Miehen oma-aloitteisuus

Nyt eron jälkeen miehen koti on kuulemma puhtaampi kuin koskaan, tekee yhteisille kavereille ruokaa, ostelee huonekaluja :). Laitoin katkun hajuisen viestin, että miksi et suhteemme aikana tehnyt sitä ja tätä, ei olisi pitänyt, mutta ihmetyttää. Kotitalouskone olin, mutta enpä ole enää. Vinkki: Yhden asian olen päättänyt, jos ikinä tapaan ketään ja tilanne alkaa mennä tuohon kuin Sinulla, niin tee hyvä ihminen järkevä päätös ja tilaa siivooja (saa kotitalousvähennyksiin). Menkää vaikka sillä aikaa yhdessä syömään jonnekin!

Meillä on vähän sama juttu, vaikkakaan ei ihan noin paha. Otapa se miehesi joskus rauhalliseen keskusteluun asiasta, kun molemmat olette hyvällä tuulella. Tiedän, että tuntuu käsittämättömältä, ettei toinen tiedä milloin pitää tiskata, siivota tai jotain. Sain silti itsekin ihan saman selityksen, ja kai se voi niin olla. Toinen on ilmeisesti oppinut, että hänelle kerrotaan, kun jotain pitää tehdä.

Ensimmäiseksi: Tällä hetkellä sinä vastaat ja mies auttaa. Sopikaa vaikka, että toinen vastaa esim. tiskeistä ja toinen pyykeistä. Kannattaa neuvotella mitä kumpikin tekee. Silloin toinen tietää, mitä hänen pitäisi tehdä ja se on hänen vastuullaan, hän ei auta vaan tekee.

Sitten seuraava ongelma: Mistä tietää milloin pitää tiskata/pyykätä/siivota? Tiedän, että tuntuu todella hölmöltä antaa ohjeita omasta mielestä itsestään selvään asiaan, joten yritä tehdä tämä vinoilematta. Jos toinen sanoo ei tiedä, niin ilmeisesti se ei sitten ole itsestään selvää. Piirrä tai kirjoita vaikka paperille ohjeet. Esim. tiskata pitää, kun pöydällä on vähintään kymmenen astiaa. Tämä pitää tarkistaa kerran päivässä. Pyykit pitää pestä, kun pyykkikori on täynnä. (Nämä kannattaa miettiä kuin selittäisi asiaa jollekulle joka ei ole koskaan pyykinpesusta kuullutkaan. Eli juurta jaksain, selkeästi ja asiallisesti. Ethän lastakaan pidä idioottina, jos hän ei tajua jotain mielestäsi itsestään selvää.)

Vaihtoehtoisesti voi ohjeistaa, että lattia imuroidaan kahdesti viikossa, muttei peräkkäisinä päivinä. Tai kaikki pyykit pestään lauantaisin.

Lopuksi: Kärsivällisyyttä. Homma tuskin lähtee toimimaan heti täydellisesti. Anna toiselle vähän väljyyttä miten asian hoitaa ja muistuta vasta kun on pakko.

Tää on hei klassikko. "Siis miksei mies tee mitään kotitöitä" - ongelma, joka on laaja kautta maiden ja mantujen ja kestänyt halki vuosisatojen.
Kannattaa olla hyvillään, että jatkaa perinteitä, eli tervetuloa meidän nipottavien, jäkättävien, kiljuvien, kotkottavien, mäkättävien ämmänketaleiden joukkoon.

Vastaus: ei, kaikki miehet eivät ole samanlaisia.
Motivaatio: oma mieheni on erilainen, joten luultavasti niitä on maailmassa useampia.

Olemme molemmat opiskelijoita, joten vietämme paljon aikaa kotona ja aikataulumme ovat epäsäännölliset (joskus minulla on iltaluentoja, joskus päiväluentoja, ja tietysti sama hänellä).

Meillä ruoanlaittokerrat menee melko tasan, mieheni tykkää kokkailla ja on hyvin kokeiluhaluinen keittiössä (tänäänkin aikoo kokeilla jotain uutta Thaimaalaista kanakeittoa).

Minun ei tarvitse pyytää häntä tekemään kotitöitä, hän täyttää ja käynnistää tiskikoneen jos on likaisia astioita ja tyhjentää sen kun se on pessyt. Jos laitan pyykinkoneen pyörimään hän saattaa ripustaa pyykit ihan oma-aloitteisesti. Hän vie roskat kun pussi on täynnä, imuroi jos on likaista. Monesti hän on imuroinut sillä aikaa, kun minä olen istunut luennolla tai ollut harrastamassa. On ihanaa tulla siivottuun kotiin kun on koko päivänä miettinyt siivousta ja miten sitä jaksaa kiireiden ja pitkän päivän jälkeen :)

Monesti siivoamme yhdessä, se on nopeampaa ja tehokkaampaa. Olisiko siitä ratkaisu teille? Eli otatte jonku viikkopäivän joka sopii molemmille (esim. lauantai) ja silloin ette tee mitään muuta ennen kuin talo on siivottu. Meillä mies vie matot pihalle, minä pyyhin pölyt, hän imuroi ja minä moppaan lattiat. Nuo ovat perusrutiinit. Niihin kun tottuu niin siivoaminen on nopeaa ja siitä vaivasta pääsee eroon :)

Meillä ei vielä ole lapsia, mutta uskon, että mies on oma-aloitteinen ja auttaa niidenkin hoidossa sitten kun sen aika on.

Mielestäni sinun tulisi vaikka pitää viikon ajan päiväkirjaa tekemisistäsi, eli mitä teet aamulla: (herätät lapset, laitat aamupalan, tiskaat), käyt töissä, mitä töitten jälkeen (laitat ruokaa, siivoat, jne.) ja sitten näyttää tuo lappunen miehelle. Siitä saat asiallisen ja ei-nalkuttavan keskustelunavauksen: kerrot miehellesi, ettet jaksa enää yksin kantaa vastuun kotitöistä ja lapsista, vaan että toivot että hän auttaisi sinua. Näytä paljonko "ylimääräistä" töitä sinä teet, ja kysy voisiko hän ottaa osan niistä.

Mikäli hän rakastaa ja kunnioittaa sinua, hän luultavasti pahastuu kun huomaa, miten paljon sinä urastat töiden jälkeen. Muista kuitenkin ottaa asia esille kun talo on jo siivottu, jotta hän ei koe sitä nalkutukseksi. Ehdota myös, että voisitte tehdä jonkin laisen kotityölukkarin, johon merkkaatte, kuka tekee mitä minä päivänä (ota myös lapset mukaan!) näin ollen sinun ei tarvitse jatkuvasti olla muistuttamassa häntä tai nalkuttamassa. Vaan hän voi tarkistaa työt listalta.

Kiitän kyllä onneni siitä, että sain hyvän miehen joka on jo kotoa saanut sellaisen kasvatuksen, että on oppinut auttamaan kotitöissä. Se, että hän ehti vajaa pari vuotta asua yksin ennen kuin tavattiin myös auttaa asiaa.

Tsemppiä ja onnea sulle!

Tosiasia on se, että mies ja nainen näkee kotityöt aivan eri tavalla. Mies kokee että nainen tekee kotitöitä luonnostaan, mutta mies ei. Ja meitä miehiä pitää kehua kun teemme kotitöitä. Naisen on myös mielestäni turha motkottaa jos mies tekee kotitöitä eri tavalla kun nainen haluaa. Toki saa opastaa, mutta jatkuva nalkuttaminen ei toimi. Niinhän se menee, että jos tiedät miten asia tehdään parhaiten tee se itse.

Lisäksi mies ja nainen näkevät asioita eri tavalla. Pölyt sohvan alla eivät miestä haittaa, nehän ovat poissa silmistä. Naisia ne taas yleensä haittaavat. Vähän sama asia kun että persikka on meille miehille hedelmä, ei väri.

Ei todellakaan ole... En tosin itsekään ole siivous friikki, mutta kylläse imuri on osattava ottaa esille kun rupeaa pölyä kertymään nurkkiin.. ja ruuanlaittohan on hauskaa.. Toi on kyllä paha paikka nuo astianpesut, mut saan ne yleensä koneeseen asti.. yleensä sit on joku enkeli siirtänyt ne pois.. Vaatteet saan omatoimisesti koneeseen.. eli onhan meitä joka lähtöön... Mutta eihän näitä sais kokonaan toisen harteille jättää... Jos asiat ei asiallisesti sanomalla korjaannu, niin älä paasaa miestäs.. anna sen laittaa oma ruoka ja pestä omat vaatteet... mutta ensiksi kuiteskin sano, että tästä lähtien asiat toimii näin... ei muuta kun tsemppiä..

Olemme asuneet vajaat 2 vuotta yhdessä ja koko ajan minua on rassannut kun mieheni ei viitsi tehdä kotitöitä enkä jaksaisi hänelle aina siitä sanoa! Nyt olemme koko ajan enemmän alkaneet riitelemään kotitöistä ja siitä ettei hän tee juurikaan mitään. Olemme kyllä yrittäneet keskustella asiasta mutta hän vain sanoo että älä taas jaksa tuota.Hän ei edes yritä tosissaan kuunnella minua eikä ota minua tosissanikun sanon että olen aivan oikeasti väsynyt tekemään kotitöitä yksin ja laittamaan ruokaa. Sen verran olen onneksi saanut järjestettyä että isommat siivouset teemme yhdessä! Hän on iältään 23-vuotias ja muutti suoraan kotoaan yhteen asumaan kanssani.Ehkä hänen tarvii vielä hiemän aikuistua että ymmärtää että kun yhdessä asutaan niin kotityöt kuuluvat tasapuolisesti molemmille.

Hänet on kotona jätetty kasvattamatta. Lemppaisin pihalle. Mitä sitä aikuista lasta passaa.

Parashan on se, mikä tuntuu luonnolliselta ja mikä itseään eniten kiinnostaa. Jo tapailun alkuvaiheessa on hyvä katsoa, miten asiat sen miehen kotona hoituvat: mitä asioita hän tekee (mielellään) ja mitkä jäävät helposti tekemättä, mitä välttelee. Itse huomasin jo alkuvaiheessa, että mies tykkää tehdä sellaisia asioita, joista en itse pidä, ja sitten ei tykkää sellaisista asioista, joista minä taas pidän. Eli työnjako tapahtui täysin luonnollisesti. Tällöin se myös lähtee miehestä itsestään, joten ei tarvitse aina pyytää ja muistutella. Toimillamme täydennämme toisiamme ja touhuamme usein molemmat samaan aikaan jotakin. Näin ei synny tunnetta, että toinen ei osallistuisi.

Myös kodin olot saattavat tietenkin vaikuttaa, onko lapsuudenkodissa ollut siistiä ja ovatko vanhemmat opettaneet lapsetkin tekemään kotitöitä. Sieltä saadaan opit myöhempään elämään, joten kannattaa kaksi kertaa miettiä, haluaako alkaa uudeksi äidiksi miehelle, joka on tottunut siihen, että äiti tekee kaiken hänen puolestaan

Kyllä nämä asiat pitää hoitaa keskustelemalla ennen pysyvämpää suhdetta. Miksi ryhdytää suhteisiin tällaisten "lasten" kanssa. Äidit passaavat pojat piloille ja tämä kasvatustapa ei tunnu vain muuttuvan vieläkään.

Ei, kaikki miehet eivät ole tuollaisia. omalle kohdalleni on osunut yksi tuollainen kotitöiden suhteen täysin aloitekyvytön yksilö ja kaksi sellaista, jotka tekivät oman osuutena täysin huomauttelematta. Toinen noista oli kotitöiden ja mm. siivouksen suhteen ahkerampi kuin minä ja aika niuhokin niistä.

Sama ja avioliittoa takana yli 20v.Wi yhtään mitään tehnyt jos en pyytänyt ja kun pyysin, oli tympeänä ja jos kysyin miksei tee niin vastasi että pyydä tai että tekee (vaikkei tehnyt) ilmeisesti katsoi ja katsoo että tekee tarpeeksi kun käy töissä. Ei hoitanut lapsia, ei siivonnut mittää auton korjautti huoltamolla, ei haravoinut eikä tehnyt lumitöitä ei ruokaa tehnyt, ei remonttia tehnyt mittää. Harrasti ja harrastaa, makaa sohvalla netissä eikä kuule eikä näe mittää. Ei viitsi nalkuttaa, vaan annan olla
Mutta sen sanon että täytyy ihmisellä itsellään sitten paha olla jos ei voi muuta kuin maata kotona eikä koti eikä perhe kiinnosta ja jos jotain joku jostain kysyy, on täysin naama mutrullla ja kaiken aikaa tympääntyneen oloinen. Minä lakkasin yrittämästä. Aluksi huolestuin ja yritin hoitaa, miellyttää, palvella, olla kiltti ja hellä, en enää jaks koska palkaksi sa vain jenkistä poissaoloa tai äksyilyä. Eipä ole yhteyttä omiin aikuisiin lspsiinsakkaan hänellä, ei kiinnosta eikä lapswn lapsiinsa. Sanoin kesällä että eikö häntä htmita kun on jäänyt etäiseksi lapsilleen niin ei kuulemma koska saa oll rauhassa ja kun kysyin että eikö voisi vähän huomioida lspsenlapsia, kpska se olisi lapaille tärkeää niin vastasi ettei hänen ole pakko jos ei halua ja oikeass oli, kenenkään ei ole pakko. Joten annan olla. Olen yrittänyt enkä ole nalkuttaja tyyppiä. Jos ikuinen mies ei ymmärrä tai ei halua ei katso trpeelliseksk osallistua niin saa olla. Minä teen minkä parhaaksi ja oikaksi koen ja hän tehköön samoin. Jokainen vastaa itse tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

Kotityöt tilanteen, mahdollisuuksien ja osaamisen mukaan.
Vaimoni ollessa kokopäiväisesti kotona minä en tehnyt muuta kuin ok:n pihatyöt ha talon tekniikkaan liittyvät puuhat.
Kotitöiden ja lasten tarpeiden lisäksi vaimoni hoiti kaiken maksuliikenteen. Ei vielä ollut nettiä.
Lastemme vartuttua he ottivat kasvavan osan talo- ja kotitöistä.
Olin arkiviikot pois kotoa 12 vuotta enkä silloin tehnyt kotona yhtään mitään eikä vaimoni ehdottanutkaan.
Jäätyäni kokoaikaiseksi kotimieheksi 50 vaiheessa aloin hoitamaan kaiken muun paitsi rättihuollon.
Missään vaiheessa vaimoni ei ehdotellut minulle kotipuuhastelua mutta koska hän ei ollut niihin ihastunut ja minä olin ruokahuollossa parempi niin tienkin hoidin, ja hoidan sen edelleenkin suunnittelusta kattaukseen saakka.
Poikkeus ruokahuollossa. Vaimoni ostaa omat banaaninsa ja leipänsä ja kantaa ne kotiin.

Vaimoni hoitaa tiskarin. Minä tyhjennän jos satun oikeaan aikaan kohdalle.
Siivouksessa olen vahvempi joten se kuormittaa minua vähemmän.

Koskaan vaimoni ei ole vaatinut minulta mitään. Ei missään muussakaan kuin nuo kotityöt.
Rättihuollossa olen joskus oikonut. Vaimoni ollessa tyttöjen matkoilla olen kahdesti ajatellut yllättää hänet ja vienyt lakanat yms. pesulaan ja kerran matot.
Jostakin syystä ei uskonut minun hellin käsin tekemäksi.

Teetetään tai pikemmin teetetytetään. Tuleeko syyte koska?

Oskarin oppivuodet. Häivyin kodiksi kutsumastani riitaisesta pesästä heti intin jälkeen.
Painuin Ruotsiin. Omaisuuteni ei täyttänyt edes jenkkikassia. Rahaa todella niukasti.
Urakkatöihin syyläritehtaalle. Viikkotili ja tilin laskemisaika 3 viikkoa. Muut suomalaiset olivat förskotanneet palkkansa ja olivat jatkuvassa velassa työnantajalle.
Eli olivat pallo jalassa siinä työpaikassa.
En ottanut palkkaennakkoa mutta se vaati vähien kruunujen harkittua käyttöä.
Ruuan sepittämiseni halvimmista aineksista oli onnetonta tussurointia.
En pystynyt syömään edes työpaikan ruokalassa ensimmäiseen tiliini saakka.
Siitä aloitin.
Seuraavat 6 vuotta ajelehdin milloin mihinkin mutta oma-aloitteisuus ja osaaminen kasvoivat huimasti. Opin myös arvostamaan kotitöitä ja kaipaamaan niille jakajaa toisesta sukupuolesta.
Menneiden 53:n yhteiselovuoden aikana emme ole koskaan "neuvotelleet" kotitöistä eikä kummankaan ole tarvinnut pyytää, ehdottaa tai käskeä toista tekemään. Hommat on aina hoidettu tilanteiden, ja viime vuodet myös mieltymysten mukaan.

Olen 40 mies. Meillä on mun ompelemat verhot, mun isäni kanssa rakentaman talon ikkunoissa. Katoksessa kaksi autoa, joista vain minä ymmärrän jotain. Teen vähintään parikertaa viikossa ruokaa, osaan täyttää tiskikoneen. Ikkunoita pesen sujuvasti kiitos Kärcherin. Minä imuroin lähes aina, ja lattiat pesen ihan aina. Vaimolle kiitosta siitä että pyykit hän pesee koska sitä en kuulemma osaa, varsinkaan viikkausta vaatekaappiin....:D