mozartin merkittävin sinfonia?

Minulla on kaksikin kokonaislevytystä mozartin sinfonioista jotka olen myös kuunnellut mutta kiehtovampia ovat mozartin suunnnilleen kuudestatoista ikävuodesta lähtien säveltämät sinfoniat ( eikös siinä tuubin mozart efekti äänitteessä soikin alussa mozartin kolmastoista sinfonia ) joissa on huomattavaa yhä lisääntyvä kypsyys ja vuotta kahta vanhemman salzburgin mozartin eräänä virstanpylväänä säveltäjänsä ensimmäinen merkittävä jo kolmea viimeistä sinfoniaa ennakoiva sinfoniatrilogia kaksviis, kakskasi ja kaksysi jotka ovat muodoltaan neljäosaisia uudempaa modernia klassista sinfonista tyyliä edustavia musiikillisesti jo täysipainoisia ja muodoltaan ehyitä teoksia galanttien muistojen rinnalla joita edustaa mm sinfonia numero kolmekymmentä jota mozart ei huolinut enää lähetettäväsi itselleen wieniin sinfonian galantin luonteen takia niin hieno kuin se onkin.

Kuustoistavuotiaan mozartin sinfoniat kahdeksantoista viiva kaksikymmentä ovat myös muodoltaan neljäosaisia ja jo sangen vaikuttavia ja jopa persoonallisiakin teoksia. Hitaat osat mozartin varhaissinfonioissakin ovat usein unelman tuudittaneen kauniita kaikessa viehätysvoimassaan.

Mutta myös kolmiosaiset italialaiset alkusoittosinfoniat joista sinfoniat neljätoista viiva seitsemäntoista ja kaksytyks viiva kaksneljä ovat kaikki ihastuttavia, osoittavat kuusitoista ja seitsemäntoistavuotiaan mozartin tuotannossa jo uutta kypsyyttä lapsineron saavutuksiin verrattuna kuten maasalon mestarilliseksi luonnehtima Es duuri sinfonia numero kaksytkuus joka kehittyy täysin perinteisestä pisteellisen marssirytmin sävyttämästä alusta siihen asti tuntemattomaan polyfoniseen yltäkylläisyyteen hitaassa keskiosassa ja mestarillisessa finaalissa.

Ei gould suinkaan niin sanonut että mozartin kahdeksavuotiaana väsäämän sinfonian jälkeen olisi alkanut alamäki, vaan mainitsi mozartin kahdeksanvuotiaana säveltämän esikoissinfonian ainoaksi mozartin sävellykseksi jonka hän on itse joskus johtanut ja nauttiessaan siitä barokkihyveiden kuten rekisterisääntelyn ja äänenkuljetuksen puhtauden takia enemmän ( joita on muissakin mozartin kuuskyt ja seitsemänkymmentäluvun varhaisteoksissa) , kuin mozartin eräästä kypsän kauden suurimmasta sinfoniasta numero neljäkymmentä mutta ei gouldin leikkimielessä ja kieli poskessa esitettyjä väittämiä kannata aivan todesta ottaa sillä gould ei kuitenkaan ollut hylkäämässä itse teosta kun sitä häneltä tivattiin vaan ainoastaan bilateraalisen tavan tulkita mozartia kuten hän itsekin totesi. Gouldhan nimenomaan väheksyi mozartin syksyisiä myöhäisteoksia kuten jossain määrin minäkin teen.

Totuushan on kuitenkin se jonka gouldkin hyvin tiesi että mozartin alamäki alkoi jotakuinkin vasta jupiter sinfonian tai vielä tarkemmin jousitriolle sävelletyn laajan divertimenton Es duuri kv viisikuusikolme jälkeen tai eksaktin tieteellisen tarkasti jo don giovannin jälkeen vaikka myöhemminkin hän sävelsi mestarillisia teoksia kuten vaikka klarinettikvintetto, cosi ja taikahuilu, viimeinen pianosonaatti ja pianokonsertto, musiikkia soittorasialle, lukuisia konserttiaarioita, klarinettikonsertto, preussin kvartetot ja viimeiset kvintetot tai jopa la clemenza di tito etc

beethovenista olisi hyvinkin voinut tulla mozartin veroinen säveltäjä jos hänen kehityksensä olisi jatkunut 9. sinfonian ja viimeisten kvartettojen viitoittamaan suuntaan josta osoituksena 10. sinfonian kaunis johdanto osa joka jäi pöytälaatikkoon.

hänen pisimmälle viedyksi teoksekseen jäi 7 osainen cis molli kvartetto jota voi kutsua uudeksi lähdöksi kohti entistä suuremman vapauden ihannetta. jos beethovenin suunnitelmat olisivat toteutuneeet uudet teokset olisivat entistä vähemmän vastanneet ajan tarvetta. mm alkuaineet aiheinen teos jota hän suunnitteli kufnerin kanssa tai requiem. josta hän sanoi että sen tulee olla levollista musiikkia johon ei tarvita mitään pauhua.

mozart on kuitenkin onnistunut luomaan musiikkiinsa beethoveniakin suuremman tavoittamattomuuden ja emotionaalisen syvyyden tunnun ja jollakin tavoin ohjelmallisessa objektivisuudessaa ainutkertaisen elementin olkoonkin että joskus kiire, wieniläisten maku, tai luomisvoiman hiipuminen tahi colloredon hovin tarpeet verottivat osansa mozartin neroudesta.

mozartia voidaan kuitenkin pitää täydellisempänä meedionsa hallitsijana kuin beethovenia. beethovenin sävellystyö oli kovan työn takana kun mozart sävelsi helposti kuin hengitetään. silti hänen musiikkinsa on niin uskomatonta kuten ashkenazy on sanonut että mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä. mozartin musiikki on hyvin täydellistä ja korkealla laatutasolla. hänen musiikkinsa kumpuaa yhtenäisesti sisäisestä orgaanisesta visiosta ja edustaa jotakin eksistenssin perimmäistä tarkoitusta ollessaan miltei irtaantunut olemassaolosta kun beethoven on uskollista sille. itse en enää oikein innostu beethovenista vaikka hän kieltämättä onkin mozartin ohella suurin säveltäjä. aivan kuten beethovenin kohdalla nautimme mozartia kuunnellessa erään ihmnisen katastrofin sublimoinnista ja koemme katharsiksen.

itse olen vakuuttunut että mozart on suurin säveltäjä kautta aikain perustuen mozartin musiikista saamiini syviin emotionaalisiin kokemuksiin jotka olivat beethovenista saamiani kokemuksia suurempia ja syvällisempiä. kerran tosin jouduin peräti keskeyttämään beethovenin viimeisten kvartettojen meditoinnin nivustaipeiden valtimoiden jyskytyksen aiheuttamien epämiellyttävien tuntemusten vuoksi kun olin matkalla tähtiin. mozart sävelsi vaikuttavia teoksia paljon beethovenia nuorempana joka sekin vaikuttaa sijoitukseen.

Itse koin mitä suurimman "kehosta irtautumisen" ekstaattisen hurmion Mozartin F duuri konserton n:o 19 kv 459 taidokasta rakennesuunnittelua edustavaa allegrettoa sängyllä pitkällään kuulokkeet korvilla meditoidessani valtaisan valon ja rakkauden atmosfäärin ottaessa jo avausosan marssirytmin apoteoosissa kirjaimellisesti heti valtoihinsa, hehkuvan valopallon loistaessa tajunnassani ja kylmien hikikarpaloiden valuessa vartaloani pitkin valtimoiden kiivaassa sykinnässä ulkoapäin musiikin muodossa tulleen geniuksen ottaessa valtoihinsa enkä muista kuulleeni siinä huumassa enää musiikkia tai ääniä lainkaan niin tuttua kuin kuuntelemani musiikki minulle entuudestaan olikin sen transformoiduttua kokonaan siksi poltteiseksi tunnehehkuksi jonka säveltäjä on ilmeisesti kokenut teostaan luodessaan mutta josta palasin maan pinnalle viimeistään ulkoisesti vaikuttavassa mutta aatesisällöltään köyhähkössä prestofinaalissa niin tarttuvia kuin sen monet livertävät aiheet ovatkin kontrapunktisen taidokkuuden ohella. kuuntelun jälken riensin parvekkeelle ja osoitin sormella ylös tähtitaivaalle sanoen : tuolla kävin äsken. beethovenista en ole kokenut mitään vastaavaa.

Anonyymi kirjoitti:

itse olen vakuuttunut että mozart on suurin säveltäjä kautta aikain perustuen mozartin musiikista saamiini syviin emotionaalisiin kokemuksiin jotka olivat beethovenista saamiani kokemuksia suurempia ja syvällisempiä. kerran tosin jouduin peräti keskeyttämään beethovenin viimeisten kvartettojen meditoinnin nivustaipeiden valtimoiden jyskytyksen aiheuttamien epämiellyttävien tuntemusten vuoksi kun olin matkalla tähtiin. mozart sävelsi vaikuttavia teoksia paljon beethovenia nuorempana joka sekin vaikuttaa sijoitukseen.

Lue lisää

Mielestäni tuo ei riitä perusteluksi että hänen musa voittaa Beethovenin, koska syvempi taajuus joka vie emotionaalisesti syviin ulottuvuuksiin ei ole vielä merkki että musa olisi parempaa, kun et koe sama aBetthovenis. Parempi musa on yleensä älykkäämpää, jossa sointukuviot vaihtelee, jossa tempovaihdoksia ja joka on omaperäisempää. Siksi arvostan eniten chamber musaa, joka liittyy klassiseen kenttään. Klassisessa kentässä ei ole ainoastaan Mozartin tyylistä tai Beethovenin, joiden molempi klassinen tyyli kuuluu samaan lajisorttii, mutta sitten on erikseen klassisessa eri alalajigenrejä kuten avantagarde ja avantgardestakin haarautuu eri alagenrejä, jotka on liitoksissa siihe avantgardee kuten se chamber, jossa chamberissa on samoja elementtejä kuin jazzissa ja progessa. Jazz ja proge on laaja-alaista, kun muissa ei ole samaa vertaa mahdollisuuksia säveltää niinku laajemmin. Muissa on pienempi limitti säveltää, mut avantgarde , erityisesti chamber antaa mahdollisuuksia enemmä. Ei kannattas , tiedän sen, kuulostan omahyväiseltä lähteä julistaan totuuksia, sillä jokaises genresä on kovan luokan musateoksia , se on totta, en kiistyä, esim iskelmäbiisi Paul Ankan yksi kuuluisa teos on 5/5 tasoa, mutta mielestäni chamber teos joka saa saman 5/5 on mielestäni parempi, vaikka se arvosana on silti sama. Se on vähän vaikea selittää, mutta rymin sivulla siellä pisteytän ja arvioin musaa. Pelkkä tunnekokemus ei minusta riitä suinkaan siihe, että musa on parasta. Musaa arvioidessa perusteluja pitäsi olla juuri nuo mitkä mainihin eli älyllisyys, omaperäisyys, laaja-alaisuus, kun tuo chamber -taide juuri antaa musalle enemmän elementtejä "loistaa". Rockn rollia ja punkkia en vähättele, vaikka se tila säveltää on erittäin suppea, minkä takia rocken roll ja punk ei ole yleensä niin omaperäistä ja kaikki kuulostaa aika samalta, erityisesti hc-punk, mutta punkissaki on eri alalajeja. Punkkia ja rocken rollia tehdessä toki löytää eri melodioita, totta, muttei niitä genrejä voi verrata esim tohon chamberiin. Lisäksi chamberissa ja avantgardessa ylipäänsä sointukuviot on monimutkaisia, älyllisiä, ne on vaikea soittaa, ei ainoastaan vaikea säveltää vaan myös vaikea esittää livenä tai vaikea säveltää levylle, jotkut teokset on niin pitkiä ja täynnä sointuja ja monimutkaisia sointuja, että niide opettelu voi viedä toooosi paljon aikaa kunnes oppii. Tämä riittäköön perusteeksi että chamber-taide , jazz, proge ja avantgarfde on maailman parhaat genret. Eiks vaa? Itte oon kokenyt myös musiikissa emotionaalisia kokemuksia, jossa iho kananlihalla, ja liikun itte niin syvälle tunnetiloihin ja yksityiskohtiin, osaan musaa kuunnellessa kuunnella yksittäisen musateoksen kaikki soitinkuviot ja laulun, se on niin mahtavaa kun paneutuu kaikkii yksityiskohtii. Esim mikä on rumpalin lyönnin voiman taso, onko tarpeeksi herkkyyttä, mikä tarkkuus, mitkä rumputempovaihtelut, miten kitaristit hoitaa työnsä, sointuvaihtelut, ja sitte tota jos kuulen virheitä musiikissa, niin voin kyl kritisoida. Eräs rumpali lyö virveliin ikävästi töksäyttäen, nimeä en sano. Yksi kitaristi vetää joskus livenä epävireess. Musa vie minua, tunteet emotiot menee syvälle, porautuu kehoon metafyysisinä paloina , vie onnelaa, paratiisikokemus, psykologisesti auttaa kun ahdistaa välil maailman tilanteet, musa on paras lääke, aivot huutaa hoosiannaa onnesta, joskus musaa kuunnelessa ei kannatta kuunnella semmosta musaa, jossa hälinää jos ahdistaa vaan ottaa kuunteluun rauhoittavaa musaa. Kaaosta voi sisältää musiikki, chambertaiteesta löytyy kaaosmaista musataidetta, sitten löytyy harmonisempaa taidetta. Itse pidän jos antaa tilaa soittimille, toki pidän myös kaaoksesta. En siis väheksy sun kokemuksia musassa irtaantumiskokemukset kehosta, se on cool, jjees, tosi jees, mut annoin vähä kritiikkiä, peruste parhaalle musalle näkyköön tässä viestissäni, mul oikeus mielipiteeseen, vaikka siihe että väitän olevani oikees. Mä väitän niin , taijan olla vähemmistös, kun ei niin usea taida arvostaa juuri chamberia, jazzia ja progea parhaax, paha sanaoa kun en tiä mitä musaeliitti sannoo yleensä. Kyllähän ainaki Suomessa soundilehti ja rumbalehti arvostaa eniten omaperäistä musaa. CMX sai mm maailman parhaan bändin tittelin rumbalehdes joskus. Kun musa parantaa mieltäni ni voin kai väittää että se on menny minuun metafyysisel tasol? en oo perillä näistä termeistä ees kovi hyvin, mutta kai se semmoe efekti on menny minnuun.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni tuo ei riitä perusteluksi että hänen musa voittaa Beethovenin, koska syvempi taajuus joka vie emotionaalisesti syviin ulottuvuuksiin ei ole vielä merkki että musa olisi parempaa, kun et koe sama aBetthovenis. Parempi musa on yleensä älykkäämpää, jossa sointukuviot vaihtelee, jossa tempovaihdoksia ja joka on omaperäisempää. Siksi arvostan eniten chamber musaa, joka liittyy klassiseen kenttään. Klassisessa kentässä ei ole ainoastaan Mozartin tyylistä tai Beethovenin, joiden molempi klassinen tyyli kuuluu samaan lajisorttii, mutta sitten on erikseen klassisessa eri alalajigenrejä kuten avantagarde ja avantgardestakin haarautuu eri alagenrejä, jotka on liitoksissa siihe avantgardee kuten se chamber, jossa chamberissa on samoja elementtejä kuin jazzissa ja progessa. Jazz ja proge on laaja-alaista, kun muissa ei ole samaa vertaa mahdollisuuksia säveltää niinku laajemmin. Muissa on pienempi limitti säveltää, mut avantgarde , erityisesti chamber antaa mahdollisuuksia enemmä. Ei kannattas , tiedän sen, kuulostan omahyväiseltä lähteä julistaan totuuksia, sillä jokaises genresä on kovan luokan musateoksia , se on totta, en kiistyä, esim iskelmäbiisi Paul Ankan yksi kuuluisa teos on 5/5 tasoa, mutta mielestäni chamber teos joka saa saman 5/5 on mielestäni parempi, vaikka se arvosana on silti sama. Se on vähän vaikea selittää, mutta rymin sivulla siellä pisteytän ja arvioin musaa. Pelkkä tunnekokemus ei minusta riitä suinkaan siihe, että musa on parasta. Musaa arvioidessa perusteluja pitäsi olla juuri nuo mitkä mainihin eli älyllisyys, omaperäisyys, laaja-alaisuus, kun tuo chamber -taide juuri antaa musalle enemmän elementtejä "loistaa". Rockn rollia ja punkkia en vähättele, vaikka se tila säveltää on erittäin suppea, minkä takia rocken roll ja punk ei ole yleensä niin omaperäistä ja kaikki kuulostaa aika samalta, erityisesti hc-punk, mutta punkissaki on eri alalajeja. Punkkia ja rocken rollia tehdessä toki löytää eri melodioita, totta, muttei niitä genrejä voi verrata esim tohon chamberiin. Lisäksi chamberissa ja avantgardessa ylipäänsä sointukuviot on monimutkaisia, älyllisiä, ne on vaikea soittaa, ei ainoastaan vaikea säveltää vaan myös vaikea esittää livenä tai vaikea säveltää levylle, jotkut teokset on niin pitkiä ja täynnä sointuja ja monimutkaisia sointuja, että niide opettelu voi viedä toooosi paljon aikaa kunnes oppii. Tämä riittäköön perusteeksi että chamber-taide , jazz, proge ja avantgarfde on maailman parhaat genret. Eiks vaa? Itte oon kokenyt myös musiikissa emotionaalisia kokemuksia, jossa iho kananlihalla, ja liikun itte niin syvälle tunnetiloihin ja yksityiskohtiin, osaan musaa kuunnellessa kuunnella yksittäisen musateoksen kaikki soitinkuviot ja laulun, se on niin mahtavaa kun paneutuu kaikkii yksityiskohtii. Esim mikä on rumpalin lyönnin voiman taso, onko tarpeeksi herkkyyttä, mikä tarkkuus, mitkä rumputempovaihtelut, miten kitaristit hoitaa työnsä, sointuvaihtelut, ja sitte tota jos kuulen virheitä musiikissa, niin voin kyl kritisoida. Eräs rumpali lyö virveliin ikävästi töksäyttäen, nimeä en sano. Yksi kitaristi vetää joskus livenä epävireess. Musa vie minua, tunteet emotiot menee syvälle, porautuu kehoon metafyysisinä paloina , vie onnelaa, paratiisikokemus, psykologisesti auttaa kun ahdistaa välil maailman tilanteet, musa on paras lääke, aivot huutaa hoosiannaa onnesta, joskus musaa kuunnelessa ei kannatta kuunnella semmosta musaa, jossa hälinää jos ahdistaa vaan ottaa kuunteluun rauhoittavaa musaa. Kaaosta voi sisältää musiikki, chambertaiteesta löytyy kaaosmaista musataidetta, sitten löytyy harmonisempaa taidetta. Itse pidän jos antaa tilaa soittimille, toki pidän myös kaaoksesta. En siis väheksy sun kokemuksia musassa irtaantumiskokemukset kehosta, se on cool, jjees, tosi jees, mut annoin vähä kritiikkiä, peruste parhaalle musalle näkyköön tässä viestissäni, mul oikeus mielipiteeseen, vaikka siihe että väitän olevani oikees. Mä väitän niin , taijan olla vähemmistös, kun ei niin usea taida arvostaa juuri chamberia, jazzia ja progea parhaax, paha sanaoa kun en tiä mitä musaeliitti sannoo yleensä. Kyllähän ainaki Suomessa soundilehti ja rumbalehti arvostaa eniten omaperäistä musaa. CMX sai mm maailman parhaan bändin tittelin rumbalehdes joskus. Kun musa parantaa mieltäni ni voin kai väittää että se on menny minuun metafyysisel tasol? en oo perillä näistä termeistä ees kovi hyvin, mutta kai se semmoe efekti on menny minnuun.

Lue lisää

Mozartista on sanottu että hänen musiikissaan on ideaalinen balanssi älyn ja tunteen välillä. mitä tarkoitat chamber musicilla? pienelle kamarikokoonpanolle kirjoitettua kamarimusiikkiako? kvartettoja, kvintettoja, trioja etc. beethovenhan mielletään titaaniksi joka kamppaili kohtalon voimien kanssa ja kykeni ne kukistamaan kun kaikenlaiset temaattiset käsitteet olivat mozartin absoluuttisellle musiikille vierasta eikä hänen tarvinnut kukistaa mitään synkkiä demonisia voimia.

Anonyymi kirjoitti:

Mozartista on sanottu että hänen musiikissaan on ideaalinen balanssi älyn ja tunteen välillä. mitä tarkoitat chamber musicilla? pienelle kamarikokoonpanolle kirjoitettua kamarimusiikkiako? kvartettoja, kvintettoja, trioja etc. beethovenhan mielletään titaaniksi joka kamppaili kohtalon voimien kanssa ja kykeni ne kukistamaan kun kaikenlaiset temaattiset käsitteet olivat mozartin absoluuttisellle musiikille vierasta eikä hänen tarvinnut kukistaa mitään synkkiä demonisia voimia.

Lue lisää

Chamber on enemmän jazztyylistä ja progetyylistä. Voin antaa suoraan linkkejä sulle, ollos hyvä! https://www.youtube.com/watch?v=g48z-z_9DDU
https://www.youtube.com/watch?v=e-mfdECHVvw
https://www.youtube.com/watch?v=wAjnnPVxsXQ
https://www.youtube.com/watch?v=AaBOZ8iOlbQ

Viimeisin teos on näistä harmonisin ja ehkä paras.

Anonyymi kirjoitti:

Mozartista on sanottu että hänen musiikissaan on ideaalinen balanssi älyn ja tunteen välillä. mitä tarkoitat chamber musicilla? pienelle kamarikokoonpanolle kirjoitettua kamarimusiikkiako? kvartettoja, kvintettoja, trioja etc. beethovenhan mielletään titaaniksi joka kamppaili kohtalon voimien kanssa ja kykeni ne kukistamaan kun kaikenlaiset temaattiset käsitteet olivat mozartin absoluuttisellle musiikille vierasta eikä hänen tarvinnut kukistaa mitään synkkiä demonisia voimia.

Lue lisää

Kokeile myös tämä. Loppua kohden vain paranee. Koukeroita löytyy kyllä, jos tykkää koukeroisuudesta, ihan alussa ei niitä koukeroita ole mutta niitä tulee myöhemmin. Tätä sanotaan avant-gardetaiteeksi. Chamber on taas enemmän nuo aiemmassa viestissäni olevat musateokset. Nekin liittyy avantgardemusaan, mutta niinku avant-garden alagenre on tuo chamber.

Anonyymi kirjoitti:

Mozartista on sanottu että hänen musiikissaan on ideaalinen balanssi älyn ja tunteen välillä. mitä tarkoitat chamber musicilla? pienelle kamarikokoonpanolle kirjoitettua kamarimusiikkiako? kvartettoja, kvintettoja, trioja etc. beethovenhan mielletään titaaniksi joka kamppaili kohtalon voimien kanssa ja kykeni ne kukistamaan kun kaikenlaiset temaattiset käsitteet olivat mozartin absoluuttisellle musiikille vierasta eikä hänen tarvinnut kukistaa mitään synkkiä demonisia voimia.

Lue lisää

Hups unohdin linkin. Se on tässää, ole heyvä!
https://www.youtube.com/watch?v=gF9EvpsfOpg

Anonyymi kirjoitti:

Mozartista on sanottu että hänen musiikissaan on ideaalinen balanssi älyn ja tunteen välillä. mitä tarkoitat chamber musicilla? pienelle kamarikokoonpanolle kirjoitettua kamarimusiikkiako? kvartettoja, kvintettoja, trioja etc. beethovenhan mielletään titaaniksi joka kamppaili kohtalon voimien kanssa ja kykeni ne kukistamaan kun kaikenlaiset temaattiset käsitteet olivat mozartin absoluuttisellle musiikille vierasta eikä hänen tarvinnut kukistaa mitään synkkiä demonisia voimia.

Lue lisää

Tylsää linkki ei sitten toimi. Voin kertoa tuon viimeisen linkin esittäjän nimen ja teoksen nimen. Koita löytää se merkittävä teos, löytyy youtubesta ainakin.
Khrystof Penderecki-Partita.

Anonyymi kirjoitti:

Tylsää linkki ei sitten toimi. Voin kertoa tuon viimeisen linkin esittäjän nimen ja teoksen nimen. Koita löytää se merkittävä teos, löytyy youtubesta ainakin.
Khrystof Penderecki-Partita.

Lue lisää

penderecki taitaa olla puolalainen nykysäveltäjä

kuurous ei tuo mitään lisäarvoa säveltäjän musiikkiin vaan pikemminkin se voi vaikuttaa laatua heikentävästi ja välittyyhän beethovenin 9 sinfoniastakin aika erikoinen sointikuva joka johtui juuri hänen kuuroudestaan

ilmeisesti kuitenkin vain mozartille oli suotu kyky säveltää päässään valmiiksi rakenteeltaan jopa kokonaisen oopperan tai sinfonian mittaisia laajamuotoisia teoksia ennen kuin hän merkitsee teoksestaan muistiin nuottiakaan nuottipaperille tai partituuriin kyeten siitä huolimatta muistamaan sävellyksen mielessään pienimpiäkin detaljeja myöten ulkoa jopa pidempiä aikoja valokuvamaisen tarkasti, kun sen sijaan beethovenille säveltäminen oli ankaran työn takana ja hän laati teoksestaan kasapäin luonnoksia ja muokkasi teostaan koko sen syvyydessään ja laajuudessaan ennen kuin se vasta oli valmis. beethovenin 10. sinfonian luonnoksetkin jäivät pöytälaatikkoon eikä hän saanut sitä koskaan valmiiksi.

Vai oliko kyseessä vain mozartille tai schubertille ominainen ainutlaatuinen kyky? Isälleen leopoldille mozart raportoi idomeneon sävellystyöstä kirjeitse:" Sävelletty on jo kaikki mutta ei vielä merkitty muistiin "

Kukaan toinen säveltäjä koko länsimaisen taidemusiikin historiassa on tuskin myöskään kyennyt säveltämään yhtä lyhyessä ajassa yhtä syvällistä ja merkittävää teosta kuin mozart päätä pahkaa neljässä päivässä orkesterille kirjoittamansa linziläisen sinfonian kv 425 kreivi thunille tai serenadin c molli nachtmusiquen kv 388 vain kahdessa päivässä puhaltimille.

Ja sitten mozart kaikessa kiireessä ehtii vielä kirjoittaa siihen asti ensimmäisen adagio johdantonsa sinfoniaan kuin demonstroidakseen kuinka kiire vaikutti häneen työtarmoa edistävästi kun kukatahansa muu olisi tyytynyt niin lyhyessä sävellysajassa italialaiseen alkusoittokaavaan sävellettyyn kolmiosaiseen sinfoniaan

Mieletöntä. Sävellä, luonnostele, orkestroi, puhtaaksikirjoita ja kopioi, harjoituta ja johda vain parissa päivässä suuri sinfoninen mestariteos jota maailman huippuorkesterit esittävät vielä satojen vuosien kuluttuakin new yorkin carnegie hallista lontoon royal albert halliin ja wienin ja berlin
filharmoniaan. Siihen kykenee vain nero joka on todellinen ammattimies. Huhuh. Rakkauden atmosfääri se ehkä siinäkin puhuu.

Vaikka eihän tuo linziläinen niitä mozartin kaikkein suurimpia sinfonioitakaan taida vielä tarkkaan ottaen edustaa maasalon viisikymmentäluvun analyysin mukaan ääriosien jäädessä hieman ulkokohtaisiksi avausosan allegro spiritoso niukkailmeisine pääteemoineen teoksen painopisteen ja emotionaalisen sydämen sijoittuessa hitaaseen keskiosaan andante vaikka hildesheimerin mukaan teoksessa ei ole havaittavissa merkkiäkään tilapäistyöstä hätätyön leimasta puhumattakaan pää höyryten kirjoitetuksi sinfoniaksi.

Lopussa kromaattiseksi kääntyvä majesteettinen adagio johdanto laajamittaisessa avausosassa, sen täydellisen tasapainoinen muoto ja orkestrointitaito, mikään niistä ei anna pienintäkään aavistusta niistä kiireellisistä olosuhteista joissa teos syntyi.

Trumpettien ja patarumpujen läsnäolo andantessa, (jonka sielukas teema muistuttaa hieman haydnin maria theresia sinfonian adagiota), jotka muuten ovat tottuneet vaikenemaan, muuttavat sen siitä mistä olisi voinut tulla yksinkertaisesti hienostuneen aistikas cantilena miltei apokalyptiseen intensiteettiin kasvavaksi apoteoosimaiseksi osaksi jonka vaikuttavuuden iso bee ilmeisesti pisti merkille samalla tavoin trumpetteja ja patarumpuja käyttäesään samassa sävellajissa esikoissinfoniansa andantessa. Haydnkin oli yrittänyt samaa temppua jo mozartia aikaisemmin mutta muutoin se jäi erikoisefektiksi jota harvoin klasssessa sinfoniassa käytettiin.

Mozartin suuruudesta kertoo jo sekin että hän oli beethovenia paljon merkittävämpi ja tuotteliaampi oopperasäveltäjä.

Itse sävellen musiikkia, kaikki jää pääni sisällä, suurin osa haihtuu pos mielestä. En tee musaa, en elätä sillä itteeni. Käytän eri genrejä tai sekoittelen genrejä keskenään yksittäisessä teoksessani. Olen pöytälaatikkosäveltäjä tai ns wanna be- säveltäjä. Kärsin mielenterveysongelmista, olen autistinen ja eläkkeellä(työkyvyttömyyseläke), mutta musiikki on lahjani. Kuuntelen laidasta laitaan musaa. Teen yhden viikon aikana 4-20 musateosta. Osassa sanat/laulu ja osassa instrumentaalista. Mietin kaikki soitinkuviot myös laulumelodiat paitsi bassoraitaa en useinkaan mieti. Eka musasävel tuli korvaani 87 kesäkuussa ollessaniu vain 5-vuotias. Se oli proggressiivinen rock-biisi. Unieni aikana tulee myös mieleen biisei, mutta valitettavasti en muista niitä enää herätessäni. En nauhoita teoksiani mihkään paitsi joskus kännykkääni. Tosi harvoin sinnekään. Tykkään matemaattisesta musiikista, jossa on monimutkaisia esim kitarakuvioita. Voin tehdä myös teoksen ilman sanoja. Voin miettiä esim äännähdyksiä ja sormella esim kirjaan naputus eli rummutus ja joskus oon nauhoittanut viime aikoinan etenki kännykkääni semmosia rumputeoksia, jotka naputan sormellani vaikka kännykän kuoreen tai johonki kirjaan. Mulla ei oo tääl kotona mitään soittimia. Joskus laulan omia teoksiani suihkussa tai vaikkapa olohuoneen sohval. Yksittäisen keski-ison musateoksen(olkoon vaikka sitten jazzia, progea tai klassista avant-gardea tai ihan perinteistä perusklassista) tekeminen ei tuota minulle vaikeuksia mitenkään ja sävellän sen hyvin nopeasti. Minuuttimäärä eli kesto on pisimmillään ollut minulle klassisessa teoksessa about 15 minuuttia. Siis yksittäinen teos. Mitä nopeammin, sen parempi. Minä jo ihan pennusta asti opin sen, että sävelen luomiset ja biisin tekeminen pitää olla nopea prosessi. Toki hionkin niitä. Toki toki. Tuo matemaattinen musa on eniten mieleeni tai indiegenre. Saatan sekoittaa indiemusaan punk-rokkia. Saatan miettiä heavymaisia kitaroitakin. Sitten voin tehdä ihan perusklassisen teoksen. Sävellyksessäni kuulee saksalaista meininkiä ja sitten semmosta matemaattisuutta, miten milloinkin haluan tehdä millaisen teoksen, jos teen perusklassista niin ei siinä ole sijaa silloin niin paljoa monimutkaisuudelle vaan pidän kiinni enemmän simppelistä ja tarttuvasta sävelestä. MA Numminen ei ole klassinen säveltäjä, mutta sen teoksissa kuulee sen klassisen musan fanituksen, ei kaikissa teoksissa toki, mutta mun klassiset teokset niistä voi kuulua MA Numminen. Varmaan voi johtua siitäki kun oon kuunnellu hänen musaa jo penikasta asti. Yritän miettiä omat sävellykseni, että ne ois enemmän omia ettei kovin matkittuja muilta, mutta mahdoton toisaalta sanoa, kun maailmas on niin vitusti musaa, niin varmasti tahtomattaankin ihan kuka tahansa biisintekijä/säveltäjä voi tehä teoksen, joka on jo olemassa tai ainakin puolet siitä muistuttaa sitä. Musaa alkaa tulla päähäni kävelylenkillä, kotona istuessa sohvalla, saunanlauteila. Harvoin kuitenkaan kaupungilla asioidessani. Joskus automatkoilla tule myös mieleen. Tai aika useinki automatkalla. Mietin siis kaikki biisit mielessäni, en käytä mitään instrumenttei enkä usein laulakaan/hyräile miettiessäni niitä.

Enm mitenkään valmistaudu että se sävellys pitää olla tarkkaanharkittu ennenkuin alan funtsia sitä. Se vain tulee. Antaa tulla , antaa tulla, se jatkuu teos alusra loppuu vaikka 15 minsaa yhtäjaksoisesti. Enkä laita paussia erityisen useasti teoksen aikana, mutta joskus voin korjata , siis saatan keskeyttää miettimisen, sitten jatkan sitä, sanat ei hetiskään valmiita, enkä mieti niitä millaisia pitäs olla, kuhan jotaki tulee vaan mieleen, jotka soljuu melodiassa. Joskus voin miettiä sanojakin enemmän. Milloin mikäkin aihe, rakkausteema, filosofisempaa lyriikkaa, poliittistakin, mutta koittanut välttää poliittista lyriikkaa, koska politiikka on niin ahdistava aihe miettiä ylipäänsä, koska uhkakuvia on paljon mitkä liittyy juuri politiikkaan(en esim itte tykkää ollenkaan persumeiningistä). Jos oisin henkisesti terve, niin varmaankin tekisin soolomusaa, jossa voi itse päättää enemmän sävellyksistänsä. Näin varmaankin olisi. Eläkeläisen asema ei minulle ole häpeä ollenkaan. Asiat ei aina mene niinkuin haluaa. Maailma ja ihmiskohtalot on juuri sitä, että mikään ei ole varmaa. Jos kaikki oiski täsä maailmas yksinkertaista niin täällähän ei oiskaan ongelmia. Pidän suurimpana poliittisena uhkana ihmisten tietämättömyyttä/tyhmyyttä. Toisaalta on paljon myös älykkäitäkin ihmisiä, mutta on paljon myös tyhmiä.

Okei. Mä siis "pöytälaatikkosäveltäjä" tai voi käyttää termiä "wanna be-säveltäjä". Vaikka käytännössä elänyt koko ikäni "tynnyrissä", niin oon valveutunut esim poliittisesti. Omasta mielestäni. Musiikki on mulle keino mennä erilaisiin tunnetiloihin. Mahdollisimman viisasta mennä semmosiin tunnetiloihin, jotka positiivisia , kuten esim rentouttava musa, mutta rentouttavaa musaa kuten esim ns joogamusaa tulee välttää isoina annospaloina. Liika on liikaa, ehkä, vaikka myönnän nauttivani paljon musaa. Minulle se musa on aikalailla ykkösjuttu. Metafyysininä paloina menee ihon alle ja josta tunnetiloina kanavoituu psyykkeeseen positiivisesti, joskus negatiivisesti, kun voi tulla surullinen olo musasta ja esim Hectorin hän on mun nainen on vaikee biisi mulle, en pysty kuunteleen, alkaa surettaa. Ruotsalaista musaa suosittelen, jos mieli on matalalla , koska ruottalaiset tekee paljon duurimusaa ja se ainaki mulle on tehny hyvän efektin useimmiten. Toisaalta ns väkivaltamusa voi toimia isona energiapuustina kehon soluihin ja antaa potkua esim työntekijälle, joka aloittaa maanantaina duunipäivän. Esim Metallica ns kick ass. MEtallica on parasta metallimusaa kotimainen Lyijykomppania vuosien 90-96 aikajaksolla on legendaarista musaa, joka pääsi vain kulttiasemaan eikä saanu isompaa kaupallista sukseeta. Timo Rautiainen vaikutti tuolloin 90-96 siinä bändissä. Biisit on goottimetallia, ei välttämättä kaikkien psyyke edes kestä sitä. Riippuu yksilöstä. Musa voi periaatteessa turmella ihmissieluja. Hyvinkin totta varmasti tai päinvastoin. Itte oon sillai huomannu, että voin kuunnella mitä tahansa, mutta tietty mielentila pitää olla tarkka, koska jos ahdistaa hieman, niin en heti varmasti ole nauttimassa jotaki Maj Karman -tyylistä musaa. Nej. Pitää käyttää myös järkeä musaa kuunnellessa, vaikka pääpaino korostuu nautinnossa. Musiikki on paras huume. En ymmärrä miksi ihmiset pilaa mielensä ja kehonsa kaikenmaailman huumeil, kun esim musa on yx parhaista "huumeista". Politiikkaa en koskaan sotke musan kuuntelussa. Voin kuunnella niin oikeisto kuin vasurimusaakin. Lyijykomppaniassa aikoinaan pari tyyppiä taisi edustaa oikeistoajattelua, jopa tällaista persuajattelua eli koti, uskonto ja isänmaa ja johon sisältyi jopa tällaista omarotuisuuden suosimista, että oma valtio täytyy pitää homogeenisenä. Voin toki muistaa väärin. Timo Rauiainen taisi jo silloin olla eri mieltä bändijäsentensä kanssa. Kun aiemmin viestissäni mainihin termin "joogamusa", niin voit olla ehkä hakoteillä sen kanssa, mitä se meinaa niinku että niinku, mutta itte en nyt muista minkä niminen genre on kysseessä vaikka kyllä tiedän että sitä voijaan käyttää esim meditaatiossa. Elise Radigue tais tehä semmottii meditaatiomusaa joskus 1950-luvulla?? Sen teokset käytännössä aika samaa alusta lopppuun. Ei ihan mun juttu, mut vois toimia niinku meditaatiomusana paremmin silloin kun ihmine meditoi/joogaa itteensä. CMX oon pitänyt ns normaalien rokkibändien parhaimpien kastissa eikä periaatteessa CMX ole nyt ihan tavanomaisintakaan rokkia. Sen termiksi sopii vaikkapa taiderokki vallan hyvin. CMX on juuri semmone, että metafyysisesti uppoutuu nahan alle niije musa ja tulee mielenkiintoisiakin olotiloja, joskus se niijen pimeys siinä musassa voi vetää olotilan aika jännäksi niinku, mielenkiintoisia henkisiä ja fyysisiä kokemuksia, olotilaa voisi verrata orgasmiin seksipuuhassa, se on fyysinen kokemus ja kun musaa kuunnellessa jos samalla tanssii tai liikehtii esim terapiapallon kanssa, niin siinä samalla saa liikuntaa. Tieteissä ei aina mainita sitä, mutta nautinnoilla on merkitystä eliniän pitenemiseen, mutta jotkut käyttää vääriä nautintoja kuten huume tai liiallinen alkoholin määrä/tupakki. Beethovenin fyysiset ja henkiset kokemukset musiikis ei välttämättä huono juttu , etenki jos saanu purettua elämän palaset paikoilleen musan avulla, tosi viisasta itteasiassa, jos rehellisiä nyt ollaan. Uskovaiset höpötti 1950-luvulla "musta musa /rokkimusa on saatanasta", mutta itte aika surkuhupaisaa, tai noh periaatteessa onhan todettu kai ihan oikeasti että esim mustametallimusasta löytyy ihan pimeitä tyyppejä niin bändiläisten kuin fanikunnan joukosta. Toisaalta se ei ole niin paljoa genrestä kiinni se. Kun kuuntelen esim vaikkapa CMX(joka on aika pimeää musaa melodisesti) niin emmä mitään koe "voi että nyt mä oon saatanallisissa voimissa hjelp auttakaa mua iik kääk uih oih". Pittää vain pitää järki päässä. CMX;n lyriikat on minusta hyvin paljon uskontoaiheista. On niissä CMX;n lyriikoissa toivoakin. Nykymusa on ihan jees, mutta vanhempi musa parempaa.

Tuu kommentoimaan rymin sivuille?? Tiedät sä rymin sivut? Rateyourmusic.com. Avautuuko toi linkki? Siel on paljon semmosia filosofisia tyyppejä ja mahtuu muunkinlaisia, mut pääosin semmosia filosofeja /elämäntapafilosofeja ja ilmapiiri on taatyn varmasti 100% hyvä. Siel ei ketään kiusata milloinkaan. Fiksut sivut monessakin suhteessa. Maailman isoin musasivusto varmaanki. Vai ootko jo siel käyttäjänä? Siel voi arvioida musalevyjä ja elokuvia. Oma kanava steelesman10, siel enemmän infoa, jossa filosofoinut jotaki. Filosofit on niitä, jotka matemaattisesti kirjottaa ja oudommin kuin tavikset. En oo seurapiiriväkeä, en sine päinkään, vain kotona 24/7 oikeestaan. Ei kavereitakaan. Aika kuluu omissa ympyröissä filosofoiden asioita , miettien paljon, käyttäen aivoja, laskien kaavoja, funtsien asioita moneltakin kantilta, yrittäen ymmärtää toisten näkökantoja, pohtia loogisuutta, ratkaista ongelmia, kuunnella muita, paljon aivotyötä, miettimistä, fundeeraamista, ei niinkään toimintaa, pihamaata justiinsa rappasin, kuuluu nää arkeen, tiskaus on lempipuuhaa kotihommista, pihansiivo0us menettelee ja tota ei kyl mua näe missään kaupungilla ihmisten seurassa. En usko milloinkaan käyneen ihmisten ilmoilla kuten ruukaavat ihmiset tavata toisiansa. En minä milloinkaan. Kyllähän muistaaksnei Beethoven oli samanlainen kuin minä. Kartteli koko ajan ihmisiä paitsi silloin kun piti mennä musatilaisuuksiin. Näin oon lueknut jotaki hänestä ja kaikki nerot kuten Einstein taitanee hänkin paremmin olla epäsosiaalinen olento silloin kun eli täällä planeetal, ei mikään varmaankaan seurapiirimies ollut, aika pienikokoinenkin, ei kovin maskuliininenkaan, sama mun kohdalla, ei maskuliinisuutta, paljon pehmeää ajattelua, maailma on matemaattiikkaa, ei käy kateeksi päättäjiä, kun esim pitää ylläpitää sosiaaliturvaa joka tuo haasteita, mä uskon päättäjiin, en usko että tulee uusi Hitler, aina tietenki riski olemassa että jonkin sortin hullu johtaja pääsee valtaan, se riski aina olemassa, mut enemmistö varmaan kontrolloi sitä, tulevaisuudessa jokainen valtio voi kehittuyä siihen suuntaan, että ylhäältä ohjataan entistä enemmän, ettei tule juuri niitä Hitlereitä jne, koko ajan tehhään kovasti duunia eliminoidakseen terroristien toimet, hyvä niin, on hyvä että on Nato ja EU voisi kehittää myös samaan suuntaan kuin Nato, pelkään kyllä nationalismia, ei milloinkaan johtanut hyvään, sama kommunismin kanssa, paha mennä silti niitä poistaan poliittiselta kartalta, koska voi tuoda omat ongelamnsa silloin. On toisaalta vitun tympeä välillä elää tässä maailmassa, koska luulen tietäväni liikaa tästä maailmasta ja huomaan ongelmakohdat, mutta musiikki on paras terapia, paras huume on musiikki. Sen takia voi elää paremmi ja jaksaa nousta aina joka aamuun, vaikka muu onkin mennyttä allekirjoittaneen osalta. Ihmisten kanssa en oo samalla aaltopituudella, paremmin tulen toimeen eläinten kanssa. Jos näen kärpäsen, enpä taida milloinkaan lätkäistä sitä hengiltä. Kuten tubefilosofi Wespa sanoo yhdes videossaa "maailma on kaava", niin se on hyvinsanottu, se on todellaki totta. Kirjoitusvirheitä tulee varmasti paljon, mutta se johtuu siitä, kun en halua panostaa kielioppiin kun skriivaan tekstiä täsä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuu kommentoimaan rymin sivuille?? Tiedät sä rymin sivut? Rateyourmusic.com. Avautuuko toi linkki? Siel on paljon semmosia filosofisia tyyppejä ja mahtuu muunkinlaisia, mut pääosin semmosia filosofeja /elämäntapafilosofeja ja ilmapiiri on taatyn varmasti 100% hyvä. Siel ei ketään kiusata milloinkaan. Fiksut sivut monessakin suhteessa. Maailman isoin musasivusto varmaanki. Vai ootko jo siel käyttäjänä? Siel voi arvioida musalevyjä ja elokuvia. Oma kanava steelesman10, siel enemmän infoa, jossa filosofoinut jotaki. Filosofit on niitä, jotka matemaattisesti kirjottaa ja oudommin kuin tavikset. En oo seurapiiriväkeä, en sine päinkään, vain kotona 24/7 oikeestaan. Ei kavereitakaan. Aika kuluu omissa ympyröissä filosofoiden asioita , miettien paljon, käyttäen aivoja, laskien kaavoja, funtsien asioita moneltakin kantilta, yrittäen ymmärtää toisten näkökantoja, pohtia loogisuutta, ratkaista ongelmia, kuunnella muita, paljon aivotyötä, miettimistä, fundeeraamista, ei niinkään toimintaa, pihamaata justiinsa rappasin, kuuluu nää arkeen, tiskaus on lempipuuhaa kotihommista, pihansiivo0us menettelee ja tota ei kyl mua näe missään kaupungilla ihmisten seurassa. En usko milloinkaan käyneen ihmisten ilmoilla kuten ruukaavat ihmiset tavata toisiansa. En minä milloinkaan. Kyllähän muistaaksnei Beethoven oli samanlainen kuin minä. Kartteli koko ajan ihmisiä paitsi silloin kun piti mennä musatilaisuuksiin. Näin oon lueknut jotaki hänestä ja kaikki nerot kuten Einstein taitanee hänkin paremmin olla epäsosiaalinen olento silloin kun eli täällä planeetal, ei mikään varmaankaan seurapiirimies ollut, aika pienikokoinenkin, ei kovin maskuliininenkaan, sama mun kohdalla, ei maskuliinisuutta, paljon pehmeää ajattelua, maailma on matemaattiikkaa, ei käy kateeksi päättäjiä, kun esim pitää ylläpitää sosiaaliturvaa joka tuo haasteita, mä uskon päättäjiin, en usko että tulee uusi Hitler, aina tietenki riski olemassa että jonkin sortin hullu johtaja pääsee valtaan, se riski aina olemassa, mut enemmistö varmaan kontrolloi sitä, tulevaisuudessa jokainen valtio voi kehittuyä siihen suuntaan, että ylhäältä ohjataan entistä enemmän, ettei tule juuri niitä Hitlereitä jne, koko ajan tehhään kovasti duunia eliminoidakseen terroristien toimet, hyvä niin, on hyvä että on Nato ja EU voisi kehittää myös samaan suuntaan kuin Nato, pelkään kyllä nationalismia, ei milloinkaan johtanut hyvään, sama kommunismin kanssa, paha mennä silti niitä poistaan poliittiselta kartalta, koska voi tuoda omat ongelamnsa silloin. On toisaalta vitun tympeä välillä elää tässä maailmassa, koska luulen tietäväni liikaa tästä maailmasta ja huomaan ongelmakohdat, mutta musiikki on paras terapia, paras huume on musiikki. Sen takia voi elää paremmi ja jaksaa nousta aina joka aamuun, vaikka muu onkin mennyttä allekirjoittaneen osalta. Ihmisten kanssa en oo samalla aaltopituudella, paremmin tulen toimeen eläinten kanssa. Jos näen kärpäsen, enpä taida milloinkaan lätkäistä sitä hengiltä. Kuten tubefilosofi Wespa sanoo yhdes videossaa "maailma on kaava", niin se on hyvinsanottu, se on todellaki totta. Kirjoitusvirheitä tulee varmasti paljon, mutta se johtuu siitä, kun en halua panostaa kielioppiin kun skriivaan tekstiä täsä.

Lue lisää

En ole kikrjoittanut rymin sivuille kun tupo englannin kielen taitokaan ei ole paras mahdollinen.

Mozart on tunnetusti musiikillisen älynsä ylimäärällä kaikkien kultivoituneiden diletanttien objektiivisessa käsityksessä jo pelkällä nimellään erikoisen kirkastuneen reseptiivisen mielentilan aikaansaaden koko maailmankaikkeuden korkein ja ylistetyin olento hänen taiteensa luoman vertaansa vailla olevan tahdon ulos tajunnasta tungetuksi tulemisen korkeimmanasteisen transsinomaisen transsendentaalisen psykofyysisen suggestiivisen olotilan kautta tiedoitsemisen puhtaana ja absoluuttisena subjektina sekä henkilönä suoranainen ihme itsessään joka pystyy levittämään täyttymystään kuten ei kukaan muu vielä 200 vuotta eksistenssinsä jälkeenkin. Mitään mozartin nerouden vertaista ei ihmiskunta ole koskaan aiemmin eikä myöhemmin saanut kokea. Mitkään mielikuvitus-ja satuolennot eivät hänelle luonnollisestikaan pärjää kuten eivät kenellekään muullekaan tosi taiteilijalle joiden luomukset ilmaisevat maailman olemuksen ilmentäen korkeimpia totuuksia joita vain harvat kultivoituneet intellektuellit ymmärtävät.

Kun jotkut vain julistavat jostakin epämääräisestä tuonpuoleisessa odottavasta paratiisista on mozartin taide itsessään se korkein ajateltavissa ja kuviteltaviissa oleva paratiisi, sublimoitunut valon ja rakkauden tunne, johon samastuessaan vastaanottaja menettää oman minuutensa ja hän sulautuu ja uppoutuu musiikkiin valettujen puhtaan mielteen alueelle heijastuneiden objektivoitujen tunteiden ja tahdonliikkeiden makrokosmokseen näiden ottaessa hänet kokonaan valtoihinsa älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita, vaan ei todellista tuskaa tai mielihyvää, siis tahdonliikutusta itseään, kiihdyttäen ja hänet valtaa sanoinkuvaamattoman valtava valohehkuinen sähkömagneettinen energiakenttä koko muun maailman kadotessa tajunnasta kun hänen objektistaan tulee ainoa realiteetti ja hän kokee jotakin ylimaallista jota ei muuten ole mahdollista kokea. Beethoven lähimpänä.

Anonyymi kirjoitti:

En ole kikrjoittanut rymin sivuille kun tupo englannin kielen taitokaan ei ole paras mahdollinen.

Mozart on tunnetusti musiikillisen älynsä ylimäärällä kaikkien kultivoituneiden diletanttien objektiivisessa käsityksessä jo pelkällä nimellään erikoisen kirkastuneen reseptiivisen mielentilan aikaansaaden koko maailmankaikkeuden korkein ja ylistetyin olento hänen taiteensa luoman vertaansa vailla olevan tahdon ulos tajunnasta tungetuksi tulemisen korkeimmanasteisen transsinomaisen transsendentaalisen psykofyysisen suggestiivisen olotilan kautta tiedoitsemisen puhtaana ja absoluuttisena subjektina sekä henkilönä suoranainen ihme itsessään joka pystyy levittämään täyttymystään kuten ei kukaan muu vielä 200 vuotta eksistenssinsä jälkeenkin. Mitään mozartin nerouden vertaista ei ihmiskunta ole koskaan aiemmin eikä myöhemmin saanut kokea. Mitkään mielikuvitus-ja satuolennot eivät hänelle luonnollisestikaan pärjää kuten eivät kenellekään muullekaan tosi taiteilijalle joiden luomukset ilmaisevat maailman olemuksen ilmentäen korkeimpia totuuksia joita vain harvat kultivoituneet intellektuellit ymmärtävät.

Kun jotkut vain julistavat jostakin epämääräisestä tuonpuoleisessa odottavasta paratiisista on mozartin taide itsessään se korkein ajateltavissa ja kuviteltaviissa oleva paratiisi, sublimoitunut valon ja rakkauden tunne, johon samastuessaan vastaanottaja menettää oman minuutensa ja hän sulautuu ja uppoutuu musiikkiin valettujen puhtaan mielteen alueelle heijastuneiden objektivoitujen tunteiden ja tahdonliikkeiden makrokosmokseen näiden ottaessa hänet kokonaan valtoihinsa älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita, vaan ei todellista tuskaa tai mielihyvää, siis tahdonliikutusta itseään, kiihdyttäen ja hänet valtaa sanoinkuvaamattoman valtava valohehkuinen sähkömagneettinen energiakenttä koko muun maailman kadotessa tajunnasta kun hänen objektistaan tulee ainoa realiteetti ja hän kokee jotakin ylimaallista jota ei muuten ole mahdollista kokea. Beethoven lähimpänä.

Lue lisää

Pidän kirjoitustyylistäsi! Tsemppiä sull!

Anonyymi kirjoitti:

Pidän kirjoitustyylistäsi! Tsemppiä sull!

tsemppiä sullekin.

Mozart edustaa musiikissa "twistin ylivoimaa",jonka edessä Beethovenin kaltainen tekonero joutui myöntämään luovan voimansa köykäisuuden.Ideaalisten teemojen kehittelijänä "iso B" jäi harrastelija-asteelle verrattuna Wolfin suvereeniin universaaliuteen.
Beethovenille tunnusomaista on pakonomaisuus luomisprosessin kutakuinkin kaikissa aspekteissa,joka johtui hänen päällimmäisestä tarpeestaan päästä tekemään vaikutus kuulijoihin.
Siitä kaikki nuo paukuttelut ja fortissimot.
Beethovenin väitetty kuurous taas todennäköisesti johtui enemmän alkoholismin edistämästä mielenterveyden järkkymisestä,joka lietsoi hänen vainoharhaisuuttaan.Hän ilmeisesti teeskenteli kuuroa voidakseen seurata,mitä ihmiset hänestä puhuvat.
Kun Beethovenin kalmolle tehtiin obduktio 1800-luvulla hänen kuuroutumisensa syyn selvittämiseksi,havaittiin jonkun jo poistaneen kuuloluut hänen kallostaan.
Joku siis halusi suojella legendaa...

Anonyymi kirjoitti:

Mozart edustaa musiikissa "twistin ylivoimaa",jonka edessä Beethovenin kaltainen tekonero joutui myöntämään luovan voimansa köykäisuuden.Ideaalisten teemojen kehittelijänä "iso B" jäi harrastelija-asteelle verrattuna Wolfin suvereeniin universaaliuteen.
Beethovenille tunnusomaista on pakonomaisuus luomisprosessin kutakuinkin kaikissa aspekteissa,joka johtui hänen päällimmäisestä tarpeestaan päästä tekemään vaikutus kuulijoihin.
Siitä kaikki nuo paukuttelut ja fortissimot.
Beethovenin väitetty kuurous taas todennäköisesti johtui enemmän alkoholismin edistämästä mielenterveyden järkkymisestä,joka lietsoi hänen vainoharhaisuuttaan.Hän ilmeisesti teeskenteli kuuroa voidakseen seurata,mitä ihmiset hänestä puhuvat.
Kun Beethovenin kalmolle tehtiin obduktio 1800-luvulla hänen kuuroutumisensa syyn selvittämiseksi,havaittiin jonkun jo poistaneen kuuloluut hänen kallostaan.
Joku siis halusi suojella legendaa...

Lue lisää

korkeakulttuuria edustavista taiteista jaloin, evokatiivinen ja apoteoosimainen subliimi klassinen taidemusiikki, kuten mozart joka puhuu dionyysisen hurmion kieltä aivan toisissa ja korkeammissa sfääreissä kuin mikään alakulttuuria edustava primitiivinen popmusiikki milloinkaan, joka ei ole aitoa saati millään tavoin syvällistä, merkittävää tai suurta musiikkia lainsinkaan, päinvastoin, kaikkea muuta, ja siksi se halpahintaisilta tyylikeinoiltaan ihmisen reseptiokykyä ja älykkyyttä aliarvioivassa simppelissä struktuurissaan ja yleisön kosiskelussaan sentimentaaliselle ja pinnalliselle kertakäyttöviihteelle tyypillisessä soivassa repetitiivisessä ja tautologisessa äänikulississaan tai-maisemassaan taustamusiikkina on kaikkinensa varsin epämiellyttävä ja epäilyttäväkin musiikillisen raiskaamisen lajimuoto lyömäsoitinten luomaa mekaanisen monotonisesti ja tasaisesti jumputtavaa, korostetun läpitunkevaa ja miltei osoittelevan päällekäyvää rytmitaustaa vasten, jos sitä siksi haluaa kutsua, jo nuorena mozartin nerouden korkeimmat huiput tiedoitsemisen puhtaan subjektin tahdosta irtautuneen älyn puhtaan mielteen alueella objektiivisessa havainnossa älyn mukaisten objektivoitujen tahdonliikkeiden vastineiden objektiivisen olemuksen sinänsä tiedoinneena tahdolle uskottomaksi tulleen ja siitä erkaantuneen älyn tunkiessa tahtomisen ulos tiedoitsemisen puhtaan subjektin tajunnasta tahdonliikkeiden heijastuessa puhtaan mielteen alueelle kiihdyttäen vain näiden älyn mukaisia vastineita kokiessamme katharsiksen




minulle ajattomassa ja subliimissa klassisessa taidemusiikissa on tärkeintä sen kompetenssi tyydyttää emotionaalisten kokemusten tarpeita ja varsinkin wieniläisklassisen tyylikauden täysklassismin ja mozartin kyky tuottaa voimakkaita korkeammanasteisia transsinomaisia transsendentaalisia psykofyysisiä tiloja, joka on suurten musiikillisten nerojen vertaansa vailla olevan suurten mittojen objektivoimiskyvyn ja kyvyn reprodusoida näiden psykofyysisten tilojen sisimmän olemuksen tulosta, johon suinkaan läheskään kaikki aikaisemmat tai myöhäisemmät suuretkaan säveltäjät eivät ole kyenneet, sitä heikommin mitä uudemmasta, usein atonaalisesta, sävellajittomasta musiikista, sarjallisesta, jälkisarjallisesta tai spatiaalisesta spektraalimusiikista on kyse koska siltä puuttuu yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi.

Anonyymi kirjoitti:

Mozart edustaa musiikissa "twistin ylivoimaa",jonka edessä Beethovenin kaltainen tekonero joutui myöntämään luovan voimansa köykäisuuden.Ideaalisten teemojen kehittelijänä "iso B" jäi harrastelija-asteelle verrattuna Wolfin suvereeniin universaaliuteen.
Beethovenille tunnusomaista on pakonomaisuus luomisprosessin kutakuinkin kaikissa aspekteissa,joka johtui hänen päällimmäisestä tarpeestaan päästä tekemään vaikutus kuulijoihin.
Siitä kaikki nuo paukuttelut ja fortissimot.
Beethovenin väitetty kuurous taas todennäköisesti johtui enemmän alkoholismin edistämästä mielenterveyden järkkymisestä,joka lietsoi hänen vainoharhaisuuttaan.Hän ilmeisesti teeskenteli kuuroa voidakseen seurata,mitä ihmiset hänestä puhuvat.
Kun Beethovenin kalmolle tehtiin obduktio 1800-luvulla hänen kuuroutumisensa syyn selvittämiseksi,havaittiin jonkun jo poistaneen kuuloluut hänen kallostaan.
Joku siis halusi suojella legendaa...

Lue lisää

kiitos oivallisesta kirjoituksestasi mutta kritisoisin sitä muutamasta asiavirheestä, sillä olihan beethovenilla ammattilaisen kehittelytaidot vaikka hänen motiivinsa olivatkin amatöörille ominaisen yksinkertaisia. beethovenin "tekonero" osoittautui erääksi suurimmaksi luovaksi hengeksi. ja taiteen tekeminen on alvariinsa sisäisestä pakosta kumpuavaa. beethovenin kuurous ei johtunut alkoholinkäytöstä vaan sairaudesta jonka nimeä en nyt muista.

Anonyymi kirjoitti:

kiitos oivallisesta kirjoituksestasi mutta kritisoisin sitä muutamasta asiavirheestä, sillä olihan beethovenilla ammattilaisen kehittelytaidot vaikka hänen motiivinsa olivatkin amatöörille ominaisen yksinkertaisia. beethovenin "tekonero" osoittautui erääksi suurimmaksi luovaksi hengeksi. ja taiteen tekeminen on alvariinsa sisäisestä pakosta kumpuavaa. beethovenin kuurous ei johtunut alkoholinkäytöstä vaan sairaudesta jonka nimeä en nyt muista.

Lue lisää

otoskleroosi on sisäkorvan sairaus jossa sisimmäinen kuuloluu ts. jalustin luutuu paikoilleen.