Suomen suurin säveltäjä?

Anonyymi

Ehdokkaaat suomen suurimmaksi säveltäjäksi ja sinfonikoksi ovat seuraavat:

Melartin , tuukkanen, ranta, aaltonen, leiviskä, pesonen, fougstedt, linko, fordell, karjalainen, sonninen, tolonen, linnala, törne tai joku muu, kuka?

104

309

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon, väinö raition, uuno klamin ja ernst pingoudin jotka edustavat suomen modernismia.

      • Anonyymi

        Erik bergman, joonas kokkonen, usko meriläinen, bengt carlsson, furuhjelm, johansson, järnefelt, palmgren, kaski, madetoja jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erik bergman, joonas kokkonen, usko meriläinen, bengt carlsson, furuhjelm, johansson, järnefelt, palmgren, kaski, madetoja jne.

        Pylkkänen, launis ja englund


      • Anonyymi

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon"

        Mieluummin lisäisin listaan Oskar Merikannon, joka muuten on, jos alamme inttää siitä että kuka on suomen klasarisäveltäjistä se kunkku mitä tulee musiikin kuningaslajiin eli laulujen säveltämiseen, ainoa joka voi vakavasti uhata tai jopa viedä 1.sijan Sibeliukselta.

        Oskarin lauluista vaikkapa Vieläkö muistat sen virren tai Itkevä huilu (Loirin tulkitsemana) ovat richterin asteikolla 7. luokkaa olevaa kamaa. Samoin kun ovat Sibeliuksen Sydämeni laulu tai Ristilukki tai ... ja on Oskarillakin muitakin hyvejä hitsejä lauluja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon"

        Mieluummin lisäisin listaan Oskar Merikannon, joka muuten on, jos alamme inttää siitä että kuka on suomen klasarisäveltäjistä se kunkku mitä tulee musiikin kuningaslajiin eli laulujen säveltämiseen, ainoa joka voi vakavasti uhata tai jopa viedä 1.sijan Sibeliukselta.

        Oskarin lauluista vaikkapa Vieläkö muistat sen virren tai Itkevä huilu (Loirin tulkitsemana) ovat richterin asteikolla 7. luokkaa olevaa kamaa. Samoin kun ovat Sibeliuksen Sydämeni laulu tai Ristilukki tai ... ja on Oskarillakin muitakin hyvejä hitsejä lauluja.

        Monilla suomalaisilla säveltäjillä on merkittävämpi laulutuotanto kuin O merikannolla. Kuten vaikka melartin, kilpinen, linko, ranta, pylkkänen,, ym, mutta niitä ei vain ole juuri tuubiin ladattu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon"

        Mieluummin lisäisin listaan Oskar Merikannon, joka muuten on, jos alamme inttää siitä että kuka on suomen klasarisäveltäjistä se kunkku mitä tulee musiikin kuningaslajiin eli laulujen säveltämiseen, ainoa joka voi vakavasti uhata tai jopa viedä 1.sijan Sibeliukselta.

        Oskarin lauluista vaikkapa Vieläkö muistat sen virren tai Itkevä huilu (Loirin tulkitsemana) ovat richterin asteikolla 7. luokkaa olevaa kamaa. Samoin kun ovat Sibeliuksen Sydämeni laulu tai Ristilukki tai ... ja on Oskarillakin muitakin hyvejä hitsejä lauluja.

        Oskar merikanto on kansanomaisempi laulusäveltäjä kuin edellä mainitut ja siksi hän on niin suositu.


      • Anonyymi

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon, väinö raition, uuno klamin ja ernst pingoudin jotka edustavat suomen modernismia."

        Klamia eikä myöskään Melartinia ei voida hyväksyä, koska he sävelsivät Kalevala aiheisia teoksia, ja kun olemme tuominneet Sibeliuksen juuri tuolla perusteella että hyi hyi Kullervo ja Lemminkäisen siekailut sarja niin johdonmukaisuuden nimissä myös Klami ja Melartin pitää unohtaa kansallisromantikkoina. Hyi heitä että kehtasivatkin. Kaikeksi onneksi he, no Sibeliusta ehkä lukuunottamatta, ovat jo vaipuneet unohduksen yöhön.

        Ja Väinö Rautiokin on säveltänyt muunmuassa Kesäkuvia Hämeestä (1935)ja Neiet niemien nenissä (1935) jotka nimiensä perusteella haiskahtavat silkalta kansallisromantiikalta, niinpä hylkäämme ihan kaiken varalta hänetkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon, väinö raition, uuno klamin ja ernst pingoudin jotka edustavat suomen modernismia."

        Klamia eikä myöskään Melartinia ei voida hyväksyä, koska he sävelsivät Kalevala aiheisia teoksia, ja kun olemme tuominneet Sibeliuksen juuri tuolla perusteella että hyi hyi Kullervo ja Lemminkäisen siekailut sarja niin johdonmukaisuuden nimissä myös Klami ja Melartin pitää unohtaa kansallisromantikkoina. Hyi heitä että kehtasivatkin. Kaikeksi onneksi he, no Sibeliusta ehkä lukuunottamatta, ovat jo vaipuneet unohduksen yöhön.

        Ja Väinö Rautiokin on säveltänyt muunmuassa Kesäkuvia Hämeestä (1935)ja Neiet niemien nenissä (1935) jotka nimiensä perusteella haiskahtavat silkalta kansallisromantiikalta, niinpä hylkäämme ihan kaiken varalta hänetkin.

        Väinö Raution kyseiset teokset edustavat hänen marginaalisempaa tuotantoaan eivätkä ole verrattavissa fantasia estatican tai poetican tai vesipatsaan kaltaisiin teoksiin. Melartinilla valitettavasti sattuu olemaan tuota ratkaisevaa tunteen syvyyttä huomattavasti enemmän sinfonioissaan kuin tuolla umpitylsällä Sibeliuksella joten älkäämme hylätkö kuitenkaan häntä sillä ilman Melartinin uraauuurtavaa panosta sinfonian alalla suomen musiikin historia olisi paljon köyhempi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väinö Raution kyseiset teokset edustavat hänen marginaalisempaa tuotantoaan eivätkä ole verrattavissa fantasia estatican tai poetican tai vesipatsaan kaltaisiin teoksiin. Melartinilla valitettavasti sattuu olemaan tuota ratkaisevaa tunteen syvyyttä huomattavasti enemmän sinfonioissaan kuin tuolla umpitylsällä Sibeliuksella joten älkäämme hylätkö kuitenkaan häntä sillä ilman Melartinin uraauuurtavaa panosta sinfonian alalla suomen musiikin historia olisi paljon köyhempi.

        Raition Antigone kuuluu myös hänen tärkeimpiin teoksiinsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väinö Raution kyseiset teokset edustavat hänen marginaalisempaa tuotantoaan eivätkä ole verrattavissa fantasia estatican tai poetican tai vesipatsaan kaltaisiin teoksiin. Melartinilla valitettavasti sattuu olemaan tuota ratkaisevaa tunteen syvyyttä huomattavasti enemmän sinfonioissaan kuin tuolla umpitylsällä Sibeliuksella joten älkäämme hylätkö kuitenkaan häntä sillä ilman Melartinin uraauuurtavaa panosta sinfonian alalla suomen musiikin historia olisi paljon köyhempi.

        Melartinilla ei taida paljon jälkiwagneriaanista Ainoa enempää olla teoksia jotka perustuisivat kalevalaiseen mytologiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melartinilla ei taida paljon jälkiwagneriaanista Ainoa enempää olla teoksia jotka perustuisivat kalevalaiseen mytologiaan.

        Melartinin Marjatta legenda perustuu kalevalan runoon .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon, väinö raition, uuno klamin ja ernst pingoudin jotka edustavat suomen modernismia."

        Klamia eikä myöskään Melartinia ei voida hyväksyä, koska he sävelsivät Kalevala aiheisia teoksia, ja kun olemme tuominneet Sibeliuksen juuri tuolla perusteella että hyi hyi Kullervo ja Lemminkäisen siekailut sarja niin johdonmukaisuuden nimissä myös Klami ja Melartin pitää unohtaa kansallisromantikkoina. Hyi heitä että kehtasivatkin. Kaikeksi onneksi he, no Sibeliusta ehkä lukuunottamatta, ovat jo vaipuneet unohduksen yöhön.

        Ja Väinö Rautiokin on säveltänyt muunmuassa Kesäkuvia Hämeestä (1935)ja Neiet niemien nenissä (1935) jotka nimiensä perusteella haiskahtavat silkalta kansallisromantiikalta, niinpä hylkäämme ihan kaiken varalta hänetkin.

        Melartinin Marjatta legenda on edistyksellinen teos joka viittaa 60-luvun kenttätekniikkaan asti. Ei sitä voi hylätä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon, väinö raition, uuno klamin ja ernst pingoudin jotka edustavat suomen modernismia."

        Klamia eikä myöskään Melartinia ei voida hyväksyä, koska he sävelsivät Kalevala aiheisia teoksia, ja kun olemme tuominneet Sibeliuksen juuri tuolla perusteella että hyi hyi Kullervo ja Lemminkäisen siekailut sarja niin johdonmukaisuuden nimissä myös Klami ja Melartin pitää unohtaa kansallisromantikkoina. Hyi heitä että kehtasivatkin. Kaikeksi onneksi he, no Sibeliusta ehkä lukuunottamatta, ovat jo vaipuneet unohduksen yöhön.

        Ja Väinö Rautiokin on säveltänyt muunmuassa Kesäkuvia Hämeestä (1935)ja Neiet niemien nenissä (1935) jotka nimiensä perusteella haiskahtavat silkalta kansallisromantiikalta, niinpä hylkäämme ihan kaiken varalta hänetkin.

        Kuutamo Jupiterissa kuuluu myös Raition merkittävimpiin teoksiin eikä taatusti ole kansallisromanttinen modernismissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuutamo Jupiterissa kuuluu myös Raition merkittävimpiin teoksiin eikä taatusti ole kansallisromanttinen modernismissaan.

        Uudessa Suomessa Tauno Pylkkänen (1944) kuvaili Kuutamon Jupiterissa olevan ”loppumaton värifantasia, jossa tekijän orkestraalinen kekseliäisyys loistavasti ilmeni. Väriä ja kiintoisaa tunnelmamaalausta oli muodoltaan haluavassa teoksessa yllin kyllin, varsinaista selväpiirteisesti hahmottuvaa musiikkia sen sijaan ei ensinkään mutta niin oli ehkä tarkoituskin”.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon"

        Mieluummin lisäisin listaan Oskar Merikannon, joka muuten on, jos alamme inttää siitä että kuka on suomen klasarisäveltäjistä se kunkku mitä tulee musiikin kuningaslajiin eli laulujen säveltämiseen, ainoa joka voi vakavasti uhata tai jopa viedä 1.sijan Sibeliukselta.

        Oskarin lauluista vaikkapa Vieläkö muistat sen virren tai Itkevä huilu (Loirin tulkitsemana) ovat richterin asteikolla 7. luokkaa olevaa kamaa. Samoin kun ovat Sibeliuksen Sydämeni laulu tai Ristilukki tai ... ja on Oskarillakin muitakin hyvejä hitsejä lauluja.

        Ei pidä paikkaansa sillä Oskar Merikannon laulut edustavat kansanomaisempaa säveltaidetta kuin esim. Yrjö Kilpisen uusklassismi joka voittaa laulujensa laadulla ja määrällä mitattuna Sibeliuksen kevyesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon, väinö raition, uuno klamin ja ernst pingoudin jotka edustavat suomen modernismia."

        Klamia eikä myöskään Melartinia ei voida hyväksyä, koska he sävelsivät Kalevala aiheisia teoksia, ja kun olemme tuominneet Sibeliuksen juuri tuolla perusteella että hyi hyi Kullervo ja Lemminkäisen siekailut sarja niin johdonmukaisuuden nimissä myös Klami ja Melartin pitää unohtaa kansallisromantikkoina. Hyi heitä että kehtasivatkin. Kaikeksi onneksi he, no Sibeliusta ehkä lukuunottamatta, ovat jo vaipuneet unohduksen yöhön.

        Ja Väinö Rautiokin on säveltänyt muunmuassa Kesäkuvia Hämeestä (1935)ja Neiet niemien nenissä (1935) jotka nimiensä perusteella haiskahtavat silkalta kansallisromantiikalta, niinpä hylkäämme ihan kaiken varalta hänetkin.

        Mutta ei Melartinin eikä Klamin sävelkieli ollut yhtä tunkkaista ja stereotyyppistä kansallisromantiikkaa kuin Sibeliuksella kalevala aiheisissa teoksissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon"

        Mieluummin lisäisin listaan Oskar Merikannon, joka muuten on, jos alamme inttää siitä että kuka on suomen klasarisäveltäjistä se kunkku mitä tulee musiikin kuningaslajiin eli laulujen säveltämiseen, ainoa joka voi vakavasti uhata tai jopa viedä 1.sijan Sibeliukselta.

        Oskarin lauluista vaikkapa Vieläkö muistat sen virren tai Itkevä huilu (Loirin tulkitsemana) ovat richterin asteikolla 7. luokkaa olevaa kamaa. Samoin kun ovat Sibeliuksen Sydämeni laulu tai Ristilukki tai ... ja on Oskarillakin muitakin hyvejä hitsejä lauluja.

        Eivät yksinlaulut ole musiikin kuningaslaji vaan sinfoniat jotka edustavat länsimaiseen taiteen täydellisintä muotoilmentymää ja absoluuttisen musiikin korkeinta muotoa.


      • Anonyymi

        Väinö Raitio edustamassa suomalaista modernismia mainittiin.

        Hänen modernistiseksi mainittu teos nimeltään Kuutamo Jupiterissa teos tuli äsken TV:stä RSO:n esittämänä, mutta siitä jäi tunne että kuin jotain puuttuisi, vaan mikä sen tunteen aiheutti ?

        Asiaa tutkiessa ilmeni että Raitio sävelsi tuon teoksen noin vuonna 1922 jolloin ihmiskunta vielä oli siinä luulossa että Jupiterilla olisi kuita vain noin 4 kpl:tta. Mutta nyt tiedetään että Jupiterilla on kuita ainakin 79 kpl:tta, joten ei ihme että Raition näkemys Kuutamosta Jupiterissa pakostakin jäi hiukan valjuksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melartinin Marjatta legenda perustuu kalevalan runoon .

        Melartinin Marjatta legenda perustuu kalevalan runoon .

        Entäs tämä? Lähde Wikipedia.
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Erkki_Melartinin_sävellyksistä

        Pohjolan häät, op. 179 (J. H. Erkko, 1902, julkaisematon) - Musiikkia runonäytelmään solisteille, kuorolle, jousikvartetille, harpulle, kanteleelle ja puhallinsoittimille
        Ensimmäinen näytös. 1. Kevät on tulossa, tyttö (melodraama) – 2. Sampo – 3. Ihminen, oman povesi Hallatar hävitä ensin (Hallattaret – melodraama) – 4. Pellervon laulu (Maa uneksi talven alla – Kevätlaulu) – 5. Näettekö päivän pilkotusta? (melodraama) – 6. Tuolla Pohjolan perillä (”suurempi Sampo-melodraama”) – 7. Tanssisävel – 8. Suuret on keväimen ihmetyöt – 9. Tanssisävel – 10. Suur’ on Kauko ja ylevä (loppumelodraama)
        Toinen näytös. 11. Tanssisävel – 12. Pellervon laulu (Neito nousi Pohjolasta) – 13. Pellervo parvineen laulaa (Suurvaltaa susi ylisti) – 14. Impien parvi (Morsian, suruja soita) – 15. Vanhojen parvi (Mikä on outoa, etäistä) – 16. Poikien parvi (Sinäkin silkkiperho hyörit) – 17. Louhen manaus (Tule Sampo, kun sun kutsun) (melodraama)
        Kolmas näytös. 18. Väinön tervehdys (Terve suur Kalevalamme) (melodraama) – 19. Kalevalan lauluparvi (Morsian keväisen aamun koitto – Morsiuslaulu) – 20. Valon tarina (Louhi, Pohjolan emäntä, valon kansalta varasti) – 21. Anja, annahan kätesi! (loppumelodraama)

        (18. Väinön tervehdys (Terve suur Kalevalamme)) jos tuo 18. ei ole Kalevalasta niin mistä sitten? Opus 179 on osien nimistä päätellen silkkaa kansallisromantiikkaa, hyi sattavana, jos kansallisromanttisuus musiikissa on hyi hyi, ja täytyyhän sen olla koska siitä on Sibeliusta täällä monesti solvattu, niin hylkyyn myös Melartin jatketun kansallisromanttisen musiikin tekijänä. Ja sama pätee Klamiinkin, hänelläkin on tunnoillaan useampi kuin yksi Kalevala-aiheinen teos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melartinin Marjatta legenda perustuu kalevalan runoon .

        Entäs tämä? Lähde Wikipedia.
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Erkki_Melartinin_sävellyksistä

        Pohjolan häät, op. 179 (J. H. Erkko, 1902, julkaisematon) - Musiikkia runonäytelmään solisteille, kuorolle, jousikvartetille, harpulle, kanteleelle ja puhallinsoittimille
        Ensimmäinen näytös. 1. Kevät on tulossa, tyttö (melodraama) – 2. Sampo – 3. Ihminen, oman povesi Hallatar hävitä ensin (Hallattaret – melodraama) – 4. Pellervon laulu (Maa uneksi talven alla – Kevätlaulu) – 5. Näettekö päivän pilkotusta? (melodraama) – 6. Tuolla Pohjolan perillä (”suurempi Sampo-melodraama”) – 7. Tanssisävel – 8. Suuret on keväimen ihmetyöt – 9. Tanssisävel – 10. Suur’ on Kauko ja ylevä (loppumelodraama)
        Toinen näytös. 11. Tanssisävel – 12. Pellervon laulu (Neito nousi Pohjolasta) – 13. Pellervo parvineen laulaa (Suurvaltaa susi ylisti) – 14. Impien parvi (Morsian, suruja soita) – 15. Vanhojen parvi (Mikä on outoa, etäistä) – 16. Poikien parvi (Sinäkin silkkiperho hyörit) – 17. Louhen manaus (Tule Sampo, kun sun kutsun) (melodraama)
        Kolmas näytös. 18. Väinön tervehdys (Terve suur Kalevalamme) (melodraama) – 19. Kalevalan lauluparvi (Morsian keväisen aamun koitto – Morsiuslaulu) – 20. Valon tarina (Louhi, Pohjolan emäntä, valon kansalta varasti) – 21. Anja, annahan kätesi! (loppumelodraama)

        (18. Väinön tervehdys (Terve suur Kalevalamme)) jos tuo 18. ei ole Kalevalasta niin mistä sitten? Opus 179 on osien nimistä päätellen silkkaa kansallisromantiikkaa, hyi sattavana, jos kansallisromanttisuus musiikissa on hyi hyi, ja täytyyhän sen olla koska siitä on Sibeliusta täällä monesti solvattu, niin hylkyyn myös Melartin jatketun kansallisromanttisen musiikin tekijänä. Ja sama pätee Klamiinkin, hänelläkin on tunnoillaan useampi kuin yksi Kalevala-aiheinen teos.

        On Melartinin musiikki parhaimmillaan silti tasokkaampaa kuin Sibeliuksen.


    • Anonyymi

      Mitä' sääntöjen vastaista tossa oli?

    • Anonyymi

      Suomen suurin säveltäjä on ylivoimaisesti Leif Segerstam, hänhän painaa ainakin 150 kg, ja on säveltänyt esim sinfonioita lukumääräisesti enempi kuin kaikki muut mailman säveltäjät yhteensä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

        No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

        Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

        Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

        Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

        Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

        Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.

        Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella. Melartinkin on aivan ylivoimainen orkesterisäveltäjä keinovarojensa rikkaudessa sibbeen verrattuna. ei siben 4. ole moderni kuten vaikka melartinin mahtava 6. sinfonia klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen. Se vain sivuaa hieman ekspressionismia tritonuksineen. Sibelius ei kuulu substanssiltaan suurimpiin sinfonikkoihimme.

        Marttiselta minulla on 2 sinfoniaa levyllä n:o 1 ja 8 muistaakseni. Nekin ovat hieman liian moderneja perustuen kait 12 säveltekniikkaan (?). 4. sinfoniaa pitäisin likipitäen parhaana marttisen sinfoniana jonka olen kerran radiosta kuullut.


      • Anonyymi

        Ei läheskään yhtä paljon kuin muut säveltäjät yhteensä sikäli kuin ne edes ovat muotonsa ja rakenteensa puolesta todellisia sinfonioita. Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei läheskään yhtä paljon kuin muut säveltäjät yhteensä sikäli kuin ne edes ovat muotonsa ja rakenteensa puolesta todellisia sinfonioita. Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi.

        "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

        No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

        Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

        Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

        Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

        Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

        Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

        No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

        Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

        Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

        Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

        Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

        Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.

        Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella. melartinkin on aivan ylivoimainen orkesterisäveltäjä keinovarojensa rikkaudessa sibbeen verrattuna. ei siben 4. ole moderni kuten vaikka melartinin mahtava 6. sinfonia klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen. Se vain sivuaa hieman ekspressionismia tritonuksineen.

        Marttiselta minulla on 2 sinfoniaa levyllä n:o 1 ja 8 muistaakseni. Nekin ovat hieman liian moderneja perustuen kait 12 säveltekniikkaan (?). 4. sinfoniaa pitäisin likipitäen parhaana marttisen sinfoniana jonka olen kerran radiosta kuullut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella. melartinkin on aivan ylivoimainen orkesterisäveltäjä keinovarojensa rikkaudessa sibbeen verrattuna. ei siben 4. ole moderni kuten vaikka melartinin mahtava 6. sinfonia klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen. Se vain sivuaa hieman ekspressionismia tritonuksineen.

        Marttiselta minulla on 2 sinfoniaa levyllä n:o 1 ja 8 muistaakseni. Nekin ovat hieman liian moderneja perustuen kait 12 säveltekniikkaan (?). 4. sinfoniaa pitäisin likipitäen parhaana marttisen sinfoniana jonka olen kerran radiosta kuullut.

        Tauno Marttisen (s. 1912) neljäs sinfonia Danten jumalaisesta näytelmästä innoituksena saanut ”Manalan linnut” (1964) sai aikanaan Camdenin sävellyskilpailun palkinnon, mutta joutui odottamaan kantaesitystään peräti 44:n vuoden ajan. RSO korjasi Sakari Oramon johdolla puutteen, ja Turengista paikalle saapunut 95-vuotias säveltäjä pääsi ansaitun juhlinnan kohteeksi.Marttisen sinfoniassa kuuluvat monelta suunnalta tulevat vaikutteet. Useiden suomalaissäveltäjien tapaan Marttinenkin kiinnostui 1950-luvulla dodekafoniasta, ja monin paikoin teoksen harmonioissa kuuluu 12-sävelmusiikin vaikutus. 1960-luvun alkupuolella Marttisen modernistiset kokeilut jatkuivat mm. kenttätekniikan ja sointivärimusiikin parissa, mikä ainakin sinfonian orkesteritekstuureissa tulee selvästi ilmi. Säveltäjän kontakti myöhäisromantiikkaan ei kuitenkaan koskaan varsinaisesti katkennut; hänen musiikillinen ilmaisunsa tuntuu aina ikään kuin suodattuvan 1800-luvun lopun maailman läpi. Monissa teoksen käänteissä kuulijan on helppo havaita myös Marttisen pitkä kokemus elokuvamusiikin säveltäjänä. Vaikutteiden erilaisuudesta huolimatta Marttinen on sinfoniassaan onnistunut luomaan yllättävän yhtenäisen sävelkielen, joka ei suoranaisesti vertaudu kenenkään muun säveltäjän musiikkiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

        No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

        Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

        Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

        Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

        Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

        Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.

        Homeiselle ladolle haiskahtavat sibeliuksen sinfoniat ovat kaukana parhaiden suomi sinfonioiden kärjestä musiikilliselta substanssiltaan eikä hänen konsrrvatiivisessa ilmaisussaan ole mitään todella modernia kuten aarre merikannon radikaalein tuotanto joka peittoaa sibeliuksen 4. sinfonian mennen tullen oudon kiehtovilla sävelnäyillään. samoin väinö raitio ja sulho ranta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Homeiselle ladolle haiskahtavat sibeliuksen sinfoniat ovat kaukana parhaiden suomi sinfonioiden kärjestä musiikilliselta substanssiltaan eikä hänen konsrrvatiivisessa ilmaisussaan ole mitään todella modernia kuten aarre merikannon radikaalein tuotanto joka peittoaa sibeliuksen 4. sinfonian mennen tullen oudon kiehtovilla sävelnäyillään. samoin väinö raitio ja sulho ranta.

        Homeiselle ladolle haiskahtaviin? Leonard Berstein, olet ehkä hänestä kuullut, sävelteli yhtä sun toista, oli udeammankin mailman parhaimpiin luettujen orkesterien kapellimestari, ja ytuubista löytyy taltiointi tv-ohjelmasta jossa Bernstein ylistää ylidtämästä päästyäänkin Sibeliuksen musiikkia. Mutta mitäpä joku Berliinin POn kapellimestari sinfonioitten laadusta ymmärtäisi, joten on siis aivan ymmärrettävää että myös Wienin ja New Yorkin POita säännöllisesti johtanut Bernstein ei Sibeliuksen sinfonioissa homeisen ladon hajua tullut panneeksi merkille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Homeiselle ladolle haiskahtaviin? Leonard Berstein, olet ehkä hänestä kuullut, sävelteli yhtä sun toista, oli udeammankin mailman parhaimpiin luettujen orkesterien kapellimestari, ja ytuubista löytyy taltiointi tv-ohjelmasta jossa Bernstein ylistää ylidtämästä päästyäänkin Sibeliuksen musiikkia. Mutta mitäpä joku Berliinin POn kapellimestari sinfonioitten laadusta ymmärtäisi, joten on siis aivan ymmärrettävää että myös Wienin ja New Yorkin POita säännöllisesti johtanut Bernstein ei Sibeliuksen sinfonioissa homeisen ladon hajua tullut panneeksi merkille.

        Se tulikin tuoreena kielikuvana vasta mieleeni tuoreena kun en keksinyt parempaakaan vertausta sibeliuksen tunkkaiselle ja pedanttiselle kansallisromanttiselle sävelkielelle joka ei kymmeniä vuosia klassista kuunnellutta enää fasinoi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Homeiselle ladolle haiskahtaviin? Leonard Berstein, olet ehkä hänestä kuullut, sävelteli yhtä sun toista, oli udeammankin mailman parhaimpiin luettujen orkesterien kapellimestari, ja ytuubista löytyy taltiointi tv-ohjelmasta jossa Bernstein ylistää ylidtämästä päästyäänkin Sibeliuksen musiikkia. Mutta mitäpä joku Berliinin POn kapellimestari sinfonioitten laadusta ymmärtäisi, joten on siis aivan ymmärrettävää että myös Wienin ja New Yorkin POita säännöllisesti johtanut Bernstein ei Sibeliuksen sinfonioissa homeisen ladon hajua tullut panneeksi merkille.

        Tuskin bernstein ymmärsikään laadusta juuri mitään jos hän sibeliusta kehuu niin vuolaasti kun annat ymmärtää tai sitten hän vain halusi imarrella periamerikkalaiseen tapaan suomalaisia sibelius kehuillaan koska sitä ei vielä hänen aikanaan ilmeisesti tiedostettu kuinka heikko sibelius todellisuudessa säveltäjänä ja sinfonikkona on kun relevanttia tietoa muista suomalaisista säveltäjistä ei tuolloin juuri ollut. melartinkin oli tuolloin vielä tuntematon suuruus eikä hänen renessanssinsa ollut alkanut. Bernsteinin mozart tulkinnat ovat järjestään heikkoja ja hän oli parhaimmilllaan myöhäisromanttisen musiikin parissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        "Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella."

        https://www.youtube.com/results?search_query=Von+Karajan+Sibelius

        Ja että sinäkin Herbert! Sinä myös olet johtanut monia mailman parhaista orkestereista aivan kuten Lennykin, ja niitä levyjä joissa sinä olet kapellimestarina ollaan myyty satojamiljoonia kappaleita, mutta onneksi sentään täysin ilman hienostunutta sointiaistia varustettuna sinä sentään toisin kuin Lenny älysit olla säveltämättä. Runsain kiitos siitä sinulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella."

        https://www.youtube.com/results?search_query=Von+Karajan+Sibelius

        Ja että sinäkin Herbert! Sinä myös olet johtanut monia mailman parhaista orkestereista aivan kuten Lennykin, ja niitä levyjä joissa sinä olet kapellimestarina ollaan myyty satojamiljoonia kappaleita, mutta onneksi sentään täysin ilman hienostunutta sointiaistia varustettuna sinä sentään toisin kuin Lenny älysit olla säveltämättä. Runsain kiitos siitä sinulle.

        Eihän tällaiset karajanit muuta joihdakaan kuin ns. poppista, suosittuja helppoheikkimäisiä kappaleita jotka takaavat kassavirtojen kasvun. Eräs karmeimmista teoksista jotka karajan on levyttänyt sibeliuksen ohella on eräs carl orffin lopun aikojen komedia minimalistisessa toistossaan ja jossa hoilotetaan deeku deeku deeku jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

        No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

        Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

        Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

        Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

        Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

        Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.

        Sibeliuksen viulukonserttokin on niin kömpelösti orkestroitu,epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta.


    • Anonyymi

      Naurettavaa etsiä kultahippuja paskasta. Asiantuntijat sanovat: Sibelius on suurin.

      • Anonyymi

        Minusta sibelius on löysää vetelää paskaa josta en ole koskaan haltiuoitunut tai pakahtunut henkeä pidätellen kuten melartinista, merikannosta, tuukkasesta, kilpisestä, saikkolan karjala palaa sävelrunosta, karjalaisemn sääski sinfoniasta, linnalan 2. sinfoniasta, kuulan stabat materista, launiksen aslak hetasta, pylkkäsen maresta ym.ym. sibellä ei vain ollut kompetenssia.


      • Anonyymi

        Sinähän se tunnetkin kaiken musiikin jota suomessa on sävelletty parin kolmensadan vuoden aikana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta sibelius on löysää vetelää paskaa josta en ole koskaan haltiuoitunut tai pakahtunut henkeä pidätellen kuten melartinista, merikannosta, tuukkasesta, kilpisestä, saikkolan karjala palaa sävelrunosta, karjalaisemn sääski sinfoniasta, linnalan 2. sinfoniasta, kuulan stabat materista, launiksen aslak hetasta, pylkkäsen maresta ym.ym. sibellä ei vain ollut kompetenssia.

        Olen kuunnellut haltioituneena myös mm. leiviskän 3. sinfoniaa ja rannan piccola sinfoniaa ja pylkkäsen jousikvartettoa ja bengt carlssonin viulusonaattia..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Melartin on suomen säveltaiteen kulmakiviä.


    • Anonyymi

      Melartin sävelsi 8 sinfoniaa, saikkola 10 sinfoniaa ja 12 sinfoniettaa, aaltonen 5 sinfoniaa, ringbom 5 sinfoniaa, törne 6 sinfoniaa, ranta 4 sinfoniaa, karjalainen 3 sinfoniaa, fougstedt 3 sinfoniaa, linnala 2 sinfoniaa, pesola 3 sinfoniaa, pesonen 2 sinfoniaa, tuukkanen 6 sinfoniaa, leiviskä 3 sinfoniaa, linko yhden sinfonian, isacsson 2 sinfoniaa, krohn yhden sinfonian jne.

      Edellä manituista ainoastaan melartinin 6 sinfoniaa, tuukkasen meri sinfonia, karjalaisen sääski sinfonia, krohnin vuodenajat sinfonia ja leiviskän 3. sinfonia on levytetty.

      • Anonyymi

        "Melartin sävelsi 8 sinfoniaa, saikkola 10 sinfoniaa ja 12 sinfoniettaa, aaltonen 5 sinfoniaa, ringbom 5 sinfoniaa, törne 6 sinfoniaa, ranta 4 sinfoniaa, karjalainen 3 sinfoniaa, fougstedt 3 sinfoniaa, linnala 2 sinfoniaa, pesola 3 sinfoniaa, pesonen 2 sinfoniaa, tuukkanen 6 sinfoniaa, leiviskä 3 sinfoniaa, linko yhden sinfonian, isacsson 2 sinfoniaa, krohn yhden sinfonian jne.

        Edellä manituista ainoastaan melartinin 6 sinfoniaa, tuukkasen meri sinfonia, karjalaisen sääski sinfonia, krohnin vuodenajat sinfonia ja leiviskän 3. sinfonia on levytetty."

        Luettelosta muuten puuttuu Pekka Pohjola jolla on 1 sinfonia, joka on levytetty. ja Eero Hämeenniemi jolla on muunmuassa 4 sinfoniaa joista ainakin 1 on levytetty.

        Suomessa on tämä Lahti sinfonia jolla on hynää runsaasti kun se on myynyt mailmalla Sibelius CD:tä hemmetillisiä määriä, joten eiku käsiksi noihin yllämainittuihin siellä Lahdessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Melartin sävelsi 8 sinfoniaa, saikkola 10 sinfoniaa ja 12 sinfoniettaa, aaltonen 5 sinfoniaa, ringbom 5 sinfoniaa, törne 6 sinfoniaa, ranta 4 sinfoniaa, karjalainen 3 sinfoniaa, fougstedt 3 sinfoniaa, linnala 2 sinfoniaa, pesola 3 sinfoniaa, pesonen 2 sinfoniaa, tuukkanen 6 sinfoniaa, leiviskä 3 sinfoniaa, linko yhden sinfonian, isacsson 2 sinfoniaa, krohn yhden sinfonian jne.

        Edellä manituista ainoastaan melartinin 6 sinfoniaa, tuukkasen meri sinfonia, karjalaisen sääski sinfonia, krohnin vuodenajat sinfonia ja leiviskän 3. sinfonia on levytetty."

        Luettelosta muuten puuttuu Pekka Pohjola jolla on 1 sinfonia, joka on levytetty. ja Eero Hämeenniemi jolla on muunmuassa 4 sinfoniaa joista ainakin 1 on levytetty.

        Suomessa on tämä Lahti sinfonia jolla on hynää runsaasti kun se on myynyt mailmalla Sibelius CD:tä hemmetillisiä määriä, joten eiku käsiksi noihin yllämainittuihin siellä Lahdessa.

        Onhan myös jouni kaipainen ja einoi juhani rautavaara sekä sallinen joiden kaikkien sinfoniat on levytetty.


    • Anonyymi

      Myöskään lauri ikosen kuudesta sinfoniasta ei ole levytetty ainoatakaan, eikä pylkkäsen sinfoniaa kun sen sijaan madetojalta on levytetty kaikki kolme sinfoniaa ja neljäs katosi matkalaukun mukana pariisissa. on vielä tuntemattomampiakin suomalaissäveltäjiä joiden sinfoniooita ei ole levytetty mutten muista heidän nimiään. Eino Liukko taisi olla eräs heistä . Modernimmista säveltäjistä meriläisen 3. sinfonia on levytetty ja kokkoselta kaikki 4 sinfoniaa.

    • Anonyymi

      Aarre merikannon 3 turhaa sinfoniaa on myös levytetty joista vaikuttavin lienee n:o sotasinfonia. sitten on vielä ernest pingoudin 3 sinfoniaa.

      • Anonyymi

        Totta sekin että vasta 1920 luvulla merikanto loi merkittävimmät ultramodernit teoksensa kuten sinfonisen fantasian, sinfonisen harjoitelman, schott konseton, panin, noneton ja notturnon, 2. viulukonserton jne.


    • Anonyymi

      Suomessa paska paranee punnitsemalla. Kuka on säveltänyt eniten?

      • Anonyymi

        Luultavasti erik fordell jonka musiikkia on esitetty myös BBC:ssä. Ylessä ei ole mitään muuta fordellia soitettu kuin jousiorkesteriminiatyyriä koivut vaikka heillä on paljonkin fordellia kantanauhalla, mm. sinfonioita ja sinfoninen runo metsänhaltija.


      • Anonyymi

        Sibelius taitaa olla ollut aika tuottelias.


    • Anonyymi

      "Ehdokkaaat suomen suurimmaksi säveltäjäksi ja sinfonikoksi ovat seuraavat: Melartin , tuukkanen, ranta, aaltonen, leiviskä, pesonen, fougstedt, linko, fordell, karjalainen, sonninen, tolonen, linnala, törne tai joku muu, kuka?"

      Keitä nuo on? onko joku kuullut heistä ainoatakaan varsinkin jos pois lasketaan Melartin jolta sentään on jotain levytetty ja CD:illä saatavilla?

      Eli tosiasiassa tätä kuka on suurin säveltäjä kilpaa käydään Sibeliuksen ja Ahon ja Sallisen ja E.J.Rautavaaran ja Kokkosen ja Norgrenin ja Segerstamin ja Englundin ja Klamin ja Melartinin ja ehkä muutaman muun välillä koska heidän tuotannostaan on edes jotain CD:ltä kuunneltavissa.

      Toki useimmat ellei jopa kaikki noista jälkimmäisen joukon jäsenistä ovat ihan mielenkiintoisia ja säveltäjinä ilman muuta tutustumisen väärtejä, mutta yksikään heistä ei pääse edes lähelle sitä vaikutusta joka Sibeliuksella on tänäkin päivänä ympäri mailmaa. Esim jo se että sävellyksensä Valse triste oli valtaisa hitti ennen 1.mailmansotaa jota soitettiin erillaisina sovituksina kaikkialla, tai se että hänen viulukonserttonsa on kaikista mailmassa sävelletyistä konsertoista se kaikkein eniten levyjä myyvä ja on ollut sitä jo vuosia, tekee Sibeliuksesta suomalaisista klasarisäveltäjistä ylivertaisen.

      Ja mitä Sibeliuksen viulukonserttoon tulee niin vaikka se on erittäin suosittu levyjä ostavien parissa, niin ei sitä parhaat viulustit minään purkkapoppina pidä vaan sitä aidosti arvostetaan koska se teoksena on niin teknisesti kuin taiteellisesti erittäin vaativa esittäjälleen.

      Sibeliuksen tekee säveltäjänä ylivertaiseksi se että kuunneltavaksi musiikkia kumminkin perimmiltään sävelletään, eikä suinkaan siksi kuten moni modernisti tuntuu uskovan että musiikin tarkoitus muka olisi se että sitä katsellaan partituurista ja samaan aikaan todetaan että kuulostaa lähinnä raskaan konepajanteollisuuden työnääniltä mutta toki on musikillisteoreettisesti ajatellen oikein mielenkiintoista,

      Sibelius on ainoa suomalainen säveltäjä jota aina ja edelleen kuunnellaan ympäri mailmaa, ja joka ainoana suomalaisena säveltäjänä säännöllisesti on mainittu kun jossain tehdään listaa tai luetteloa siitä kuka tai ketkä ovat klasarimusiikin suurimmat säveltäjät.

      • Anonyymi

        "Keitä nuo ovat" kysyit. Siinä on muutama suuri suomalainen klassikkosäveltäjä jonka sinfonioissa on enemmän kiihdyttävää sielun dramatiikkaa ja romanttista intohimon paloa ja musiikillista huumoria kuin mitä olen milloinkaan sibeliuksesta kokenut. sibeliuksen olisikin kannattanut satsata vain patrioottisiin marsseihin ja karakteristisiin kansallisromanttisiin pikkukappaleisiin joihin hänen kykynsä olisi maniosti riittänyt kun häneltä kategorisesti puuttui suuurten mittojen objektivoimiskykyä joka vasta tekee suuuren sinfonikon.


      • Anonyymi

        Sibeliuksen viulukonsertto on ensi osan episodimaisuudessa, jaksottaisuudessa ja muodon hajanaisuudessa heikompi kuin melartinin viulukonsertto vaikka finaali onkin luultavasti innoittuneempi kuin melartinilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sibeliuksen viulukonsertto on ensi osan episodimaisuudessa, jaksottaisuudessa ja muodon hajanaisuudessa heikompi kuin melartinin viulukonsertto vaikka finaali onkin luultavasti innoittuneempi kuin melartinilla.

        Fougstedtin sekakuoro ja mieskuorolauluja on kyllä levytetty muttei sinfonioita ja muita orkesteriteoksia vaikka angoscia oli ensimmäinen suomalaisen dodekafoninen sävellys ja fougstedtin 2. sinfonia ja sinfonia triptica hyvin merkittäviä mutta ovat nyttemmin joutuneet unohduksiin mikä on hyvin valitettava trendi.


      • Anonyymi

        Segerstamin vapaatonaalisilla "sinfonioilla" joissa jouset vellovat ilman suuntaa tai päämäärää ei ole mitään asiaa parhaiden suomalaisten säveltäjien joukkoon.


    • Anonyymi

      Ehdottomasti paras on Sepi Kumpulainen.

    • Anonyymi

      tuubista voi kuunnella myös helvi leiviskän upeita sinfonioita, n.o 3 ja sinfonia breviksen jonka kuulin nyt ensimmäistä kertaa.

      . Leiviskän musiikissa on niin uusklassisia kuin jälkiromanttisiakin aineksia. Willnerin johdolla hän oli perehtynyt polyfoniaan ja hyödynsi oppejaan teoksissaan – ehkä hieman liikaakin, hän itse arveli Kaija Saariahon haastatellessa häntä 1978. Samassa haastattelussa Leiviskä luonnehti itseään konservatiiviksi, jolle musiikillinen logiikka ja ankara työskentely ovat tärkeitä.

    • Anonyymi

      Tuukkanen voitti hopeaa sävelkuvallaan karhunpyynti kuorolle ja orkesterille lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa 1948 mutta sitä ei juuri ole nykypäivänä esitetty kuin kerran pari ehkä radiossa niin vaikuttava kuin se onkin.

      • Anonyymi

        Kalervo Tuukkasen (1909 1979) Karhunpyynti, sinfoninen sävelkuvaus mieskuorolle ja orkesterille voitti sävellyksen hopeaa Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Teos oli sävelletty Aleksis Kiven varsin hurmeiseen Karhunpyynti-runoon.

        Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin teorian lehtori, säveltäjä Erkki Raiski tutustui Keskisuomalaisen pyynnöstä teoksen partituuriin.

        Mikä oli ensivaikutelma?

        Katsoin alun ja ajattelin, että vedetäänpä kovaa. Käänsin toisen, kolmannen, neljännen sivun ja aina vain vedetään kovaa. Mieskuoro mukaan lukien tässä mennään pitkään ihan täysillä, välissä on muutamia suvantokohtia, mutta vasta lopussa rauhoitutaan auvoisuuteen, Raiski kuvailee.

        Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947.

        Minulla tulee mieleen, että ehkä tämä on jo syntyessään ollut hieman vanhanaikainen sävellys. Se olisi voinut olla 20-40 vuotta aiemmin tehty. Silloin se olisi iskenyt ehkä vielä enemmän.

        Raiskin mukaan Karhunpyynti on ehkä hieman yliteatraalinen. Suomen musiikin historia -teoksessa siteerataan ruotsalaista musiikin historioitsijaa Bo Wallneria: kyseessä on aina monotonisuuteen asti vitalistinen, miesyhteiskunnan musiikki.

        Taitavaa työtä teos toki on.

        Tässä on asiantuntijan ote, teos on hienosti orkestroitu. Varmasti niin värikkäästi ja monipuolisesti kuin tämäntyyppisen voi tehdä että harmi, jos tämä jää kokonaan unholaan. Teos tuo voimallisissa jännitteissään mieleen myös Wagnerin, ja olisi varmasti erittäin vaikuttava hyvin esitettynä, Raiski sanoo.

        Karhunpyyntiä ei tekijänoikeuksia valvovan Teoston mukaan ole esitetty julkisesti ainakaan vuoden 1985 jälkeen. Sitä kauemmas ei ulotu Teoston tilastointi.

        Teoksesta on vain yksi levytys, Finlandia-orkesterin vuonna 1956 tekemä ja Fennica-sarjassa julkaistu.

        Kalervo Tuukkanen oli itse käynnistämässä Fennica-sarjaa toimiessaan Suomen Säveltäjien sihteerinä. Hän oli myös mukana tekemässä aloitetta Suomen Säveltäjät ry:n perustamisesta vuonna 1945.

        Lähde: keskisuomalainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kalervo Tuukkasen (1909 1979) Karhunpyynti, sinfoninen sävelkuvaus mieskuorolle ja orkesterille voitti sävellyksen hopeaa Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Teos oli sävelletty Aleksis Kiven varsin hurmeiseen Karhunpyynti-runoon.

        Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin teorian lehtori, säveltäjä Erkki Raiski tutustui Keskisuomalaisen pyynnöstä teoksen partituuriin.

        Mikä oli ensivaikutelma?

        Katsoin alun ja ajattelin, että vedetäänpä kovaa. Käänsin toisen, kolmannen, neljännen sivun ja aina vain vedetään kovaa. Mieskuoro mukaan lukien tässä mennään pitkään ihan täysillä, välissä on muutamia suvantokohtia, mutta vasta lopussa rauhoitutaan auvoisuuteen, Raiski kuvailee.

        Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947.

        Minulla tulee mieleen, että ehkä tämä on jo syntyessään ollut hieman vanhanaikainen sävellys. Se olisi voinut olla 20-40 vuotta aiemmin tehty. Silloin se olisi iskenyt ehkä vielä enemmän.

        Raiskin mukaan Karhunpyynti on ehkä hieman yliteatraalinen. Suomen musiikin historia -teoksessa siteerataan ruotsalaista musiikin historioitsijaa Bo Wallneria: kyseessä on aina monotonisuuteen asti vitalistinen, miesyhteiskunnan musiikki.

        Taitavaa työtä teos toki on.

        Tässä on asiantuntijan ote, teos on hienosti orkestroitu. Varmasti niin värikkäästi ja monipuolisesti kuin tämäntyyppisen voi tehdä että harmi, jos tämä jää kokonaan unholaan. Teos tuo voimallisissa jännitteissään mieleen myös Wagnerin, ja olisi varmasti erittäin vaikuttava hyvin esitettynä, Raiski sanoo.

        Karhunpyyntiä ei tekijänoikeuksia valvovan Teoston mukaan ole esitetty julkisesti ainakaan vuoden 1985 jälkeen. Sitä kauemmas ei ulotu Teoston tilastointi.

        Teoksesta on vain yksi levytys, Finlandia-orkesterin vuonna 1956 tekemä ja Fennica-sarjassa julkaistu.

        Kalervo Tuukkanen oli itse käynnistämässä Fennica-sarjaa toimiessaan Suomen Säveltäjien sihteerinä. Hän oli myös mukana tekemässä aloitetta Suomen Säveltäjät ry:n perustamisesta vuonna 1945.

        Lähde: keskisuomalainen.

        "Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947."

        Tuukkasen mainittu teos on siis romanttista kansallisromanttistakin tyyliä? Ja silti se musiikkina kelpaa, mutta Sibelius jota samasta asiasta enempi ja vähempi ilman aihetta syytellään taas ei kelpaa:

        "kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella."
        ---
        "Homeiselle ladolle haiskahtavat sibeliuksen sinfoniat "
        ---
        "[Sibeliuksen] tunkkaiselle ja pedanttiselle kansallisromanttiselle sävelkielelle"
        ---
        "Minusta sibelius on löysää vetelää paskaa "

        Pohjimmiltaan siis on kyse että tuo yllä lainattu muuan kokee että kun Sibelius ihan ansioistaan on niin suosittu kuin on, niin se hänen suosionsa muka on jokin este kaikille muille hiukka vähemmin eväin sävelleille aikalaisille ja jälkeenkin päin tulleille.

        Mutta kun ei se Sibeliuksen suosio ole este, vaan esim Sinfonia Lahti joka teki Sibeliuksen viulukonserton ja 5. sinfonian ja Sadun alkuperäisversioiden mailman ensilevytyksillään isosti rahaa, on nyt ainakin taloudellisesti turvattu levyttämään myös sellaisia säveltäjiä joiden tuotanto ei välttämättä kiinnosta ketään.

        Joten ehkäpä hyvinkin tuukkanen, ranta, aaltonen, leiviskä, pesonen, fougstedt, linko, fordell, karjalainen, sonninen, tolonen, linnala, törne ynnämuitten kakkos- ja kolmoskentän säveltäjien tuotantoa tulla putkahtaa esiin Sinfonia Lahden toimesta, tai sitten ehkä joku muu tynkäorkesterin kuten Jyväskylä, Joensuu, Oulu, Kokkola, Kuopio jne toimesta ilmenee halua ottaa riski.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947."

        Tuukkasen mainittu teos on siis romanttista kansallisromanttistakin tyyliä? Ja silti se musiikkina kelpaa, mutta Sibelius jota samasta asiasta enempi ja vähempi ilman aihetta syytellään taas ei kelpaa:

        "kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella."
        ---
        "Homeiselle ladolle haiskahtavat sibeliuksen sinfoniat "
        ---
        "[Sibeliuksen] tunkkaiselle ja pedanttiselle kansallisromanttiselle sävelkielelle"
        ---
        "Minusta sibelius on löysää vetelää paskaa "

        Pohjimmiltaan siis on kyse että tuo yllä lainattu muuan kokee että kun Sibelius ihan ansioistaan on niin suosittu kuin on, niin se hänen suosionsa muka on jokin este kaikille muille hiukka vähemmin eväin sävelleille aikalaisille ja jälkeenkin päin tulleille.

        Mutta kun ei se Sibeliuksen suosio ole este, vaan esim Sinfonia Lahti joka teki Sibeliuksen viulukonserton ja 5. sinfonian ja Sadun alkuperäisversioiden mailman ensilevytyksillään isosti rahaa, on nyt ainakin taloudellisesti turvattu levyttämään myös sellaisia säveltäjiä joiden tuotanto ei välttämättä kiinnosta ketään.

        Joten ehkäpä hyvinkin tuukkanen, ranta, aaltonen, leiviskä, pesonen, fougstedt, linko, fordell, karjalainen, sonninen, tolonen, linnala, törne ynnämuitten kakkos- ja kolmoskentän säveltäjien tuotantoa tulla putkahtaa esiin Sinfonia Lahden toimesta, tai sitten ehkä joku muu tynkäorkesterin kuten Jyväskylä, Joensuu, Oulu, Kokkola, Kuopio jne toimesta ilmenee halua ottaa riski.

        Kiitos ehdotuksestasi. Sitä minäkin kovasti toivon. Ja voisihan nuo ylen kantanauhatallenteetkin julkaista CD:nä. Sieltä löytyy kuitenkin paljon levyttämätöntä musiikkia. En nimittäisi heitä kakkos tai kolmospesän säveltäjiksi sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos ehdotuksestasi. Sitä minäkin kovasti toivon. Ja voisihan nuo ylen kantanauhatallenteetkin julkaista CD:nä. Sieltä löytyy kuitenkin paljon levyttämätöntä musiikkia. En nimittäisi heitä kakkos tai kolmospesän säveltäjiksi sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi.

        "Ja voisihan nuo ylen kantanauhatallenteetkin julkaista CD:nä. "

        Niin muuten voisikin ja pitäisikin, joko CD:inä ja/tai muussa muodossa kuten MP3 tai Flac-tiedostoina, ainakin niiden teosten osalta joista ei ole kaupallista levytystä tehty tai tekeillä, mutta tekijänoikeus maksut saattavat olla asiassa este.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ja voisihan nuo ylen kantanauhatallenteetkin julkaista CD:nä. "

        Niin muuten voisikin ja pitäisikin, joko CD:inä ja/tai muussa muodossa kuten MP3 tai Flac-tiedostoina, ainakin niiden teosten osalta joista ei ole kaupallista levytystä tehty tai tekeillä, mutta tekijänoikeus maksut saattavat olla asiassa este.

        " sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi."

        Totta, tosin jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole.

        Mutta mitä tulee noihin kakkos- tai kolmosketjun säveltäjiin, niin kotimaan markkinat ovat pienet ja kansainvälisesti odotusarvo menekin suhteen on lähellä 0:aa, joten CD muoto saattaisi olla turhan kallis, mutta MP3 tai Flac tiedostojen teko niistä ei niin paljon maksaisi. Ja jos Ylellä ei olisikaan kovalevytilaa niille, niin ytuubilla sitä tilaa riittää ja sieltä ne ehkä löytäisivät ulkomaan elävienkin silmiin tai korviin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi."

        Totta, tosin jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole.

        Mutta mitä tulee noihin kakkos- tai kolmosketjun säveltäjiin, niin kotimaan markkinat ovat pienet ja kansainvälisesti odotusarvo menekin suhteen on lähellä 0:aa, joten CD muoto saattaisi olla turhan kallis, mutta MP3 tai Flac tiedostojen teko niistä ei niin paljon maksaisi. Ja jos Ylellä ei olisikaan kovalevytilaa niille, niin ytuubilla sitä tilaa riittää ja sieltä ne ehkä löytäisivät ulkomaan elävienkin silmiin tai korviin.

        Eivät ne ole kolmosketjun nimiä. Sibelius ei minulla mahtuisi sinfonikkona neljänteenkään ketjuun. silä niin emotionaalisesti tyhjiä ja sisällöttömiä hänen pääasiassa sentimentaaliset frigidiä klassismia ja kansallisromantiikkaa edustavat sinfoniansa ovat. Melartinin soinfonioilla on ollut myös kansainvälistä menekkiä ja aaltosen aikanaan suosittua hiroshima sinfoniaa esitetään japanissa asti. Siinä on vaikutteita myös shostalta ja sibeliukselta hymniaineksineen ja groteskeine marsseineen reinin kullan alkusoittoa muistuttavan anakronistisen minimalismin ja dodekafoniaan saakka viitaavan atonaalisen fuugan teeman lisäksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi."

        Totta, tosin jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole.

        Mutta mitä tulee noihin kakkos- tai kolmosketjun säveltäjiin, niin kotimaan markkinat ovat pienet ja kansainvälisesti odotusarvo menekin suhteen on lähellä 0:aa, joten CD muoto saattaisi olla turhan kallis, mutta MP3 tai Flac tiedostojen teko niistä ei niin paljon maksaisi. Ja jos Ylellä ei olisikaan kovalevytilaa niille, niin ytuubilla sitä tilaa riittää ja sieltä ne ehkä löytäisivät ulkomaan elävienkin silmiin tai korviin.

        Erkki Aaltosen tunnetuin teos on 2. sinfonia
        ”Hiroshima”, joka on kannanotto rauhan
        puolesta. Vuonna 1949 valmistunutta sinfoniaa on esitetty mm. Japanissa, Puolassa,
        Tšekkoslovakiassa, Romaniassa ja Virossa. Varsinkin
        Romania ja Viro tulivat Aaltoselle
        läheisiksi maiksi monin tavoin: hän oli kiinnostunut ao. maiden kansanmusiikista ja kävi
        myös johtamassa kuoroja ja orkestereita näissä maissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi."

        Totta, tosin jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole.

        Mutta mitä tulee noihin kakkos- tai kolmosketjun säveltäjiin, niin kotimaan markkinat ovat pienet ja kansainvälisesti odotusarvo menekin suhteen on lähellä 0:aa, joten CD muoto saattaisi olla turhan kallis, mutta MP3 tai Flac tiedostojen teko niistä ei niin paljon maksaisi. Ja jos Ylellä ei olisikaan kovalevytilaa niille, niin ytuubilla sitä tilaa riittää ja sieltä ne ehkä löytäisivät ulkomaan elävienkin silmiin tai korviin.

        Olen puoletani pitkän harkinnan, monien musiikillisten löytöretkien ja tyylien tiukan seulonnan jälkeen tullut siihen tulokseen että siban merkitystä on aina liioiteltu ja yliarvioitu muistakin kuin puhtaasti musiikillisista seikoista johtuen ansaitsematta millään muotoa sitä ylenpalttista mainetta ja suosiota joka sen osaksi on tullut vaikeuttaessaan tällä tavoin monien muiden suomalaisten säveltäjien asemaa ja toimintaa kun ulkolaisten musiikkijuhlien maakiintiössä siballe tarjoutui muihin nuorempien kollegoidensa nähden populariteettinsa nojalla aina itseoikeutettu privilegio jota mm. aarre merikanto piti sangen hulluna ja toisaalta arvosteli katkerasti siban suuria tekijänoikeustuloja ja mässäilyä vaikkei nuottiakaan enää synny eikä 1. sinfoniakaan säästynyt kritiikiltä kovin epäyhtenäisenä luomuksena.

        Omalta kohdaltani voin vain todeta että siban musiikki ei emootioiltaan oikeastaan kerro ja puhu minulle mitään tunteiden korkeaveisuun kieltä vaikuttamatta tunteisiin affekteihin ja intohimoihin kuten niin monien muiden suomalaisten tuntemattomienkin suuruuksien jalo ja voimakas korkean ammattitaidon ja taiteellisen näkemyksen leimaama säveltaide josta tuukkasen meri-sinfonia tarjoili unohtumattomia hetkiä pakahduttavassa sydäntä polttavissa intohimon liekeissään.


    • Anonyymi

      Mikko Alatalo

    • Anonyymi

      Sibeliuksen sinfoniat ovat pelkkää ilmiötä koskematta olemusta sinänsä.

      • Anonyymi

        Erik Gustav Melartin


    • Anonyymi

      Vesa Matti Loiri ja sävellys Sydämeeni joulun teen

    • Anonyymi

      Katsoin ylen elävästä arkistosta juuri dokumenttifilmin helvi leiviskästä missä hän kertoo säveltäjä kutsumuksestaan ja urastaan. Huvittaa hieman että tämä varsinkin 3. sinfoniallaan sibeliustakin suurempi sinfonikko kävelee kadulla kuin kuka tahansa tavis muiden ihmisten keskellä ja ostaa torilta tomaatteja ja kalaa.

      Helvi Leiviskä (19021982) oli suomalainen säveltäjä ja ennen kaikkea sinfonikko. Sukupuolensa vuoksi hän kohtasi ennakkoluuloja, mutta hänen taitojaan ei koskaan vähätelty, ja kriitikot ylistivät jo nuoren Leiviskän sävellyksiä. Teosofinen itsekehitys oli erottamaton osa musiikillista matkaa, jonka vaiheita taiteilija muistelee sekä pianon että tunturipurojen äärellä vuonna 1979 valmistuneessa dokumentissa.

      Helvi Lemmikki Leiviskä syntyi Elli ja Hannes Leiviskän esikoiseksi Helsingissä 25.5.1902. Myöhemmin seitsenpäiseksi paisunut sisarusjoukko osoitti taipumusta useisiin taiteenaloihin, ja vaikka Hannes-isä taiteita arvostikin, Helvin musiikillisia unelmia hän ei tukenut.

      Pianonsoiton Leiviskä kuitenkin aloitti jo 8-vuotiaana, mutta pieni musikantti huomasi pian, että pelkkä soittaminen ei tyydyttänyt hänen musiikillista janoaan. Dokumentissa Taiteilijamuotokuva: Helvi Leiviskä hän kertoo kyllästyneensä jo nuorena kaikkiin soittamiinsa kappaleisiin. "Alkoi kaipaus jotain uutta, tuntematonta kohtaan", dokumentissa kuvaillaan.

      Kenties tämä oli alkusoittoa ensimmäiselle kerralle, kun Leiviskä kirjaimellisesti näki musiikkia. Hän kertoo, kuinka hän eräänä kauniina huhtikuisena aamuna heräsi jo viiden maissa. Jaetussa huoneessa ei voinut ryhtyä touhuamaan omiaan ja herättämään yhä nukkuvia sisaruksia.

      Sitten tapahtui jotain odottamatonta: vuoteessaan makaava Leiviskä alkoi nähdä musiikkia silmissään. Hän näki sävellajin ja nuotit, jotka soivat samanaikaisesti korvissa. Ei auttanut kuin nousta, piirtää nuottiviivasto keittiöstä löytyneelle makulatuuripaperille ja kirjata ylös mielikuviin piirtynyt sävellys.

      Siitä alkoi se koko elämän kestänyt sisäisen pakon tie, säveltäjä muistelee.

      • Anonyymi

        Helvi sävelsi usein öisin ja kofeiinitablettien voimalla. Mm. Melartin ja Madetoja olivat hänen opettajiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helvi sävelsi usein öisin ja kofeiinitablettien voimalla. Mm. Melartin ja Madetoja olivat hänen opettajiaan.

        En ole sovinisti mutta se asia ärsyttää että helvi leiviskästä on niin paljon juttua ylellä vaikka olen itsekin hänestä kirjoittanut ja tuubista löytyy hänen musiikkiaan enemmän kuin monilta saman sukupolven miessäveltäjiltä yhteensä. Samaten hänen 3. sinfoniansa on myös esitetty hiljakkoin RSO:n konsertissa. Kunpa Tuukkanen, Aaltonen, Ranta, Linko, Karjalainen, Fougstedt, Saikkola tai joku muu menneisyyden sinfonikkona tuntemattomaksi jäänyt miessäveltäjä herättäisi yhtä paljon kiinnostusta kuin leiviskä. Sibelius, madetoja ja melartinhan ovat sangen tunnettuja.


      • Anonyymi

        kuten jo aiemmin oli esillä: jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole."

        Missä ovat Helvi Leiviskän säveltämät hitit? Eivät ilmeisesti missään, siksi Helvi musiikkeineen on jo syvällä unohduksen yössä.

        Mutta jos Helvin 3. sinfonia muka on sinfoniana jopa Sibeliuksen tasoa, niin siinähän olisi RSO:lle vinkki, eikun levytystä siitä ja muistakin Helvin teoksista tekemään. Nythän Kaija Saariaho on mailmalla paremman puutteessa jopa suosittu, ehkä Helvi olisi se (vielä) parempi ja niin ollen aikanaan myös suositumpi?

        "Helvi sävelsi usein öisin ja kofeiinitablettien voimalla. Mm. Melartin ja Madetoja olivat hänen opettajiaan."

        ja heistä kahdesta ainakin Madetoja oli Sibeliuksen oppilas aikansa. Ja piti tältä saamaansa opetusta korkealaatuisena. Mistä siis seuraa Sibelius -> Madetoja -> Leiviskä.

        Asiahan alkoi kiinnostaa aidosti, siispä: Arvoisa RSO nykyinen tai tuleva yli kapellimestari, kirjoitan teille x:ttä kertaa, nyt olisi RSOn toimesta jo korkea aika nostaa unohduksen yöstä säveltäjä Helvi Leiviskä, sillä hän on saanut aikanaan epäsuoraan tosin opetusta itseltään Sibeliukselta, joten on mahdollista että Leiviskän musiikissaan piilisi jopa mailman mittakaavassakin mitaten jopa 1.luokan musikillisia arvoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kuten jo aiemmin oli esillä: jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole."

        Missä ovat Helvi Leiviskän säveltämät hitit? Eivät ilmeisesti missään, siksi Helvi musiikkeineen on jo syvällä unohduksen yössä.

        Mutta jos Helvin 3. sinfonia muka on sinfoniana jopa Sibeliuksen tasoa, niin siinähän olisi RSO:lle vinkki, eikun levytystä siitä ja muistakin Helvin teoksista tekemään. Nythän Kaija Saariaho on mailmalla paremman puutteessa jopa suosittu, ehkä Helvi olisi se (vielä) parempi ja niin ollen aikanaan myös suositumpi?

        "Helvi sävelsi usein öisin ja kofeiinitablettien voimalla. Mm. Melartin ja Madetoja olivat hänen opettajiaan."

        ja heistä kahdesta ainakin Madetoja oli Sibeliuksen oppilas aikansa. Ja piti tältä saamaansa opetusta korkealaatuisena. Mistä siis seuraa Sibelius -> Madetoja -> Leiviskä.

        Asiahan alkoi kiinnostaa aidosti, siispä: Arvoisa RSO nykyinen tai tuleva yli kapellimestari, kirjoitan teille x:ttä kertaa, nyt olisi RSOn toimesta jo korkea aika nostaa unohduksen yöstä säveltäjä Helvi Leiviskä, sillä hän on saanut aikanaan epäsuoraan tosin opetusta itseltään Sibeliukselta, joten on mahdollista että Leiviskän musiikissaan piilisi jopa mailman mittakaavassakin mitaten jopa 1.luokan musikillisia arvoja.

        Helvi Leiviskän sinfonia no 3 onkin jo levytetty Finlandia Recordsille joka voi kuunnella tuubista ja Spotifysta. Ja RSO myös esitti leiviskän kyseisen sinfonian muutama vuosi sitten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kuten jo aiemmin oli esillä: jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole."

        Missä ovat Helvi Leiviskän säveltämät hitit? Eivät ilmeisesti missään, siksi Helvi musiikkeineen on jo syvällä unohduksen yössä.

        Mutta jos Helvin 3. sinfonia muka on sinfoniana jopa Sibeliuksen tasoa, niin siinähän olisi RSO:lle vinkki, eikun levytystä siitä ja muistakin Helvin teoksista tekemään. Nythän Kaija Saariaho on mailmalla paremman puutteessa jopa suosittu, ehkä Helvi olisi se (vielä) parempi ja niin ollen aikanaan myös suositumpi?

        "Helvi sävelsi usein öisin ja kofeiinitablettien voimalla. Mm. Melartin ja Madetoja olivat hänen opettajiaan."

        ja heistä kahdesta ainakin Madetoja oli Sibeliuksen oppilas aikansa. Ja piti tältä saamaansa opetusta korkealaatuisena. Mistä siis seuraa Sibelius -> Madetoja -> Leiviskä.

        Asiahan alkoi kiinnostaa aidosti, siispä: Arvoisa RSO nykyinen tai tuleva yli kapellimestari, kirjoitan teille x:ttä kertaa, nyt olisi RSOn toimesta jo korkea aika nostaa unohduksen yöstä säveltäjä Helvi Leiviskä, sillä hän on saanut aikanaan epäsuoraan tosin opetusta itseltään Sibeliukselta, joten on mahdollista että Leiviskän musiikissaan piilisi jopa mailman mittakaavassakin mitaten jopa 1.luokan musikillisia arvoja.

        Tyylillisesti Leiviskän tuotanto eteni ylitsepursuavasta myöhäisromantiikasta polyfonisempaan, lineaarisempaan ajattelumalliin. Kehitys on havaittavissa kolmessa sinfoniassa, joista viimeisin on tonaalisesti vapain. Hänen pääteoksenaan pidetty kolmas sinfonia valmistui taiteilijan ollessa 70-vuotias.


    • Anonyymi

      unohdit paciuksen

      • Anonyymi

        Hänhän oli syntyperältään saksalainen säveltäjä.


    • Anonyymi

      "Suomen suurin säveltäjä on ylivoimaisesti Leif Segerstam, hänhän painaa ainakin 150 kg, "

      Yhdyn mielipiteeseesi. Ei Sibeliuskaan tosin ihan pieni ollut.

      • Anonyymi

        Mutta Sibeliuksen sinfoniat olivat aika pieniä mittasuhteiltaan ja substanssiltaan kun vertaa esim. Melartinin 6. sinfonian mahleriaaniseen surumarssiin kokosävelasteikosta muodostetun soinnun soidessa kuin kluster ukkosenjylinän kaltaisessa pisteellisessä marssirytmissä kenties eräänä valtavimmista sinfonianosista jonka viime vuosisadan absoluuttisen musiikin korkein muoto tuntee ja jonka representoiman jättiläismäisen ekspressivisen epätoivon rinnalla sibeliuksen kansallisromanttiset teokset vaikuttavat vaisulta, imelältä ja säyseän mitäänsanomattomalta pitsinnnypläykseltä korvissani.https://youtu.be/Ypqb6XHqz28 Loput sinfonian osat eivät pysy ensiosan tunnelman tasalla.


      • Anonyymi

        "Yhdyn mielipiteeseesi. Ei Sibeliuskaan tosin ihan pieni ollut."

        Ja siksi hänet ilman epäilyksen häivää voidaan nimittää Suomen 2. suurimmaksi säveltäjäksi heti Segerstamin jälkeen.

        Toisaalta Aarre Merikanto näyttää joissain kuvissa aika pulskalta, jospa hän sitten on numero 3 tässä kilpailussa Kuka on Suomen suurin säveltäjä.

        Samoin Joonas Kokkonen on elämänsä loppupuolella kuvista päätelleen ollut aika hyvässä lihassa. pitäisi jostain saada tietoa A.Merikannon ja Kokkosen painosta ja pituudesta, jotta kisa voitaisiin pelkkiin tosiasioihin nojautuen ratkaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yhdyn mielipiteeseesi. Ei Sibeliuskaan tosin ihan pieni ollut."

        Ja siksi hänet ilman epäilyksen häivää voidaan nimittää Suomen 2. suurimmaksi säveltäjäksi heti Segerstamin jälkeen.

        Toisaalta Aarre Merikanto näyttää joissain kuvissa aika pulskalta, jospa hän sitten on numero 3 tässä kilpailussa Kuka on Suomen suurin säveltäjä.

        Samoin Joonas Kokkonen on elämänsä loppupuolella kuvista päätelleen ollut aika hyvässä lihassa. pitäisi jostain saada tietoa A.Merikannon ja Kokkosen painosta ja pituudesta, jotta kisa voitaisiin pelkkiin tosiasioihin nojautuen ratkaista.

        Tässä tarkoitettiinkin musiikillista suuruutta ei persoonan fyysisiä mittasuhteita.


    • Anonyymi

      Melartin, Tuukkanen, Ranta, Aaltonen, Leiviskä, Pesonen, Fougstedt,
      7 pientä säveltäjää marssi näin
      kuoppaista tietä unohdusta päin,
      koska matka oli pitkä niin
      pyysivät mukaan yhden kaverin

      Melartin, Tuukkanen, Ranta, Aaltonen, Leiviskä, Pesonen, Fougstedt, A.Merikanto
      8 pientä säveltäjää marssi näin
      kuoppaista tietä unohdusta päin,
      koska matka oli pitkä niin
      pyysivät mukaan yhden kaverin

      Johon Sibelius sanoi että Liekkö tarpeen kaikille meistä marssi moinen,
      etsikää siis minun sijasta joku toinen.

      • Anonyymi

        Melartin on kokenut uuden renesanssin, uuden tulemisen, jonka musiikillinen suuruus jättää Sibeliuksen patavanhoilliset, anakronistiset ja konservatiiviset klassismia edustavat frigidit ja umpitylsät sinfoniat varjoon ja unohduksiin. tänäänkin olen kuunnellut Melartinin 2. ja 4. sinfonian Spotifysta Leonid Grinin johtamina lyhennettyinä versioina ja Jussi Jalaksen johtaman 5. sinfonian tuubista.


      • Anonyymi

        Eivät kaikki mainitsemasi säveltäjä ole suinkaan unohdettu sillä esim. A.Merikanto on nykyään tunnustettu modernisti ja Fougstedt on tunnettu varsinkin laajasta kuorotuotannostaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät kaikki mainitsemasi säveltäjä ole suinkaan unohdettu sillä esim. A.Merikanto on nykyään tunnustettu modernisti ja Fougstedt on tunnettu varsinkin laajasta kuorotuotannostaan.

        Kaikenlainen skeida soi Yle klassisella. Nytkin jonkun kukalie Dussekin kvintetto jousille ja pianolle, sellaista sievistelevää klassista pitsinnypläystä kun kotimaiset 1900-luvun tuntemattomaksi jääneet sinfonian huiput loistavat poissaolollaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikenlainen skeida soi Yle klassisella. Nytkin jonkun kukalie Dussekin kvintetto jousille ja pianolle, sellaista sievistelevää klassista pitsinnypläystä kun kotimaiset 1900-luvun tuntemattomaksi jääneet sinfonian huiput loistavat poissaolollaan.

        Siitä voi päätellä sen että todelliset ammattilaiset eivät laadi ylen klassisen ohjelmistoja.


      • Anonyymi

        Sibelius oli keskinkertainen säveltäjä jolla ei ollut kompetenssia valaa objektivoitua tunnetta anakronistista klassismia edustaviin staattisiin sinfonioihinsa


      • Anonyymi

        Se on sääli kun niin paljon hyviä säveltäjiä ja heidän teoksiaan on vaipunut unohduksen yöhön vaikka ansaitsisivat paikkansa kansakunnan kaapin päällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melartin on kokenut uuden renesanssin, uuden tulemisen, jonka musiikillinen suuruus jättää Sibeliuksen patavanhoilliset, anakronistiset ja konservatiiviset klassismia edustavat frigidit ja umpitylsät sinfoniat varjoon ja unohduksiin. tänäänkin olen kuunnellut Melartinin 2. ja 4. sinfonian Spotifysta Leonid Grinin johtamina lyhennettyinä versioina ja Jussi Jalaksen johtaman 5. sinfonian tuubista.

        Melartin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Teokset etenevät kuin katkokävelyssä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melartin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Teokset etenevät kuin katkokävelyssä.

        Fragmentaarisuus ja katkelmallisuushan ovat juuri esim. Sibeliuksen 2. sinfonian avausosan aiheille ominaisia hilpeän avausteeman jälkeen luoden musiikkiin sen tunteen ettei se oikein etene minnekään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melartin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Teokset etenevät kuin katkokävelyssä.

        "Melartin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Teokset etenevät kuin katkokävelyssä."

        Melartinilla oli Sibeliuksen suhteen sama ongelma kuin kellä hyvänsä Mozartin tai Beethovenin aikalaissäveltäjillä Wienissä oli. Neroa vastaan on turha yrittää kilpailla, joten pitää yrittää tehdä jotain tai jonkinlaista mitä nero ei ollut (vielä) tehnyt.

        Toinen mahdollisuus on tämä mikä nyt Melartinin musiikin suhteen ehkä on aluillaan, siis että ensin joutuu odottamaan semmoiset 50-100 vuotta kunnes aikalaisneron tuotanto on niin moneen kertaan läpikäytyä että hiukka vähäisempienkin säveltäjien tekosille voi ilmaantua tilaisuuksia päästä esiin.

        Otamme vaikka Lahti SO:n. Se on lähimenneisyydessä jo kolmasti levyttänyt Sibeliuksen sinfoniat ja joka kerta tehnyt sen eri kapellimestarin johdolla. On luultavaa että Lahti SO ei enää ihan lähiaikoina niitä sinfonioita 4:ttä kertaa levytä, ei vaikka joku uusi nuori kapellimestari heitä siihen projektiin kinuaisi, vaan toivottavasti Lahti SO päättäisi seuraavaksi levyttää vaikkapa Melartinin sinfoniat niitten hiljattain korjailtujen partituurien mukaan. Ja toivottavasti Lahti SO ei sitten tyydy pelkästään sinfonioihin vaan levyttää Melartinilta kaiken orkesterimusiikin joihin (kunnolliset/korjatut) nuotit löytyy.

        Ja sen jälkeen mitä tai ketä? Klamia on jo aika hyvin saatavilla, samoin Madetojaa, tosin kummaltakin taitaisi löytyä yhtä sun toista mistä levytystä ei ole koskaan tehty. Ja ehkä myös Merikanto nuorempi, joka kuitenkin on jo etukäteen tappiollinen projekti koska Aarre taisi modernismeineen olla tyylillisesti keisarinuudet vaatteet tyylinen säveltäjä, toisin kuin Klami tai Madetoja tai Melartin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Melartin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Teokset etenevät kuin katkokävelyssä."

        Melartinilla oli Sibeliuksen suhteen sama ongelma kuin kellä hyvänsä Mozartin tai Beethovenin aikalaissäveltäjillä Wienissä oli. Neroa vastaan on turha yrittää kilpailla, joten pitää yrittää tehdä jotain tai jonkinlaista mitä nero ei ollut (vielä) tehnyt.

        Toinen mahdollisuus on tämä mikä nyt Melartinin musiikin suhteen ehkä on aluillaan, siis että ensin joutuu odottamaan semmoiset 50-100 vuotta kunnes aikalaisneron tuotanto on niin moneen kertaan läpikäytyä että hiukka vähäisempienkin säveltäjien tekosille voi ilmaantua tilaisuuksia päästä esiin.

        Otamme vaikka Lahti SO:n. Se on lähimenneisyydessä jo kolmasti levyttänyt Sibeliuksen sinfoniat ja joka kerta tehnyt sen eri kapellimestarin johdolla. On luultavaa että Lahti SO ei enää ihan lähiaikoina niitä sinfonioita 4:ttä kertaa levytä, ei vaikka joku uusi nuori kapellimestari heitä siihen projektiin kinuaisi, vaan toivottavasti Lahti SO päättäisi seuraavaksi levyttää vaikkapa Melartinin sinfoniat niitten hiljattain korjailtujen partituurien mukaan. Ja toivottavasti Lahti SO ei sitten tyydy pelkästään sinfonioihin vaan levyttää Melartinilta kaiken orkesterimusiikin joihin (kunnolliset/korjatut) nuotit löytyy.

        Ja sen jälkeen mitä tai ketä? Klamia on jo aika hyvin saatavilla, samoin Madetojaa, tosin kummaltakin taitaisi löytyä yhtä sun toista mistä levytystä ei ole koskaan tehty. Ja ehkä myös Merikanto nuorempi, joka kuitenkin on jo etukäteen tappiollinen projekti koska Aarre taisi modernismeineen olla tyylillisesti keisarinuudet vaatteet tyylinen säveltäjä, toisin kuin Klami tai Madetoja tai Melartin.

        Höpö höpö. Sibelius on niin heikko ja anakronistinen säveltäjä että hänelle olisi kuulemma eduksi jos hänelle voitaisiin myöntää 1800 luvun kunniajäsenyys verrattuna esim.Melartinin edistykselliseen 6. sinfoniaan jossa kokosävelasteikosta muodostettu sointu soi kuin kluster ja teemat sivuavat vapaatonaalisuutta. Sibeliuksen ,maneereja täynnä oleva musiikkinsa ei pärjää vertailussa esim. Melartinin sinfonioille joiden heti kerralla kompleksisemmat ja laajemmat melodiat voittavat kevyesti Sibeliuksen naiivit ja frigidit kolmisävelaiheet joita hän sitten muuntelee tekeytyen sinfonikoksi vaikka on säveltäjänä kaikkea muuta staattisessa ja askeettisessa klassismissaan josta aika oli ajanut ohi. Melartinia voidaan pitää 1900 luvun suomalaisessa musiikissa jonkinlaisena uutena Tsaikovskina tai Mahlerina jolla oli neroutta Sibeliusta ja hänen sisäänpäin kääntynyttä modaalisuuttaan paljon enemmän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Melartin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Teokset etenevät kuin katkokävelyssä."

        Melartinilla oli Sibeliuksen suhteen sama ongelma kuin kellä hyvänsä Mozartin tai Beethovenin aikalaissäveltäjillä Wienissä oli. Neroa vastaan on turha yrittää kilpailla, joten pitää yrittää tehdä jotain tai jonkinlaista mitä nero ei ollut (vielä) tehnyt.

        Toinen mahdollisuus on tämä mikä nyt Melartinin musiikin suhteen ehkä on aluillaan, siis että ensin joutuu odottamaan semmoiset 50-100 vuotta kunnes aikalaisneron tuotanto on niin moneen kertaan läpikäytyä että hiukka vähäisempienkin säveltäjien tekosille voi ilmaantua tilaisuuksia päästä esiin.

        Otamme vaikka Lahti SO:n. Se on lähimenneisyydessä jo kolmasti levyttänyt Sibeliuksen sinfoniat ja joka kerta tehnyt sen eri kapellimestarin johdolla. On luultavaa että Lahti SO ei enää ihan lähiaikoina niitä sinfonioita 4:ttä kertaa levytä, ei vaikka joku uusi nuori kapellimestari heitä siihen projektiin kinuaisi, vaan toivottavasti Lahti SO päättäisi seuraavaksi levyttää vaikkapa Melartinin sinfoniat niitten hiljattain korjailtujen partituurien mukaan. Ja toivottavasti Lahti SO ei sitten tyydy pelkästään sinfonioihin vaan levyttää Melartinilta kaiken orkesterimusiikin joihin (kunnolliset/korjatut) nuotit löytyy.

        Ja sen jälkeen mitä tai ketä? Klamia on jo aika hyvin saatavilla, samoin Madetojaa, tosin kummaltakin taitaisi löytyä yhtä sun toista mistä levytystä ei ole koskaan tehty. Ja ehkä myös Merikanto nuorempi, joka kuitenkin on jo etukäteen tappiollinen projekti koska Aarre taisi modernismeineen olla tyylillisesti keisarinuudet vaatteet tyylinen säveltäjä, toisin kuin Klami tai Madetoja tai Melartin.

        Olisi hienoa jos Sinfonia lahti tosiaan levyttäisi Melartinin hienot sinfoniat seuraavaksi koska niistä löytyy paljon kiinnostavaa soitettavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Melartin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Teokset etenevät kuin katkokävelyssä."

        Melartinilla oli Sibeliuksen suhteen sama ongelma kuin kellä hyvänsä Mozartin tai Beethovenin aikalaissäveltäjillä Wienissä oli. Neroa vastaan on turha yrittää kilpailla, joten pitää yrittää tehdä jotain tai jonkinlaista mitä nero ei ollut (vielä) tehnyt.

        Toinen mahdollisuus on tämä mikä nyt Melartinin musiikin suhteen ehkä on aluillaan, siis että ensin joutuu odottamaan semmoiset 50-100 vuotta kunnes aikalaisneron tuotanto on niin moneen kertaan läpikäytyä että hiukka vähäisempienkin säveltäjien tekosille voi ilmaantua tilaisuuksia päästä esiin.

        Otamme vaikka Lahti SO:n. Se on lähimenneisyydessä jo kolmasti levyttänyt Sibeliuksen sinfoniat ja joka kerta tehnyt sen eri kapellimestarin johdolla. On luultavaa että Lahti SO ei enää ihan lähiaikoina niitä sinfonioita 4:ttä kertaa levytä, ei vaikka joku uusi nuori kapellimestari heitä siihen projektiin kinuaisi, vaan toivottavasti Lahti SO päättäisi seuraavaksi levyttää vaikkapa Melartinin sinfoniat niitten hiljattain korjailtujen partituurien mukaan. Ja toivottavasti Lahti SO ei sitten tyydy pelkästään sinfonioihin vaan levyttää Melartinilta kaiken orkesterimusiikin joihin (kunnolliset/korjatut) nuotit löytyy.

        Ja sen jälkeen mitä tai ketä? Klamia on jo aika hyvin saatavilla, samoin Madetojaa, tosin kummaltakin taitaisi löytyä yhtä sun toista mistä levytystä ei ole koskaan tehty. Ja ehkä myös Merikanto nuorempi, joka kuitenkin on jo etukäteen tappiollinen projekti koska Aarre taisi modernismeineen olla tyylillisesti keisarinuudet vaatteet tyylinen säveltäjä, toisin kuin Klami tai Madetoja tai Melartin.

        Sibeliusko muka sinfonioissaan nero? kaikkea vielä. Eihän niin triviaaleja aiheita viljelevä säveltäjä voi olla nero kuten esim. Sibeliuksen aikalainen Melartin pitkälinjaisine ja laajakaarisine romanttisine lauluteemoineen monissa sinfonioissaan jotka ylittävät pakahduttavalla hengenpalollaan Sibeliuksen frigidin ja askeettisen, anakronistista ts. epäajanmukaista ja vanhentunutta klassismia edustavan ilmaisun. Sibelius olisi pikemminkin salieri ja Melartin se Mozart taidokkaassa kontrapunktissaan ja melodisesa ja modulatorisessa keksinnässään. Mutta mitä kannattaisi vielä levyttää olisi hyvänä vaihtoehtona Melartinin lisäksi Saikkolan, Aaltosen, Fougstedtin, Fordellin ja Rannan sinfoniat etc.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö höpö. Sibelius on niin heikko ja anakronistinen säveltäjä että hänelle olisi kuulemma eduksi jos hänelle voitaisiin myöntää 1800 luvun kunniajäsenyys verrattuna esim.Melartinin edistykselliseen 6. sinfoniaan jossa kokosävelasteikosta muodostettu sointu soi kuin kluster ja teemat sivuavat vapaatonaalisuutta. Sibeliuksen ,maneereja täynnä oleva musiikkinsa ei pärjää vertailussa esim. Melartinin sinfonioille joiden heti kerralla kompleksisemmat ja laajemmat melodiat voittavat kevyesti Sibeliuksen naiivit ja frigidit kolmisävelaiheet joita hän sitten muuntelee tekeytyen sinfonikoksi vaikka on säveltäjänä kaikkea muuta staattisessa ja askeettisessa klassismissaan josta aika oli ajanut ohi. Melartinia voidaan pitää 1900 luvun suomalaisessa musiikissa jonkinlaisena uutena Tsaikovskina tai Mahlerina jolla oli neroutta Sibeliusta ja hänen sisäänpäin kääntynyttä modaalisuuttaan paljon enemmän.

        yhden hitin ihme Melartinko muka oli uusi Tsaikovski? Eipä tosiaankaan ollut, sillä melodioitten keksijänä melartin oli kuin tippasemalla vuotava lavuaarin hana verrattuna Tsaikovskiin joka oli melodioitten keksinnän tsunami.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        yhden hitin ihme Melartinko muka oli uusi Tsaikovski? Eipä tosiaankaan ollut, sillä melodioitten keksijänä melartin oli kuin tippasemalla vuotava lavuaarin hana verrattuna Tsaikovskiin joka oli melodioitten keksinnän tsunami.

        Väitän että Melartin oli melodikkona jopa slaavilaiseen sentimentaalisuuteen taipuvaista Tsaikovskia etevämpi säveltäjä josta osoituksena hänen monien sinfonioidensa upeat teemat. Sibelius taas oli melodioiden keksijänä sinfonioissaan aivan kökkö säveltäjä jonka alaa eivät olleet heti keralla kompleksiset laajakaariset ja pitkälinjaiset romanttiset lauluteemat joiden taitajana Melartin oli vertaansa vailla vaan Sibelius viljeli naiiveja ja triviaaleja kolmisävelaiheita jotka olivat vielä väärin soinnutettuja ja tällaista skeidaa yleisö kuuntelee mielikseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Melartin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Teokset etenevät kuin katkokävelyssä."

        Melartinilla oli Sibeliuksen suhteen sama ongelma kuin kellä hyvänsä Mozartin tai Beethovenin aikalaissäveltäjillä Wienissä oli. Neroa vastaan on turha yrittää kilpailla, joten pitää yrittää tehdä jotain tai jonkinlaista mitä nero ei ollut (vielä) tehnyt.

        Toinen mahdollisuus on tämä mikä nyt Melartinin musiikin suhteen ehkä on aluillaan, siis että ensin joutuu odottamaan semmoiset 50-100 vuotta kunnes aikalaisneron tuotanto on niin moneen kertaan läpikäytyä että hiukka vähäisempienkin säveltäjien tekosille voi ilmaantua tilaisuuksia päästä esiin.

        Otamme vaikka Lahti SO:n. Se on lähimenneisyydessä jo kolmasti levyttänyt Sibeliuksen sinfoniat ja joka kerta tehnyt sen eri kapellimestarin johdolla. On luultavaa että Lahti SO ei enää ihan lähiaikoina niitä sinfonioita 4:ttä kertaa levytä, ei vaikka joku uusi nuori kapellimestari heitä siihen projektiin kinuaisi, vaan toivottavasti Lahti SO päättäisi seuraavaksi levyttää vaikkapa Melartinin sinfoniat niitten hiljattain korjailtujen partituurien mukaan. Ja toivottavasti Lahti SO ei sitten tyydy pelkästään sinfonioihin vaan levyttää Melartinilta kaiken orkesterimusiikin joihin (kunnolliset/korjatut) nuotit löytyy.

        Ja sen jälkeen mitä tai ketä? Klamia on jo aika hyvin saatavilla, samoin Madetojaa, tosin kummaltakin taitaisi löytyä yhtä sun toista mistä levytystä ei ole koskaan tehty. Ja ehkä myös Merikanto nuorempi, joka kuitenkin on jo etukäteen tappiollinen projekti koska Aarre taisi modernismeineen olla tyylillisesti keisarinuudet vaatteet tyylinen säveltäjä, toisin kuin Klami tai Madetoja tai Melartin.

        Adornon mukaan Sibeliuksen sinfonioiden partituurit näyttävät viheliäisiltä ja rahvaanomaisilta, ja mieleen tulee, että salaisuus ehkä paljastuu vasta kun niitä kuuntelee elävinä esityksinä. Mutta sointikuva ei tuo kuvaan mitään uutta. Se näyttää tällaiselta: teemoina esitellään kaikenkarvaisia aivan puisevia ja triviaaleja sävelkulkuja, joita enimmäkseen ei ole edes soinnutettu vaan jotka yksiäänisinä nojaavat urkupisteisiin, paikallaan pysyviin sointuihin tai mihin ikinä mitä viidelle nuottiviivalle voidaan piirtää loogisen sointukulun välttämiseksi.

        Rene Leibowitzin mukaan Sibeliuksen sinfonioiden partituuri näyttää suunnilleen seuraavalta: teemojen roolin saavat muutamat epämääräiset sävelkuviot, jotka ovat epäyhtenäisiä, banaaleja ja rahvaanomaisia. Luonteeltaan ne ovat kömpelöitä, ja ne on soinnutettu väärin, köyhästi ja kaavamaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Adornon mukaan Sibeliuksen sinfonioiden partituurit näyttävät viheliäisiltä ja rahvaanomaisilta, ja mieleen tulee, että salaisuus ehkä paljastuu vasta kun niitä kuuntelee elävinä esityksinä. Mutta sointikuva ei tuo kuvaan mitään uutta. Se näyttää tällaiselta: teemoina esitellään kaikenkarvaisia aivan puisevia ja triviaaleja sävelkulkuja, joita enimmäkseen ei ole edes soinnutettu vaan jotka yksiäänisinä nojaavat urkupisteisiin, paikallaan pysyviin sointuihin tai mihin ikinä mitä viidelle nuottiviivalle voidaan piirtää loogisen sointukulun välttämiseksi.

        Rene Leibowitzin mukaan Sibeliuksen sinfonioiden partituuri näyttää suunnilleen seuraavalta: teemojen roolin saavat muutamat epämääräiset sävelkuviot, jotka ovat epäyhtenäisiä, banaaleja ja rahvaanomaisia. Luonteeltaan ne ovat kömpelöitä, ja ne on soinnutettu väärin, köyhästi ja kaavamaisesti.

        jassoo, taas kerran esillä tapaus Leibowitz ja tapaus Adorno, joitten mielipiteet nähtävästi ovat anti-Sibelius-jihadistille jumalan sanaa mutta muille ehkä vain noiden kahden mainitun herran mielipiteitä.

        Wikipedia kertoo: René Leibowitz (17. helmikuuta 1913 Varsova, Puola – 29. elokuuta 1972 Pariisi, Ranska) oli puolalais-ranskalainen musiikinteoreetikko, taidemusiikin säveltäjä ja kapellimestari. Hän käytti 12-säveljärjestelmää yhtenä ensimmäisistä ja oli tunnetuimpia sen käyttäjistä. Säveltäjänä hänen tyylilajinsa oli sarjallisuus...

        "Happamia" sanoi kettu pihlajan marjoista. Niinpä viimeistään kun Leibowitz väistämättä jossain vaiheessa tajusi että sekoilunsa niin sarjallisuuden kuin 12-säveljärjestelmän kanssa olivat taiteellinen umpikuja, ja samaan aikaan Sibelius, joka oli tunnetuin aikakautensa niistä säveltäjistä jotka viittailivat kintaalla vaan niin 12-säveljärjestelmälle kuin sarjallisuudellekkin, sävelsi runsaasti paljon parempaa musiikkia kuin mihin Leibowitz pystyi. Ja sekös taisi ottaa herra Leibowitzia pannuun.

        Wikipedia kertoo: 17-vuotiaana Adorno sävelsi kuusi tutkielmaa (Six Studies) ja seuraavana vuonna (1921) jousikvarteton. Vuonna 1925 Theodor Adorno pääsi opiskelemaan Alban Bergin johdolla.
        Suomessa jotkut muistavat Adornon parhaiten hänen Sibeliuksen musiikkiin kohdistamastaan arvostelusta. Adornon kriittisyys Sibeliusta kohtaan juontuu siitä, ettei Sibelius edustanut aikansa taidemusiikin kehityksen uusimpia tyylejä, vaan oli viimeinen kansallisromantikko.
        Adornon mielipiteisiin vaikutti myös Sibeliuksen suosio natsi-Saksassa. Suomessa Adornon teilauksen on väitetty jarruttaneen Sibeliuksen vastaanottoa saksankielisessä Euroopassa. Tosiasiassa vain harva eurooppalainen musiikinkuuntelija on koskaan kuullutkaan Adornon Sibelius-kritiikistä. Sibeliustalon johtaja Antti Vihinen teki väitöskirjansa aiheesta "Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus".

        Vaikuttaisi että tämä herra Adorno oli enempi tai vähempi epäonnistunut säveltäjä. Se siirtää hänen höpötykset Sibeliuksen musiikista silkan ammatillisen kateuden piikkiin.

        Toisaalta Adorno oli saksmanni, ja on tunnettua että saksmannit pitävät klasarimusiikkia ikäänkuin saksmannisena musiikkina johon muitten kuin saksaa äidinkielenään puhuvien ei pitäisi sotkeutua. Joten Adornon ylenkatse Sibeliusta kohtaan voisi olla osin lähtöisin myös tuosta. Sibelius kun oli sinfonikkona selkeästi parempi ja merkittävämpi kuin kukaan saman ajan saksalainen säveltäjä, mikä tosiasia on jossain määrin voinut harmittaa herra Adornoa.

        Ja mitä tulee Sibeliuksen väitettyyn suosioon natsi-Saksassa niin pystyikö Sibelius tuolloin fanejaan valitsemaan? Ei ole tiedossa ainoatakaan Sibeliuksen kannanottoa jossa hän olisi julistautunut natsismin kannattajaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jassoo, taas kerran esillä tapaus Leibowitz ja tapaus Adorno, joitten mielipiteet nähtävästi ovat anti-Sibelius-jihadistille jumalan sanaa mutta muille ehkä vain noiden kahden mainitun herran mielipiteitä.

        Wikipedia kertoo: René Leibowitz (17. helmikuuta 1913 Varsova, Puola – 29. elokuuta 1972 Pariisi, Ranska) oli puolalais-ranskalainen musiikinteoreetikko, taidemusiikin säveltäjä ja kapellimestari. Hän käytti 12-säveljärjestelmää yhtenä ensimmäisistä ja oli tunnetuimpia sen käyttäjistä. Säveltäjänä hänen tyylilajinsa oli sarjallisuus...

        "Happamia" sanoi kettu pihlajan marjoista. Niinpä viimeistään kun Leibowitz väistämättä jossain vaiheessa tajusi että sekoilunsa niin sarjallisuuden kuin 12-säveljärjestelmän kanssa olivat taiteellinen umpikuja, ja samaan aikaan Sibelius, joka oli tunnetuin aikakautensa niistä säveltäjistä jotka viittailivat kintaalla vaan niin 12-säveljärjestelmälle kuin sarjallisuudellekkin, sävelsi runsaasti paljon parempaa musiikkia kuin mihin Leibowitz pystyi. Ja sekös taisi ottaa herra Leibowitzia pannuun.

        Wikipedia kertoo: 17-vuotiaana Adorno sävelsi kuusi tutkielmaa (Six Studies) ja seuraavana vuonna (1921) jousikvarteton. Vuonna 1925 Theodor Adorno pääsi opiskelemaan Alban Bergin johdolla.
        Suomessa jotkut muistavat Adornon parhaiten hänen Sibeliuksen musiikkiin kohdistamastaan arvostelusta. Adornon kriittisyys Sibeliusta kohtaan juontuu siitä, ettei Sibelius edustanut aikansa taidemusiikin kehityksen uusimpia tyylejä, vaan oli viimeinen kansallisromantikko.
        Adornon mielipiteisiin vaikutti myös Sibeliuksen suosio natsi-Saksassa. Suomessa Adornon teilauksen on väitetty jarruttaneen Sibeliuksen vastaanottoa saksankielisessä Euroopassa. Tosiasiassa vain harva eurooppalainen musiikinkuuntelija on koskaan kuullutkaan Adornon Sibelius-kritiikistä. Sibeliustalon johtaja Antti Vihinen teki väitöskirjansa aiheesta "Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus".

        Vaikuttaisi että tämä herra Adorno oli enempi tai vähempi epäonnistunut säveltäjä. Se siirtää hänen höpötykset Sibeliuksen musiikista silkan ammatillisen kateuden piikkiin.

        Toisaalta Adorno oli saksmanni, ja on tunnettua että saksmannit pitävät klasarimusiikkia ikäänkuin saksmannisena musiikkina johon muitten kuin saksaa äidinkielenään puhuvien ei pitäisi sotkeutua. Joten Adornon ylenkatse Sibeliusta kohtaan voisi olla osin lähtöisin myös tuosta. Sibelius kun oli sinfonikkona selkeästi parempi ja merkittävämpi kuin kukaan saman ajan saksalainen säveltäjä, mikä tosiasia on jossain määrin voinut harmittaa herra Adornoa.

        Ja mitä tulee Sibeliuksen väitettyyn suosioon natsi-Saksassa niin pystyikö Sibelius tuolloin fanejaan valitsemaan? Ei ole tiedossa ainoatakaan Sibeliuksen kannanottoa jossa hän olisi julistautunut natsismin kannattajaksi.

        Paul Hindemithin kuuluisa Mathis der Maler on huomattavasti merkittävämpi kuin yksikään Sibeliuksen sinfonia samoin kuin vaikka Schönbergin kamarisinfonia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paul Hindemithin kuuluisa Mathis der Maler on huomattavasti merkittävämpi kuin yksikään Sibeliuksen sinfonia samoin kuin vaikka Schönbergin kamarisinfonia.

        "Paul Hindemithin kuuluisa Mathis der Maler on huomattavasti merkittävämpi kuin yksikään Sibeliuksen sinfonia samoin kuin vaikka Schönbergin kamarisinfonia."

        Seuraava on tietenkin vain mielipide eikä mitään muuta, mutta kyseisen Hindemithin teoksen joskus ammoin kuunneltuani päädyin sen suhteen seuraavaan käsitykseen siitä: Jos Hinden mainitun teoksen partituuri olisi painettu pehmeälle paperille niin sille taatusti löytyisi varsinkin loma aikoina paljonkin hyötykäyttöä kesämökin huussissa.

        Liekkö olisi aihetta olla sitä mieltä että sama voisi päteä myös Schönbergin jokseenkin mihin hyvänsä teokseen? Moinen epätarkka mielipide on tässä tarpeen kun ottaa huomioon että niitä Schönbergin kamarisinfonioita on kaksi, eikä provo tarkentanut että kumpaan niistä ylistyksensä kohdisti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Paul Hindemithin kuuluisa Mathis der Maler on huomattavasti merkittävämpi kuin yksikään Sibeliuksen sinfonia samoin kuin vaikka Schönbergin kamarisinfonia."

        Seuraava on tietenkin vain mielipide eikä mitään muuta, mutta kyseisen Hindemithin teoksen joskus ammoin kuunneltuani päädyin sen suhteen seuraavaan käsitykseen siitä: Jos Hinden mainitun teoksen partituuri olisi painettu pehmeälle paperille niin sille taatusti löytyisi varsinkin loma aikoina paljonkin hyötykäyttöä kesämökin huussissa.

        Liekkö olisi aihetta olla sitä mieltä että sama voisi päteä myös Schönbergin jokseenkin mihin hyvänsä teokseen? Moinen epätarkka mielipide on tässä tarpeen kun ottaa huomioon että niitä Schönbergin kamarisinfonioita on kaksi, eikä provo tarkentanut että kumpaan niistä ylistyksensä kohdisti.

        Tarkoitan Schönbergin ensimmäistä kamarisinfoniaa opus 9, "kaksikasvoinen peili", kuten siitä on sattuvasti sanottu, jossa voidaan jo erottaa vivahduksia etsiskelevästä tyylistä ja jota voidaan pitää niin kutsutun "Uuden Musiikin" lähtökohtana vielä suuremmassa määrin kuin hänen sinfonista runoansa Pelléas ja Melisande tai jopa hänen teostansa "Gurre-lieder".

        Teos kuvastaa toisaalta Schönbergin romantiikan aikaa ja toisaalta hänen kokeilunhaluaan. Ollessaan yhä velkaa perinteelle monin tavoin, kamarisinfonia ilmentää muutosta musiikillisessa ajattelussa, jonka olemassaolosta Schönberg itse ei ollut täysin tietoinen tähän aikaan.

        Nimitys "kamarisinfonia" ei ainoastaan viittaa sinfoniaan, joka käyttää kamariorkesteria, kamarimusiikillisia voimia, vaan nimenomaisemmin tekstuuriltaan kamarimusiikilliseen sinfoniaan, lähestymistapa, joka välttämättömästi takaa, että jokainen ääni on ajateltu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Tästä johtuen teoksessa ei ole melodian tai säestyksen kaavamaisuutta.

        Eikä tämä prosessi ole ulottumatta teoksen kokonaismuotoon. Koska muodollisesti yksittäisten osien teemat ja sivuteemat ovat läheisessä keskinäisessä suhteessa toisiinsa, Schönberg saattoi luopua klassisten esikuvien mukaisesta osien mallista, kuten hän oli luopunut ensimmäisessä d-mollijousikvartetossaan ja valita sen sijaan yksiosaisen sinfonisen muotorakenteen.

        Viisi jaksoa joista Schönbergin teos muodostuu, voidaan tunnistaa ensimmäisellä kuulemalla: 1. Sonaatti-Allegro, 2. Scherzo, 3. Kehittely, 4. Adagio, 5. Kertaus ja Finaali. Teoksen monista teemoista viidestä päällekkäisestä puhtaasta kvartista rakennettu pääteema on saavuttanut tiettyä kuuluisuutta sen fanfaarimaisesta luonteesta johtuen.

        Berliinin matkallaan Sibelius oli konsertissa kokemassa kuinka Schönbergin kamarisinfonialle vihellettiin ja huudettiin. Hän aavisteli, että tämän "musiikillisen kubismin" takana on jotain suurta, mutta epäili, että Schönberg ei kykenisi toteuttamaan sitä. "Että voi nähdä asiat näin käy kyllä päinsä. Mutta korvien piinaa se on. Aivojenpinnistyksen tulos." Schönbergin jousikvartetto n 2, opus 10, antoi hänelle ajateltavaa: "Hän kiinnostaa minua tavattomasti." Kesällä hän lausui yhdysvaltalaiselle musiikkilehdelle: "On säveltäjä, jota ihailen suuresti: Arnold Schönberg." Tuolloin hän ihaili jousikvarteton Schönbergiä, mutta vierasti kamarisinfonian, jotka molemmat vielä kuuluvat hänen tonaalisen kautensa teoksiin, uusia konstruktiivisia pyrkimyksiä, jotka leimaavat kamarisinfoniaa siitä huolimatta, että se on kvartettoa edeltävä teos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Paul Hindemithin kuuluisa Mathis der Maler on huomattavasti merkittävämpi kuin yksikään Sibeliuksen sinfonia samoin kuin vaikka Schönbergin kamarisinfonia."

        Seuraava on tietenkin vain mielipide eikä mitään muuta, mutta kyseisen Hindemithin teoksen joskus ammoin kuunneltuani päädyin sen suhteen seuraavaan käsitykseen siitä: Jos Hinden mainitun teoksen partituuri olisi painettu pehmeälle paperille niin sille taatusti löytyisi varsinkin loma aikoina paljonkin hyötykäyttöä kesämökin huussissa.

        Liekkö olisi aihetta olla sitä mieltä että sama voisi päteä myös Schönbergin jokseenkin mihin hyvänsä teokseen? Moinen epätarkka mielipide on tässä tarpeen kun ottaa huomioon että niitä Schönbergin kamarisinfonioita on kaksi, eikä provo tarkentanut että kumpaan niistä ylistyksensä kohdisti.

        Huussissa löytyy myös käyttöä Sibeliuksen tympäisevän frigideille sinfonioille jotka ovat täyttä skeidaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huussissa löytyy myös käyttöä Sibeliuksen tympäisevän frigideille sinfonioille jotka ovat täyttä skeidaa.

        Sibeliuksesta viis veisaan sillä olen viime aikoina kuunnellut jossain määrin lumoutuneena tuubista löytämääni jälkiwagnerilaisen Armas Launiksen rekonstruoitua johdantoa koomiseen oopperaan Karjalainen taikahuivi, alkusoittoa oopperaan Noidan laulu sekä ensimmäisenä suomessa musiikkia etnografiseen dokumenttifilmiin Häiden vietto karjalan runomailla jonka musiikki koostuu kamarikoonpanolle sovitetuista kevyehköistä kappaleista varhaisista oopperoista Kullervo ja Seitsemän veljestä joinekin melodisine helmineen ja syvempiä tuntoja heijastavine kappaleineen kuten Kullervo oopperan 2. näytöksen alkusoitto tai Kehtolaulu samaisesta oopperasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sibeliuksesta viis veisaan sillä olen viime aikoina kuunnellut jossain määrin lumoutuneena tuubista löytämääni jälkiwagnerilaisen Armas Launiksen rekonstruoitua johdantoa koomiseen oopperaan Karjalainen taikahuivi, alkusoittoa oopperaan Noidan laulu sekä ensimmäisenä suomessa musiikkia etnografiseen dokumenttifilmiin Häiden vietto karjalan runomailla jonka musiikki koostuu kamarikoonpanolle sovitetuista kevyehköistä kappaleista varhaisista oopperoista Kullervo ja Seitsemän veljestä joinekin melodisine helmineen ja syvempiä tuntoja heijastavine kappaleineen kuten Kullervo oopperan 2. näytöksen alkusoitto tai Kehtolaulu samaisesta oopperasta.

        On sinänsä mielenkiintoista että "Armas Launis oli säveltäjä ja tutkimusmatkailija" kertoi Wiki.

        No jospa kerron että: Muuan Tepa on myös säveltäjä ja tutkimusmatkailija. Hän on tutkimusmatkoillaan keskittynyt enimmäkseen Oulun seutuun ja on henkilökohtaisesti käynyt tutustumassa ainakin Tupoksen, Heinäpään, Iskon ja Kellon kaupunginosiin, ja kertoo kysyttäessä että kaikissa neljässä niistä alkuasukaat osoittautuivat olevan kaunis piirteisiä ja lempeä käytöksisiä.

        Lisäksi Tepa on säveltänyt laajan ohjelmiston johtamalleen punk-bändille nimeltään Laajentunut eturauhanen. Ja kyseinen bändi on hyvin toiveikas siitä että levytyssopimus jonkin levy-yhtiön kanssa saataisiin ihan lähitulevaisuudessa aikaiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On sinänsä mielenkiintoista että "Armas Launis oli säveltäjä ja tutkimusmatkailija" kertoi Wiki.

        No jospa kerron että: Muuan Tepa on myös säveltäjä ja tutkimusmatkailija. Hän on tutkimusmatkoillaan keskittynyt enimmäkseen Oulun seutuun ja on henkilökohtaisesti käynyt tutustumassa ainakin Tupoksen, Heinäpään, Iskon ja Kellon kaupunginosiin, ja kertoo kysyttäessä että kaikissa neljässä niistä alkuasukaat osoittautuivat olevan kaunis piirteisiä ja lempeä käytöksisiä.

        Lisäksi Tepa on säveltänyt laajan ohjelmiston johtamalleen punk-bändille nimeltään Laajentunut eturauhanen. Ja kyseinen bändi on hyvin toiveikas siitä että levytyssopimus jonkin levy-yhtiön kanssa saataisiin ihan lähitulevaisuudessa aikaiseksi.

        Armas Launis oli lähinnä huomattava oopperasäveltäjä.


    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu ja 56v. perhetuttu

      56v. perhetuttu veti pidemmän korren 💓Soffa jäi nuolemaan näppejään.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      64
      4592
    2. No nyt! Toni Wirtanen kertoi ikävän uutisen - Vaimo Jannika B. kuittaa: "Jess! Nyt mäkin pääsen..."

      Asioissa kannattaa nähdä positiivisia puolia ja tämän vauvaa odottava Jannika B. tuntuu osaavan! https://www.suomi24.fi/viihde/no-nyt-toni-wirtanen-ke
      Kotimaiset julkkisjuorut
      9
      4218
    3. Lokki liiteli taivaalta Hankoon

      Show sen kun jatkuu 😂😂
      Kotimaiset julkkisjuorut
      146
      2320
    4. Wow! Uhkea Sointu Borg sensuellisti yläosattomissa - Janni Hussi täräyttää "Härreguud ku hieno..."

      Diili-voittaja Sointu Borg ei peittele muotojaan somessa. Nyt vuorossa aikas rohkea otos vai mitä mieltä olet? Insta ehkä poistaa kohta, joten kannatt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      2050
    5. Korkeammat lämpötilat alkavat maksaa ihmishenkiä

      Monipäiväiset lämpöjaksot ovat nousemassa tasolle, josta on viime vuosina tullut ihmisille vaarallista. Ongelma syntyy, kun lämpötila ylittää kehomme
      Ilmastonmuutos
      53
      1609
    Aihe