Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

LAHJAVANHURSKAUS

Anonyymi

Ellei Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus saa olla meidän vanhurskautenamme,
me olemme iankaikkisesti kadotetut.
Se vanhurskaus, joka tulee uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Se on Jumalan äärettömästä armosta saatu LAHJAVANHURSKAUS. Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja Hänen tähtensä, ilman vähäisintäkään omaa ansiotamme.
Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Uskon, joka sekin on Jumalan teko ihmisessä.
Uskon armolahja.

63

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Eli Aadamilta lahjaksi saatu lahjasyntisyys voittaa Jeesuksen Kristuksen koko ihmiskunnalle lahjoittaman lahjavanhurskauden? Hmmm...

      • LAHJAVANHURSKAUS ON:

        22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
        23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
        24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
        25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
        26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
        ( Room. 3 )


      • Anonyymi
        Saviseutulainen kirjoitti:

        LAHJAVANHURSKAUS ON:

        22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
        23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
        24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
        25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
        26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
        ( Room. 3 )

        Mitä Paavali kirjoittaa Jumalan armolahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta?

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
        "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."

        Missä kohtaa Paavali mainitsee synnintunnon edellytykseksi Jumalan armon saamiselle? Millä tavoin ilmaukset "heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen" ilmaisevat synnintuntoa ja katumusta? Kun ihminen on VIELÄ "HEIKKO, JUMALATON, SYNTINEN JA JUMALAN VIHOLLINEN", onko hän silloin JO "kääntynyt katumuksessa ja synnintunnossa" Jumalan puoleen? Ovatko JUMALATTOMUUS JA JUMALAN VIHOLLISUUS synonyymejä katumiselle ja synnintunnolle? Tarkoittavatko nuo neljä ilmausta suurin piirtein SAMAA?

        Sisällissodan aikana Kajaanissa valkoiset olivat teloittamaisillaan kiinni otettujen punaisten joukosta kolme henkilöä. Koska tuomitut olivat perheellisiä miehiä, astui punaisten rivistä esiin kolme poikamiestä, jotka ilmoittivat, että he voivat asettua tuomittujen tilalle, koska nämä olivat perheellisiä. Valkoisten upseeri suostui ehdotukseen, ja poikamiehet ammuttiin. Kun nyt nämä kolme poikamiestä ammuttiin, kolme perheellistä miestä säästyi kuolemantuomiolta. Voisi kai sanoa, että tuo poikamieskolmikko kuoli "oikeaan aikaan" noiden kolmen perheellisen edestä.

        Paavali kirjoittaa:

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."

        Eli: kuoliko Kristus edestämme siinä vaiheessa, kun osasimme oikealla tavalla katua syntisyyttämme ja pahuuttamme ja pyytää Jumalalta syntejämme anteeksi? Vai tulimmeko me "oikeaan aikaan" tapahtuneen kuoleman ansiosta SOVITETUIKSI peräti siinä vaiheessa, kun me EMME olisi voineet vähempää piitata koko Jumalasta ja synti- ja syntisyyskysymyksestä? Mitä kirjoittaa Paavali?

        "Jos me SILLOIN, kun vielä olimme Jumalan VIHOLLISIA, tulimme SOVITETUIKSI hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta."

        Kun kolme poikamiestä kaatui kuolleena maahan, valkoisten upseeri olisi osoittanut joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai patologista sikamaisuutta poikamiehille antamaansa lupausta kohtaan, jos hän olisi mennyt teloituksen jälkeen asettamaan henkensä säästäneille perheellisille miehille VIELÄ LISÄEHTOJA, jotta nämä voisivat säilyttää henkensä.

        Suurin osa nykykristityistä uskoo jumalaan, joka suhtautuu Poikansa kuolemaan kuin tällainen hypoteettinen idiootti/sika. On aivan sama, kuinka hienoin sanakoukeroin ja -siteerauksin he tämän uskonsa perustelevat, se ei tällaisen "jumalan" idioottimaisuutta/sikamaisuutta muuksi muuta. Surullista ja omituista tässä on tietenkin se, että tällainen "usko" perustellaan itselle ja muille useimmiten nimenomaan Raamatulla.

        Kammottavan sekasortoisena ja kuohuvana vuonna 1918 valkoisten upseeri kykeni pitämään kolmelle (taatusti vihaamalleen) viholliselle antamansa lupauksen. Siksi minusta on kummallista, että tällainen nykykristittyjen "raamatullinen" jumala kykenee pitämään - Paavalin vakuutteluista huolimatta - oman Poikansa kuolemaa ja heidän keskinäistä liitoaan eli sopimustaan paljon halvempiarvoisena kuin valkoinen upseeri piti kolmen vihollisensa kuolemaa ja heille antamaansa lupausta.

        Niinpä jokainen, joka sanoo jollekulle toiselle Kristukseen uskovalle: "Et sinä voi pelastua, koska et ole tehnyt parannusta asiassa X", on kuin yksi noista kolmesta hengissä selvinneistä miehistä, joka alkaa selittää toiselle hengissä selvinneelle, ettei tämä voi välttyä kuolemantuomiolta, koska ajattelee tai toimii näin taikka noin. Selittäjä on onnistunut käsittämään täysin väärin, mitä teloituksen yhteydessä oikein tapahtui. Kolmikon selviytyminen perustui täydellisesti ja yksinomaan valkoisen upseerin ja kolmen poikamiehen keskinäiseen sopimukseen ja tuon sopimuksen sinetöineeseen kuolemaan.
        Kristikunta on pullollaan tällaisia surkuhupaisia selittäjiä, jotka tekevät raamattukoukeroillaan Kristuksen sovitusuhrin tyhjäksi. Ja he uskovat olevansa Kristuksen asialla, suorittavansa "uhripalvelusta Jumalalle" - mitä he omalla tavallaan tekevätkin, sillä Jumalan Pojan uhri ei heille riitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä Paavali kirjoittaa Jumalan armolahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta?

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
        "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."

        Missä kohtaa Paavali mainitsee synnintunnon edellytykseksi Jumalan armon saamiselle? Millä tavoin ilmaukset "heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen" ilmaisevat synnintuntoa ja katumusta? Kun ihminen on VIELÄ "HEIKKO, JUMALATON, SYNTINEN JA JUMALAN VIHOLLINEN", onko hän silloin JO "kääntynyt katumuksessa ja synnintunnossa" Jumalan puoleen? Ovatko JUMALATTOMUUS JA JUMALAN VIHOLLISUUS synonyymejä katumiselle ja synnintunnolle? Tarkoittavatko nuo neljä ilmausta suurin piirtein SAMAA?

        Sisällissodan aikana Kajaanissa valkoiset olivat teloittamaisillaan kiinni otettujen punaisten joukosta kolme henkilöä. Koska tuomitut olivat perheellisiä miehiä, astui punaisten rivistä esiin kolme poikamiestä, jotka ilmoittivat, että he voivat asettua tuomittujen tilalle, koska nämä olivat perheellisiä. Valkoisten upseeri suostui ehdotukseen, ja poikamiehet ammuttiin. Kun nyt nämä kolme poikamiestä ammuttiin, kolme perheellistä miestä säästyi kuolemantuomiolta. Voisi kai sanoa, että tuo poikamieskolmikko kuoli "oikeaan aikaan" noiden kolmen perheellisen edestä.

        Paavali kirjoittaa:

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."

        Eli: kuoliko Kristus edestämme siinä vaiheessa, kun osasimme oikealla tavalla katua syntisyyttämme ja pahuuttamme ja pyytää Jumalalta syntejämme anteeksi? Vai tulimmeko me "oikeaan aikaan" tapahtuneen kuoleman ansiosta SOVITETUIKSI peräti siinä vaiheessa, kun me EMME olisi voineet vähempää piitata koko Jumalasta ja synti- ja syntisyyskysymyksestä? Mitä kirjoittaa Paavali?

        "Jos me SILLOIN, kun vielä olimme Jumalan VIHOLLISIA, tulimme SOVITETUIKSI hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta."

        Kun kolme poikamiestä kaatui kuolleena maahan, valkoisten upseeri olisi osoittanut joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai patologista sikamaisuutta poikamiehille antamaansa lupausta kohtaan, jos hän olisi mennyt teloituksen jälkeen asettamaan henkensä säästäneille perheellisille miehille VIELÄ LISÄEHTOJA, jotta nämä voisivat säilyttää henkensä.

        Suurin osa nykykristityistä uskoo jumalaan, joka suhtautuu Poikansa kuolemaan kuin tällainen hypoteettinen idiootti/sika. On aivan sama, kuinka hienoin sanakoukeroin ja -siteerauksin he tämän uskonsa perustelevat, se ei tällaisen "jumalan" idioottimaisuutta/sikamaisuutta muuksi muuta. Surullista ja omituista tässä on tietenkin se, että tällainen "usko" perustellaan itselle ja muille useimmiten nimenomaan Raamatulla.

        Kammottavan sekasortoisena ja kuohuvana vuonna 1918 valkoisten upseeri kykeni pitämään kolmelle (taatusti vihaamalleen) viholliselle antamansa lupauksen. Siksi minusta on kummallista, että tällainen nykykristittyjen "raamatullinen" jumala kykenee pitämään - Paavalin vakuutteluista huolimatta - oman Poikansa kuolemaa ja heidän keskinäistä liitoaan eli sopimustaan paljon halvempiarvoisena kuin valkoinen upseeri piti kolmen vihollisensa kuolemaa ja heille antamaansa lupausta.

        Niinpä jokainen, joka sanoo jollekulle toiselle Kristukseen uskovalle: "Et sinä voi pelastua, koska et ole tehnyt parannusta asiassa X", on kuin yksi noista kolmesta hengissä selvinneistä miehistä, joka alkaa selittää toiselle hengissä selvinneelle, ettei tämä voi välttyä kuolemantuomiolta, koska ajattelee tai toimii näin taikka noin. Selittäjä on onnistunut käsittämään täysin väärin, mitä teloituksen yhteydessä oikein tapahtui. Kolmikon selviytyminen perustui täydellisesti ja yksinomaan valkoisen upseerin ja kolmen poikamiehen keskinäiseen sopimukseen ja tuon sopimuksen sinetöineeseen kuolemaan.
        Kristikunta on pullollaan tällaisia surkuhupaisia selittäjiä, jotka tekevät raamattukoukeroillaan Kristuksen sovitusuhrin tyhjäksi. Ja he uskovat olevansa Kristuksen asialla, suorittavansa "uhripalvelusta Jumalalle" - mitä he omalla tavallaan tekevätkin, sillä Jumalan Pojan uhri ei heille riitä.

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
        "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."
        "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan."
        "Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa."


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä Paavali kirjoittaa Jumalan armolahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta?

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
        "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."

        Missä kohtaa Paavali mainitsee synnintunnon edellytykseksi Jumalan armon saamiselle? Millä tavoin ilmaukset "heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen" ilmaisevat synnintuntoa ja katumusta? Kun ihminen on VIELÄ "HEIKKO, JUMALATON, SYNTINEN JA JUMALAN VIHOLLINEN", onko hän silloin JO "kääntynyt katumuksessa ja synnintunnossa" Jumalan puoleen? Ovatko JUMALATTOMUUS JA JUMALAN VIHOLLISUUS synonyymejä katumiselle ja synnintunnolle? Tarkoittavatko nuo neljä ilmausta suurin piirtein SAMAA?

        Sisällissodan aikana Kajaanissa valkoiset olivat teloittamaisillaan kiinni otettujen punaisten joukosta kolme henkilöä. Koska tuomitut olivat perheellisiä miehiä, astui punaisten rivistä esiin kolme poikamiestä, jotka ilmoittivat, että he voivat asettua tuomittujen tilalle, koska nämä olivat perheellisiä. Valkoisten upseeri suostui ehdotukseen, ja poikamiehet ammuttiin. Kun nyt nämä kolme poikamiestä ammuttiin, kolme perheellistä miestä säästyi kuolemantuomiolta. Voisi kai sanoa, että tuo poikamieskolmikko kuoli "oikeaan aikaan" noiden kolmen perheellisen edestä.

        Paavali kirjoittaa:

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."

        Eli: kuoliko Kristus edestämme siinä vaiheessa, kun osasimme oikealla tavalla katua syntisyyttämme ja pahuuttamme ja pyytää Jumalalta syntejämme anteeksi? Vai tulimmeko me "oikeaan aikaan" tapahtuneen kuoleman ansiosta SOVITETUIKSI peräti siinä vaiheessa, kun me EMME olisi voineet vähempää piitata koko Jumalasta ja synti- ja syntisyyskysymyksestä? Mitä kirjoittaa Paavali?

        "Jos me SILLOIN, kun vielä olimme Jumalan VIHOLLISIA, tulimme SOVITETUIKSI hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta."

        Kun kolme poikamiestä kaatui kuolleena maahan, valkoisten upseeri olisi osoittanut joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai patologista sikamaisuutta poikamiehille antamaansa lupausta kohtaan, jos hän olisi mennyt teloituksen jälkeen asettamaan henkensä säästäneille perheellisille miehille VIELÄ LISÄEHTOJA, jotta nämä voisivat säilyttää henkensä.

        Suurin osa nykykristityistä uskoo jumalaan, joka suhtautuu Poikansa kuolemaan kuin tällainen hypoteettinen idiootti/sika. On aivan sama, kuinka hienoin sanakoukeroin ja -siteerauksin he tämän uskonsa perustelevat, se ei tällaisen "jumalan" idioottimaisuutta/sikamaisuutta muuksi muuta. Surullista ja omituista tässä on tietenkin se, että tällainen "usko" perustellaan itselle ja muille useimmiten nimenomaan Raamatulla.

        Kammottavan sekasortoisena ja kuohuvana vuonna 1918 valkoisten upseeri kykeni pitämään kolmelle (taatusti vihaamalleen) viholliselle antamansa lupauksen. Siksi minusta on kummallista, että tällainen nykykristittyjen "raamatullinen" jumala kykenee pitämään - Paavalin vakuutteluista huolimatta - oman Poikansa kuolemaa ja heidän keskinäistä liitoaan eli sopimustaan paljon halvempiarvoisena kuin valkoinen upseeri piti kolmen vihollisensa kuolemaa ja heille antamaansa lupausta.

        Niinpä jokainen, joka sanoo jollekulle toiselle Kristukseen uskovalle: "Et sinä voi pelastua, koska et ole tehnyt parannusta asiassa X", on kuin yksi noista kolmesta hengissä selvinneistä miehistä, joka alkaa selittää toiselle hengissä selvinneelle, ettei tämä voi välttyä kuolemantuomiolta, koska ajattelee tai toimii näin taikka noin. Selittäjä on onnistunut käsittämään täysin väärin, mitä teloituksen yhteydessä oikein tapahtui. Kolmikon selviytyminen perustui täydellisesti ja yksinomaan valkoisen upseerin ja kolmen poikamiehen keskinäiseen sopimukseen ja tuon sopimuksen sinetöineeseen kuolemaan.
        Kristikunta on pullollaan tällaisia surkuhupaisia selittäjiä, jotka tekevät raamattukoukeroillaan Kristuksen sovitusuhrin tyhjäksi. Ja he uskovat olevansa Kristuksen asialla, suorittavansa "uhripalvelusta Jumalalle" - mitä he omalla tavallaan tekevätkin, sillä Jumalan Pojan uhri ei heille riitä.

        14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
        15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."
        16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
        17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä."
        18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
        19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
        20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
        21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
        22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
        23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
        ( Room. 9 )


      • Anonyymi
        Saviseutulainen kirjoitti:

        14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
        15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."
        16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
        17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä."
        18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
        19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
        20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
        21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
        22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
        23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
        ( Room. 9 )

        Jaak.2:13 Biblia (1776) Sillä armoton tuomio pitää hänen päällensä tuleman, joka ei laupeutta tehnyt; ja laupeus kehuu tuomiota vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä Paavali kirjoittaa Jumalan armolahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta?

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
        "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."

        Missä kohtaa Paavali mainitsee synnintunnon edellytykseksi Jumalan armon saamiselle? Millä tavoin ilmaukset "heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen" ilmaisevat synnintuntoa ja katumusta? Kun ihminen on VIELÄ "HEIKKO, JUMALATON, SYNTINEN JA JUMALAN VIHOLLINEN", onko hän silloin JO "kääntynyt katumuksessa ja synnintunnossa" Jumalan puoleen? Ovatko JUMALATTOMUUS JA JUMALAN VIHOLLISUUS synonyymejä katumiselle ja synnintunnolle? Tarkoittavatko nuo neljä ilmausta suurin piirtein SAMAA?

        Sisällissodan aikana Kajaanissa valkoiset olivat teloittamaisillaan kiinni otettujen punaisten joukosta kolme henkilöä. Koska tuomitut olivat perheellisiä miehiä, astui punaisten rivistä esiin kolme poikamiestä, jotka ilmoittivat, että he voivat asettua tuomittujen tilalle, koska nämä olivat perheellisiä. Valkoisten upseeri suostui ehdotukseen, ja poikamiehet ammuttiin. Kun nyt nämä kolme poikamiestä ammuttiin, kolme perheellistä miestä säästyi kuolemantuomiolta. Voisi kai sanoa, että tuo poikamieskolmikko kuoli "oikeaan aikaan" noiden kolmen perheellisen edestä.

        Paavali kirjoittaa:

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."

        Eli: kuoliko Kristus edestämme siinä vaiheessa, kun osasimme oikealla tavalla katua syntisyyttämme ja pahuuttamme ja pyytää Jumalalta syntejämme anteeksi? Vai tulimmeko me "oikeaan aikaan" tapahtuneen kuoleman ansiosta SOVITETUIKSI peräti siinä vaiheessa, kun me EMME olisi voineet vähempää piitata koko Jumalasta ja synti- ja syntisyyskysymyksestä? Mitä kirjoittaa Paavali?

        "Jos me SILLOIN, kun vielä olimme Jumalan VIHOLLISIA, tulimme SOVITETUIKSI hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta."

        Kun kolme poikamiestä kaatui kuolleena maahan, valkoisten upseeri olisi osoittanut joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai patologista sikamaisuutta poikamiehille antamaansa lupausta kohtaan, jos hän olisi mennyt teloituksen jälkeen asettamaan henkensä säästäneille perheellisille miehille VIELÄ LISÄEHTOJA, jotta nämä voisivat säilyttää henkensä.

        Suurin osa nykykristityistä uskoo jumalaan, joka suhtautuu Poikansa kuolemaan kuin tällainen hypoteettinen idiootti/sika. On aivan sama, kuinka hienoin sanakoukeroin ja -siteerauksin he tämän uskonsa perustelevat, se ei tällaisen "jumalan" idioottimaisuutta/sikamaisuutta muuksi muuta. Surullista ja omituista tässä on tietenkin se, että tällainen "usko" perustellaan itselle ja muille useimmiten nimenomaan Raamatulla.

        Kammottavan sekasortoisena ja kuohuvana vuonna 1918 valkoisten upseeri kykeni pitämään kolmelle (taatusti vihaamalleen) viholliselle antamansa lupauksen. Siksi minusta on kummallista, että tällainen nykykristittyjen "raamatullinen" jumala kykenee pitämään - Paavalin vakuutteluista huolimatta - oman Poikansa kuolemaa ja heidän keskinäistä liitoaan eli sopimustaan paljon halvempiarvoisena kuin valkoinen upseeri piti kolmen vihollisensa kuolemaa ja heille antamaansa lupausta.

        Niinpä jokainen, joka sanoo jollekulle toiselle Kristukseen uskovalle: "Et sinä voi pelastua, koska et ole tehnyt parannusta asiassa X", on kuin yksi noista kolmesta hengissä selvinneistä miehistä, joka alkaa selittää toiselle hengissä selvinneelle, ettei tämä voi välttyä kuolemantuomiolta, koska ajattelee tai toimii näin taikka noin. Selittäjä on onnistunut käsittämään täysin väärin, mitä teloituksen yhteydessä oikein tapahtui. Kolmikon selviytyminen perustui täydellisesti ja yksinomaan valkoisen upseerin ja kolmen poikamiehen keskinäiseen sopimukseen ja tuon sopimuksen sinetöineeseen kuolemaan.
        Kristikunta on pullollaan tällaisia surkuhupaisia selittäjiä, jotka tekevät raamattukoukeroillaan Kristuksen sovitusuhrin tyhjäksi. Ja he uskovat olevansa Kristuksen asialla, suorittavansa "uhripalvelusta Jumalalle" - mitä he omalla tavallaan tekevätkin, sillä Jumalan Pojan uhri ei heille riitä.

        Aivan niin. Oikeaan aikaan ja kaikkien puolesta.
        Ristin kummallakin puolen oli ryöväri, hän sai armon "oikeaan aikaan"
        Ja tottakai se toinenkin, kun Kristus kuoli kaikkien puolesta, eikä hänen katumustaan tarvittu, koska hän sai porskuttaa taivaaseen aivan omin voimin siitä, että oikea-aikaisuus poisti sen lihallisen tekojen mitan.
        Kaikki pääsevät taivaaseen, aivan oikean ajan takia. Kenellekään ei tavitse saarnata parannuksen saarnaa, eläköön vain maailmassa, ja ristiinnaulitkoon vain kristsusta, koska hän on oikeaan aikaan kärsimässä.
        Hyvää opetusta oikeasta ajasta.

        Kumarrellaan vain perkelettä, eikä kaduta yhtään, että kun liha on heikko, niin toisen herran kautta pelastuu, ja kun aika oli oikea.

        Taputetaan yhdessä hyvälle ja oikea-aikaiselle teologille, hän on tullut julistamaan suuntäyteydestään herransa evankeliumia. Oikea-aikaisuus poisti lain tuomion ja kaikki on vapaata riistaa. Lakihan osoittaa synnin ja synnin palkka on kuolema.
        Oikea-aikaisuus- ei tuomiota ja siitä pökähdetään kaikki perille. Tie on lavea ja portti leveä, kaikille. Kannattaa meille kertoa nimensä, että voidaan viimeisellä tuomiolla kertoa, kuka täällä on sijaisemme ja välimiehemme, että pääsemme sen mukaan oikea-aikaisesti perille


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan niin. Oikeaan aikaan ja kaikkien puolesta.
        Ristin kummallakin puolen oli ryöväri, hän sai armon "oikeaan aikaan"
        Ja tottakai se toinenkin, kun Kristus kuoli kaikkien puolesta, eikä hänen katumustaan tarvittu, koska hän sai porskuttaa taivaaseen aivan omin voimin siitä, että oikea-aikaisuus poisti sen lihallisen tekojen mitan.
        Kaikki pääsevät taivaaseen, aivan oikean ajan takia. Kenellekään ei tavitse saarnata parannuksen saarnaa, eläköön vain maailmassa, ja ristiinnaulitkoon vain kristsusta, koska hän on oikeaan aikaan kärsimässä.
        Hyvää opetusta oikeasta ajasta.

        Kumarrellaan vain perkelettä, eikä kaduta yhtään, että kun liha on heikko, niin toisen herran kautta pelastuu, ja kun aika oli oikea.

        Taputetaan yhdessä hyvälle ja oikea-aikaiselle teologille, hän on tullut julistamaan suuntäyteydestään herransa evankeliumia. Oikea-aikaisuus poisti lain tuomion ja kaikki on vapaata riistaa. Lakihan osoittaa synnin ja synnin palkka on kuolema.
        Oikea-aikaisuus- ei tuomiota ja siitä pökähdetään kaikki perille. Tie on lavea ja portti leveä, kaikille. Kannattaa meille kertoa nimensä, että voidaan viimeisellä tuomiolla kertoa, kuka täällä on sijaisemme ja välimiehemme, että pääsemme sen mukaan oikea-aikaisesti perille

        Kyynisyytesi oudoksuttaa.
        Vaan kovasti väärässä olet.
        Synnintunto ja katumus, niitä seuraava kääntyminen sydämestään Herran Jeesuksen puoleen ja Hänen nimensä avuksi huutaminen. Ellei näitä ihmisessä ilmene on hän kaukana Jumalan armon tarpeesta. Se ristinryöväri, joka kääntyi Jeesuksen puoleen oli armon anoja.
        "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
        Ja hän sai armon ja täydellisen synninpäästön Jeesukselta, jonka puoleen hän kääntyi, johon hän sydämestään turvasi.
        Näin ei ollut toisen ryövärin laita. Hän pysyi paatumuksessaan.
        Raamattu ei ainakaan kerro, että hän olisi kääntynyt toverinsa tavoin.

        s-seutulainen


      • Anonyymi
        Saviseutulainen kirjoitti:

        14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
        15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."
        16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
        17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä."
        18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
        19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
        20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
        21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
        22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
        23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
        ( Room. 9 )

        Miksi sinä tuohon kohtaan pysähdyit? Paavalin ajatus jatkuu aina 11. lukuun saakka: Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. -- Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen.
        Ajatus päättyy Paavalin loppukaneettiin:
        "Sillä Jumala on sulkenut KAIKKI tottelemattomuuteen, että hän KAIKKIA armahtaisi."

        Ja niille nurjamielisille "sananselittäjille", jotka eivät voi sietää ajatusta kaikkien pelastumisesta ja jotka yrittävät närkästyksissään tehdä Kaikkivaltiaan Jumalan kaikkialle ulottuvan armon tyhjäksi (sillä äärettömän rajoittaminen on sen tyhjäksi tekemistä), Paavali ei lotkauta korvaansakaan, vaan julistaa suurimman koskaan ihmisen lausuman ylistyksen:

        "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
        Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
        Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?
        Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on KAIKKI; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan niin. Oikeaan aikaan ja kaikkien puolesta.
        Ristin kummallakin puolen oli ryöväri, hän sai armon "oikeaan aikaan"
        Ja tottakai se toinenkin, kun Kristus kuoli kaikkien puolesta, eikä hänen katumustaan tarvittu, koska hän sai porskuttaa taivaaseen aivan omin voimin siitä, että oikea-aikaisuus poisti sen lihallisen tekojen mitan.
        Kaikki pääsevät taivaaseen, aivan oikean ajan takia. Kenellekään ei tavitse saarnata parannuksen saarnaa, eläköön vain maailmassa, ja ristiinnaulitkoon vain kristsusta, koska hän on oikeaan aikaan kärsimässä.
        Hyvää opetusta oikeasta ajasta.

        Kumarrellaan vain perkelettä, eikä kaduta yhtään, että kun liha on heikko, niin toisen herran kautta pelastuu, ja kun aika oli oikea.

        Taputetaan yhdessä hyvälle ja oikea-aikaiselle teologille, hän on tullut julistamaan suuntäyteydestään herransa evankeliumia. Oikea-aikaisuus poisti lain tuomion ja kaikki on vapaata riistaa. Lakihan osoittaa synnin ja synnin palkka on kuolema.
        Oikea-aikaisuus- ei tuomiota ja siitä pökähdetään kaikki perille. Tie on lavea ja portti leveä, kaikille. Kannattaa meille kertoa nimensä, että voidaan viimeisellä tuomiolla kertoa, kuka täällä on sijaisemme ja välimiehemme, että pääsemme sen mukaan oikea-aikaisesti perille

        Varmaan se on hauskaa tehdä Paavalin sanoja tyhjäksi ihan asiakseen. Taitaa ihan hykerryttää? Loputon suo on ihmisen omavanhurskaus.


      • Anonyymi
        Saviseutulainen kirjoitti:

        LAHJAVANHURSKAUS ON:

        22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
        23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
        24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
        25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
        26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
        ( Room. 3 )

        Paavali kirjoittaa: "Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?" Oppi, joka korostaa parannuksentekoa, jolla Jumalan armo ostetaan itselle, ajautuu väistämättä ristiiriitaan Paavalin yllä olevan lausuman kanssa. Ei tajuta sitä, että parannuksenTEON kreikankielinen vastine "metanoia" ei ole yhtikäs minkään TEKEMISTÄ vaan tarkoittaa yksinkertaisesti mielen muuttumista (ja kuka kykenee MUUTTAMAAN mielensä? Ei kukaan). Metanoia-kehotus on yksinkertaisesti kehotus suostua Jumalan Kristuksessa jo ihmiskunnalle hankkimaan sovitukseen eli sovintoon. 2 Kor. 5:20:ssa Paavalin lausuma kehotus on kreikan kielessä käskymuodossa (katallagēte), mutta aoristissa eli menneessä aikamuodossa! (Ja kaiken lisäksi passiivissa, jolloin se, jota kehotetaan, ei pysty tekemään ITSE yhtikäs mitään vaan vain suostumaan siihen, että on ollut menneisyydessa suoritetun Kristuksen teon kohde. Eli suostumaan siihen, että ON JO TULLUT SOVITETUKSI.)

        https://biblehub.com/text/2_corinthians/5-20.htm


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paavali kirjoittaa: "Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?" Oppi, joka korostaa parannuksentekoa, jolla Jumalan armo ostetaan itselle, ajautuu väistämättä ristiiriitaan Paavalin yllä olevan lausuman kanssa. Ei tajuta sitä, että parannuksenTEON kreikankielinen vastine "metanoia" ei ole yhtikäs minkään TEKEMISTÄ vaan tarkoittaa yksinkertaisesti mielen muuttumista (ja kuka kykenee MUUTTAMAAN mielensä? Ei kukaan). Metanoia-kehotus on yksinkertaisesti kehotus suostua Jumalan Kristuksessa jo ihmiskunnalle hankkimaan sovitukseen eli sovintoon. 2 Kor. 5:20:ssa Paavalin lausuma kehotus on kreikan kielessä käskymuodossa (katallagēte), mutta aoristissa eli menneessä aikamuodossa! (Ja kaiken lisäksi passiivissa, jolloin se, jota kehotetaan, ei pysty tekemään ITSE yhtikäs mitään vaan vain suostumaan siihen, että on ollut menneisyydessa suoritetun Kristuksen teon kohde. Eli suostumaan siihen, että ON JO TULLUT SOVITETUKSI.)

        https://biblehub.com/text/2_corinthians/5-20.htm

        Minulla on kokemusta, että ratkaisukristilliset ovat vängänneet ja väitelleet armoa vastaan. Juuri siinä missä ovat olevinaan armon vastaanottajia (heidän väitteidensä mukaan pitää ratkaista, pitää anoa armoa, pitää katua, pitää tehdä parannus, pitää sitä ja pitää tätä) siinä juuri he eivät olekaan mitään passiivisia vastaanottajia, vaan yrittävät selittää, että pelastus saadaan teoilla. Näille pelastus on kuin liukas märkä saippuapala, johon yrittävät vimmatusti takertua teoillaan - saaden se luiskahtamaan ja lentämään kauemmas. Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla.
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/16067598/ratkaisukristillisyyden-vaaryys


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyynisyytesi oudoksuttaa.
        Vaan kovasti väärässä olet.
        Synnintunto ja katumus, niitä seuraava kääntyminen sydämestään Herran Jeesuksen puoleen ja Hänen nimensä avuksi huutaminen. Ellei näitä ihmisessä ilmene on hän kaukana Jumalan armon tarpeesta. Se ristinryöväri, joka kääntyi Jeesuksen puoleen oli armon anoja.
        "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
        Ja hän sai armon ja täydellisen synninpäästön Jeesukselta, jonka puoleen hän kääntyi, johon hän sydämestään turvasi.
        Näin ei ollut toisen ryövärin laita. Hän pysyi paatumuksessaan.
        Raamattu ei ainakaan kerro, että hän olisi kääntynyt toverinsa tavoin.

        s-seutulainen

        Huomasin, että aloitukseni on lähtenyt huolimattomuuttani anonyyminä ilman "s-seutulaista", jota käytän silloin, kun en kirjaudu.
        Ilman tätä rekattua nimimerkkiäni tai tuota s-seutulaista en viestejäni lähetä.


        Niin, ellei ihminen synninhädässä ja katumuksessa, Jumalan vetämänä, käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen turvautumalla Häneen ja huuda Hänen nimeään avuksensa, ei hän ole vielä lähelläkään tarvetta Jumalan armoon.
        Jos synninhätä ja katumus, armon anominen Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä, on ratkaisukristillisyyttä, oman osuutensa pelastumiseen pönkittämistä, niin pahoinpa olen väärin ymmärtänyt Paavalin opetukset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä Paavali kirjoittaa Jumalan armolahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta?

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
        "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."

        Missä kohtaa Paavali mainitsee synnintunnon edellytykseksi Jumalan armon saamiselle? Millä tavoin ilmaukset "heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen" ilmaisevat synnintuntoa ja katumusta? Kun ihminen on VIELÄ "HEIKKO, JUMALATON, SYNTINEN JA JUMALAN VIHOLLINEN", onko hän silloin JO "kääntynyt katumuksessa ja synnintunnossa" Jumalan puoleen? Ovatko JUMALATTOMUUS JA JUMALAN VIHOLLISUUS synonyymejä katumiselle ja synnintunnolle? Tarkoittavatko nuo neljä ilmausta suurin piirtein SAMAA?

        Sisällissodan aikana Kajaanissa valkoiset olivat teloittamaisillaan kiinni otettujen punaisten joukosta kolme henkilöä. Koska tuomitut olivat perheellisiä miehiä, astui punaisten rivistä esiin kolme poikamiestä, jotka ilmoittivat, että he voivat asettua tuomittujen tilalle, koska nämä olivat perheellisiä. Valkoisten upseeri suostui ehdotukseen, ja poikamiehet ammuttiin. Kun nyt nämä kolme poikamiestä ammuttiin, kolme perheellistä miestä säästyi kuolemantuomiolta. Voisi kai sanoa, että tuo poikamieskolmikko kuoli "oikeaan aikaan" noiden kolmen perheellisen edestä.

        Paavali kirjoittaa:

        "Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
        "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."

        Eli: kuoliko Kristus edestämme siinä vaiheessa, kun osasimme oikealla tavalla katua syntisyyttämme ja pahuuttamme ja pyytää Jumalalta syntejämme anteeksi? Vai tulimmeko me "oikeaan aikaan" tapahtuneen kuoleman ansiosta SOVITETUIKSI peräti siinä vaiheessa, kun me EMME olisi voineet vähempää piitata koko Jumalasta ja synti- ja syntisyyskysymyksestä? Mitä kirjoittaa Paavali?

        "Jos me SILLOIN, kun vielä olimme Jumalan VIHOLLISIA, tulimme SOVITETUIKSI hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta."

        Kun kolme poikamiestä kaatui kuolleena maahan, valkoisten upseeri olisi osoittanut joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai patologista sikamaisuutta poikamiehille antamaansa lupausta kohtaan, jos hän olisi mennyt teloituksen jälkeen asettamaan henkensä säästäneille perheellisille miehille VIELÄ LISÄEHTOJA, jotta nämä voisivat säilyttää henkensä.

        Suurin osa nykykristityistä uskoo jumalaan, joka suhtautuu Poikansa kuolemaan kuin tällainen hypoteettinen idiootti/sika. On aivan sama, kuinka hienoin sanakoukeroin ja -siteerauksin he tämän uskonsa perustelevat, se ei tällaisen "jumalan" idioottimaisuutta/sikamaisuutta muuksi muuta. Surullista ja omituista tässä on tietenkin se, että tällainen "usko" perustellaan itselle ja muille useimmiten nimenomaan Raamatulla.

        Kammottavan sekasortoisena ja kuohuvana vuonna 1918 valkoisten upseeri kykeni pitämään kolmelle (taatusti vihaamalleen) viholliselle antamansa lupauksen. Siksi minusta on kummallista, että tällainen nykykristittyjen "raamatullinen" jumala kykenee pitämään - Paavalin vakuutteluista huolimatta - oman Poikansa kuolemaa ja heidän keskinäistä liitoaan eli sopimustaan paljon halvempiarvoisena kuin valkoinen upseeri piti kolmen vihollisensa kuolemaa ja heille antamaansa lupausta.

        Niinpä jokainen, joka sanoo jollekulle toiselle Kristukseen uskovalle: "Et sinä voi pelastua, koska et ole tehnyt parannusta asiassa X", on kuin yksi noista kolmesta hengissä selvinneistä miehistä, joka alkaa selittää toiselle hengissä selvinneelle, ettei tämä voi välttyä kuolemantuomiolta, koska ajattelee tai toimii näin taikka noin. Selittäjä on onnistunut käsittämään täysin väärin, mitä teloituksen yhteydessä oikein tapahtui. Kolmikon selviytyminen perustui täydellisesti ja yksinomaan valkoisen upseerin ja kolmen poikamiehen keskinäiseen sopimukseen ja tuon sopimuksen sinetöineeseen kuolemaan.
        Kristikunta on pullollaan tällaisia surkuhupaisia selittäjiä, jotka tekevät raamattukoukeroillaan Kristuksen sovitusuhrin tyhjäksi. Ja he uskovat olevansa Kristuksen asialla, suorittavansa "uhripalvelusta Jumalalle" - mitä he omalla tavallaan tekevätkin, sillä Jumalan Pojan uhri ei heille riitä.

        Jeesuksen Kristuksen teko, oli, ON, hyvin kunniallinen teko. Oli, ja ON.
        Me ihmiset emme voi käsittää asioita järjessämme. Asioita vaan tapahtuu. Sairastuu tai kuolee, menee pois. Nukkuu pois. Sanaa tutkimalla, SAATTAA päästä jyvälle Jeesuksen sovitus, lunastus, uhrityöstä. Jumala on luonut ihmisestä ajattelevaisen luonnon ihmisen.
        Ihminen ajattelee, tutkii ja päättelee, jotkut jopa käyttävät luovuuttaan, jos lahjan saanut.
        Jeesus oli, ON, VIISAS mies, tuo Nasaretin mies. Meillä on MAHDOLLISUUS. EI PAKKO.
        Kyse vapaasta tahdosta, vapaasta. Vapaassa maassa.
        Minä en henkilökohtaisesti löytänyt Jeesusta. Jeesus löyti minut. En löytänyt, mutta Hän löyti. Niin se monasti menee.


      • Anonyymi
        Saviseutulainen kirjoitti:

        Huomasin, että aloitukseni on lähtenyt huolimattomuuttani anonyyminä ilman "s-seutulaista", jota käytän silloin, kun en kirjaudu.
        Ilman tätä rekattua nimimerkkiäni tai tuota s-seutulaista en viestejäni lähetä.


        Niin, ellei ihminen synninhädässä ja katumuksessa, Jumalan vetämänä, käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen turvautumalla Häneen ja huuda Hänen nimeään avuksensa, ei hän ole vielä lähelläkään tarvetta Jumalan armoon.
        Jos synninhätä ja katumus, armon anominen Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä, on ratkaisukristillisyyttä, oman osuutensa pelastumiseen pönkittämistä, niin pahoinpa olen väärin ymmärtänyt Paavalin opetukset.

        Osaat kai lukea? Minä kuvasin yllä, mitä on parannus eli metanoia: sitä, että hyväksyy sen, että on tullut jo sovitetuksi Jumalan kanssa. Sinä teet aivan simppelistä asiasta melodramaattisen näytelmän, jossa voihkitaan ja kieriskellään tomussa ja tuhassa. Ja väite, ettei jollakulla ole tarvetta Jumalan armoon, on kuin väite, että jollakulla ei ole tarvetta Maan vetovoimaan, auringonvaloon ja ilman happeen. Kaikilla on tuo tarve, kaikki eivät vain tajua sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osaat kai lukea? Minä kuvasin yllä, mitä on parannus eli metanoia: sitä, että hyväksyy sen, että on tullut jo sovitetuksi Jumalan kanssa. Sinä teet aivan simppelistä asiasta melodramaattisen näytelmän, jossa voihkitaan ja kieriskellään tomussa ja tuhassa. Ja väite, ettei jollakulla ole tarvetta Jumalan armoon, on kuin väite, että jollakulla ei ole tarvetta Maan vetovoimaan, auringonvaloon ja ilman happeen. Kaikilla on tuo tarve, kaikki eivät vain tajua sitä.

        Ja kaikille, jotka ottivat Hänet ( Jeesuksen Kristuksen ) vastaan - OTTIVAT VASTAAN - Hän ( Jeesus Kristus ) antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat - USKOVAT - Hänen nimeensä, ja jotka eivät ole syntyneet verestä, eikä lihan tahdosta, eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
        Syntyä Jumalasta = syntyä Jumalan armosta uudesti ylhäältä Hengestä ( Pyhästä Hengestä ).

        s-seutulainen


      • Anonyymi
        Saviseutulainen kirjoitti:

        LAHJAVANHURSKAUS ON:

        22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
        23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
        24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
        25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
        26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
        ( Room. 3 )

        Palstalla on tarkoitus keskustella helluntailaisuudesta. Siihen uskontoon ei kuulu ilman tekoja saatava lahjavanhurskaus. Mutta jos yritetään helluntailaisuuden palstalla julistaa oikeaa kristinuskoa, eikö se ole eksyttäjien pussiin pelaamista? Jos joku julistaa harhaoppisen helluntailaisuuden palstalla oppia, joka näyttää oikean kristinuskon pelastusopilta, eikö se ole karhunpalvelus kristinuskolle? Jokuhan saattaisi luulla, että tuo on helluntailaista opetusta. Jota se ei ole. Helluntailaiseen oppiin kuuluu ihmisen omilla suorituksilla /ratkaisuilla "armon" vastaanottaminen. Joten, onko ollut erittäin typerää eksyttäjien pussiin pelaamista se, että helluntailaisen harhaoppisuuden palstalla on yritetty julistaa kristinuskon pelastusoppia?

        Minut on kutsuttu helluntailaisia opettamaan. Olen käynyt heidän tilaisuuksissaan useita kertoja, olematta itse mikään lahkoihin liittyjä ollenkaan. Olen kuunnellut ja kuunnellut ja kuunnellut kyllästymiseen asti heidän vääriä tulkintojaan. Tiedän siis aiheesta jotain. Ratkaisukristilliset eivät ole kristittyjä, vaan valheveljiä.

        Raamatun mukainen neuvo olisi: harhaoppista karta, varotettuasi kerran tai kahdesti.
        Älä heitä helmiä sioille.


        https://keskustelu.suomi24.fi/t/16067598/ratkaisukristillisyyden-vaaryys


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kaikille, jotka ottivat Hänet ( Jeesuksen Kristuksen ) vastaan - OTTIVAT VASTAAN - Hän ( Jeesus Kristus ) antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat - USKOVAT - Hänen nimeensä, ja jotka eivät ole syntyneet verestä, eikä lihan tahdosta, eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
        Syntyä Jumalasta = syntyä Jumalan armosta uudesti ylhäältä Hengestä ( Pyhästä Hengestä ).

        s-seutulainen

        Erittäin yksipuolinen ja kapea sitaatti. Pietarin kirjeessä (1 Piet. 1:3) selitetään, missä ja milloin uudestisyntyminen tapahtui. Ja Johanneksen kirjeessä annetaan lukijalle eväät tajuta, ketkä tuossa uudestisyntymisessä olivat osallisena ("vedän minä kaikki tyköni").
        Se, joka tähän kaikkia koskevaan Tosiasiaan myöntyy, tajuaa lapsiOIKEUTENSA Jumalan perheväkeen.
        Kun Suomi itsenäistyi Venäjästä 1917, kaikki eivät tästä sisä-Suomen pikkukylissä tienneet. Heille mentiin tietenkin kertomaan ilouutisesta. Jotka ottivat tämän ilosanoman vastaan, tajusivat kansalaisoikeutensa ("lapsioikeutensa") itsenäisessä Suomessa. Ne, jotka eivät ottaneet, jäivät paitsi tätä tietämystä. Mutta eivät tietenkään jääneet paitsi kansalaisoikeutta. "Hän tuli OMIENSA tykö." Hänen OMANSA ovat Hänen OMIAAN, piste.


      • Anonyymi
        Saviseutulainen kirjoitti:

        Huomasin, että aloitukseni on lähtenyt huolimattomuuttani anonyyminä ilman "s-seutulaista", jota käytän silloin, kun en kirjaudu.
        Ilman tätä rekattua nimimerkkiäni tai tuota s-seutulaista en viestejäni lähetä.


        Niin, ellei ihminen synninhädässä ja katumuksessa, Jumalan vetämänä, käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen turvautumalla Häneen ja huuda Hänen nimeään avuksensa, ei hän ole vielä lähelläkään tarvetta Jumalan armoon.
        Jos synninhätä ja katumus, armon anominen Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä, on ratkaisukristillisyyttä, oman osuutensa pelastumiseen pönkittämistä, niin pahoinpa olen väärin ymmärtänyt Paavalin opetukset.

        "Niin, ellei ihminen synninhädässä ja katumuksessa, Jumalan vetämänä, käänny Jeesuksen Kristuksen puoleen turvautumalla Häneen ja huuda Hänen nimeään avuksensa, ei hän ole vielä lähelläkään tarvetta Jumalan armoon.
        Jos synninhätä ja katumus, armon anominen Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä, on ratkaisukristillisyyttä, oman osuutensa pelastumiseen pönkittämistä, niin pahoinpa olen väärin ymmärtänyt Paavalin opetukset."

        Tuossa oli oikein tyypillinen esimerkki ratkaisukristillisestä kiemurtelusta. Koko ajan pelastusta etsimässä siitä, mitä ihminen tekee: ihmisen hätä, ihmisen katuukset, ihmisen ratkaisut, ihmisen rukoukset, ihmisen kääntyminen jonnekin. Siinä tekojen kautta pelastumisen uskonto, ei kristinusko.


        https://keskustelu.suomi24.fi/t/16067598/ratkaisukristillisyyden-vaaryys

        En yhtään ihmettele, jos tuolla opilla saviseutulainen tai mikä hyvänsä kurapas-lainen viihtyy helluntailaisuuden palstalla, koska on pohjimmiltaan samoin uskova.


    • Anonyymi

      Room.9:15 Biblia Sillä hän sanoo Mosekselle: jota minä armahdan, sitä minä tahdon armahtaa, ja tahdon olla laupias, jolle minä laupias olen.

      • Anonyymi

        antikristuksen uskontoon eli judaistioppiin ja judaistien valheisiin ei kuulu armo. Ellei antti vastaanota Jumalan armoa, joka on kätkettynä Jeesuksessa, niin antti tuomitaan ilman armoa hänen omien tekojensa mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        antikristuksen uskontoon eli judaistioppiin ja judaistien valheisiin ei kuulu armo. Ellei antti vastaanota Jumalan armoa, joka on kätkettynä Jeesuksessa, niin antti tuomitaan ilman armoa hänen omien tekojensa mukaan.

        Kumma, ettei joiltain onnistu selvä yhteenlasku ja tosiasioiden ymmärtäminen. Nämä tosiasiat ovat yksinkertaisen selkeät. Mutta kaikenlaisella mystiikalla ja asioiden romantisoinneilla pyritään hämäämään, eli taikureiden tavoin aikaansaamaan illuusioita.

        Juutalaisuus
        A) Kieltäytyi Jeesuksesta messiaana. Osoitti kaikkea vihollisuutta Jeesusta vastaan. Tappoi Hänet. = Antikristuksellisuus, antikristillisyys.
        B) Loivat koko uskontonsa tälle antikristillisyydelle. He itse eivät puhu "uskosta", vaan harjoitetusta "uskonnosta". Rabbit kirjoittivat Kristusta ja kristittyjä halventavat talmudit, joissa kehoitetaan kaikkeen, kristittyjen vastaiseen toimintaan ja väkivaltaan. Olen itsekin kokenut tätä.
        C) Juutalaisuuden tunnstama messias ei ole vielä tullut. Tuo messias ei ole ainakaan Jeesus Kristus, vaan Hänen vastustajansa, Antikristus. Jeesus on heille vihollinen.
        D) Juutalaisuus hengellisesti on paljon enemmän kuin jotain "vanhan testamentin uskoa". Juutalaisuuteen hengellisesti kuuluu myös erilainen okkultismi, eikä edes yksin kabbala, vaan myös saatananpalvonta: jopa nytkyttelevät rukousliikkeet ovat yhdyntäliikkeitä Saatanan naispuolisen olemuksen kanssa.
        E) Juutalaisuus on yhdistetty uskonto ja kulttuuri. Ollakseen juutalainen, ei tarvitse esim. uskoa Jumalaan, saa olla vaikka ateisti. Mitä tahansa muuta saa "juutalainen" olla, mutta ei kristitty, sillä juutalaisuuden koko olemus on antikristillisen uskonnon ja kulttuurin harjoittaminen. Juutalaisuuteen liittyvä joutuu allekirjoittamaan ehdon, paperin, jossa itse suostuu, lupaa ja ilmoittaa kieltävänsä Jeesuksen Kristuksen.


      • Anonyymi

        " Sillä sydämmen uskolla pelastuu ja sydämmen uskolla tulee vanhurskaaksi".

        -sotilaspastori-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Sillä sydämmen uskolla pelastuu ja sydämmen uskolla tulee vanhurskaaksi".

        -sotilaspastori-

        Eikun: "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumma, ettei joiltain onnistu selvä yhteenlasku ja tosiasioiden ymmärtäminen. Nämä tosiasiat ovat yksinkertaisen selkeät. Mutta kaikenlaisella mystiikalla ja asioiden romantisoinneilla pyritään hämäämään, eli taikureiden tavoin aikaansaamaan illuusioita.

        Juutalaisuus
        A) Kieltäytyi Jeesuksesta messiaana. Osoitti kaikkea vihollisuutta Jeesusta vastaan. Tappoi Hänet. = Antikristuksellisuus, antikristillisyys.
        B) Loivat koko uskontonsa tälle antikristillisyydelle. He itse eivät puhu "uskosta", vaan harjoitetusta "uskonnosta". Rabbit kirjoittivat Kristusta ja kristittyjä halventavat talmudit, joissa kehoitetaan kaikkeen, kristittyjen vastaiseen toimintaan ja väkivaltaan. Olen itsekin kokenut tätä.
        C) Juutalaisuuden tunnstama messias ei ole vielä tullut. Tuo messias ei ole ainakaan Jeesus Kristus, vaan Hänen vastustajansa, Antikristus. Jeesus on heille vihollinen.
        D) Juutalaisuus hengellisesti on paljon enemmän kuin jotain "vanhan testamentin uskoa". Juutalaisuuteen hengellisesti kuuluu myös erilainen okkultismi, eikä edes yksin kabbala, vaan myös saatananpalvonta: jopa nytkyttelevät rukousliikkeet ovat yhdyntäliikkeitä Saatanan naispuolisen olemuksen kanssa.
        E) Juutalaisuus on yhdistetty uskonto ja kulttuuri. Ollakseen juutalainen, ei tarvitse esim. uskoa Jumalaan, saa olla vaikka ateisti. Mitä tahansa muuta saa "juutalainen" olla, mutta ei kristitty, sillä juutalaisuuden koko olemus on antikristillisen uskonnon ja kulttuurin harjoittaminen. Juutalaisuuteen liittyvä joutuu allekirjoittamaan ehdon, paperin, jossa itse suostuu, lupaa ja ilmoittaa kieltävänsä Jeesuksen Kristuksen.

        Ei muutakuin kaasukammioon. Juuri tuo on luterilaisuuden harha ja II- kaasutuslaitoksen kaverin puolustuspuhe, sotaoikeudenkäynnissä.
        Eli juutalaiset ovat oikeutettuja vainoon.
        Hölynpölyä. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat kirkkautta vailla.
        Jo vanhanliiton aikana puhutaan armosta. Jo vanhanliiton aikana puhutaan sydämen ympärileikkauksesta. Mutta missä on kristittyjen ympärileikkaus?
        Ei, missään, vaan samaa sammalta ja perinnäissääntöjen mussutusta, ja paavikirkon baabeli- valhehengellä täytetty kristitty- Herran kansaa vainoamassa Tänäänkin.

        Siis. Edelleen ristiinnaulitsette Jeesuksenne, kritityt. Ei rakkautta, ei elämää.
        Eli kun katsoo tätä siionia, paljonko pitäisi välistää, juutalaisen kohdalla, että rakkauden hinta tulisi mielestänne täytettyä?
        Siis teidän rakkautenne juutalaisia kohtaan.
        Muistakaa Jeesus on Ylimmäinen pappi. Ja juutalaiset olivat vanhanliiton, eli sen ajan Herran kansaa, jotka toimittivat tehtävää Jumalan tahtomalla tavalla.
        Eli warjolaki.
        JO Eedenissä oli synnin sijaisuhri.
        JO ennen luomista oli Sana- jonka varaan kaikki on luotu.
        JA - Jumalalla on vain YKSI kansa- nimi elämäkirjassa,.
        Ei luulokristittyjen pilkkaajien henki joilla omakehu kristillisyys on hyve ja luulo, että ME omaamme sen röhyistys.... armon.

        Ette te omista mitään. Onkohan lahjavanhurskautennekaan muuta kuin perinneoppi- jolla pilkkaatte juutalaisia, veljiä, Herrassa, Kristuksessa.
        Sitähän he juutalaiset uhrissa toivat esiin warjon sanomaa, joka ristiltä loi varjoa Edeniin asti, tavallaan sieltä aivan Sanaan asti. ja VAlo tuli taivaasta.

        Kun pilkkaatte juutalaisia rajaamalla heidä ulos, pilkkaatte Jumalaa ja sijaistanne, sekä täytettyä työtä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        antikristuksen uskontoon eli judaistioppiin ja judaistien valheisiin ei kuulu armo. Ellei antti vastaanota Jumalan armoa, joka on kätkettynä Jeesuksessa, niin antti tuomitaan ilman armoa hänen omien tekojensa mukaan.

        "antikristuksen uskontoon eli judaistioppiin ja judaistien valheisiin ei kuulu armo. Ellei antti vastaanota Jumalan armoa, joka on kätkettynä Jeesuksessa, niin antti tuomitaan ilman armoa hänen omien tekojensa mukaan."

        Ratkaisukristillisillä on eräs teko, jota nimittävät vastaanottamiseksi. Ja yrittävät selitellä, että se on armon vastaanottamista - omalla teolla. Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla. Efesolaiskirje 2. Tällaista tämä Raamatun armo on, että se ei tunnu menevän perille ratkaisukristillisille.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/16067598/ratkaisukristillisyyden-vaaryys

        Helluntailaisuus on uskonto, joka perustuu omille ratkaisuille. Siinä vastustetaan Efesolaiskirjeen 2. luvun armoa, kun ollaan ottavinaan se armo haltuun teoilla, saman Raamatun kohdan vastaisesti.


    • Anonyymi

      Lahjavanhurskaus on Jeesuksen Itsensä elämä ja vanhurskaus meissä: Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

      Jeesus siis Itse tekee kaiken Jumalan vaatiman vanhurskauden minussa. Minun ei itse tarvitse tehdä muuta kuin sallia tämä, eli yrittää olla tätä varsin outoa olotilaa suuremmin vastustamatta. Sillä oma lihani elää myös kaiken aikaa, se ei poistu minusta kuin vasta kuolemassa, eli jää hautaan: itseasiassa se olen minä, minun sieluni ja henkeni, joka poistun nyt tuolloin kuolleesta lihastani.

      Oikeaa parannusta on tietoisuus tästä ja reaktio tähän olotilaan: KATUMUS eli synnintunto ja -tietoisuus sekä USKO evankeliumiin eli Jeesuksen sovitustyöhön, Herruuteensa minussa ja minussa tapahtuvan lahjavanhurskautuksensa sallimisessa. Tämä lahjavanhurskautus tulee ihmisen itse sallia, tässä on se mahd. ihmisen oma "tekojen parannus": koska Kristus nyt elää minussa, sallin tämän, enkä vastusta ja pyri estämään Häntä.

      Ilm. 3:20
      Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

      Gal. 2:20
      ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
      ~

      • Anonyymi

        "koska Kristus nyt elää minussa, sallin tämän, enkä vastusta ja pyri estämään Häntä."

        Mutta ratkaisukristillinen on tietävinään niin hyvin, että voi Jumalaakin neuvoa, miten pyhitys tehdään ihmisen omilla ratkaisuilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "koska Kristus nyt elää minussa, sallin tämän, enkä vastusta ja pyri estämään Häntä."

        Mutta ratkaisukristillinen on tietävinään niin hyvin, että voi Jumalaakin neuvoa, miten pyhitys tehdään ihmisen omilla ratkaisuilla.

        Emme pelastu itse tekemällä jotain pelastuksemme hyväksi, vaan sillä, ettemme tee yhtään mitään. Mutta tuolloin, kun Isä kutsuu ja alkaa vetää meitä puoleensa, emme vastustele, vaan sallimme Kristuksen Itse, Pyhän Henkensä kautta, tehdä kaiken. Tämä jatkuu koko uudestisyntyneen kristityn elämänajan. Tämä ei siis ole kertaluonteinen, vaan jatkuva olotila.

        Tämä on Vapahtajan toimenkuva, meidän taas: passiivinen suostumus pelastettavaksi, sillä itsemme pelastajiksi ja pyhittäjiksi meistä ei ole. Muutoinhan Jeesusta ei tarvittaisikaan ja "Kristus olisi turhaan kuollut".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Emme pelastu itse tekemällä jotain pelastuksemme hyväksi, vaan sillä, ettemme tee yhtään mitään. Mutta tuolloin, kun Isä kutsuu ja alkaa vetää meitä puoleensa, emme vastustele, vaan sallimme Kristuksen Itse, Pyhän Henkensä kautta, tehdä kaiken. Tämä jatkuu koko uudestisyntyneen kristityn elämänajan. Tämä ei siis ole kertaluonteinen, vaan jatkuva olotila.

        Tämä on Vapahtajan toimenkuva, meidän taas: passiivinen suostumus pelastettavaksi, sillä itsemme pelastajiksi ja pyhittäjiksi meistä ei ole. Muutoinhan Jeesusta ei tarvittaisikaan ja "Kristus olisi turhaan kuollut".

        antti wuoltee jatkaa ratkaisukristillisyyden hokemista. Myös pakanapappi on tehnyt itse omat ratkaisunsa. Hänen ratkaisunsa on kristityn näytteleminen ja eksyttäminen, sillä myös jumalattomuus ja pahuus vaatii ratkaisut ja päätökset.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Emme pelastu itse tekemällä jotain pelastuksemme hyväksi, vaan sillä, ettemme tee yhtään mitään. Mutta tuolloin, kun Isä kutsuu ja alkaa vetää meitä puoleensa, emme vastustele, vaan sallimme Kristuksen Itse, Pyhän Henkensä kautta, tehdä kaiken. Tämä jatkuu koko uudestisyntyneen kristityn elämänajan. Tämä ei siis ole kertaluonteinen, vaan jatkuva olotila.

        Tämä on Vapahtajan toimenkuva, meidän taas: passiivinen suostumus pelastettavaksi, sillä itsemme pelastajiksi ja pyhittäjiksi meistä ei ole. Muutoinhan Jeesusta ei tarvittaisikaan ja "Kristus olisi turhaan kuollut".

        Pysyn silti katolilaisena.


      • Anonyymi
        PasiToivonen2 kirjoitti:

        Pysyn silti katolilaisena.

        Senkun pysyt. Oletko myös "hyvä katolilainen"?

        Kantsuu olla. Kaiken varalta, jos ei Kristuksen täytetty työ sittenkään riitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        antti wuoltee jatkaa ratkaisukristillisyyden hokemista. Myös pakanapappi on tehnyt itse omat ratkaisunsa. Hänen ratkaisunsa on kristityn näytteleminen ja eksyttäminen, sillä myös jumalattomuus ja pahuus vaatii ratkaisut ja päätökset.

        Anteeksi, jos viittaat edellisiin kirjoituksiini: en ole antti wuoltee enkä myöskään pakanapappi, en minkäänlainen pappi (ellei kristittyjen, nk. yleistä pappeutta sellaiseksi lasketa) vaan kristitty, paljon kärsinyt ja pelastettu syntinen nainen.

        Tuon alle laittamani, virsi 275:n, erityisesti 2. säkeistö, herkisti kyyneleet silmistäni:

        Sua, Jeesus, kiitän ainian,
        kun hädästä mun nostit,
        joit vihan maljan katkeran
        ja verelläs mun ostit.
        On autuuteni sinussa:
        mä elän laupeudesta.

        Minun osuuteni oli ainoastaan mennä polvilleni sänkyä vasten, laittaa käteni ristiin ja rukoilla tätä, suostua ja luovuttaa itseni Jumalan tahdon alle.

        Psalmi 40:1-17
        Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
        1 Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.
        2 Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.
        3 Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

        4 Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!
        5 Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.
        6 Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

        7 Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.
        8 Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."
        9 Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.
        10 Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

        11 Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.
        12 Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.
        13 Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.

        14 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen; peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.
        15 Tyrmistykööt häpeästänsä ne, jotka minulle sanovat: "Kas niin, kas niin!"
        16 Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"

        17 Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.
        ~


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        oletkos eila?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        oletkos eila?

        En ole Eila. Kukas hän on? Joku Tv7:lta tunnettu? En edes katso Tv7:aa.


    • Anonyymi

      Helluntailaisten ja muiden ratkaisuoppi on teoilla pelastumisen uskonto, ei kristinuskoa. Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla. Ef 2.

      Ratkaisuntekijät ehkä tietämättään, ymmärtämättään joutuvat lain alle. Sitten heidän tulkintansa ja oppinsa vääristyvät kohti judaismia, tai tekojen kautta pelastumisen haaveiluksi. Monet Raamatunkohdat heidän suussaan vääntyvät teoilla pelastumisen uskonnoksi. Sellaiset, jotka uskovan mielestä ovat aivan selviä ja täysin erilaisia.

      Ratkaisukristilliset ovat lähteneet kuin sivuraiteelle. Kun on alkuun lähdetty omilla teoilla, omilla ratkaisuilla, niin ei sillä ole mitään tekemistä lahjavanhurskauden kanssa, eikä kristinuskon kanssa. Ei ihmisestä tee kristittyä se, että leikkii ja pallottelee Raamatulla, tai viisasteluilla, esim. vapaan tahdon filosofialla.

      Pelastus ei ole mikään tee-se-itse-projekti, jossa neljää tai viittä kohtaa noudattamalla hankitaan pelastus itsellensä. Kuitenkin tällaisia tee-se-itse-projekteja opetetaan ratkaisukristillisten lehdissä ja traktaateissa. Esim. Hyvä sanoma, Jeesus-uutisia, jne.

      https://keskustelu.suomi24.fi/t/16067598/ratkaisukristillisyyden-vaaryys

    • Anonyymi

      Sikamaista tai hölmöä, että helluntailaisuuden palstalla julistetaan luterilaista lahjavanhurskautta edes sanomatta: eihän tämä ole mikään helluntailainen oppi, eikä helluntailaisuudesta keskustelemista. Ratkaisukristillinenkö tämän esityksen keksi, teeskennelläkseen, että ratkaisukristilliset ovat muka jotain lahjavanhurskauteen uskojia? Mitä teillä on tekemistä lahjavanhurskauden kanssa? Helluntailaisuus on uskonto, jossa kuvittelevat pelastuvansa omilla teoilla.

      • Anonyymi

        OIetko antti wuoltee vai itse perkele?


    • Anonyymi

      Usko on hyvä armolahja. Lahjavanhurskaus ja uudestisyntyminen ovat nekin uskonelämän osa-alueita. Kun ihminen käyp` uskontielle hänen elämänsä voi muuttua kertaheitolla. Hän voi jopa kertoa tarkan hetken ja tarkan ajan uskonratkaisunsa tekemiseen. Ihminen voi muuttua täysin, niin että paraimmillaan hänen läheisensä sen huomaavat. Siis hän tekee USKONRATKAISUN, joka positiivisuudessaan saa hänen elämänsä uuteen muutokseen, uudestisyntymiseen.
      Mutta. Jotta asia ei olisi näin pelkistetty, ihminen voi syntyä uudesti, myös ajan kanssa, elämänsä varrella. Kasvaa, tavallaan uudeksi luomukseksi. Tämä myös saattaa parhaimmillaan näkyä myös hänen teoissaan. Hän voi jopa kysyä joltakin tutulta, tai täysin vieraalta: "Mitä sinulle kuuluu? Miten menee?"

      Pieni asia, jolla voi olla isokin merkitys kanssaihmiselle, lähimmäiselle.
      Tämä ei ollut nyt tarkoitettu Raamattupohjaisena teologiana, vaan mietiskelyn ja pohdinnan tuloksena syntynyt esimerkki.
      Usko on vapaaehtoinen valinta myöskin ja ennenkaikkea lahja. Ja sen lahjan voi ainoastaan vaan ottaa vastaan, Ja lahjan antaja on Jeesus Kristus. Nasaretilainen. Tämä oli tarkoitettu selventämään, mistä periaatteessa on uskossa kysymys. Lyhykäisyydessään.

    • Anonyymi

      Itsensä täydelliseksi julistaminen ja itsensä epätäydelliseksi julistaminen tapahtuvat molemmat ihmisestä itsestä käsin. Ihminen, joka on siis vain ihminen, lausuu molemmat "tuomiot" itsensä yli. Kyse onkin siitä, millä perusteella "tuomio" julistetaan. Epätäydelliseksi julistaminen tapahtuu käsittääkseni aina niin, että ihminen katsoo itseensä, itseään ja elämäänsä, sisäistä ja ulkoista, ja toteaa: "Ei kovin hyvältä näytä", ja lausuu epätäydellisyys-tuomionsa itsensä yli. Mutta tällöin ihminen vertaa itseään johonkin ihanteeseen, joka EI OLE HÄN ITSE. Ihminen on erillinen "minä", ja ihanne, johon hän itseään vertaa, on erillinen Jokin - vaikkapa Mooseksen laki tai Kristuksen esimerkki. Jos "tuomion" on tapahduttava näin - tällaisten ehtojen vallitessa - varmasti kaikki joutuvat antamaan itsestään lausunnon "epätäydellinen".
      Mutta Kristuksessa on toisin. Kristuksessa arviota ei suoriteta niin. Kristuksessa ei ole eikä vallitse edellä mainitun kaltaista "erillisyyttä" (siten että Kristus olisi minusta erillinen ja minä Kristuksesta erillinen). Kristuksessa vallitsee YKSEYS. Tästä ja nimenomaan tästä kertovat Viiniköynnös- ja Kristuksen ruumis -vertaukset. Tätä tuntuu ihmisten olevan vaikea käsittää. Viiniköynnöksen oksa ei ole köynnöksestä millään tavoin erillinen eikä ole koskaan ollutkaan; se on yhtä ja samaa orgaanista Ykseyttä, Köynnöstä. Samoin on ruumiinjäsenten kanssa; jos käteni osaisi ajatella ja ajattelisi, ettei se ole osa minua, ei se siltikään olisi minusta erillinen vaan minun käteni - siis MINUA. Samoin on meidän laitamme Kristuksessa; me emme ole Hänestä erillisiä vaan YHTÄ Hänen kanssaan. Ja tässä ykseydessä me olemme tietenkin täydellisiä, koska ei ole olemassa Täydellistä Viiniköynnöstä ilman oksiaan eikä Täydellistä Ihmistä ilman ruumista. TÄMÄ täydellisyys on meidän osamme, ei omasta ansiostamme, vaan Kristuksen ristin ansiosta. Ja TÄMÄ täydellisyys on ja pysyy, koska tämä YKSEYS on ja pysyy. Heti kun me alamme arvioida itseämme jotenkin "erillisinä", me olemme jo leikanneet ajatuksissamme itsemme irti tästä YKSEYDESTÄ, joka on ja pysyy ja joka on totta niin kuin Kristus itse on totta.
      Siksi epätäydellisyys-tuomio on omalla laillaan totuus, mutta tuomiona se on vanhentunut; sen ehdot eivät ole enää voimassa, koska syytekirjelmä naulittiin jo ristille ja meidät itsemme erillisinä itseinä lakkautettiin ristillä. Ja kyseinen vanhentunut tuomio perustuu siis siihen harhakuvitelmaan, että me muka olemme edelleen olemuksemme juuria myöten Kristuksesta erillisiä, kun näin ei ole.
      Ja koska Jeesuksen Kristuksen veri kiertää kaiken aikaa ruumiissaan, se huuhtelee meitä kaiken aikaa puhdistaen meitä jatkuvasti meidän synneistämme. Joten siksikään meidän ei tarvitse arvioida itseämme vajavaisuuksiemme ja syntiemme perusteella, koska ne häipyvät jatkuvalla syötöllä olemattomiin.

      ***

      Syvälle on juurtunut sellainen virheellinen ajatus, että meidät määritellään ja meitä arvioidaan (ja meidän on sopivaa määritellä ja arvioida itseämme) ajatustemme, ajattelumme, tunteidemme, asenteidemme, laiminlyöntiemme, lankeemustemme ja ties minkä meissä ilmenevän perusteella. Tämä ajatus on Mooseksen lain siamilainen kaksonen, eräänlainen moderni uusitestamentillinen "laki". Tämä on täysin yleisinhimillinen ilmiö. Sanoohan Paavalikin, että "pakanat ovat itse itselleen laki". Mutta koska meidät on kuoletettu pois niin laista, itsestämme kuin itsemme omistamisestakin, emme enää elä me, vaan Kristus meissä. Tällöin on niin, että jo ensimmäinen itsetuomiota hamuava ajatuksen aihiokin on eräänlainen kangastus - kangastus erillisestä (ja samalla vähintäänkin jossakin määrin autonomisesta) itsestä, joka kuvittelee voivansa ryhtyä tuomitsemaan itseään erillisesti ja erillisenä. Ilmaus "itsessämme me olemme vain..." on eräs tämän kangastuksen ilmenemismuoto.

      • Anonyymi

        Jos ollenkaan kirjoittamaasi ymmärsin, jäi minulle vaikutelma, että synnintuntokin on tavallaan turhaa ja aiheetonta itsensä tuomitsemista, koska Jeesuksen Kristuksen veri, "joka meissä virtaa", puhdistaa meidät alati synneistämme.
        Automaattisesti!?
        Eli uudestisyntyneen synnintunto, katumus ja anteeksipyynnöt ovat käyneet tarpeettomiksi, jopa pahaksi asiaksi ja halventavat Herran Jeesuksen sovintoverta, koska kaikki synnit ovat jo kertakaikkiaan anteeksi annetut!
        Niin, varsinkin helluntailaisuuteen tämä tuntuisi istuvan hyvin.
        Isä meidän rukous ei ole heidän keskuudessaan todellakaan korkeassa kurssissa.
        Niin sanottu alatien kristillisyys pitää sen sijaan sisällään sen, hengellisenä köyhyytenäkin käsitettävän tosiasian, että uskovan ihmisen on joka päivä ristiinnaulittava syntinen lihansa - ei omin voimin, vaan Jeesukseen Kristukseen turvaten, Hänen nimeään avuksi huutaen.

        s-seutulainen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ollenkaan kirjoittamaasi ymmärsin, jäi minulle vaikutelma, että synnintuntokin on tavallaan turhaa ja aiheetonta itsensä tuomitsemista, koska Jeesuksen Kristuksen veri, "joka meissä virtaa", puhdistaa meidät alati synneistämme.
        Automaattisesti!?
        Eli uudestisyntyneen synnintunto, katumus ja anteeksipyynnöt ovat käyneet tarpeettomiksi, jopa pahaksi asiaksi ja halventavat Herran Jeesuksen sovintoverta, koska kaikki synnit ovat jo kertakaikkiaan anteeksi annetut!
        Niin, varsinkin helluntailaisuuteen tämä tuntuisi istuvan hyvin.
        Isä meidän rukous ei ole heidän keskuudessaan todellakaan korkeassa kurssissa.
        Niin sanottu alatien kristillisyys pitää sen sijaan sisällään sen, hengellisenä köyhyytenäkin käsitettävän tosiasian, että uskovan ihmisen on joka päivä ristiinnaulittava syntinen lihansa - ei omin voimin, vaan Jeesukseen Kristukseen turvaten, Hänen nimeään avuksi huutaen.

        s-seutulainen

        Olen ex-helluntailainen, koska sen ratkaisukristillisyyys ja vapaan tahdon idea ovat minusta evankeliumin täydelllinen vastakohta.
        Sinä sen sijaan olet tehnyt ns. alatien kristillisyydestäsi itsellesi ansion edes tajuamatta sitä; jos tämän tajuaisit, uskonnollinen kupla päässäsi puhkeaisi, ja vapautuisit tuosta harhastasi. Sinulle synnintunto on vaihdon väline käydessäsi kauppaa muka-armollisen Jumalan kanssa, jonka armo on, totta tosiaan, muka "ilmaista", mutta sitä ei sitten saakaan kuin ainoastaan synnintunnolla ja anelemalla ja hengellistä köyhyyttään itselleen, muille ja Jumalalle vakuuttelemalla.
        Tilanne on yhtä teennäinen kuin se, että menen kauppaan hakemaan "ilmaista" kauraleipää (anteeksiantamus), jonka kauppias (Jumala) ojentaa minulle, kunhan siirrän hänen käteensä pari kolikkoa (synnintunto/katumus/hengellinen köyhyys). Tällaista on ulkokultaisuus. Juuri tällä tavoin fariseukset ylläpitivät jumalasuhdettaan (lue Hugo Odebergin "Kristinusko ja fariseukset", niin päääset tähän asiaan sisälle). Ja tälle ulkokultaisuudelle sokeutuu, kun sitä harjoittaa riittävän pitkään riittävän monen muun kanssauskovaisen kanssa riittävän monta kertaa yhteisiä sanonontoja hokien.
        "Uskovan ihmisen on joka päivä ristiinnaulittava syntinen lihansa" on niin täysin Paavalin opin vastainen väite, ettei sen antipaavalilaisempaa väitettä tämän maan kamaralla ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ex-helluntailainen, koska sen ratkaisukristillisyyys ja vapaan tahdon idea ovat minusta evankeliumin täydelllinen vastakohta.
        Sinä sen sijaan olet tehnyt ns. alatien kristillisyydestäsi itsellesi ansion edes tajuamatta sitä; jos tämän tajuaisit, uskonnollinen kupla päässäsi puhkeaisi, ja vapautuisit tuosta harhastasi. Sinulle synnintunto on vaihdon väline käydessäsi kauppaa muka-armollisen Jumalan kanssa, jonka armo on, totta tosiaan, muka "ilmaista", mutta sitä ei sitten saakaan kuin ainoastaan synnintunnolla ja anelemalla ja hengellistä köyhyyttään itselleen, muille ja Jumalalle vakuuttelemalla.
        Tilanne on yhtä teennäinen kuin se, että menen kauppaan hakemaan "ilmaista" kauraleipää (anteeksiantamus), jonka kauppias (Jumala) ojentaa minulle, kunhan siirrän hänen käteensä pari kolikkoa (synnintunto/katumus/hengellinen köyhyys). Tällaista on ulkokultaisuus. Juuri tällä tavoin fariseukset ylläpitivät jumalasuhdettaan (lue Hugo Odebergin "Kristinusko ja fariseukset", niin päääset tähän asiaan sisälle). Ja tälle ulkokultaisuudelle sokeutuu, kun sitä harjoittaa riittävän pitkään riittävän monen muun kanssauskovaisen kanssa riittävän monta kertaa yhteisiä sanonontoja hokien.
        "Uskovan ihmisen on joka päivä ristiinnaulittava syntinen lihansa" on niin täysin Paavalin opin vastainen väite, ettei sen antipaavalilaisempaa väitettä tämän maan kamaralla ole.

        antti wuoltee, et ole koskaan ollut uskossa Jeesukseen. Se, että olet ex-helluntaineen ei todista uskoasi.
        Judaistioppisi on sitä ilmaista, mistä pitää maksaa ja pitää maksaa lain lain teoilla.
        Jos kenen, niin koko oppisi ja elämäsi on teennäistä ja näyttelemistä ja pelkkää ulkokultaisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ollenkaan kirjoittamaasi ymmärsin, jäi minulle vaikutelma, että synnintuntokin on tavallaan turhaa ja aiheetonta itsensä tuomitsemista, koska Jeesuksen Kristuksen veri, "joka meissä virtaa", puhdistaa meidät alati synneistämme.
        Automaattisesti!?
        Eli uudestisyntyneen synnintunto, katumus ja anteeksipyynnöt ovat käyneet tarpeettomiksi, jopa pahaksi asiaksi ja halventavat Herran Jeesuksen sovintoverta, koska kaikki synnit ovat jo kertakaikkiaan anteeksi annetut!
        Niin, varsinkin helluntailaisuuteen tämä tuntuisi istuvan hyvin.
        Isä meidän rukous ei ole heidän keskuudessaan todellakaan korkeassa kurssissa.
        Niin sanottu alatien kristillisyys pitää sen sijaan sisällään sen, hengellisenä köyhyytenäkin käsitettävän tosiasian, että uskovan ihmisen on joka päivä ristiinnaulittava syntinen lihansa - ei omin voimin, vaan Jeesukseen Kristukseen turvaten, Hänen nimeään avuksi huutaen.

        s-seutulainen

        Luterilaisesta "minä kurja mato matkamies maan" -näkökulmasta tuntuu varmaan karmealta kuulla, että oma oppi on farisealaisuutta. Mutta sitä se nimenomaan on. Se on sen saman kolikon toinen puoli, jonka toisella puolella on ratkaisukristillisyys ja teot. Mikä tuon kolikon nimi on? Se on "Minä ihminen kykenen määrittelemään itseni ja jumalasuhteeni ja kykenen siihen myös jollakin tavoin vaikuttamaan". Ratkaisukristityt vaikuttavat siiheen tahtomisellaan ja tekemisellään, kurjat matomatkamiesmatkaajat synnintunnollaan ja katumuksellaan. On todella epäkypsää ja pinnallista väittää, etteivätkö katumus ja syntien anteeksipyytelemiset ja itsensä alentamiset ole muka (mielen) tekoja. Alatien luterilainen ajattelee mielensä sopukoissa seuuraavasti: "No ok. Teoilla en pysty itseäni pelastamaan. Mitä minulla on sitten Jumalalle annettavanani? No synnintuntoni ja katumukseni! Jospa minä NÄILLÄ saisin Hänen armonsa osakseni! Ja saanhan minä!"
        Mikä on Paavalin näkemys asiasta? Se, että ihmiskunta on niin poispoikennut, ettei KUKAAN edes etsi Jumalaa, ei yksikään. TÄSTÄ näkökulmasta katsoen alatien luterilaisuus on julkeaa pöyhkeyttä, sillä siinä alatien kulkija kuvittelee olevansa sentään sen verran Jumalan puoleen kääntynyt, että osaa sentään katua syntejään.
        Kuinka Jumala sitten Paavalin mukaan ratkaisi tämän ongelman? Viemällä koko ihmiskunnan, täydellisesti poispoikenneen ihmiskunnan, Kristuksen kanssa ristille ja herättämällä Uuden ihmiskunnan Pojassaan henkiin. Ja NYT, taivaaseen astuneessa Kristuksessa, me olemme täydellisiä, emmekä mitenkään vajaita. Tähän yhteyteen, tähän taivaalliseen Kristus-ykseyteen, on mieletiontä survoa sekaan kaiken maailman katumisia ja synnintuntoja ja tekoja ja uskomisia ja epäuskomisia ja onnistumisia ja epäonnistumisia.
        Kaikki ja kaikessa on Kristus, ja jos kaikki ja kaikessa on Kristus, silloin minä olen lakannut olemasta millään tavoin merkityksellinen, koska minä olen lakannut olemasta Kristuksesta millään tavoin ERILLINEN; me olemme YHTÄ, YKSI.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luterilaisesta "minä kurja mato matkamies maan" -näkökulmasta tuntuu varmaan karmealta kuulla, että oma oppi on farisealaisuutta. Mutta sitä se nimenomaan on. Se on sen saman kolikon toinen puoli, jonka toisella puolella on ratkaisukristillisyys ja teot. Mikä tuon kolikon nimi on? Se on "Minä ihminen kykenen määrittelemään itseni ja jumalasuhteeni ja kykenen siihen myös jollakin tavoin vaikuttamaan". Ratkaisukristityt vaikuttavat siiheen tahtomisellaan ja tekemisellään, kurjat matomatkamiesmatkaajat synnintunnollaan ja katumuksellaan. On todella epäkypsää ja pinnallista väittää, etteivätkö katumus ja syntien anteeksipyytelemiset ja itsensä alentamiset ole muka (mielen) tekoja. Alatien luterilainen ajattelee mielensä sopukoissa seuuraavasti: "No ok. Teoilla en pysty itseäni pelastamaan. Mitä minulla on sitten Jumalalle annettavanani? No synnintuntoni ja katumukseni! Jospa minä NÄILLÄ saisin Hänen armonsa osakseni! Ja saanhan minä!"
        Mikä on Paavalin näkemys asiasta? Se, että ihmiskunta on niin poispoikennut, ettei KUKAAN edes etsi Jumalaa, ei yksikään. TÄSTÄ näkökulmasta katsoen alatien luterilaisuus on julkeaa pöyhkeyttä, sillä siinä alatien kulkija kuvittelee olevansa sentään sen verran Jumalan puoleen kääntynyt, että osaa sentään katua syntejään.
        Kuinka Jumala sitten Paavalin mukaan ratkaisi tämän ongelman? Viemällä koko ihmiskunnan, täydellisesti poispoikenneen ihmiskunnan, Kristuksen kanssa ristille ja herättämällä Uuden ihmiskunnan Pojassaan henkiin. Ja NYT, taivaaseen astuneessa Kristuksessa, me olemme täydellisiä, emmekä mitenkään vajaita. Tähän yhteyteen, tähän taivaalliseen Kristus-ykseyteen, on mieletiontä survoa sekaan kaiken maailman katumisia ja synnintuntoja ja tekoja ja uskomisia ja epäuskomisia ja onnistumisia ja epäonnistumisia.
        Kaikki ja kaikessa on Kristus, ja jos kaikki ja kaikessa on Kristus, silloin minä olen lakannut olemasta millään tavoin merkityksellinen, koska minä olen lakannut olemasta Kristuksesta millään tavoin ERILLINEN; me olemme YHTÄ, YKSI.

        Mutta Kristus ei asu sinussa, jumalaton pikkaaja, sillä olet Jumalan vihollinen ja palvelet pimeyden ruhtinasta eikä uskovan näytteleminen ole yhtä kuin vaeltamisen Jumalan kanssa. Uskontosi ja selityksesesi ovat pelkkää tyhjyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ex-helluntailainen, koska sen ratkaisukristillisyyys ja vapaan tahdon idea ovat minusta evankeliumin täydelllinen vastakohta.
        Sinä sen sijaan olet tehnyt ns. alatien kristillisyydestäsi itsellesi ansion edes tajuamatta sitä; jos tämän tajuaisit, uskonnollinen kupla päässäsi puhkeaisi, ja vapautuisit tuosta harhastasi. Sinulle synnintunto on vaihdon väline käydessäsi kauppaa muka-armollisen Jumalan kanssa, jonka armo on, totta tosiaan, muka "ilmaista", mutta sitä ei sitten saakaan kuin ainoastaan synnintunnolla ja anelemalla ja hengellistä köyhyyttään itselleen, muille ja Jumalalle vakuuttelemalla.
        Tilanne on yhtä teennäinen kuin se, että menen kauppaan hakemaan "ilmaista" kauraleipää (anteeksiantamus), jonka kauppias (Jumala) ojentaa minulle, kunhan siirrän hänen käteensä pari kolikkoa (synnintunto/katumus/hengellinen köyhyys). Tällaista on ulkokultaisuus. Juuri tällä tavoin fariseukset ylläpitivät jumalasuhdettaan (lue Hugo Odebergin "Kristinusko ja fariseukset", niin päääset tähän asiaan sisälle). Ja tälle ulkokultaisuudelle sokeutuu, kun sitä harjoittaa riittävän pitkään riittävän monen muun kanssauskovaisen kanssa riittävän monta kertaa yhteisiä sanonontoja hokien.
        "Uskovan ihmisen on joka päivä ristiinnaulittava syntinen lihansa" on niin täysin Paavalin opin vastainen väite, ettei sen antipaavalilaisempaa väitettä tämän maan kamaralla ole.

        Joka tapauksessa synti pysyy kuin täi tervassa uskovankin ihmisen lihassa tämän maallisen taaperruksen tappiin saakka. Liha ei synnittömäksi tule.
        Eikä se voikaan.
        Oman lihansa "ristille naulaaminen" ei ole Jeesuksen Kristuksen uudelleen ristiinnaulitsemista, vaikka sitä semmoisena varsinkin vapaissa suunnissa taidetaan pitääkin.
        Mutta puhukaamme sitten naulitsemisen sijaan päivittäisten syntiemme viemistä Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle katumuksessa niitä Jumalalta anteeksi
        anoen.
        "Ja Hän on uskollinen, ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."
        ( 1 Joh. )
        Room. 7:n lopussa Paavali kutsuu itseään viheliäiseksi ihmiseksi ja parahtaa: "Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista", jonka jälkeen hän kiittää Jumalaa "meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta" ja toteaa, että hän tämmöisenään "palvelee mielellä Jumalan lakia ( mielellään/sisimmällään yhtyy Jumalan lakiin ), mutta lihalla synnin lakia."

        s-seutulainen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joka tapauksessa synti pysyy kuin täi tervassa uskovankin ihmisen lihassa tämän maallisen taaperruksen tappiin saakka. Liha ei synnittömäksi tule.
        Eikä se voikaan.
        Oman lihansa "ristille naulaaminen" ei ole Jeesuksen Kristuksen uudelleen ristiinnaulitsemista, vaikka sitä semmoisena varsinkin vapaissa suunnissa taidetaan pitääkin.
        Mutta puhukaamme sitten naulitsemisen sijaan päivittäisten syntiemme viemistä Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle katumuksessa niitä Jumalalta anteeksi
        anoen.
        "Ja Hän on uskollinen, ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."
        ( 1 Joh. )
        Room. 7:n lopussa Paavali kutsuu itseään viheliäiseksi ihmiseksi ja parahtaa: "Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista", jonka jälkeen hän kiittää Jumalaa "meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta" ja toteaa, että hän tämmöisenään "palvelee mielellä Jumalan lakia ( mielellään/sisimmällään yhtyy Jumalan lakiin ), mutta lihalla synnin lakia."

        s-seutulainen

        Sinä olet siinä harhassa, että sinä kuvittelet, että uskovassa olisi muka kaksi luontoa, "henki" ja "liha". Tämä on täysin Paavalin evankeliumin vastainen ajatus. Hän ilmoittaa room. 6:ssa SEITSEMÄN KERTAA meidän kuolleen yhdessä Kristuksen kanssa. Kristus kuoli synnille kerta kaikkiaan ja nyt hän elää Jumalalla, ja SAMOIN ME (room. 6:11). Siis: SAMOIN. Samalla tavoin. Yhtäläisesti. Eikä mitenkään muuten voisi ollakaan, jos ja kun me kerran olimme Hänessä. Ja nyt sinä väität, että Paavali heti seuraavassa luvussa pyörtääkin 6. luvun sanomansa. Että sieltä ristiltä sittenkin selvisi hengissä "liha" (koska Jumala ja Kristus eivät sitten pystyneetkään siitä hankkiutumaan eroon), jota MEIDÄN tulee nyt päivittäin ristiinnaulita, kun Jumala ja Kristus eivät sitä osanneet tehdä.
        Room. 7:n epätoivo syntyy siitä, että siinä kuvailtu henkilö kuvittelee, että nyt hän uutena luomuksena kykenee täyttämään Jumalan lain, tekemään Jumalan kaltaisia tekoja. Mikä on harhakuvitelma. Nimenomaan UUSI LUOMUS on täydellisen voimaton ("ei Poika voi itsestään käsin tehdä yhtään mitään") tekemään mitään hyvää. Lihallisuus ja lihan mukaan eläminen on kuvitelmaa, että me olemme muka jollakin tavoin Jumalan veroisia ja kykenemme tarjoamaan nyt uusina luomuksina Hänelle jotakin. Room. 8:3-4:n vapautus on KUOLEMASSAMME, siinä, että Laki sai JO tuomita meidät kuolemaan. Ja TÄMÄ on lihalliselle mielelle käsittämätöntä, sillä se kuvittelee loputtomiin kykenevänsä tarjoamaan Jumalalle jotakin (vaikkapa sitten synninTUNTOA, jos ei muuta). Lihan mieli ei suostu eikä alistu Jumalan Lain kuolemantuomion alle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet siinä harhassa, että sinä kuvittelet, että uskovassa olisi muka kaksi luontoa, "henki" ja "liha". Tämä on täysin Paavalin evankeliumin vastainen ajatus. Hän ilmoittaa room. 6:ssa SEITSEMÄN KERTAA meidän kuolleen yhdessä Kristuksen kanssa. Kristus kuoli synnille kerta kaikkiaan ja nyt hän elää Jumalalla, ja SAMOIN ME (room. 6:11). Siis: SAMOIN. Samalla tavoin. Yhtäläisesti. Eikä mitenkään muuten voisi ollakaan, jos ja kun me kerran olimme Hänessä. Ja nyt sinä väität, että Paavali heti seuraavassa luvussa pyörtääkin 6. luvun sanomansa. Että sieltä ristiltä sittenkin selvisi hengissä "liha" (koska Jumala ja Kristus eivät sitten pystyneetkään siitä hankkiutumaan eroon), jota MEIDÄN tulee nyt päivittäin ristiinnaulita, kun Jumala ja Kristus eivät sitä osanneet tehdä.
        Room. 7:n epätoivo syntyy siitä, että siinä kuvailtu henkilö kuvittelee, että nyt hän uutena luomuksena kykenee täyttämään Jumalan lain, tekemään Jumalan kaltaisia tekoja. Mikä on harhakuvitelma. Nimenomaan UUSI LUOMUS on täydellisen voimaton ("ei Poika voi itsestään käsin tehdä yhtään mitään") tekemään mitään hyvää. Lihallisuus ja lihan mukaan eläminen on kuvitelmaa, että me olemme muka jollakin tavoin Jumalan veroisia ja kykenemme tarjoamaan nyt uusina luomuksina Hänelle jotakin. Room. 8:3-4:n vapautus on KUOLEMASSAMME, siinä, että Laki sai JO tuomita meidät kuolemaan. Ja TÄMÄ on lihalliselle mielelle käsittämätöntä, sillä se kuvittelee loputtomiin kykenevänsä tarjoamaan Jumalalle jotakin (vaikkapa sitten synninTUNTOA, jos ei muuta). Lihan mieli ei suostu eikä alistu Jumalan Lain kuolemantuomion alle.

        Te ette suhtaudu edes toisiinne kivasti, sinäkin väitit tuon lähimmäisesi olevan "harhassa": Ootko itte, ja miten te siis Jeesukseenkaan silloin kykenette suhtautumaan kuin ihmiseen pitäisi?! Jeesusta ylistäisit tai monjkin kristitty on ylistävinään yli kaikkien rajojen, tai sitä "Jumalaasi"; okkei, no samoinhan minäkin tosinaan teen, mutta teidän PITÄÄ PÄÄSTÄÄ tavallinen veljennekin kasvamaan henkisesti tai ette itsekään kasva...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Te ette suhtaudu edes toisiinne kivasti, sinäkin väitit tuon lähimmäisesi olevan "harhassa": Ootko itte, ja miten te siis Jeesukseenkaan silloin kykenette suhtautumaan kuin ihmiseen pitäisi?! Jeesusta ylistäisit tai monjkin kristitty on ylistävinään yli kaikkien rajojen, tai sitä "Jumalaasi"; okkei, no samoinhan minäkin tosinaan teen, mutta teidän PITÄÄ PÄÄSTÄÄ tavallinen veljennekin kasvamaan henkisesti tai ette itsekään kasva...

        Eli jos toinen sanoo, että 2 3=4, ei missään nimessä saa sanoa, että hän on harhassa? Jos sinä miellät harhassa olemis -ilmauksen noin melodramaattisesti, se ei ole minun vikani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta Kristus ei asu sinussa, jumalaton pikkaaja, sillä olet Jumalan vihollinen ja palvelet pimeyden ruhtinasta eikä uskovan näytteleminen ole yhtä kuin vaeltamisen Jumalan kanssa. Uskontosi ja selityksesesi ovat pelkkää tyhjyyttä.

        Kuulehan nyt, Tuutu, 8-v., ei kannata tällä aikuisten foorumeilla kauheasti kirjoitella. Kannattaa lukea ennemmin läksyjä, jooko?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        antti wuoltee, et ole koskaan ollut uskossa Jeesukseen. Se, että olet ex-helluntaineen ei todista uskoasi.
        Judaistioppisi on sitä ilmaista, mistä pitää maksaa ja pitää maksaa lain lain teoilla.
        Jos kenen, niin koko oppisi ja elämäsi on teennäistä ja näyttelemistä ja pelkkää ulkokultaisuutta.

        Kuuelhan nyt, Tuutu, 8-v, mars läksyjä lukemaan siitä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet siinä harhassa, että sinä kuvittelet, että uskovassa olisi muka kaksi luontoa, "henki" ja "liha". Tämä on täysin Paavalin evankeliumin vastainen ajatus. Hän ilmoittaa room. 6:ssa SEITSEMÄN KERTAA meidän kuolleen yhdessä Kristuksen kanssa. Kristus kuoli synnille kerta kaikkiaan ja nyt hän elää Jumalalla, ja SAMOIN ME (room. 6:11). Siis: SAMOIN. Samalla tavoin. Yhtäläisesti. Eikä mitenkään muuten voisi ollakaan, jos ja kun me kerran olimme Hänessä. Ja nyt sinä väität, että Paavali heti seuraavassa luvussa pyörtääkin 6. luvun sanomansa. Että sieltä ristiltä sittenkin selvisi hengissä "liha" (koska Jumala ja Kristus eivät sitten pystyneetkään siitä hankkiutumaan eroon), jota MEIDÄN tulee nyt päivittäin ristiinnaulita, kun Jumala ja Kristus eivät sitä osanneet tehdä.
        Room. 7:n epätoivo syntyy siitä, että siinä kuvailtu henkilö kuvittelee, että nyt hän uutena luomuksena kykenee täyttämään Jumalan lain, tekemään Jumalan kaltaisia tekoja. Mikä on harhakuvitelma. Nimenomaan UUSI LUOMUS on täydellisen voimaton ("ei Poika voi itsestään käsin tehdä yhtään mitään") tekemään mitään hyvää. Lihallisuus ja lihan mukaan eläminen on kuvitelmaa, että me olemme muka jollakin tavoin Jumalan veroisia ja kykenemme tarjoamaan nyt uusina luomuksina Hänelle jotakin. Room. 8:3-4:n vapautus on KUOLEMASSAMME, siinä, että Laki sai JO tuomita meidät kuolemaan. Ja TÄMÄ on lihalliselle mielelle käsittämätöntä, sillä se kuvittelee loputtomiin kykenevänsä tarjoamaan Jumalalle jotakin (vaikkapa sitten synninTUNTOA, jos ei muuta). Lihan mieli ei suostu eikä alistu Jumalan Lain kuolemantuomion alle.

        1 Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
        2 ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
        3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
        4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
        5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
        6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
        7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
        8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
        9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
        10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
        ( 1 Joh. 1 )


      • Anonyymi
        Saviseutulainen kirjoitti:

        1 Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
        2 ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
        3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
        4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
        5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
        6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
        7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
        8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
        9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
        10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
        ( 1 Joh. 1 )

        Me olemme Kristuksessa täydellisiä pyhiä, jotka tekevät enemmän tai vähemmän syntiä. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
        Sinun logiikallasi julkijumalaton umpiateisti ei kaiketi voi olla julkijumalaton umpiateisti, jos hän tekee vanhurskaita tekoja. Nimittäin jos syntiset teot tekevät Kristuksen kanssa eläväksi tehdystä, kuoleman kautta sovitetusta, pyhästä, nuhteettomasta ja moitteettomasta kristitystä syntisen, silloin vanhurskaat teot tekevät julkijumalattomasta ateistista pyhän. Tällaista on alatiekristillisyyden katala farisealaisuus.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Me olemme Kristuksessa täydellisiä pyhiä, jotka tekevät enemmän tai vähemmän syntiä. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
        Sinun logiikallasi julkijumalaton umpiateisti ei kaiketi voi olla julkijumalaton umpiateisti, jos hän tekee vanhurskaita tekoja. Nimittäin jos syntiset teot tekevät Kristuksen kanssa eläväksi tehdystä, kuoleman kautta sovitetusta, pyhästä, nuhteettomasta ja moitteettomasta kristitystä syntisen, silloin vanhurskaat teot tekevät julkijumalattomasta ateistista pyhän. Tällaista on alatiekristillisyyden katala farisealaisuus.

        Saatamme nyt helposti sanoa ettei meissä enää ole syntiä. "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä" (1.Joh.1:8). Oppi synnittömyydestä johtaa pois totuudesta eli Kristuksesta. "Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi" (Gal. 2:17). Monelle kristitylle on vaikea paikka myöntää läheistensä keskellä olevansa syntinen kaikkine puutteineen ja vikoineen.

        Mieluimmin haluaisimme esittää parempaa mitä olemme ja "luonnollisen" (lihallisen) ihmisemme puolesta pyrkiä tulemaan pyhemmiksi omilla teoillamme. Tämän takia Jumalan laki tulee väliin ja osoittaa meille Pyhän Hengen johdossa synnin kauhistavuuden ja kuinka se riippuu meissä edelleen kiinni. Vain tätä kautta kirkastuu, mitä Jumalan armo todella merkitsee.

        Jos haluamme olla totuudelle kuuliaisia, joudumme tunnustamaan Roomalaiskirjeen tavoin: "Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.

        Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu" (8:6-11).

        Saamme siis elää täällä lihassa Jumalan Pojan uskossa. Täällä elämme uskossa, mutta kerran perillä saamme elää näkemisessä. Olkoon meille kaikille elämä Kristus ja saakoon Hän lahjoittaa meille kaiken, mitä tarvitsemme elämiseen ja jumalisuuteen Hänen tuntemisensa kautta. "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room. 12:1-2).

        ( Lainaus: Pauli Koskinen )


      • Anonyymi
        Saviseutulainen kirjoitti:

        Saatamme nyt helposti sanoa ettei meissä enää ole syntiä. "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä" (1.Joh.1:8). Oppi synnittömyydestä johtaa pois totuudesta eli Kristuksesta. "Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi" (Gal. 2:17). Monelle kristitylle on vaikea paikka myöntää läheistensä keskellä olevansa syntinen kaikkine puutteineen ja vikoineen.

        Mieluimmin haluaisimme esittää parempaa mitä olemme ja "luonnollisen" (lihallisen) ihmisemme puolesta pyrkiä tulemaan pyhemmiksi omilla teoillamme. Tämän takia Jumalan laki tulee väliin ja osoittaa meille Pyhän Hengen johdossa synnin kauhistavuuden ja kuinka se riippuu meissä edelleen kiinni. Vain tätä kautta kirkastuu, mitä Jumalan armo todella merkitsee.

        Jos haluamme olla totuudelle kuuliaisia, joudumme tunnustamaan Roomalaiskirjeen tavoin: "Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.

        Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu" (8:6-11).

        Saamme siis elää täällä lihassa Jumalan Pojan uskossa. Täällä elämme uskossa, mutta kerran perillä saamme elää näkemisessä. Olkoon meille kaikille elämä Kristus ja saakoon Hän lahjoittaa meille kaiken, mitä tarvitsemme elämiseen ja jumalisuuteen Hänen tuntemisensa kautta. "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room. 12:1-2).

        ( Lainaus: Pauli Koskinen )

        Aha. Tämä meni tällaiseksi. Ohipuhumiseksi. Toista ei tarvitse huomoida kommentissaan lainkaan. Toisaalta jos SEN menisi tekemään, voisi joutua ajatteleman omilla aivoillaan eikä voisi koko ajan siteerata jotakuta muuta ja hokea loputtomiin omia uskonnollisia mantrojaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aha. Tämä meni tällaiseksi. Ohipuhumiseksi. Toista ei tarvitse huomoida kommentissaan lainkaan. Toisaalta jos SEN menisi tekemään, voisi joutua ajatteleman omilla aivoillaan eikä voisi koko ajan siteerata jotakuta muuta ja hokea loputtomiin omia uskonnollisia mantrojaan.

        Filosofeeraamalla, omien järjenpäätelmiensä kannattelemana, ei Jumalan sanaa pidä lähteä selvittelemään, saati muille selittämään.
        Vaikka Raamatun osaisi ulkoa kannesta kanteen, oikein ja väärin päin, ei se ihmiselle aukea, elleivät hänen hengelliset silmänsä ole saaneet avautua.
        Toisin sanoen uskosta osaton, uudestisyntymätön, ihminen lukee, tulkitsee ja selittää Raamatun sanaa kirjaimen kuolleessa, ei Hengen eläväksi tekevässä, tilassa. Vaikka hänen ÄO:sä olisi miten korkea tahansa.
        Ei maha mittään. Niin se vain on.
        "Ja kaikille jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, ja jotka eivät ole syntyneet verestä, eikä lihan tahdosta, eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

        s-seutulainen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Filosofeeraamalla, omien järjenpäätelmiensä kannattelemana, ei Jumalan sanaa pidä lähteä selvittelemään, saati muille selittämään.
        Vaikka Raamatun osaisi ulkoa kannesta kanteen, oikein ja väärin päin, ei se ihmiselle aukea, elleivät hänen hengelliset silmänsä ole saaneet avautua.
        Toisin sanoen uskosta osaton, uudestisyntymätön, ihminen lukee, tulkitsee ja selittää Raamatun sanaa kirjaimen kuolleessa, ei Hengen eläväksi tekevässä, tilassa. Vaikka hänen ÄO:sä olisi miten korkea tahansa.
        Ei maha mittään. Niin se vain on.
        "Ja kaikille jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, ja jotka eivät ole syntyneet verestä, eikä lihan tahdosta, eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

        s-seutulainen

        Jos tässä joku on filosofeerannut ja vedonnut järjen päätelmiin - ja ah niin tekonöyrässä "alatien" äänensävyssä - niin sinä. On se metkaa kun teidän Paavalin vastustajien on niin helppo viskellä raamatunlauseita ja kuorruttaa niitä sitten farisealaisilla tekonöyrillä opeillanne. Ihan noin niin kuin vinkiksi: sinulle niiiiiiiiiin rakkaat synnintuntosi ja katumuksesi, joita sinä olet joka väliin tunkemassa ja tyrkyttämässä (ja armon ehdoiksi asettamassa), eivät ole kuolleet ihmiskunnan edestä ristillä. Tämä saattaa tulla sinulle järkytyksenä, mutta niin se vain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tässä joku on filosofeerannut ja vedonnut järjen päätelmiin - ja ah niin tekonöyrässä "alatien" äänensävyssä - niin sinä. On se metkaa kun teidän Paavalin vastustajien on niin helppo viskellä raamatunlauseita ja kuorruttaa niitä sitten farisealaisilla tekonöyrillä opeillanne. Ihan noin niin kuin vinkiksi: sinulle niiiiiiiiiin rakkaat synnintuntosi ja katumuksesi, joita sinä olet joka väliin tunkemassa ja tyrkyttämässä (ja armon ehdoiksi asettamassa), eivät ole kuolleet ihmiskunnan edestä ristillä. Tämä saattaa tulla sinulle järkytyksenä, mutta niin se vain.

        On.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet siinä harhassa, että sinä kuvittelet, että uskovassa olisi muka kaksi luontoa, "henki" ja "liha". Tämä on täysin Paavalin evankeliumin vastainen ajatus. Hän ilmoittaa room. 6:ssa SEITSEMÄN KERTAA meidän kuolleen yhdessä Kristuksen kanssa. Kristus kuoli synnille kerta kaikkiaan ja nyt hän elää Jumalalla, ja SAMOIN ME (room. 6:11). Siis: SAMOIN. Samalla tavoin. Yhtäläisesti. Eikä mitenkään muuten voisi ollakaan, jos ja kun me kerran olimme Hänessä. Ja nyt sinä väität, että Paavali heti seuraavassa luvussa pyörtääkin 6. luvun sanomansa. Että sieltä ristiltä sittenkin selvisi hengissä "liha" (koska Jumala ja Kristus eivät sitten pystyneetkään siitä hankkiutumaan eroon), jota MEIDÄN tulee nyt päivittäin ristiinnaulita, kun Jumala ja Kristus eivät sitä osanneet tehdä.
        Room. 7:n epätoivo syntyy siitä, että siinä kuvailtu henkilö kuvittelee, että nyt hän uutena luomuksena kykenee täyttämään Jumalan lain, tekemään Jumalan kaltaisia tekoja. Mikä on harhakuvitelma. Nimenomaan UUSI LUOMUS on täydellisen voimaton ("ei Poika voi itsestään käsin tehdä yhtään mitään") tekemään mitään hyvää. Lihallisuus ja lihan mukaan eläminen on kuvitelmaa, että me olemme muka jollakin tavoin Jumalan veroisia ja kykenemme tarjoamaan nyt uusina luomuksina Hänelle jotakin. Room. 8:3-4:n vapautus on KUOLEMASSAMME, siinä, että Laki sai JO tuomita meidät kuolemaan. Ja TÄMÄ on lihalliselle mielelle käsittämätöntä, sillä se kuvittelee loputtomiin kykenevänsä tarjoamaan Jumalalle jotakin (vaikkapa sitten synninTUNTOA, jos ei muuta). Lihan mieli ei suostu eikä alistu Jumalan Lain kuolemantuomion alle.

        "Sinä olet siinä harhassa, että sinä kuvittelet, että uskovassa olisi muka kaksi luontoa, henki ja liha. Tämä on täysin Paavalin evankeliumin vastainen ajatus. "

        Ei-helluntailainen kommentti

        Galatalaiskirje:
        5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
        5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
        5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

        Roomalaiskirje:
        7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
        7:19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
        7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
        7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
        7:22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
        7:23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

        Matteuksen evankeliumi:
        26:41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.


    • Anonyymi

      Ymmärrä "viheliäinen ihminen", että emme me pelastu MIELISTELEMÄLLÄ tuota Seemiläistä Mestaria, vaan elämällä Hänen mielensä mukaisesti. Mielistelyssä on aina petosta, mutta miellyttämisessä ei... Voimme julistaa läpi elämämme Jeesuksesta ja apostoleista ja vanhan testmentin profeetoista ja kuninkaista, mutta jos suhteemme siihen "vähimmäiseen veljeemme" on HUONOMPI kuin Jeesukseen - olemme silti kadotetut. Te pienennätte Jeesusta, kuvittelemalla ja uskottelemalla että Häntä pitäisi vain mielistellä, ja koroittamalla Hänen elämänsä ylettömämmin kuin Jeesusta, mutta olihan Jeesus jo ennelta nähnyt senkin, että hän omatkin pappinsa pettävät monia... Jeesuksen elämä oli silti mielenkiintoinen, kyllä siitä paljonkin juttua riittää, ja sellaisiakin asioita, joita ei hänestä Raamatussa kerrota, jotkus saavat selvielle, lukemalla uuden testamentin apokryfejään...

      Vahurskaus lahjana, no tietysti, Ihminenhän on vain Luojansa tekemä "astia" tai nykyisin kuvaavampaa olisi puhua "laitteesta", eli ei ihmisellä, vaikka olisi minkälainen "Elvis", ole kovin selkeästi tunnistettavaa omaa persoonallisutta vieläkään, sen syntyminen tavalliseen ihmiseen olisi "ihmeiden ihme"... Henget riepottelevat meitä aikansa, pistäen meidät tekemään ja puhumaan sitä sun tätä, ja fyysinen tomumajamme on todella lyhytikäinen, mutta mistä ylipäänsä ihmiseen nousi yleensä edes halu jotenkin pelastuttaa itsensä, jonkinlaista itserakkautta ja egoismia? No itserakkaus ei ole aina negatiivista, jos kykenee silti muita rakastamaan samoin, mitaä itsekin itseään... Ihminen on sosiaalinen laite, joskus on kiva ajatella itseään vain pelastuneena, siinä kaikki... Muutoin meidän kokemamme pelot, kärsimykset, kivut ja tuskaahdistukset, eivät ehkä suhteessä "kokoomme" ole pieniä, mutta silti pieniä... Hiukan enemmän pitäisi pelotella Taivaalla kuin Helvetillä, koska Raamattu sanoo, että Taivaaseen pääsee vain "voittajia"....

      • Anonyymi

        Onhan se tuo tajunnavirtakin yksi tapa ilmaista itseään...


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      83
      2122
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      23
      1808
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      31
      1781
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      21
      1530
    5. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      67
      1496
    6. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      76
      1402
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      20
      1364
    8. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1322
    9. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1284
    10. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      72
      1271
    Aihe