Suomen suurin säveltäjä?

Anonyymi

Ehdokkaaat suomen suurimmaksi säveltäjäksi ja sinfonikoksi ovat seuraavat:

Melartin , tuukkanen, ranta, aaltonen, leiviskä, pesonen, fougstedt, linko, fordell, karjalainen, sonninen, tolonen, linnala, törne tai joku muu, kuka?

57

68

Vastaukset

  • Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon, väinö raition, uuno klamin ja ernst pingoudin jotka edustavat suomen modernismia.

    • Erik bergman, joonas kokkonen, usko meriläinen, bengt carlsson, furuhjelm, johansson, järnefelt, palmgren, kaski, madetoja jne.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Erik bergman, joonas kokkonen, usko meriläinen, bengt carlsson, furuhjelm, johansson, järnefelt, palmgren, kaski, madetoja jne.

      Pylkkänen, launis ja englund


    • "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon"

      Mieluummin lisäisin listaan Oskar Merikannon, joka muuten on, jos alamme inttää siitä että kuka on suomen klasarisäveltäjistä se kunkku mitä tulee musiikin kuningaslajiin eli laulujen säveltämiseen, ainoa joka voi vakavasti uhata tai jopa viedä 1.sijan Sibeliukselta.

      Oskarin lauluista vaikkapa Vieläkö muistat sen virren tai Itkevä huilu (Loirin tulkitsemana) ovat richterin asteikolla 7. luokkaa olevaa kamaa. Samoin kun ovat Sibeliuksen Sydämeni laulu tai Ristilukki tai ... ja on Oskarillakin muitakin hyvejä hitsejä lauluja.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon"

      Mieluummin lisäisin listaan Oskar Merikannon, joka muuten on, jos alamme inttää siitä että kuka on suomen klasarisäveltäjistä se kunkku mitä tulee musiikin kuningaslajiin eli laulujen säveltämiseen, ainoa joka voi vakavasti uhata tai jopa viedä 1.sijan Sibeliukselta.

      Oskarin lauluista vaikkapa Vieläkö muistat sen virren tai Itkevä huilu (Loirin tulkitsemana) ovat richterin asteikolla 7. luokkaa olevaa kamaa. Samoin kun ovat Sibeliuksen Sydämeni laulu tai Ristilukki tai ... ja on Oskarillakin muitakin hyvejä hitsejä lauluja.

      Monilla suomalaisilla säveltäjillä on merkittävämpi laulutuotanto kuin O merikannolla. Kuten vaikka melartin, kilpinen, linko, ranta, pylkkänen,, ym, mutta niitä ei vain ole juuri tuubiin ladattu.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Listaan voisi lisätä mm. aarre merikannon"

      Mieluummin lisäisin listaan Oskar Merikannon, joka muuten on, jos alamme inttää siitä että kuka on suomen klasarisäveltäjistä se kunkku mitä tulee musiikin kuningaslajiin eli laulujen säveltämiseen, ainoa joka voi vakavasti uhata tai jopa viedä 1.sijan Sibeliukselta.

      Oskarin lauluista vaikkapa Vieläkö muistat sen virren tai Itkevä huilu (Loirin tulkitsemana) ovat richterin asteikolla 7. luokkaa olevaa kamaa. Samoin kun ovat Sibeliuksen Sydämeni laulu tai Ristilukki tai ... ja on Oskarillakin muitakin hyvejä hitsejä lauluja.

      Oskar merikanto on kansanomaisempi laulusäveltäjä kuin edellä mainitut ja siksi hän on niin suositu.


  • Mitä' sääntöjen vastaista tossa oli?

  • Suomen suurin säveltäjä on ylivoimaisesti Leif Segerstam, hänhän painaa ainakin 150 kg, ja on säveltänyt esim sinfonioita lukumääräisesti enempi kuin kaikki muut mailman säveltäjät yhteensä.

    • Anonyymi kirjoitti:

      "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

      No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

      Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

      Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

      Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

      Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

      Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.

      Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella. Melartinkin on aivan ylivoimainen orkesterisäveltäjä keinovarojensa rikkaudessa sibbeen verrattuna. ei siben 4. ole moderni kuten vaikka melartinin mahtava 6. sinfonia klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen. Se vain sivuaa hieman ekspressionismia tritonuksineen. Sibelius ei kuulu substanssiltaan suurimpiin sinfonikkoihimme.

      Marttiselta minulla on 2 sinfoniaa levyllä n:o 1 ja 8 muistaakseni. Nekin ovat hieman liian moderneja perustuen kait 12 säveltekniikkaan (?). 4. sinfoniaa pitäisin likipitäen parhaana marttisen sinfoniana jonka olen kerran radiosta kuullut.


    • Ei läheskään yhtä paljon kuin muut säveltäjät yhteensä sikäli kuin ne edes ovat muotonsa ja rakenteensa puolesta todellisia sinfonioita. Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei läheskään yhtä paljon kuin muut säveltäjät yhteensä sikäli kuin ne edes ovat muotonsa ja rakenteensa puolesta todellisia sinfonioita. Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi.

      "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

      No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

      Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

      Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

      Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

      Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

      Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

      No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

      Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

      Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

      Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

      Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

      Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.

      Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella. melartinkin on aivan ylivoimainen orkesterisäveltäjä keinovarojensa rikkaudessa sibbeen verrattuna. ei siben 4. ole moderni kuten vaikka melartinin mahtava 6. sinfonia klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen. Se vain sivuaa hieman ekspressionismia tritonuksineen.

      Marttiselta minulla on 2 sinfoniaa levyllä n:o 1 ja 8 muistaakseni. Nekin ovat hieman liian moderneja perustuen kait 12 säveltekniikkaan (?). 4. sinfoniaa pitäisin likipitäen parhaana marttisen sinfoniana jonka olen kerran radiosta kuullut.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella. melartinkin on aivan ylivoimainen orkesterisäveltäjä keinovarojensa rikkaudessa sibbeen verrattuna. ei siben 4. ole moderni kuten vaikka melartinin mahtava 6. sinfonia klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen. Se vain sivuaa hieman ekspressionismia tritonuksineen.

      Marttiselta minulla on 2 sinfoniaa levyllä n:o 1 ja 8 muistaakseni. Nekin ovat hieman liian moderneja perustuen kait 12 säveltekniikkaan (?). 4. sinfoniaa pitäisin likipitäen parhaana marttisen sinfoniana jonka olen kerran radiosta kuullut.

      Tauno Marttisen (s. 1912) neljäs sinfonia Danten jumalaisesta näytelmästä innoituksena saanut ”Manalan linnut” (1964) sai aikanaan Camdenin sävellyskilpailun palkinnon, mutta joutui odottamaan kantaesitystään peräti 44:n vuoden ajan. RSO korjasi Sakari Oramon johdolla puutteen, ja Turengista paikalle saapunut 95-vuotias säveltäjä pääsi ansaitun juhlinnan kohteeksi.Marttisen sinfoniassa kuuluvat monelta suunnalta tulevat vaikutteet. Useiden suomalaissäveltäjien tapaan Marttinenkin kiinnostui 1950-luvulla dodekafoniasta, ja monin paikoin teoksen harmonioissa kuuluu 12-sävelmusiikin vaikutus. 1960-luvun alkupuolella Marttisen modernistiset kokeilut jatkuivat mm. kenttätekniikan ja sointivärimusiikin parissa, mikä ainakin sinfonian orkesteritekstuureissa tulee selvästi ilmi. Säveltäjän kontakti myöhäisromantiikkaan ei kuitenkaan koskaan varsinaisesti katkennut; hänen musiikillinen ilmaisunsa tuntuu aina ikään kuin suodattuvan 1800-luvun lopun maailman läpi. Monissa teoksen käänteissä kuulijan on helppo havaita myös Marttisen pitkä kokemus elokuvamusiikin säveltäjänä. Vaikutteiden erilaisuudesta huolimatta Marttinen on sinfoniassaan onnistunut luomaan yllättävän yhtenäisen sävelkielen, joka ei suoranaisesti vertaudu kenenkään muun säveltäjän musiikkiin.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

      No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

      Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

      Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

      Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

      Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

      Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.

      Homeiselle ladolle haiskahtavat sibeliuksen sinfoniat ovat kaukana parhaiden suomi sinfonioiden kärjestä musiikilliselta substanssiltaan eikä hänen konsrrvatiivisessa ilmaisussaan ole mitään todella modernia kuten aarre merikannon radikaalein tuotanto joka peittoaa sibeliuksen 4. sinfonian mennen tullen oudon kiehtovilla sävelnäyillään. samoin väinö raitio ja sulho ranta.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Homeiselle ladolle haiskahtavat sibeliuksen sinfoniat ovat kaukana parhaiden suomi sinfonioiden kärjestä musiikilliselta substanssiltaan eikä hänen konsrrvatiivisessa ilmaisussaan ole mitään todella modernia kuten aarre merikannon radikaalein tuotanto joka peittoaa sibeliuksen 4. sinfonian mennen tullen oudon kiehtovilla sävelnäyillään. samoin väinö raitio ja sulho ranta.

      Homeiselle ladolle haiskahtaviin? Leonard Berstein, olet ehkä hänestä kuullut, sävelteli yhtä sun toista, oli udeammankin mailman parhaimpiin luettujen orkesterien kapellimestari, ja ytuubista löytyy taltiointi tv-ohjelmasta jossa Bernstein ylistää ylidtämästä päästyäänkin Sibeliuksen musiikkia. Mutta mitäpä joku Berliinin POn kapellimestari sinfonioitten laadusta ymmärtäisi, joten on siis aivan ymmärrettävää että myös Wienin ja New Yorkin POita säännöllisesti johtanut Bernstein ei Sibeliuksen sinfonioissa homeisen ladon hajua tullut panneeksi merkille.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Homeiselle ladolle haiskahtaviin? Leonard Berstein, olet ehkä hänestä kuullut, sävelteli yhtä sun toista, oli udeammankin mailman parhaimpiin luettujen orkesterien kapellimestari, ja ytuubista löytyy taltiointi tv-ohjelmasta jossa Bernstein ylistää ylidtämästä päästyäänkin Sibeliuksen musiikkia. Mutta mitäpä joku Berliinin POn kapellimestari sinfonioitten laadusta ymmärtäisi, joten on siis aivan ymmärrettävää että myös Wienin ja New Yorkin POita säännöllisesti johtanut Bernstein ei Sibeliuksen sinfonioissa homeisen ladon hajua tullut panneeksi merkille.

      Se tulikin tuoreena kielikuvana vasta mieleeni tuoreena kun en keksinyt parempaakaan vertausta sibeliuksen tunkkaiselle ja pedanttiselle kansallisromanttiselle sävelkielelle joka ei kymmeniä vuosia klassista kuunnellutta enää fasinoi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Homeiselle ladolle haiskahtaviin? Leonard Berstein, olet ehkä hänestä kuullut, sävelteli yhtä sun toista, oli udeammankin mailman parhaimpiin luettujen orkesterien kapellimestari, ja ytuubista löytyy taltiointi tv-ohjelmasta jossa Bernstein ylistää ylidtämästä päästyäänkin Sibeliuksen musiikkia. Mutta mitäpä joku Berliinin POn kapellimestari sinfonioitten laadusta ymmärtäisi, joten on siis aivan ymmärrettävää että myös Wienin ja New Yorkin POita säännöllisesti johtanut Bernstein ei Sibeliuksen sinfonioissa homeisen ladon hajua tullut panneeksi merkille.

      Tuskin bernstein ymmärsikään laadusta juuri mitään jos hän sibeliusta kehuu niin vuolaasti kun annat ymmärtää tai sitten hän vain halusi imarrella periamerikkalaiseen tapaan suomalaisia sibelius kehuillaan koska sitä ei vielä hänen aikanaan ilmeisesti tiedostettu kuinka heikko sibelius todellisuudessa säveltäjänä ja sinfonikkona on kun relevanttia tietoa muista suomalaisista säveltäjistä ei tuolloin juuri ollut. melartinkin oli tuolloin vielä tuntematon suuruus eikä hänen renessanssinsa ollut alkanut. Bernsteinin mozart tulkinnat ovat järjestään heikkoja ja hän oli parhaimmilllaan myöhäisromanttisen musiikin parissa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      This message has been removed by Utopia.

      "Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella."

      https://www.youtube.com/results?search_query=Von+Karajan+Sibelius

      Ja että sinäkin Herbert! Sinä myös olet johtanut monia mailman parhaista orkestereista aivan kuten Lennykin, ja niitä levyjä joissa sinä olet kapellimestarina ollaan myyty satojamiljoonia kappaleita, mutta onneksi sentään täysin ilman hienostunutta sointiaistia varustettuna sinä sentään toisin kuin Lenny älysit olla säveltämättä. Runsain kiitos siitä sinulle.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Tuohon perusteettomaan sibelius hyminään on mahdotonta samaistua sillä niin kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella."

      https://www.youtube.com/results?search_query=Von+Karajan+Sibelius

      Ja että sinäkin Herbert! Sinä myös olet johtanut monia mailman parhaista orkestereista aivan kuten Lennykin, ja niitä levyjä joissa sinä olet kapellimestarina ollaan myyty satojamiljoonia kappaleita, mutta onneksi sentään täysin ilman hienostunutta sointiaistia varustettuna sinä sentään toisin kuin Lenny älysit olla säveltämättä. Runsain kiitos siitä sinulle.

      Eihän tällaiset karajanit muuta joihdakaan kuin ns. poppista, suosittuja helppoheikkimäisiä kappaleita jotka takaavat kassavirtojen kasvun. Eräs karmeimmista teoksista jotka karajan on levyttänyt sibeliuksen ohella on eräs carl orffin lopun aikojen komedia minimalistisessa toistossaan ja jossa hoilotetaan deeku deeku deeku jne.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Yritin kuunnella sinfoniaa n:o 288 mutta totesin sen pelkäksi kakofoniaksi."

      No voi harmi, mutta ehkä sinfonioissaan no:t 300 - 500 löytyisi joitain sinänsä kuunneltavia?

      Mutta asiaan, kyse oli Suomen suurimmasta säveltäjästä ja Suomen suurin säveltäjä sarjassa moderni orkesterimusiikki mielestäni on Jean Sibelius teoksellaan 4. Sinfonia. Kyseinen sinfonia vaikka se on sävelletty jo yli 100 vuotta sitten on yhä moderni ja toisin kuin useimmat muut muiden säveltämät modernit tai sellaiseen vaikutukseen pyrkineet orkesteriteokset Sibeliuksen No 4 on teos jota aidosti siitä nauttien voi yhä uudestaan kuunnella,

      Toisen sijan samassa sarjassa antaisin Jean Sibeliukselle teoksestaan 5. sinfonia. ja kolmaspalkinto menköön Jean Sibeliukselle teoksesta 7. sinfonia. Toki olisin voinut tuohon kolmannelle sijalle tarjota Jean Sibeliuksen Sinfonioita No:t 2, 3 tai 6, mutta olkoon, nehän joka tapauksessa olisivat tämän sarjan sijoilla 4 - 6.

      Eikä Sibeliuksen sinfonioissa Kullervo tai No 1:ssä tai No 2:ssakaan sinänsä mitään erityisempää vikaa ole, ja siksi ne ovatkin sitten kärjessä yhdessä Sibeliuksen viulukonserton kanssa kun on vuoro valita Suomen suurin säveltäjä klassisromantisessa orkesterimusiikissa.

      Mutta noille Sinfonioille No 5. kuin No7. kuin tietenkin myös No 4 perusteluna se että niistä jopa ulkomaillakin pidetään, (esimerkkinä vaikka tämä: https://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums?page=4) joten täytyyhän niiden olla hyviä tai parempia verrattuna vaikkapa Marttiseen, jonka teoksista päätelleen siitä kuinka innokkaasti niitä on levytetty, ei ilmeisesti erityisemmin pidetä edes Suomessakaan. Mutta toisaalta vaikeaa se Marttisen musiikista pitäminen olisikin kun niitä ei missään kuule, eikä edes voikkaan kuulla kun niitä ilmeisesti ei ole levytetty.

      Joten lopuksi alustava luonnos kirjeeksi: Arvoisa kapellimestari Hannu Lintu, Miten olisi jos RSO esittäisi RSO musiikitalossa sarjassa Tauno Marttisen sinfoniat? Kun ne ovat olemassa, ja kun on viitteitä siitä että ainakin yksi ihminen niistä Suomessa jopa pitää.

      Sibeliuksen viulukonserttokin on niin kömpelösti orkestroitu,epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta.


  • Naurettavaa etsiä kultahippuja paskasta. Asiantuntijat sanovat: Sibelius on suurin.

    • Minusta sibelius on löysää vetelää paskaa josta en ole koskaan haltiuoitunut tai pakahtunut henkeä pidätellen kuten melartinista, merikannosta, tuukkasesta, kilpisestä, saikkolan karjala palaa sävelrunosta, karjalaisemn sääski sinfoniasta, linnalan 2. sinfoniasta, kuulan stabat materista, launiksen aslak hetasta, pylkkäsen maresta ym.ym. sibellä ei vain ollut kompetenssia.


    • Sinähän se tunnetkin kaiken musiikin jota suomessa on sävelletty parin kolmensadan vuoden aikana.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Minusta sibelius on löysää vetelää paskaa josta en ole koskaan haltiuoitunut tai pakahtunut henkeä pidätellen kuten melartinista, merikannosta, tuukkasesta, kilpisestä, saikkolan karjala palaa sävelrunosta, karjalaisemn sääski sinfoniasta, linnalan 2. sinfoniasta, kuulan stabat materista, launiksen aslak hetasta, pylkkäsen maresta ym.ym. sibellä ei vain ollut kompetenssia.

      Olen kuunnellut haltioituneena myös mm. leiviskän 3. sinfoniaa ja rannan piccola sinfoniaa ja pylkkäsen jousikvartettoa ja bengt carlssonin viulusonaattia..


  • Melartin sävelsi 8 sinfoniaa, saikkola 10 sinfoniaa ja 12 sinfoniettaa, aaltonen 5 sinfoniaa, ringbom 5 sinfoniaa, törne 6 sinfoniaa, ranta 4 sinfoniaa, karjalainen 3 sinfoniaa, fougstedt 3 sinfoniaa, linnala 2 sinfoniaa, pesola 3 sinfoniaa, pesonen 2 sinfoniaa, tuukkanen 6 sinfoniaa, leiviskä 3 sinfoniaa, linko yhden sinfonian, isacsson 2 sinfoniaa, krohn yhden sinfonian jne.

    Edellä manituista ainoastaan melartinin 6 sinfoniaa, tuukkasen meri sinfonia, karjalaisen sääski sinfonia, krohnin vuodenajat sinfonia ja leiviskän 3. sinfonia on levytetty.

    • "Melartin sävelsi 8 sinfoniaa, saikkola 10 sinfoniaa ja 12 sinfoniettaa, aaltonen 5 sinfoniaa, ringbom 5 sinfoniaa, törne 6 sinfoniaa, ranta 4 sinfoniaa, karjalainen 3 sinfoniaa, fougstedt 3 sinfoniaa, linnala 2 sinfoniaa, pesola 3 sinfoniaa, pesonen 2 sinfoniaa, tuukkanen 6 sinfoniaa, leiviskä 3 sinfoniaa, linko yhden sinfonian, isacsson 2 sinfoniaa, krohn yhden sinfonian jne.

      Edellä manituista ainoastaan melartinin 6 sinfoniaa, tuukkasen meri sinfonia, karjalaisen sääski sinfonia, krohnin vuodenajat sinfonia ja leiviskän 3. sinfonia on levytetty."

      Luettelosta muuten puuttuu Pekka Pohjola jolla on 1 sinfonia, joka on levytetty. ja Eero Hämeenniemi jolla on muunmuassa 4 sinfoniaa joista ainakin 1 on levytetty.

      Suomessa on tämä Lahti sinfonia jolla on hynää runsaasti kun se on myynyt mailmalla Sibelius CD:tä hemmetillisiä määriä, joten eiku käsiksi noihin yllämainittuihin siellä Lahdessa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Melartin sävelsi 8 sinfoniaa, saikkola 10 sinfoniaa ja 12 sinfoniettaa, aaltonen 5 sinfoniaa, ringbom 5 sinfoniaa, törne 6 sinfoniaa, ranta 4 sinfoniaa, karjalainen 3 sinfoniaa, fougstedt 3 sinfoniaa, linnala 2 sinfoniaa, pesola 3 sinfoniaa, pesonen 2 sinfoniaa, tuukkanen 6 sinfoniaa, leiviskä 3 sinfoniaa, linko yhden sinfonian, isacsson 2 sinfoniaa, krohn yhden sinfonian jne.

      Edellä manituista ainoastaan melartinin 6 sinfoniaa, tuukkasen meri sinfonia, karjalaisen sääski sinfonia, krohnin vuodenajat sinfonia ja leiviskän 3. sinfonia on levytetty."

      Luettelosta muuten puuttuu Pekka Pohjola jolla on 1 sinfonia, joka on levytetty. ja Eero Hämeenniemi jolla on muunmuassa 4 sinfoniaa joista ainakin 1 on levytetty.

      Suomessa on tämä Lahti sinfonia jolla on hynää runsaasti kun se on myynyt mailmalla Sibelius CD:tä hemmetillisiä määriä, joten eiku käsiksi noihin yllämainittuihin siellä Lahdessa.

      Onhan myös jouni kaipainen ja einoi juhani rautavaara sekä sallinen joiden kaikkien sinfoniat on levytetty.


  • Myöskään lauri ikosen kuudesta sinfoniasta ei ole levytetty ainoatakaan, eikä pylkkäsen sinfoniaa kun sen sijaan madetojalta on levytetty kaikki kolme sinfoniaa ja neljäs katosi matkalaukun mukana pariisissa. on vielä tuntemattomampiakin suomalaissäveltäjiä joiden sinfoniooita ei ole levytetty mutten muista heidän nimiään. Eino Liukko taisi olla eräs heistä . Modernimmista säveltäjistä meriläisen 3. sinfonia on levytetty ja kokkoselta kaikki 4 sinfoniaa.

  • Aarre merikannon 3 turhaa sinfoniaa on myös levytetty joista vaikuttavin lienee n:o sotasinfonia. sitten on vielä ernest pingoudin 3 sinfoniaa.

    • Totta sekin että vasta 1920 luvulla merikanto loi merkittävimmät ultramodernit teoksensa kuten sinfonisen fantasian, sinfonisen harjoitelman, schott konseton, panin, noneton ja notturnon, 2. viulukonserton jne.


  • Suomessa paska paranee punnitsemalla. Kuka on säveltänyt eniten?

    • Luultavasti erik fordell jonka musiikkia on esitetty myös BBC:ssä. Ylessä ei ole mitään muuta fordellia soitettu kuin jousiorkesteriminiatyyriä koivut vaikka heillä on paljonkin fordellia kantanauhalla, mm. sinfonioita ja sinfoninen runo metsänhaltija.


  • "Ehdokkaaat suomen suurimmaksi säveltäjäksi ja sinfonikoksi ovat seuraavat: Melartin , tuukkanen, ranta, aaltonen, leiviskä, pesonen, fougstedt, linko, fordell, karjalainen, sonninen, tolonen, linnala, törne tai joku muu, kuka?"

    Keitä nuo on? onko joku kuullut heistä ainoatakaan varsinkin jos pois lasketaan Melartin jolta sentään on jotain levytetty ja CD:illä saatavilla?

    Eli tosiasiassa tätä kuka on suurin säveltäjä kilpaa käydään Sibeliuksen ja Ahon ja Sallisen ja E.J.Rautavaaran ja Kokkosen ja Norgrenin ja Segerstamin ja Englundin ja Klamin ja Melartinin ja ehkä muutaman muun välillä koska heidän tuotannostaan on edes jotain CD:ltä kuunneltavissa.

    Toki useimmat ellei jopa kaikki noista jälkimmäisen joukon jäsenistä ovat ihan mielenkiintoisia ja säveltäjinä ilman muuta tutustumisen väärtejä, mutta yksikään heistä ei pääse edes lähelle sitä vaikutusta joka Sibeliuksella on tänäkin päivänä ympäri mailmaa. Esim jo se että sävellyksensä Valse triste oli valtaisa hitti ennen 1.mailmansotaa jota soitettiin erillaisina sovituksina kaikkialla, tai se että hänen viulukonserttonsa on kaikista mailmassa sävelletyistä konsertoista se kaikkein eniten levyjä myyvä ja on ollut sitä jo vuosia, tekee Sibeliuksesta suomalaisista klasarisäveltäjistä ylivertaisen.

    Ja mitä Sibeliuksen viulukonserttoon tulee niin vaikka se on erittäin suosittu levyjä ostavien parissa, niin ei sitä parhaat viulustit minään purkkapoppina pidä vaan sitä aidosti arvostetaan koska se teoksena on niin teknisesti kuin taiteellisesti erittäin vaativa esittäjälleen.

    Sibeliuksen tekee säveltäjänä ylivertaiseksi se että kuunneltavaksi musiikkia kumminkin perimmiltään sävelletään, eikä suinkaan siksi kuten moni modernisti tuntuu uskovan että musiikin tarkoitus muka olisi se että sitä katsellaan partituurista ja samaan aikaan todetaan että kuulostaa lähinnä raskaan konepajanteollisuuden työnääniltä mutta toki on musikillisteoreettisesti ajatellen oikein mielenkiintoista,

    Sibelius on ainoa suomalainen säveltäjä jota aina ja edelleen kuunnellaan ympäri mailmaa, ja joka ainoana suomalaisena säveltäjänä säännöllisesti on mainittu kun jossain tehdään listaa tai luetteloa siitä kuka tai ketkä ovat klasarimusiikin suurimmat säveltäjät.

    • "Keitä nuo ovat" kysyit. Siinä on muutama suuri suomalainen klassikkosäveltäjä jonka sinfonioissa on enemmän kiihdyttävää sielun dramatiikkaa ja romanttista intohimon paloa ja musiikillista huumoria kuin mitä olen milloinkaan sibeliuksesta kokenut. sibeliuksen olisikin kannattanut satsata vain patrioottisiin marsseihin ja karakteristisiin kansallisromanttisiin pikkukappaleisiin joihin hänen kykynsä olisi maniosti riittänyt kun häneltä kategorisesti puuttui suuurten mittojen objektivoimiskykyä joka vasta tekee suuuren sinfonikon.


    • Sibeliuksen viulukonsertto on ensi osan episodimaisuudessa, jaksottaisuudessa ja muodon hajanaisuudessa heikompi kuin melartinin viulukonsertto vaikka finaali onkin luultavasti innoittuneempi kuin melartinilla.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Sibeliuksen viulukonsertto on ensi osan episodimaisuudessa, jaksottaisuudessa ja muodon hajanaisuudessa heikompi kuin melartinin viulukonsertto vaikka finaali onkin luultavasti innoittuneempi kuin melartinilla.

      Fougstedtin sekakuoro ja mieskuorolauluja on kyllä levytetty muttei sinfonioita ja muita orkesteriteoksia vaikka angoscia oli ensimmäinen suomalaisen dodekafoninen sävellys ja fougstedtin 2. sinfonia ja sinfonia triptica hyvin merkittäviä mutta ovat nyttemmin joutuneet unohduksiin mikä on hyvin valitettava trendi.


  • Ehdottomasti paras on Sepi Kumpulainen.

  • tuubista voi kuunnella myös helvi leiviskän upeita sinfonioita, n.o 3 ja sinfonia breviksen jonka kuulin nyt ensimmäistä kertaa.

    . Leiviskän musiikissa on niin uusklassisia kuin jälkiromanttisiakin aineksia. Willnerin johdolla hän oli perehtynyt polyfoniaan ja hyödynsi oppejaan teoksissaan – ehkä hieman liikaakin, hän itse arveli Kaija Saariahon haastatellessa häntä 1978. Samassa haastattelussa Leiviskä luonnehti itseään konservatiiviksi, jolle musiikillinen logiikka ja ankara työskentely ovat tärkeitä.

  • Tuukkanen voitti hopeaa sävelkuvallaan karhunpyynti kuorolle ja orkesterille lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa 1948 mutta sitä ei juuri ole nykypäivänä esitetty kuin kerran pari ehkä radiossa niin vaikuttava kuin se onkin.

    • Kalervo Tuukkasen (1909 1979) Karhunpyynti, sinfoninen sävelkuvaus mieskuorolle ja orkesterille voitti sävellyksen hopeaa Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Teos oli sävelletty Aleksis Kiven varsin hurmeiseen Karhunpyynti-runoon.

      Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin teorian lehtori, säveltäjä Erkki Raiski tutustui Keskisuomalaisen pyynnöstä teoksen partituuriin.

      Mikä oli ensivaikutelma?

      Katsoin alun ja ajattelin, että vedetäänpä kovaa. Käänsin toisen, kolmannen, neljännen sivun ja aina vain vedetään kovaa. Mieskuoro mukaan lukien tässä mennään pitkään ihan täysillä, välissä on muutamia suvantokohtia, mutta vasta lopussa rauhoitutaan auvoisuuteen, Raiski kuvailee.

      Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947.

      Minulla tulee mieleen, että ehkä tämä on jo syntyessään ollut hieman vanhanaikainen sävellys. Se olisi voinut olla 20-40 vuotta aiemmin tehty. Silloin se olisi iskenyt ehkä vielä enemmän.

      Raiskin mukaan Karhunpyynti on ehkä hieman yliteatraalinen. Suomen musiikin historia -teoksessa siteerataan ruotsalaista musiikin historioitsijaa Bo Wallneria: kyseessä on aina monotonisuuteen asti vitalistinen, miesyhteiskunnan musiikki.

      Taitavaa työtä teos toki on.

      Tässä on asiantuntijan ote, teos on hienosti orkestroitu. Varmasti niin värikkäästi ja monipuolisesti kuin tämäntyyppisen voi tehdä että harmi, jos tämä jää kokonaan unholaan. Teos tuo voimallisissa jännitteissään mieleen myös Wagnerin, ja olisi varmasti erittäin vaikuttava hyvin esitettynä, Raiski sanoo.

      Karhunpyyntiä ei tekijänoikeuksia valvovan Teoston mukaan ole esitetty julkisesti ainakaan vuoden 1985 jälkeen. Sitä kauemmas ei ulotu Teoston tilastointi.

      Teoksesta on vain yksi levytys, Finlandia-orkesterin vuonna 1956 tekemä ja Fennica-sarjassa julkaistu.

      Kalervo Tuukkanen oli itse käynnistämässä Fennica-sarjaa toimiessaan Suomen Säveltäjien sihteerinä. Hän oli myös mukana tekemässä aloitetta Suomen Säveltäjät ry:n perustamisesta vuonna 1945.

      Lähde: keskisuomalainen.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kalervo Tuukkasen (1909 1979) Karhunpyynti, sinfoninen sävelkuvaus mieskuorolle ja orkesterille voitti sävellyksen hopeaa Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Teos oli sävelletty Aleksis Kiven varsin hurmeiseen Karhunpyynti-runoon.

      Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin teorian lehtori, säveltäjä Erkki Raiski tutustui Keskisuomalaisen pyynnöstä teoksen partituuriin.

      Mikä oli ensivaikutelma?

      Katsoin alun ja ajattelin, että vedetäänpä kovaa. Käänsin toisen, kolmannen, neljännen sivun ja aina vain vedetään kovaa. Mieskuoro mukaan lukien tässä mennään pitkään ihan täysillä, välissä on muutamia suvantokohtia, mutta vasta lopussa rauhoitutaan auvoisuuteen, Raiski kuvailee.

      Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947.

      Minulla tulee mieleen, että ehkä tämä on jo syntyessään ollut hieman vanhanaikainen sävellys. Se olisi voinut olla 20-40 vuotta aiemmin tehty. Silloin se olisi iskenyt ehkä vielä enemmän.

      Raiskin mukaan Karhunpyynti on ehkä hieman yliteatraalinen. Suomen musiikin historia -teoksessa siteerataan ruotsalaista musiikin historioitsijaa Bo Wallneria: kyseessä on aina monotonisuuteen asti vitalistinen, miesyhteiskunnan musiikki.

      Taitavaa työtä teos toki on.

      Tässä on asiantuntijan ote, teos on hienosti orkestroitu. Varmasti niin värikkäästi ja monipuolisesti kuin tämäntyyppisen voi tehdä että harmi, jos tämä jää kokonaan unholaan. Teos tuo voimallisissa jännitteissään mieleen myös Wagnerin, ja olisi varmasti erittäin vaikuttava hyvin esitettynä, Raiski sanoo.

      Karhunpyyntiä ei tekijänoikeuksia valvovan Teoston mukaan ole esitetty julkisesti ainakaan vuoden 1985 jälkeen. Sitä kauemmas ei ulotu Teoston tilastointi.

      Teoksesta on vain yksi levytys, Finlandia-orkesterin vuonna 1956 tekemä ja Fennica-sarjassa julkaistu.

      Kalervo Tuukkanen oli itse käynnistämässä Fennica-sarjaa toimiessaan Suomen Säveltäjien sihteerinä. Hän oli myös mukana tekemässä aloitetta Suomen Säveltäjät ry:n perustamisesta vuonna 1945.

      Lähde: keskisuomalainen.

      "Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947."

      Tuukkasen mainittu teos on siis romanttista kansallisromanttistakin tyyliä? Ja silti se musiikkina kelpaa, mutta Sibelius jota samasta asiasta enempi ja vähempi ilman aihetta syytellään taas ei kelpaa:

      "kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella."
      ---
      "Homeiselle ladolle haiskahtavat sibeliuksen sinfoniat "
      ---
      "[Sibeliuksen] tunkkaiselle ja pedanttiselle kansallisromanttiselle sävelkielelle"
      ---
      "Minusta sibelius on löysää vetelää paskaa "

      Pohjimmiltaan siis on kyse että tuo yllä lainattu muuan kokee että kun Sibelius ihan ansioistaan on niin suosittu kuin on, niin se hänen suosionsa muka on jokin este kaikille muille hiukka vähemmin eväin sävelleille aikalaisille ja jälkeenkin päin tulleille.

      Mutta kun ei se Sibeliuksen suosio ole este, vaan esim Sinfonia Lahti joka teki Sibeliuksen viulukonserton ja 5. sinfonian ja Sadun alkuperäisversioiden mailman ensilevytyksillään isosti rahaa, on nyt ainakin taloudellisesti turvattu levyttämään myös sellaisia säveltäjiä joiden tuotanto ei välttämättä kiinnosta ketään.

      Joten ehkäpä hyvinkin tuukkanen, ranta, aaltonen, leiviskä, pesonen, fougstedt, linko, fordell, karjalainen, sonninen, tolonen, linnala, törne ynnämuitten kakkos- ja kolmoskentän säveltäjien tuotantoa tulla putkahtaa esiin Sinfonia Lahden toimesta, tai sitten ehkä joku muu tynkäorkesterin kuten Jyväskylä, Joensuu, Oulu, Kokkola, Kuopio jne toimesta ilmenee halua ottaa riski.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947."

      Tuukkasen mainittu teos on siis romanttista kansallisromanttistakin tyyliä? Ja silti se musiikkina kelpaa, mutta Sibelius jota samasta asiasta enempi ja vähempi ilman aihetta syytellään taas ei kelpaa:

      "kitchinomaisia, heikkoja, korneja, karuja ja emotionaalisesti tyhjiä sibeliuksen sinfoniat ovat ettei niitä kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija voi vakavalla naamalla kuunnella."
      ---
      "Homeiselle ladolle haiskahtavat sibeliuksen sinfoniat "
      ---
      "[Sibeliuksen] tunkkaiselle ja pedanttiselle kansallisromanttiselle sävelkielelle"
      ---
      "Minusta sibelius on löysää vetelää paskaa "

      Pohjimmiltaan siis on kyse että tuo yllä lainattu muuan kokee että kun Sibelius ihan ansioistaan on niin suosittu kuin on, niin se hänen suosionsa muka on jokin este kaikille muille hiukka vähemmin eväin sävelleille aikalaisille ja jälkeenkin päin tulleille.

      Mutta kun ei se Sibeliuksen suosio ole este, vaan esim Sinfonia Lahti joka teki Sibeliuksen viulukonserton ja 5. sinfonian ja Sadun alkuperäisversioiden mailman ensilevytyksillään isosti rahaa, on nyt ainakin taloudellisesti turvattu levyttämään myös sellaisia säveltäjiä joiden tuotanto ei välttämättä kiinnosta ketään.

      Joten ehkäpä hyvinkin tuukkanen, ranta, aaltonen, leiviskä, pesonen, fougstedt, linko, fordell, karjalainen, sonninen, tolonen, linnala, törne ynnämuitten kakkos- ja kolmoskentän säveltäjien tuotantoa tulla putkahtaa esiin Sinfonia Lahden toimesta, tai sitten ehkä joku muu tynkäorkesterin kuten Jyväskylä, Joensuu, Oulu, Kokkola, Kuopio jne toimesta ilmenee halua ottaa riski.

      Kiitos ehdotuksestasi. Sitä minäkin kovasti toivon. Ja voisihan nuo ylen kantanauhatallenteetkin julkaista CD:nä. Sieltä löytyy kuitenkin paljon levyttämätöntä musiikkia. En nimittäisi heitä kakkos tai kolmospesän säveltäjiksi sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kiitos ehdotuksestasi. Sitä minäkin kovasti toivon. Ja voisihan nuo ylen kantanauhatallenteetkin julkaista CD:nä. Sieltä löytyy kuitenkin paljon levyttämätöntä musiikkia. En nimittäisi heitä kakkos tai kolmospesän säveltäjiksi sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi.

      "Ja voisihan nuo ylen kantanauhatallenteetkin julkaista CD:nä. "

      Niin muuten voisikin ja pitäisikin, joko CD:inä ja/tai muussa muodossa kuten MP3 tai Flac-tiedostoina, ainakin niiden teosten osalta joista ei ole kaupallista levytystä tehty tai tekeillä, mutta tekijänoikeus maksut saattavat olla asiassa este.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Ja voisihan nuo ylen kantanauhatallenteetkin julkaista CD:nä. "

      Niin muuten voisikin ja pitäisikin, joko CD:inä ja/tai muussa muodossa kuten MP3 tai Flac-tiedostoina, ainakin niiden teosten osalta joista ei ole kaupallista levytystä tehty tai tekeillä, mutta tekijänoikeus maksut saattavat olla asiassa este.

      " sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi."

      Totta, tosin jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole.

      Mutta mitä tulee noihin kakkos- tai kolmosketjun säveltäjiin, niin kotimaan markkinat ovat pienet ja kansainvälisesti odotusarvo menekin suhteen on lähellä 0:aa, joten CD muoto saattaisi olla turhan kallis, mutta MP3 tai Flac tiedostojen teko niistä ei niin paljon maksaisi. Ja jos Ylellä ei olisikaan kovalevytilaa niille, niin ytuubilla sitä tilaa riittää ja sieltä ne ehkä löytäisivät ulkomaan elävienkin silmiin tai korviin.


    • Anonyymi kirjoitti:

      " sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi."

      Totta, tosin jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole.

      Mutta mitä tulee noihin kakkos- tai kolmosketjun säveltäjiin, niin kotimaan markkinat ovat pienet ja kansainvälisesti odotusarvo menekin suhteen on lähellä 0:aa, joten CD muoto saattaisi olla turhan kallis, mutta MP3 tai Flac tiedostojen teko niistä ei niin paljon maksaisi. Ja jos Ylellä ei olisikaan kovalevytilaa niille, niin ytuubilla sitä tilaa riittää ja sieltä ne ehkä löytäisivät ulkomaan elävienkin silmiin tai korviin.

      Eivät ne ole kolmosketjun nimiä. Sibelius ei minulla mahtuisi sinfonikkona neljänteenkään ketjuun. silä niin emotionaalisesti tyhjiä ja sisällöttömiä hänen pääasiassa sentimentaaliset frigidiä klassismia ja kansallisromantiikkaa edustavat sinfoniansa ovat. Melartinin soinfonioilla on ollut myös kansainvälistä menekkiä ja aaltosen aikanaan suosittua hiroshima sinfoniaa esitetään japanissa asti. Siinä on vaikutteita myös shostalta ja sibeliukselta hymniaineksineen ja groteskeine marsseineen reinin kullan alkusoittoa muistuttavan anakronistisen minimalismin ja dodekafoniaan saakka viitaavan atonaalisen fuugan teeman lisäksi


    • Anonyymi kirjoitti:

      " sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi."

      Totta, tosin jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole.

      Mutta mitä tulee noihin kakkos- tai kolmosketjun säveltäjiin, niin kotimaan markkinat ovat pienet ja kansainvälisesti odotusarvo menekin suhteen on lähellä 0:aa, joten CD muoto saattaisi olla turhan kallis, mutta MP3 tai Flac tiedostojen teko niistä ei niin paljon maksaisi. Ja jos Ylellä ei olisikaan kovalevytilaa niille, niin ytuubilla sitä tilaa riittää ja sieltä ne ehkä löytäisivät ulkomaan elävienkin silmiin tai korviin.

      Erkki Aaltosen tunnetuin teos on 2. sinfonia
      ”Hiroshima”, joka on kannanotto rauhan
      puolesta. Vuonna 1949 valmistunutta sinfoniaa on esitetty mm. Japanissa, Puolassa,
      Tšekkoslovakiassa, Romaniassa ja Virossa. Varsinkin
      Romania ja Viro tulivat Aaltoselle
      läheisiksi maiksi monin tavoin: hän oli kiinnostunut ao. maiden kansanmusiikista ja kävi
      myös johtamassa kuoroja ja orkestereita näissä maissa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      " sillä jokaisella säveltäjällä on oma äänensä ja persoonallinen tyylinsä joka ansaitsee tulla kuulluksi."

      Totta, tosin jokainen säveltäjähän jos haluaa tulla kuuluksi voisi tehdä kuten Sibelius aikanaan teki, eli säveltää muutaman hitin, kuten Sibeliuksella uran alkupuolella oli Karelia-sarja ja Ateenalaisten laulu ja Valse triste ja se biisi joka nykyään tunnetaan Finlandiana. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole.

      Mutta mitä tulee noihin kakkos- tai kolmosketjun säveltäjiin, niin kotimaan markkinat ovat pienet ja kansainvälisesti odotusarvo menekin suhteen on lähellä 0:aa, joten CD muoto saattaisi olla turhan kallis, mutta MP3 tai Flac tiedostojen teko niistä ei niin paljon maksaisi. Ja jos Ylellä ei olisikaan kovalevytilaa niille, niin ytuubilla sitä tilaa riittää ja sieltä ne ehkä löytäisivät ulkomaan elävienkin silmiin tai korviin.

      Olen puoletani pitkän harkinnan, monien musiikillisten löytöretkien ja tyylien tiukan seulonnan jälkeen tullut siihen tulokseen että siban merkitystä on aina liioiteltu ja yliarvioitu muistakin kuin puhtaasti musiikillisista seikoista johtuen ansaitsematta millään muotoa sitä ylenpalttista mainetta ja suosiota joka sen osaksi on tullut vaikeuttaessaan tällä tavoin monien muiden suomalaisten säveltäjien asemaa ja toimintaa kun ulkolaisten musiikkijuhlien maakiintiössä siballe tarjoutui muihin nuorempien kollegoidensa nähden populariteettinsa nojalla aina itseoikeutettu privilegio jota mm. aarre merikanto piti sangen hulluna ja toisaalta arvosteli katkerasti siban suuria tekijänoikeustuloja ja mässäilyä vaikkei nuottiakaan enää synny eikä 1. sinfoniakaan säästynyt kritiikiltä kovin epäyhtenäisenä luomuksena.

      Omalta kohdaltani voin vain todeta että siban musiikki ei emootioiltaan oikeastaan kerro ja puhu minulle mitään tunteiden korkeaveisuun kieltä vaikuttamatta tunteisiin affekteihin ja intohimoihin kuten niin monien muiden suomalaisten tuntemattomienkin suuruuksien jalo ja voimakas korkean ammattitaidon ja taiteellisen näkemyksen leimaama säveltaide josta tuukkasen meri-sinfonia tarjoili unohtumattomia hetkiä pakahduttavassa sydäntä polttavissa intohimon liekeissään.


  • Mikko Alatalo

  • Sibeliuksen sinfoniat ovat pelkkää ilmiötä koskematta olemusta sinänsä.

    • Erik Gustav Melartin


  • Vesa Matti Loiri ja sävellys Sydämeeni joulun teen

  • Katsoin ylen elävästä arkistosta juuri dokumenttifilmin helvi leiviskästä missä hän kertoo säveltäjä kutsumuksestaan ja urastaan. Huvittaa hieman että tämä varsinkin 3. sinfoniallaan sibeliustakin suurempi sinfonikko kävelee kadulla kuin kuka tahansa tavis muiden ihmisten keskellä ja ostaa torilta tomaatteja ja kalaa.

    Helvi Leiviskä (19021982) oli suomalainen säveltäjä ja ennen kaikkea sinfonikko. Sukupuolensa vuoksi hän kohtasi ennakkoluuloja, mutta hänen taitojaan ei koskaan vähätelty, ja kriitikot ylistivät jo nuoren Leiviskän sävellyksiä. Teosofinen itsekehitys oli erottamaton osa musiikillista matkaa, jonka vaiheita taiteilija muistelee sekä pianon että tunturipurojen äärellä vuonna 1979 valmistuneessa dokumentissa.

    Helvi Lemmikki Leiviskä syntyi Elli ja Hannes Leiviskän esikoiseksi Helsingissä 25.5.1902. Myöhemmin seitsenpäiseksi paisunut sisarusjoukko osoitti taipumusta useisiin taiteenaloihin, ja vaikka Hannes-isä taiteita arvostikin, Helvin musiikillisia unelmia hän ei tukenut.

    Pianonsoiton Leiviskä kuitenkin aloitti jo 8-vuotiaana, mutta pieni musikantti huomasi pian, että pelkkä soittaminen ei tyydyttänyt hänen musiikillista janoaan. Dokumentissa Taiteilijamuotokuva: Helvi Leiviskä hän kertoo kyllästyneensä jo nuorena kaikkiin soittamiinsa kappaleisiin. "Alkoi kaipaus jotain uutta, tuntematonta kohtaan", dokumentissa kuvaillaan.

    Kenties tämä oli alkusoittoa ensimmäiselle kerralle, kun Leiviskä kirjaimellisesti näki musiikkia. Hän kertoo, kuinka hän eräänä kauniina huhtikuisena aamuna heräsi jo viiden maissa. Jaetussa huoneessa ei voinut ryhtyä touhuamaan omiaan ja herättämään yhä nukkuvia sisaruksia.

    Sitten tapahtui jotain odottamatonta: vuoteessaan makaava Leiviskä alkoi nähdä musiikkia silmissään. Hän näki sävellajin ja nuotit, jotka soivat samanaikaisesti korvissa. Ei auttanut kuin nousta, piirtää nuottiviivasto keittiöstä löytyneelle makulatuuripaperille ja kirjata ylös mielikuviin piirtynyt sävellys.

    Siitä alkoi se koko elämän kestänyt sisäisen pakon tie, säveltäjä muistelee.

    • Helvi sävelsi usein öisin ja kofeiinitablettien voimalla. Mm. Melartin ja Madetoja olivat hänen opettajiaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Helvi sävelsi usein öisin ja kofeiinitablettien voimalla. Mm. Melartin ja Madetoja olivat hänen opettajiaan.

      En ole sovinisti mutta se asia ärsyttää että helvi leiviskästä on niin paljon juttua ylellä vaikka olen itsekin hänestä kirjoittanut ja tuubista löytyy hänen musiikkiaan enemmän kuin monilta saman sukupolven miessäveltäjiltä yhteensä. Samaten hänen 3. sinfoniansa on myös esitetty hiljakkoin RSO:n konsertissa. Kunpa Tuukkanen, Aaltonen, Ranta, Linko, Karjalainen, Fougstedt, Saikkola tai joku muu menneisyyden sinfonikkona tuntemattomaksi jäänyt miessäveltäjä herättäisi yhtä paljon kiinnostusta kuin leiviskä. Sibelius, madetoja ja melartinhan ovat sangen tunnettuja.


  • unohdit paciuksen

    • Hänhän oli syntyperältään saksalainen säveltäjä.


  • "Suomen suurin säveltäjä on ylivoimaisesti Leif Segerstam, hänhän painaa ainakin 150 kg, "

    Yhdyn mielipiteeseesi. Ei Sibeliuskaan tosin ihan pieni ollut.

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Erika ja viisuvalinta

    Cicciolina todella reipas ja mukaansatempaava esitys. Toivottavasti Erika pääsee kisoihin mukaan !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
    Maailman menoa
    128
    3945
  2. Hengityssuoja, viruksia vastaan. Ihan pelleilyäkö?

    Kuulemma hengityssuojaimet ovat loppuneet niin apteekeista kuin tukkureiltakin, kertoo Hesari. "Hengityssuojaimet loppuivat tukkureilta ja monista ap
    Maailman menoa
    92
    3733
  3. Coronavirus-hysteria

    Mihinkähän mittakaavoihin tuo hysteria pääsee? Luuletteko, että kohta vaikkapa bussilastillinen tyhjenee jonkun yskäistyä seuraavassa etapissa? Entä m
    Maailman menoa
    80
    2208
  4. Seinäjoella jälleen kuolonkolari

    Kyllä eikö näitä teitä saada sellaiseen kuntoon, että ihmiset (jotka on pakotettu käymään töissä) voisivat taittaa taivaltaan ilman järjetöntä kuolema
    Seinäjoki
    30
    1043
  5. Tampereella tapetaan.

    Keski-ikäinen mies löytyi murhattuna Tampereella – verta vuotava tekijä karkuteillä, poliisi varoittaa vaarallisuudesta
    Tampere
    32
    463