

Pantzar: Yksi tutkimus, jota on tehty on sentimenttianalyysi, jossa tutkitaan, miten eri vuodenajat tai kellonajat vaikuttavat ihmisen kirjoituksiin. Marraskuun sateilla tai aamuyön tunteina suomalaiset kirjoittavat huomattavasti synkemmin ja pitkin vuodatuksin.

Salmi: Suomi24 on anonyymi keskustelupalsta, ja ehkä monelle paikallaolijalle sen maine voi olla kyseenalainenkin. Anonyymisti keskustelua voi käydä kovin sanoin. Vastaako tutkimuksenne yleistä mielikuvaa?

Harju: Suomi24:ää on kuvattu likaviemäriksi, mutta myös vertaistuki ja avun saaminen tulivat ilmi. Vastauksissa ilmeni, että palvelu on monelle tärkeä, ja mietittiin, miten keskustelua voisi kehittää positiiviseen suuntaan

Pantzar: Lähtökohta monelle on, että tutkitaan muiden ihmisten maailmaa kuin lintutornista. Suomi24 on ollut paikka, jossa voidaan avoimesti keskustella uskonnollisuudesta tai seksuaalivähemmistöjen asioista. Kun ajatellaan empatiaa, tämä on hyvä lähtökohta.

Harju: Suomi24 on hyvin moninainen, joka tuli ainakin itselle yllätyksenä.

Pantzar: Ralliharrastajat ja esim. Kokkola-ryhmä ovat hyvin aktiivisia: Toyota-keskustelu on tuskin kokonaan vihapuhetta.

Harju: Paikalle voi joskus tulla trolleja, jotka karkottavat muut käyttäjät. Tämän moni asiallinen keskustelija haluaisi kuriin. Laadun vaaliminen ja se, että saisi keskustella, nousi esiin.

Patzar: Kun katsotaan 2000-luvun alkupuolelta alkaen, on puhe koventunut, mutta se johtuu myös siitä, että palstalle ovat tulleet kaikki - palvelu nousee Googlessa.

Harju: Anonyymiin keskusteluun osallistuu laajempi kirjo keskustelijoita: esimerkiksi erilaisten vähemmistöjen edustajat osallistuvat keskusteluun vapaammin. On aiheita, joissa anonymiteetti on tarpeen, vaikka se toisaalta mahdollistaa häirinnän ja anonymiteetin taakse piiloutumisen.

Pantzar: Tutkimuksen myötä olen tunnistanut, että anonymiteetille on tarve - aiemmin ajattelin, että kuka tahansa voisi osallistua omalla nimellään.

Harju: Trollien tavoite monesti on provosoida ja herättää reaktioita. Helposti muut keskustelijat lähtevät mukaan samassa tunnerekisterissä, vaikka trollit eivät jatkaisi, jos kukaan ei lähtisi mukaan.

Patzar: Palvelussa on öisiä oksennuksia, jotka johtuvat pahoinvoinnista. Monesti nämä kommentit eivät saa lukijoita. Jollain on halu sanoa, mutta lukijoita ei ole - näihin kommentteihin voi suhtautua oksennuksena.

Salmi kutsuu lavalle tubettaja Vinkareen ja Me Naisten bloggaajan Veera Korhosen.

Salmi: Olette sekä somen käyttäjiä että hallinnoitte kanavianne. Tässä vaiheessa nostan esiin Suomi24-käyttäjille tehdyn kysymyksen
”Oletko kohdannut vihaa verkossa?”
Kyllä-vastauksia 45%
Ei-vastauksia 55%

Yllättääkö tämä?

Korhonen: Kyllä yllättää: esim. Pride-viikolla olisi tehnyt mieli laittaa koko some kiinni, sillä verkko oli niin täynnä vihaa.

Salmi: Ville, millaisia kommentteja saat?

Kankare: Olen oppinut tunnistamaan, mikä on huomion hakua - yritetään saada vaikuttajasta reaktio. Yritän vastata kommentteihin nokkelasti, jolloin monesti kommentoija poistaa kommentin tai ilahtuu vastauksesta. Monesti tilanne raukeaa, kun kommenttiin suhtautuu empaattisesti.

Salmi: Millaisia kommentteja sä saat, Veera?

Korhonen: Insta-storiesiin tulee nykyään valtaosa kommenteista, ja ne ovat yleensä positiivisia. Blogissa tuntuu olevat pari vakiokommentoijaa, jotka laittavat negatiivisia viestejä. Näihin reagoivat muut seuraajat. Instassa voi jakaa henkilökohtaisiakin asioita, ja kommentit ovat myönteisiä.

Kankare: YouTubessa voi shadow-bannata, jolloin kommentoija luulee voivansa kommentoida, mutta ne kommentit eivät näy kenellekään. Sitä joutuu joskus käyttämään.

Korhonen: Jos ei ole mitään kysyttävää, vaan pelkkää nälvimistä, en viitsi enää edes kommentoida, vaan poistan viestit. Esim. "Kyllä näkee, että on nakkikioskilla käyty". "No, niin on."

Kankare: Koen, että monet purkavat omaa pahaa oloa: jollakin on huono päivä, ja purkaa sitä sitten mun kanavalla. Yritän kuitenkin heittää läppää ja laittaa kivoja kommentteja, sodin rakkaudella vihaa vastaan. Trollit monesti turhautuu, koska eivät saa reaktiota, jota hakevat.

Korhonen: Kerron tosi avoimesti omista asioista, ja vaatii tosi suurta pokkaa, että näihin tultaisiin kommentoimaan negatiivisesti.

Salmi: Eli se empatia herää, ja halutaan olla tukena, lohduttaa.

Kankare: Ei näistä kommenteista pidä ottaa itteensä, mutta se vaatii vähän opettelua. Pitää itse suhtautua rakentavasti.

Salmi: Miltäs kuulostaa tutkijoiden korvaan, onko toimivia keinoja?

Harju: En itse tiennyt, että alustoilla on tällaisia keinoja kuten shadow-banni.

Kankare: Ei "paskamyrskyjä" voi vaan ohittaa, vaan kyllä niihin pitää jotenkin vastata.

Salmi: Mainitsitte, että voi poistaa kommentteja tai shadow-bannata - onko silloin riskinä, että ihmiset siirtyy muualle?

Pantzar: Itse pelkään, että moderointi tai sensurointi kadottaa monimuotoisuuteen. Musta on pelottava ajatus, että Google tai Facebook alkaa arvioida meidän poliittisia kantoja tai muuta. Pelkään, että rosoisuus katoaa uudenlaisen sensuroinnin myötä.

Pantzar: En tykkää siitä, että isot kansainväliset organisaatiot tulee arvioimaan vielä tietokoneen avulla, mistä Suomessa voi keskustella. Mutta toki henkilökohtaisuuksiin meneminen tai kiusaaminen pitää voida estää.

Salmi: FB:n käyttöehdot on esimerkiksi ihan diktaattorisopimus - me ei voida mitenkään vaikuttaa siihen, miten sitä sensurointia tehdään.

Salmi: On käyty keskustelua tulisiko alustoihin suhtautua kuin medioihin: alustoilla itsellään olisi vastuu keskustelusta, jota siellä käydään. Miltä tämä kuulostaa teidän korvaanne?

Kankare: Kuulostaa tosi vaikealta, että sivusto olisi vastuussa siitä, mitä siellä keskustellaan.

Salmi: Otetaan keskusteluun sovittelujournalisti Noora Kettunen ja aivotutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopistosta. Otetaan tähän väliin taas yleisökysymys:
Suomi24-käyttäjiltä kysyttiin ”Voiko empatiaa harjoitella?”
Kyllä-vastauksia 56%
Ei-vastauksia 44%

Panelistit ovat yhtä mieltä, että empatiaa voi harjoitella, samoin valtaosa paneelin yleisöstä.

Saarikivi: Tulokset heijastelee sitä, että empatia on luonteenpiirre tai ominaisuus, vaikka se on joukko taitoja, joita voi harjoitella.

Kettunen: Tärkeintä sovittelijoiden mukaan on se, että päästään keskusteluyhteyteen. Tärkeää on, että ylläpidetään luottamusta ja keskusteluyhteyttä.

Saarikivi: Toisen asemaan asettuminen voi olla vaikeaa netissä, varsinkin kun ei tunne ihmistä ja hänestä on niukasti tietoa. Täytyisi tietää ihmisen taustat ja millaisen elämän hän on elänyt, että voisi ihan todella ymmärtää hänen kommenttinsa.

Kettunen: Ihmisten huomio menee helposti trolleihin ja negatiiviseen keskusteluun, vaikka tehokkaampaa on, että kiinnitetään huomiota myönteisiin keskusteluihin ja niihin, jotka haluavat keskustella. Olemme Sopiva ry:ssä järjestäneet rakentavat keskustelun koulutuksia: jos muistamme kuunnella, yleensä rentoudumme ja kuulemme, mitä toinen yrittää sanoa, ja toinen rentoutuu myös.

Salmi: Katri, ajatteletko, että meidän nopeat tunteet vaikuttavat siihen, että netissä kuohahtaa.

Saarikivi: Kyllä varmasti - väärinymmärryksen kautta tapahtuvaan suuttumukseen on paremmat mahdollisuudet netissä, kun toista ei kohtaa.

Kettunen: Ei pitäisi kuvitella tietävänsä, miksi toinen kirjoittaa jotain tai kuka hän on. Keskustelussa ei ole voittajia ja häviäjiä, vaan tärkeintä on, että kaikki tulevat kuulluksi.

Saarikivi: Keskutelukulttuuri on enimmäkseen kiinni muista keskustelijoista; trolleja vastaan voi parhaiten taistella olemalla itse empaattinen ja näyttämällä rakentavaa esimerkkiä. Kulttuuri lähtee enimmäkseen ihmisistä.

Salmi: Veera, tuntuu, että vaatii todella paljon antaa itsestään henkilökohtaista. Sehän on paljon vaadittu.

Saarikivi: Jotkut eivät tule keskustelemaan, vaan olemaan oikeassa tai trollaamaan. Kannattaa silloin inhimillistää itseään ja tuoda ilmi, että on perhe ja harrastuksia - silloin vapautuu panttivankitilanteesta.

Salmi: Suomi24-käyttäjiltä kysyttiin ”Haluatko olla verkossa myös anonyymisti?”
Kyllä-vastauksia 55%
Ei-vastauksia 45%

On kiinnostavaa, että Suomi24:ssä vain puolet on tätä mieltä. Mitä mieltä olet, Auli?

Harju: Joillakin ei ole tätä tarvetta - kaikki eivät koe tarvetta puhua henkilökohtaisista asioista, vaan jotkut jakavat asioita, joista voi puhua omalla nimellä.

Salmi: Ainakin itse haluaisin välillä periaatteesta olla tunnistamaton esim. Googlelle ja FB:lle. Mitä mieltä olette siitä, mikä arvo on paikalla, jossa anonyymia keskustelua voi käydä?

Saarikivi: Kyllä se on osa sitä demokraattista keskustelua, sillä on valtava arvo.

Kettunen: Jos voitaisiin enemmän käydä myös keskustelua, jossa on puheenjohtaja, vaikka oltaisiin anonyymeja.

Korhonen: Kodilla on suuri vastuu: tulee joskus 13-vuotiaalta kommentteja, että "Mikset tapa itseäsi?" Mitä jos se 13-vuotias suoltaa samanlaisia kommentteja esim. koulussa? Monet somevaikuttajat ovat ottaneet vanhempiin yhteyttä.

Pantzar: Alustalla pitää olla vastuu - pitää olla ihmismoderaattoreita, ei vain algoritmeja ja tietokoneita, jos alustalla tehdään bisnestä. Tiedän, että Suomi24:ssä näin on. Moderoinnin kehittäminen on tärkeää.

Kankare: Monesti se, että saa vastauksen, kasvattaa empatiaa. Myös tieto ja oikeat kohtaamiset lisäävät empatiaa. Sillä tavalla sitä voi harjoitella.

Salmi: Pitäisikö toimittajien olla lehtien palstoilla mukana keskustelussa?

Kankare: Kyllä minua kiinnostaisi, jos olisi toimittaja, että mitä mun jutuista keskustellaan.

Pantzar: Miksei voisi olla poliisilla kevytsakotusoikeutta, koska oikeuslaitos on ihan ylikuormitettu. Tai suljetaan netti yöksi:)

Salmi: Mitä muita keinoja pitkien oikeusprosessien lisäksi voisi olla?

Kettunen: Vaikka pakollisia kursseja: esimerkiksi internet-ajokortti ja sovittelukurssi, jos on syyllistynyt tällaiseen rikokseen.

Harju: Olen joskus kirjoittanut asiallisen vasta-argumentin, ja on ollut hämmentävää huomata, että sekin saa kannustusta ja keskustelun sävy voi muuttua. Tämä voi joskus olla toimiva keino. Retoriikkakoulutus ehkä myös tänne listalle:)

Salmi: Ajatteletteko, että some on tehnyt meistä kärkkäämpiä, vai olemmeko aina olleet täynnä näitä kaikkia mielipiteitä, ja vasta nyt saaneet mahdollisuuden tuoda ne ilmi?

Pantzar: Olen monimuotoisuuden puolella. Ikinä ei ole ollut tällaista tilannetta, että niin moni voi ottaa kantaa. Tämä suhde naisten ja miesten, koulutettujen ja kouluttamattomien välillä on todella epäreilu. Itse keski-ikäisenä koulutettuna miehenä voin olla omalla nimelläni, enkä saa tällaisia kommentteja.

Harju: Suomi24:n alkuaikoina ihmiset eivät osanneet keskustella verkossa. Nyt meillä on ehkä vääriäkin käsityksiä siitä, millaista verkkokeskustelu on.

Kankare: Olen tehnyt 13 vuotta YouTubea, ja on outoa katsoa omia vanhoja videoita. Jossain vaiheessa mullakin oli naljailevia trolleja, mutta kun niille on vastaillut, kommentointi on muuttunut. Koen, että itselläkin on vastuu seurata kommentointia ja puuttua siihen. Moni kollega ei halua seurata, millaista kenties lokaa siellä itseä kohtaan on. Eriävien mielipiteiden kauttakin kuitenkin oppii.

Salmi: Onko sillä vaikutusta, että näkee, miten idolit keskustelevat?

Saarikivi: Sillä on merkitystä, että näkee rakentavaa keskustelua, että näkee millaista fiksu keskustelu on.

Harju: Toivoisin, että jokainen lukisi, mitä on keskustellut, ja henkäisisi ennen kuin lähettää kommentin.

Saarikivi: Toivoisin, että muistettaisiin, että siellä verkossa on toinen ihminen keskustelukumppanina.

Pantzar: Ennen oli yksisuuntainen tiedon valtatie, nyt meillä on kaksisuuntainen keskustelu verkossa. Toivon, että se kaksisuuntainen keskustelu jatkuu.

Korhonen: Kaikkea ei tarvitse kommentoida, ei ketään välttämättä kiinnosta, mitä mieltä sä olet.

Kankare: Voisi opetella ymmärtämään, mitä siellä toisella puolella tapahtuu. Rakkaudella ja empatialla vastaaminen saattaa saada vastapuolella oivalluksen aikaan.

Salmi: Kiitos panelisteille ja yleisölle! Toivon hyvää SuomiAreenaa ja pitkää ikää Suomi24-palvelulle!

Keskustelu Porissa on päättynyt, mutta jatkuu täällä Suomi24-palvelussa. Kiitos, että myös te Suomi24-käyttäjät olitte mukana! Toivottavasti saitte hyviä vinkkejä siihen, miten empatiaa voi tukea verkossa myös omalla toiminnalla. Jatketaan keskustelua!