Entä mikset harrasta mitään missä tehdään jotain yhdessä toisten aikuisten kanssa?
Miksei sulla ole kavereita?
Anonyymi
45
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Ei kiinnosta yhdessä tekeminen. Siis tuntemattomien kanssa, eikä kiinnosta tutustua.
- Anonyymi
Ihmiset ei pidä minusta. Olen kai niin ruma ettei seurassani kehtaa olla.
- Anonyymi
Sama homma. Ihmiset on aina enimmäkseen karttaneet. Tuntematta. Ulkonäössäni täytyy olla vikaa, vaikka itse en näe itseäni niin rumana.
- Anonyymi
Mulla sama juttu. Mua kartetaan ulkonäön takia ja on sanottu suoraan ett pilaan päivän pelkällä läsnäololla. Joten en viitsi turhan takia kerjäämään henkisesti turpaan, parempi mun pysyä poissa muitten silmistä niin paljon kuin pystyn. En mä edes halua enää tutustua uusiin ihmisiin.
- Anonyymi
Se että olen vammainen tiedän että jään ulkopuolelle.
- Anonyymi
Onks vain sellainen elämäntapa oikea kuin sulla? Onko muidenkin pakko harrastaa vaikkei ehtis ja jaksais eikä aina edes haluaiskaan? Kai sit on niin väärin elää omaa elämää niin kuin sitä haluaa elää. Pitää elää samalla tavalla kuin aloittaja kavereita sadoittain haalien ja joka ilta harrastuksissa juosten. Kyllä aloittaja tietää miten muiden tulee elää niin menneiden, nykyisten ja tulevienkin sukupolvien.
- Anonyymi
Joo, tämä menee helposti sellaiseen väkinäiseen kavereiden hankkimiseen, vaikka ei olisi tippaakaan tarvetta. Näyttääkseen "normaalilta" miehellä pitää olla kavereita, vaikka on aivan varmasti miehiä, joille riittää ainoastaan mielenkiintoinen työ ja toimiva parisuhde.
- Anonyymi
Kavereiden hankkiminen ei ole yksinkertainen kysymys sellaisille miehille, jotka ovat olleet aina syrjäänvetäytyviä, vaikka olisivatkin ahkeria koulunkäyjiä, opiskelijoita tai työntekijöitä.
Parisuhteessa eläjät tahtovat hengailla toisten parisuhteessa elävien kanssa. Kun yksinäinen sitten lopulta löytää parisuhteen, helposti jää toinen sinkku taas hyvin yksin.
Harrastuksissakin saa käydä aika pitkään, kunnes edes pientä lupaavaa tapahtuu. Jos on jo valmiiksi syrjäänvetäytyvää tyyppiä, käy melko työstä yrittää harrastuksissakin tutustua ja todennäköisyys pitempiaikaiselle tuttavuudelle on aikuisella yksinäisellä miehellä pieni.
En väitä, etteikö kannattaisi aina yritttää, mutta realiteetitkin on hyvä olla hallussa. - Anonyymi
Sama kun kysyisi, että miksei Helsinki ole Suomen pääkaupunki?
- Anonyymi
Nynny luonne piileskelee kotona.
- Anonyymi
Miksi ei saisi? Miksi ei nähdä arvoa myös sellaisissa miehissä, jotka hoitaa työnsä kunnolla ja viihtyy paljon yksin vapaa aikana kotona. Kyllä tällainenkin mies voi siitä huolimatta tarvita naisen ja seksiä.
- Anonyymi
Mulle ainakin kävisi tuollanen mies, joka viihtyy omissa oloissaan. Tosin tähän astiset mieheni ovat olleet minua sosiaalisempia. Minä olen se perään soittettava.
- Anonyymi
Kyllä mulla kavereita on, mut ei ne tee oikein mitään. Kaikki jumittaa paikallaan, olen aina koittanut aktivoida heitä, mutta introvertit on introverttejä.
- Anonyymi
Sama mulla. Toivoisin, että sais edes joskus lähtemään jonnekin, jossa todennäköisemmin tapaa naisia, mutta ovat niin jämähtäneet omiin kaavoihinsa. Vaikka olisivatkin sinkkuja, eivät halua nähdä edes pientä vaivaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama mulla. Toivoisin, että sais edes joskus lähtemään jonnekin, jossa todennäköisemmin tapaa naisia, mutta ovat niin jämähtäneet omiin kaavoihinsa. Vaikka olisivatkin sinkkuja, eivät halua nähdä edes pientä vaivaa.
Jep tarvis jonkun wingmanin tonne kylille, kun lähtee.
On mulla kavereita ja tuttaviakin huru mycket, mutta en vaan itse ole mikään sosiaaliperhonen. Enkä viihdy liioin missään aikuistenkaan harrastuksissa, paitsi nyt syksyllä rupeen käymään salilla pari kertaa viikossa ja opiskelen espanjan alkeita. :)
Onhan sielläkin ihmisiä ja harrastuksiahan nuo ovat.- Anonyymi
Onhan niitä paljon harrastuksia mihin ei toista tarvita. Pyöräily, lenkkeily, lukeminen ja lukematon määrä vaikka mitä muuta. Minulle on käynyt joskus niin, että kun otin omasta harrastuksestani kiinnostuneen mukaan niin paikan päällä hän ei enää osoittanutkaan niin suurta kiinnostusta asiaa kohtaan, vaan pilasi minunkin harrastushetkeni, kun jouduin vähän kuin seuraa vain hänelle pitämään tuon ajan. Silloin päätin että käyn mielenkiintoisissa paikoissa ja harrastuksissa yksin, että voin nauttia täysin siitä mistä pidän. Kun jotain harrastan niin teen sitä sellaisella intohimolla, että toisenkin pitäisi vähintään olla yhtä intohimoinen lajin harrastaja. Sellaisia ei aina edes löydä.
Anonyymi kirjoitti:
Onhan niitä paljon harrastuksia mihin ei toista tarvita. Pyöräily, lenkkeily, lukeminen ja lukematon määrä vaikka mitä muuta. Minulle on käynyt joskus niin, että kun otin omasta harrastuksestani kiinnostuneen mukaan niin paikan päällä hän ei enää osoittanutkaan niin suurta kiinnostusta asiaa kohtaan, vaan pilasi minunkin harrastushetkeni, kun jouduin vähän kuin seuraa vain hänelle pitämään tuon ajan. Silloin päätin että käyn mielenkiintoisissa paikoissa ja harrastuksissa yksin, että voin nauttia täysin siitä mistä pidän. Kun jotain harrastan niin teen sitä sellaisella intohimolla, että toisenkin pitäisi vähintään olla yhtä intohimoinen lajin harrastaja. Sellaisia ei aina edes löydä.
Juu, minäkin olen ollut aina ns. yksinharrastaja. Ihan jo nuorena tyttösenä.
Muutamilla tanssi- ja jumppatunneilla olen ollut ryhmässä, mutta ihan ominpäin vieraitten joukossa.
Tuo se ei ole mukavaa, jos yhdessä mennään ja ominpäin jäädään.
Niinhän se on, harrastuksia ei viitsi haalia jos into loppuu kesken. Itselläni on pääsyy pienet lapset. Mihin ne työntää harrastusten ajaksi, jos harrastus vie kotoa pois? Jos isä on töissä ja isovanhemmat asuu kaukana..ja niilläkin on oma elämä..☺️
Siksi mulla on harrastukset hyvin kotiin keskittyneitä.Abrakadabra kirjoitti:
Juu, minäkin olen ollut aina ns. yksinharrastaja. Ihan jo nuorena tyttösenä.
Muutamilla tanssi- ja jumppatunneilla olen ollut ryhmässä, mutta ihan ominpäin vieraitten joukossa.
Tuo se ei ole mukavaa, jos yhdessä mennään ja ominpäin jäädään.
Niinhän se on, harrastuksia ei viitsi haalia jos into loppuu kesken. Itselläni on pääsyy pienet lapset. Mihin ne työntää harrastusten ajaksi, jos harrastus vie kotoa pois? Jos isä on töissä ja isovanhemmat asuu kaukana..ja niilläkin on oma elämä..☺️
Siksi mulla on harrastukset hyvin kotiin keskittyneitä.Hiukan jännittää tuleva syksy, olen ottanut tavoitteeksi käydä tosiaan salilla 2x vko. Yhtenä arki-iltana töitten jälkeen, kun isä tai isovanhemmat ovat lapsia kaitsemassa. Ja yhtenä viikonlopun päivänä, kun isä tai isovanhemmat ovat kaitsemassa lapsia.
Sitten on yksi ilta joka viikko, kun työpäivän jälkeen haen lapset hoidosta, kipasen kotiin pesulle ja työrytkyt omiin ja ajelen n. 12 kilsaa kieliä oppimaan. Ja taas joko isä tai isovanheemat vahtii lapsia...ja jos eivät pysty. Mun menot peruuntuu oitis.😌
Monet sanoo, helppoa vaan mennä..no eipä vaan ole..Abrakadabra kirjoitti:
Hiukan jännittää tuleva syksy, olen ottanut tavoitteeksi käydä tosiaan salilla 2x vko. Yhtenä arki-iltana töitten jälkeen, kun isä tai isovanhemmat ovat lapsia kaitsemassa. Ja yhtenä viikonlopun päivänä, kun isä tai isovanhemmat ovat kaitsemassa lapsia.
Sitten on yksi ilta joka viikko, kun työpäivän jälkeen haen lapset hoidosta, kipasen kotiin pesulle ja työrytkyt omiin ja ajelen n. 12 kilsaa kieliä oppimaan. Ja taas joko isä tai isovanheemat vahtii lapsia...ja jos eivät pysty. Mun menot peruuntuu oitis.😌
Monet sanoo, helppoa vaan mennä..no eipä vaan ole..Sehän se, kun kaikilla vanhemmillakaan ei ole laajaa tukiverkkoa ja etätyötä eikä toimistotyöaikoja.😛
Eikä kaikki asu keskellä palveluja, melkein yläkerrassa tai naapurissa.
Nyt illanjatkoja!😃- Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
Sehän se, kun kaikilla vanhemmillakaan ei ole laajaa tukiverkkoa ja etätyötä eikä toimistotyöaikoja.😛
Eikä kaikki asu keskellä palveluja, melkein yläkerrassa tai naapurissa.
Nyt illanjatkoja!😃Muutama vuosi, ja lapset ovat niin isoja että tulevat pari tuntia toimeen keskenäänkin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin vuodet kuluvat.. Se aika on jo ihan kohta.
Tenavien harrastusten aikaan voi harrastaa myös itse. Mun kaverini kävi kävely-juoksulenkillä sillä välin. Joillekin saleille voi ottaa muksut mukaan. Ja yksi keino on sitten herätä jo pikkutunneilla liikkeelle kun muut nukkuvat 😇
Mutta, jokaisessa elämänvaiheessa on jokaisella omat tärkeät juttunsa. Aikaa ja rahaa löytyy aina siihen mihin niitä todella haluaa käyttää. Toisarvoiset jutut tulee sitten perässä.
xL Anonyymi kirjoitti:
Muutama vuosi, ja lapset ovat niin isoja että tulevat pari tuntia toimeen keskenäänkin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin vuodet kuluvat.. Se aika on jo ihan kohta.
Tenavien harrastusten aikaan voi harrastaa myös itse. Mun kaverini kävi kävely-juoksulenkillä sillä välin. Joillekin saleille voi ottaa muksut mukaan. Ja yksi keino on sitten herätä jo pikkutunneilla liikkeelle kun muut nukkuvat 😇
Mutta, jokaisessa elämänvaiheessa on jokaisella omat tärkeät juttunsa. Aikaa ja rahaa löytyy aina siihen mihin niitä todella haluaa käyttää. Toisarvoiset jutut tulee sitten perässä.
xLNiinpä. Olen tuota itselleni sanonutkin, että nyt on tämä elämänvaihe, kun omat menemiset ja tekemiset kodin ulkopuolella on lähinnä työnteko. Missä ei lapset ole mukana.
Missä voi siis puhtaasti keskittyä vain siihen mitä on tekemässä, eikä vilkuilla lasten perään ja keskeyttää vähän väliä.
Mun ne harrastukset, joita haluisin vieläp harrastaa vaatii sen, ettei siellä lapset sooloile mukana.
Näillä saleilla mitkä on vielä jotenkin inhimillisen ajomatkan päässä työpäivää ja kotonakin ehtimistä ajatellen ei ole tuota tarjolla, että lapset sais tulla mukaan. Pitäs järjestää heille sinne valvoja, mikä on sama kun jättää ne kotiin valvottavaksi.
Mutta ilman jonkun muun kun mun valvontaa, mä en salilleni pääse.🙁
Fyssan kanssa on kumminkin sovittu ohjelmasta, joka huomioi mun yliliikkuvuuden ja tämän hetkisen terveydentilan ja tarpeet versus esteet.
Toivottavasti ei kovin usein jää menemättä. Sekin alkaa mua nakertaa, jos hommat valuu ojaan...
Tällä haavaa isäntä ja mun porukat on miettineet, että koittaa järjestää työnsä ja vanhukset menemisensä niin että pystys auttamaan asiassa. Ja pääsisin käymään noissa parissa harrastuksessa.
Mut työpaikalla voi aina tulla viivytyksiä, miehen työssä etenkin...se ei ole säännöllinen tuntityö..se voi olla mitä vaan 24 h välillä. Isovanhemmat taas voi itse sairastella ja onhan niilläkin omia menoja.
Mutta katotaan.😃
Yöllä en kyllä rupee tässä vaihees mihinkään. Ehkä sitten, kun saa ne salivehkeet kotiin eikä tarvi ajaa 20 km sen käynnin vuoksi. 🤣
Mut joo jahka muksut pärjäilee ominpäin..en mä pelkästään kotona meinaa kökkiä.Abrakadabra kirjoitti:
Niinpä. Olen tuota itselleni sanonutkin, että nyt on tämä elämänvaihe, kun omat menemiset ja tekemiset kodin ulkopuolella on lähinnä työnteko. Missä ei lapset ole mukana.
Missä voi siis puhtaasti keskittyä vain siihen mitä on tekemässä, eikä vilkuilla lasten perään ja keskeyttää vähän väliä.
Mun ne harrastukset, joita haluisin vieläp harrastaa vaatii sen, ettei siellä lapset sooloile mukana.
Näillä saleilla mitkä on vielä jotenkin inhimillisen ajomatkan päässä työpäivää ja kotonakin ehtimistä ajatellen ei ole tuota tarjolla, että lapset sais tulla mukaan. Pitäs järjestää heille sinne valvoja, mikä on sama kun jättää ne kotiin valvottavaksi.
Mutta ilman jonkun muun kun mun valvontaa, mä en salilleni pääse.🙁
Fyssan kanssa on kumminkin sovittu ohjelmasta, joka huomioi mun yliliikkuvuuden ja tämän hetkisen terveydentilan ja tarpeet versus esteet.
Toivottavasti ei kovin usein jää menemättä. Sekin alkaa mua nakertaa, jos hommat valuu ojaan...
Tällä haavaa isäntä ja mun porukat on miettineet, että koittaa järjestää työnsä ja vanhukset menemisensä niin että pystys auttamaan asiassa. Ja pääsisin käymään noissa parissa harrastuksessa.
Mut työpaikalla voi aina tulla viivytyksiä, miehen työssä etenkin...se ei ole säännöllinen tuntityö..se voi olla mitä vaan 24 h välillä. Isovanhemmat taas voi itse sairastella ja onhan niilläkin omia menoja.
Mutta katotaan.😃
Yöllä en kyllä rupee tässä vaihees mihinkään. Ehkä sitten, kun saa ne salivehkeet kotiin eikä tarvi ajaa 20 km sen käynnin vuoksi. 🤣
Mut joo jahka muksut pärjäilee ominpäin..en mä pelkästään kotona meinaa kökkiä.En tiedä miten muut äidit menettelee tai miten kaipaa omaakin henkilökohtaista aikaa. Mutta mä kyllä kaipaan edes lyhyitä hetkiä, missä voin, pystyn ja saan napsauttaa vastaanottimet kiinni ja sulkea suuni.
Olla välillä ominpäin. Ilman tuota jatkuvaa vahtimista, neuvomista, ohjaamista, vääntämistä ja kääntämistä. Pölöttämistä johonkin päin jollekin.
Eikä tässä poikkeusta tee edes mun rakkaimmat ihmiset. Se tarve on niin vahva, että kun se breikki jää saamatta, huomaan olevani helvetin väsynyt ja hankala tyyppi.
Eikä tunnu mikään psyykkaaminen auttavan. Ei ees ne aiku mä rakastan teitä tunteiden nodtatukset.
Mä vaan ratkeen ja repeen, nuupahdan jos päivitääin ei oo pientä hetkee olla totaalisen keskittynyt vaan omaan päähäni. Sen happea tarpeeseen.
Mies nyt on helppo sen tajuamaan, ymmärtää oman vastaavan tarpeen kautta...lapset taas ei ne oikein vielä ymmärrä.
Mutta oon kyllä puhunut heillekin, että äiti haluu pienen hetken olla nyt yksin. Sitten mä jaksan taas touhottaa.
Isompi jo käsittää, sekin kaipaa vaikka vasta 6 omaa tilaa. Ja kyl toi 4 vanhakin vetäytyy omiin oloihinsa jo leikkimään ja sanoo, haluun leikkiä yksin nyt. Ettei isompi tuu leikkiin ja äitikin voi mennä pois ovelta kurkkimasta.
Kai se on luonteessa?Abrakadabra kirjoitti:
En tiedä miten muut äidit menettelee tai miten kaipaa omaakin henkilökohtaista aikaa. Mutta mä kyllä kaipaan edes lyhyitä hetkiä, missä voin, pystyn ja saan napsauttaa vastaanottimet kiinni ja sulkea suuni.
Olla välillä ominpäin. Ilman tuota jatkuvaa vahtimista, neuvomista, ohjaamista, vääntämistä ja kääntämistä. Pölöttämistä johonkin päin jollekin.
Eikä tässä poikkeusta tee edes mun rakkaimmat ihmiset. Se tarve on niin vahva, että kun se breikki jää saamatta, huomaan olevani helvetin väsynyt ja hankala tyyppi.
Eikä tunnu mikään psyykkaaminen auttavan. Ei ees ne aiku mä rakastan teitä tunteiden nodtatukset.
Mä vaan ratkeen ja repeen, nuupahdan jos päivitääin ei oo pientä hetkee olla totaalisen keskittynyt vaan omaan päähäni. Sen happea tarpeeseen.
Mies nyt on helppo sen tajuamaan, ymmärtää oman vastaavan tarpeen kautta...lapset taas ei ne oikein vielä ymmärrä.
Mutta oon kyllä puhunut heillekin, että äiti haluu pienen hetken olla nyt yksin. Sitten mä jaksan taas touhottaa.
Isompi jo käsittää, sekin kaipaa vaikka vasta 6 omaa tilaa. Ja kyl toi 4 vanhakin vetäytyy omiin oloihinsa jo leikkimään ja sanoo, haluun leikkiä yksin nyt. Ettei isompi tuu leikkiin ja äitikin voi mennä pois ovelta kurkkimasta.
Kai se on luonteessa?Että kun yks tuttava sanoi, äiti ihminen. Jonka lapset käy vuoroviikoin hänellä ja sitten taas isällä. Kirjoilla isällään...
Kun hän sanoi, että ikävä on välillä kova ja järkytys oli valtava alkuun kun erosivat ja lapset meni isälle. Et miten siitä selvii..mutta nyt on tottunut että omalla viikolla saa olla lasten kanssa ja jaksaa erilailla, kun silloin kun oltiin jatkuvasti yhdessä. Asuivat ja elivät 24/7 yhdessä.
Koska nyt on myös ne vapaapäivät siitä aktiivisesta yhdessä olemisesta ja tekemisestä. Hän ehtii aina viikon tehä mitä ja miten huvittaa, eikä tarvi huomioida ketään toista.
Sit kun muksut tulee hälle, hän jaksaa olla aktiivisesti kaikessa mukana.
Hän mua tsemppas järjestelee omaakin aikaa, koska ties mikä ero olemisessa kun saa välillä hengähtääkin. Vaikka ne rakkaat onkin rakkaita..ei ne omat tarpeetkaan kokonasn kaikkoa.
Etä vanhemmat etuja siis se, että on omiakin vapaita..kokonaisia päiviä..lähivanhemmalla ne on joutakin minuutteja tai tunteja. Sillon sitä väsyykin erilailla ja myös jaksaa erilailla sirkusta pyörittää..☺️- Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
Niinpä. Olen tuota itselleni sanonutkin, että nyt on tämä elämänvaihe, kun omat menemiset ja tekemiset kodin ulkopuolella on lähinnä työnteko. Missä ei lapset ole mukana.
Missä voi siis puhtaasti keskittyä vain siihen mitä on tekemässä, eikä vilkuilla lasten perään ja keskeyttää vähän väliä.
Mun ne harrastukset, joita haluisin vieläp harrastaa vaatii sen, ettei siellä lapset sooloile mukana.
Näillä saleilla mitkä on vielä jotenkin inhimillisen ajomatkan päässä työpäivää ja kotonakin ehtimistä ajatellen ei ole tuota tarjolla, että lapset sais tulla mukaan. Pitäs järjestää heille sinne valvoja, mikä on sama kun jättää ne kotiin valvottavaksi.
Mutta ilman jonkun muun kun mun valvontaa, mä en salilleni pääse.🙁
Fyssan kanssa on kumminkin sovittu ohjelmasta, joka huomioi mun yliliikkuvuuden ja tämän hetkisen terveydentilan ja tarpeet versus esteet.
Toivottavasti ei kovin usein jää menemättä. Sekin alkaa mua nakertaa, jos hommat valuu ojaan...
Tällä haavaa isäntä ja mun porukat on miettineet, että koittaa järjestää työnsä ja vanhukset menemisensä niin että pystys auttamaan asiassa. Ja pääsisin käymään noissa parissa harrastuksessa.
Mut työpaikalla voi aina tulla viivytyksiä, miehen työssä etenkin...se ei ole säännöllinen tuntityö..se voi olla mitä vaan 24 h välillä. Isovanhemmat taas voi itse sairastella ja onhan niilläkin omia menoja.
Mutta katotaan.😃
Yöllä en kyllä rupee tässä vaihees mihinkään. Ehkä sitten, kun saa ne salivehkeet kotiin eikä tarvi ajaa 20 km sen käynnin vuoksi. 🤣
Mut joo jahka muksut pärjäilee ominpäin..en mä pelkästään kotona meinaa kökkiä.Hyvältähän tuo sun suunnitelma kuulostaa. Ihan varmasti onnistuu. Välillä tulee esteitä harrastuksille ja tärkeille menoille vaikkei olisi lapsiakaan :)
Kun sulla on oikein fyssarin kanssa tehty ohjelma, sekin motivoi käymään ja tekemään. Vau :) Anonyymi kirjoitti:
Hyvältähän tuo sun suunnitelma kuulostaa. Ihan varmasti onnistuu. Välillä tulee esteitä harrastuksille ja tärkeille menoille vaikkei olisi lapsiakaan :)
Kun sulla on oikein fyssarin kanssa tehty ohjelma, sekin motivoi käymään ja tekemään. Vau :)Thanks, ainakin todella toivon että pääsis mahdollisimman usein ja pyysin fyssaria erikseen tulemaan salille, missä laaditaan se ohjelma ja käydään yhdessä läpi mm. laitteet, liikkeet yms.
Että varmasti teen oikein ja oikeaoppisessa asennossa, mä helposti teen ergonomisesti pieleen, kun mun kroppa joustaa liikaa...enkä näe liikkeessäni välttämättä mitään väärää. Etten riko itteäni enempää.☺️
Toinen on nuo Espanjan alkeet...pakko päästä tunneille. Ominpäin hankalempaa, ryhmässä ja ohjauksessa pääsee kysymään mikä askarruttaa ja penskat ei oo kiekumassa vieressä.😁- Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
En tiedä miten muut äidit menettelee tai miten kaipaa omaakin henkilökohtaista aikaa. Mutta mä kyllä kaipaan edes lyhyitä hetkiä, missä voin, pystyn ja saan napsauttaa vastaanottimet kiinni ja sulkea suuni.
Olla välillä ominpäin. Ilman tuota jatkuvaa vahtimista, neuvomista, ohjaamista, vääntämistä ja kääntämistä. Pölöttämistä johonkin päin jollekin.
Eikä tässä poikkeusta tee edes mun rakkaimmat ihmiset. Se tarve on niin vahva, että kun se breikki jää saamatta, huomaan olevani helvetin väsynyt ja hankala tyyppi.
Eikä tunnu mikään psyykkaaminen auttavan. Ei ees ne aiku mä rakastan teitä tunteiden nodtatukset.
Mä vaan ratkeen ja repeen, nuupahdan jos päivitääin ei oo pientä hetkee olla totaalisen keskittynyt vaan omaan päähäni. Sen happea tarpeeseen.
Mies nyt on helppo sen tajuamaan, ymmärtää oman vastaavan tarpeen kautta...lapset taas ei ne oikein vielä ymmärrä.
Mutta oon kyllä puhunut heillekin, että äiti haluu pienen hetken olla nyt yksin. Sitten mä jaksan taas touhottaa.
Isompi jo käsittää, sekin kaipaa vaikka vasta 6 omaa tilaa. Ja kyl toi 4 vanhakin vetäytyy omiin oloihinsa jo leikkimään ja sanoo, haluun leikkiä yksin nyt. Ettei isompi tuu leikkiin ja äitikin voi mennä pois ovelta kurkkimasta.
Kai se on luonteessa?Mä luen itseni introvertiksi. Pitää saada ladata akkuja itsekseen. Vaikka ihmiset ovat ihania, niin ne kuluttavat multa energiat. Ihan parasta päästä työpäivän ja treenin jälkeen yksin hiljaiseen kotiin... Olen aivan poikki, mutta voi että tää on mahtavaa. Usein lueskelen nopsaan netistä uutiset ja tämän palstan läpi, useimmiten en jaksa edes kommentoida mitään. Syömään, pesulle, nukkumaan kirjan kanssa.
Teillä sitten ymmärretään hyvin kun joku haluaa omaa rauhaa. Meillä oli lapsuuden kodissa myös kaikki introvertteja, elämä sujui oikein hyvin. Myöhemmin pitänyt vähän vääntää oman ajan tarpeesta. Äkkiä joku toisenlainen loukkaantuu, kun selittää yksin olemisen tarvettaan.
xL - Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
Thanks, ainakin todella toivon että pääsis mahdollisimman usein ja pyysin fyssaria erikseen tulemaan salille, missä laaditaan se ohjelma ja käydään yhdessä läpi mm. laitteet, liikkeet yms.
Että varmasti teen oikein ja oikeaoppisessa asennossa, mä helposti teen ergonomisesti pieleen, kun mun kroppa joustaa liikaa...enkä näe liikkeessäni välttämättä mitään väärää. Etten riko itteäni enempää.☺️
Toinen on nuo Espanjan alkeet...pakko päästä tunneille. Ominpäin hankalempaa, ryhmässä ja ohjauksessa pääsee kysymään mikä askarruttaa ja penskat ei oo kiekumassa vieressä.😁Kantsii ottaa videota omista tekemisistä ja vertailla mestareihin ja omiin aikaisempiin otoksiin. Silloin ei mene pahasti vikaan. Mulla on kans yliliikkuvuutta, mutta lihakset pitävät nivelet kyllä paikoillaan ja tarpeeksi monella toistolla saa oikean liikkeen automaatiksi jossain kohtaa.
Ei hitsi, mä olen ihan raato... täytyy rahjustaa yöpuulle :)
xL Anonyymi kirjoitti:
Mä luen itseni introvertiksi. Pitää saada ladata akkuja itsekseen. Vaikka ihmiset ovat ihania, niin ne kuluttavat multa energiat. Ihan parasta päästä työpäivän ja treenin jälkeen yksin hiljaiseen kotiin... Olen aivan poikki, mutta voi että tää on mahtavaa. Usein lueskelen nopsaan netistä uutiset ja tämän palstan läpi, useimmiten en jaksa edes kommentoida mitään. Syömään, pesulle, nukkumaan kirjan kanssa.
Teillä sitten ymmärretään hyvin kun joku haluaa omaa rauhaa. Meillä oli lapsuuden kodissa myös kaikki introvertteja, elämä sujui oikein hyvin. Myöhemmin pitänyt vähän vääntää oman ajan tarpeesta. Äkkiä joku toisenlainen loukkaantuu, kun selittää yksin olemisen tarvettaan.
xLNo sä ainakin tunnut ymmärtävän hyvin ja tuo selittääkin sen mitä kirjoitit omasta itsestäsi.
Mulla ja miehellä sama homma, kyllä ihmiset on jees ja niiden kanssa juttuaa mutta just tuo älytön väsyminen.😌
Sikäli kiva, että kumppani tajuaa tuon ja lapsetkin aikanaan tajuaa vielä paremmin, kun tuntuvat itsekin olevan enemmän introja. Ja kun oikeesti sitten ovat vähemmän riippuvaisia, eihän he ilkeyttään mua häiritse tietenkään, vaan tarpeeseensa. Mutta joskus uupuu olemaan tarvittukin..
Eihän kaikki ymmärräkkään, vaikka ratakiskosta vääntäs. Ei sitäkään ettei kaikki perheet tykkää juoksennella päivittäin jossain harrasteissa yms. Vaan viihtyy kotona omiaan puuhaten.Anonyymi kirjoitti:
Kantsii ottaa videota omista tekemisistä ja vertailla mestareihin ja omiin aikaisempiin otoksiin. Silloin ei mene pahasti vikaan. Mulla on kans yliliikkuvuutta, mutta lihakset pitävät nivelet kyllä paikoillaan ja tarpeeksi monella toistolla saa oikean liikkeen automaatiksi jossain kohtaa.
Ei hitsi, mä olen ihan raato... täytyy rahjustaa yöpuulle :)
xLPidän mielessä. Just tuon yliliikkuvuden vuoksi mm. selän ja vatsan lihakset olis saatava hyvään kuntoon. Koko kroppa tukemaan ruotoa.☺️
Kiva, kun piipahdit kommentoimassa, sain tästä taas lisää intoa tulevaan. Thanks vielä. Hyvät yöt " raadolle".. 😃
Törmäillään!
- Anonyymi
Itselläni on monenlaisia harrastuksia kielikursseista paritansseihin, mutta ei se tarkoita että kavereita olisi helppo saada.
En minä edes koe olevani kovin erityisen ruma/tylsä/yms. muihin verrattuna, mutta toisilla vain on helpompaa luoda ihmissuhteita.
Yhtään liioittelematta, minulla menee harrastuksissa monta kuukautta ennen kun voin keskustella ihmisten kanssa. Parisuhteesta on turha haaveillakkaan, kun ensivaikutelmaksi jää että en haluaisi olla missään tekemisissä muiden kanssa. - Anonyymi
On mulla kavereita, mutta viihdyn parhaiten yksilölajeissa. Näitä ovat lenkkeily, kuntosali ja uinti. Kaverini tietävät, että minä viihdy hyvin yksin. Otan yhteyttä, kun tahdon tavata heitä. En tykkää suurista kaveriporukoista. Tänäkesänä toivon vielä pääseväni pelaamaan minigolfia.
- Anonyymi
On ollut paljonkin harrastuksia. Töissäkin olen ollut aika paljon. Töissä naiset ei sanoneet minulle mitään viime kahden vuoden aikana. Sitä on kaikille mukava ja ystävällinen mutta mitään ei saa takaisin. Lopetin hommatkin kun tunsin etten kuulu joukkoon.
- Anonyymi
Miksi asia vaivaa sinua? Enkö saa olla oma itseni?
- Anonyymi
Olen kai niin hirveä ihminen ettei kukaan halua olla kaveri. Rumakin olen eikä naiset halua rumaa miestä edes kaveriksi.
- Anonyymi
Viihdyn hyvin yksin. Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa.
- Anonyymi
Minulle ihmiset ovat merkityksellisiä vain ammatillisessa mielessä. Ei muuten.
- Anonyymi
Ehkä se että olen satuttanut ihmisiä ja olen yksinkertanen ei ole kavereita,eikä naistakaan.
- Anonyymi
Pitää alkaa käymään lähibaarissa juomassa. Kun käy säänöllisesti useita kertoja viikossa samassa paikassa, hiljalleen paikan vakiporukka tulee tutuksi ja pääsee mukaan ryyppyjengiin.
Sitten onkin kaveripiiri, ja ei enää näytä naisten silmissä omituiselta kaverittomalta mieheltä.
t. viinamies- Anonyymi
0uto kaveriton mies on epäilyttävä.
Ei kuulu FB/Instaan! 0 kpl kavereita!
Ahaa, jotain salattavaa. Pahasti nyrjähtänyt, kipeä.
.
Ei ole koskaan kiinnostanu pitää ympärillä sellasia ihmisiä joista ei ole mitään hyötyä.
:D
Mulla on muutama hyvä ystävä.- Anonyymi
Raamattu ei kerro sellaisista.
en jaksa aina olla se joka ottaa yhteyttä ja pitää yhteyttä, ku jostain syystä kaikki vanhat ja uudemmatkin kaverit on aina jäänyt sen varaan.. ja sit jos otankin yhteyttä johonkuhun, ollaan et olis kiva nähdä joo, mut taaskaan ei siltä puolelta saada tikkua ristiin sen eteen että joskus oikeesti tapahtuisikin jotain, haikaillaan ja haaveillaan vaan. en jaksa.
enkä viihdy vieraiden ihmisten seurassa niin paljon et tarkoituksella sellaiseen hakeutuisin,- Anonyymi
On sekin hieman hassua, jos se aamukakkakin tarttee vääntää porukalla frendien kaa, jottei imago ota hittiä. Mielestäni.
Aikuisten oikeesti aikuisista siis puhelen. - Anonyymi
Koska yksin on vain tuhat kertaa parempi ja vapaampi olla. Ei tarvitse koittaa miellyttää ketään. Minua ahdistaisi jos olisi joku jota pitäisi säännöllisesti nähdä. Ei kiitos. Mielummin yksin aina. Saa tehdä mitä huvittaa eikä ole mitään menoja vapaa-ajalla.
Elän elämäni hautaan asti yksin ja loistavaa niin. Elämänkokemukseni tulee videopeleistä, elokuvista ja kirjoista. En tarvitse muuta. Töissäkin käyn vain että pystyn elättämään itseni. Työkaverit löytyy, mutta heitä näen vain töissä. Se on riittävän sosiaalista minulle. M42v
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Cynthia Woods
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl04372247#CynthiaWoods 🔞💋❤️💋❤️💋🔞�114836Aimee Dvorak
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02740429#AimeeDvorak 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋03049Molly Graham
😍😋😍😋😍😋😍😋😍 😍 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl02277975#MollyGraham 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️03045Pamela Orr
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 🍒 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl06055581#PamelaOrr 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞03044Lakeisha Coleman
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl08105348#LakeishaColeman 🔞💋❤️💋❤️💋🔞03040Rachelle Reynolds
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 🔞 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl03175674#RachelleReynolds 🔞❤️💋❤️💋❤️03035Becky Steele
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl05250014#BeckySteele 🔞❤️💋❤️03035Allison Queen
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl07854217#AllisonQueen 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞03034Jennifer Mitchell
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑 🔞 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl08490246#JenniferMitchell 🔞❤️💋❤️💋❤️03029Stephanie Love
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 ❤️ Nymfomaani -> https://x18.fun/girl01692207#StephanieLove 🔞❤️💋❤️💋❤️03026