Geneettisen informaation duplikaatiot

"Ei kai tässäkään yhteydessä kannata puhua räjäyttämisistä."

Kirjoittajat viittavat kambrikauden räjähdykseen, mutta valistuneet lukijat tietävät, ettei tämä tarkoita kirjaimellisesti eliöiden räjäyttämistä.

"Kreationisti ei ehkä ymmärrä."

Tämä on hyvin todennäköistä. Ei kai Jahve räjäyttele luomiaan karjaeläimiä, villieläimiä ja pikkueläimiä. Eihän Raamatussa edes mainita räjähdysaineita.

Kampelatutkija kirjoitti:

"Ei kai tässäkään yhteydessä kannata puhua räjäyttämisistä."

Kirjoittajat viittavat kambrikauden räjähdykseen, mutta valistuneet lukijat tietävät, ettei tämä tarkoita kirjaimellisesti eliöiden räjäyttämistä.

"Kreationisti ei ehkä ymmärrä."

Tämä on hyvin todennäköistä. Ei kai Jahve räjäyttele luomiaan karjaeläimiä, villieläimiä ja pikkueläimiä. Eihän Raamatussa edes mainita räjähdysaineita.

Lue lisää

Kambrin räjähdys oli varsin hidas esimerkiksi alkuräjähdykseen verrattuna, kemiallisista räjähdyksistä puhumattakaan.
Siinä puhutaan kuitenkin 10 - 20 miljoonan vuoden ajanjaksosta, eli kertaluokaltaan parituhatta kertaa pidemmästä ajasta kuin ROT:n maailmankaikkeuden ikä.
ROT:n mukaan nykyinen eliöstö varioutui muutamista baramineista ainakin kymmenentuhatta kertaa nopeammin, koska kirjoitettuun historiaan eläinten nopeasta muuttumisesta ei ole jäänyt jälkiä.

Aika on suhteellista. Aika-avaruus on absoluutti. YEC on lähes absoluuttisen älytön oppi.

Anonyymi kirjoitti:

Kambrin räjähdys oli varsin hidas esimerkiksi alkuräjähdykseen verrattuna, kemiallisista räjähdyksistä puhumattakaan.
Siinä puhutaan kuitenkin 10 - 20 miljoonan vuoden ajanjaksosta, eli kertaluokaltaan parituhatta kertaa pidemmästä ajasta kuin ROT:n maailmankaikkeuden ikä.
ROT:n mukaan nykyinen eliöstö varioutui muutamista baramineista ainakin kymmenentuhatta kertaa nopeammin, koska kirjoitettuun historiaan eläinten nopeasta muuttumisesta ei ole jäänyt jälkiä.

Aika on suhteellista. Aika-avaruus on absoluutti. YEC on lähes absoluuttisen älytön oppi.

Lue lisää

”Siinä puhutaan kuitenkin 10 - 20 miljoonan vuoden ajanjaksosta, eli kertaluokaltaan parituhatta kertaa pidemmästä ajasta kuin ROT:n maailmankaikkeuden ikä.”

Juuri näin ja vielä pitempi aika, 100 my, kun tarkastellaan duplikoitumisia ja lajiutumisten räjähdystä.

Duplikaatiot mahdollistavat informaation kasvun ilman, että olemassa olevaa informaatiota lisätään.
Mikäli DNA ei mahdollista jotain, on aivan sama, miten paljon epigenetiikkaa tunget soluihisi.

Lopeta valehtelusi. Evoluutio on luonnossa tapahtuva prosessi. Maailman biologeista yli 99 % on sitä mieltä. Biologiassa ei ole järkeä ilman evoluutiota.

agnoskepo kirjoitti:

Duplikaatiot mahdollistavat informaation kasvun ilman, että olemassa olevaa informaatiota lisätään.
Mikäli DNA ei mahdollista jotain, on aivan sama, miten paljon epigenetiikkaa tunget soluihisi.

Lopeta valehtelusi. Evoluutio on luonnossa tapahtuva prosessi. Maailman biologeista yli 99 % on sitä mieltä. Biologiassa ei ole järkeä ilman evoluutiota.

Lue lisää

Piti tietenkin olla menetetää eikä lisätään.

Piti sitte taas mainostaa tyhmyytään ja töräyttää tomin tomera saarna jotta jumaluudet pysyisivät suopeina, eikä pahat ajatukset väärässä olemisesta valtaisi mieltä?

"Mikäli epigeneettiset mekanismit eivät sitä aktivoi solujen käyttöön, ei sillä ole mitään merkitystä. Korkeintaan haittaa, koska sen ylläpitäminen kuluttaa energiaa."

Toisin kuin sinä uskovainen tollisko valehtelet, eliöihin siirretyt geenit on saatu toimimaan ja näkymään fenotyypissä, epigenomin toiminnasta huolimatta. Ei sinun tarkoitushakuinen vääristely ja valehteleminen asian ympärillä tuota tosiasiaa muuta miksikään.

Linkissä 10 esimerkkiä GMO-kasveista, sekä listaus siitä mitä ominaisuuksia kasveihin on saatu siirrettyä siirtogeeneillä : https://gmoanswers.com/current-gmo-crops

Miten saman tiedon kopsaaminen hävittää informaatiota?
Videolla puhuu sama kaveri, jonka mukaan universumi on tehty vedestä. Varsin uskottavaa sanoisin.

agnoskepo kirjoitti:

Miten saman tiedon kopsaaminen hävittää informaatiota?
Videolla puhuu sama kaveri, jonka mukaan universumi on tehty vedestä. Varsin uskottavaa sanoisin.

Jos johonkin tiettyyn geeniin on kasautunut vahingollisia mutaatioita pitkän aikaa, se on osittain rappeutunut. Jos tämä geeni sitten kahdentuu, vahingolliset mutaatiot kahdentuvat sen kanssa. Hidastaako tällainen duplikaatio millään tavoin rappeutumista? Ei todellakaan! Asian huolellinen analyysi osoittaa, että jos solussa on olemassa duplikoitunut kopio geenistä, molemmat versiot rappeutuvat nopeammin kuin alkuperäinen geeni. Miksi? Tämä johtuu siitä, että geenillä on varmuuskopio jolloin valinnan vaikutus heikentyy. Usein väitetään, että duplikaation jälkeen toinen geenikopio voi pysyä muuttumattomana samalla, kun toinen olisi vapaa kehittämään uutta toimintoa. Näin ei kuitenkaan tapahdu; molemmat kopiot rappeutuvat suunnilleen yhtä nopeasti lähes neutraalian mutaatioiden kertymisen takia kuten olemme oppineet. Kumpikaan ei pysy muuttumattomana.

Lisäksi, geenien konversion pitäisi aiheuttaa jatkuvaa ristiin kontaminoitumista sekä muuttumattomassa, että muuttuvassa geenikopiossa. Geenien konversio sallisi teoriassa myös geenissä tapahtuvan mutaation hyppäämisen toiseen kopioon, mikä käytännössä nostaisi molempien kopioiden mutaationopeutta. Tämä vain nopeuttaisi rappeutumista (vahingollisia mutaatioita miljoonan suhde yhteen verrattuna hyödyllisiin). Molempien duplikoituneiden geenien yhteinen rappeutumisvauhti siis kiihtyy olemattoman valinnan, kiihtyneen mutaationopeuden ja geenien konversioiden aiheuttaman mutaatioiden sekoittumisen takia. Rappeutumisen kiihtyminen on informaation menetystä ja elinkelpoisuuden laskua.

Jos somaattisia (ei-sukulinjaan kuuluvia) soluja altistetaan kolkkisiini-nimiselle kemikaalille, solunjakaantuminen häiriintyy niin, että kromosomit kahdentuvat, mutta uutta informaatiota ei synny.Tämän seurauksena kasvit ovat melkein aina kitukasvuisi, ilkonäöltään epämuodostuneita ja lisääntymiskyvyttömiä. Syyn tälle pitäisi olla ilmeinen. Kasvit tuhlaavat kaksi kertaa enemmän energiaa tehdäkseen kaksi kertaa enemmän DNA:ta ilman uutta geneettistä informaatiota. Tuma on suunnilleen kaksinkertainen kooltaan, mikä vahingoittaa solun muotoa ja kokoa. Kasveilla on todellisuudessa aiempaa vähemmän informaatiota, koska suuri määrä geenejä säätelevästä informaatiosta riippuu geenien määrästä. Säätelymekanismien menettäminen on informaation menettämistä. Tästä samasta syystä ylimääräinen kromosomi aiheuttaa Downin oireyhtymän. Tuhansia geenejä säädetään väärin ylimääräisen kromosomin takia.

Terveisin geneetikko John Sanford, ps katso video siinä tarkemmin :)

Anonyymi kirjoitti:

Jos johonkin tiettyyn geeniin on kasautunut vahingollisia mutaatioita pitkän aikaa, se on osittain rappeutunut. Jos tämä geeni sitten kahdentuu, vahingolliset mutaatiot kahdentuvat sen kanssa. Hidastaako tällainen duplikaatio millään tavoin rappeutumista? Ei todellakaan! Asian huolellinen analyysi osoittaa, että jos solussa on olemassa duplikoitunut kopio geenistä, molemmat versiot rappeutuvat nopeammin kuin alkuperäinen geeni. Miksi? Tämä johtuu siitä, että geenillä on varmuuskopio jolloin valinnan vaikutus heikentyy. Usein väitetään, että duplikaation jälkeen toinen geenikopio voi pysyä muuttumattomana samalla, kun toinen olisi vapaa kehittämään uutta toimintoa. Näin ei kuitenkaan tapahdu; molemmat kopiot rappeutuvat suunnilleen yhtä nopeasti lähes neutraalian mutaatioiden kertymisen takia kuten olemme oppineet. Kumpikaan ei pysy muuttumattomana.

Lisäksi, geenien konversion pitäisi aiheuttaa jatkuvaa ristiin kontaminoitumista sekä muuttumattomassa, että muuttuvassa geenikopiossa. Geenien konversio sallisi teoriassa myös geenissä tapahtuvan mutaation hyppäämisen toiseen kopioon, mikä käytännössä nostaisi molempien kopioiden mutaationopeutta. Tämä vain nopeuttaisi rappeutumista (vahingollisia mutaatioita miljoonan suhde yhteen verrattuna hyödyllisiin). Molempien duplikoituneiden geenien yhteinen rappeutumisvauhti siis kiihtyy olemattoman valinnan, kiihtyneen mutaationopeuden ja geenien konversioiden aiheuttaman mutaatioiden sekoittumisen takia. Rappeutumisen kiihtyminen on informaation menetystä ja elinkelpoisuuden laskua.

Jos somaattisia (ei-sukulinjaan kuuluvia) soluja altistetaan kolkkisiini-nimiselle kemikaalille, solunjakaantuminen häiriintyy niin, että kromosomit kahdentuvat, mutta uutta informaatiota ei synny.Tämän seurauksena kasvit ovat melkein aina kitukasvuisi, ilkonäöltään epämuodostuneita ja lisääntymiskyvyttömiä. Syyn tälle pitäisi olla ilmeinen. Kasvit tuhlaavat kaksi kertaa enemmän energiaa tehdäkseen kaksi kertaa enemmän DNA:ta ilman uutta geneettistä informaatiota. Tuma on suunnilleen kaksinkertainen kooltaan, mikä vahingoittaa solun muotoa ja kokoa. Kasveilla on todellisuudessa aiempaa vähemmän informaatiota, koska suuri määrä geenejä säätelevästä informaatiosta riippuu geenien määrästä. Säätelymekanismien menettäminen on informaation menettämistä. Tästä samasta syystä ylimääräinen kromosomi aiheuttaa Downin oireyhtymän. Tuhansia geenejä säädetään väärin ylimääräisen kromosomin takia.

Terveisin geneetikko John Sanford, ps katso video siinä tarkemmin :)

Lue lisää

John Sanfordsin teoriat ovat vähintäänkin kiistanalaisia. Hän on käyttänyt useissa kohdin tarkoitushakuisia lähtöarvoja.

"Jos johonkin tiettyyn geeniin on kasautunut vahingollisia mutaatioita pitkän aikaa, se on osittain rappeutunut. Jos tämä geeni sitten kahdentuu, vahingolliset mutaatiot kahdentuvat sen kanssa."

Jos vahingollisia mutaatioita ei ole kasaantunut, niin perustelusi ei toimi. Lisäksi yksittäiseen geeniin ei voi kasaantua vahingollisia mutaatioita ilman, että se lakkaa hyvin nopeasti toimimasta. Mistä "oppisi" mahtaakaan olla peräisin?
Koko evoluution perusperiaate on se, että haitalliset mutaatiot karsiutuvat ja hyödylliset lisääntyvät. Rappeutumisoppia taitaa melko harva ammattilainen kannattaa, jos uskonnolla päänsä sekoittaneita ei lasketa.

Evoluutio rulettaa ja duplikaatioissa tapahtuvat muutokset lisäävät kiistatta informaatiota.

Anonyymi kirjoitti:

John Sanfordsin teoriat ovat vähintäänkin kiistanalaisia. Hän on käyttänyt useissa kohdin tarkoitushakuisia lähtöarvoja.

"Jos johonkin tiettyyn geeniin on kasautunut vahingollisia mutaatioita pitkän aikaa, se on osittain rappeutunut. Jos tämä geeni sitten kahdentuu, vahingolliset mutaatiot kahdentuvat sen kanssa."

Jos vahingollisia mutaatioita ei ole kasaantunut, niin perustelusi ei toimi. Lisäksi yksittäiseen geeniin ei voi kasaantua vahingollisia mutaatioita ilman, että se lakkaa hyvin nopeasti toimimasta. Mistä "oppisi" mahtaakaan olla peräisin?
Koko evoluution perusperiaate on se, että haitalliset mutaatiot karsiutuvat ja hyödylliset lisääntyvät. Rappeutumisoppia taitaa melko harva ammattilainen kannattaa, jos uskonnolla päänsä sekoittaneita ei lasketa.

Evoluutio rulettaa ja duplikaatioissa tapahtuvat muutokset lisäävät kiistatta informaatiota.

Lue lisää

- Ensinnäkin hyödyllisten mutaatioiden suhde vahingollisiin on yksi miljoonaa kohti. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9720276

- Toiseksi luonnonvalinta kohdistuu aina fenotyyppiin ei genotyyppiin. Tämä tarkoittaa ettei valinta näe koskaan ainoatakaan mutaatiota, se näkee vain koko eliön suhteellisen suorituskyvyn. Valinta tarkoittaakin todellisuudessa vain sitä, että jotkin eliöt lisääntyvät toisia enemmän. Jos jollain eliöllä on suuri vaikutteinen mutaatio, niin se voi vaikuttaa lisääntymiseen ja näin tulla sitä kautta valinnan kohteeksi. Niiden tuloksena monet eliöt kuolevat. Joskus mutaatiosta voi olla etua eloonjäämisen kannalta poikkeuksellisissa oloissa, mutta silloinkin on kyse geenin rikkoontumisesta.

Esimerkiksi sirppisoluanemia, joka antaa hyödyn malarian saastuttamalla alueella (kun malarialoinen pyrkii mutatoituneen (sirpinmuotoisen) punasolun sisälle kyseiset punasolut hajoavat), mutta joka on kuitenkin verisairaus, joka tekee yksilöstä heikomman verrattuna terveeseen normaalissa oloissa. Eli on olemassa muutama suuri vaikutteinen hyödyllinen mutaatio, joka voi vaikuttaa valintaan, mutta niissäkin jotain aina rikkoontuu ja ne ovat hyödyllisiä vain poikkeusoloissa.

- Kolmanneksi valinta kohdistuu aina fenotyyppiin (koko yksilöön) eikä koskaan yksittäisiin mutaatioihin. Tällöin se valitsee kerralla kaikki yksilön mutaatiot. Koska suurin osa on haitallisia, niin haitallisten mutaatioiden murskaava enemmistö pitää siitä huolen, että nettoinformaatio laskee koko ajan. Eli vaikka yksilössä olisi joku hyväkin mutaatio, niin siinä on murskaava määrä enemmän huonoja, jotka tulevat mukana ja kumoavat hyödyllisen vaikutukset.
Täytyy ymmärtää se, että koska valinta kohdistuu koko yksilöön, niin se ei näe suurinta osaa mutaatioista, sillä yksittäisestä mutaatiosta tulee valinnalle immuuni silloin, kun sillä on pienempi vaikutus lisääntymiseen, kuin kaikilla muilla yksilön lisääntymiseen vaikuttavilla tekijöillä (ympäristö, ravinto, onni jne...)

Lisäksi nukleotidit esiintyvät suurissa ja toisiinsa sidoksissa olevissa ryppäissä tai ryhmittymissä, joiden koko vaihtelee 10 000:sta miljoonaan. Nämä toisiinsa kytkeytyneet nukleotidijoukot periytyvät yhtenä yksikkönä eivätkä oikeastaan koskaan hajoa (edes rekombinaatiossa). Jokainen kytkeytynyt mutaatiorypäs peritään yhtenä geneettisenä yksikkönä ja sen vaikutus on yksinkertaisesti kaikkien siihen kuuluvien mutaatioiden yhteenlaskettu vaikutus.

Minkä tahansa ryppään kelpoisuusvaikutuksen voidaan laskea olevan sen yksittäisten mutaatioiden keskimääräinen vaikutus kerrottuna mutaatioiden lukumäärällä ko. Ryppäässä. Jokainen harvinainen hyödyllinen mutaatio kumoutuu lähes varmasti ja nopeasti siihen kytköksissä olevien paljon lukuisempien haitallisten mutaatioiden vaikutuksesta. Kun mutaatioita ajan myötä kasautuu yli kaksi rypästä kohti, lähes jokainen hyödyllinen mutaatio kumoutuu siihen kytköksissä olevan haitallisen vaikutuksesta. Kun mutaatioita edelleen kertyy kyseiseen ryppääseen, nettovaikutus on yhä vahingollisempi. Näin voimme olla varmoja, että nettoinformaatio laskee aina ja prosessilla jossa nettoinformaatio laskee ei voida perustella eliöiden rakentumista. Se todistaa vain niiden rappeutumisen.

Mitä haittaa on laktoosinsiedosta?

Tonitorppa muistaakseni sanoi, että siitä on haittaa - laktoosi-intoleranssi suojaa ihmistä liiallisen maidonjuonnin haittavaikutuksilta...

Kumpi muuten lisääntyy tehokkaammin:
- niin rappeutunut, että kuolee ennen kuin ehtii lisääntyä, vaiko
- vähemmän rappeutunut, joka saattaa maailmaan kymmenen lasta.

Millään järjellisellä logiikalla et pysty sinäkään osoittamaan, että "luomakunta rappeutuisi".

Anonyymi kirjoitti:

- Ensinnäkin hyödyllisten mutaatioiden suhde vahingollisiin on yksi miljoonaa kohti. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9720276

- Toiseksi luonnonvalinta kohdistuu aina fenotyyppiin ei genotyyppiin. Tämä tarkoittaa ettei valinta näe koskaan ainoatakaan mutaatiota, se näkee vain koko eliön suhteellisen suorituskyvyn. Valinta tarkoittaakin todellisuudessa vain sitä, että jotkin eliöt lisääntyvät toisia enemmän. Jos jollain eliöllä on suuri vaikutteinen mutaatio, niin se voi vaikuttaa lisääntymiseen ja näin tulla sitä kautta valinnan kohteeksi. Niiden tuloksena monet eliöt kuolevat. Joskus mutaatiosta voi olla etua eloonjäämisen kannalta poikkeuksellisissa oloissa, mutta silloinkin on kyse geenin rikkoontumisesta.

Esimerkiksi sirppisoluanemia, joka antaa hyödyn malarian saastuttamalla alueella (kun malarialoinen pyrkii mutatoituneen (sirpinmuotoisen) punasolun sisälle kyseiset punasolut hajoavat), mutta joka on kuitenkin verisairaus, joka tekee yksilöstä heikomman verrattuna terveeseen normaalissa oloissa. Eli on olemassa muutama suuri vaikutteinen hyödyllinen mutaatio, joka voi vaikuttaa valintaan, mutta niissäkin jotain aina rikkoontuu ja ne ovat hyödyllisiä vain poikkeusoloissa.

- Kolmanneksi valinta kohdistuu aina fenotyyppiin (koko yksilöön) eikä koskaan yksittäisiin mutaatioihin. Tällöin se valitsee kerralla kaikki yksilön mutaatiot. Koska suurin osa on haitallisia, niin haitallisten mutaatioiden murskaava enemmistö pitää siitä huolen, että nettoinformaatio laskee koko ajan. Eli vaikka yksilössä olisi joku hyväkin mutaatio, niin siinä on murskaava määrä enemmän huonoja, jotka tulevat mukana ja kumoavat hyödyllisen vaikutukset.
Täytyy ymmärtää se, että koska valinta kohdistuu koko yksilöön, niin se ei näe suurinta osaa mutaatioista, sillä yksittäisestä mutaatiosta tulee valinnalle immuuni silloin, kun sillä on pienempi vaikutus lisääntymiseen, kuin kaikilla muilla yksilön lisääntymiseen vaikuttavilla tekijöillä (ympäristö, ravinto, onni jne...)

Lisäksi nukleotidit esiintyvät suurissa ja toisiinsa sidoksissa olevissa ryppäissä tai ryhmittymissä, joiden koko vaihtelee 10 000:sta miljoonaan. Nämä toisiinsa kytkeytyneet nukleotidijoukot periytyvät yhtenä yksikkönä eivätkä oikeastaan koskaan hajoa (edes rekombinaatiossa). Jokainen kytkeytynyt mutaatiorypäs peritään yhtenä geneettisenä yksikkönä ja sen vaikutus on yksinkertaisesti kaikkien siihen kuuluvien mutaatioiden yhteenlaskettu vaikutus.

Minkä tahansa ryppään kelpoisuusvaikutuksen voidaan laskea olevan sen yksittäisten mutaatioiden keskimääräinen vaikutus kerrottuna mutaatioiden lukumäärällä ko. Ryppäässä. Jokainen harvinainen hyödyllinen mutaatio kumoutuu lähes varmasti ja nopeasti siihen kytköksissä olevien paljon lukuisempien haitallisten mutaatioiden vaikutuksesta. Kun mutaatioita ajan myötä kasautuu yli kaksi rypästä kohti, lähes jokainen hyödyllinen mutaatio kumoutuu siihen kytköksissä olevan haitallisen vaikutuksesta. Kun mutaatioita edelleen kertyy kyseiseen ryppääseen, nettovaikutus on yhä vahingollisempi. Näin voimme olla varmoja, että nettoinformaatio laskee aina ja prosessilla jossa nettoinformaatio laskee ei voida perustella eliöiden rakentumista. Se todistaa vain niiden rappeutumisen.

Lue lisää

"Valinta tarkoittaakin todellisuudessa vain sitä, että jotkin eliöt lisääntyvät toisia enemmän. "

Haluatko mahdollisesti päivittää vastauksesi. Tuollaisena väite on järjetön. Vai onko tosiaan niin, että perusterminologiankin on noin hukassa?

"Kolmanneksi valinta kohdistuu aina fenotyyppiin (koko yksilöön) eikä koskaan yksittäisiin mutaatioihin"

Yksittäiset mutaatiot vaikuttavat fenotyyppiin. Jos eliöllä ei käy flaksi kosiomarkkinoilla, tai se ei kykene tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, genomi poistuu kierrosta.

"Kun mutaatioita ajan myötä kasautuu yli kaksi rypästä kohti, lähes jokainen hyödyllinen mutaatio kumoutuu siihen kytköksissä olevan haitallisen vaikutuksesta. "

Väitteessä ei ole mitään järkeä. Miksi ihmeessä haitalliset mutaatiot kumoaisivat hyödylliset? Eivät ne korreloi keskenään.