Väinö Siikaniemi oli hyvin kiinnostunut Rannan itämaisesta tyylistä ja koetti olla avuksi myös Rannan teosten julkaisussa ja niiden esittämisessä nuoren säveltäjän uran alkuvaiheilla 1920-luvulla. Väinö Siikaniemi oli myös naimisissa laulajatar Oili Siikanimen kanssa, joka lauloi Rannan lauluja mieluusti, ja joka myös piti Rarahua yhtenä suosikkilauluistaan (ks. luku 3.4.2.). Siikaniemi esimerkiksi kirjoittaa 3.4.1925: [...] Aziade (sic) y.m. aiheet houkuttavat jo näin puusta katsoenkin. Kunhan vielä se Oceania joskus tulisi!”. Siikaniemi (1929) kirjoitti Rannan itämais-eksoottisista teoksista laajasti myös Kalevassa Rannan sävellyskonserttipäivänä, 9.2.1929 ilmestyneessä artikkelissaan ja kehuu muun muassa Oceaniaa seuraavasti: Se kuuluu kaikkein karakteristisimpaan ja parhaimpaan, mitä säveltäjä on tehnyt. Laulu ja huilu punovat siinä kaksin värikkään elämän laulajan (sic) ja piano antaa kuin meren mainingeissa huokuvan pohjan. Syntyy mahtavan valtameren aalto, joka rikkoutuu basalttikallioon. Sitten hiljenee meri tyyneksi ulapaksi, jossa kuuluvat ihmeellisen ruokohuilun kaiut ja tuntuu hyväilevä viileys ja suolantuntu ja päilyy vihertävä siniväri. (Emp.) Siikaniemen kuvailu luo värikkään itämais-eksoottisen haavekuvan kaukomaasta, juuri niin kuin musiikillisen orientalisminkin on tarkoitus tehdä.
Sulho rannan laulu Oceania
47
970
Vastaukset
- Anonyymi
Rannan Arabialaisen laulun melodia sisältää paljon muunnesäveliä ja laulajan kannalta melko haastaviakin kulkuja ja hyppyjä. Scottin (2003, 158−159) ja myös Kurkelan (1998, 298) mainitsema itämaista tuntua luova ylinouseva sekunti-intervalli esiintyy melodiassa heti ensimmäisessä tahdissa ja toistuu myös tahdeissa 14, 18 ja 23 (Esim. 3 ja 4). Ensimmäisen säkeen melodiakulku johdattaa kuulijan epäilemättä itämaiseen tunnelmaan vahvistaen pianon alkusoiton aloittamaa itämaisen vaikutelman rakentamista. Melodian neljäsosatriolit vastauksena säestyksen synkopoidulle ja kahdeksasosatrioleja sisältävälle kudokselle hämärtävät kromaattisesti haastavan melodian rytmistä tuntua ja vaikuttavat myös koko kappaleen rytmiikkaan sitä edelleen monipuolistaen, mutta myös monimutkaistaen. Itämaista tuntua vahvistaa myös kuuden viimeisen tahdin aikana kuultava oktaavihypyn sisältävä ja kromaattisesti sekä triolisesti ”kiemurteleva” alaspäinen melodiakulku, jonka nyanssimerkintä ppluo kappaleen loppuun muistuman tunnelman (Esim. 4). Tämän eräänlaisen lopukkeen oktaavihypyn jälkeiset, trioleista koostuvat kaksi tahtia on mahdollista liittää Scottin (2003, 174) orientaalisen representaation ajatuksiin. Scott mainitsee luettelossaan yhdeksi orientaalisuutta teoksessa luovaksi piirteeksi taidokkaat melismat, jotka lauletaan useimmiten ”Ah!” -tavulla (emp.). Vaikka Ranta käyttää Arabialaisen laulun viimeisissä tahdeissa monimutkaisempaa tekstiä, ja hänen sekvenssisesti etenevä melismansa on rakenteeltaan melko yksinkertainen ja kestoltaan lyhyt, voidaan yhteys Scottin ajatukseen silti havaita.
- Anonyymi
Miksei näitäkään upeita lauluja koskaan esitetä sitä konservatiivista sibbee vaan.
- Anonyymi
Arabialaisen laulun runon on kirjoittanut Lauri Pohjanpää. Runon teksti ei juuri viittaa itämaisuuteen, vaan se on tematiikaltaan lähinnä mystinen ja salaista intohimoa kuvaava. Runon puhuja arvuuttelee kuulijoillaan armaansa nimeä esimerkiksi seuraavin säkein: ”Nimen sen jos tahdotte tietää / ken on minun armahain: / sitä muistelkaa / kenen kautta ma enimmin kärsiä sain.”. Pohjanpään runo voitaisiin mystisyytensä ja runon lopun voimakkaita tunteita kuvaavien säkeiden ”kuin suuteloon huulenne viekää / nimi sen niin lausutaan” pohjalta tulkita jollakin tapaa eksoottiseksi ja jopa tulisten tunteiden Itään viittaavaksi.
Arabialaisen laulun itämaisuus rakentuu kuitenkin enemmän Rannan musiikillisen ilmaisun kautta.Arabialaisen laulun sävelkieli on kromaattinen ja yhdistyy Rannan 1920-luvulla suosimaan atonaalisuuteen. Pianosäestyksessä soinnut vaihtuvat lähes joka tahdissa lukuun ottamatta muutamia suvantopaikkoja. Soinnut ovat usein dissonoivia, eivätkä ne purkaudu perinteiseen tapaan. Kappaleen etumerkintä on Es-c, mutta vaikka piano soittaa säestyksen seesteisissä kohdissa selvän c-mollisoinnun, painottuu samaan aikaan soiva basson as-sävel vahvasti hämärtäen harmonista tuntua. Pianosäestyksen sointuja on haastavaa tulkita perinteisen sointuanalyysin keinoin sävellaji-tunnottomuuden ja sointujen sisältämien muunnesävelten vuoksi. Toisaalta Arabialaisen laulun sävelkieltä voitaisiin tulkita myös as-miksolyydisen asteikon kautta, joten täysin atonaaliseksi ei teosta voida määritellä. Monipuolisesta harmonisesta rakenteesta huolimatta säestyksen tekstuuri on kuitenkin melko ohutta ja ilmavaa; pianon vasemman käden stemma soittaa pitkälti vain yksiäänistä, kaukana oikeasta kädestä liikkuvaa oktaaviliikettä, ja säestyksen soinnut ovat rakenteeltaan usein avoimia. Teoksen sointurakenne on monitulkintainen juuri avoimien sointurakenteiden, mutta myös basson sävelen mahdollisen urkupistetulkinnan vuoksi. Säestyksen rytmi rakentuu synkoopille, jota monimutkaistetaan triolirakenteella tahdista 11 eteenpäin (Esim. 2). Rytmiikka on tarkkaa, mutta sekä melodian että säestyksen synkopoinnin ja triolisuuden vuoksi rytmin kuulokuva ei ole selkeä. Etenkin laulun kahden viimeisen rivin melodian melismaattiset kuvioinnit viittaavat seuraavaksi käsiteltävän lauluteoksen Rarahun rubatomaisuuteen. - Anonyymi
Sieluni maa on ääretön niin kuin / Aasia / autio Jäämeren lailla. / Harmaata hiekkaa / hiekkaa ja harmaita paasia / kaikkea kasvua vailla. / Aikoja sitten jäljet on karavaanien hiekka ahminut siellä. [...] Runon ensimmäisessä ja toisessa säkeessä verrataan mielenkiintoisesti Aasiaa ja Jäämerta, mikä ohjaa runon perusteella syntyvää Idän mielikuvaa kylmempään Pohjois-Aasiaan, kun taas seuraavat säkeet viittaavat vahvasti aavikon kuumuuteen.
Pyramiidilaulun runo kertoo nimensä mukaisesti oletettavasti Egyptin pyramideista ja niitä rakennuttaneista faaraoista. Runon tunnelma on kunnioittava, ja tekstissä ylistetään faaraoiden valtaa, jonka pyramidien ikuisuus kuitenkin voittaa. Runo kuvaa myös ohimennen, kuinka jokainen ihminen rakentaa oman pyramidinsa.Te faaraot/uneksijat pyramiidiunien / te olkaa tervehdityt yli vuosien tuhanten! [...] / Kukin meistäkin mittansa mukaan pyramiidin pystyttää [...] / Pyramiidi pysyy ja nähdään / mutta faaraot unohdetaan.Kailaan runoista voidaan löytää yhteyksiä Kurkelan (1998, 296−297) ajatuksiin suomalaisen iskelmän sanoitusten orientaalisista kuvastoista. Runot voidaan sijoittaa Kurkelan aihepiireihin niissä ilmenevien, Orienttiin viittaavien sanojen Aasia, paasi, karavaanit, hiekka, kangastus (Autio maa) ja faaraot, pyramidi (Pyramiidilaulu) nojalla. Runoista molemmat ovat aihepiiriltään lähinnä Kurkelan (emp.) Idän maamerkit -kategoriaa, jonka kuvastoon kuuluvat karavaanit, palmut ja Idän rakennukset (esimerkiksi moskeijat ja rauniot).
Autiossa maassa on piirteitä myös Idän kuumuuden kuvastosta, sillä sen runotekstissä viitataan aavikon hiekkaan ja paaseihin. Edellisessä luvussa analysoitu Rarahu-yksinlaulu voitaisiin myös liittää Nuormaan käyttämien sanojen palmu, Tahiti, Fatahua-virta, yö ja kukka sekä kaihoisan tunnelman vuoksi Kurkelan (emp.) Idän ihmeellinen yö -kategoriaan, jonka kuvasto koostuu hiljaisuudesta, yöllisistä kuvista, kiehtovista tuoksuista, kaihoisista tansseista, unista ja saduista.
Aiemmin analysoitujen Rannan laulujen tapaan myös Aution maan ja Pyramiidilaulun harmoninen rakenne sisältää kromatiikkaa ja modaalisuutta, joskin hieman riisutummassa muodossa. Aution maanhallitsevana piirteenä on pianosäestyksen puolinuotein ja pisteellisin puolinuotein liikkuva oktaavisäestys. Laulun etumerkintä on Des−b, ja säestyksen oktaavit korostavat b-mollisuutta tahtien taitteessa tapahtuvalla ylöspäisellä f−b -oktaaviliikkeellä. Vahvasta kvinttiliikkeestä
79 huolimatta teoksen tonaliteetti ei ole yksiselitteinen, sillä bassokulku liikkuu sävelillä b−f–es–b–f–es–c–e–f(–b), joista muodostuva sävelikkö sisältää sekä b-molliin kuuluvan es-sävelen että f-pohjaiseen tonaliteettiin viittaavaan e−f-johtosävelliikkeen (Esim. 8). Myös oktaavisävelikön sisältämät dissonanssiset intervallit häivyttävät tonaalista tuntua. Aution maan rakenne on kehysmäinen (ABA1); säestyksen kahden tahdin mittaisen bassokulun toistuttua kaksi kertaa seuraa pianovälike, joka johtaa resitatiiviseen ja myös Pyramiidilauluun viittaavaan d-molliseen väliosaan. Pianovälikkeen kautta siirrytään jälleen takaisin ”b-molli”-harmoniaan, ja laulu päättyy purkamattomana f-oktaaville laulumelodian jäädessä e säveleen- Anonyymi
H Metsän pro gradu tutkielmasta
- Anonyymi
Kaikkein uudenaikaisimman osan Sulho Rannan laulutuotannossa muodostavat ”Japanilaiset akvarellit”, jotka on sävelletty laululle huilun, sellon ja pianon säestyksellä. Ne vaikuttavat välittömästi akvarelleilta, sillä pianon osuus synnyttää ikään kuin vesivärien pinnat, joiden välille jää aina jokin täyttämätön paikka. Lauluääni ja huilu kulkevat sellon antamalla pohjalla kuin kimaltavat hopeiset viivat, jotka ovat yhtä edeltä käsin määräämättömät kuin japanilaisen piirroksen epäsymmetrisyys. Ja toisinaan, kun huilun ja laulun hopealanka lähestyvät puolisekunnin etäisyydelle, syntyy pirteä kaiullinen sähköisku, joka saa aikaan kuin hopeisia säkeniä. Niiden säihke tummalla sellopohjalla pianon edelleen laajentaessa kaiullista taustaa näyttäytyy jonkinlaisena ilotulituksena. Sävelvälit ja koko tonaalinen kulku ovat laskemattoman epäsovinnaisia. Ja tuon tuosta vaihtuva tahtilaji lisää esitysvaikeutta. Sointiyhtymäsinänsä lisää mielenkiintoisuutta, mikä näihin lauluihin nähden etupäässä syntyy intellektuaalisuuden tietä.
- Anonyymi
Sulho rannan Kiinalaisten runojen ja Japanska akvareller -sarjan musiikki ei ole ehkä sitä, mitä voisi ”perinteisesti” odottaa sävelletyn tunnelmallisia maisemakuvauksia sisältäviin runoihin. Perinteisellä tässä tarkoitetaan sellaista enimmäkseen pentatoniikalle perustuvaa itämaisuutta, mikä usein tulee ensimmäisenä mieleen kiinalaisuudesta tai japanilaisuudesta puhuttaessa, ja jota Ranta hyödyntää myöhemmin esimerkiksi Kirsikankukkajuhla teoksessa. Laulusarjojen musiikki nojaa paremminkin Rannan ensimmäisen sävellyskonsertin yleisempään tyyliin, jota väritti vahvasti kromatiikka ja atonaalisuus. Kiinalaisia runoja ja Japanska akvareller eivät ole atonaalisuudelta aivan konsertin ensimmäisenä numerona kuullun Quartetto inquieton tasalla, mutta ne eroavat kuitenkin melko selvästi Rannan muista itämais-eksoottisista sävellyksistä. Laulusarjojen sävelkieli on hyvin kromaattista ja atonaalisuuteen viittaava. Tyyli on myös fragmentaarinen, etenkin Japanska akvareller -teoksessa, jossa tahtilajit vaihtuvat tiheään. Kummassakin sarjassa Ranta harvemmin käyttää pysyviä etumerkintöjä runsaan kromatiikan vuoksi, ja kuten edellä mainittiin, molemmissa sarjoissa myös tahtilajit vaihtuvat laulujen aikana paikoin useastikin. Ranta käyttää laulujen säestyksessä molemmissa laulusarjoissa toisaalta myös toistuvia ja sointimattoa luovia kuvioita. Jos sarjoja verrataan nuottikuvan perusteella keskenään, näyttäytyy Kiinalaisia runoja sävelkieleltään hieman seesteisemmäksi, sillä Ranta käyttää sarjassa enemmän paikallaan pysyvää, sointimattona liikkuvaa ja urkupistemäistä harmoniaa (Esim. 15). Rannan laulusarjojen visuaalisia kuvia luovan tekstin ja atonaalis-fragmentaarisen musiikin voisi nähdä Monellen (ks. Hautsalo 2008, 75–76 ja luku 2.3.3.) tapaan vastustavan toisiaan, mutta tämä saattaisi olla liian hätäinen tulkinta. Tosin myös Svenska Pressenin (11.2.1929) arvostelija, nimimerkki ”B.B-t.” toteaa sävellyskonsertin jälkeen Monellen vastakkaisuutta tukevaan sävyyn: ”I de tre kinesiska dikterna, tonsätta för sång och stråkkvartett, synes den säregna poesin icke hava mått väl av omplanteringen i den ganska sterila musikaliska jordmån, dessa kompositioner
- Anonyymi
Myös Rannan 1920-luvun instrumentaali- ja orkesteriteoksissa on havaittavissa itämaista eksotiikkaa. Vuonna 1923 sävelletty Huhuilu26a/1 pianolle ja 57/2 viululle on mahdollisesti Rannan ensimmäisiä itämaista tuntua sisältävä soitinteoksia, ja teoksen avoimissa kvinttisoinnuissa ja melodian rakenteessa on kuultavissa yhteyksiä myös vuosi aiemmin sävelletyn Rarahun sävelkieleen (ks. luku 4.3.2, Esim. 7). Vuonna 1926 Ranta jatkoi itämaisia kokeiluja kamarimusiikkiteoksissa
65 Piece orientalehuilulle ja harpulle/pianolle sekä Pieni kiinalainen sarjaop. 26b huilulle, kolmelle viululle ja lyömäsoittimille. Muun muassa harpun ja lyömäsoitinten käyttö viimeksi mainittujen teosten soitinnuksessa viittaa Locken (2001b, 459) ja Scottiin (2003, 174) eksoottisen ja itämaisen tyylin määrittelyihin. Ranta on todennut Karjala-lehdessä (nimimerkki ”Iisu” 1930) Viipurissa 23.3.1930 järjestetyn sävellyskonserttinsa alla antamassaan haastattelussa käyttäneensä kiinalaisessa sarjassaan ”tahallaan” alkuperäistä kiinalaispentatonista asteikkoa ja sanoo teoksen rytmillisesti pohjaavan ”kiinalaisiin erikoisominaisuuksiin”. Nämä Rannan kommentit viittaavat selvästi hänen tietämykseensä idän kansojen musiikista, jota käsiteltiin jo luvussa 4.2. Rannan kirjoitusten yhteydessä. Se, että Ranta käyttää kiinalaisia piirteitä ”tahallaan” viittaa taas itämaiseen eksotiikkaan ja - Anonyymi
täytyy olla valtavat tuskat kun rääkyvät pahalla äänellä, luulis löytyvän morfiini tuubin perseeseen jotta kauhea kollotus ja melusaaste loppuis.
- Anonyymi
Rantahan on eräs hienoimpia säveltäjiämme jonka sinfonia piccolankin yle soittaa huoimenna suomalaista musiikin päivää seuraavana yönä. sen sijaan sibelius on heikompi säveltäjä jonka musiikki on aikamoista kitchiä.
- Anonyymi
1930-luvulla sävelletyssä laulusarjassa Kolme kiinalaista runoa(1936) ja Kirsikankukkajuhlan tyylissä voidaankin nähdä piirteitä Rannan tulevasta 1930-luvun uusklassisemmasta suunnasta. Kolme kiinalaista runoa -teoksen tyyli on Kirsikan-kukkajuhlaan verrattuna edelleen kiteytetympi ja selkeälinjaisempi, mutta esimerkiksi samankaltainen kokosävelisyyden hyödyntämisen itämaisen eksotiikan luomisessa yhdistää teoksia. Ensimmäisen ja toisen sävellyskonsertin välillä vuonna 1930 Ranta myös sävelsi lauluja Tulenkantaja Uuno Kailaan runoihin op. 30 ja näistä lauluista Palava laulu ja Pyramiidilaulu otetaan tarkempaan käsittelyyn analyysiluvuissa. Tulenkantajayhteydestä syntyi myös 1930-luvulla teatterimusiikki Mika Waltarin näytelmään Akhnaton, jonka Ranta muokkasi myös itsenäiseksi orkesterisarjaksi (op. 66, 1937–38). Kirsikankukkajuhla esitettiin Rannan toisessa sävellyskonsertissa vuonna 1931, missä kuultiin myös pianolle ja orkesterille sävelletty Tuntematon maaop. 33 (1930–1931) (SMH 3, 354), jonka nimen voitaisiin tulkita viittaavan eksoottiseen kaukokaipuuseen. Teoksen kantavana ideana ovat Arvi Kivimaan kirjoittamat, vähintään eksoottista tulkintaa tukevat säkeet: ”Se on kuin tumma unen saari, jossakin todellisen ja epätodellisen rajamailla; maa, jonka yksinäisyydessä on jotakin järkyttävää; maa, jota kietoo outouden ja tuntemattomuuden hämärä.” (emp.). Konsertissa esitettiin myös Sinfonia programmaticaop. 29, jonka ensimmäinen osa Poemionja kolmas osa Nymfi viittaavat Salmenhaaran (SMH 3, 355) mukaan kreikkalaiseen mytologiaan. Sinfonia programmatican mytologia-aiheita ei ehkä voida nähdä selvästi itämaisina, joskin eurooppalaiset säveltäjät hakivat orientalismiinsa Locken (2001, 700) mukaan aiheita kaukomaiden ohessa myös Euroopan sisältä
- Anonyymi
Sulho rannan sinfonia piccola tulee ylen klassisen nettiradiosta jokskus klo 5.32 aamuyöstä jos joku aamuvirkku on kuulolla.
- Anonyymi
Väinö Siikaniemi paralle jonkun olisi pitänyt lainata Beatlesin Sgt Peppers albumi (ja soittaa siltä laulu Within you without you) ja mielellään vielä samaisen Beatlesin Revolver albumi (ja siltä laulu Love you to) ja edelleen yhä vielä samaisen Beatlesin kokoelma-CD Past masters 2 (jolla laulu The inner light) jotta Siikaniemi olisi saanut tilaisuuden tutustua aidosti lahjakkaan säveltäjän itämaisia vaikutteita sisältäviin lauluihin.
Mutta oliko siinä vielä kaikki, sillä tokihan on myös olemassa länsimaista instrumentaalimusiikkia joissa on itämaisia vaikutteita, Joten jopa alle puoli tuntia etsimällä esimerkiksi juuri sellaisesta musiikista löytyy vaikkapa Yello yhtye ja sen albumilta Zebra ihmeellisen kiehtova instrumentaalikappale nimeltään Poom Shanka. No nyt joku sanoo että onhan sillä biisillä sanatonta kuorolaulua että mikä instrumentaali se muka on? Mutta se sanaton laulu tulee sämpleristä eikä ihmiskuorosta eli on se itämaisia vaikutteita sisältävää instrumentaalimusiikia se Poom Shanka.- Anonyymi
Ah, ja yhä Yello ja albuminsa Claro que si ja sieltä kappale Homer Hossa, voiko enää länsimaisen tekijän itämaisempaa instrumentaali kappaletta olla, upea kappale ja siinä kappaleessa on heti alusta lähtien erittäin voimakas vesistöjen äärellä olon tuntu.
Mutta joko olemme vain kahden biisin jälkeen ammentaneet Yellon ja Boris Blankin sävelaarteiston tyhjiin siitä mitä tulee itämaisiin vaikutteisiin länsimaisen tekijän instrumentaali kappaleissa?
Emme suinkaan vaan onhan meillä Yellon albumi nimeltään Flag ja siellä hienon hieno instrumentaalikappale Alhambra. Ja niin sitä taas ollaan mentaalisella tasolla jossain itämailla vaikka itseasiassa ollaan Sveitsiläisessä studiossa.
Viimeistään noiden biisien jälkeen on jo pikku pakko myöntää että Yellon musiikkivastaava jäsen Boris Blank on hemmetinmoinen nero musiikin tekijänä.
- Anonyymi
Aarre Merikanto tarunhohtoinen modernistimme ylisti rantaa hyvin lahjakkaaksi säveltäjäksi ja jolta Ranta pyysi ateljeekritiikkiä sinfonisesta sarjastaan joka kuultiin hänen sävellyskonsertissaan jota opettajansa erkki grand melartinkin sanoi kuuntelavansa lumoutuneena, konstruktiivista vapaan atonaalista pianokvatettoa, viulusonaattia, pianitroa ja joukon eksoottisia lauluja kuten fuji ja oceania jota erik gustav melartin konservatorion johtaja piti eräänä kauneimmista mitä suomessa milloinkaan oli sävelletty. Einar englundin mukaan kriitikot nitistivät rannan rohkeana avantgardistina joka evert katilan mukaan passitti raition ja merikannon rohkeimmatkin teokset, kuten symphonyc study ja kuutamo jupiterissa, klassikkojen joukkoon tinkimättömän ja kompromissittoman modernilla sävelkielellään jota siihen aikaan oli suomessa täysin sensaatiomaista ja hämmennystä herättävää että oli selvää että säveltäjän oli kesytettävä tyylinsä yleisöystävällisemmäksi ja näin ranta vajosi raition ja klamin varjoon musiikkimaailman virkamieheksi monista merkittävistä teoksistaan huolimatta kuten uusklassinen concerto orkesterille . Sinfonia del arte, tuntematon maa. Concertinot, oratorio volgare, sinfonia programmatica ja tanssipantomiimi kirskikankukkajuhla.
- Anonyymi
Tästä ketjusta on poistettu 0 sääntöjen vastaista viestiä. Mutta ehkä semmoisten teosten kehuskelu joita ei kukaan voi kuunnella koska niitä ei ole koskaan CD:nä julkaistu tulisi kieltää.
Se että joku kriitikko on joskus 1920-luvulla ollut jostain teoksesta, jota teosta ei sen koomin ole kuultu, jotain mieltä ei välttämättä ole oikea totuus siitä teoksesta.
Pitää ensin pohtia mitä jokin teos ylipäätään CDltä kuunneltuna on, ja vastaushan on että se on tuhansia kertoja per sekunti tapahtuneita mittauksia jolla on kaksi arvoa, on jokin sävelkorkeus ja on jokin äänen voimakkuus, niinpä on naurettavaa väittää että jokin rypäs noita mittaustuloksia muka olisi jollaintapaa parempi tai huonompi tai merkityksellisempi kuin jokin toinen nippu tai rypäs vasttavia mittaustuloksia.
On siis selvää että Afganistanin talipäät eiku talibanit olivat täysin oikeassa kieltäessään musiikin kuuntelun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tästä ketjusta on poistettu 0 sääntöjen vastaista viestiä. Mutta ehkä semmoisten teosten kehuskelu joita ei kukaan voi kuunnella koska niitä ei ole koskaan CD:nä julkaistu tulisi kieltää.
Se että joku kriitikko on joskus 1920-luvulla ollut jostain teoksesta, jota teosta ei sen koomin ole kuultu, jotain mieltä ei välttämättä ole oikea totuus siitä teoksesta.
Pitää ensin pohtia mitä jokin teos ylipäätään CDltä kuunneltuna on, ja vastaushan on että se on tuhansia kertoja per sekunti tapahtuneita mittauksia jolla on kaksi arvoa, on jokin sävelkorkeus ja on jokin äänen voimakkuus, niinpä on naurettavaa väittää että jokin rypäs noita mittaustuloksia muka olisi jollaintapaa parempi tai huonompi tai merkityksellisempi kuin jokin toinen nippu tai rypäs vasttavia mittaustuloksia.
On siis selvää että Afganistanin talipäät eiku talibanit olivat täysin oikeassa kieltäessään musiikin kuuntelun.Sellaisia teoksia on iso liuta joita ei ole koskaan julkaistu CD:llä mutta joitakin niistä on soitettu kuitenkin radiossa kuten rannan sinfonia piccolaa ja kirsikkapuunkukka juhlaa. voisi maimnita myös melartinin preludit joista eräs on nimeltään kirsikkapuunkukkajuhla ja se on levytetty. Yleensähän kriitikot ovat suhtautuneet hyvin kriittisesti kaikenlaiseen ultramoderniin ilmaisuun vaikka heidän kritiikkinsä ei välttämättä kuten sanoit ole oikea totuus siitä. eikä melartin joka sanoi kuunnelleensa rantaa lumoutuneena ollut mikään kriitikko. madetoja sen sijaan oli kritisoidessaan rannan aikanaan hyvin moderneja teoksia psalmodeeraamiseksi ja huhuiluksi. väärässä siis hänkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sellaisia teoksia on iso liuta joita ei ole koskaan julkaistu CD:llä mutta joitakin niistä on soitettu kuitenkin radiossa kuten rannan sinfonia piccolaa ja kirsikkapuunkukka juhlaa. voisi maimnita myös melartinin preludit joista eräs on nimeltään kirsikkapuunkukkajuhla ja se on levytetty. Yleensähän kriitikot ovat suhtautuneet hyvin kriittisesti kaikenlaiseen ultramoderniin ilmaisuun vaikka heidän kritiikkinsä ei välttämättä kuten sanoit ole oikea totuus siitä. eikä melartin joka sanoi kuunnelleensa rantaa lumoutuneena ollut mikään kriitikko. madetoja sen sijaan oli kritisoidessaan rannan aikanaan hyvin moderneja teoksia psalmodeeraamiseksi ja huhuiluksi. väärässä siis hänkin.
"Sellaisia teoksia on iso liuta joita ei ole koskaan julkaistu CD:llä mutta joitakin niistä on soitettu kuitenkin radiossa kuten rannan sinfonia piccolaa ja kirsikkapuunkukka juhlaa. "
Niin, kun seuraavan kerran vierailen mummolla, pyydän häntä kertomaan muistikuviaan jos hän joskus ennenvanhaan oli sattunut olemaan radion äärellä kun sieltä tuli Rannan sinfonia piccola tai Kirsikkapuun kukkajuhla.
Mutta sitä ennen (1.luonnos kirjeestä mainitulle taholle):
Hyvä Sinfonia Lahden indententti Eemel Raakku.
Teitin orkesterilla kuulemma on rahaa niin ettei pastalle taivu kiitos Sibeliuksen Jannen teosten levytyksien, joten miten ois jos Orkesterina levyttäisitte Sulho Rannan Sinfonia piccolan ja jos samalle CD:lle mahtuu niin myös samaisen Rannan Kirsikkapuun kukkajuhla teoksen.
Olen varma että kun lasketaan mukaan maamme kirjatolaitos ja 1 kova nettipalstoilla Rannasta ruikuttava fani, joka minä muuten en ole, niin sehän voisi olla jopa liiketaloudellisesti melkein kannattavaa, ja kyldyyriteko joka tapauksessa.
Terveisin N.N. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sellaisia teoksia on iso liuta joita ei ole koskaan julkaistu CD:llä mutta joitakin niistä on soitettu kuitenkin radiossa kuten rannan sinfonia piccolaa ja kirsikkapuunkukka juhlaa. "
Niin, kun seuraavan kerran vierailen mummolla, pyydän häntä kertomaan muistikuviaan jos hän joskus ennenvanhaan oli sattunut olemaan radion äärellä kun sieltä tuli Rannan sinfonia piccola tai Kirsikkapuun kukkajuhla.
Mutta sitä ennen (1.luonnos kirjeestä mainitulle taholle):
Hyvä Sinfonia Lahden indententti Eemel Raakku.
Teitin orkesterilla kuulemma on rahaa niin ettei pastalle taivu kiitos Sibeliuksen Jannen teosten levytyksien, joten miten ois jos Orkesterina levyttäisitte Sulho Rannan Sinfonia piccolan ja jos samalle CD:lle mahtuu niin myös samaisen Rannan Kirsikkapuun kukkajuhla teoksen.
Olen varma että kun lasketaan mukaan maamme kirjatolaitos ja 1 kova nettipalstoilla Rannasta ruikuttava fani, joka minä muuten en ole, niin sehän voisi olla jopa liiketaloudellisesti melkein kannattavaa, ja kyldyyriteko joka tapauksessa.
Terveisin N.N.Toivoisin levylle myös muita rannan sinfonioita ja sinfonia programmatican ja tuntemattoman maan sekä varhaisia atonaalisia kamarimusiikkiteoksia ja eksoottisia lauluja.
- Anonyymi
Radiossakin soitettu Sulho Rannan japanilainen tanssipantomiimi kirksikkapuunkukkajuhla todistaa japanilaisen perinnemusiikin tarkasta tutkimuksesta ja tuntemuksesta mitä hienostuneimmassa itämaisessa sointikolorismissaan karaktreristisine puupuhallinväreineen pittoreskissa sävytyksessään orientaalista lokaalia tunnelmaa huokuen.
- Anonyymi
Sulho rannan sinfonia piccola avaa väärinymmäretyn neron uusklassisen kauden keskitetyn pelkistyneessä ilmaisussaan lähes kamarimusiikillisessa kirjoitustavassaan räjähtävine tuttiorkesterin fortepurkauksineen ja crescendoineen täynnä rytmistä ja älyllistä voimaa joka ei karta pakahduttavaa lyyris emotionaalista hehkua ja taidokasta motiivityöskentelyä joka jättää stravinskyn sinfonioiden frigidin mekaanisuuden ja maneeriuden varjoonsa
- Anonyymi
Sulho rannan pienen poronkellopolskan orkesterisarjasta kainuun kuvia voi ladata ylen netissä julkaisemasta artikkelista sulho ranta nuori kapinallinen tyhjänpäiväisen joululaulun taas kaikki kauniit muistot lisäksi.
- Anonyymi
Perin outoa että ne rannan kakikkein mitättömimmät sävellykset kuten joululaiulut ym. ovat niitä kaikkein tunnetumpia ja suositumpia kun sen sijaan ne kaikkein rohkeimmat ultramodernit kamarimusiikkiteokset ja salmenhaaran aikanaan arvostama suomen säveltaiteen merkittävimpiin teoksiin kuulunut concerto orkesterille on kokonaan unohdettu. Sinfonia piccolaa nyt sentään radiossa vielä joskus soitetaan, erinomainen teos sekin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Perin outoa että ne rannan kakikkein mitättömimmät sävellykset kuten joululaiulut ym. ovat niitä kaikkein tunnetumpia ja suositumpia kun sen sijaan ne kaikkein rohkeimmat ultramodernit kamarimusiikkiteokset ja salmenhaaran aikanaan arvostama suomen säveltaiteen merkittävimpiin teoksiin kuulunut concerto orkesterille on kokonaan unohdettu. Sinfonia piccolaa nyt sentään radiossa vielä joskus soitetaan, erinomainen teos sekin.
Näinhän on myös esmes fougstedtin kohdalla kun tuo romanssi filmistä katariina ja munkkiniemen kreivi on niin perin tunnettu ja löytyy tuubista mutta hänen sinfonioitaan ja orkesteriteoksiaan ei tunne juuuri kukaan muu kuin tutkijat vaikka tuo hyvin merkittävä muodoltaan yksiosainen 2. sinfonia on ylen kantauhatallenteella jota ei koskaan ylen ohjelmissa kuitenkaan soiteta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Perin outoa että ne rannan kakikkein mitättömimmät sävellykset kuten joululaiulut ym. ovat niitä kaikkein tunnetumpia ja suositumpia kun sen sijaan ne kaikkein rohkeimmat ultramodernit kamarimusiikkiteokset ja salmenhaaran aikanaan arvostama suomen säveltaiteen merkittävimpiin teoksiin kuulunut concerto orkesterille on kokonaan unohdettu. Sinfonia piccolaa nyt sentään radiossa vielä joskus soitetaan, erinomainen teos sekin.
"Perin outoa että ne rannan kakikkein mitättömimmät sävellykset kuten joululaiulut ym. ovat niitä kaikkein tunnetumpia ja suositumpia kun sen sijaan ne kaikkein rohkeimmat ultramodernit kamarimusiikkiteokset ja salmenhaaran aikanaan arvostama suomen säveltaiteen merkittävimpiin teoksiin kuulunut concerto orkesterille on kokonaan unohdettu."
No lupaan korjata tapani, ja ensi jouluna joikaan joululaulujen sijaan Rannan concerttoa orkesterille niin että neulaset kuusesta rapisee. Mutta löytyykö siitä sovitusta laulajalle ja kammalle ja paperille? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Perin outoa että ne rannan kakikkein mitättömimmät sävellykset kuten joululaiulut ym. ovat niitä kaikkein tunnetumpia ja suositumpia kun sen sijaan ne kaikkein rohkeimmat ultramodernit kamarimusiikkiteokset ja salmenhaaran aikanaan arvostama suomen säveltaiteen merkittävimpiin teoksiin kuulunut concerto orkesterille on kokonaan unohdettu."
No lupaan korjata tapani, ja ensi jouluna joikaan joululaulujen sijaan Rannan concerttoa orkesterille niin että neulaset kuusesta rapisee. Mutta löytyykö siitä sovitusta laulajalle ja kammalle ja paperille?Ei löydy se kun on suurelle orkesterille kirjoitettu tyyliltään uusklassinen konsertto.
- Anonyymi
Rannan modernein vapaata konstruktiivista atonaalisuutta edustava tyyliltään ekspressionistinen tuotanto, esmes varhaiset kamarimusiikkiteokset, ovat mystisesti joutuneet unohduksiin, vaikka eräät kriitikot pitivät häntä merikantoa ja raitiotakin modernimpana ja avantgardistisempana säveltäjänä ja englundkin taittoi peistä rannan puolesta kritisoiden sibben myöhäissinfonioiden konservatiivista ilmettä.
Miltei ainoa sulho rannalta levytetty vakavampi vokaalisävellys on severi nuormaan sanoihin alunperin lauluäänelle, viululle ja kamariorkesterille opiskeluaikana sävelletty eksotismia edustava sävelkieleltään modaalinen rarahu, jonka veikko tyrväinen esittää lähinnä italialaisille ooppera aarioille, mutta myös suomalaiselle laulumusiikille omistetulla levyllään pianosäestyksellä. Rarahu on myös tanskalaisen levy-yhtiön danacordin katalogilla. Katri valan tekstiin sävelletystä vähemmän tuoreesta rarahu 2. ei ole levytyksiä.
Yleisö oli varsin hämmentynyt rannan sävellyskonserttien huomiota herättäneistä ultramoderneista teoksista, eivätkä ne ilmeisesti saaneet pysyvää sijaa ohjelmistossakaan, vaikka esmes konsevatorion johtaja ja rehtori, professori erkki melartin antoi vilpittömän tunnustuksensa niiden säveltäjälle, jota hän oli tukenut myös taloudellisesti, kertoessaan kuunnelleensa konsertissa esitettyjä teoksia, mm. Lauluja fujista oceaniaan ja pianokvartettoa(jossa ranta raition mukaan sivaltelee taltan sijaan moukarilla) sekä sonaattia viululle ja pianolle, radiosta lumoutuneena ja professori toivo haapanen kirjoitti ylistävän arvostelun ja analyysin hämmennystä herättäneestä pianotriosta, vaikka madetoja oli ollut penseämpi kutsuessaan rannan atonaalisia teoksia psalmodeeraamiseksi ja huhuiluksi, mutta madetoja edustikin patavanhoillisten leiriä kriitikoiden keskuudessa.
Kuoronjohtaja klemetti piti kuitenkin musiikin radikaaliudesta huolimatta rannan ensimmäistä sävellyskonserttia tyylillisesti ehyempänä suurempaa suosiota saavuttaneeseen toiseen sävellyskonserttiin verrattuna, jossa esittäytyi yleisöystävällisempiä teoksia, kuten mm. Jazz-vaikutteinen foxtrott-sarja. Melkoinen tunnustus klemetiltä.
Rannan laajamuotoisista absoluuttista musiikkia edustavista orkesteriteoksista on ylen kanavilla esitetty vain kamariorkesterille sävellettyä lähinnä vapaatonaalista uusklassista piccola sinfoniaa, jota on hieman harhaanjohtavasti kutsuttu D-duuri sinfoniaksikin. Viimeisen finale ritmico osan tonaalinen keskus on D. Myös hyvin kiehtovaa ja aitoa orientaalista tunnelmaa huokuvaa japanilaista tanssipantomiimia on jonkin verran esitetty.
Rannan aikuiskauden uusklassismi ottaa uudelleen käyttöön perinteiset muodot, sonaattimuodon ja fuugan ja myöhäisissä teoksissa ilmenee sävellajisuuttakin. - Anonyymi
Olen kuunnellut paljon sulho rannan tyyliltään kansallisromanttisen kainuun kuvia orkesterisarjan poronkellopolskaa kun mitään muutakaan rannan kunnianhimoisempaa modernistista tai uusklassista orkesterimusiikkia ei ole saatavissa.
- Anonyymi
No voi vidu, kuinka saatoinkaan unohtaa Yellon Pocket universe albumilla olevan kappaleen To the sea. Sitä merihenkisempää kappaletta ei Sulho Rannalta löydy, eikä monilta muiltakaan. Ja mitä itämaisuuteen tulee niin sitäkin siltä löytyy onhan Yellon rytmivastaavan eli Boris Blankin kappaleelle tekemä rytmiraita kuin ruuhka-aika Tokiossa, eli kaiken aikaa lisääntyvää jotain.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voi vidu, kuinka saatoinkaan unohtaa Yellon Pocket universe albumilla olevan kappaleen To the sea. Sitä merihenkisempää kappaletta ei Sulho Rannalta löydy, eikä monilta muiltakaan. Ja mitä itämaisuuteen tulee niin sitäkin siltä löytyy onhan Yellon rytmivastaavan eli Boris Blankin kappaleelle tekemä rytmiraita kuin ruuhka-aika Tokiossa, eli kaiken aikaa lisääntyvää jotain.
Tässä on merellistä atmosfääriä kylliksi sinfonian muotoon puettuna viimeisessä osassa meri sinfoniasta:
Symphony No.3 Op.36 'The Sea' for Orchestra, Soprano, Tenor and Mixed Choir : IV Larghetto, ma..
- Anonyymi
Nuorta Rantaa ja hänen opiskelutoveriaan Uuno Klamia pidettiin Erkki Melartinin tähtioppilaina. Vielä 1960-luvulla Taneli Kuusisto kirjoitti: "20-luvulla nämä kaksi edustivat omaperäisellä ja huomiota herättävällä tavalla sävellystaiteemme senhetkisiä uusia virtauksia." Siitä huolimatta humoristi klamista tuli eräs suomen suosituimpia säveltäjiä kun ranta vajosi musiikkimaailman virkamieheksi ja unohdettiin lähes kokonaan. Miksi uusia virtauksia musiikissa edustanut seriöösi ranta unohdettiin mutta klamin pellestä tuli niin tunnettu säveltäjä?
- Anonyymi
buffohölmöilyllä on pitkä historia
- Anonyymi
miksi klami olisi jokin pelle, onko hänessä liikaa sibeliuksen vaikutusta? kuusisto tarkoitti molempia
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
miksi klami olisi jokin pelle, onko hänessä liikaa sibeliuksen vaikutusta? kuusisto tarkoitti molempia
Klami tunnetaan musiikillisena humoristina ja toiseksi suosituimpana suomalaissäveltäjänä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
miksi klami olisi jokin pelle, onko hänessä liikaa sibeliuksen vaikutusta? kuusisto tarkoitti molempia
Sibeliuksen sävelkieltä voidaan tosin korniksikin kutsua muttei hän kansallisromantikkona klami traditiota kait kuitenkaan edusta
- Anonyymi
mutta eikös tuo kuulosta deskriptiiviseltä maalailulta eikä absoluuttiselta ja abstraktilta musiikilta?
- Anonyymi
Niin sisältähän se kieltämättä ohjelmallisia tendenssejä
- Anonyymi
Perheellistynyt, opetustyöhön ja moniin luottamustehtäviin sitoutunut Sulho Ranta saattoi tehdä sävellystyötä kesäisin. Kesäpaikka Mäkiranta sijaitsi Päijänteen rannalla Sysmässä. Tytär Rauni Ranta on muistellut isäänsä:
– Kesällä hänen harrastuksenaan oli nimenomaan säveltäminen. Hän kehotti meitä olemaan hiljaa, muttei kuitenkaan valittanut äänistä. Säveltäessään hän käytti pianoa hyvin harvoin, jotain kokeili, mutta kirjoitti kuitenkin päästään. - Anonyymi
En oikein siedä muuutoin korkealle arvostamani säveltäjä sulho rannan joululaulua taas kaikki kauniit muistot onton melodiikkansa vuoksi. Vakavan taidemusiikin säveltäjänä Ranta sen sijaan on unohdettunakin eräs merkittävimmistä kyvyistämme jolla oli aarre merikannon mukaan paljon lahjoja.
- Anonyymi
Kuulin tuubista ensimmäistä kertaa Ernst lingon pianokonserton numero 3 "tavastia" kauniin klassishenkisen hitaan andante osan vaikkakaan en koko teosta.
- Anonyymi
Miten paljon hienostuneempi ja vaikuttavampi onkaan tuo melartinin 5 sinfonia jussi jalaksen johtamana siihen Sibelius kitchiin verrattuna
Tämä ja myös alla jatkuvat lainaukset ovat peräisin musiikkitieteen pro gradu -työstäni: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2012120310131
Mainiota, että työni on löydetty lähteeksi tähän keskusteluun. Ranta oli tuottelias säveltäjä, jonka teoksia soisi monipuolisemmmin kuultavan. Työstän tällä hetkellä väitöskirjaa Rannan tuotannon itämais-eksoottisista vaikutteista, jossa pyrin avaamaan tätä osaa Rannan tuotannosta tarkemmin.Anteeksi, tarkoitin siis tämän keskustelun alussa olevia lainauksia, jotka ovat peräisin gradustani. Kommentti painui loppuun, joten viittaus "tämä" on hieman väärä.
- Anonyymi
Eihän esim. yle klassisessakaan juuri soiteta mitään ylevää suomalaista taidemusiikkia vaan sitä emotionaalisesti köyhää Sibeliusta vain.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän esim. yle klassisessakaan juuri soiteta mitään ylevää suomalaista taidemusiikkia vaan sitä emotionaalisesti köyhää Sibeliusta vain.
"Anteeksi, tarkoitin siis tämän keskustelun alussa olevia lainauksia, jotka ovat peräisin gradustani. "
Ei mitään syytä pyydellä anteeksi. Palstalla häiriköivä anti-Sibelius jihadisti pitää nimenomaa vain sellaisesta musikista jota ei voi mistään eikä mitenkään kuunnella mutta josta voi sentään jostain lukea.
Tietenkin olisi somaa että jos ja kun tämä anti-Sibelius jihadisti jonkun muun tekstejä lainailee hän antaisi tiedon että kuka on tekstin alkuperäinen kirjoittaja ja mistä lähteestä teksti on kopioitu.
Anti-Sibelius jihadinsa yhä jatkuu:
"Eihän esim. yle klassisessakaan juuri soiteta mitään ylevää suomalaista taidemusiikkia vaan sitä emotionaalisesti köyhää Sibeliusta vain."
Köyhää Sibeliusta? Uutinen mailmalta: Merijalkaväen soittokunta soitti osan Finlandiasta Bidenin virkaanastujaisissa.
Kaikki USAssa tietää että US. Marine ei köyhäile silloin kun se on töissä.
Ja toisaalla täältä osuu silmään että anti-Sibelius jihad on yhä meneillään:
"Sibelius ei ole voittanut hopeaa olympialaisissa kuten tuukkasen karhunpyynti."
Tosiaan Tuukkasen iki-ihana Karhun pyynti. Olen lukenut siitä jo turhankin paljon, mutta en ole sitä konsaan kuullut. Anti-Sibelius jihadistin kannattaisi varmaan lähestyä tuota yllä esillä ollutta Merijalkaväen orkesteria sähköpostitse ja kertoa heille niistä taiteellisista riemuvoitoista joita kyseinen orkesteri osalleen saisi jos se seuraavissa presidentin virkaanastujissa kajauttaisi Sibeliuksen Finlandian sijaan Tuukkasen karhunpyynnin. Kun täytyyhän sen karhunpyynnin olla parempi sävellys kuin finlandia, kun se karhunpyynti sentään on voittanut hopeaa olympialaisissa.
Toisaalta silloin kun Finlandia ilmestyi sävellyksenä Suomi vielä oli osa Venäjän keisarikuntaa, ja saattoi olla että sitä sävellyksenä ei siksi valittu mukaan silloisen Venäjän keisarikunnan olympiajoukkueeseen.
Toisaalta jos kyseiselle sävellykselle nimeksi Finlandiaa ehdottanut taho olisi ehdottanut että nimetään se sävellys Russiaksi niin kuka tietää miten sitten olisi käynyt, olisiko sille olympia edustuspaikka auennut? Vai oliko niin että sävelmien säveltely ei vielä silloin kilpalajina kuulunut olympialaisten ohjelmaan? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Anteeksi, tarkoitin siis tämän keskustelun alussa olevia lainauksia, jotka ovat peräisin gradustani. "
Ei mitään syytä pyydellä anteeksi. Palstalla häiriköivä anti-Sibelius jihadisti pitää nimenomaa vain sellaisesta musikista jota ei voi mistään eikä mitenkään kuunnella mutta josta voi sentään jostain lukea.
Tietenkin olisi somaa että jos ja kun tämä anti-Sibelius jihadisti jonkun muun tekstejä lainailee hän antaisi tiedon että kuka on tekstin alkuperäinen kirjoittaja ja mistä lähteestä teksti on kopioitu.
Anti-Sibelius jihadinsa yhä jatkuu:
"Eihän esim. yle klassisessakaan juuri soiteta mitään ylevää suomalaista taidemusiikkia vaan sitä emotionaalisesti köyhää Sibeliusta vain."
Köyhää Sibeliusta? Uutinen mailmalta: Merijalkaväen soittokunta soitti osan Finlandiasta Bidenin virkaanastujaisissa.
Kaikki USAssa tietää että US. Marine ei köyhäile silloin kun se on töissä.
Ja toisaalla täältä osuu silmään että anti-Sibelius jihad on yhä meneillään:
"Sibelius ei ole voittanut hopeaa olympialaisissa kuten tuukkasen karhunpyynti."
Tosiaan Tuukkasen iki-ihana Karhun pyynti. Olen lukenut siitä jo turhankin paljon, mutta en ole sitä konsaan kuullut. Anti-Sibelius jihadistin kannattaisi varmaan lähestyä tuota yllä esillä ollutta Merijalkaväen orkesteria sähköpostitse ja kertoa heille niistä taiteellisista riemuvoitoista joita kyseinen orkesteri osalleen saisi jos se seuraavissa presidentin virkaanastujissa kajauttaisi Sibeliuksen Finlandian sijaan Tuukkasen karhunpyynnin. Kun täytyyhän sen karhunpyynnin olla parempi sävellys kuin finlandia, kun se karhunpyynti sentään on voittanut hopeaa olympialaisissa.
Toisaalta silloin kun Finlandia ilmestyi sävellyksenä Suomi vielä oli osa Venäjän keisarikuntaa, ja saattoi olla että sitä sävellyksenä ei siksi valittu mukaan silloisen Venäjän keisarikunnan olympiajoukkueeseen.
Toisaalta jos kyseiselle sävellykselle nimeksi Finlandiaa ehdottanut taho olisi ehdottanut että nimetään se sävellys Russiaksi niin kuka tietää miten sitten olisi käynyt, olisiko sille olympia edustuspaikka auennut? Vai oliko niin että sävelmien säveltely ei vielä silloin kilpalajina kuulunut olympialaisten ohjelmaan?Sentimentaalisuuteen taipuvainen toisteinen ja jaksottainen Finlandia ei ole musiikillisesti kovin merkittävä teos edes suomessa vaan monet unohdetut ja tuntemattomatkin suomessa sävelletyt sinfoniat voittavat sen emotionaalisessa voimassaan ja syvyydessään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sentimentaalisuuteen taipuvainen toisteinen ja jaksottainen Finlandia ei ole musiikillisesti kovin merkittävä teos edes suomessa vaan monet unohdetut ja tuntemattomatkin suomessa sävelletyt sinfoniat voittavat sen emotionaalisessa voimassaan ja syvyydessään.
Tuubista voi nyt kuunnella Sulho Rannan atonaalisuuteen viittaavaa laulusarjaa Japanilaisia akvarellejä joista sarjan päättävä konstruktiivinen Fuji on ehkä vaikuttavin laulu ja sieltä löytyy myös rannan ensimmäisiin itämaista tunnelmaa huokuviin soitinsävellyksiin kuuluva Huhuilu pianolle ja tietenkin myös Veikko Tyrväisen laulama Rarahu jonka olen jo aiemmin maininnut. Voidaan siis sanoa ettei Ranta jäänyt rannalle vaikkei hänen sinfonioitaan juuri missään esitetäkään mutta ainakin laulusäveltäjänä hän oli nero.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 4510822
- 817263
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon445334- 654986
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella764588Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme334083- 472948
- 362865
- 402370
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per362134