Onko olemassa enää yhtään miehiä tai naisia, jotka uskoisivat yksiavioisuuteen, tai olisivat edes rehellisiä ihmiselle, kenen kanssa yhdessä ovat? Yhdessähän sitä voisi sitten toteuttaa villejäkin juttuja avoimesti, kun se luottamus olisi kunnossa.
Alkaa usko horjua, kun jatkuvalla syötöllä törmää itsekeskeisiin, valehteleviin ihmisiin, jotka luulee itsestään liikoja ja leijuu ties millä vehkeiden koolla ja varmasti loppujen lopuksi olemattomilla taidoilla, kun päämäärä on kuitenkin tyydyttää vain omat tarpeensa.
Ei huvita edes koittaa ja onneksi ei ole tullut koitettuakaan, kun jutun taso kertoo jo kaiken. Missä kaikki keskustelutaitoiset ja järkevät ihmiset piileskelee? Onko teitä vielä olemassa ja jos on, niin mistä teitä etsiä?
Luottamus ja yksiavioisuus
Anonyymi
24
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Yleensä se keskustelu on haparoivaa aluksi. Ikäänkuin tunnustelua. Millaisista asioista toinen tykkää.
Onko ehkä arkoja alueita. Kun vähän tietää, voi sitten vapaammin aluksi keskustella turvallisista alueista.
Kyllä Itse uskon yksiavioisuuteen, mutta parisuhde vaatii hoitoa. Se usein arjessa monelta unohtuu. Jotkut laiminlyövät sen tarkoituksellisestikin.
Jos suhteessa on hyvä luottamus, voi toiselle puhua vaikeistakin asioista. Siinä on oltava vaan huolellinen ettei, se mene syyttelyksi. Vaikka itse olisi päässään pohtinut asian valmiiksi, pitää toiselle antaa aikaa vastata. Nopea vastaus vaikeaan asiaan voi mennä riitelyksi.
Keskustelussa ei ole tärkeintä puhuminen, eikä kuuntelukaan, vaan ymmärtäminen.
Jotta keskustelu voisi edetä toivottuun suuntaan pitää myös pystyä asettumaan toisen asemaan.
Parisuhteenkin monet kokevat sen kovin eritavoin. Siitäkin olisi hyvä puhua.
Puhutaanko? mies56v- Anonyymi
Todella hyvä vastaus, jossa paljon asioita pureskeltavaksi ja ajateltavaksi. On totta, että ihmiset kokevat parisuhteen eri tavalla ja ymmärtäminen on puhumista ja kuuntelua tärkeämpää.
- Anonyymi
Tosta parisuhteesta tuli mieleen, idioottimaisin tapa häissä. Tää jalalle tallominen.
Koska siinähän tahdotaan vastakkainasetteluun. Kumpi määrää? Sen voisi käsittää niin että, rakastan sinua mut mä määrään. Itse ymmärtäisin sen rakkaudettomuudeksi, Narsistiksi. Jolle avioliitto on oman egon kohotusta varten toisen kustannuksella.
Mielestäni parisuhteessa ollaan tasa-arvoisia. Toinen toisilleen hyviä. Kun saa rakkautta, oma ego nousee sitä kautta. ei tallomalla toinen jalkoihinsa.- Anonyymi
Juuri näin. Itse en ole koskaan halunnut olla mitenkään toista tossuttava, enkä kyllä muutenkaan siedä sitä jos toinen pompottaa toista. Itse olen helpommin se, joka tossun alle jää jos rakastun tai ylipäätä ihmissuhteissa olen helposti vietävissä. Teen sen toisen eteen kaiken ja olen vielä avoimesti kiltti ja haluan aina uskoa ihmisistä hyvää pettymyksistä huolimatta. Tasa-arvo pitää olla ja toinen hyväksyä sellaisena kun on. Toista ei voi, eikä saakkaan muutaa, mutta itse voi muuttua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri näin. Itse en ole koskaan halunnut olla mitenkään toista tossuttava, enkä kyllä muutenkaan siedä sitä jos toinen pompottaa toista. Itse olen helpommin se, joka tossun alle jää jos rakastun tai ylipäätä ihmissuhteissa olen helposti vietävissä. Teen sen toisen eteen kaiken ja olen vielä avoimesti kiltti ja haluan aina uskoa ihmisistä hyvää pettymyksistä huolimatta. Tasa-arvo pitää olla ja toinen hyväksyä sellaisena kun on. Toista ei voi, eikä saakkaan muutaa, mutta itse voi muuttua.
Se vaatii vahvaa luonnetta vaikka, monet ovatkin erimieltä. Hiljaista voimaa.
Monasti olisi helpompaa, antaa samalla mitalla takaisin. Se vaan aiheuttaisi riitaa josta, ei kummallekaan olisi hyötyä.
Jotkut entiset ihmiset elämässäni ihmettelivät, kun muutuin aina vaan hiljaisemmaksi.
Jos ihmiset eivät kuuntele, eivät välitä, eivätkä ymmärrä, miksi siis vaivautua?
Jos arvopohja on kovin erilainen, rakentavaan keskusteluun on hyvin vähän mahdollisuuksia. Etenkin jos empatiakyky puuttuu.
Joskus on hyväkin olla vähän vietävissä, jos parisuhde on kunnossa. Silloinhan tahtoo toisen johdattaa hyvään. Vaikka johonkin vähän hulluunkin. Mut se vaatii sen että toiseen voi luottaa.
Parastahan parisuhde on minusta silloin kun, voi katsoa toista ja tietää toi on mun, ja se tykkää minusta, ja minä tykkään hänestä.
Kai mä olen liiankin empaattinen mieheksi,
Mut kivaa iltaa sulle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se vaatii vahvaa luonnetta vaikka, monet ovatkin erimieltä. Hiljaista voimaa.
Monasti olisi helpompaa, antaa samalla mitalla takaisin. Se vaan aiheuttaisi riitaa josta, ei kummallekaan olisi hyötyä.
Jotkut entiset ihmiset elämässäni ihmettelivät, kun muutuin aina vaan hiljaisemmaksi.
Jos ihmiset eivät kuuntele, eivät välitä, eivätkä ymmärrä, miksi siis vaivautua?
Jos arvopohja on kovin erilainen, rakentavaan keskusteluun on hyvin vähän mahdollisuuksia. Etenkin jos empatiakyky puuttuu.
Joskus on hyväkin olla vähän vietävissä, jos parisuhde on kunnossa. Silloinhan tahtoo toisen johdattaa hyvään. Vaikka johonkin vähän hulluunkin. Mut se vaatii sen että toiseen voi luottaa.
Parastahan parisuhde on minusta silloin kun, voi katsoa toista ja tietää toi on mun, ja se tykkää minusta, ja minä tykkään hänestä.
Kai mä olen liiankin empaattinen mieheksi,
Mut kivaa iltaa sulle.Empatiakyky ei ole todellakaan pahasta. Tuntuu olevan sekin tänä päivänä katoava. Itse pyrkinyt teoissa aina peilaamaan itseeni, eli miltä minusta tuntuisi se asia, minkä toiselle teen.
Ihminen katkeroituu helposti, niin kuin tuosta minun aloituksesta saattaa moista huokua, mutten ole katkera. Lähinnä surullinen nykymaailman menosta ja ihmisten käytöksestä toisia kohtaan. Sitten ihmetellään välillä, kun ihmiset kaikkoaa ympäriltä, tai sattuu muuten jotain pahaa. Kyllä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan ja jos on muille "paha", luuleeko saavansa hyvää takaisin..
Olen myös hiljainen tarkkailija alkuun. Sitä pidetään joskus ylpeytenä, kun en heti ole suunapäänä kertomassa kaikkia asioitani ja puhumassa suu vaahdossa. Joskus kuullut sitten jälkikäteen, kun ihmisillä ollut minusta väärä käsitys alussa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Empatiakyky ei ole todellakaan pahasta. Tuntuu olevan sekin tänä päivänä katoava. Itse pyrkinyt teoissa aina peilaamaan itseeni, eli miltä minusta tuntuisi se asia, minkä toiselle teen.
Ihminen katkeroituu helposti, niin kuin tuosta minun aloituksesta saattaa moista huokua, mutten ole katkera. Lähinnä surullinen nykymaailman menosta ja ihmisten käytöksestä toisia kohtaan. Sitten ihmetellään välillä, kun ihmiset kaikkoaa ympäriltä, tai sattuu muuten jotain pahaa. Kyllä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan ja jos on muille "paha", luuleeko saavansa hyvää takaisin..
Olen myös hiljainen tarkkailija alkuun. Sitä pidetään joskus ylpeytenä, kun en heti ole suunapäänä kertomassa kaikkia asioitani ja puhumassa suu vaahdossa. Joskus kuullut sitten jälkikäteen, kun ihmisillä ollut minusta väärä käsitys alussa.Empaattisen ihmisen osa, on usein olla hiljaa. Toisaalta kun ei anna takaisin, niin monet katsovat tarpeelliseksi sanoa lisää. Monasti pahaa tarkoittavat ihmiset eivät edes, hienovaraista vihjailua ymmärrä. Heillä kun on mielestään oikeus sanoa mielipiteensä, vääräkin.
Se peilaaminen on monelle vaikeaa. Itsekin olen siihen törmännyt, että kun sitten jossain vaiheessa kertoo että, jos olet oikeassa, se tarkoittaa myös tätä.
Sitten onkin itse paha. Monet ihmiset eivät ymmärrä , tekojensa merkitystä.
Itsekin olen luopunut joistakin ihmissuhteista, sen vuoksi.
Kiitos muuten hyvästä ketjusta. Liekö meitä vain kaksi ollutkin - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Empaattisen ihmisen osa, on usein olla hiljaa. Toisaalta kun ei anna takaisin, niin monet katsovat tarpeelliseksi sanoa lisää. Monasti pahaa tarkoittavat ihmiset eivät edes, hienovaraista vihjailua ymmärrä. Heillä kun on mielestään oikeus sanoa mielipiteensä, vääräkin.
Se peilaaminen on monelle vaikeaa. Itsekin olen siihen törmännyt, että kun sitten jossain vaiheessa kertoo että, jos olet oikeassa, se tarkoittaa myös tätä.
Sitten onkin itse paha. Monet ihmiset eivät ymmärrä , tekojensa merkitystä.
Itsekin olen luopunut joistakin ihmissuhteista, sen vuoksi.
Kiitos muuten hyvästä ketjusta. Liekö meitä vain kaksi ollutkinDialogia olemme käyneet ja hyvä niin, koska olisi se surullista minun käydä täällä monologia :) Jos tuohon, että tarkkailijan ja kuuntelijan roolissa useimmin olen (olemme), niin lisäisin vielä sen, että minulla elämässä ei kovin montaa ihmistä ole, kenelle sitten alkaisin omia juttujani purkamaan. Ihmiset tottuvat siihen, että sinä kuuntelet aina. Sen kerran jos haluat itsekin jotain sanoa, suurin osa ihmisitä ei sinua kuuntele, puhutaan päälle tai ei edes kiinnosta. Tosin se on hyvin harvoin, että haluan edes avata sisintäni.
Olen pyrkinyt opettelemaan täydellistä läsnäoloa hetkissä ja että oikeasti kuuntelen, mitä ihmisillä on sanottavaa. Kuitenkin tykkään olla siinä osassa enemmän. Ehkä olen jonkinlainen kanaemo ja hoivavietti on melko korkealla. Siinä teen tosin virhearvion, että joskus se hoivavietti on niitä ihmisiä kohtaan ollut, jotka eivät todellakaan oikeasti sitä tarvitse plus sitten kun minusta on kaikki saatu ja sisin imetty kuiviin, niin sen jälkeen kohtelu on minua kohtaan muuttunut kylmäksi ja etäiseksi. Eikös niiden oikeiden ihmissuhteiden kuuluisi olla vuorovaikutteisia :( Ahdistavaa se, että ihmisistä valtaosa oikeasti käyttää toisia hyväkseen surutta. Kyllähän jokainen sortuu siihen, koska kyllä minä ainakin koen tarvitsevani ja hyötyväni ystävistäni, mutta siinä vaiheessa en halua kusta omiin muroihini. Kyllä haluan heitä kohdella hyvin ja olla tukena niin ylä-, kuin alamäessäkin.
Monologit on kurjia, yksin, yksinään,
Pitäis olla enemmän duoo ku sooloo, sanotaan laulussakin.
Kuuntelijan osa on helposti pysyvä. Osia on vaikea monasti vaihtaa. Koska ihmisillä ei ole halua kuunnella. Vuorovaikutus tai osien kääntäminen ei ole helppoa, koska monilta puuttuu kyky asettua toisen asemaan. Näkee vain oman asiansa.
Se näkyy myös vaikkapa politiikassa.
Välinpitämättömyydellä on helpompi kestää. Siksihän meitä varmasti monet pitävät hiljaisina. Jotkut ajattelevat sitä myös tyhmyytenä. Se kuuluisa kun ihmiset eivät näe metsää puilta.
Kanaemon osa on vaikea. Jos haluaa pitää välit kunnossa. Se helposti koetaan tungetteluksi. Itse mielummin yritän keskittyä ko asiaan. Antaa ihmisen avautua. Korjausliikkeet voi tehdä sitten kun on valmis. Parempi jos antaa vain eväitä toisen itse huomata.
Itsekin tunnen joskus olevani vain laastari. Hetken hirveän tarpeellinen, sitten pelkkä roska.
Minun täytyy tunnustaa...
Käytän sinua hyväkseni. Nautin tästä ketjusta paljon. Töistä tullessani katsoin ensin tänne.... Ilahduin kun olit vastanut taas. Siis kiitos ja anteeks :)
Olet myös opettanut minulle, mitä en ennen ymmärtänyt.
Miten voi pitää jostakin ihmisestä, josta ei tiedä mitään :)
Nyt toivotan sinulle hyvää iltaa. Itse käyn saunassa ja menen sen jälkeen hetkeksi vanhimpien sättiin tällä nikillä....
no aina on tilaa haaveille.- Anonyymi
luottamus.ja kirjoitti:
rekkasin tämän tätä varten kuten ymmärsitkin. Ei siis oikea nimeni :D
Se kyky juurikin asettua toisten asemaan on vaikea. Itse kullekin.. vaatiihan se joillekin kovasti työtä ja opettelua. Kyllä sen itsekin välillä unohtaa, varsinkin jos mieltä painaa jokin, jota sitten pohtii sisällään. Välillä vain sulkeudun omaan maailmaan. Toisinaan hämmästyy, jos joku kysyy kuulumisia oikeasti ja tahtoo tietää, miten menee. Siitä tulee hyvä mieli ja oikeasti pienistä asioista ja huomion osoituksista :) Mukavaa iltaa sinullekin. Minulla se menee todella rauhallisesti. On minuakin piristänyt ja olen saanut uusia näkökulmia ja oppia myös. Kiitos sinullekin siitä :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se kyky juurikin asettua toisten asemaan on vaikea. Itse kullekin.. vaatiihan se joillekin kovasti työtä ja opettelua. Kyllä sen itsekin välillä unohtaa, varsinkin jos mieltä painaa jokin, jota sitten pohtii sisällään. Välillä vain sulkeudun omaan maailmaan. Toisinaan hämmästyy, jos joku kysyy kuulumisia oikeasti ja tahtoo tietää, miten menee. Siitä tulee hyvä mieli ja oikeasti pienistä asioista ja huomion osoituksista :) Mukavaa iltaa sinullekin. Minulla se menee todella rauhallisesti. On minuakin piristänyt ja olen saanut uusia näkökulmia ja oppia myös. Kiitos sinullekin siitä :)
No kai mä olen sellainen eikä tarvi selittää. Se on yksi arvoista joilla menään eteenpäin. Kuin ruan laitto sängyn petaus vällä jää petaamatta
Sellaista yhteistyötä.
- Anonyymi
Jos syntyisin viellä maailmaan,toivoisin silloin olevani joutsen.
Kuinka kaunista onkaan katsella joutsenperhettä ja sitä elämän ikäistä
uskollisuutta mikä vallitsee joutsenpareilla.- Anonyymi
Juurikin tämä! Samaa toivoisin itsekin! <3
Huomenta, sinne jonnekin. Toivottavasti yösi meni myös rauhallisesti.
Eihän kenenkään tarvitse eikä voi olla aina se astia, jota vain täytetään.
Se pursuaa yli.
Tiedän kyl tunteen kun: *kato kyllähän sinä voit, kun sulla on toi...*
Helposti itse *voin* kun pyydetään, vaikka mielessä liikkuukin:
Jos olisit kulkenut polkuni, saanut naarmuni, kompastunut kantoihini, näkisi asian varsin toisenlaisena.
Monasti se omaan maailmaan sulkeutuminen saa ajatukset kiertämään kehää.
Toisaalta sitten vain repii itsensä ulos, vaikkapa näin sateisena. tuulisena aamuna.
Antaa sään tehdä tehtävänsä
*Tuuli tuo, tuuli vie vanhan muiston. Josta lämpöä ei enää saa..*
Minä näin mustana joutsenena, varmaan katselisin sivusta, Kaipa niilläkin joku kukkotappelu on. Löytääkö ne kumppaninsa täällä, vai etelässä, en tiedä. Mut olishan siinä etunsa. Talvet lämpimässä.
Niidenkään polkuja en ole kulkenut, en tiedä mitä ne sisällään tuntee. Mistä sitä tietää vaikka, olisi kulissi liitto. :) Ovat vielä pikavippilainalla kustantaneet matkansa, ja pelkäävät nyt sulkiensa puolesta. Mut ulospäin pitää näyttää hyvältä ja komealta.
Huomasin että olisin halunut kysyä sinulta, mitä kuuluu? Mut koin sen että parempi kysymättä, koska eihän tänne kuitenkaan voi ihan kaikkea laittaa. Olisi silti pitänyt kysyä,
Mut toivotan sulle taas mukavaa lauantaipäivää.
Jos tahdot voit kirjoittaa myös sp. Tiesitkin sen.
Tee päivästäsi erityinen. Tee jotain mitä olet miettinyt pitäiskö vai. Tänään teet sen.- Anonyymi
Aivan totta noiden joutsentenkin kohdalla. Tuli hymy huulille :) Koen itsekin olevani enemmän se musta joutsen, toivoen välillä oikeasti sitä ymmärrystä. Saan kuulla useimmin olevani vaikea. Olen "jättänyt" minulle läheiset ihmiset itsekkäänä kauemmas muuttaen kaupungista toiseen, kokien olevani muka tärkeä ja tarpeellinen muualla, mutta totuus on se, ettei minua tarvita kuin silloin kun oikeasti taas on "hätä" , saatikka arvosteta täällä sen enempiä.
Nielen kaiken kilttinä ja vaikeana ihmisenä. Minun syy, itse annan kaiken tapahtua. Uskon silti siihen hyvyyteen, välillä toki kauhistuen omaa ajatusmaailmaani, koska tuntuu mitä pa*kamaisempi, itsekeskeisempi ja k-päisempi toisten hyväksikäyttäjä olet, sitä parhaiten menet eteenpäin ja saat asioita ja arvostusta sekä kunnioitusta. Silti en osaa olla sitä täysvaltaisesti, mutta pelkkä se ajatus... Tekee kyllä itsestäni aivan samanlaisen. Ajattelen liikaa, se on minun suurin ongelma. Mitä sinun lauantaihin? - Anonyymi
Voi kuinka kaipaankaan tätä keskusteluseuraa. Sitä, että täältä omasta kuplasta pääsisi ulkomaailmaan ja avaamaan itseään juurikin ihmiselle, joka ei näe sitä kaikkea hyväksikäytettävänä heikkoutena ja jota oikeasti kiinnostaa. Vuorovaikutteisesti tottakai. Molemmat läsnä tilanteessa.
Hyvää sunnuntaita sinne joutsen lammellesi.
Kiitos kysymästä. Lauantai meni hyvin rauhallisesti. Hieman nolona tunnustan että, kävin aika monta kertaa, katsomassa ketjua. Voit sen varmasti arvatakin.
Ihan normi askareita muuten. Pyykkiä, siivousta, ruoan laittoa.
Tiedän tunteen, kun muut ajattelevat olevan vaikea. Jos vaan on itsekäs, ja ajattelee vain itseään, elämä olisi paljon helpompaa.
Myönnän kyl olevani siinä mielessä outo että, minusta on kiva mennä töihin. Siellä saan arvostusta, ja tiedän että työkaverit vastavuoroisesti auttavat tarvittaessa. Huumori on aika ironista. Juurikin usein puhumme kuin, jonkun ajattelemattoman suulla.
En mä haluisi tyhjentää sisintäni tunteista. Ehkä voisin menestyä paremmin. Mut jos ei tunne mitään, olisiko silläkään merkitystä. Jos ulospäin näyttää hyvältä, sisältä tyhjä, mielestäni se ei olisi minkään arvoista. Jos polkisin ihmisiä jalkoihini, se vain lisäisi tyhjyyttä. Luulen että se vaatisi aina vaan lisää, edes jotain tunteakseen.
Mielummin tunnen isosti, pieniäkin asioita. Vaikkapa tästä.
Ainakin minä nautin tästä, toivon että sinä myös. Jos haluat kirjoittaa, pienemmälle kuuliakunnalle, voit kirjoittaa sähköpostiin. Ymmärrän ettet ehkä uskalla luottaa, mut voit rekata, oman sp, tätä varten. Tuntemattomalle voi olla helompikin puhua, kuin liian tutulle, koska ei ole ennakkoluuloja. On mul yksi ennakkoluulo, mut se on hyvin positiivinen :)
Tiedät että se on vastavuoroista ja se voi olla antoisaa moneenkin suuntaan.
Tänään näyttää tulevan poutapäivä. Pitänee yrittää vaihtaa talvirenkaat alle.
toivon sinulle mukavaa sunnuntaita.
Ainakin yksi ajattelee oikeasti, mitä sinulle kuuluu oikeasti?"Onko olemassa enää yhtään miehiä tai naisia..."
Aloituksen kysymys on johdattelevasti laadittu. Sisältää oletuksen, että seksuaalikäytös on muuttunut oleellisesti. Ei ole, mutta tehokkaat ehkäisykeinot, tasa-arvoisuus ja elintason nousun tuoma tulotasasaus sekä asenteiden julkimuutos ovat tehneet mahdolliseksi myös sekä avioreon että vapaan puhumisen.
Itse tekemisen tasolla, muutos on ollut tukimusten mukaan hämmästyttävän pieni. Vaikka ns. avioliittolupauksista ennen puhuttiin paljon, ne olivat silloinkin laissa mainitsematonta kansanperinnettä, jota perin heikosti noudatettiin.
1800- ja 1900-lukujen kansanlaulujen pääaiheita olivat "uskoton" seurustelukumppani.Huomenta. Hyvää alkavaa viikkoa. Tänään näyttää taas satelevan vähän vettä.
Hyvä päivä mennä töihin.
Toivottavasti viikonloppusi meni hyvin?
Itse kävin tapaamassa äitiä ja vaihdoin talvirenkaat... Autoon siis, en äidille :) Ei yllätä sitten talvi. Muuten kyllä talvi saa yllättää. Yllätyksethän on elämän suola. Launtaista jo kerroinkin. Melko rauhallista siis. No tykkäänkin rauhallisuudesta. Töissä sit sitä vilinää ja vilskettä.
Kun on pimeää ja sateista, ostin eilen ulkovalosarjan. laitan sen ulkorapun kaiteeseen, näkee tulla kotiin.
Toivon päiväsi olevan hyvä ja kuulevani vielä. Olen pahoillani jos säikytin.- Anonyymi
Et ole säikyttänyt. Mikä sinun sp siis on? Voisin laittaa sinne postia? Onko se tuo sinun nimimerkki @suomi24.fi vaiko? Laitan omasta gmail tilistäni sinulle postia..
Anonyymi kirjoitti:
Et ole säikyttänyt. Mikä sinun sp siis on? Voisin laittaa sinne postia? Onko se tuo sinun nimimerkki @suomi24.fi vaiko? Laitan omasta gmail tilistäni sinulle postia..
kyllä [email protected]
- Anonyymi
luottamus.ja kirjoitti:
kyllä [email protected]
Laitoin postia. Lyhyen testiksi. Ilmoitathan kun ehdit, tuliko perille.. :)
Anonyymi kirjoitti:
Laitoin postia. Lyhyen testiksi. Ilmoitathan kun ehdit, tuliko perille.. :)
olen vastannut siihen jo :)
Kiitos.
toivonkin vilkasta keskustelua
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1193106
- 1162411
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin262206Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee231996Mietitkö tosissasi..
..että olisin tullut sinne jonkun muun vuoksi kuin sinun? Ei näinä vuosina tapahtuneet, myös tapahtumatta jääneet, ole41995Marinin ahdistelija - "Lemmenkipeä huippuosaaja Lähi-idästä"
Olikin valtamedialle hankala paikka, kun kyseessä olikin "rikastaja" Vähän aikaa sitä voitiin piilotella, mutta pakko ol2411974Mitä ajattelit hänestä
Ensi kohtaamisesta alkaen? Itsellä pikkuhiljaa syventyi rakkaudeksi vaikka alusta asti ajattelin että hän on samallainen1001616Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1051404- 731237
Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi1351126