Mummo hylätty

Anonyymi

Kymmenen vuotta sitten oli pakko tehdä lastensuojeluilmoitus, kun tyttäreni ei pärjännyt neljän lapsensa kanssa. Vävy vaikutti olevan aivan sekaisin, eikä hänestä ollut mitään apua perheelleen, päinvastoin. Vävy myös pilasi huonolla käytöksellään kaikki perhejuhlamme. Tytär pani välit poikki, ja lastenlasten hoitaminen loppui kuin seinään. -Olen tavannut heidät eräässä sukujuhlassa. -Nyt hän tulisi käymään, mutta koska en halua vävyä kotiini, hän ei tule itsekään . Lapsenlapset katsovat minua kuin ventovierasta ja vieraita he ovat minullekin. 10 vuotta on kulunut, enkä itke enää, mutta lakkaanko koskaan suremasta?

10

113

Vastaukset

  • Jos tyttäreni ei pärjäisi lastensa en tekisi lastensuojeluilmoitusta, vaan me hänen vanhempansa ja sisaruksensa auttaisimme häntä.
    Lastensuojeluilmoitus on äärimmäinen toimenpide, joka tehdään, kun lapsen terveys on vaarassa eikä mitään muuta ratkaisua ole saatavilla! Jos kukaan ei ollut esim. kuolemaisillaan nälkään, ilmoitus on ollut jossain mielessä aiheeton.
    Olisit voinut keskustella tyttäresi kanssa, minkälaista apua hän suostuu ottamaan vastaan esim. kuntien perhetyöntekijöiltä, jos itse et ole pystynyt auttamaan.

  • Tuo avaajamummo sai aivan ansionsa mukaan, kun menetti yhteytensä tyttäreensä ja lapsenlapsiinsa. Ehkä tämä jopa on lasten edun mukaista.

    • Äidit jokatapauksessa tyttärensä kasvattaa - äidiksikin. Näin on ollut maailmansivu kautta aikain. Ei ole enää puoleen vuosisataan kuitenkaan Suomessa. Täällähän vasemmistovallankumous sai aikaiseksi tuolloin pikkulastenkin äitien töihinlähdön - tasa-arvon nimissä. Kaiketi sen toteuttamiseksi samalla sovittiin myös kirjaamattomat ehdot niin, että tavoite onnistuu ainoastaan 1-2 lasta/perhe. Sodan jälkeinen nuori polvi oli kasvatettu sotakarhujen toimesta äärimmäisen tottelevaisiksi. Nuori nouseva polvi totteli. Jopa niinkin,että monet jäivät vapaaehtoisesti lapsettomiksi. Jos lapsia siunaantui enemmän, se oli oma moka taloudellisesti, henkisesti ja sosiaalisesti. Nimittäin tuolloin lapsilisät jäädytettiin ja yhteisverotus perheiltä poistettiin. Esim. neljän lapsen hoitokulujen jälkeen jäi sama summa äidille, mikä olisi tullut yhteisverotuksen kautta mieheltä nettona.
      Oli tosi ovela suunnitelma maamme väkiluvun supistamiseksi ja se onnistui YLI ODOTUSTEN!

      Alkuun tuo "tasa-arvo" toi naisille kaksinkertaisen työpäivän. Eihän äitiys ja koti mihinkään muuttunut, mikä se oli ollutkin ikiajat. Eihän mies mihinkään muuttunut, mitä oli ollut ikiajat!
      Ikiajat nainen huolehti luonnostaan lapsistaan ja kodistaan ja oli siitä onnellinen ja siihen pyrki.
      Ikiajat mies on rakastanut TYÖTÄ (Raamatussakin näin).
      Tasa-arvo-keksintö oli ideologia, jonka alkuunpanijoiden motiiveja pitäisi viimeistään nyt alkaa tarkastelemaan tosissaan. Nimittäin ainakin Suomessa se on saanut aikaan tilanteen, mikä on nyt katastrofaalinen.

      Kun äidit olivat poissa kodeistaan ja lapset hoidoissaan, se rakensi juopaa heidän symbioosiin.
      Tapahtui vieraantumista. Sama vieraantuminen alkoi kohdata parisuhdetta, koska pitkän päivän aikana molemmille puolisoille rakentui työpaikoilla uusia verkostoja. Avioerojen myötä lisääntyi samalla erkaantuminen lapsistaan. Perheisiin on kehittynyt nuorisosta maininta "murrosiän ongelmat ja masennus". Sellaista ei koskaan tunnettu maaseudun vilkkaassa työntekotouhussa, mihin nimenomaan jo murrosikäiset saivat iloiten vanhempien kanssa osallistua!

      Itse monilapsiäitinä raskaan työelämän läpikäyneenä ja silti lähes kynsin hampain perheen ehjänä joskin sairastellen säilyttäneenä ymmärrän jokaista neljän lapsen äitiä tänään. Ymmärrän ja säälin tämän katalan Suomen puolesta. Suomen , joka riisti äidiltä lapsen ja sen vuoksi suurimman ilon. Joka jätti maamme lapset puoliorvoiksi erkaantumaan äidistään ja erkaannuttamaan lapsensa isovanhemmistaan - sitä on odotetusti maassamme nyt äärimmäisen paljon. Isovanhempia, jotka tuskin edes vieläkään ymmärtävät , mitä tekivät aikoinaan. Ainakin tuollaiset lastensuojeluilmoitukset heidän taholtaan ovat jo karmeimpia esimerkkejä syvästä ymmärtämättömyydestä. Toivon nuorille vanhemmille voimallista uutta opiskelua entisaikojen luonnollisen äitiyden ja isyyden elämästä. Äitiys pitäisi olla jokaisella tunnemuistissa , mutta vierashoito on heillä sitä liikaa häirinnyt. Nyt siihenkin jo vaaditaan opiskelua uudelleen takaisin luonnollisuuteen.

      Ei Raamatussa turhaan lue: Lapsi on Jumalan lahja vanhemmilleen. Ihminen ymmärtämättömyyttään luovuttaa suojattoman lapsen ventovieraan käsiteltäväksi, mutta ei missään tapauksessa luovuta upouutta Mersuaan yhtä helposti!
      Nurinkurista , jonka vain syvä ymmärtämättömyys saa aikaan!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Äidit jokatapauksessa tyttärensä kasvattaa - äidiksikin. Näin on ollut maailmansivu kautta aikain. Ei ole enää puoleen vuosisataan kuitenkaan Suomessa. Täällähän vasemmistovallankumous sai aikaiseksi tuolloin pikkulastenkin äitien töihinlähdön - tasa-arvon nimissä. Kaiketi sen toteuttamiseksi samalla sovittiin myös kirjaamattomat ehdot niin, että tavoite onnistuu ainoastaan 1-2 lasta/perhe. Sodan jälkeinen nuori polvi oli kasvatettu sotakarhujen toimesta äärimmäisen tottelevaisiksi. Nuori nouseva polvi totteli. Jopa niinkin,että monet jäivät vapaaehtoisesti lapsettomiksi. Jos lapsia siunaantui enemmän, se oli oma moka taloudellisesti, henkisesti ja sosiaalisesti. Nimittäin tuolloin lapsilisät jäädytettiin ja yhteisverotus perheiltä poistettiin. Esim. neljän lapsen hoitokulujen jälkeen jäi sama summa äidille, mikä olisi tullut yhteisverotuksen kautta mieheltä nettona.
      Oli tosi ovela suunnitelma maamme väkiluvun supistamiseksi ja se onnistui YLI ODOTUSTEN!

      Alkuun tuo "tasa-arvo" toi naisille kaksinkertaisen työpäivän. Eihän äitiys ja koti mihinkään muuttunut, mikä se oli ollutkin ikiajat. Eihän mies mihinkään muuttunut, mitä oli ollut ikiajat!
      Ikiajat nainen huolehti luonnostaan lapsistaan ja kodistaan ja oli siitä onnellinen ja siihen pyrki.
      Ikiajat mies on rakastanut TYÖTÄ (Raamatussakin näin).
      Tasa-arvo-keksintö oli ideologia, jonka alkuunpanijoiden motiiveja pitäisi viimeistään nyt alkaa tarkastelemaan tosissaan. Nimittäin ainakin Suomessa se on saanut aikaan tilanteen, mikä on nyt katastrofaalinen.

      Kun äidit olivat poissa kodeistaan ja lapset hoidoissaan, se rakensi juopaa heidän symbioosiin.
      Tapahtui vieraantumista. Sama vieraantuminen alkoi kohdata parisuhdetta, koska pitkän päivän aikana molemmille puolisoille rakentui työpaikoilla uusia verkostoja. Avioerojen myötä lisääntyi samalla erkaantuminen lapsistaan. Perheisiin on kehittynyt nuorisosta maininta "murrosiän ongelmat ja masennus". Sellaista ei koskaan tunnettu maaseudun vilkkaassa työntekotouhussa, mihin nimenomaan jo murrosikäiset saivat iloiten vanhempien kanssa osallistua!

      Itse monilapsiäitinä raskaan työelämän läpikäyneenä ja silti lähes kynsin hampain perheen ehjänä joskin sairastellen säilyttäneenä ymmärrän jokaista neljän lapsen äitiä tänään. Ymmärrän ja säälin tämän katalan Suomen puolesta. Suomen , joka riisti äidiltä lapsen ja sen vuoksi suurimman ilon. Joka jätti maamme lapset puoliorvoiksi erkaantumaan äidistään ja erkaannuttamaan lapsensa isovanhemmistaan - sitä on odotetusti maassamme nyt äärimmäisen paljon. Isovanhempia, jotka tuskin edes vieläkään ymmärtävät , mitä tekivät aikoinaan. Ainakin tuollaiset lastensuojeluilmoitukset heidän taholtaan ovat jo karmeimpia esimerkkejä syvästä ymmärtämättömyydestä. Toivon nuorille vanhemmille voimallista uutta opiskelua entisaikojen luonnollisen äitiyden ja isyyden elämästä. Äitiys pitäisi olla jokaisella tunnemuistissa , mutta vierashoito on heillä sitä liikaa häirinnyt. Nyt siihenkin jo vaaditaan opiskelua uudelleen takaisin luonnollisuuteen.

      Ei Raamatussa turhaan lue: Lapsi on Jumalan lahja vanhemmilleen. Ihminen ymmärtämättömyyttään luovuttaa suojattoman lapsen ventovieraan käsiteltäväksi, mutta ei missään tapauksessa luovuta upouutta Mersuaan yhtä helposti!
      Nurinkurista , jonka vain syvä ymmärtämättömyys saa aikaan!

      Olet selvästi syvästi pohtinut asiaa ja monilta osin olen kanssasi samaa mieltä. Minulla on työelämää pien takana 40 vuotta ja vielä viisi vuotta eläkeikään, mikäli se ei karkaa vielä kauemmaksi. Lapset ovat aikuisia ja työssäkäymiseni elinehto onkin ollut se, että me molemmat vanhemmat huolehdimme myös kodista ja lapsistamme kykyjemme mukaan.

      Mieheni on aina ollut rakastunut työhönsä, mutta hänen mielestään sellaista vaihtoehtoa ei ollut olemassa, että jäisin kotiin, kun esikoisemme syntyi. Siispä se merkitsi kotitöiden tasapuolista jakamista.
      Lapsiamme ei myöskään hoidatettu isovanhemmilla, koska halusimme olla yhdessä, perheenä vapaa-aikanamme. Isovanhemmilla kyläiltiin, mutta perheenä, ei niin että isovanhemmilla olisi ollut hoitovelvollisuus. He saivat toki lapsemme hoitoonsa, jos halusivat ja sitä itse pyysivät, mutta silloinkin pitkin hampain. Se aika oli pois meiltä ihanien lastemme seurasta, joka muutoinkin työpäivien vuoksi jäi vähiin. Toisaalta parisuhdeaikaakin tarvitaan ja arvostimme kyllä sitä, että isovanhemmat joskus halusivat aikaa lastemme kanssa.

      Eli jos sinä olet kotiäitiyden puolesta puhuja, en ole täysin kanssasi samaa mieltä. Kun nainen käy töissä, se vaatii mieheltä enemmän ja niin se kuuluu ollakin. Tasavertaisuus työssä tarkoittaa tasavertaisuutta vanhemmuutta. Kotiäitien puolisot vieraantuvat vaimostaan ja lapsistaan ja erohan siinä sitten tulee, kun mies saa ja voi 100 prosenttisesti rakastua työhönsä. Kotona vaimo hoitaa kodin ja lapset 100 prosenttisesti. Ei hyvä näin.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olet selvästi syvästi pohtinut asiaa ja monilta osin olen kanssasi samaa mieltä. Minulla on työelämää pien takana 40 vuotta ja vielä viisi vuotta eläkeikään, mikäli se ei karkaa vielä kauemmaksi. Lapset ovat aikuisia ja työssäkäymiseni elinehto onkin ollut se, että me molemmat vanhemmat huolehdimme myös kodista ja lapsistamme kykyjemme mukaan.

      Mieheni on aina ollut rakastunut työhönsä, mutta hänen mielestään sellaista vaihtoehtoa ei ollut olemassa, että jäisin kotiin, kun esikoisemme syntyi. Siispä se merkitsi kotitöiden tasapuolista jakamista.
      Lapsiamme ei myöskään hoidatettu isovanhemmilla, koska halusimme olla yhdessä, perheenä vapaa-aikanamme. Isovanhemmilla kyläiltiin, mutta perheenä, ei niin että isovanhemmilla olisi ollut hoitovelvollisuus. He saivat toki lapsemme hoitoonsa, jos halusivat ja sitä itse pyysivät, mutta silloinkin pitkin hampain. Se aika oli pois meiltä ihanien lastemme seurasta, joka muutoinkin työpäivien vuoksi jäi vähiin. Toisaalta parisuhdeaikaakin tarvitaan ja arvostimme kyllä sitä, että isovanhemmat joskus halusivat aikaa lastemme kanssa.

      Eli jos sinä olet kotiäitiyden puolesta puhuja, en ole täysin kanssasi samaa mieltä. Kun nainen käy töissä, se vaatii mieheltä enemmän ja niin se kuuluu ollakin. Tasavertaisuus työssä tarkoittaa tasavertaisuutta vanhemmuutta. Kotiäitien puolisot vieraantuvat vaimostaan ja lapsistaan ja erohan siinä sitten tulee, kun mies saa ja voi 100 prosenttisesti rakastua työhönsä. Kotona vaimo hoitaa kodin ja lapset 100 prosenttisesti. Ei hyvä näin.

      Anna tyttäresi tulla käymään, ole iloinen että hän tulee käymään!
      Olisit iloinen että saat tavata lapsenlapsiasi!

      Anna vävysi tulla käymään!
      Sopikaa asia!

      Kysy neuvoa asiantuntijalta miten voitte sopia!

      Tyttäresi on sinun tytär!
      Mieti vähän minkälainen äiti olet, eikö äidin pidä rakastaa lapsiaan?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Anna tyttäresi tulla käymään, ole iloinen että hän tulee käymään!
      Olisit iloinen että saat tavata lapsenlapsiasi!

      Anna vävysi tulla käymään!
      Sopikaa asia!

      Kysy neuvoa asiantuntijalta miten voitte sopia!

      Tyttäresi on sinun tytär!
      Mieti vähän minkälainen äiti olet, eikö äidin pidä rakastaa lapsiaan?

      Tuota noin, vastasit minulle. Minulla ei ole lapsenlapsia. Tarkoitit varmaan vastauksesi tuohon avaukseen? Pitää olla tarkempi ja kommentoida avaukseen. :)


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tuota noin, vastasit minulle. Minulla ei ole lapsenlapsia. Tarkoitit varmaan vastauksesi tuohon avaukseen? Pitää olla tarkempi ja kommentoida avaukseen. :)

      Joo, tarkoitin vastaukseni aloittajalle.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olet selvästi syvästi pohtinut asiaa ja monilta osin olen kanssasi samaa mieltä. Minulla on työelämää pien takana 40 vuotta ja vielä viisi vuotta eläkeikään, mikäli se ei karkaa vielä kauemmaksi. Lapset ovat aikuisia ja työssäkäymiseni elinehto onkin ollut se, että me molemmat vanhemmat huolehdimme myös kodista ja lapsistamme kykyjemme mukaan.

      Mieheni on aina ollut rakastunut työhönsä, mutta hänen mielestään sellaista vaihtoehtoa ei ollut olemassa, että jäisin kotiin, kun esikoisemme syntyi. Siispä se merkitsi kotitöiden tasapuolista jakamista.
      Lapsiamme ei myöskään hoidatettu isovanhemmilla, koska halusimme olla yhdessä, perheenä vapaa-aikanamme. Isovanhemmilla kyläiltiin, mutta perheenä, ei niin että isovanhemmilla olisi ollut hoitovelvollisuus. He saivat toki lapsemme hoitoonsa, jos halusivat ja sitä itse pyysivät, mutta silloinkin pitkin hampain. Se aika oli pois meiltä ihanien lastemme seurasta, joka muutoinkin työpäivien vuoksi jäi vähiin. Toisaalta parisuhdeaikaakin tarvitaan ja arvostimme kyllä sitä, että isovanhemmat joskus halusivat aikaa lastemme kanssa.

      Eli jos sinä olet kotiäitiyden puolesta puhuja, en ole täysin kanssasi samaa mieltä. Kun nainen käy töissä, se vaatii mieheltä enemmän ja niin se kuuluu ollakin. Tasavertaisuus työssä tarkoittaa tasavertaisuutta vanhemmuutta. Kotiäitien puolisot vieraantuvat vaimostaan ja lapsistaan ja erohan siinä sitten tulee, kun mies saa ja voi 100 prosenttisesti rakastua työhönsä. Kotona vaimo hoitaa kodin ja lapset 100 prosenttisesti. Ei hyvä näin.

      Kirjoitin vanhemmuudesta ja tasa-arvo-sanasta myös siitä näkökohdasta, miten ensimmäisen lapseni synnyinaikaan Suomeen ajettiin selkeää Kiinanmallia lapsimäärän vähentämiseksi perheissä. Sanaa Kiinanmalli vältettiin siitä käyttämästä, mutta sensijaan Kiinassa käyttöön otetusta pakkolapsirajoituksesta mediassa tuolloin kirjoitettiin erittäin paljon. Samoin media ei jättänyt epäselväksi 1-2 lapsen riittävyyttä ja ihannointia suomalaisperheissä. Naiset opetettiin ajattelemaan, miten naiselle on urakehitys tärkeämpi asia kuin lapset, mutta pelkästään terveydenkin kannalta kai on edes yksi lapsi tervetullut naiselle.

      No - miten on? Mikä on ihmisen elämä? Itselläni oli kaikki kaikessa monta lasta, mutta työ heidän rinnalla välttämätön paha leivän hankintaan. Sinänsä mukava työ. Suomessa siis alettiin itsenäistymisen varmistuttua toimimaan näin. Maassa olisi ollut tilaa yllinkyllin toisin kuin Kiinassa. Väkimäärä täällä erittäin vähäinen ja silti jo 20 vuotta on kuulutettu taas mediassa , miten ulkomaalaisia pitäisi järjestelmällisesti saada maahamme. Sen sijaan mitään ei tehdä syntyvyyden lisääntymisen hyväksi suomalaisperheissä, vaikka monissa Euroopan maissa on jo ryhdytty toimiin. Esim. muualla 4 lapsen perheisiin kannustetaan helpottamalla äidit kokonaan veronmaksusta, kun palaavat työelämään. Sillä summallahan saa jo monenlaista tukiapua aina siivoojista alkaen kotiinsa sekä tilapäistä muuta kotiapua! Itselläni ei ollut mitään kotiapua . Anoppini oli taas enemmänkin itse apua vaativa ja lievästi sanottuna häiritsevä nuoresta iästään huolimatta. Outo tasa-arvonkannattaja, mihin ajatukseen ei sopinut kuitenkaan poikansa kotityöt.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kirjoitin vanhemmuudesta ja tasa-arvo-sanasta myös siitä näkökohdasta, miten ensimmäisen lapseni synnyinaikaan Suomeen ajettiin selkeää Kiinanmallia lapsimäärän vähentämiseksi perheissä. Sanaa Kiinanmalli vältettiin siitä käyttämästä, mutta sensijaan Kiinassa käyttöön otetusta pakkolapsirajoituksesta mediassa tuolloin kirjoitettiin erittäin paljon. Samoin media ei jättänyt epäselväksi 1-2 lapsen riittävyyttä ja ihannointia suomalaisperheissä. Naiset opetettiin ajattelemaan, miten naiselle on urakehitys tärkeämpi asia kuin lapset, mutta pelkästään terveydenkin kannalta kai on edes yksi lapsi tervetullut naiselle.

      No - miten on? Mikä on ihmisen elämä? Itselläni oli kaikki kaikessa monta lasta, mutta työ heidän rinnalla välttämätön paha leivän hankintaan. Sinänsä mukava työ. Suomessa siis alettiin itsenäistymisen varmistuttua toimimaan näin. Maassa olisi ollut tilaa yllinkyllin toisin kuin Kiinassa. Väkimäärä täällä erittäin vähäinen ja silti jo 20 vuotta on kuulutettu taas mediassa , miten ulkomaalaisia pitäisi järjestelmällisesti saada maahamme. Sen sijaan mitään ei tehdä syntyvyyden lisääntymisen hyväksi suomalaisperheissä, vaikka monissa Euroopan maissa on jo ryhdytty toimiin. Esim. muualla 4 lapsen perheisiin kannustetaan helpottamalla äidit kokonaan veronmaksusta, kun palaavat työelämään. Sillä summallahan saa jo monenlaista tukiapua aina siivoojista alkaen kotiinsa sekä tilapäistä muuta kotiapua! Itselläni ei ollut mitään kotiapua . Anoppini oli taas enemmänkin itse apua vaativa ja lievästi sanottuna häiritsevä nuoresta iästään huolimatta. Outo tasa-arvonkannattaja, mihin ajatukseen ei sopinut kuitenkaan poikansa kotityöt.

      Itse en ole halunnut enempää kuin kolme lasta, koska ison lapsilauman kanssa eläminen on nyky-Suomessa hankalaa eikä omat ja puolisoni resurssit olisi riittäneet antamaan huomiota suuremmalle määrälle lapsia. Taloudellisista resursseista puhumattakaan.

      Tällä lapsiluvulla olemme pystyneet liikkumaan tavallisella henkilöautolla ja asumaan viiden huoneen ja keittiön omakotitalossa. Myös lomamatkat ulkomaille ja kotimaassa ovat onnistuneet kohtuullisin lento- ja hotellikuluin.

      Lapseen kuluu rahaa noin 100 000 euroa per nupelo ja he myös Suomessa tarvitsevat vanhempien rahallista tukea opiskeluaikanaan, niin että rahahanoja ei voi sulkea kun lapsi täyttää 18 vuotta.

      Löytyy monta tekijää, jotka hillitsevät lapsiluvun kasvattamista kovinkaan suureksi. Sitä paitsi naiselle ei ole terveellistäkään synnyttää enempää kuin 3-4 lasta. Tässä kohtaa nainen voi olla itsekäs ja ajatella omaa terveyttään ja jo olemassa olevia lapsiaan, jotka tuskin haluavat hirveää liutaa pikkusisaruksia jakamaan vanhempien huomiota ja taloudellista tukea.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Itse en ole halunnut enempää kuin kolme lasta, koska ison lapsilauman kanssa eläminen on nyky-Suomessa hankalaa eikä omat ja puolisoni resurssit olisi riittäneet antamaan huomiota suuremmalle määrälle lapsia. Taloudellisista resursseista puhumattakaan.

      Tällä lapsiluvulla olemme pystyneet liikkumaan tavallisella henkilöautolla ja asumaan viiden huoneen ja keittiön omakotitalossa. Myös lomamatkat ulkomaille ja kotimaassa ovat onnistuneet kohtuullisin lento- ja hotellikuluin.

      Lapseen kuluu rahaa noin 100 000 euroa per nupelo ja he myös Suomessa tarvitsevat vanhempien rahallista tukea opiskeluaikanaan, niin että rahahanoja ei voi sulkea kun lapsi täyttää 18 vuotta.

      Löytyy monta tekijää, jotka hillitsevät lapsiluvun kasvattamista kovinkaan suureksi. Sitä paitsi naiselle ei ole terveellistäkään synnyttää enempää kuin 3-4 lasta. Tässä kohtaa nainen voi olla itsekäs ja ajatella omaa terveyttään ja jo olemassa olevia lapsiaan, jotka tuskin haluavat hirveää liutaa pikkusisaruksia jakamaan vanhempien huomiota ja taloudellista tukea.

      Viisaat psyykeopettajat sanovat mielellään, että lapsen opettaa koko kylä. Näin oli ennen. Valmiiksi jo kaikki kyläläiset olivat sukua keskenään ja tunsivat VASTUUTA toisistaan. Sodassa käytettiin sanaa - ventovieraastakin taistelutoverista - veljeä ei jätetä. SE oli ikivanha lauselma kyläyhteisön keskuudessa, missä yhteispelin ja -avuin selviydyttiin kaikista kriisiajoista. Selviydyttiin hyvin tai huonosti, mutta luonnollista oli vastuunkanto toinen toisistaan.

      Kun kansaa alettiin uuden kulttuuri-idean mukaisesti 50v. sitten sullomaan maalta kaupunkiin nopeine kerrostalojen elementtirakentamisineen, se oli erittäin merkittävä muutos maassamme. Kertakaikkiaan mullistava. Siihen saakka oli ollut suurikin lapsimäärä helppoa kasvattaa maaseudun vapaudessa.

      Vanhempani saivat nähdä eläessään valtavan suuren lapsenlapsimääränsä . Kun tänään siitä lapsenlapsimäärästä joillakin yltää edes kolmasosaan, siitä kyllä kuulutetaankin ylpeillen. Vanhempani olivat erittäin onnellisia suursuurperhekunnastaan vanhana.

      10 lapsen kasvattaminenkin olisi nykyisin lastenleikkiä sos.apuineen ja sähkövempaimineen verrattuna omien vanhempieni sähköttömään aikaan.
      Vanhempieni oikean, siis todella suurperheen viimeinen lapsi oli ainoa, joka pääsi syntymään sähkön valaisemaan kotiin. Siitä kului vielä monta vuotta pulsaattoripyykkikoneen saantiin. Kaikki apu oli ennen kyläyhteisöissä sota-aika ml:n talkooapua puolin ja toisin. Nyt luonnollisesta perhe-elämästä on nuoriso vieraannutettu oudoin tiedon ja taidon opetuksin ml .liian usein heidän erillään asuvat vanhemmat.

      Kaikenkaikkiaanhan on elämässä niin, että mikään oikea vaivannäkö ei jää turhaksi. Mitkä ovat itsekunkin elämänarvot? Kuka ne jakaa? Mitä tietoa ja kokemusta tänään tarjotaan nuorisolle - ennenkaikkeako täydellistä vapautta seksissä eli haureudessa, mihin ei enää helposti sovellu lapsi joukkoon? Tänään kaiken näkeminen on toisin kuin esim . isoäitini elämässä, missä ei televisiota ollut . Nyt jokaisen kotia hallitsee elektroniikka, missä voimme googlen kautta tutkia kaikki maan kolkat ja ihmetellä nähtävyyksiä. Kaikki on tehty helpoksi. Ei edes tarvitse lähteä lentokoneella saastuttamaan ilmastoa.
      Mielenkiintoista oli joskus taannoin katsella amerikkalaista dokumettifilmiä perheestä, joka asui maaseudulla ja jossa oli 14 lasta. Koska olivat kaukana kaupungista, äiti opetti lapsia itse oppisuunnitelman mukaan ja sai sitten avukseen muuta kotiapua. Oli todella sydäntälämmittävää katsella, miten nykyajan kaikilla eduilla oli niin valtaisa muutos käytännön kodinhoidossa ja lastenkasvatuksessa entisaikaan nähden. Yksistään auto ja puhelin ovat valtaisa turva maaseudulla!

      "Mistä saat arvot, mistä tiedon ja kokemuksen, noin kun kysytään , mä miettimään jään. Nuoruus on seikkailu suunnaton...." -73 hittejä . Siihen mennessä jo nuorisoa opetettiin iskelmähiteillä koko -60-luku. Tähdiksi laulajia kutsuttiin. Tänään lähes kaikki nuoret haluavat jonkin alueen tähdeksi eli kuuluisaksi . Mahdollisuuksia kyllä siihen tarjotaankin. Epäjumalan palvonta muuttaa muotoaan vuosikymmenestä toiseen ja todellinen viisauden lähde Raamattu jätetään huomiotta. Seurauksena on jo paljon luonnottomuutta ja on enää vaikea löytää luonnollinen onni ja ilo perhe-elämässä.

      Suomessa on nyt tilaa, tavaraa ja mahdollisuuksia. Miksi niitä ei opettaen tarjota nuorisolle todelliseen käyttöön rauhan ja tasapainoisen elämän löytämiseksi ja perhe-elämän arvostuksen palauttamiseen? Kuten se on ollut arvossaan ikiajoista alkaen?

      Onneni on olla Herraa lähellä.https://www.youtube.com/watch?v=VVeq3Wyq0GI&list=RDVVeq3Wyq0GI&start_radio=1


suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Erika ja viisuvalinta

    Cicciolina todella reipas ja mukaansatempaava esitys. Toivottavasti Erika pääsee kisoihin mukaan !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
    Maailman menoa
    143
    4115
  2. Hieman säälittää suomalaisen duunarin sinisilmäisyys

    Ennen vanhaan ei käynyt pienessä mielessäkään, että tehtäisiin töitä ilman liittoon kuulumista. Se oli itsestäänselvyys. Suomen taloudella meni todell
    Maailman menoa
    149
    3990
  3. Hengityssuoja, viruksia vastaan. Ihan pelleilyäkö?

    Kuulemma hengityssuojaimet ovat loppuneet niin apteekeista kuin tukkureiltakin, kertoo Hesari. "Hengityssuojaimet loppuivat tukkureilta ja monista ap
    Maailman menoa
    106
    3887
  4. Coronavirus-hysteria

    Mihinkähän mittakaavoihin tuo hysteria pääsee? Luuletteko, että kohta vaikkapa bussilastillinen tyhjenee jonkun yskäistyä seuraavassa etapissa? Entä m
    Maailman menoa
    100
    2824
  5. Seinäjoella jälleen kuolonkolari

    Kyllä eikö näitä teitä saada sellaiseen kuntoon, että ihmiset (jotka on pakotettu käymään töissä) voisivat taittaa taivaltaan ilman järjetöntä kuolema
    Seinäjoki
    30
    1172