Olen liian yksinäinen nykyään

Hei,

Oletko ajatellut, että voisit keskustella tilanteestasi jonkin ulkopuolisen tahon kanssa? Ulkopuolinen tuki voisi auttaa jäsentämään ajatuksia ja myös helpottaa jaksamista.

On olemassa monenlaisia erilaisia auttavia tahoja, joihin voit olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Tässä muutamia vaihtoehtoja:

- Tukinet - tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa halutessaan tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri.

- Jos soittaminen tuntuu sinulle sopivimmalta tavalta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa (09) 252 5010 arkisin klo 9-07 ja viikonloppuisin sekä juhlapyhinä klo 15-07.

- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Voimia tilanteeseesi!

Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Minkä ikäinen olet ja mistä päin? Oletko saanut hoitoa masennukseen? Oletko yrittänyt etsiä töitä/koulua vai etkö kykene käymään siellä?

Olen iloinen jos kaikki yksinäiset vastaatte minulle. En tiedä kauanko kestän. Etelä suomi

Täällä keski-ikäinen keväällä mielenterveyssyillä eläkkeen saanut nainen. Vaivat pitäisi hoitaa ajoissa, myös pään sisäiset. Muuten ne vaan monimutkaistuvat. Itsekin yritin hakea ikäisenäsi apua, tuloksetta. Näin ollen työhistoriani jäi muutamaan vuoteen. Eläkkeestä olen toki kiitollinen, ei tarvitse sinnitellä enää kilpailumaailmassa. On ongelmallista, ettei nuorten ongelmia ja avun tarvetta oteta vakavasti, nuoria pidetään vain laiskoina. Vasta varttuneena on ongelmineen vakavasti otettava - se on vain liian myöhäistä, elämänjuna ennättää mennä jo.

Käsittääkseni työkkärillä ja pääkaupunkiseudulla sosiaalitoimelle myös on kaikkia erityisjuttuja. Työkykyselvityksiä, työkokeiluja, kuntouttavaa työtoimintaa. Moniammatillista työryhmiä auttamaan asiakasta. Sinun on uskallettava sanoa, että et voi hyvin ja että tarvitset apua. Että olet hukassa ja heikoilla, hajoamassa, epätoivoinen. Mitkä tuntemuksesi sitten ovatkin.

Itselleni viimeisimmät 15 v ovat olleet pirullisimmat. Olen ollut sivustakatsoja niin kauan, että normaalia minusta ei enää saa. Viimeisten vajaan 10 v aikana olen kuitenkin käynyt työväenopiston erilaisissa ryhmissä ja löytänyt niistä mielenkiinnon kohteita. Samoin myös ihmiskontakteja, vaikka syviin ystävyyssuhteisiin en kykene.

Suosittelen, että alat käydä jossain tervehenkisessä harrasteessa säännöllisesti. Siis ei kännäämässä, se harjoittaa, vaan rakentavassa. Alkuun mikä vaan voi tuntua liian vaikealta ja kuormittavalta, mutta ajan myötä huomaat muutoksen. Älä jää kotiin mököttämään, se hajoittaa ja päädyt vain lukko-osastolle.

Olet jo kirjoittanut tänne. Eli haluat apua, haluat muutosta. Nyt ota seuraava askel. Varaa aika johonkin tai vaikka moneen paikkaan: sossu, terveyskeskus, kirkon diakoniatyöntekijä, työkkäri. Ja sitten alat käymään jossakin. Stop mäkkihöperyydelle! Selviät hengissä ja järjissäni ja saat ihan hyvän elämän, vaikka se vaatii myös toimintaa sinulta, ja on välillä raskastakin. Onnea matkaan!

Miten menee nyt?

Mene Valamon luostariin, hiljenny ja etsi oma tie.