Kitaran soiton opettelu?

Anonyymi

Olen nyt harjoitellut 8 kuukautta sähkökitaran soittoa ja tuntuu että ei osaa vielä oikein mitään.
Miten sinulla on alku mennyt, kerro kokemuksia?
Itse tiedän kielet, joitakin sointuja, pentatonisen asteikon, voimasoinnut sekä muutaman rock-riffin ja joten kuten osaan soittaa pari kolme rockbiisin rytmikitaran osuudet mutta en pysy vielä mukana jos soitan taustojen kanssa.

50

<50

Vastaukset

  • Ei se pakolla onnistu. Vaihda harrastusta johonkin muuhun, helpompaan.

  • Enhän minä pakolla yritäkään, ajattelin vain kyseistä miten muilla on oppiminen alkanut.
    Helpompia harrastuksia on jo ja yksi vähän vaikeampikin kuin kitaran soitto.

  • Itse oon alottanu noin 30 vuotta sitten ja muistan sen verta, että itsellä meni tosi pitkään ennekun aloin oikeasti harjotella oikeilla soinnuilla soittamista. Siihen asti soittelin vaan voimasointuja ja riffejä joita lähinnä itse yritin plokkailla biiseistä, kun ei ollut vielä kovin paljon tabloja tarjolla youtube-videoista puhumattakaan. En pitänyt hirveesti kiirettä tai tehny suunnitelmia, että tässä ajassa pitää hallita mitäkin.

    Suuresta kitarakirjasta opettelin teorian perusteet sitten jossain vaiheessa. Olen ollut aina laiska opiskelemaan asioita järjestelmällisesti vaan tykänny enempi kokeilemaa- ja etsimään itse. Siksi monet perusasiat jäi aika huonolle tolalle ja sitten joutui jo jonkun aikaa soittaneena palaamaan perusasioiden opettelun äärelle, kun joku perusjuttu ei taipunnutkaan.

    Jos on yhtä innostunut kitaran soitosta, kun itse olen aina ollut niin kyllä oppii ennemmin tai myöhemmin. Olen aina ollut innokas/sitkeä korvalla opettelija ja siitä on ollut tosi paljon hyötyä nykyisin!

  • Vaihdoin kitaran soiton viuluun, jonka opin nopeammin.

  • Vuosikymmeniä korvakuulolta oppimatta miten biisit soitetaan oikein. En näe mieltä rimputtaa yksi yhteen alkuperäisen kanssa, tosi uuvuttavaa ja tylsää kuunnellakin klooneja.

    • En näe mitään syytä miksi se, että on opettelee kuuntelemalla asioita estäisi improvisoimaan?! Improvisointihan nyt on musiikin suola!


    • Anonyymi kirjoitti:

      En näe mitään syytä miksi se, että on opettelee kuuntelemalla asioita estäisi improvisoimaan?! Improvisointihan nyt on musiikin suola!

      Ei kai yllä improvisoinnista sanottu mitään. Soittaa vain kuten kuulee ja haluaa nuoteista välittämättä. Kaikki on nykyään liian tarkkaa ja tylsää urakkamusaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei kai yllä improvisoinnista sanottu mitään. Soittaa vain kuten kuulee ja haluaa nuoteista välittämättä. Kaikki on nykyään liian tarkkaa ja tylsää urakkamusaa.

      No eikös se ole sillon korvalla opettelemista jos soittaa mitä kuulee?:D


    • Anonyymi kirjoitti:

      No eikös se ole sillon korvalla opettelemista jos soittaa mitä kuulee?:D

      Nyt onkin kyse siitä, oppiiko soittamaan oikein nuottien mukaan. Joku saattaa soitella korvakuulolta haluamattakaan oppia soittamaan sanan virallisessa merkityksessä. Mihin musiikin tutkintoja tarvitaan? Yksi byrokratian muoto. Miksi soittaa menneitä nuotilleen, jos on mahdollista luoda uutta milläsattuu asteikoilla? Nykyään kaikki kaavoitetaan ja virkamiesmäistetään, luodaan valtavia byrokratiakoneistoja jopa taiteisiin. Terv. epämuusikko


  • No sehän on nimenomaan taas sitten sitä improvisointia...jos sinä soitat korvakuulolta kappaleeseen ilman että soitat kappaleen melodian tai vastaavan mukaisesti :D

    Jotkut tuntuu vihaavan perjaatteesta kaikkea mikä viittaa vähänkin musiikin teoriaan...niinkun vaikkapa sanan improvisointi käyttämistä yhteyksissä, jossa nimenomaan käytetään sitä:D
    En minäkään osaa soittaa nuoteista. Teoriaa olen mielenkiinnosta omaehtoisesti opetellut.
    Se pitää omallakin kohdallani paikkansa, että monesti puhtaasti teorian kautta suoritetut juttuni saattaa kuulostaa kaamamaiselta ja paljon paremmalta kuulostan monesti kun otan vaan korvan käteen ja haen niitä säveliä mitkä kuulostaa hyvältä siihen kohtaan.
    Ei minun mielestä siitä pidä syyttää musiikin teorian keksijää, vaan em. juttu johtuu puhtaasti siitä, että en osaa käyttää sitä aina hyväkseni tai haen ratkaisuja puutteellisella teoriatietämyksellä:D

  • Alitus viestin kirjoittajana totean vielä että itsekin olen keskittynyt vain joihinkin helppoihin riffeihin ja pariin kolmeen rockbiisin joita yritän soittaa niin että se kuulostaa korvissani hyvältä, yritän myös keksiä omia riffejä ja näin haen tuntumaa kitaraan ja siihen mistä löytyy mitäkin sointia ja mitä soi hyvin yhteen ja sitten yhdistelen niitä ja ylipäätään vaan "rämpyttelen" ja tällä on tarkoitus se että otteet onnistuu sekä plektra soittaa sitä kieltä mitä pitääkin, en tiedä onko tämä oikea tapa yrittää oppia mutta kun ei ole aivan pakko mennä tietyn kaavan mukaan niin menen aina fiiliksen mukaan, joskus iskee into oppia teoriaa jne.

    • Itselläni on se käsitys, että taitavat soittajat ovat harjoitelleet käsittämättömän paljon soittamista. Jopa 8 tuntia päivässä ja usean vuoden ajan Ovat aloittaneet vielä nuoressa iässä jolloin oppii vielä helpommin. Youtubista voi laittaa taustanauhoja ja opetella siten soolosoittoakin. Tabulatuureja voi myös käyttää hyväksi ja opetella jonkin vaikeammankin soolon. Oma kokemukseni on se, että olen joutunut soittamaan samaa sooloa satoja kertoja ennen kuin olen saanut sen menemään sujuvasti. Pitää vaan vääntää vääntämistään. Kyllä se lopulta palkitsee itsensä. Myös monipuolisuus kehittää soittotaitoa ja kannattaa soitella kaikenlaisia kappaleita rokista jazziin ja klassisesta bluesiin. Aikaahan se vaatii, ei Roomaakaan rakennettu päivässä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Itselläni on se käsitys, että taitavat soittajat ovat harjoitelleet käsittämättömän paljon soittamista. Jopa 8 tuntia päivässä ja usean vuoden ajan Ovat aloittaneet vielä nuoressa iässä jolloin oppii vielä helpommin. Youtubista voi laittaa taustanauhoja ja opetella siten soolosoittoakin. Tabulatuureja voi myös käyttää hyväksi ja opetella jonkin vaikeammankin soolon. Oma kokemukseni on se, että olen joutunut soittamaan samaa sooloa satoja kertoja ennen kuin olen saanut sen menemään sujuvasti. Pitää vaan vääntää vääntämistään. Kyllä se lopulta palkitsee itsensä. Myös monipuolisuus kehittää soittotaitoa ja kannattaa soitella kaikenlaisia kappaleita rokista jazziin ja klassisesta bluesiin. Aikaahan se vaatii, ei Roomaakaan rakennettu päivässä.

      Sinula pitää myöskin olla motivaatio kohallaan ja yleisesti se voi olla helppoa jos sinulla on luonnonlahja tai semmoset geenit


  • Aika normi 8 kk. itse oppimistulos. Mutta vaikka youtubestakin löytyy nykyään vaikka mitä niin silti suosittelen yksityistunteja esim kansalaisopiston opettajalta. Maksaa jonkun verran, mutta saat homman ihan uuteen lentoon.. Kitaristi ei ole kai koskaan "valmis"

    • Tuo 8 kuukautta ei vielä kerro juuri mitään.

      Onko soitto päivittäistä, 5-6 tuntia päivässä?

      Varmaan kannatta käydä soittotunneillakin, jotta saadaan suurimmat tekniikkavirheet korjattua. Netistäkin voi tsekata miten soittajat soittaa mikä on tietenkin edistystä. Itseoppiminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa.


  • Soitan noin tunnin päivässä enkä aivan joka päivä, keskimäärin 4-5 päivänä viikossa.

    • Joo, sun pitäs soittaa paljon enemmän jos haluat edistyä. Itse olen pelkkä harrastelija, joten mitäs mieltä muusikot on?


  • Ihan hyvinhän tuo on alkanut. Perusteet kun on hallussa niin helpompi lähteä siitä eteenpäin harjoittelemaan. Ei kannata liikaa kiirehtiä ja hoppuilla sen kitaran kanssa. Tämä soittaminen on pitkäjänteistä hommaa. Se vaatii tosi paljon toistoja ja harjoittelua että tulee sitä nopeutta ja näppäryyttä. Ja niinhän se on, että osaat tasan niin paljon kuin käytät aikaa harjoitteluun. Se on vaan fakta.

    Itse olen ihan harrastelija, soitan kotona omaksi iloksi. Noin 3 vuotta olen soittanut sähkökitaraa ja kyllä siinä jo jotain on oppinut, mutta ei tässä taidoilla kehumaan pääse. Joskus soitan viikoittain 2-3 tuntia päivässä. Välillä menee viikko että ei kerkeä lainkaan. Mitään stressiä en tästä ota itselleni niin pysyy homma mielekkäänä.

    Olen käynyt myös kansalaisopiston kitarakursseilla, mutta sekin riippuu täysin, että onko minkälainen opettaja. Niissä on paljon eroja opetus tyyleissä.
    Mutta kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus sellaiseen osallistua.

    Kun minä harjoittelin soittamaan kappaleen mukana/taustan kanssa niin opettelin ensin vain osan kappaleesta. Opettelin soinnut ensin ja soitin ilman taustoja niin kauan, että ne soinnut löytää paikkansa kaulalta. Sitten saman toistoa nopeammin. Sitten lopulta tausta/ kappale soimaan ja niin kauan harjoittelin sitä yhtä ja samaa että pysyy mukana. Ainakin minulla toimi hyvin, että en koko kappaletta heti yrittänyt soittaa taustan kanssa vaan jaoin sen osiin mitä sitten harjoittelin.

    Tsemppiä soittamiseen ja harjoitteluun. Kyllä se siitä lähtee.

  • Aloitin -89 enkä osaa vieläkään. Elinikäinen oppiminen kyseessä. Uskon että tähän yhtyvät jokainen kitaristi.

    • Uskon että olet täysin oppinut kitaransoiton viimeistään silloin, kun seinänaapurisi lopettaa seinään nuijimisen.


    • Kyllä se vaatii jonkinlaista masokismia, että soittaa saman soolon tuhat kertaa, että saa sen menemään kohtuu hyvin. Ihanne tilanne olis se vähintään kuus tuntia päivässä ja 300 päivää vuodessa. Ois kiva tietää vaikka Laihon Alexin soittamisen harjoitteluun käyttämät tunnit. Veikkaisin jotain 3000 tuntia vuodessa parhaimmillaan. Eikä kaikki siitä edes heviä vaan sanoi muistaakseni soittaneensa jotain bossa novaakin. Monipuolisuus kehittää soittoa ja ehkä yhden genren oppii nopeammin. Itse soitan lähinnä rokkia ja bluesia ja joitain pieniä klassisen ja jaskankin juttuja. Jos soittas vaan sitä mielimusaa, niin ehkä siinä tulis aika taitavaksi nopeammin. Ehkä parissa vuodessa vois olla keskinkertainen mikä riittää yleensä ihan hyvin keikkailuunkin. Alottihan Judas Priestinkin kitaristi "vasta" 21-vuotiaana kitaransoiton, tosin alla tais olla pianonsoittoa, mikä tietenkin auttaa aina jonkin verran.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kyllä se vaatii jonkinlaista masokismia, että soittaa saman soolon tuhat kertaa, että saa sen menemään kohtuu hyvin. Ihanne tilanne olis se vähintään kuus tuntia päivässä ja 300 päivää vuodessa. Ois kiva tietää vaikka Laihon Alexin soittamisen harjoitteluun käyttämät tunnit. Veikkaisin jotain 3000 tuntia vuodessa parhaimmillaan. Eikä kaikki siitä edes heviä vaan sanoi muistaakseni soittaneensa jotain bossa novaakin. Monipuolisuus kehittää soittoa ja ehkä yhden genren oppii nopeammin. Itse soitan lähinnä rokkia ja bluesia ja joitain pieniä klassisen ja jaskankin juttuja. Jos soittas vaan sitä mielimusaa, niin ehkä siinä tulis aika taitavaksi nopeammin. Ehkä parissa vuodessa vois olla keskinkertainen mikä riittää yleensä ihan hyvin keikkailuunkin. Alottihan Judas Priestinkin kitaristi "vasta" 21-vuotiaana kitaransoiton, tosin alla tais olla pianonsoittoa, mikä tietenkin auttaa aina jonkin verran.

      Kuinka kauan menee aikaa jos joku kohtuu hyvin kitaransoiton hallitseva opettelee vaikka Chuck Berryn Johnny B Goode biisin? Noin keskimäärin.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kuinka kauan menee aikaa jos joku kohtuu hyvin kitaransoiton hallitseva opettelee vaikka Chuck Berryn Johnny B Goode biisin? Noin keskimäärin.

      Ootko ihan tosissasi?

      Aloittaja oppii sen noin 5 minuutissa ja osaaja osaa sen heti.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ootko ihan tosissasi?

      Aloittaja oppii sen noin 5 minuutissa ja osaaja osaa sen heti.

      No höpö höpö, aloittelevalle menee muutaman soinnun opetteluun aikaa ennen kuin edes sormet löytää paikkansa otelaudalta, itse opettelen biisit soittamaan pätkissä ja tuottaa tuskaa oppia. Välillä jos sormet löytää paikkansa niin soittaa vääriä kieliä jne.


    • Anonyymi kirjoitti:

      No höpö höpö, aloittelevalle menee muutaman soinnun opetteluun aikaa ennen kuin edes sormet löytää paikkansa otelaudalta, itse opettelen biisit soittamaan pätkissä ja tuottaa tuskaa oppia. Välillä jos sormet löytää paikkansa niin soittaa vääriä kieliä jne.

      Eihän tuossa nyt tartte edes sointuja osata, kun on niin yksinkertainen kuin olla ja voi, Rytmiä soitetaan kahdella vaivasella kielellä.

      https://www.songsterr.com/a/wsa/chuck-berry-johnny-b-goode-tab-s10t2


    • Anonyymi kirjoitti:

      Eihän tuossa nyt tartte edes sointuja osata, kun on niin yksinkertainen kuin olla ja voi, Rytmiä soitetaan kahdella vaivasella kielellä.

      https://www.songsterr.com/a/wsa/chuck-berry-johnny-b-goode-tab-s10t2

      Onhan siinä muutakin kuin kahden kielen rytmin soitto, alku on ainakin mulle vaikea. Katsopas vaikka kuinka itse Chuck soittaa, ei se pelkkää rytmin soittoa ole.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Eihän tuossa nyt tartte edes sointuja osata, kun on niin yksinkertainen kuin olla ja voi, Rytmiä soitetaan kahdella vaivasella kielellä.

      https://www.songsterr.com/a/wsa/chuck-berry-johnny-b-goode-tab-s10t2

      Mun mielestä ensin on intro ja sitten tulee verse jne ja tuo intro voi olla aloittelijalle vaikea eli ei aivan kahdella kielellä biisiä läpi soiteta!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mun mielestä ensin on intro ja sitten tulee verse jne ja tuo intro voi olla aloittelijalle vaikea eli ei aivan kahdella kielellä biisiä läpi soiteta!

      Kyse oli rytmikitarasta joka hoituu kahdella kielellä. Introsoolokin on skaalan peruskamaa mikä opetellaan ensimmäisinä asioina kun aletaan soittaa. Yksi maailman yksinkertaisimmista biiseistä ja sopii vaikka ensimmäiseksi kappaleeksi minkä haluaa oppia soittamaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Onhan siinä muutakin kuin kahden kielen rytmin soitto, alku on ainakin mulle vaikea. Katsopas vaikka kuinka itse Chuck soittaa, ei se pelkkää rytmin soittoa ole.

      Miten te olette oikein opetelleet soittamaan?

      http://www.kitarat.info/skaalat/

      Mollipentatoninen asteikko riittää perusrokkiin ja bluesiin oikein hyvin ja se opetellaankin ensimmäisenä asiana sointujen lisäksi. Kielten venyttäminen voi aluksi tuntua vähän vaikeelta, mutta sekin aika nopeasti kyllä lähtee luonnistumaan.

      https://www.youtube.com/watch?v=HCeUBf37Sro

      Mielestäni oikein hyvä biisi ensimmäiseksi harjoitukseksi. Siinä on "koukkuakin" aivan alussa ja sen kun hallitsee, niin siitä kaikki lähtee, kun soitetaan perus "ränttätänttää"

      Kannattaa tsekata nää youtuben videot läpi ja opetella niiden avulla. Kyllä on helppoa nykyään soiton opettelu. Itse alottelin 80-luvulla kirjojen ja lehtisten avulla ja se oli haastavaa. Viime vuosina on ollut enemmän aikaa, joten on tullut opeteltua kaikenlaista ja apuna on ollut tämä netti. Taustatrakit ovat parhaintaantia ja niiden päälle on hauska soittaa.

      https://www.youtube.com/watch?v=GdJJHw9sIb8&t=358s

      Tähän on aika helppo opetella improvisoimaan. Biiseissä kerrotaan yleensä sävellaji missä soitetaan ja siitä vaan sitten improvisoimaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Miten te olette oikein opetelleet soittamaan?

      http://www.kitarat.info/skaalat/

      Mollipentatoninen asteikko riittää perusrokkiin ja bluesiin oikein hyvin ja se opetellaankin ensimmäisenä asiana sointujen lisäksi. Kielten venyttäminen voi aluksi tuntua vähän vaikeelta, mutta sekin aika nopeasti kyllä lähtee luonnistumaan.

      https://www.youtube.com/watch?v=HCeUBf37Sro

      Mielestäni oikein hyvä biisi ensimmäiseksi harjoitukseksi. Siinä on "koukkuakin" aivan alussa ja sen kun hallitsee, niin siitä kaikki lähtee, kun soitetaan perus "ränttätänttää"

      Kannattaa tsekata nää youtuben videot läpi ja opetella niiden avulla. Kyllä on helppoa nykyään soiton opettelu. Itse alottelin 80-luvulla kirjojen ja lehtisten avulla ja se oli haastavaa. Viime vuosina on ollut enemmän aikaa, joten on tullut opeteltua kaikenlaista ja apuna on ollut tämä netti. Taustatrakit ovat parhaintaantia ja niiden päälle on hauska soittaa.

      https://www.youtube.com/watch?v=GdJJHw9sIb8&t=358s

      Tähän on aika helppo opetella improvisoimaan. Biiseissä kerrotaan yleensä sävellaji missä soitetaan ja siitä vaan sitten improvisoimaan.

      Kyllä oppii joo mutta kun tää eräs kommentoija väittää että aloittelijakin oppii viidessä minuutissa, no ei tasan vaan opi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Uskon että olet täysin oppinut kitaransoiton viimeistään silloin, kun seinänaapurisi lopettaa seinään nuijimisen.

      Joe Bonamassa on kova kepittäjä ja silti treenaa päivittäin. Montakohan kymmentä tuhatta treenituntia on kaverilla jo tullut täyteen?

      Joe Bonamassa - Practice Practice Practice in his Home Kitchen
      https://youtu.be/Q2l0VWDYKQQ


  • Tässä muutama kysymys
    1.Ootko opetellut pysymään tahdissa
    2.mitä eri skaaloja oot opetellu
    3.ootko käynyt musiikin teoriaa ja jos oot niin kuinka paljon
    4.käytkö tunneilla ja missä käyt jos et käy on suositeltavaa että käyt niistä on paljon hyötyä

    • Olen mennyt vähän pidemmän kaavan mukaan ja olis varmaan päässyt helpommalla jos oli mennyt jollekin kurssille. Toisaalta ei ole ollut mitään kiirettäkään tulla äkkiä hyväksi kun on kuitenkin vaan pelkkä harrastus kyseessä, toki erittäin rakas sellainen.

      Taustanauhojen avulla olen opetellut pysymään tahdissa. En oikeastaan osaa kuin pentatoonisen skaalan johon sitten lisäilen "ylimääräisiä" nuotteja, jotka kokemus on osoittanut skaalaan sopiviksi. Käytän tiettyjä maneereita uudestaan ja uudestaan hieman eri variaatioina. Olen huomannut, että soittajat usein tekevät niin, koska se helpottaa improvisointia, kun ei kokoajan tartte keksiä uusia juttuja. Ja olikos se harmoninen skaala jota myös tulee käytettyä jonkin verran. Se kuulostaa vähän itämaiselta, kuten vaikkapa Rushin biisissä YYZ. Olen tsekannut miten soolot soitetaan ja kopioinut soittooni niitä juttuja joita niissä on. Ihan siis vaan apinoinut kaikenlaista eli mitään kouluja ole tullut käytyä. Tietenkin jos haluaa edistyä nopeasti, niin kannattaa käydä soittotunneilla. Randy Rhoadsilla oli tapana kiertueen aikana mennä paikallisten soittajien tunneille oppimaan lisää, mikä oli varmaan näille opettajille vähän hassua, kun itse maestro asteli ovesta sisään ja kysyi, että saako hän opetusta? ;)


  • Kun te nyt opetteletta bluesskaalan ja improvisoitte sillä eri tavoin, niin opitte laittamaan sormenne oikein ja homma muuttuu helpommaksi, kunnes hallitsette sen vaikka unissanne. Venytätte kieltä ja liutatte vielä sormianne niin homma on siinä. Jos ootte joskus soitelleet huuliharppua, joka on jossain tietyssä sävellajissa, niin soitti sitä aivan miten tahansa, niin aina sävelet sopii toisiinsa ja se kuulostaa musiikilta. Ei tule vääriä nuotteja väliin. Sama juttu kitaran skaaloissa. Sävelet sopivat aina toisiinsa, soitti ne missä järjestyksessä tahansa. Laittakaa vaikka metronomi taustalle tikittämään, että saatte rytmin mukaan ettei mene aivan puuroksi. Opettelette pitämään myös taukoja välillä. Kokeilemalla oppii parhaiten ja voi jopa keksiä jotain aivan uutta. Käyttäkää vielä netin taustanauhoja, niitä taitaa löytyä jo lähes joka biisiin, kuin biisiin.

    https://www.youtube.com/watch?v=CP6Uvs6UNYk

    • Ihan hyvä vinkki aloittelijalle ja sitä kautta pääsee alkuun.
      Se tietysti tulee sitten kokemuksen kautta että ihan kaikki sävelet ei vaan kuitenkaan aina sovi, koska kappaleissa monesti on näitä ns. muunnesointuja, jotka sisältää säveliä mitkä ei kuulu sävellajiin. Toinen seikka on, että vaikka ei olisikaan muunnesointuja, niin siitä huolimatta toiset asteikon sävelistä vaan käy kappaleen eri sointujen päälle paremmin, kun toiset.
      Puhutaan "target" nuoteista(joku taustalla soivan soinnun sävelistä), joka on näitä hyvän säveliä, johon pitäisi "tähdätä", eli esim. jos jäätte jollekin sävelelle "lepäämään", niin sen tulisi olla nimenomaan tällainen target nuotti. Loput nuotit on niitä, joiden avulla voidaan siirtyä näille targeteille, mutta jos esim. tällaiselle "passing" nuotille, niin se ei kyllä särähdä samalla tavalla, kun jos soitettaisiin joku asteikon ulkopuolinen sävel...mutta ei se kuulosta taas sitten kovin musikaaliseltakaan vs. target.
      ...mutta kuten sanottua, ei roomaakaan päivässä rakennettu:D Hyvä tapa lähestyä on tosiaan tuon asian hahmottaminen, että monesti on olemassa asteikko, joka toimii sävelmän päälle sellaisenaan. Rytmin vaihtelu ym. on hyvä harjotella just tätä kautta. Kyllä sitä ajan kautta sitten alkaa hiffata, että siellä on niitä paremman kuulosia säveliä, joita kannattaa hakea.
      Tällä tavalla kai itsekin aikoinaan tuli alotettua. Mietin vaan jälkikäteen, että kun olisi lähtenyt ns. sointujen kautta, niin olisiko lopputulos ollut parempi?!:D Eli kun nämä taustalla kullakin hetkellä soivat soinnut sisältää juuri niitä target nuotteja, niin osumatarkkuus on parempi suhteessa summan mutikassa asteikon sävelillä soitellessa. Ainakin monet kavereistani, jotka on tutustunut soolosoitantaan ihan sointujen kautta on soittaneet paljon "kypsemmin" ja soolot on kuulostaneet paljon musikaalisemmilta aikaisessa vaiheessa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ihan hyvä vinkki aloittelijalle ja sitä kautta pääsee alkuun.
      Se tietysti tulee sitten kokemuksen kautta että ihan kaikki sävelet ei vaan kuitenkaan aina sovi, koska kappaleissa monesti on näitä ns. muunnesointuja, jotka sisältää säveliä mitkä ei kuulu sävellajiin. Toinen seikka on, että vaikka ei olisikaan muunnesointuja, niin siitä huolimatta toiset asteikon sävelistä vaan käy kappaleen eri sointujen päälle paremmin, kun toiset.
      Puhutaan "target" nuoteista(joku taustalla soivan soinnun sävelistä), joka on näitä hyvän säveliä, johon pitäisi "tähdätä", eli esim. jos jäätte jollekin sävelelle "lepäämään", niin sen tulisi olla nimenomaan tällainen target nuotti. Loput nuotit on niitä, joiden avulla voidaan siirtyä näille targeteille, mutta jos esim. tällaiselle "passing" nuotille, niin se ei kyllä särähdä samalla tavalla, kun jos soitettaisiin joku asteikon ulkopuolinen sävel...mutta ei se kuulosta taas sitten kovin musikaaliseltakaan vs. target.
      ...mutta kuten sanottua, ei roomaakaan päivässä rakennettu:D Hyvä tapa lähestyä on tosiaan tuon asian hahmottaminen, että monesti on olemassa asteikko, joka toimii sävelmän päälle sellaisenaan. Rytmin vaihtelu ym. on hyvä harjotella just tätä kautta. Kyllä sitä ajan kautta sitten alkaa hiffata, että siellä on niitä paremman kuulosia säveliä, joita kannattaa hakea.
      Tällä tavalla kai itsekin aikoinaan tuli alotettua. Mietin vaan jälkikäteen, että kun olisi lähtenyt ns. sointujen kautta, niin olisiko lopputulos ollut parempi?!:D Eli kun nämä taustalla kullakin hetkellä soivat soinnut sisältää juuri niitä target nuotteja, niin osumatarkkuus on parempi suhteessa summan mutikassa asteikon sävelillä soitellessa. Ainakin monet kavereistani, jotka on tutustunut soolosoitantaan ihan sointujen kautta on soittaneet paljon "kypsemmin" ja soolot on kuulostaneet paljon musikaalisemmilta aikaisessa vaiheessa.

      Kyllä korvani huomaa jos tulee vääriä säveliä mutta ongelmaan aloittelijalle on se että vaikka tietää kuinka biisi soitetaan niin sormet ei vaan kulje juuri niin kuin pitäisi kielillä, joskus esim. jää sormi vähän nojaamaan toiseen kieleen jonka pitäisi soida jne.....tai soittaa väärää kieltä, siksi menee aikaa ennen kuin biisin oppii, rytmi ei ole ainakaan mulla ongelma mutta rytmissä jos aikoo pysyä niin sen katkaisee juuri nuo virheet, aloitettava hyvin hitaasti ja vaatii useita toistokertoja. En käy tunneilla koska tavoite oppia ihan itse, kävi miten tahansa, en ota paineita niin silloin harrastus pysyy miellyttävänä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ihan hyvä vinkki aloittelijalle ja sitä kautta pääsee alkuun.
      Se tietysti tulee sitten kokemuksen kautta että ihan kaikki sävelet ei vaan kuitenkaan aina sovi, koska kappaleissa monesti on näitä ns. muunnesointuja, jotka sisältää säveliä mitkä ei kuulu sävellajiin. Toinen seikka on, että vaikka ei olisikaan muunnesointuja, niin siitä huolimatta toiset asteikon sävelistä vaan käy kappaleen eri sointujen päälle paremmin, kun toiset.
      Puhutaan "target" nuoteista(joku taustalla soivan soinnun sävelistä), joka on näitä hyvän säveliä, johon pitäisi "tähdätä", eli esim. jos jäätte jollekin sävelelle "lepäämään", niin sen tulisi olla nimenomaan tällainen target nuotti. Loput nuotit on niitä, joiden avulla voidaan siirtyä näille targeteille, mutta jos esim. tällaiselle "passing" nuotille, niin se ei kyllä särähdä samalla tavalla, kun jos soitettaisiin joku asteikon ulkopuolinen sävel...mutta ei se kuulosta taas sitten kovin musikaaliseltakaan vs. target.
      ...mutta kuten sanottua, ei roomaakaan päivässä rakennettu:D Hyvä tapa lähestyä on tosiaan tuon asian hahmottaminen, että monesti on olemassa asteikko, joka toimii sävelmän päälle sellaisenaan. Rytmin vaihtelu ym. on hyvä harjotella just tätä kautta. Kyllä sitä ajan kautta sitten alkaa hiffata, että siellä on niitä paremman kuulosia säveliä, joita kannattaa hakea.
      Tällä tavalla kai itsekin aikoinaan tuli alotettua. Mietin vaan jälkikäteen, että kun olisi lähtenyt ns. sointujen kautta, niin olisiko lopputulos ollut parempi?!:D Eli kun nämä taustalla kullakin hetkellä soivat soinnut sisältää juuri niitä target nuotteja, niin osumatarkkuus on parempi suhteessa summan mutikassa asteikon sävelillä soitellessa. Ainakin monet kavereistani, jotka on tutustunut soolosoitantaan ihan sointujen kautta on soittaneet paljon "kypsemmin" ja soolot on kuulostaneet paljon musikaalisemmilta aikaisessa vaiheessa.

      Jep, yleinen "virhe" on varmaankin se, että alottaa heti sooloilla ja jättää soinnut vähemmälle huomiolle. Ei se kovin melodiselta sillon yleensä kuulosta. Ja sitten tietenkin rytmipuolikin tuppaa siinä samalla jäämään aika torsoksi. Nuorena henkilönä kun pitää päästä heti revittelemään.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kyllä korvani huomaa jos tulee vääriä säveliä mutta ongelmaan aloittelijalle on se että vaikka tietää kuinka biisi soitetaan niin sormet ei vaan kulje juuri niin kuin pitäisi kielillä, joskus esim. jää sormi vähän nojaamaan toiseen kieleen jonka pitäisi soida jne.....tai soittaa väärää kieltä, siksi menee aikaa ennen kuin biisin oppii, rytmi ei ole ainakaan mulla ongelma mutta rytmissä jos aikoo pysyä niin sen katkaisee juuri nuo virheet, aloitettava hyvin hitaasti ja vaatii useita toistokertoja. En käy tunneilla koska tavoite oppia ihan itse, kävi miten tahansa, en ota paineita niin silloin harrastus pysyy miellyttävänä.

      Ootko opetellut soinnut kunnolla? Niissä oppii asettelemaan sormet vaikka mihinkä asentoihin. Ehkä kannattais käydä joku lyhyt kurssi koska tuo ongelmasi tuntuu vähän oudolta. Asetat sormesi ehkä jollain väärällä tavalla tai tuet kaulaa kämmenelläsi jotenkin vinossa tai jotain. Itselläni ei muistaakseni ole ollut edes alussa tuollaista ongelmaa. Toki aina se ottaa hieman aikaa, että oppii laittamaan sormet oikeaan asentoon. Jos youtubeakin kattoo, niin kyllä lähes kaikki soittajat asettaa sormensa aivan samalla tavalla. Joitain pieniä eroja toki löytyy. Samanlainen käsi kun meillä kaikilla kuitenkin on. No ei tietenkään pidä ottaa paineita soittamisesta. Se on raakaa duunia ja treeniä jopa tuhansia tunteja. Mutta onhan se palkitsevaa sitten lopulta kun huomaa, että täähän alkaa kuulostaa jo ihan musiikilta.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ootko opetellut soinnut kunnolla? Niissä oppii asettelemaan sormet vaikka mihinkä asentoihin. Ehkä kannattais käydä joku lyhyt kurssi koska tuo ongelmasi tuntuu vähän oudolta. Asetat sormesi ehkä jollain väärällä tavalla tai tuet kaulaa kämmenelläsi jotenkin vinossa tai jotain. Itselläni ei muistaakseni ole ollut edes alussa tuollaista ongelmaa. Toki aina se ottaa hieman aikaa, että oppii laittamaan sormet oikeaan asentoon. Jos youtubeakin kattoo, niin kyllä lähes kaikki soittajat asettaa sormensa aivan samalla tavalla. Joitain pieniä eroja toki löytyy. Samanlainen käsi kun meillä kaikilla kuitenkin on. No ei tietenkään pidä ottaa paineita soittamisesta. Se on raakaa duunia ja treeniä jopa tuhansia tunteja. Mutta onhan se palkitsevaa sitten lopulta kun huomaa, että täähän alkaa kuulostaa jo ihan musiikilta.

      Ei todellakaan meillä kaikilla ole samanlainen käsi, joillakin voi olla riisipuikkosormet, pitkät ja hoikat, toisella taas raskaan työn vahvistamat paksut sormet ja näin kämmenlihaksetkin on vahvemmat.
      Sormet kyllä taipuu ja asettuu hyvin kaulalle/kielille mutta ongelma onkin se että jos sormien pitää löytää oikea ote nopeasti niin ei sormet osu siihen mihin pitää ja se vaatii kovaa harjoittelua ennen kuin lihasmuistiin jää.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei todellakaan meillä kaikilla ole samanlainen käsi, joillakin voi olla riisipuikkosormet, pitkät ja hoikat, toisella taas raskaan työn vahvistamat paksut sormet ja näin kämmenlihaksetkin on vahvemmat.
      Sormet kyllä taipuu ja asettuu hyvin kaulalle/kielille mutta ongelma onkin se että jos sormien pitää löytää oikea ote nopeasti niin ei sormet osu siihen mihin pitää ja se vaatii kovaa harjoittelua ennen kuin lihasmuistiin jää.

      Pieni sormiset lapsetkin soittaa, joten sormien pituus ei ole niin tärkeää kuin usein kuvitellaan. Lapsella ei ole myöskään sormissa vielä paljon voimaa, joten mikään voimakysymys soittaminen ei siis ole vaikka varmaan kielten venyttäminen on tuskattomampaa silloin kun voimaa sormistä löytyy keskimääräistä enemmän. Itselläni on aika pitkät nakit, mutta aika vähän voimaa, mutta kyllä sitä pari tuntia pystyy soittamaan ihan hyvin, että sormet ei väsy. Eikä ole koskaan väsyneetkään, vaikka tunteja on tullut enemmänkin putkeen. Voimaa sais olla enemmän ja saishan sitäkin jos vaan treenais voimaa.

      http://blog.rockway.fi/soittotaidon-kehityksen-esteenä-on-usein-nämä-otteelliset-seikat-kitaralla

      Kannattaa tosiaankin opetella sellaisiakin sointuja joiden ottaminen on haasteellista, että ne sormet löytää paikkansa nopeamminkin soittaessa.

      https://www.songsterr.com/a/wsa/ozzy-osbourne-diary-of-a-madman-tab-s22466t0

      Tuota biisiä tykkään itse soitella ja siinä on tuo alkukin aika hyvää harjotusta. Siinä saa taivuttaa sormia sopivasti. Soolossakin on mukavasti haastetta ja sopivaa sormijumppaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Pieni sormiset lapsetkin soittaa, joten sormien pituus ei ole niin tärkeää kuin usein kuvitellaan. Lapsella ei ole myöskään sormissa vielä paljon voimaa, joten mikään voimakysymys soittaminen ei siis ole vaikka varmaan kielten venyttäminen on tuskattomampaa silloin kun voimaa sormistä löytyy keskimääräistä enemmän. Itselläni on aika pitkät nakit, mutta aika vähän voimaa, mutta kyllä sitä pari tuntia pystyy soittamaan ihan hyvin, että sormet ei väsy. Eikä ole koskaan väsyneetkään, vaikka tunteja on tullut enemmänkin putkeen. Voimaa sais olla enemmän ja saishan sitäkin jos vaan treenais voimaa.

      http://blog.rockway.fi/soittotaidon-kehityksen-esteenä-on-usein-nämä-otteelliset-seikat-kitaralla

      Kannattaa tosiaankin opetella sellaisiakin sointuja joiden ottaminen on haasteellista, että ne sormet löytää paikkansa nopeamminkin soittaessa.

      https://www.songsterr.com/a/wsa/ozzy-osbourne-diary-of-a-madman-tab-s22466t0

      Tuota biisiä tykkään itse soitella ja siinä on tuo alkukin aika hyvää harjotusta. Siinä saa taivuttaa sormia sopivasti. Soolossakin on mukavasti haastetta ja sopivaa sormijumppaa.

      Linkki ei näköjään tullut oikein, tässä toimiva.

      http://blog.rockway.fi/soittotaidon-kehityksen-esteenä-on-usein-nämä-otteelliset-seikat-kitaralla

      Toivotaan, että tämä tulee oikein.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Linkki ei näköjään tullut oikein, tässä toimiva.

      http://blog.rockway.fi/soittotaidon-kehityksen-esteenä-on-usein-nämä-otteelliset-seikat-kitaralla

      Toivotaan, että tämä tulee oikein.

      Shaisse näitä linkkejä. Kokeillaan tätä kautta.

      https://www.google.com/search?sxsrf=ACYBGNSSgDm-idqHDrdFDjD-XQ0P_H-j1A:1571848278451&ei=VoCwXeOWG4WGwPAPrPCM4Ac&q=kitaristin+sormien+pituus&oq=kita&gs_l=psy-ab.3.0.35i39l2j0l5j0i67j0l2.6459.7510..9083...0.1..0.70.266.4......0....1..gws-wiz.......0i71j0i131.v5X83bx_wa8

      Tuolta sitten tuo blockwayn blogi


  • Niin en minä suoranaisesti tuomitse sitä, että aloittaa puhtaasti skaalan sahauksella. Yleensä kuitenkin näissä tiettyjä skaaloja opettavat YouTube opettajatkin painottaa sitä, että pelkkä skaala ei ole musiikkia.
    Kyllä sen ajan kanssa oppii...että minkä takia tuo toinen kuulostaa paremmalta, kun minä vaikka se soittaa vähemmän ääniä...tai mikä tässä minun soitossa kuulostaa tyhmälle vaikka soitan oikealla skaalalla.
    Blackmore sanoi jossain haastattelussa, että hän arvostaa kitaristeja jotka etsivät jatkuvasti niitä "maukkaita" ääniä, eivätkä vaan tiluta samoja kliseisiä juoksutuksia:D

    • Yritän opetella monipuolisesti, alle vuoden harjoitellut, sormet ei ole mitkään pianistin hoikat sormet.
      Ajattelin opetella jonkun mieluisan biisin jota soitan kun muu harjoittelu ei natsaa.
      Harjoittelen myös niin että etsin itse mitkä soinnut kuulostaa mukavalta eli tässä vaiheessa harjoittelu on aika sekavaa ja sitä että kitara istuu käsissä hyvin ja luontevasti.


    • Aivan, skaala onkin vain apuväline ja musiikki onkin jo ihan toinen juttu. Siitä kuitenkin on hyvä lähteä liikenteeseen.

      Itse en kuule mitään melodioita etukäteen päässäni tai muuta vastaavaa, vaan vetelen improvisoiden välillä itsenikin yllättäen. Se on vaan hauskaa vaikka todella "epäammattimaista"

      Blackmoorella on muistaakseni vähän sama vika. Hän soitteli nauhalle vähän mitä sattuu ja kuunteli sitten jälkikäteen jos nauhalle oli sattunut jokin "maukkaampi" juttu. Voi olla, että hommasta menee vähän maku jos soitto on liian teknistä ja harkittua. Onhan nykyään aivan superteknisiä soittajia kun vertaa vaikka 70-luvulle.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Aivan, skaala onkin vain apuväline ja musiikki onkin jo ihan toinen juttu. Siitä kuitenkin on hyvä lähteä liikenteeseen.

      Itse en kuule mitään melodioita etukäteen päässäni tai muuta vastaavaa, vaan vetelen improvisoiden välillä itsenikin yllättäen. Se on vaan hauskaa vaikka todella "epäammattimaista"

      Blackmoorella on muistaakseni vähän sama vika. Hän soitteli nauhalle vähän mitä sattuu ja kuunteli sitten jälkikäteen jos nauhalle oli sattunut jokin "maukkaampi" juttu. Voi olla, että hommasta menee vähän maku jos soitto on liian teknistä ja harkittua. Onhan nykyään aivan superteknisiä soittajia kun vertaa vaikka 70-luvulle.

      Mississippi blues! Noissa blues biiseissä kitaran soitto mielenkiintoista!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Aivan, skaala onkin vain apuväline ja musiikki onkin jo ihan toinen juttu. Siitä kuitenkin on hyvä lähteä liikenteeseen.

      Itse en kuule mitään melodioita etukäteen päässäni tai muuta vastaavaa, vaan vetelen improvisoiden välillä itsenikin yllättäen. Se on vaan hauskaa vaikka todella "epäammattimaista"

      Blackmoorella on muistaakseni vähän sama vika. Hän soitteli nauhalle vähän mitä sattuu ja kuunteli sitten jälkikäteen jos nauhalle oli sattunut jokin "maukkaampi" juttu. Voi olla, että hommasta menee vähän maku jos soitto on liian teknistä ja harkittua. Onhan nykyään aivan superteknisiä soittajia kun vertaa vaikka 70-luvulle.

      Ei se mitään epäammattimaista ole kun tärkeä osa ammattilaisen osaamisaluetta! Siis vapaa improvisointi. Sanoisin että itselleni se on koko soittamisen suola.
      Itsekin aikoinaan opettelin skaalat etu- ja takaperin koko otelaudan alata ja luulin, että se on ainut asia mitä tarvitaan. No tavallaan siinähän se onkin, mutta juuri se seikka, että ei ne asteikon sävelet ihan summanmutikassa toimi jos haluaa kuulostaa mielenkiintoiselta/ musikaaliselta. Eli just että on ne sävelet joita kannattaa painottaa ja ne loput, joiden kautta siirrytään näihin em. nuotteihin.
      Itse en ole käynyt edes kitaratunneilla koskaa, vaan kokeilemalla/ itse lukemalla oppinut. En ole mitenkään ehdoton, että jotain teoriaa on pakko osata, mutta minun tapauksessa se on auttanut. Silta monesti kun lähden improomaan ilman mitään tietämystä tai ajatusta pelkän korvan avulla saan monesti paljon musikaalisempaa soittoa aikaiseksi, kun vertaa siihen että tietäisin kappaleen soinnut ja mitä kannattaa minkäkin päälle soittaa. Just sillon eksyy se fokus asiaan, että etsisi niitä hyviä säveliä, vaikka tottahan en löytyis sieltä oikean asteikon sävelistöstä.
      Aikoinaan luin jotain opusta, missä kehotettiin opettelemaan moodit. Sanottiin että ne "pitää" osata. Siispä minä ne opettelin ja ymmärsin kyllä logiikan suhteessa duuriasteikkoon...mutta sitten kun rupesin kokeilemaan/miettimään, että mitäs minä tällä osaamisella sitten teenkään, niin eihän siitä mitään tullut. Kun ei tiennyt minkä päälle kannattaa mitäkin moodia kokeilla, niin eihän se hyvältä kuullostanut:D Mutta kun ei just se kirja kertonut, muutakun että nämä pitää osata;D


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei se mitään epäammattimaista ole kun tärkeä osa ammattilaisen osaamisaluetta! Siis vapaa improvisointi. Sanoisin että itselleni se on koko soittamisen suola.
      Itsekin aikoinaan opettelin skaalat etu- ja takaperin koko otelaudan alata ja luulin, että se on ainut asia mitä tarvitaan. No tavallaan siinähän se onkin, mutta juuri se seikka, että ei ne asteikon sävelet ihan summanmutikassa toimi jos haluaa kuulostaa mielenkiintoiselta/ musikaaliselta. Eli just että on ne sävelet joita kannattaa painottaa ja ne loput, joiden kautta siirrytään näihin em. nuotteihin.
      Itse en ole käynyt edes kitaratunneilla koskaa, vaan kokeilemalla/ itse lukemalla oppinut. En ole mitenkään ehdoton, että jotain teoriaa on pakko osata, mutta minun tapauksessa se on auttanut. Silta monesti kun lähden improomaan ilman mitään tietämystä tai ajatusta pelkän korvan avulla saan monesti paljon musikaalisempaa soittoa aikaiseksi, kun vertaa siihen että tietäisin kappaleen soinnut ja mitä kannattaa minkäkin päälle soittaa. Just sillon eksyy se fokus asiaan, että etsisi niitä hyviä säveliä, vaikka tottahan en löytyis sieltä oikean asteikon sävelistöstä.
      Aikoinaan luin jotain opusta, missä kehotettiin opettelemaan moodit. Sanottiin että ne "pitää" osata. Siispä minä ne opettelin ja ymmärsin kyllä logiikan suhteessa duuriasteikkoon...mutta sitten kun rupesin kokeilemaan/miettimään, että mitäs minä tällä osaamisella sitten teenkään, niin eihän siitä mitään tullut. Kun ei tiennyt minkä päälle kannattaa mitäkin moodia kokeilla, niin eihän se hyvältä kuullostanut:D Mutta kun ei just se kirja kertonut, muutakun että nämä pitää osata;D

      Epäammattimaisuudella tarkoitin sitä, että soittaa "pää tyhjänä" eli soittaa pelkillä sormilla ja tietyllä kaavamaisuudelle, vähän kuin kone. Tietenkin vibratot ja muut on persoonallisia ja ne on aika haastava osa soittoa. Itselläni on aika heikko tuo etusormen fibraatto.

      Soiton pitää olla tietenkin hauskaa ja haasteitakin riittää lähes loputtomasti. Nykyään nettikin on täynnä videoita virtuooseista, jotka voi jopa masentaa aloittelevaa, vaikka pitäs inspiroitua.

      En tiedä teoriasta mitään, mutta eikö se aina mene niin, että teoria tappaa luovuuden. ;)

      Van Halenista on hauska tarina, kun hän nuoruudessaan otti pianotunteja, ennen kuin aloitti soittaa kitaraa. Hän ei kuitenkaan osannut nuotteja ja onnistui pitkään hämäämään opettajaa niin ettei tämä huomannut tuota puutetta. Eddie vain katsoi sormien liikettä ja teki perässä. Tätä jatkui sitten aika pitkään, kunnes opettaja pyysy Eddie auttamaan ja kääntämään nuottivihkon sivua kun opettajansa soitti. Opettaja ihmetteli miksei Eddie katsonut edes koko vihkoa ja silloin hänelle paljastui ettei Eddie osannut lukea nuotteja. Eddien isähän oli myös ammattimuusikko.


  • En minäkään nuotteja osaa ja yleensähän musiikin teoria koetaan pelkästään nuottien kanssa pelaamiseksi. Teoria voi minusta olla ymmärrystä siihen, että miksi kappaleessa on ne soinnut mitkä on ja jos on joku muunnesointu (sävellajin ulkopuolisia säveliä sisältävä sointu), niin mikä sen fuktio siellä on ja mitä sen päälle voisi soittaa...tai miten kappaleen soinnut voi korvata toisilla tai mihin/miten voi koittaa lisätä sointuja.

    Kauhuskenaariohan on se, että teoria tuhoaa luovuuden, mutta se on hyvin stereotyyppinen ajatusmalli. Itse en ole mitenkään ehdoton, että teoriaa olisi osattava ja tunnen monta todella hyvää soittajaa, jotka ei tiedä siitä yhtään mitään. Se lopputulos ratkaisee. Jos se teoria tappaa luovuuden, niin se johtuu siitä ettei osaa käyttää sitä luovasti.
    Eräs arvostamani YouTube opettaja sanoi hyvin, että teorian ja opettelun tarkoitus on se, että jossain vaiheessa on niin hyvä, ettei niitä tarvita...vaan kaikki tulee luonnostaan. Eihän kukaan intoile siitä, että osaa käyttää sanakirjaa ja selviää vieraalla kielellä vs. että ei tarvitse sanakirjaa vaan osaa vierasta kieltä;D

    • Joo, ihan samoilla linjoilla ollaan. Pitää treenata niin pirusti, että lopulta "kasvaa kiinni" kitaraan. Jimi Hendrix nukkui ja otti legendan mukaan kitaran mukaan jopa vessakäynneille. Vaikka aika luonnotontahan tuo kitaran soittaminen onkin, niin lopulta se alkaa tuntua käden jatkolta. Soittaminen on kehittynyt valtavasti, kun soittajat ovat alkaneet opetella vaikeampia asioita, jotka tulevat jostain klassisen puolelta, lähinnä jousisoitinten puolelta. Joskus näitä nykyisiä juttuja olis pidetty jopa mahdottomina. Eddien tappinkin aiheutti aluksi epäluuloisuutta, että Eddien soittoa luultiin jopa koneen soittamaksi Sitten kun jengi huomas miten Eddie soitti, niin koko juttu olikin ihan simppeli. Eddie ei itse asiassa keksinyt tappingia. Eräs italialainen soitti tappingia jo 1960-luvulla. Myös Steve Hackett soitti jollain Genesiksen levyllä lyhyen pätkän tappingilla ennen Eddiä.

      https://www.youtube.com/watch?v=u7M8L1rAUsI

      Ennen vanhaan kitaristit olivat usein itse oppineita ja kaikilla oli tunnistettava tyyli. Ehkä juuri siitä syystä, että olivat usein itseoppineita.

      Harmittaa asua kerrostalossa kun pitää rajoittaa soitto tiettyyn aikaan, ettei häiritse naapureita liikaa. Eikä se auta vaikka olis kuinka hyvä, jos ei vaan tykkää kitaran äänestä ja soitosta. Kymmenen tuntia tulee viikossa vaan soitettua vahvistimen kautta. Joskus tuli treenattua viisikin tuntia putkeen, joten ihan niin paljoa ei enää tartte treenata.


SEISKA.FI

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.