Mitä tapahtuu elävälle uskolle masennuksessa?

Anonyymi

Mua kiinnostaa, mitä yleensä koette uskonelämässänne kun ja jos jostakin syystä olette aivan kanttuvei masennuksessa ja ahdistunisuudessa? Kun on pitkän aikaa sairaalloisessa tilassa masennusen ja ahdistuksen tilojen kanssa, niin on vaikea hoitaa uskonelämää ja tällöin tosi vaikeampi saada siitä apua. Tietenkin pitäisi sanoa, että apua Jumalalta, jota jo pitkään on henk.koht. tuntenut. On niin kuollut ja tyhjä olo.

44 kommenttia

Vastaukset

  • Uskoni oli kaikista syvintä kun kärsin masennuksesta. Mihinkään muuhun ei silloin riittänyt oikeastaan voimat.

  • Itselläni ollut todella masentunut ja ahdistunut nuoruus ja aikuisikä. Nyt kun uskon Jeesukseen, rukoilen ja luen Raamattua ei mikään murhe oikein tunnu miltään. Pyydä Jumalalta, että Hän auttaa sinua. Että Hän antaisi sinulle viisautta, ymmärrystä ja voimaa, voittaa pahaolosi. Mutta pyydä kuitenkin siten, että se on Hänen tahtonsa joka tapahtuu ei omasi. Itse saan Jumalalta jatkuvasti aihetta iloon. Hän sallii minun lähes joka päivä oivaltaa jotain itsestään ja maailmasta. Mikään ei lohduta niin paljon kuin se, kun Jumala antaa viisautta. Ja Hän antaa sitä kaikille ketkä pyytävät. Sen Hän lupaa.

    Matteus 7.9-11:
    "Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät."

    Jos meille pahaa tapahtuu Jumala sallii sen ja silloin sen kuuluu tapahtua ja lopullinen päämäärä on hyvä. Itse näen masennuksenikin Jumalan valmistamana polkuna Hänen luokse. Murheiden on tarkoitus vahvistaa meidän suhdetta Jeesukseen.

    Jumala salli Mooseksen menettää koko loisteliaan elämänsä Egyptissä. Hän salli Joosefin joutua orjuuteen, ja ainoan poikansa tulla ristiinnaulituksi. Seuraus on kaikissa lopulta suurempi hyvä (varmasti masennustakin mahtui joukkoon). Jeesus ei olisi halunnut juoda maljaansa ihmisenä, mutta koska se oli Jumalan tahto, Hän sen joi (ollakseen täydellinen ihminen).

    Luukas 22.42:
    "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun."

    Luota Jumalaan. Me emme voi nähdä mitä tulevaisuus tuo omalle kohdallemme. Jumala näkee ja tietää. Ja se on jokaiselle tosiuskovalle suurempi hyvä mikä on tiedossa. Ei uskovan kuulu stressata velvollisuuksista. Meidän tulee tehdä vain se minkä Jumala meille antaa tehtäväksi. Hyvän tekeminen riippuu totuudesta, ja kaikki "hyvä" mitä ei tehdä uskossa Jeesukseen ei lopulta hyvää olekaan.

    • Kaunis laulu ja hyvät sanat.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Kaunis laulu ja hyvät sanat.

      Kyllä 🙏

    • Jorma Luukkosella on monia kauniita lauluja, kuten "Taivaan Isä".
      Siinä Jeesus lohduttaa koditonta miestä, joka istuu kadulla yksin.
      Sen kokee sielunsa hiljaisuudessa.
      Kiitos "Kalankantaja" tästä lenkistä! :-)

  • Usko ei ole tunteissa tai kokemuksissa. Se on lujaa luottamusta, olosuhteista riippumatta. Jumala-suhde kantaa, vaikka ei tuntisi mitään.

    • Usko on uskovaa tietoisuutta, kuuliaisuutta ja luottamusta 🤓

  • Masennukseen ei taida väkivallalla ja uhrimielellä sekä ikuisilla tuomioilla hekumoiva Raamattu paljoa auttaa.

    Masentunut ihminen todennäköisemmin saa siitä vain itsetuhoisia ajatuksia, ei voimaa.

    Ennemmin ulos reippailemaan syksyiseen säähän ja näkemään Jumalan luomakunta ja sen kauneus ihan pienissäkin asioissa. Yksin ei kannata jäädä mököttämään ja itseään marttyroida, vaikka kuinka masentaisi. Sinun sisältäsi löytyy sitten lopulta uusi kipinä, tuo sen usko tai ihan vaan itsetunnon paraneminen tai raikas happihyppely.

    • Kun et edes tajua toimivasi Jumalana itsellesi ja toisille. Asetat oman moraalisi korkeammaksi kuin mikä Raamatun Jumalan moraali on (moraalisi juontaa juurensa empatiasta ja on siksi puolueellinen, Raamatun Jumalan ei). Et edes tajua, että teet sitä mihin Saatana kehoitti ihmistä Raamatun kolmannessa luvussa.

      Mooseksen ensimmmäinen kirja: 3.4-5"Ette te suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."

      Masentuneiden määrä vain kasvanut mitä enemmän Raamatusta on luovuttu. Raamattu kun tietää mikä ihmisessä on kokonaisuutena vialla. Jotkut yrittävät parantaa vaivojaan yksi kerrallaan, ja aina löytyy uusia. Kun katsoisi kokonaisuutta näkisi, että on ongelmia täynnä oleva ihminen vailla pelastajaa.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Kun et edes tajua toimivasi Jumalana itsellesi ja toisille. Asetat oman moraalisi korkeammaksi kuin mikä Raamatun Jumalan moraali on (moraalisi juontaa juurensa empatiasta ja on siksi puolueellinen, Raamatun Jumalan ei). Et edes tajua, että teet sitä mihin Saatana kehoitti ihmistä Raamatun kolmannessa luvussa.

      Mooseksen ensimmmäinen kirja: 3.4-5"Ette te suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."

      Masentuneiden määrä vain kasvanut mitä enemmän Raamatusta on luovuttu. Raamattu kun tietää mikä ihmisessä on kokonaisuutena vialla. Jotkut yrittävät parantaa vaivojaan yksi kerrallaan, ja aina löytyy uusia. Kun katsoisi kokonaisuutta näkisi, että on ongelmia täynnä oleva ihminen vailla pelastajaa.

      >Masentuneiden määrä vain kasvanut mitä enemmän Raamatusta on luovuttu.

      No kuule Ano, kun mitään masennuksia ei ennen 1900-lukua edes tunnettu. Säätyläisväki saattoi olla "raskasmielistä", vaikka elämä oli helppoa kuin heinänteko rahvaaseen verrattuna. Sen raskasmielisyydet ja psyykkiset ongelmat (suoranaista hulluutta lukuun ottamatta) taas eivät kiinnostaneet ketään toisin kuin nyt, jolloin kaikki ihmiset ainakin pyritään hoitamaan yhtä arvokkaina.

    • RepeRuutikallo kirjoitti:

      >Masentuneiden määrä vain kasvanut mitä enemmän Raamatusta on luovuttu.

      No kuule Ano, kun mitään masennuksia ei ennen 1900-lukua edes tunnettu. Säätyläisväki saattoi olla "raskasmielistä", vaikka elämä oli helppoa kuin heinänteko rahvaaseen verrattuna. Sen raskasmielisyydet ja psyykkiset ongelmat (suoranaista hulluutta lukuun ottamatta) taas eivät kiinnostaneet ketään toisin kuin nyt, jolloin kaikki ihmiset ainakin pyritään hoitamaan yhtä arvokkaina.

      Näillä lukemilla maailmassa ei ole koskaan ollut yhtään tervettä ihmistä. Meille kristityille tämä on tietysti ihan ok analyysi. Tautejahan on niin monia kuin on persoonia lopulta jos oikein tarkkoja ollaan. Et löydä täältä yhtään tervettä ihmistä kun tarpeeksi jokaista tutkit. Tämä on melko Raamatullista. Masennus kyllä tunnettiin siitä käytettiin vaan eri sanoja. Narsismi oli joskus pahuutta ja psykopatia (mielestäni ovat edelleen). Kun keksitään tilalle hienoja sanoja voidaan esittää viisaita.

  • Aloittaja paljosti kiittää mietteistänne! Ne ovat niin hyviä, että mä kyllä talletan ne toisaalle koneellani. On niin toimiva sielunhoitopaketti tässä.

    • Lisäys edelliseen: En kuitenkaan voi kiittää klo 18.11 kirjoittanutta, se nyt ei ainakaan toimi. Tärkeintä ihmiselle on päästä uskoon.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Lisäys edelliseen: En kuitenkaan voi kiittää klo 18.11 kirjoittanutta, se nyt ei ainakaan toimi. Tärkeintä ihmiselle on päästä uskoon.

      Ei kyllä tärkeintä ihmiselle on mielenterveys. Fyysinen kuntokin voi rapistua hetkessä mutta korvienväli on se mitä kukaan ei voi tehdä sinulle, eikä kukaan voi sitä ottaa pois.

      Masennukseen kannattaa hakea apua ihan lääkäristäkin, ylipäätänsä laajemmalta sektorilta kuin vain uskonnollisuuden parista. Se ei sulje pois sitä, etteikö voisi uskoa ja käydä uskonnollissa tilaisuuksissa. Kyseessä on oikeasti vakava sairaus joka ei muutamalla rukouksella lähde vaan saattaa olla vuosien riesa. Siksi kannattaa hakea kaikkea mahdollista apua, ei vara venettä kaada.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Lisäys edelliseen: En kuitenkaan voi kiittää klo 18.11 kirjoittanutta, se nyt ei ainakaan toimi. Tärkeintä ihmiselle on päästä uskoon.

      Jatketaan sun herättelyä.

      No, jos imet masentuneena peukaloasi peiton alla pimeässä ennemmin ja odotat Jumalan ilmestystä tai johdatusta pois sieltä oman mielesi mustimmasta loukosta, niin muista, että eräälle Raamatussa sanottiin "ota vuoteesi ja kävele" eli kyllä se liikunta pois sieltä omasta kuplasta ja pienikin ympäristönvaihdos pois neljän seinän sisältä auttaa.

      Mutta aivan kuinka vaan haluat. Itsessäsi on joko voima tai heikkous tehdä itsestäsi jotain. Neuvoja voi sinulle antaa Jeesus, lääkäri tai random nettikommentoija, mutta vain sinä voit auttaa itsesi pois murheen alhosta. Neuvotkin katsos täytyy uskoa, että niillä on jotain vaikutusta.

      Ei varmasti ole kenellekään uutinen, että ainakin lääkärin ohjeet jäävät sitten noudattamatta monelta, vaikka vastaanotolla pyhästi lupaa tekevänsä elämänmuutoksen.

      Raamattuakin täytyy tietoisesti lukea, ei se siellä yöpöydällä sinulle itsestään avaudu, kerää pölyä ja hämähäkinseittejä siinä missä sinäkin. Ja Raamatunkin voit avata väärästä kohdasta ja pitkään pitää lukea, ennenkuin löydät mitään, johon tarttua tai ymmärtää omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Siinäkin saattaa masentua, kun sieltäkään ei heti löydy kaivattua vastausta, että miksi elämä on niin mälsää ja miksi juuri minulle sattuu näitä vastoinkäymisiä, eikä kukaan ymmärrä.

      Asioita pitää osaa suhteuttaa. Et käsittääkseni kärsi nälänhädästä, sairauksista, sodista. Nettiin pääset hakemaan omalle ahdistuksellesi tukiryhmää. Miljoonat muut maailmassa eivät ole yhtä onnekkaita tai koskaan löydä minkäänlaista uskoa. Heitä luulisi masentavan enemmän kuin sinua.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Jatketaan sun herättelyä.

      No, jos imet masentuneena peukaloasi peiton alla pimeässä ennemmin ja odotat Jumalan ilmestystä tai johdatusta pois sieltä oman mielesi mustimmasta loukosta, niin muista, että eräälle Raamatussa sanottiin "ota vuoteesi ja kävele" eli kyllä se liikunta pois sieltä omasta kuplasta ja pienikin ympäristönvaihdos pois neljän seinän sisältä auttaa.

      Mutta aivan kuinka vaan haluat. Itsessäsi on joko voima tai heikkous tehdä itsestäsi jotain. Neuvoja voi sinulle antaa Jeesus, lääkäri tai random nettikommentoija, mutta vain sinä voit auttaa itsesi pois murheen alhosta. Neuvotkin katsos täytyy uskoa, että niillä on jotain vaikutusta.

      Ei varmasti ole kenellekään uutinen, että ainakin lääkärin ohjeet jäävät sitten noudattamatta monelta, vaikka vastaanotolla pyhästi lupaa tekevänsä elämänmuutoksen.

      Raamattuakin täytyy tietoisesti lukea, ei se siellä yöpöydällä sinulle itsestään avaudu, kerää pölyä ja hämähäkinseittejä siinä missä sinäkin. Ja Raamatunkin voit avata väärästä kohdasta ja pitkään pitää lukea, ennenkuin löydät mitään, johon tarttua tai ymmärtää omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Siinäkin saattaa masentua, kun sieltäkään ei heti löydy kaivattua vastausta, että miksi elämä on niin mälsää ja miksi juuri minulle sattuu näitä vastoinkäymisiä, eikä kukaan ymmärrä.

      Asioita pitää osaa suhteuttaa. Et käsittääkseni kärsi nälänhädästä, sairauksista, sodista. Nettiin pääset hakemaan omalle ahdistuksellesi tukiryhmää. Miljoonat muut maailmassa eivät ole yhtä onnekkaita tai koskaan löydä minkäänlaista uskoa. Heitä luulisi masentavan enemmän kuin sinua.

      Sinulla ei ole hajuakaan siitä mitä vakava masennus on. Se on ajattelu- ja toimintatakyvyn vievä hengenvaarallinen tila. Siihen auttavat vain lääkkeet.

      Masennus ei siis ole vain itsesääliä ja negatiivista ajattelua, joka paranee raittiissa ilmassa. Se voi liittyä psyykkisten traumojen ohella myös sairauksiin ja/tai muutoksiin aivotoiminnoassa.

      Jos haluaa saada pysyvän avun, niin masennuksen alkusyy pitäisi selvittää. Se on mahdollista vasta, kun masennuksesta on ensin noustu.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Sinulla ei ole hajuakaan siitä mitä vakava masennus on. Se on ajattelu- ja toimintatakyvyn vievä hengenvaarallinen tila. Siihen auttavat vain lääkkeet.

      Masennus ei siis ole vain itsesääliä ja negatiivista ajattelua, joka paranee raittiissa ilmassa. Se voi liittyä psyykkisten traumojen ohella myös sairauksiin ja/tai muutoksiin aivotoiminnoassa.

      Jos haluaa saada pysyvän avun, niin masennuksen alkusyy pitäisi selvittää. Se on mahdollista vasta, kun masennuksesta on ensin noustu.

      Joo, en ole tosiaankaan vakavan masennuksen asiantuntija, varmaan koska osaan kuitata hankalimmatkin asiat mustalla huumorilla ja sillä tiedolla, että vaikka tänään menee päin prinkkalaa, niin aina tästä alemmas pääsee, joten miksi murehtia tätä päivää. Huomenna voi paistaa aurinko tähänkin risukasaan ja yksittäisen ihmisen elämä ei Isossa Kuvassa ole kuitenkaan mikään merkittävä, menee se miten tahansa.

      Yhtä lailla voi käydä niin, että joku hermostuu ja löytää tästä jotain sääntöjen vastaista ja koko kirjoitus on merkityksetön ja napin painalluksella poissa. Ei siitäkään pidä masentua :D

      Sattuneesta syystä tunnen monia ns. nuppieläkeläisiä, minulle synkkinä hetkinään soittavia, joiden "pysyvät avut" ovat lääkkeestä tai hoitopaikasta toiseen (t)arpomista, ilman että kukaan on niitä masennuksen alkusyitä edes heidän kanssaan pohtinut ja elämä on sitten yhden kokeillun lääkkeen sivuvaikutuksista toipumista, joka vie heidän elämästään sen vähäisen tarmon, jota itsetutkiskelu ja oikeasti oman itsen kanssa pärjääminen vaatisi. Hyvin moni näistä ihmisistä on minua viisaampi, oppineempi ja valistuneempi, kunhan päästään keskustelemaan jostain muusta heidän "sairauteensa" liittyvistä asioista.

      Kun sen saman saisi aikaan kuntouttavien keskustelujen eli ammattitaitoisen tukihenkilön tai sitten ystävien kanssa, jos joku tällaisen ihmisen kanssa arvaisi kommunikointiin ryhtyä ilman ennakkoluuloja. 7 miljardia ihmistä sun pääkoppasi ulkopuolella kamppailee joka päivä harmittavien tai hankalien asioiden parissa, joista lähemmin tarkasteltuna ei sitten niin suurta ongelmaa löydy, etteikö niistä jotenkin selviä. Omakohtaisesti tietysti jokainen ajattelee ne omat ongelmansa maailman suurimmiksi.

      Vastaväitteenä voisin esittää, että yhtä hyvin sun aivotoimintasi lamaantuu tai sekoittuu ja toimintakyky heikkenee tai vaikkapa muisti heikkenee tai kirjoituskyky niillä lääkityksillä. Jos niiden tarkoitus on rauhoittaa sinut, niin et sinä silloin varmaan haluakaan mennä raittiiseen ulkoilmaan, vaan ne passivoivat sinut. Sitten nousee paino, kunto heikkenee, vatsa ei kestä, tukka harvenee ym. ja ykskaks sinulla on niistä uusi masennuksen aihe. Johon tietysti määrätään sitten taas uutta lääkettä ja kierre syvenee.

      Tästä syystä en tule koskaan hakemaan lääkitystä mihinkään asiaan, joka vaatii henkisen puolen kuntoutumista. Ne asiat on lopulta jokaisen pystyttävä käsittelemään omassa pääkopassa, vaikka miten vaikeita olisivat ja usko huviksesi, niitä on kyllä tähän minunkin elämääni kertynyt ja niistä on ajan kanssa yli päässyt.

      Eikä siten, että jokin asia näennäisesti paranee kun otetaan "ilopilleri", jolla on sitten luonteenmuuttavia tai uusia sairauksia aiheuttavia sivuvaikutuksia tai riippuvuuden aiheuttamista, niin ettei terveenäkään usko siihen, että pystyy normaalielämään ilman niitä.

      Samasta syystä alkoholi on ulkona kuvioista, ryyppäämällä menee ehkä taju hetkeksi, mutta herättyä yksikään niistä ongelmista joka ryyppäämällä koetetaan unohtaa ei ole poistunut. Todennäköisemmin niitä on tullut humalapäissään tehtyä lisää.

      Elämään kuuluvat yhtä lailla pettymyksen hetket kuin ilokin. Ei sitä ole tehty tasapäistävien nappien napostelun varaan, jolloin aina olet onnellinen, vaikka henkisellä stressillä tai huolella sun elimistö tai omatunto koettaisi sinua varoittaa, että lopeta Jeesus jo naureskelu opetuslasten kanssa, huomenna roikut ristillä.

  • Itse koen että uskoni on yksi asia joka auttaa jaksamaan masennukseni ja ahdistusteni kanssa. Vaikka en ole parantunut, uskoni on säilynyt, sekin on varmaan Jumalan armoa minussa. Usko voi myös auttaa hyväksymään sen sairauden ja tulemaan sen kanssa toimeen, kun Jumala ei jostakin syystä paranna.

    • Niin siksi ajattelenkin, että apua kannattaa hakea muualtakin. Totta on tuo mitä kirjoitit, että aian kanssa voi tulla toimeenkin mutta ei silti muuta sitä, että apua kannattaa hakea myös lääkäristä.

      Jos omat voimat ovat kertakaikkiaan loppu niin joku parin kuukauden lääkkeiden syönti on pikkuasia jos se auttaa ihmistä jatkamaan.

    • Tsemppiä, Jussi. Toivottavasti tilanne vielä kääntyy paremmaksi.

    • Tolkun.Ihminen kirjoitti:

      Niin siksi ajattelenkin, että apua kannattaa hakea muualtakin. Totta on tuo mitä kirjoitit, että aian kanssa voi tulla toimeenkin mutta ei silti muuta sitä, että apua kannattaa hakea myös lääkäristä.

      Jos omat voimat ovat kertakaikkiaan loppu niin joku parin kuukauden lääkkeiden syönti on pikkuasia jos se auttaa ihmistä jatkamaan.

      >Jos omat voimat ovat kertakaikkiaan loppu niin joku parin kuukauden lääkkeiden syönti on pikkuasia jos se auttaa ihmistä jatkamaan.

      Samaa mieltä. Tosin kerran nuorena vedin itteni eräässä hämäläisessä sanomalehdessä niin piippuun että lääkäri määräsi Pacinol-nimistä lääkettä. Se olikin valtavan tehokasta ja palautti duunikunnon kuukaudessa. Joskus myöhemmin sitten huomasin, että se lääke oli vedetty markkinoilta ilmeisesti hurjien sivuvaikutusten takia. Itsekin sain jonkin aikaa kuurin jälkeen monta viikkoa kestäneen sitkeän kuumeen, jolle ei löytynyt minkäänlaista selitystä, vaikka mies oli kymmenien verikokeitten jäljiltä reikäinen kuin narkomaani.

    • Tolkun.Ihminen kirjoitti:

      Niin siksi ajattelenkin, että apua kannattaa hakea muualtakin. Totta on tuo mitä kirjoitit, että aian kanssa voi tulla toimeenkin mutta ei silti muuta sitä, että apua kannattaa hakea myös lääkäristä.

      Jos omat voimat ovat kertakaikkiaan loppu niin joku parin kuukauden lääkkeiden syönti on pikkuasia jos se auttaa ihmistä jatkamaan.

      Olen toki hakenut apuakin. On minua niin sanotusti "tutkittu ja hutkittu". Olen ollut päiväsairaalassakin 6 vko jakson. Herkkyyteni lääkkeille aiheuttaa sen että useat masennuslääkkeet eivät sovi minulle, haittavaikutukset ovat hyötyjä suurempia ja "raskaampia". Tällä hetkellä menee yksi masennuslääke jota olen käyttänyt vuosia, se on nostanut oloani yhden askelman ja on ihan ok juttu.

      Kirjoitan siksikin näin avoimesti että kyllä me uskovaisetkin (ainakin minä) voin turvautua myös lääketieteen apuun, ei se ole pois uskostani tai Jumalalta. Tai jos joku uskovainen rohkaistuu hakemaan apua myös lääketieteen kautta, ei se ole Jumalan vastaista. Tällaistakin harhaoppia, ettei uskovainen voisi turvautua lääkkeisiin ja lääkäreihin, saa välillä valitettavasti kuulla.

    • RepeRuutikallo kirjoitti:

      Tsemppiä, Jussi. Toivottavasti tilanne vielä kääntyy paremmaksi.

      Kiitos, kiitos....päivä kerrallaan on hyvä mennä. Ja onneksi on asioita, jotka auttavat jaksamaan.

    • RepeRuutikallo kirjoitti:

      >Jos omat voimat ovat kertakaikkiaan loppu niin joku parin kuukauden lääkkeiden syönti on pikkuasia jos se auttaa ihmistä jatkamaan.

      Samaa mieltä. Tosin kerran nuorena vedin itteni eräässä hämäläisessä sanomalehdessä niin piippuun että lääkäri määräsi Pacinol-nimistä lääkettä. Se olikin valtavan tehokasta ja palautti duunikunnon kuukaudessa. Joskus myöhemmin sitten huomasin, että se lääke oli vedetty markkinoilta ilmeisesti hurjien sivuvaikutusten takia. Itsekin sain jonkin aikaa kuurin jälkeen monta viikkoa kestäneen sitkeän kuumeen, jolle ei löytynyt minkäänlaista selitystä, vaikka mies oli kymmenien verikokeitten jäljiltä reikäinen kuin narkomaani.

      Kansanuutissako olit?

    • Anonyymi kirjoitti:

      Kansanuutissako olit?

      Mikä se kansanuuti on?

      🦵🏾Arschmann🦵🏾

    • Anonyymi kirjoitti:

      Mikä se kansanuuti on?

      🦵🏾Arschmann🦵🏾

      En tiedä, mutta Kansanuutiset oli kommunistien lehti Tampereella.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Se onkin Kansan Uutiset
      https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kansan_Uutiset

      Tammikuussa 2007 Kansan Uutisten päätoimittaja sai tuomion päätoimittajarikkomuksesta. Lehden julkaisemassa mielipidekirjoituksessa solvattiin juutalaisia🤓

    • Anonyymi kirjoitti:

      En tiedä, mutta Kansanuutiset oli kommunistien lehti Tampereella.

      No ei taatusti ollut. Mikä klovni. :D

    • Anonyymi kirjoitti:

      No ei taatusti ollut. Mikä klovni. :D

      Olihan!

    • Anonyymi kirjoitti:

      No ei taatusti ollut. Mikä klovni. :D

      Kansan Uutiset (lyhenne KU[2]) on vasemmistoliiton kerran viikossa ilmestyvä äänenkannattaja. Lehti julistautui puolueen äänenkannattajaksi elokuussa 2000 toimittuaan 1990-luvun ”sitoutumattomana vasemmistolehtenä”. Vuoteen 1990 asti KU oli Vasemmistoliiton edeltäjien, Suomen kansan demokraattisen liiton ja Suomen kommunistisen puolueen, yhteinen äänenkannattaja.

    • juhani1965 kirjoitti:

      Kiitos, kiitos....päivä kerrallaan on hyvä mennä. Ja onneksi on asioita, jotka auttavat jaksamaan.

      Tervehdys täältä Lounais-Suomesta. Ja vointeja Sinulle.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Kansan Uutiset (lyhenne KU[2]) on vasemmistoliiton kerran viikossa ilmestyvä äänenkannattaja. Lehti julistautui puolueen äänenkannattajaksi elokuussa 2000 toimittuaan 1990-luvun ”sitoutumattomana vasemmistolehtenä”. Vuoteen 1990 asti KU oli Vasemmistoliiton edeltäjien, Suomen kansan demokraattisen liiton ja Suomen kommunistisen puolueen, yhteinen äänenkannattaja.

      Nykyään Aamulehti on samaa sarjaa 😏

    • juhani1965 kirjoitti:

      Olen toki hakenut apuakin. On minua niin sanotusti "tutkittu ja hutkittu". Olen ollut päiväsairaalassakin 6 vko jakson. Herkkyyteni lääkkeille aiheuttaa sen että useat masennuslääkkeet eivät sovi minulle, haittavaikutukset ovat hyötyjä suurempia ja "raskaampia". Tällä hetkellä menee yksi masennuslääke jota olen käyttänyt vuosia, se on nostanut oloani yhden askelman ja on ihan ok juttu.

      Kirjoitan siksikin näin avoimesti että kyllä me uskovaisetkin (ainakin minä) voin turvautua myös lääketieteen apuun, ei se ole pois uskostani tai Jumalalta. Tai jos joku uskovainen rohkaistuu hakemaan apua myös lääketieteen kautta, ei se ole Jumalan vastaista. Tällaistakin harhaoppia, ettei uskovainen voisi turvautua lääkkeisiin ja lääkäreihin, saa välillä valitettavasti kuulla.

      Tottakai saa tarvittaessa hakea lääketieteellistä apua. Eikä todellakaan kannata kuunnella ignorantteja ihmisiä, joilla ei ole hajuakaan masennuksesta.

    • RepeRuutikallo kirjoitti:

      >Jos omat voimat ovat kertakaikkiaan loppu niin joku parin kuukauden lääkkeiden syönti on pikkuasia jos se auttaa ihmistä jatkamaan.

      Samaa mieltä. Tosin kerran nuorena vedin itteni eräässä hämäläisessä sanomalehdessä niin piippuun että lääkäri määräsi Pacinol-nimistä lääkettä. Se olikin valtavan tehokasta ja palautti duunikunnon kuukaudessa. Joskus myöhemmin sitten huomasin, että se lääke oli vedetty markkinoilta ilmeisesti hurjien sivuvaikutusten takia. Itsekin sain jonkin aikaa kuurin jälkeen monta viikkoa kestäneen sitkeän kuumeen, jolle ei löytynyt minkäänlaista selitystä, vaikka mies oli kymmenien verikokeitten jäljiltä reikäinen kuin narkomaani.

      "Itsekin sain jonkin aikaa kuurin jälkeen monta viikkoa kestäneen sitkeän kuumeen, jolle ei löytynyt minkäänlaista selitystä,"

      Elimistö voi myös oireilla burn outiin sekä psyykkisesti että fyysisesti. Minulle nousi myös burn outin aikana täysin selittämätön kuume ja sen lisäksi pulssi tikitti yli sataa.

      Lääkekuurisi ei tietenkään parantanut burn outia, se auttoi vain oireisiin. Burn outin sanotaan paranevan yhtä hitaasti kuin se on tullutkin. Tunsin itse olevani miltei pari vuotta burn outin jälkeen ns. kuilun reunalla.

    • Anonyymi kirjoitti:

      "Itsekin sain jonkin aikaa kuurin jälkeen monta viikkoa kestäneen sitkeän kuumeen, jolle ei löytynyt minkäänlaista selitystä,"

      Elimistö voi myös oireilla burn outiin sekä psyykkisesti että fyysisesti. Minulle nousi myös burn outin aikana täysin selittämätön kuume ja sen lisäksi pulssi tikitti yli sataa.

      Lääkekuurisi ei tietenkään parantanut burn outia, se auttoi vain oireisiin. Burn outin sanotaan paranevan yhtä hitaasti kuin se on tullutkin. Tunsin itse olevani miltei pari vuotta burn outin jälkeen ns. kuilun reunalla.

      Taidan olla burnoutissa minäkin. Lääkärit vaan ei ole mitään huomanneet kun siellä käy, vaikka mitä sanoo. Ei ole aikaa sairastaa.

    • Anonyymi kirjoitti:

      "Itsekin sain jonkin aikaa kuurin jälkeen monta viikkoa kestäneen sitkeän kuumeen, jolle ei löytynyt minkäänlaista selitystä,"

      Elimistö voi myös oireilla burn outiin sekä psyykkisesti että fyysisesti. Minulle nousi myös burn outin aikana täysin selittämätön kuume ja sen lisäksi pulssi tikitti yli sataa.

      Lääkekuurisi ei tietenkään parantanut burn outia, se auttoi vain oireisiin. Burn outin sanotaan paranevan yhtä hitaasti kuin se on tullutkin. Tunsin itse olevani miltei pari vuotta burn outin jälkeen ns. kuilun reunalla.

      Mulla oli pahinta "vanne päässä", joka alkoi kiristää joka aamu noin kymmeneltä. Kun se lähti, mielialakin nousi kohisten. Nämä on tietysti valtavan yksilöllisiä keissejä kukin.

    • epikuros kirjoitti:

      Tervehdys täältä Lounais-Suomesta. Ja vointeja Sinulle.

      Kiitos, samoin Sinulle täältä läntiseltä rannikolta!

  • Herkkä aihe minullekkin ,toivottavasti tänne ei ilmesty raamatulla päähänlyöjiä.

  • Uskovaa lohduttaa masennuksen keskelläkin moni asia.

    Masennuksella kuten muullakin kärsimyksellä on tarkoitus. Vaikka se sillä hetkellä tuntuu käsittämättömän raskaalta, niin masennuskin palvelee Jumalan suurta suunnitelmaa. Emme ymmärrä kaiken tarkoitusta kuten esimerkiksi lapsikaan ei ymmärrä tarkalleen mistä on kyse, jos hänelle joudutaan antamaan sairaalassa kivuliaita hoitoja. Lapsi kuitenkin luottaa vanhempiensa rakkauteen ja samalla tavalla ihminen voi luottaa Jumalan rakkauteen masennuksen keskellä.

    Masennus ei jatku ikuisesti vaan viimeistään Taivaassa kaikki kärsimys on ohi. Useimmiten masennus tietysti paranee paljon nopeammin.

    Muistakaa aina rukoilla Jumalalta apua olotilaan. Olen itse löytänyt pala palalta rukousvastausten kautta yhä vahvemman luottamuksen Jumalaan. Joskus voi olla niin, että apu viipyy ja sille viipymiselle voi olla syy. Silti rukous ei koskaan ole haitaksi.

    Lisäksi muistakaa että masentuneenakin sinä olet tärkeä ja sinulle on paikka ja tarkoitus Jumalan suunnitelmassa.

    Ja kannattaa aina muistaa, että Jumala parantaa myös lääkärien avulla, eli ei pidä kieltäytyä koululääketieteestä.

    T:evlut101

  • Mun masennukseni valta minuun loppui siinä hetkessä kun usko Jeesukseen heräsi minussa. Tai sanotan sittenkin näin että hämmennys ja toivo heräsi että onko se tosiaankin näin. Ja kun jonkin aikaa olin uskossa niin ilo, rauha ja hyviä asioita tuli masennuksen tilalle.

    Tietoisuus Jumalan olemassaolosta, saamani varmuus siitä että tämä mailma ei ole kaikki, sai minut pois masennuksesta. Masennukseni heräsi kun tyttöystävä petti luottamukseni. Nyt mietin miten olin koskaan niin naivi että luotin ihmiseen saati vieläpä valehtelevaan naiseen. Herra on lohdutanut ja vaikuttanut anteeksiannon. Herra on tehnyt minusta ehjemmän mutta mietin tuleeko ihminen koskaan täysin ehjäksi. Ei ainakaan tule maailmasta täysin vapaaksi ja sen pahuuden vaikutusmahdollisuuksista.

    Mulla ei ole vuosiin ollut masennusta enää. Rauha on syventynyt ja iloakin on mutta on myös vihaa pahuutta kohtaan. On vaikeaa rakastaa tahallaan pahaatekeviä liberaaleja samaviivaisesti kuin tahallaan hyväätekeviä kristittyjä ( Jumalan tahdosta piittaamattomuus/piittaaminen).

    Eli ei ole kokemusta uskonaikaisesta masennuksesta van uskonaikaisesta kaikinpuolisesta henkisestä/sielunhaavoista parantumisesta.

    CommandoHauis52cm

    • "Masennukseni heräsi kun tyttöystävä petti luottamukseni."

      Pettymyksen aiheuttama surutyö on myös hiukan eri asia kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö tai pitkäaikaisen trauman vuoksi syntynyt vakava masennus.

      Uskoon tulo ei ainakaan minulla parantanut väkivaltaisen lapsuuden käsittelemättömien ongelmien vuoksi syntynyttä traumaattista stressireaktiota, joka oireili masennuksena. Se parantui vasta, kun käsittelin asiat pohjamutia myöten. Eikä ole sen jälkeen uusinut.

      En ole itse suhtautunut koskaan Jeesukseen laastarina tai lääkkeenä. Maalliset asiat pitää hoitaa pääsääntöisesti maallisin menetelmin ja hengelliset hengellisin.

  • Kiitos tähän ketjuun kirjoittaneille! On niin tarpeellista ja auttavaa pohdintaa tässä, ja vertaistuellista. Terv. Aloittaja @

Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.