Kysy mitä vain: Peruskoulun tila ja alueellinen eriarvoisuus. Opettajat vastaavat ke 31.7. klo 14-16

Tilanne vaihtelee varmasti kouluittain. Jokainen koulu toimii omien käytänteidensä mukaan. Oma kokemukseni: ei järjestetä yhteisiä ratkaisuhetkiä mutta toki apua voi aina pyytää, jos koulussa on henkilöstöä siihen: erityisope, kuraattori, psykologi yms.

Maarit

Tilanne tosiaan varmasti vaihtelee kouluittain. Niissä työyhteisöissä, joissa olen itse saanut työskennellä, ongelmatilanteita ja mieltä askarruttavia asioita on purettu joko esihenkilön kanssa, omassa tiimissä tai kaikille yhteisessä kokouksessa. Toimivassa työyhteisössä kukaan ei jää yksin.

Elina

Ensiksikin, asiasanat "monikulttuurinen" ja "hankala" eivät mitenkään kulje käsi kädessä, joten voimme unohtaa ne saman tien. En tiedä mihin yrität viitata, mutta voin kertoa, että en ole itse tavannut vastaavia kiertäviä kokemusopettajia. Toki kokeneille kouluttajille on aina kysyntää ja silloin tällöin kouluissa järjestetään koulutuksia opettajille, joissa opettaja kouluttaa muita opettajia esim. yhdenvertaisuusteemoissa. Tämä toki vaihtelee kouluittain.

Elina

Koulu on isossa murrostilassa mutta ei niinkään digitalisaation tai maahanmuuton takia vaan nopean yhteiskunnallisen muutoksen takia. Opettamamme asiat alkavat olla niin vanhanaikaisia, ettei niitä tarvita enää eikä koulu pysy mukana nopeassa muutoksessa.

Itse haluaisin räjäyttää koko systeemin ja rakentaa koulun aivan uudelle pohjalle, jossa oppiaineet olisivat muita kuin nyt ja arviointi toisenlaista. Mutta todellisuudessa muutos on jo alkanut. Se on hidasta mutta kohti uutta ollaan menossa. Vähän voi tulla sekamelskaa ennen kuin asettuu, koska aina uuden edessä tulee jonkinlainen paniikki ja näyttää siltä, että päin seiniä menee mutta se kuuluu muutokseen. Nyt pitäisi vaan uskoa, että se kaikille niin rakas koulu on muutoksen edessä eikä jarrutettaisi kehitystä muistelemalla omaa kultaista kouluaikaa.

Maarit

Tässä lienee kaksi asiaa: palkkaus ja työnsaanti. On totta, että palkkaus on kaikille sama, vaikka työ pitäisi sisällään erilaisia tehtäviä. Jos luokan oppilaista puolet on erityisen tai tehostetun tuen oppilaita (10/20), opettajalla on iso työ kirjata kaikkien paperit kuntoon. Lisäkorvausta ei tule. Jossakin toisessa koulussa tilanne voi olla täysin toinen. On vaikea verrata näitä todellisuuksia ja siksi palkkaukseen ei ole pystytty puuttumaan. Omasta mielestäni opettajien palkkaus kaikkinensa olisi tarkastettava, koska työmäärä ja vastuu on suuri palkkaan nähden, työskenteli missä tahansa.

Opettajan työhön on palkattava pätevin ja sopivin henkilö. On totta, että virkoja on entistä vähemmän ja se on sääli. Moni tekee vuosikausia määräaikaisia töitä ja pahimmassa tapauksessa jää ilman kesäajan palkkaa. Se on mielestäni suuri vääryys. Työnhakuun auttavat samat asiat kuin millä tahansa alalla: koulutus, hyvä CV ja suhteet.

Elina

Onpas mielenkiintoinen kysymyksen asettelu. Sättimistä tulee prosentuaalisesti aika vähän. Ei koskaan maahanmuuttajataustaisilta vaan ihan Jani-Petterin vanhemmilta. Tämä kokemus on tietenkin vain minun. Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat ovat niitä, jotka tulevat 6. luokan keväällä kiittämään kädestä pitäen.

Maarit

Olen saanut harvoin sättimistä, jos koskaan keneltäkään, rakentavaa palautetta toki ja olen ottanut sen kiitollisena vastaan. Opettajan työssä käydään säännöllisiä keskusteluja kodin kanssa ja hyvä suhde oppilaiden huoltajiin on ensisijaisen tärkeää. En jaa oppilaiden huoltajia "maahanmuuttajiin" ja "kantasuomalaisiin". On vain huoltajia, piste. Minulla on loistavia kokemuksia kulttuuritulkkien kanssa työskentelystä. Jos perheen kanssa ei löydy yhteistä kieltä ja jokin oppilaan kouluasia vaatii syvempää tarkastelua, monikielinen tulkki auttaa asiassa.

Elina

Kaupungistuminen ja sen tuomat haasteet koulutuksen järjestämiselle on toki koulutuspoliittinen kysymys, mutta asia koskettaa yhteiskuntaamme muutenkin ja on siksi laaja. Miten turvata maaseudun palvelut yleensä? Jokaisen lapsen tulisi Suomessa saada hyvää opetusta pätevältä opettajalta. Joskus pätevistä opettajista on pulaa myös kaupungissa. Tällöin koulutusten järjestäjien tulisi reagoida tilanteeseen. Opettajien työt ovat siellä missä koulut ja moni liikkuu työn mukaan. Toivon, että maaseutu pysyy elinvoimaisena.

Elina

Varhaiskasvatus on tärkeä osa koulujärjestelmää. Varmasti moni yksilön myöhempää polkua ennakoiva asia on nähtävissä jo lapsuudessa ja siten päiväkodissa. Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu paljon päiväkotien työvoimapulasta ja suurista ryhmäkoista. On selvää, että päivähoidon resurssit on saatava kuntoon. Mitä tulee suomea toisena kielenään puhuviin lapsiin, on totta, että suomen kielen taito kehittyy hitaammin jos ympärillä ei ole tarpeeksi suomea puhuvia ihmisiä. Tämä ei ole lasten vika.

Kouluissa työskentelee loistavia S2-opettajia, kielten opettajia ja tulkkeja. Opettajia koulutetaan ottamaan haltuun kielitietoisia työtapoja, jotka tukevat oppilaiden suomen kielen kehitystä. Monet kielet tukevat toisiaan ja on hienoa, jos lapsi puhuu useaa kieltä. Tässä tarvitaan selkeästi resurssien lisäksi asennemuutosta.

Elina

Kuitenkin useamman vuoden meillä on jo keskusteltu eliittilukioista ja lasten koulutusputken suunnittelun myötä aiheutuvasta muuttoliikkeestä. Oletko näihin tutustunut?

Jos yksilö ei koe elämässään epätasa-arvoa, se ei tarkoita ettei sitä ole olemassa. Meidän on usein vaikea nähdä muita todellisuuksia omista kuplistamme. Suomessa on tunnetusti hyvä koulujärjestelmä, koska sen eteen on tehty paljon töitä. Yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii asioiden näkyväksi tekemistä ja tasa-arvo ei ole koskaan valmis. Jotta suomalainen koulu olisi jatkossakin hyvä, on toimittava. Jos näistä asioista keskusteleminen tuntuu epämukavalta, kannattaa tutustua aiheeseen lisää, lukea tutkimuksia ja kirjallisuutta.

Elina

Omissa kouluissani on tapahtunut tätä. Oppilaalla on ollut teräase ja se on takavarikoitu pois. Ei siitä mitään informaatiota sen enempää pidetä, koska teräase on jo otettu pois ja vaara on ohi. Kyllä se taitaa rehtori vastata aika monesta asiasta koulussa.

Maarit

Minulla ei ole tähän tilastoja, mutta olen ollut kouluissa, joissa luokissa voi olla 50% maahanmuuttajataustaisia. Ongelma onkin siinä, että heistä 80% on syntynyt Suomessa ja puhuu täysin virheetöntä suomea mutta me jostain syystä kutsumme heitä maahanmuuttajataustaisiksi. Tähän pitäisi saada nopea muutos. Jos sinulla on Suomen passi ja puhut suomea jne, niin olet suomalainen. Minun esi-isäni tulivat Skotlannista 1600-luvulla. Olenko minäkin maahanmuuttajataustainen? Ja edelleen sanon niin kuin jo aiemmin: jos koulu on ns. ongelmakoulu, mitäköhän se edes tarkoittaa, voitaisiin myös tutkia, mistä ne ongelmat tulevat. Se ei todellakaan ole niin, että maahanmuuttajataustaiset aiheuttavat ne ongelmat. Kyllä se on ihan kantasuomalaisten aiheuttamaa myös. Ellei jopa pelkästään. Kantasuomalainen, joka tulee todella vaikealla taustalla ja kovilla kokemuksilla kouluun, joutuu helposti tappeluihin. Haastaa ja tulee haastetuksi.

Jos taas puhutaan eliittikouluista, on siellä ongelmia esim. oikeudenkäyntien kanssa. Vanhemmat haastavat helposti oikeuteen ja asianajajat hyppivät opehuoneissa. Eikö se sitten ole ongelmakoulu?

Maarit

Määräraha on ollut loistava. Sillä ollaan saatu pienempiä ryhmiä ja lisää henkilökuntaa. Sitä ei tule pienentää eikä poistaa ja se tulee jakaa niin aikaisin, etteivät hyvät työntekijät vaihdu kerran vuodessa, kun eivät uskalla jäädä odottamaan päätöstä. Voisiko sen rahan antaa vaikka kolmeksi vuodeksi kerrallaan? Asuntopolitiikka olisi tähän paras ratkaisu: ei kaikkia maahanmuuttajataustaisia samoihin lähiöihin ja ylipäätään yhden tuloluokan lähiöt pois. Lasten tulee nähdä kaikenlaisia perheitä.

Erot koulussa ovat järisyttävät. Toisessa kaikki aika menee säätämiseen: kurinpitoon ja lastensuojeluun ja omakielisten opettajien ohjeistamiseen ja tulkkien hakemiseen. Toisessa paikassa voi keskittyä opettamiseen.

Maarit

Samaa mieltä, mutta s2 työllistää mielestäni niin, että omakielen opettajia pitää ohjeistaa, oppilaita lähettää eri puolille koulua, tulkkien varausta jne. Samalla alueella on usein myös paljon lastensuojeluperheitä ja mielenterveysongelmaisia vanhempia. Nämä kaikki kun lyödään samaan kouluun, kysyn, onko lähikoulu paras koulu? Ei ole, vaan se on päättäjien tietämättömyydestä johtuvaa turhaa lätinää. Asuntopolittikka erittäin suuressa roolissa. Jaksaminen on kovilla: ei itse opettaminen rasita vaan se kaikki muu säätäminen. Kehotan käyttämään kaikki annetut vapaat: vuorotteluvapaat, aikuisten opintotuet, irtisanoutumiset yms. Olen samaa mieltä, että jäävuoren huippu on vasta nähty mutta yksi osa ongelmaa on vanhentunut koulusysteemi, joka turhauttaa nuoria suunnattomasti. Eriarvoisuus on huikeaa tällä hetkellä ja sille olisi nopeasti tehtävä jotain ennen kuin räjähtää.

Maarit

Kävin lapsena yhtenäistä peruskoulua, jossa opiskeli muun muassa kehitysvammaisia lapsia. Emme kuitenkaan opiskelleet yhteisissä luokkatiloissa ja luokkamme sijaitsivat koulun eri siivissä. Inkluusiosta puhuttaessa kouluani voidaan joko pitää inklusiivisena tai ei ollenkaan, riippuen näkökulmasta ja siitä mitä inkluusiolla kulloinkin tarkoitetaan.

YK:n Salamancan julistuksessa vuonna 1994 vaadittiin kaikkien lasten oikeutta opiskella kaikille yhteisessä koulussa. Suomi on allekirjoittanut julistuksen. Tilastokeskuksen (2019) mukaan lähes 20 prosenttia peruskoulun oppilaista sai syksyllä 2018 tehostettua tai erityistä tukea. Se on suuri määrä ja tarkoittaa sitä, että yhä useampi oppilas tarvitsee jotakin tukea oppimiseensa. Suomessa erityislapsia on tilastojen mukaan moninkertainen määrä verrattuna muihin EU-maihin kuten Belgiaan ja Ruotsiin. Tämä johtunee siitä, että maat hoitavat erityisopetuksen, jos hoitavat lainkaan, hyvin eri tavoin.

On selvää, että jokainen oppilas on yksilö ja jokaiselle on tarjottava yksilöllistä tukea oppimisen avuksi. Inklusiivisen koulun esteenä on mielestäni resurssien puute. Suomalaisesta koulusta on leikattu kahden viime hallituksen toimesta 2 miljardia euroa ja samalla on tehty uudistuksia, joiden toteuttaminen on ollut kouluissa lähes mahdotonta. Monessa kunnassa inkluusio on tarkoittanut sitä, että opettajan aika ja jaksaminen ovat olleet kortilla.

Inkluusio on tavoiteltava asia, mutta sen eteen on tehtävä valtavasti töitä. Tarvitaan asennemuutosta, rahaa ja koulutusta. Opettajien tutkintoja on muutettava vastaamaan uusia työtehtäviä. Koulun sisäisten rakenteiden on muututtava vastaamaan inklusiivisen koulun ihanteita. Jos poliittista tahtoa ja vaivannäköä ei ole, inkluusio ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.

Elina

Ensimmäinen ja tärkein asia olisi opetusryhmien koko. Viimeksi minulla oli once in a lifetime-tilaisuus opettaa 17 oppilaan 4. luokkaa, ja siinä oli sellainen tuntu, että nyt ehtii opettaa. Kyllä joustavat ryhmät olisi hyvä myös mutta sehän on jo mahdollistakin tehdä. Tämä jako luokkiin syntymävuoden mukaan on vanhanaikainen ja aiheuttaa juuri sen, että luokan sisällä on valtavia eroja taidoissa. Tarvitaan myös moniammatillista porukkaa kouluihin ja mikä tärkeintä: salassapidon oikea ymmärtäminen eli jos teen lastensuojeluilmoituksen oppilaastani, pitäisi minun saada myös tieto, tehtiinkö asialle jotain.

Maarit

Itse edustan Turkua ja sen lähiseutuja, mutta eriarvoistuminen ja tasa-arvokysymykset koskevat koko Suomea. Olen kiertänyt puhumassa n. 50 kunnassa viime vuosina ja ongelmat tuntuvat olevan aika samoja, menee mihin vain. Me vastaajat olemme ihan tavallisia opettajia emmekä ole tietoisia, mitä suunnitelmia on mainitsemiisi epäkohtiin. Jos minulla olisi valta, laittaisin oppilaat etäopetukseen vaikka pari päivää viikossa eli seuraisivat opetusta kotoa Skypen kautta ja tekisivät samat tehtävät kuin muutkin, mutta reissaamista tulisi vähemmän. Kotikoulu-mahdollisuutta käytetään vielä todella vähän. Sekin poistaisi liikkumisongelman. Kyllähän ne ongelmat ainakin täällä etelässä alkavat olla niin hurjia lasten mielenterveysongelmien ja päihteiden kanssa, että ei ihme, jos keskustelu pyörii niissä.

Maarit

Kiitos hyvästä kysymyksestä, keinoja eriytymisen ehkäisyyn on olemassa. Tutkija Venla Bernelius on viisaasti sanonut, että keskiluokan valinnat ohjaavat eriytymiskehitystä. Tämä näkyy eritoten siinä miten ja minne ihmiset asettuvat asumaan. Asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa segregaatioon. Samoin tietenkin varmistamalla, että alueen palvelut ovat kunnossa ja ihmisillä hyvä olla. Helsingissä Myllypuro on esimerkki alueesta, johon on kohdistettu kehitystoimia.

Jokaisen koulun pitäisi olla niin hyvä ettei koulun vaihtoa tarvitse edes harkita. Tärkeää on, että koulujen erityisopetuksen resurssit ovat kunnossa ja lastensuojelussa ehditään vastata puhelimeen. Lähikouluperiaate herättää kysymyksiä alueilla, joissa yleisopetuksen luokissa opiskelevista puolella on erityisen tai tehostetun tuen päätös. Oppilaaksiottoalueita on kenties muutettava.

On varmistettava, että pätevät opettajat hakevat jatkossakin alueista riippumatta kaikkialle töihin. On epäreilua, että toisaalla työ pitää sisällään eri asioita ja palkka on silti sama. Tämä koskee myös päivähoidon resursseja.

Koulussa eriytymistä voidaan ehkäistä pienentämällä ryhmäkokoja, palkkaamalla riittävä määrä opettajia ja ohjaajia, varmistamalla että koulussa on tarvittaessa läsnä kuraattori ja psykologi, samoin terveydenhoitaja ja lääkäri. Myös koulun ulkopuolisilla tahoilla, kuten vanhempainyhdistyksillä ja harrastusseuroilla on tärkeä tehtävä eriytymisen ehkäisyssä.

Elina

Minusta on näkyvissä trendi, että nuoret ihmiset muuttavat myös takaisin maalle. Omavaraistalous houkuttelee ja vanhoja maatiloja myydään nuorille pareille. Itse uskon, että urbanisaatio on iso trendi, mutta sille löytyy myös vastaliike. Voi olla, että maalaiskoulu tarjoaa jotain ihan muuta kuin ison kaupungin iso koulu. Toisaalta netti mahdollistaa melkein minkä tahansa asian opiskelun missä tahansa.

Maarit

Jatkona vielä:

Olisiko valtakunnallisesta materiaalipankista ja kurssisuunnitelmista, joiden kehitykseen voisi silloin joukkoistaa kaikkein aktiivisimpia opettajia?

Alb3r7 kirjoitti:

Jatkona vielä:

Olisiko valtakunnallisesta materiaalipankista ja kurssisuunnitelmista, joiden kehitykseen voisi silloin joukkoistaa kaikkein aktiivisimpia opettajia?

Lue lisää

Olisi varmasti hyvä idea. Alakoulun puolella toimii joitain facebook-ryhmiä, joissa jaetaan materiaalia ,mutta toki olisi hienoa, jos tuollainen olisi.

Maarit

Kannatan kaikille opettajille koulutusohjelmia kaikkialle. Kaikki lisäkoulutus on hyvästä. Koulutusten tulisi entistä nopeammin vastata työvoimapulaan ja toisaalta työttömyystilanteeseen. Erkkaopeista on pääkaupunkiseudulla pula, joten ihmettelen miksi lisäkoulutukseen pääsy on tehty niin vaikeaksi. Moni aineenopettaja on työtön tai tekee muuta työtä, koska paikkoja ei ole. Joku tässä mättää.

Toisaalta pidän älyttömänä, että opettajalla pitää nykyään olla useampi pätevyys saadakseen työtä. Opettajien korkea koulutus on ollut maamme koulutusjärjestelmän helmi. Kun hakijoita on riittänyt, on yliopistot voineet karsia hyvistä hakijoista parhaat sisään. Luokanopettajakoulutuksen hakijamäärien lasku kertoo siitä, ettei opeduuni houkuttele enää tekijöitä entiseen malliin.

Elina

Kaipa sitä vapaaehtoista koulutusta on tarjolla. Itselläni on ollut aina paljon S2-oppilaita, mutta olen myös ollut niin isoissa kouluissa, että niissä on ollut erikseen s2-opettaja ja oppilaat ovat oppineet suomen kielen pääosin hänen kanssaan. Muut aineet ovat minulla enkä ole kyllä saanut siihen mitään koulutusta mutta maalaisjärjellä menty. Mutta kuten sanottu, koulutusta on varmaan tarjolla halukkaille.

Maarit

Ei ollenkaan! Kaikkea muuta! Olen saanut aikuisiän parhaat ystäväni joko opettajista, jotka olen tavannut yliopistossa tai opettajista, jotka olen tavannut töissä. Opettajuus on (ainakin itselläni) iso osa identiteettiä ja arkea, ja usein vain toinen ope ymmärtää asian. Opeduuni voi olla kuluttavaa, haasteita riittää ja koskaan päivät ei ole samanlaisia, joten on hyvä olla kelpo harrastus muulle ajalle. Itse kuvitan ja kirjoitan, tapaan ihmisiä ja urheilen. Rakastan opettamista, mutta siitä on myös pidettävä taukoa. Lomat ovat tärkeitä ja viikonloppuisin yritän rentoutua tehden omia juttuja perheen ja ystävien parissa.

Koska minulla on ollut ilo tutustua niin hyviin tyyppeihin töissä, ei töihin lähtö ole koskaan tehnyt tiukkaa. Me opet nauramme, juttelemme, kerromme vitsejä ja jaamme tarinoita toisillemme päivän aikana. Jos pulmatilanteita tulee, ratkomme ne yhdessä pyytäen apua toisiltamme. Usein myös opetamme yhdessä ja teemme joustavia opetusjärjestelyjä. Koulu voi hyvin, kun aikuiset voivat hyvin. Siksi työkavereista on pidettävä huoli.

Elina

Hienoimmat hetket ovat olleet, kun sai opettaa musiikkiluokkia. Todella lahjakkaita lapsia ja musiikki toi jokaiseen koulupäivään niin paljon positiivista. Toinen mahtava juttu ovat olleet matkat, joita olen tehnyt Irlantiin. Lontooseen kahdesti ja Tanskaan. Varsinkin, jos matkan tekee luokka, josta tosi harva on ollut ylipäätään ulkomailla ja rahat on kerätty yhdessä erilaisilla tempauksilla. Sitten, kun kävellään Lontoon kaduilla, ja maailma laajeni kerralla, on lasten ilmeitä mahtava katsoa. Niitä hienoja hetkiä on onneksi päivittäin. Sellainen yhteyden löytäminen lapsiin.

Huonoja hetkiä on onneksi niin paljon vähemmän. Joku yksittäinen vanhempi, joka otti elämäntyökseen häirinnän. Erittäin huonoa on ollut myös terveyden vieneet homekoulut. Se on aika paljon annettu, että antaa terveytensä työn puolesta.

Maarit

Olen kuvataideopettaja, joten parasta on opettaa kuvista. Nautin suuresti myös historian ja yhteiskuntaopin opettamisesta. On ihanaa, kun lapset lähtevät ennakkoluulottomasti mukaan tunnin kulkuun, osallistuvat ja saan herätettyä heissä kiinnostuksen milloin mitäkin aihetta kohtaan. Kun opetin kuvista ja historiaa yläasteella, koin valtavia onnistumisia oppilaiden kanssa, jotka eivät aiemmin olleet jostain syystä menestyneet kummassakaan aineessa. Tyypit vieläkin moikkaavat minua metrossa ja kaupungilla ja kertovat miten mukavaa meillä oli oppia yhdessä.

Ikävimpiä opemuistoja ovat oletetusti ne tilanteet, jolloin oppilaan käytös on ollut loukkaavaa tai satuttavaa, kun minua on lyöty tai huoriteltu. Onneksi apua on ollut heti saatavilla, enkä ole koskaan joutunut käsittelemään niitä tilanteita yksin. Olen ymmärtänyt, että osa lapsista voi todella huonosti syistä, joille minä en mahda mitään. Silloin on vain tehtävä perustyö hyvin ja varmistettava, että lapsi saa apua pulmiinsa.

Elina

Ekana tulee mieleen, etten suosittele, en tässä nykysysteemissä mutta olenkin opettanut jo 35 vuotta ja kyynistyminen huipussaan. Olosuhteet eivät ole tarpeeksi kunnossa, että voisi suositella. Tarvitaan terveet koulut, KOULUTUKSEN SAANEET esimiehet ( rehtoreilla ei siis mitään pakollista koulutusta paitsi hallinnon tutkinto), tarpeeksi henkilökuntaa pitämään huolta lapsista. Meillä alakoululaiset vetävät ranteita auki wc:ssä välitunnilla. Siinä ei ehdi opettaa inessiivin monikkoa, kun pitää soittaa ambulanssia. Jos haluaa opettajaksi, pitää katsoa tarkkaan, millaiseen kouluun menee: terve talo ja suht normaali asuinalue......palkka on naurettava.

Luokanope opettaa luokkia 1-6, aineope siitä ylöspäin.

Maarit

Suosittelen työtä haasteita janoavalle, pedagogiikasta kiinnostuneelle henkilölle, jolla on taipumus saada esitettyä asiansa sellaisessa muodossa muille ihmisille, että tulee ymmärretyksi. Tärkeää on, että haluaa olla lasten ja nuorten kanssa, haluaa opettaa ja kasvattaa ja haluaa kehittyä eteenpäin työssään. Maarit on oikeassa, palkka on naurettava, vastuuta paljon ja hommat tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta. Suosittelen kokeilemaan työtä esim. sijaisuuksia tekemällä ja sitten hakeutumalla koulutukseen.

Itse opiskelin aineenopettajaksi. Olen kuitenkin kuvisopeduunien vähyydestä johtuen työskennellyt lähes koko urani alakoulussa joko resurssiopena tai erityisluokanopena. Fiksua on lukea jokin toinen pätevyys työn ohessa ja jatkaa opetyötä, kun se kerta sujuu ja olen siinä hyvä. Mutta en tiennyt olevani siinä hyvä, ennen kuin olin valmistunut ja päädyin ekoihin kouluihin töihin. Ammattitaito hioutuu vuosien mittaan ja kukaan ei ole koskaan valmis. Se myös kiehtoo.

Voi olla, että teen tulevaisuudessa jotakin ihan muuta.

Elina

Tässähän se vitsi on: lapsille on aivan sama, kuka siinä vieressä istuu. Joskus on voinut mennä vuosikin, kun käy ilmi, että toinen on tullut Irakista. Vieruskaveri katsoo hölmönä:

-Eikä? Oikeesti vai?

Sitten, kun koulussa on paljon samasta maasta tulleita, he saattavat viettää välitunteja omassa ryhmässään. Ei kovin yleistä mutta joskus. Eli lapset eivät todellakaan ole tässä se ongelma.

Maarit

Tämäkin on hyvä kysymys. Koko ajan netistä löytyy vaikka mitä esimerkkejä, mitä muut maat ovat jo tehneet. Viimeksi luin hollantilaisesta koulusta, jossa oppilaat olivat 12-18-vuotiaita, ei oppiaineita, ei kokeita. Oppilaat päättivät itse, mikä kiinnostaa ja arvioinnin kehitteli kolme oppilasta tekemällä nettiin yksinkertaisen taulukon. Kahvilaa pyöritettiin oppilaiden voimin jne.

Hollannissa ei määritellä, montako tuntia pitää olla tiettyä oppiainetta viikossa vaan mihin ikään mennessä on osattava tietyt asiat. Tämä mahdollistaa jouston.
Meidän ongelma on se, ettei yksityiskoulun pystyyn laittaminen ole kovin yksinkertaista ja kaikki koulut siis tekevät koko lailla samalla lailla. Meillä ei ole tarpeeksi tietoa muiden maiden kokeiluista. Niistä näkisi ainakin sen, että kaikkialla kokeillaan jo uusia juttuja emmekä todellakaan ole rajuimmasta päästä uudistajia.

Maarit

Ei opeteta, koska koulu tulee vuosikausia muuta maailmaa perässä. Toki alakoulussa opiskellaan yhteiskuntaoppia ja käsitellään raha-asioita, mutta ne tuntimäärät eivät riitä. Opettaja voi ratkaista tämän ongelman sisällyttämällä opetukseensa edellä mainittuja teemoja ja vetää tunteja omilla materiaaleilla. Koska opettajan työ on hyvin itsenäistä, moni asia riippuu siitä, mitä opettaja valitsee opetettavakseen.

Opetussuunnitelmassa on kyllä mahdollisuuksia moneen toteutukseen. Helsinkiläiset lapset tutustuvat kuudennella ja yhdeksännellä luokalla yrittämiseen Yrityskylä-nimisen paikan avulla. Omille oppilailleni kokemus oli todella antoisa. Mutta, onko tämä mahdollista muualla?

Elina

Kyllähän me voidaan noikin opettaa mutta sitten pitäis ottaa sitä tavaraa vähän pois sieltä toisesta päästä. Ei sillä samalla tuntimäärällä voi opettaa kymmenkertaista asiamäärää. Ja kysymys kuuluu, eikö koti voi opettaa niitä?

Maarit

Matskujen tekeminen on työlästä ja turhauttavaa, kun työaika on rajallinen ja hommia riittää loputtomasti. Kaikkiin oppiaineisiin ei ole hyviä kirjoja ja materiaaleja. Opet jakavat matskuja netissä, joko sosiaalisen median yhteisöissä, blogeissa tai erilaisten pilvipalvelujen avulla. Yhteistä, kaikille avointa kanavaa ei tietääkseni ole. Mahtavaa olisi, jos sellainen kehitettäisiin, mutta matskujen tekijöille tulisi mielestäni maksaa korvaus niiden jaosta. Tässäpä hyvä idea tulevaa varten. Käytäntö voi toisaalta tulla idean tielle.

Elina