Tuntuu etten enää jaksa elää. Ennen kuin ryhdytte kertomaan, että pitää ottaa yhteyttä sinne ja tänne ja ajatella läheisiä jne. kerron millaista elämäni on. Miettikää sitten itse, kuinka jaksaisitte jatkaa.
Olen kroonisesti sairas. Sairaus vaikuttaa suuresti liikuntakykyyni. Sairauteni ei johda kuolemaan, halvaantumiseen todennäköisesti. Minulla on jatkuvasti hyvin kovat kivut, joihin eivät tepsi edes vahvimmat särkylääkkeet. Mitään hoitoa sairauteeni ei ole.
Sairastuin ennenkuin opintoni päättyivät, en ole koskaan ollut työssä. Suurimmat haaveeni olivat päästä työhön ja saada matkustella, nyt en koskaan toteuta kumpaakaan.
Tuloni on minimi sairaseläke, joka ei riitä menoihini (Vuokra, ruoka, puhelin, kuntoutus, lääkkeet, sairaalamaksut). Minulla on suuret opintolainat, jotka pitäisi maksaa pois, en käsitä miten. Kai kohta olen ulosotossa, ja saan häädön vuokra-asunnostani. Olisi mukavaa ostaa edes joskus jotain kivaa itselle, mutta se on mahdotonta.
Ystäväpiirini ei ole juuri sairastumiseni jälkeen pitänyt yhteyttä. En voi mennä mukaan mihinkään, en voi harrastaa enää mitään mitä ennen. Enhän edes pääse pois kotoani, jos ei joku minua hae!
Päiväni kuluvat niin, että makaan kotona, katson tv:tä, surffaan netissä. Pari kertaa viikossa käyn kuntoutuksessa, joskus käyn terapiassa. Kuntoutuksesta ja terapiasta ei ole ollut hyötyä, rahat vain kuluvat, ja elämä on entistä vaikeampaa. Siispä miksi minun enää kannattaa tätä jatkaa?
Vielä haluan sanoa, että uskosta ei ole minulle avuksi. Kun sairastuin, rukoilin usein. Apua ei kuulunut. En enää usko.
Kuinka jaksaisi vielä elää?
25
9010
Vastaukset
- irwin
Mulla ei ole kokemuksia kovista kivuista, mutta näkisin asian niin, että ei häviä mitään jos roikkuu täällä loppuun asti. Se tulee kyllä aikanaan.
- Itse samassa tilanteessa
jouduttaisin lähtöäni.
Näin karusti sanoo eläkeikäinen rautaisen fyysisen terveyden omaava mies.
Kun käsissä olisi vain pelkkiä hanttikortteja, en näkisi elämän jatkamiseen tarvittavaa
merkitystä.
Tuttua puhetta tuo ystävien kaikkoaminen.
Kun sinulla ei ole perittävää, sukulaisetkaan eivät sinusta hyödy.
Minusta kuitenkin olet valoisammalla oksalla kuin moni kohtalotoverisi.
Siinäkin kunnioitettava etteivät aivosi ole pehmenneet uskonnollisuuteen höyrähtämisellä.
Kyllä rahalla on uskomaton voima!
Vaikka itse olen katkonut välini jokaiseen entisen lapsuusaikaisen perhemme jäseneen, he
aika ajoin kokeilevat kepillä jäätä. millä nekin
tonnit vedettäis himaan. Oikein naurattaa.
Koska me oikeasti ollaan täällä sekä luontoa että
toisiamme varten, tapauksesi kiinnostaa.
Seuraava vuosikymmen on jo tilastollisestikin viimeinen, mutta toivon että saisin hoitaa
vaimoni viimeiseen leposijaansa.
Me ollaan niin sidoksissa toisiimme, ettei hän kestäisi yksin oloaan.
Voisimmeko tulla käymään ja tehdä ehkä joskus automatka kotimaassa ilman mitään bensakuluja? - Linda71
Hei! Kurjalta todella kuulostaa sun elämä. Pakkohan on jotain ilon hetkiä olla? Edes pieniä? Niistä se elämä koostuukin. Jos haluat uuden ystävän, niin olen vapaa ehtoinen. Voit kirjoittaa minulle sähköpostilla osoitteeseen: [email protected]
T. Äiti vm. -71- Nyytti
Pieniä ilonhetkiäkin on. Aurinko paistaa, ja näen ikkunasta oravan tai linnun, joku sukulainen tai tuttava soittaa tai joku käyttää minua ruokakaupassa... Välillä jaksan vähän maalata tai tehdä jotain muuta mikä piristää.
En vaan osaa oikein iloita näistä pienistä asioista, kun aina tulee mieleen asiat, joita en enää voi tehdä. Pitäisi kai osata hyväksyä tämä tilanne, mutta en ainakaan vielä siihen pysty.
Kiitos kun vastasit,en oikein jaksa kirjoittaa, mutta toivon sinulle hyvää kevättä.
- Eräs...
"Minulla on suuret opintolainat, jotka pitäisi maksaa pois, en käsitä miten. Kai kohta olen ulosotossa, ja saan häädön vuokra-asunnostani. Olisi mukavaa ostaa edes joskus jotain kivaa itselle, mutta se on mahdotonta."
Opintolaina on VALTION TAKAAMAA.
Tiedan eraan "tapauksen", joka oli myos kauan sairaselakkeella - en nyt kerro miksi. Mutta pointti on se, etta han sai vihdoin ja viimein opintolainansa "anteeksi" (ts. valtio takasi ne), koska oli ollut "tarpeeksi kauan" sairaana eika hanelle tulevasta toimeentulosta ollut tietoa...
Ota asiasta selvaa. Sitten sinulla on ainakin yksi murhe vahemman.- Nyytti
Valtiontakaus astuu voimaan kun kuolen, ei muulloin.
Se on olemassa siksi, että pankki saa rahansa takaisin, lainaa ei anneta minulle anteeksi missään tapauksessa, ei vaikka halvaantuisin kokonaan, näin on minulle kerrottu. Ehdottivat sosiaalisen luoton hakemista, mutta pitäisi olla töissä, että sitä saisi. - Edellinen
Nyytti kirjoitti:
Valtiontakaus astuu voimaan kun kuolen, ei muulloin.
Se on olemassa siksi, että pankki saa rahansa takaisin, lainaa ei anneta minulle anteeksi missään tapauksessa, ei vaikka halvaantuisin kokonaan, näin on minulle kerrottu. Ehdottivat sosiaalisen luoton hakemista, mutta pitäisi olla töissä, että sitä saisi.Se tuntemani "tapaus", joka sai lainansa "anteeksi" (= valtio takasi), ei kyllä kuollut, vaan on edelleenkin elossa...aika outoa...! Siis epäloogista!
- Edellinen
Nyytti kirjoitti:
Valtiontakaus astuu voimaan kun kuolen, ei muulloin.
Se on olemassa siksi, että pankki saa rahansa takaisin, lainaa ei anneta minulle anteeksi missään tapauksessa, ei vaikka halvaantuisin kokonaan, näin on minulle kerrottu. Ehdottivat sosiaalisen luoton hakemista, mutta pitäisi olla töissä, että sitä saisi.Ja hommaa kunnallinen asianajaja itsellesi! Se, jonka saa ilmaiseksi jokainen "tarpeeksi koyha" ja pista hoitamaan tuo opintolaina-asia kuntoon.
Minusta sinua on "potkittu paahan" varsinkin tuon opintolaina-asian kanssa!
Vertaa nyt itseasi tuohon kertomaani "tapaukseen". - Nyytti
Edellinen kirjoitti:
Ja hommaa kunnallinen asianajaja itsellesi! Se, jonka saa ilmaiseksi jokainen "tarpeeksi koyha" ja pista hoitamaan tuo opintolaina-asia kuntoon.
Minusta sinua on "potkittu paahan" varsinkin tuon opintolaina-asian kanssa!
Vertaa nyt itseasi tuohon kertomaani "tapaukseen".Minulle on nimenomaan sanottu, että valtio ei anna anteeksi opintolainaa. Naurettiin melkein päin naamaa, kun kuvittelin että voisin saada velan anteeksi. Olen kysynyt asiaa moneen kertaan, Kelalta, pankista ja sosiaaliasiamieheltä. Ainoa keino mitä tarjosivat, oli tuo sosiaalinen luotto, eli että ottaisin uuden lainan, jolla maksaisin opintolainan pankille. En voi ymmärtää, miten on mahdollista, että joku voisi saada lainan anteeksi. Hienoa silti, jos näin on tapahtunut.
Olen kysynyt oikeusavustajaa, eli sitä ilmaista "asianajajaa". Sellaisen saisi, jos olisi jonkin rikoksen uhri, näin minulle sanoivat. Samoin sen saa, jos on tehnyt rikoksen. Myöskään asianhoitajaa en ole saanut, vaikka olen yrittänyt. Katsotaan, että koska ymmärryksessäni ei ole vikaa, minun täytyy itse pystyä hoitamaan asiani. Enkä millään enää jaksa näitä samoja asioita yrittää hoitaa, olen yrittänyt jo niin pitkään, ja ei ole hoitunut. Luottamus on kyllä mennyt yhteiskunnan apuun. - Edellinen
Nyytti kirjoitti:
Minulle on nimenomaan sanottu, että valtio ei anna anteeksi opintolainaa. Naurettiin melkein päin naamaa, kun kuvittelin että voisin saada velan anteeksi. Olen kysynyt asiaa moneen kertaan, Kelalta, pankista ja sosiaaliasiamieheltä. Ainoa keino mitä tarjosivat, oli tuo sosiaalinen luotto, eli että ottaisin uuden lainan, jolla maksaisin opintolainan pankille. En voi ymmärtää, miten on mahdollista, että joku voisi saada lainan anteeksi. Hienoa silti, jos näin on tapahtunut.
Olen kysynyt oikeusavustajaa, eli sitä ilmaista "asianajajaa". Sellaisen saisi, jos olisi jonkin rikoksen uhri, näin minulle sanoivat. Samoin sen saa, jos on tehnyt rikoksen. Myöskään asianhoitajaa en ole saanut, vaikka olen yrittänyt. Katsotaan, että koska ymmärryksessäni ei ole vikaa, minun täytyy itse pystyä hoitamaan asiani. Enkä millään enää jaksa näitä samoja asioita yrittää hoitaa, olen yrittänyt jo niin pitkään, ja ei ole hoitunut. Luottamus on kyllä mennyt yhteiskunnan apuun.Joo, ymmarran, jos (ja kun) olet vasynyt tilanteeseen...!
No sekohan se "pointti" oli, kun tama tietamani "tapaus" johtui jonkin asteen "mielenterveydellisista syista" sille pitkalle sairaselakkeelle...?
Ehka et ole "tarpeeksi hullu"...?
Uskomatonta siltikin...
- Lulu
Heippa !
Luin sinun tarinasi ja tippa tuli silmään. Sinulla ei varmaan ole helppoa ollut. En oikein tiedä, mitä vastaisin sinulle...
Kivut ovat varmaan yhtä helvettiä, koska särkylääkkeet eivät niihin auta. Pystyisitkö tekemään jotain ihan kevyttä työtä esim. puhelinmarkkinointia tms. ? Olet varmaankin hakenut kaikki mahdolliset avustukset esim. Kelasta, joihin sinä olet oikeutettu ? Entä sossun puolelta esim. vuokraan ja laskuihin ? Se opintolaina-asia kannattaa hoitaa, koska valtio on siinä takaajana.
Onko sinulla sukulaisia, jotka voisivat autella sinua niin taloudellisesti kuin muutenkin ? Missä päin Suomea asustelet, jos saa kysyä ?
Saatko Kelasta tukea näihin kuntoutuksiin ja terapiakäynteihin - ovat varmaan aika kalliita ?
En minäkään ole noista rukouksista apua saanut, mutta silti jatkan tuota rukoilemista aina iltaisin sängyssä. En ole uskovainen. Kait se Jumala joskus kuulee ja auttaa, kun sitä jaksaa tarpeeksi apuun pyytää.
Elämä on silti kallisarvoinen asia, vaikka kipuja onkin. Niiden kipujen kanssa ei ole varmaan helppoa elää. Älä missään nimessä päätä itse elämääsi...
Olen pitkäaikaistyötön ja minulla on aikaa puuhastella kaikenlaista, jos vaan asuisin samalla paikkakunnalla kanssasi, niin voisin käydä sinua auttelemassa ja olla vaikka seuranakin. Nettiosoitetta en viitsi tähän laittaa, mutta voisin kirjoitella näin tässä keskustelufoorumilla, jos haluat.- Nyytti
Hakea tukia kelalta ja sossusta. Sossu ei auta, muuta kuin osassa lääkäri ja lääkekuluissa. Terapiaa ja kuntoutusta eivät maksa sossu eikä kela, sossulla ei kuulema ole resursseja, kelalle ne eivät kuulu, koska en ole ollut koskaan työssä. Ja kelahan ei tunnetusti korvaa terapioita muutenkaan, jos ei ole käynyt ensin siellä vuotta omalla kustannuksella. Sossun normeissa ei taas oteta lainoja mitenkään huomioon, ei vaikka elämiseen ei lainan lyhennyksen jälkeen jäisi juuri mitään. Sanovat että täytyy vaan elää sillä rahalla mitä jää!
Niinkuin edellä jo sanoin, opintolainen valtiontakaus EI tarkoita sitä, että valtio maksaisi lainan puolestani. Valtiontakaus astuu voimaan vasta kun kuolen, niin että pankki saa omansa pois.
Olen töitä yrittänyt hakea, silloin kun olen jaksanut. Mutta se ei kuulema onnistu, kun olen työkyvyttömäksi todettu, olisi laitonta ottaa minua mihinkään töihin.
Olen niin väsynyt, etten jaksa paljon kirjoitella. Kiitos kuitenkin kun vastasit, lämmitti mieltä että joku välittää. - Lulu
Nyytti kirjoitti:
Hakea tukia kelalta ja sossusta. Sossu ei auta, muuta kuin osassa lääkäri ja lääkekuluissa. Terapiaa ja kuntoutusta eivät maksa sossu eikä kela, sossulla ei kuulema ole resursseja, kelalle ne eivät kuulu, koska en ole ollut koskaan työssä. Ja kelahan ei tunnetusti korvaa terapioita muutenkaan, jos ei ole käynyt ensin siellä vuotta omalla kustannuksella. Sossun normeissa ei taas oteta lainoja mitenkään huomioon, ei vaikka elämiseen ei lainan lyhennyksen jälkeen jäisi juuri mitään. Sanovat että täytyy vaan elää sillä rahalla mitä jää!
Niinkuin edellä jo sanoin, opintolainen valtiontakaus EI tarkoita sitä, että valtio maksaisi lainan puolestani. Valtiontakaus astuu voimaan vasta kun kuolen, niin että pankki saa omansa pois.
Olen töitä yrittänyt hakea, silloin kun olen jaksanut. Mutta se ei kuulema onnistu, kun olen työkyvyttömäksi todettu, olisi laitonta ottaa minua mihinkään töihin.
Olen niin väsynyt, etten jaksa paljon kirjoitella. Kiitos kuitenkin kun vastasit, lämmitti mieltä että joku välittää.Hei taas !
Otat sitten sossusta IHAN kaiken, mihin sinulla on oikeus - joka euron !!!
Onhan sinulla oikeus saada sossusta rahaa esim. vuokraan, vaatteisiin ja ruokaan. Pistä ne siellä sossussa vaan tiukille. Kyllä ne syytävät sieltä rahaa kaiken maailman juopoille sun muille.
Miksi ei sitten juuri sinulle, joka sitä eniten tarvitsisit ? Tämä on kyllä sinun kohdallasi iso vääryys, jos he näin menettelevät. Sinuna ottaisin sinne sossuun uudelleen yhteyttä ja ota kaikki laskut mukaasi ja kysy sieltä, että kukas maksaa nämä, kun syödäkin pitää ja vaatteitakin tarvitsee välillä uusia ? Ei auta muu, kuin pitää puolensa !
Toivottavasti vointisi paranee. Minä lähden tästä syömään alennuspitsaa.
Terve, kirjoittelehan taas, kun jaksat...
- ellinora
sillä Taivaan Isä auttaa varmasti tavalla tai toisella ja usein apu tulee yllättävältä suunnalta. Itselläni on ainakin vankat kokemukset siitä, että rukoukseni on kuultu. Mieheni sairastui vakavasti, rukoilin että hän paranisi. Mutta Jumala näki paremmaksi, että hän pääsi taivaan kotiin. Kuitenkin mieheni sai käsittää sydämessään kristillisyyden ja se oli onnellinen asia siinä kovassa surussa. Mutta vaikka mieheni kuoli, sain apua ja lohdutusta, ystäviä ja elämäni muuttui paljon paremmaksi uskoon tulon myötä. Itsekin sairastuin vakavasti, menetin työpaikkani ja olen saanut todella pettyä pahasti, rahat ovat vähissä, mutta tiedän että minusta pidetään huolta. Voin elää kuitenkin sisäisesti rikkaampaa elämää kuin monet ns. hyväosaiset. Nyt voin löytää ilon aiheita pienistä arjen asioista, luonnosta jne. Silti en vähättele koettelemuksiasi vaan uskon, että olet kokenut kovia. Kuitenkin uskon, että asiasi voivat mennä parempaan suuntaan.
- nipa
moi.sairastuin 13v.selkäranka reumaan.olin jonkin aikaa liikunta kyvytön.ja kivut olivat lonkissa kovia.yritin olla normaali ja olin töis monissa erilaisissa vanhempana.mikään työ ei sopinut.kipujen takia.ja työvoimavirkailija väitti että en halua olla töis ja et olen terve.kunnes sain sairaudestani ammattiihmisen todistuksen.avoliittoni epäonnistui.ja vouti oli kimpussa.kokeilin kaljottelua ja tutustuin vapaisiin taiteilijoihin.tuli ongelmia lisää kun ei rahat riittääneet.työnteko ei kiinnostanut.ihmisarvoni oli pudonnut.ja aika kului olin jo 35vanha ja ilman naista ja työtä.ei kukaan ollut kiinnostunut minusta.kävi erikoispsykiatrian juttusis vuoden.ajelin pyörällä ja lopetin kaljan juomisen.hommasin koiran kaveriksi ja se oli ystäväni aina.asuin koirani kans ja välttelin töitä.olin kipujeni vanki.ei ollut kavereita.äiti oli ainut joka välitti.kun kerran näin yhden henkilön ja se rukoili puolestani.ja itse rukoilin apua et saisin sisällön elämääni ja vaimon.meni aikaa jatupakkaa.olin loppu.painoin 50kg.ja pituus oli 180cm.en jaksanut kunnolla puhuakkaan.kuolema oli silmien edessä.mutta apu tuli jeesus löysi kadonneen lampaan.antoi maistaa elämän vettä.pesi sieluni ja antoi uudet vaatteet likaisten tilalle.tuhlaajapoika palasi kotiin.olin epäonnistunut mutta löysin oikean tien jonka jeesus on jo kulkenut.sain vaimon ja 4lasta.ja kipuni loppu.en ole syönyt lääkkeitä 10.vuoteen.ja teen lisätöitä eläkkeeni lisäksi.olen nyt 50v.mies.ja elän nyt iloisena.ja kiitän sitä kelle kunnia kuuluu.ei minulle.ja uskon et kenen vain elämä voi muuttua kun minunkin muuttui.velat vanhenee.ja aina löytyy apu
- Nyytti
Sinulla on käynyt elämässä tuuri, tai sitten kohtalo on auttanut sinua ja sinun kipusi parantuivat. Uskon että osaat nyt arvostaa kaikkea sitä hyvää, jota olet saanut. Minun sairauteni ei voi parantua, niin ovat lääkärit sanoneet.
En voi pyöräillä, enkä muutenkaan juuri liikkua, vaikka sitä kovasti haluaisin. En ryyppää, koska en koe siitä olevan mitään apua. Olen aina elänyt ns. kunnollista elämää, nyt sekin kaduttaa, enhän ehtinyt edes oikeastaan elää. En tule koskaan saamaan lapsia, joita niin paljon kaipaan. Tuntuu ettei elämä voi enää tarjota minulle mitään, edes haaveita ei kannata elätellä, sillä ne eivät enää koskaan voi toteutua.
Naapurini kysyi voiko rukoilla puolestani, ja hän on rukoillut. Minäkin rukoilin niin kauan, kun lääkärit antoivat toivoa paranemisesta, vaikken koskaan ole ollut erityisen uskonnollinen ihminen. Rukoukset eivät auttaneet. Olen pahoillani, mutta en enää usko, että mikään korkeampi voima minua auttaa. - tarvitset apua
Nyytti kirjoitti:
Sinulla on käynyt elämässä tuuri, tai sitten kohtalo on auttanut sinua ja sinun kipusi parantuivat. Uskon että osaat nyt arvostaa kaikkea sitä hyvää, jota olet saanut. Minun sairauteni ei voi parantua, niin ovat lääkärit sanoneet.
En voi pyöräillä, enkä muutenkaan juuri liikkua, vaikka sitä kovasti haluaisin. En ryyppää, koska en koe siitä olevan mitään apua. Olen aina elänyt ns. kunnollista elämää, nyt sekin kaduttaa, enhän ehtinyt edes oikeastaan elää. En tule koskaan saamaan lapsia, joita niin paljon kaipaan. Tuntuu ettei elämä voi enää tarjota minulle mitään, edes haaveita ei kannata elätellä, sillä ne eivät enää koskaan voi toteutua.
Naapurini kysyi voiko rukoilla puolestani, ja hän on rukoillut. Minäkin rukoilin niin kauan, kun lääkärit antoivat toivoa paranemisesta, vaikken koskaan ole ollut erityisen uskonnollinen ihminen. Rukoukset eivät auttaneet. Olen pahoillani, mutta en enää usko, että mikään korkeampi voima minua auttaa.Tarvitset apua ja minä olisin iloinen, kun voisin jotenkin auttaa.Missä asut ?? Pystytkö istumaan autossa ??
Voisin kuskata, käyttää kaupassa, ravintolassa syömässä jne....Jotain vaihtelua elämääsi..
Kerro missäpäin Suomea asut niin katsotaan miten voisin auttaa. - Nyytti
tarvitset apua kirjoitti:
Tarvitset apua ja minä olisin iloinen, kun voisin jotenkin auttaa.Missä asut ?? Pystytkö istumaan autossa ??
Voisin kuskata, käyttää kaupassa, ravintolassa syömässä jne....Jotain vaihtelua elämääsi..
Kerro missäpäin Suomea asut niin katsotaan miten voisin auttaa.Olet ystävällinen, kun tarjoat apua. Voi olla että et asu kovin lähellä, minä asun pienellä paikkakunnalla Itä-Suomessa päin.
En tällä hetkellä jaksa kovin paljon missään käydä, kaupassakäyntiin jne. olen onneksi saanut sukulaisilta apua. Olen ehkä masentunut, sillä nykyisin en niin kovasti jaksa innostua uusien ihmisten tapaamisesta. Jotenkin tuntuu, että pitäisi sitten jaksaa olla seurallinen ja reipas, ja sellainen olo ei todellakaan nyt ole.
En myöskään haluaisi ihmisten säälivän minua, tunnen itseni aina vaivautuneeksi, jos jossain surkutellaan tilannettani. Haluaisin vaan kertoa tilanteestani, että ihmiset ymmärtäisivät millaista on olla nuori kroonisesti sairas ihminen. Ja että ymmärrettäisiin, ettei yhteiskunta aina auta niin paljon kuin monet luulevat.
- oman
kokemukseni: ei kovin kauan sitten oli tilanne, jolloin toivoin useasti putoavani vaikka parvekkeelta, jotta olisin saanut levon kaikesta pahasta: työttömyyttä, velkaa, ei ystäviä, ihmispelkoa, unettomuutta, sairastelua...Välttelin katsomasta vastaantulijoita silmiin kokiessani vain inhottavani niitä, jotka pärjäävät elämässään...saatoin myös odottaa kerrostaloasunnon oven takana kuunnellen, ettei käytävässä olisi ketään ja jos oli, niin pahimmillaan jätin käymättä kaupassa ja istuin nälässä...
Pahinta oli ehkä se, että aiemmin vielä opiskelin yliopistossa, seurustelin, viihdyin töissä eli tulevaisuus näytti kaikin puolin valoisalta, mutta sitten osittain omasta syystä, osittain epäonnisten tapahtumien takia menetin käytännössä kaiken eli putoaminen tapahtui korkealta.
Tiedän, että olisin varmasti syöksynyt pohjalle asti, jos ystävä ei olisi ottanut yllättäen yhteyttä ja näyttänyt, että vastoinkäymisilleni voisi olla jokin suurempi tarkoitus. Voimiini uskoen kuvittelin, etten tarvitsisi ketään ohjaamaan elämääni ja mielestäni jokainen oli oman onnensa tekijä, minkä vuoksi tiedän nyt pimeiden hetkien olleen tarpeen, jotta olisin voinut herätä näkemään paremmin.
Olen nyt voinut luottaa siihen, että Jeesuksen tekemään työhön uskoen saan säilyttää sen nykyisen rauhan ja eheytymisen, joka tänä päivänä valtaa mieleni ja vaikka edelleen vaikeudet ovat osa jokaista päivää, niin voin nähdä ne laajemmasta kulmasta, josta käsin ne eivät ole ikinä, eivät ikinä niin ylitsepääsemättömiä, ettenkö tietäisi niihin saavani apua.
Voin ymmärtää, ettei sinulla ole mielestäsi enää yhtään mitään menetettävää, minkä vuoksi ehdotan, että edes kokeile liittää kätesi yhteen ja esitä pyyntö siitä, että saisit Isältä sen avun, jonka turvin pääsisit yli tästä päivästä ja huomisesta. Minä ainakin tulen rukoilemaan puolestasi, sillä olet rakkauden arvoinen. - oman kokemukseni
ei kovin kauan sitten oli tilanne, jolloin toivoin useasti putoavani vaikka parvekkeelta, jotta olisin saanut levon kaikesta pahasta: työttömyyttä, velkaa, ei ystäviä, ihmispelkoa, unettomuutta, sairastelua...Välttelin katsomasta vastaantulijoita silmiin kokiessani vain inhottavani niitä, jotka pärjäävät elämässään...saatoin myös odottaa kerrostaloasunnon oven takana kuunnellen, ettei käytävässä olisi ketään ja jos oli, niin pahimmillaan jätin käymättä kaupassa ja istuin nälässä...
Pahinta oli ehkä se, että aiemmin vielä opiskelin yliopistossa, seurustelin, viihdyin töissä eli tulevaisuus näytti kaikin puolin valoisalta, mutta sitten osittain omasta syystä, osittain epäonnisten tapahtumien takia menetin käytännössä kaiken eli putoaminen tapahtui korkealta.
Olen nyt kuitenkin tänä päivänä voinut luottaa siihen, että Jeesuksen tekemään työhön uskoen saan säilyttää sen nykyisen rauhan ja eheytymisen, joka tänä päivänä valtaa mieleni ja vaikka edelleen vaikeudet ovat osa jokaista päivää, niin voin nähdä ne laajemmasta kulmasta, josta käsin ne eivät ole ikinä, eivät ikinä niin ylitsepääsemättömiä, ettenkö tietäisi niihin saavani apua.
Voin ymmärtää, ettei sinulla ole mielestäsi enää yhtään mitään menetettävää, minkä vuoksi ehdotan, että edes kokeile liittää kätesi yhteen ja esitä pyyntö siitä, että saisit Isältä sen avun, jonka turvin pääsisit yli tästä päivästä ja huomisesta. Minä ainakin tulen rukoilemaan puolestasi, sillä olet rakkauden ansainnut.- turha elämä
hei vaan.otan osaa,melko masentuneena myös täällä eräs mielisairaan työkyvyttömän eläkkeen saanut.alussa jaksoi osallistua kaikenlaiseen kunnes ennenpitkää kaikki palkaton puuhastelu turhautti ja muutto uudelle paikkakunnalle ei onnistunutkaan hyvin.rukoilla kun jaksaisi.mieliterveitten kommentointeja ei jaksa kuunnela.itsesääli on synti kuten tämä katkeruus ja viha omaan saamattomuuteen.nukun vaan paljon vaikken saa unta-olin onnellisempi ennen kirottua eläkettä.opiskelin tai olin normaalisti töissä.ei tarvinu ajatella sitä psyykenrienausta.ja mikä on mielekästä.elämä sujui ilman turhaa veivaamista ja vatvomista ja psykiatristen lausuntojen kuuntelua
- jk
vaoi iin
- Anonyymi
Hei toivottomat ! Onko löytynyt toivoa elämään ?
Missä teidän (nuorten) vanhemmat ovat ? Eivätkö he auta teitä ? - Anonyymi
Viekää Jeesus-höpinät mukananne, ihan kiva jos on mielikuvituskavereita mutta mitään todellista apua niistä ei ole. Miksi uskovaisiakin elää ja kuolee suunnattomissa kivuissa ja tuskissa jos rukous muka auttaa? Onko sellainen tyyppi rukoilemisen arvoinen joka näyttäydy koskaan ihmisille ja joka sallii kaiken pahuuden maailmassa? Samahan se on pyytää apua joulupukilta, ainakin voi saada parempia paketteja ensi jouluna jos on nyt erityisen kiltti.
- Anonyymi
Olen ollut joskus maksuvaikeudessa kun sain ensimmäisen ilmoituksen oikeuteen niin otin yhteyttä velka ja talousneuvojalle se katkaisi oikeus ilmoituksen ja siltä sai hyvän avun ja hyvän suunnitelman velkoihin
Ota yhteyttä velka ja talousneuvojan kannattaa :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575700
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233607Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2121765Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281722- 931188
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna291145Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49927Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259876Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.72849Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35838