miksi sibeliuksen musiikki ei vaikuta kohottavasti tunteisiiin, tahtoon ja affekteihin eikä se saa pakahtumaan henkeä haukkoen niinkuin esim. melartin vaan on sellaista löysää vetelää paskaa?
miksi sibelius ei saa pakahtumaan
Anonyymi
93
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Siksi kun siitä puuttuu emotionaalinen syvyys, jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen komponentti
- Anonyymi
"Siksi kun siitä [Sibeliuksen musikista] puuttuu emotionaalinen syvyys, jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen komponentti"
jota kaikkea Melartinin musiikissa siis on mutta Sibeliuksen musiikissa ei? Voisitko yksilöidä tarkemmin miten ja missä muodossa se emotionaalinen syvyys ja jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen elementti esiintyy Melartinin musiikissa mutta puuttuu Sibeliuksen musiikista?
Sehän tiedetään että Melartin ilmeisesti oli jonkin sortin budhalaismunkki ja ehkä hän oranssissa kaavussa kerjuukuppi kädessä kiersi itselleen elantoa etsimässä kun musiikkinsa ei sitä toimeentuloa tuonut kun se musiikkina ei kiinnostanut ketään, joten olisiko budhalaisuus Melartinin väitettyjen kosmisten ominaisuuksien takana?
Mainittiin sana objektiivisuus, ja että sitä Melartinin musiikissa muka oli mutta Sibeliuksen musiikissa mukamas ei. No eikös Melartin ollut tunnettu valokuvauksen harrastaja josta johtuen hänen näppäämiään kuvia vaikkapa tädistään Esmeraldasta on pilvin pimein, mutta Sibeliuksen ei tiedetä valokuvakoneeseen kajonneen. olisiko Melartinin musiikin väitetylle objektivisuudelle ja Sibeliuksen musiikin väitetyn objektivisuuden puutteelle löydettävissä jokin selitys tuon kautta?
"samaa mieltä, [Sibelius] ei pärjää mitenkään vertailussa mozartille ja brucknerill"
Ilmenee että hän on samaa mieltä itsensä kanssa? Se onkin monesti helpompaa kuin olla samaa mieltä jonkun toisen kanssa. Mutta asiaan: kaikki mailman säveltäjät pärjäävät musiikin suhteen kaikessa paitsi ehkä pitkästyttävyydessä Brucknerille.
"En usko että sibelius pärjää tuukkasellekaan sinfonikkona"
No etsippä mailmalta itsesi lisäksi joku toinen joka on tuossa asiassa samaa mieltä. Mielellään kumminkin sitten joku sellainen joka ei ole Tuukkasen perikuntaan tavalla tai toisella sidoksissa. Niin varmaan maapallon noin 8 miljardista ihmisestä nyt edes yksi semmoinen on löydettävissä, ja se löytöhän voisi olla alku kauniille ystävyyssuhteelle, joten hopi hopi eikun etsimään.
"pärjääköhän [Sibelius] klamillekaan?"
No pärjää, ainakin jos levynmyyntiä ja teosten esillä oloa konserteissa niin Suomessa kuin muualla maailmalla on uskominen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Siksi kun siitä [Sibeliuksen musikista] puuttuu emotionaalinen syvyys, jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen komponentti"
jota kaikkea Melartinin musiikissa siis on mutta Sibeliuksen musiikissa ei? Voisitko yksilöidä tarkemmin miten ja missä muodossa se emotionaalinen syvyys ja jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen elementti esiintyy Melartinin musiikissa mutta puuttuu Sibeliuksen musiikista?
Sehän tiedetään että Melartin ilmeisesti oli jonkin sortin budhalaismunkki ja ehkä hän oranssissa kaavussa kerjuukuppi kädessä kiersi itselleen elantoa etsimässä kun musiikkinsa ei sitä toimeentuloa tuonut kun se musiikkina ei kiinnostanut ketään, joten olisiko budhalaisuus Melartinin väitettyjen kosmisten ominaisuuksien takana?
Mainittiin sana objektiivisuus, ja että sitä Melartinin musiikissa muka oli mutta Sibeliuksen musiikissa mukamas ei. No eikös Melartin ollut tunnettu valokuvauksen harrastaja josta johtuen hänen näppäämiään kuvia vaikkapa tädistään Esmeraldasta on pilvin pimein, mutta Sibeliuksen ei tiedetä valokuvakoneeseen kajonneen. olisiko Melartinin musiikin väitetylle objektivisuudelle ja Sibeliuksen musiikin väitetyn objektivisuuden puutteelle löydettävissä jokin selitys tuon kautta?
"samaa mieltä, [Sibelius] ei pärjää mitenkään vertailussa mozartille ja brucknerill"
Ilmenee että hän on samaa mieltä itsensä kanssa? Se onkin monesti helpompaa kuin olla samaa mieltä jonkun toisen kanssa. Mutta asiaan: kaikki mailman säveltäjät pärjäävät musiikin suhteen kaikessa paitsi ehkä pitkästyttävyydessä Brucknerille.
"En usko että sibelius pärjää tuukkasellekaan sinfonikkona"
No etsippä mailmalta itsesi lisäksi joku toinen joka on tuossa asiassa samaa mieltä. Mielellään kumminkin sitten joku sellainen joka ei ole Tuukkasen perikuntaan tavalla tai toisella sidoksissa. Niin varmaan maapallon noin 8 miljardista ihmisestä nyt edes yksi semmoinen on löydettävissä, ja se löytöhän voisi olla alku kauniille ystävyyssuhteelle, joten hopi hopi eikun etsimään.
"pärjääköhän [Sibelius] klamillekaan?"
No pärjää, ainakin jos levynmyyntiä ja teosten esillä oloa konserteissa niin Suomessa kuin muualla maailmalla on uskominen.Melartin oli teosofi vaan ei budhalainen. Hän harrasti valokuvausta, eksoottisten kasvien keräilyä ja filateliaa sekä taidemaalausta pitäessään kaksi julkista taidenäyttelyäkin ja matkusti intiaa ja afrikkaa myöten. Melartinin musiikin emotionaalinen syvyys liittyy hänen musiikissaan viljelemiin suuriin ja laajakaarisiin romanttisiin lauluteemoihin, rikkaaseen orkestrointiin ja värikkääseen soinnunkäyttöön ja kontrapunktisen taidokkuuteen kun Sibeliuksen frigidimpi sävelkieli perustuu anakronistiseen klassismiin joka ei ensi lumen tuoksussaan ja kylmänä lähdevetenä joksi säveltäjä itse kuvasi kuudetta sinfoniaansa, saa aikaan suurta emotionaalista vaikutusta .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Siksi kun siitä [Sibeliuksen musikista] puuttuu emotionaalinen syvyys, jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen komponentti"
jota kaikkea Melartinin musiikissa siis on mutta Sibeliuksen musiikissa ei? Voisitko yksilöidä tarkemmin miten ja missä muodossa se emotionaalinen syvyys ja jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen elementti esiintyy Melartinin musiikissa mutta puuttuu Sibeliuksen musiikista?
Sehän tiedetään että Melartin ilmeisesti oli jonkin sortin budhalaismunkki ja ehkä hän oranssissa kaavussa kerjuukuppi kädessä kiersi itselleen elantoa etsimässä kun musiikkinsa ei sitä toimeentuloa tuonut kun se musiikkina ei kiinnostanut ketään, joten olisiko budhalaisuus Melartinin väitettyjen kosmisten ominaisuuksien takana?
Mainittiin sana objektiivisuus, ja että sitä Melartinin musiikissa muka oli mutta Sibeliuksen musiikissa mukamas ei. No eikös Melartin ollut tunnettu valokuvauksen harrastaja josta johtuen hänen näppäämiään kuvia vaikkapa tädistään Esmeraldasta on pilvin pimein, mutta Sibeliuksen ei tiedetä valokuvakoneeseen kajonneen. olisiko Melartinin musiikin väitetylle objektivisuudelle ja Sibeliuksen musiikin väitetyn objektivisuuden puutteelle löydettävissä jokin selitys tuon kautta?
"samaa mieltä, [Sibelius] ei pärjää mitenkään vertailussa mozartille ja brucknerill"
Ilmenee että hän on samaa mieltä itsensä kanssa? Se onkin monesti helpompaa kuin olla samaa mieltä jonkun toisen kanssa. Mutta asiaan: kaikki mailman säveltäjät pärjäävät musiikin suhteen kaikessa paitsi ehkä pitkästyttävyydessä Brucknerille.
"En usko että sibelius pärjää tuukkasellekaan sinfonikkona"
No etsippä mailmalta itsesi lisäksi joku toinen joka on tuossa asiassa samaa mieltä. Mielellään kumminkin sitten joku sellainen joka ei ole Tuukkasen perikuntaan tavalla tai toisella sidoksissa. Niin varmaan maapallon noin 8 miljardista ihmisestä nyt edes yksi semmoinen on löydettävissä, ja se löytöhän voisi olla alku kauniille ystävyyssuhteelle, joten hopi hopi eikun etsimään.
"pärjääköhän [Sibelius] klamillekaan?"
No pärjää, ainakin jos levynmyyntiä ja teosten esillä oloa konserteissa niin Suomessa kuin muualla maailmalla on uskominen.Juurihan sanoin että Melartinin sinfonioiden esitykset olivat aikanaan kansallisia tapauksia josta kriitikot kirjoittivat innostuneesti ja yleisö oli otettu joten kyllä ne kiinnostivat ihmisiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Siksi kun siitä [Sibeliuksen musikista] puuttuu emotionaalinen syvyys, jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen komponentti"
jota kaikkea Melartinin musiikissa siis on mutta Sibeliuksen musiikissa ei? Voisitko yksilöidä tarkemmin miten ja missä muodossa se emotionaalinen syvyys ja jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen elementti esiintyy Melartinin musiikissa mutta puuttuu Sibeliuksen musiikista?
Sehän tiedetään että Melartin ilmeisesti oli jonkin sortin budhalaismunkki ja ehkä hän oranssissa kaavussa kerjuukuppi kädessä kiersi itselleen elantoa etsimässä kun musiikkinsa ei sitä toimeentuloa tuonut kun se musiikkina ei kiinnostanut ketään, joten olisiko budhalaisuus Melartinin väitettyjen kosmisten ominaisuuksien takana?
Mainittiin sana objektiivisuus, ja että sitä Melartinin musiikissa muka oli mutta Sibeliuksen musiikissa mukamas ei. No eikös Melartin ollut tunnettu valokuvauksen harrastaja josta johtuen hänen näppäämiään kuvia vaikkapa tädistään Esmeraldasta on pilvin pimein, mutta Sibeliuksen ei tiedetä valokuvakoneeseen kajonneen. olisiko Melartinin musiikin väitetylle objektivisuudelle ja Sibeliuksen musiikin väitetyn objektivisuuden puutteelle löydettävissä jokin selitys tuon kautta?
"samaa mieltä, [Sibelius] ei pärjää mitenkään vertailussa mozartille ja brucknerill"
Ilmenee että hän on samaa mieltä itsensä kanssa? Se onkin monesti helpompaa kuin olla samaa mieltä jonkun toisen kanssa. Mutta asiaan: kaikki mailman säveltäjät pärjäävät musiikin suhteen kaikessa paitsi ehkä pitkästyttävyydessä Brucknerille.
"En usko että sibelius pärjää tuukkasellekaan sinfonikkona"
No etsippä mailmalta itsesi lisäksi joku toinen joka on tuossa asiassa samaa mieltä. Mielellään kumminkin sitten joku sellainen joka ei ole Tuukkasen perikuntaan tavalla tai toisella sidoksissa. Niin varmaan maapallon noin 8 miljardista ihmisestä nyt edes yksi semmoinen on löydettävissä, ja se löytöhän voisi olla alku kauniille ystävyyssuhteelle, joten hopi hopi eikun etsimään.
"pärjääköhän [Sibelius] klamillekaan?"
No pärjää, ainakin jos levynmyyntiä ja teosten esillä oloa konserteissa niin Suomessa kuin muualla maailmalla on uskominen.Luulenpa että löydän maailmasta montakin sellaista jotka arvostavat enemmän Tuukkasen kuin Sibeliuksen sinfonioita vaikkei Tuukkasen lajityypin teoksia olekaan juuri levytetty Meri sinfoniaa lukuunottamatta josta tuubissa ja Spotifyssa puuttuu sen laaja 16 ja puoli minuuttinen avausosa joten siinä mielessä on vaikea arvioida teoksia joita ei ole edes kuullut mutta todennäköisesti Tuukkasen sinfoniat kokonaisuudessaan vaikuttavat kohottavammin tunteisiin kuin Sibeliuksen frigidit sinfoniat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Siksi kun siitä [Sibeliuksen musikista] puuttuu emotionaalinen syvyys, jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen komponentti"
jota kaikkea Melartinin musiikissa siis on mutta Sibeliuksen musiikissa ei? Voisitko yksilöidä tarkemmin miten ja missä muodossa se emotionaalinen syvyys ja jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen elementti esiintyy Melartinin musiikissa mutta puuttuu Sibeliuksen musiikista?
Sehän tiedetään että Melartin ilmeisesti oli jonkin sortin budhalaismunkki ja ehkä hän oranssissa kaavussa kerjuukuppi kädessä kiersi itselleen elantoa etsimässä kun musiikkinsa ei sitä toimeentuloa tuonut kun se musiikkina ei kiinnostanut ketään, joten olisiko budhalaisuus Melartinin väitettyjen kosmisten ominaisuuksien takana?
Mainittiin sana objektiivisuus, ja että sitä Melartinin musiikissa muka oli mutta Sibeliuksen musiikissa mukamas ei. No eikös Melartin ollut tunnettu valokuvauksen harrastaja josta johtuen hänen näppäämiään kuvia vaikkapa tädistään Esmeraldasta on pilvin pimein, mutta Sibeliuksen ei tiedetä valokuvakoneeseen kajonneen. olisiko Melartinin musiikin väitetylle objektivisuudelle ja Sibeliuksen musiikin väitetyn objektivisuuden puutteelle löydettävissä jokin selitys tuon kautta?
"samaa mieltä, [Sibelius] ei pärjää mitenkään vertailussa mozartille ja brucknerill"
Ilmenee että hän on samaa mieltä itsensä kanssa? Se onkin monesti helpompaa kuin olla samaa mieltä jonkun toisen kanssa. Mutta asiaan: kaikki mailman säveltäjät pärjäävät musiikin suhteen kaikessa paitsi ehkä pitkästyttävyydessä Brucknerille.
"En usko että sibelius pärjää tuukkasellekaan sinfonikkona"
No etsippä mailmalta itsesi lisäksi joku toinen joka on tuossa asiassa samaa mieltä. Mielellään kumminkin sitten joku sellainen joka ei ole Tuukkasen perikuntaan tavalla tai toisella sidoksissa. Niin varmaan maapallon noin 8 miljardista ihmisestä nyt edes yksi semmoinen on löydettävissä, ja se löytöhän voisi olla alku kauniille ystävyyssuhteelle, joten hopi hopi eikun etsimään.
"pärjääköhän [Sibelius] klamillekaan?"
No pärjää, ainakin jos levynmyyntiä ja teosten esillä oloa konserteissa niin Suomessa kuin muualla maailmalla on uskominen.Sibelius ei pärjää orkestroijana klamille. Säveltäjä Erkki Melartinin kuudesta sinfoniasta viisi ensimmäistä vuosilta 1903-1916 edustavat saksalaiseen orkesteritraditioon nojautuvaa, kansallisromanttista suomalaista sävellysperinnettä. Aikoinaan niiden kantaesitykset muodostuivat suuriksi isänmaallisiksi juhlatilaisuuksiksi Jean Sibeliuksen myötä syntyneen kansallisen sinfoniakonsertin lajityypin mukaisesti. Tunnusmerkillistä näissä konserteissa oli säveltäjän välitön läsnäolo. Myös Melartin johti itse kaikkien sinfonioidensa ensiesitykset ja hän sai helsinkiläisyleisöltä poikkeuksetta suuret suosionosoitukset ja ylenpalttiset kukkatervehdykset. Myös ajankohdan musiikkikriitikot antoivat Melartinin sinfonioille suurta tunnustusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Siksi kun siitä [Sibeliuksen musikista] puuttuu emotionaalinen syvyys, jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen komponentti"
jota kaikkea Melartinin musiikissa siis on mutta Sibeliuksen musiikissa ei? Voisitko yksilöidä tarkemmin miten ja missä muodossa se emotionaalinen syvyys ja jokin objektiivista totuudellisuutta huokuva metafyysinen elementti esiintyy Melartinin musiikissa mutta puuttuu Sibeliuksen musiikista?
Sehän tiedetään että Melartin ilmeisesti oli jonkin sortin budhalaismunkki ja ehkä hän oranssissa kaavussa kerjuukuppi kädessä kiersi itselleen elantoa etsimässä kun musiikkinsa ei sitä toimeentuloa tuonut kun se musiikkina ei kiinnostanut ketään, joten olisiko budhalaisuus Melartinin väitettyjen kosmisten ominaisuuksien takana?
Mainittiin sana objektiivisuus, ja että sitä Melartinin musiikissa muka oli mutta Sibeliuksen musiikissa mukamas ei. No eikös Melartin ollut tunnettu valokuvauksen harrastaja josta johtuen hänen näppäämiään kuvia vaikkapa tädistään Esmeraldasta on pilvin pimein, mutta Sibeliuksen ei tiedetä valokuvakoneeseen kajonneen. olisiko Melartinin musiikin väitetylle objektivisuudelle ja Sibeliuksen musiikin väitetyn objektivisuuden puutteelle löydettävissä jokin selitys tuon kautta?
"samaa mieltä, [Sibelius] ei pärjää mitenkään vertailussa mozartille ja brucknerill"
Ilmenee että hän on samaa mieltä itsensä kanssa? Se onkin monesti helpompaa kuin olla samaa mieltä jonkun toisen kanssa. Mutta asiaan: kaikki mailman säveltäjät pärjäävät musiikin suhteen kaikessa paitsi ehkä pitkästyttävyydessä Brucknerille.
"En usko että sibelius pärjää tuukkasellekaan sinfonikkona"
No etsippä mailmalta itsesi lisäksi joku toinen joka on tuossa asiassa samaa mieltä. Mielellään kumminkin sitten joku sellainen joka ei ole Tuukkasen perikuntaan tavalla tai toisella sidoksissa. Niin varmaan maapallon noin 8 miljardista ihmisestä nyt edes yksi semmoinen on löydettävissä, ja se löytöhän voisi olla alku kauniille ystävyyssuhteelle, joten hopi hopi eikun etsimään.
"pärjääköhän [Sibelius] klamillekaan?"
No pärjää, ainakin jos levynmyyntiä ja teosten esillä oloa konserteissa niin Suomessa kuin muualla maailmalla on uskominen.En ollut samaa mieltä itseni vaan jonkun toisen kanssa.
- Anonyymi
samaa mieltä, ei pärjää mitenkään vertailussa mozartille ja brucknerill
- Anonyymi
En usko että sibelius pärjää tuukkasellekaan sinfonikkona
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko että sibelius pärjää tuukkasellekaan sinfonikkona
pärjääköhän klamillekaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko että sibelius pärjää tuukkasellekaan sinfonikkona
"En usko että sibelius pärjää Tuukkasellekaan sinfonikkona."
Niin, ihan säälistä Sibeliusta kohtaan Tuukkasen teokset pysyy vuodesta toiseen levyttämättöminä, nimittäin jos ne olisi levyiltä kuunneltavissa niin karmea totuus Sibeliuksesta selviäisi, ja sen seurauksena kaikki Sibelius-pystit jouduttaisiin musiikkilukioiden auloissa ja opetustiloissa korvaamaan Tuukkanen-pysteillä ja valtion ja kuntien rahatilanne huomioiden siihen ei nyt ole varaa.
Tuukkanenhan on olympiasankari. Ja on ollut orkesterin ja kuoron johtajakin. Varsinkin se tuo olympiasankaruus huomioiden niin siksi pitäisi se Paavon Nurmen patsas raijata hemmettiin sieltä Stadionin kupeesta ja laittaa sen sijaan sinne Tuukkanen munasillaan johtamassa sinfooniorkkaa tai kuoroa patsas.
Sitä tuukkas-patsasta kelpaisi käydä kauempaakin katsomassa varsinkin jos siitä patsaasta tehtäisiin semmonen interaktiivinen eli siinä patsaassa olisi kätketty kaiutin jossain josta kuuluis kun Suomen Säveltäjät Ryn kvartetti neliäänisesti viheltää tai hymisee Tuukkasen monia mailmankuuluja teemoja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"En usko että sibelius pärjää Tuukkasellekaan sinfonikkona."
Niin, ihan säälistä Sibeliusta kohtaan Tuukkasen teokset pysyy vuodesta toiseen levyttämättöminä, nimittäin jos ne olisi levyiltä kuunneltavissa niin karmea totuus Sibeliuksesta selviäisi, ja sen seurauksena kaikki Sibelius-pystit jouduttaisiin musiikkilukioiden auloissa ja opetustiloissa korvaamaan Tuukkanen-pysteillä ja valtion ja kuntien rahatilanne huomioiden siihen ei nyt ole varaa.
Tuukkanenhan on olympiasankari. Ja on ollut orkesterin ja kuoron johtajakin. Varsinkin se tuo olympiasankaruus huomioiden niin siksi pitäisi se Paavon Nurmen patsas raijata hemmettiin sieltä Stadionin kupeesta ja laittaa sen sijaan sinne Tuukkanen munasillaan johtamassa sinfooniorkkaa tai kuoroa patsas.
Sitä tuukkas-patsasta kelpaisi käydä kauempaakin katsomassa varsinkin jos siitä patsaasta tehtäisiin semmonen interaktiivinen eli siinä patsaassa olisi kätketty kaiutin jossain josta kuuluis kun Suomen Säveltäjät Ryn kvartetti neliäänisesti viheltää tai hymisee Tuukkasen monia mailmankuuluja teemoja.Tuukkasen sinfoninen sävelkuvaus karhunpyynti sietäisikin olla maailmankuulu kun se voitti hopeaa lontoon olympialaisten taidekilpaiun orkesterimusiikkisarjassa 1948 ja on vaikuttava teos. mutta en ole yhden säveltäjän kannalla vaan suomessa on paljon muitakin hienoja mutta unohdettuja säveltäjiä joiden sinfoniatuotantoa tlisi pikimmin levyttää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"En usko että sibelius pärjää Tuukkasellekaan sinfonikkona."
Niin, ihan säälistä Sibeliusta kohtaan Tuukkasen teokset pysyy vuodesta toiseen levyttämättöminä, nimittäin jos ne olisi levyiltä kuunneltavissa niin karmea totuus Sibeliuksesta selviäisi, ja sen seurauksena kaikki Sibelius-pystit jouduttaisiin musiikkilukioiden auloissa ja opetustiloissa korvaamaan Tuukkanen-pysteillä ja valtion ja kuntien rahatilanne huomioiden siihen ei nyt ole varaa.
Tuukkanenhan on olympiasankari. Ja on ollut orkesterin ja kuoron johtajakin. Varsinkin se tuo olympiasankaruus huomioiden niin siksi pitäisi se Paavon Nurmen patsas raijata hemmettiin sieltä Stadionin kupeesta ja laittaa sen sijaan sinne Tuukkanen munasillaan johtamassa sinfooniorkkaa tai kuoroa patsas.
Sitä tuukkas-patsasta kelpaisi käydä kauempaakin katsomassa varsinkin jos siitä patsaasta tehtäisiin semmonen interaktiivinen eli siinä patsaassa olisi kätketty kaiutin jossain josta kuuluis kun Suomen Säveltäjät Ryn kvartetti neliäänisesti viheltää tai hymisee Tuukkasen monia mailmankuuluja teemoja.Niinpä paljon menee tuukkasen kauniita romanttisia lauluteemoja hukkaan kun niitä ei esitetä missään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"En usko että sibelius pärjää Tuukkasellekaan sinfonikkona."
Niin, ihan säälistä Sibeliusta kohtaan Tuukkasen teokset pysyy vuodesta toiseen levyttämättöminä, nimittäin jos ne olisi levyiltä kuunneltavissa niin karmea totuus Sibeliuksesta selviäisi, ja sen seurauksena kaikki Sibelius-pystit jouduttaisiin musiikkilukioiden auloissa ja opetustiloissa korvaamaan Tuukkanen-pysteillä ja valtion ja kuntien rahatilanne huomioiden siihen ei nyt ole varaa.
Tuukkanenhan on olympiasankari. Ja on ollut orkesterin ja kuoron johtajakin. Varsinkin se tuo olympiasankaruus huomioiden niin siksi pitäisi se Paavon Nurmen patsas raijata hemmettiin sieltä Stadionin kupeesta ja laittaa sen sijaan sinne Tuukkanen munasillaan johtamassa sinfooniorkkaa tai kuoroa patsas.
Sitä tuukkas-patsasta kelpaisi käydä kauempaakin katsomassa varsinkin jos siitä patsaasta tehtäisiin semmonen interaktiivinen eli siinä patsaassa olisi kätketty kaiutin jossain josta kuuluis kun Suomen Säveltäjät Ryn kvartetti neliäänisesti viheltää tai hymisee Tuukkasen monia mailmankuuluja teemoja.Ei niillä pysteillä niin väliä ole mutta kukaan ei enää ostaisi sibeliuksen musiikillle omistettuja levyjä eikä kävisi konserteissa hänen musiikkiaan kuuntelemassa jos tuukkasen erinomaisuus säveltäjänä tulisi laajempaan tietoisuuteen erinomaisten uusien koko hänen laajan tuotantonsa käsittävien levytysten myötä samoin kuin rannan, fougstedtin, aaltosen, saikkolan ym. unohdettujen suuruuksien.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei niillä pysteillä niin väliä ole mutta kukaan ei enää ostaisi sibeliuksen musiikillle omistettuja levyjä eikä kävisi konserteissa hänen musiikkiaan kuuntelemassa jos tuukkasen erinomaisuus säveltäjänä tulisi laajempaan tietoisuuteen erinomaisten uusien koko hänen laajan tuotantonsa käsittävien levytysten myötä samoin kuin rannan, fougstedtin, aaltosen, saikkolan ym. unohdettujen suuruuksien.
voiko rannan sinfonioita tai ylipäänsä musiikkia kuulla mistään?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
voiko rannan sinfonioita tai ylipäänsä musiikkia kuulla mistään?
Valitettavan vähän jos lainkaan. Ylen klassinen nettiradiossa soi toisinaan rannan hieno piccola sinfonia mutta vielä harvemmin hänen muuta orkesterimusiikkiaan kuten balettipantomiimi kirkikkapuunkukkajuhlaa. kansallisromanttisen orkesterisarjan päätösosaa pieni poronkellopolska voi kuunnella ylen soivasta joulukalenterista. Varhaisia atonaalisia kamarimusiikkiteoksia ei löydy edes ylen kantanauhatallenteiltakaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
voiko rannan sinfonioita tai ylipäänsä musiikkia kuulla mistään?
Suomessa vallitsee niin kieroutunut musiikkikulttuuri ettei täällä esitetä mitään menneisyyden säveltäjien innovatiivisia teoksia, ainoastaan sitä tyhjänpäiväistä sibeliusta vain.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
pärjääköhän klamillekaan?
Ei pärjää varsinkaan klamin psalmus oratoriolle
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
voiko rannan sinfonioita tai ylipäänsä musiikkia kuulla mistään?
Nyt Rannan Piccola sinfonia on kuultavissa Yle areenassa tittelillä Voimaklassinen tunti ja 6 minuuttia alusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei niillä pysteillä niin väliä ole mutta kukaan ei enää ostaisi sibeliuksen musiikillle omistettuja levyjä eikä kävisi konserteissa hänen musiikkiaan kuuntelemassa jos tuukkasen erinomaisuus säveltäjänä tulisi laajempaan tietoisuuteen erinomaisten uusien koko hänen laajan tuotantonsa käsittävien levytysten myötä samoin kuin rannan, fougstedtin, aaltosen, saikkolan ym. unohdettujen suuruuksien.
No mutta, sivun https://www.discogs.com/artist/3200843-Kalervo-Tuukkanen mukaan Tuukkasen musiikkia on runsaasti saatavilla CD:llä, nimittäin löytyy yksi CD jolla on yksi sinfonia ja yksi viulukonsertto.
Jos vertaa mitä Sibeliukselta olisi löydettävissä, niin kyseessähän on jo melkein tasapeli, kuten seuraava sivu osoittaa:
https://www.discogs.com/artist/627442-Jean-Sibelius
Ilmenee että Sibelius 1,594 eri levytystä ja Tuukkasella 1 levytys. On siis niin että vain kapitalismin karvainen käsi, joka on se käsi joka ohjaa levy-yhtiöiden valintoja siitä mitä levytetään ja joka käsi ohjaa myös orkesterien ja solistien valintoja mitä he haluaisivat levylle saattaa, on enää Tuukkasen tiellä mailman ykkössinfonikoksi.
"voiko rannan sinfonioita tai ylipäänsä musiikkia kuulla mistään?"
No voi, runsas on tarjonta kuten tämä sivu kertoo:
https://www.discogs.com/artist/3411729-Vilho-Ranta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mutta, sivun https://www.discogs.com/artist/3200843-Kalervo-Tuukkanen mukaan Tuukkasen musiikkia on runsaasti saatavilla CD:llä, nimittäin löytyy yksi CD jolla on yksi sinfonia ja yksi viulukonsertto.
Jos vertaa mitä Sibeliukselta olisi löydettävissä, niin kyseessähän on jo melkein tasapeli, kuten seuraava sivu osoittaa:
https://www.discogs.com/artist/627442-Jean-Sibelius
Ilmenee että Sibelius 1,594 eri levytystä ja Tuukkasella 1 levytys. On siis niin että vain kapitalismin karvainen käsi, joka on se käsi joka ohjaa levy-yhtiöiden valintoja siitä mitä levytetään ja joka käsi ohjaa myös orkesterien ja solistien valintoja mitä he haluaisivat levylle saattaa, on enää Tuukkasen tiellä mailman ykkössinfonikoksi.
"voiko rannan sinfonioita tai ylipäänsä musiikkia kuulla mistään?"
No voi, runsas on tarjonta kuten tämä sivu kertoo:
https://www.discogs.com/artist/3411729-Vilho-RantaSpotifysta löytyy 2 Tuukkasen levyä ja Rannalta voi kuunnella Tuubista Rarahuta Tyrväisen esittämänä ja yle Areenasta voimaklassista Rannan piccola Sinfonian tunti ja 6 minuuttia alusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
pärjääköhän klamillekaan?
Klami ei omien sanojensa mukaan pitänyt itseään kummoisenakaan sinfonikkona mutta kyllä niitä Sibeliuksen sinfonioita mieluummin kuuntelee.
- Anonyymi
en ole kuunnellu sibeä aikoihin koska se ei vedä puoleensa joten en edes oikein muista millaista se musiikki oli, ehkä se oliki hyvää, esim toisen sinfonian finaali? en oo tosin varma enää ku oon jo vieraantunu
- Anonyymi
Juuri sitä kakkosen finaalia mm. salmenharara kritisoi hajanaiseksi
- Anonyymi
Mulla on sama dilemma, sibelius ei fasinoi mutta tuukkasen meri sinfoniaa olen kuunnellut pakahtuneena sänkyä vasten miltei rusentuen.
- Anonyymi
Melartin on suvereenisti merkittävämpi ja emotionaalisesti vaikuttavampi sinfonikko ja säveltäjä kuin sibelius jonka frigidi ja staattinen nousevien ja laskevien kolmisävelaiheiden mosaiikki ei stimuloi tahdon tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen tiedoitsemisen puhtaan subjektin puhtaan mielteen alueelle heijastuneita tahdonliikkeitä älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita kiihdyttäen, tahdonliikusta itseään, siis todellista mielihyvää tai tuskaa, kiihdyttämättä.
- Anonyymi
Sibelius ei saa pakahtumaan koska on niin huono säveltäjä
- Anonyymi
Sibeliuksen huonoin sävelmä on ``Jääkärien marssi`` mikä on ihan OK.
- Anonyymi
Kunpa hän oliskin tyytynyt tilapäisluonteiseen käyttömusiikkiin eikä säveltänyt ainiuttakaan sinfoniaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kunpa hän oliskin tyytynyt tilapäisluonteiseen käyttömusiikkiin eikä säveltänyt ainiuttakaan sinfoniaa.
Älä kirjoita ketjun sisälle, kommentointi tulee vaikeaksi seurata.
- Anonyymi
Se on muuten "Jääkärimarssi".
Yksi tyyppi kirjoittelee lukuisiin aloittamiinsa Sibeliusta panetteleviin ketjuihin uusia kommentteja. Lopeta jo, uskomme vähemmästäkin että Sibelius on p-a säveltäjä. - Anonyymi
"miksi sibeliuksen musiikki ei vaikuta kohottavasti tunteisiiin, tahtoon ja affekteihin"
Oletikin väärä tai ohjeiden vastaisesti otettu lääkitys ollee se perimmäinen syy.
Oli miten oli niin toisaalta kun pohtii tapausta Melartin hänen vässyjen sinfonioittensa tai yhdentekevän viulukonserttonsa valossa, niin väistämättä tulee päätyneeksi siihen lopputulokseen että eihän kaikki voi olla siinämäärin neroja kuten Sibelius tai vaikkapa Beethoven olivat. Semmosia jossainmäärin lahjakkaitakin kuten Melartin oli tietysti aina myös on .
Tärkeintähän Melartinin niinkuin monen muunkin kohdalla mitä musiikin tekemiseen tulee on ollut se että niukahko lahjakkuus musiikin tekemiseen sentään riitti siihen ettei tarvinnut mennä oikeisiin töihin kuten vaikkapa rengiksi jollekkin maatilalle tai metsuriksi pokasahan kanssa puita kaatamaan, vaan että Melartin niinkuin moni muukin ilmeisestä keskikertaisuudestaan huolimatta pystyi musikin parissa puuhastelullaan pitämään itsensä siisteissä sisähommissa.- Anonyymi
Melartin on ehdottomasti merkittävämpi sinfonikko kuin se tyhjänpäiväinen sibelius kaavamaisesti ja väärin soinnutettuine "teemoineen". Sibeliuksesta ei vain millään ilveellä saa melartinin ja tuukkasen tai fougstedtin ja rannan tasoista säveltäjää niin ontuvaa on hänen frigidi sävelkielensä ja turhanpäiväiset sinfoniansa.
- Anonyymi
Sibeliuksen näperrykset todistavat vaatimattomasta lahjakkuudesta joka ei vetänyt vertoja melartinin kontrapunktiselle taidokkuudelle hänen myöhäisromanttista saksalaista traditiota edustavissa sinfonioissaan. Sibeliuksen olisi kannattanut hankkia itselleen jokin toinen ammatti kun säveltäjänä hän sortui liian usein keskinkertaisuuteen maailman huonoimpana säveltäjänä kuten leibowitz niin osuvasti häntä luonnehti.
- Anonyymi
Sibeliuksen musiikki on niin naiivia ja mitätöntä että olen jo kauan sitten hylännyt hänet.
- Anonyymi
Sibeliuksen diatoniset ja vässyt kolmisävelaiheet kuin musiikkileikkikoulussa opittuja. Kuinka hän kehtasikin. Mutta sitä se keskinkertaisuus teettää. Eikä osannut edes soinnuttaa niitäkään oikein. Mikä pelle.
- Anonyymi
En tiedä miksi tuntuu, että suomalaisena on pakosti tykättävä Sibeliuksesta, vähintään itsenäisyyspäivänä ja erityisesti Finlandiasta. Välillä tuntuu, että on jopa pyhäinhäväistystä ja epäisänmaallista sano ettei oikein jaksa kuunnella Sibeliusta ja etenkin Finlandiaa. En vain yksinkertaisesti jaksa, paitsi joskus Valse Trieste. Aikoinaan luukutin klassista, mutta silloinkaan en ollut Sibeliuksen ystävä. Kuuntelin aika paljon Mozartia ja barokkimusiikkia myös. Nykyisin en kauheasti klassista kuuntele, mutta jos joskus kuuntelen niin lähinnä barokkimusiikkia ja ehkä joskus Camille Saint Seansin Eläinten karnevaali. Mulla on nykyisin vielä laajempi musiikkimaku kuin nuorempana (teini ja parikymppinen), musiikkityylillä ei ole mulle paljon väliä, jos laulu ja sävel ja artistin ääni iskee, mutta ehkä eniten nykyisin kuuntelen rockia ja jonkin verran myös heviä kuten Iron maidenia. Nyt kuuntelen kuitenkin countrya ja folkkia, nyt taustalla soi Jon Denver, joka oli yksi 1970-luvun menestyneimmistä artisteista (tunnettuja lauluja mm. Annie´s song ja Country road, take me home).
- Anonyymi
Edelliseen kirjoitukseeni korjaus: ei Jon Denver vaan John Denver.
- Anonyymi
Musiikin kokemus on aika subjektiivinen, joten kilpailu siitä kumpi on parempi säveltäjä on sannen erikoista. Erityisesti, kun mennään ammattisäveltäjien vertailuun. Teknisistä sääntöjen noudattamisestakin voidaan vetää paljon debaattia, että kumpi on parempaa.
- Anonyymi
Jokaisella on omat suosikkinsa mutta onhan se nyt itsestään selvää että sibelius on huono sinfonikko melartiniin, fougstedtiin, rantaan, aaltoseen, saikkolaan ja tuukkkaseenkin verrattuna.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokaisella on omat suosikkinsa mutta onhan se nyt itsestään selvää että sibelius on huono sinfonikko melartiniin, fougstedtiin, rantaan, aaltoseen, saikkolaan ja tuukkkaseenkin verrattuna.
Unohdin kokkolan suuren pojan erik fordellin 44 sinfoniallaan.
- Anonyymi
Erikoista on vain se että jotakin säveltäjää joka on huonompi suositaan alvariinsa kun taas muut pysyvät unohdettuina vaika olisivat parempia. Outoa ja sangen kummallista ohjelmistopolitiikkaa.
- Anonyymi
Sibeliuksen kuviteltu suuruus on vain harhaa sillä pikkuporvarillista näpertelyä on hänen staattinen musiikkinsa sinfonioissa kaavamaisine kolmisävelaiheineen.
- Anonyymi
Sibeliuksen lällyt sinfoniat eivät saa henkeä haukkovaan ekstaattiseen ja transsinomaiseen korkeimmanasteiseen psykofyysiseen tilaan kuten mozart ja beethoven tai jopa melartin.
- Anonyymi
Yksi tyyppi kirjoittelee lukuisiin aloittamiinsa Sibeliusta panetteleviin ketjuihin uusia kommentteja. Lopeta jo, uskomme vähemmästäkin että Sibelius on p-a säveltäjä.
- Anonyymi
Yle ei anna millekkään muulle menneisyyden säveltäjälle mahdollisuuksia kuin sille ääliömäisen surkealle sibelle, madetojaa ehkä lukuunottamatta jolta kuultiin okon fuoko.
- Anonyymi
Säveltääkö ketään teistä kriitikoista ja millä tasolla? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
- Anonyymi
Myönnän etten osaa säveltää kuin unessa jossa on valmistunut monta sinfoniaa
- Anonyymi
Vai pakahtua pitäisi. Eihän se ole mikään Miss Maailma.
- Anonyymi
Musiikin kauneus saa pakahtumaan mutta ei sibelius
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Musiikin kauneus saa pakahtumaan mutta ei sibelius
Muistit ilmeisesti tänäänkin, että vihaat Sibeliusta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muistit ilmeisesti tänäänkin, että vihaat Sibeliusta?
Halveksun sellaista sibelius kulttia joka ei anna tilaa muille aikakauden huomattaville säveltäjille
- Anonyymi
Sibeliuksen sinfoniat ovat, sen voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, lässyn lässyn kamaa.
- Anonyymi
Siksi kun Sibeliuksen musiikki ei ole tyyliltään postromanttistya vaan varsinkin myöhäissinfonioissaan frigidiä klassismia.
- Anonyymi
7. sinfoniassa on rakenteellisia heikkouksia, selvästi havaittavia raja-tai taitekohtia, ala-arvoista materiaalia sinfonian keskipaikkeilla nopeammissa jaksoissa sekä mm. mielikuvituksettomia sekvenssejä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
7. sinfoniassa on rakenteellisia heikkouksia, selvästi havaittavia raja-tai taitekohtia, ala-arvoista materiaalia sinfonian keskipaikkeilla nopeammissa jaksoissa sekä mm. mielikuvituksettomia sekvenssejä.
7. sinfoniassa on myös jokunen irrallinen aihe, puupuhallinten papatusta ja liikaa toistoa.
Ehkä se on siinä, ainakin mulla, että kun Sibeliuksen musiikkiin on aina liitetty aika vahvasti isänmaallisuus, niin se ei siksikään oikein nappaa. Se liittyy aika paljon itsenäisyyspäivään, kun soitetaan silloin, etenkin Finlandia. Isänmaallisuudessa ei sinällään ole vikaa, jos se on maltillista ja liittyy esim. luontoon ja oman maan historiaan, mutta kun Sibeliuksen musiikkia käytetään myös kiihkoisänmaallisissa yhteyksissä, jollainen ei ole oikein mun heiniä. Eikä sekään ole oikein mun juttu, että Finlandian aikana täytyy seistä asennossa samoin kuin Mamme laulun (tämän viimeksi mainitun jotenkin ymmärrän, kun on kansallislaulu, mutta liika isänmaallisuus, silloin kun menee jo palvomisen puolelle on minusta turhaa).
- Anonyymi
Minua Sibeliuksen musiikki ei saa pakahtumaan sen sävelkielen frigidiydestä, lyhyiden kolmisävelaiheiden diatonisuudesta, musiikin staattisuudesta, orkestraalisen värikkyyden voiman puutteesta sekä sisäänpäin kääntyneestä modaalisuudesta johtuen. Finlandiassahan tuota orkestraalista voimaa on hieman enemmän kuin muutamissa hänen tekstuuriltaan lähes kamarimusiikillisissa sinfonioissaan mutta sen muodoin hajanaisuus ja jaksottaisuus tekevät siitä makuuni sangen epäsinfonisen teoksen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minua Sibeliuksen musiikki ei saa pakahtumaan sen sävelkielen frigidiydestä, lyhyiden kolmisävelaiheiden diatonisuudesta, musiikin staattisuudesta, orkestraalisen värikkyyden voiman puutteesta sekä sisäänpäin kääntyneestä modaalisuudesta johtuen. Finlandiassahan tuota orkestraalista voimaa on hieman enemmän kuin muutamissa hänen tekstuuriltaan lähes kamarimusiikillisissa sinfonioissaan mutta sen muodoin hajanaisuus ja jaksottaisuus tekevät siitä makuuni sangen epäsinfonisen teoksen.
Suomalaisista säveltäjistä Sibelius ei imponoi minua sentimentaalisuudellaan ja leppoisalla jutustelullaan ja haahuilullaan, kun esim. Melartin saattaa muiden postromantikkojen kuten Tuukkasen tai modernistien ja uusklassikoiden ohella polttaa sydämeni karrelle tuottaen tuskaisimmassakin soinnussa tietenkin vain nautintoa tuon tuostakin teemojensa jäntevyydellä ja soinnillisella hienostuneisuudella sekä pitkälinjaisemmalla laulavalla tematiikallaan ja koloriitimmalla orkestraalisella sointiväripaletilla ja ilmeikkäällä soinnunkäytöllä mutta nähdäkseni Siben sinfonisen syntaksin tietty tahdonliikutusten objektivoimiskyvyn puute uuvahtaneessa sentimentosiirappimaisuudessaan on syy tähän subjektiivisessa käsityksessä väikkyvien sydämenliikkeiden sublimoimoimattomuuteen niin että ne voisivat objektivoituna heijastua kuulijan puhtaan mielteen alueelle kiihoittaen älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineina käsityskykyymme kulloinkin mukautuen tahdon tyydytyksen ja tuskan luonnollisina kuvina.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomalaisista säveltäjistä Sibelius ei imponoi minua sentimentaalisuudellaan ja leppoisalla jutustelullaan ja haahuilullaan, kun esim. Melartin saattaa muiden postromantikkojen kuten Tuukkasen tai modernistien ja uusklassikoiden ohella polttaa sydämeni karrelle tuottaen tuskaisimmassakin soinnussa tietenkin vain nautintoa tuon tuostakin teemojensa jäntevyydellä ja soinnillisella hienostuneisuudella sekä pitkälinjaisemmalla laulavalla tematiikallaan ja koloriitimmalla orkestraalisella sointiväripaletilla ja ilmeikkäällä soinnunkäytöllä mutta nähdäkseni Siben sinfonisen syntaksin tietty tahdonliikutusten objektivoimiskyvyn puute uuvahtaneessa sentimentosiirappimaisuudessaan on syy tähän subjektiivisessa käsityksessä väikkyvien sydämenliikkeiden sublimoimoimattomuuteen niin että ne voisivat objektivoituna heijastua kuulijan puhtaan mielteen alueelle kiihoittaen älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineina käsityskykyymme kulloinkin mukautuen tahdon tyydytyksen ja tuskan luonnollisina kuvina.
Sibelius on duuri-molli tonaaliseksi musiikiksi sangen heikkoa.
- Anonyymi
Väärä lääkitys?
- Anonyymi
Sekin pitää paikkansa koska diagnoosi on väärä niin lääkitystä ei pitäisi olla ollenkaan paitsi kohonneeseen verenpaineeseen ja 2-tyypin diabetekseen.
- Anonyymi
Sibelius on duuri-molli tonaalista musiikkia mutta ei heikkoa vaan oikeastaan puuduttavan tylsää ja umpisurkeaa kykenemättä tyydyttämään emotionaalisten kokemusten tarvetta ja tuottamaan musertavia emotionaalisia kokemuksia kuten vaikka aikalaisensa Melartin jossa on emotionaalista syvyyttä ja ekspressiivistä melodista kauneutta enemmän kuin sibeliuksen varsin frigidissä ja pedanttisessa sävelkielessä.
- Anonyymi
Sibelius oli rappioalkoholisti jolla olisi pitänyt antaa antabusta.
- Anonyymi
Viehättävän henkevässä avauksessa mainittiin sana pakahtuminen. Nykyään pakahtuminenhan on ilmiö joka liittyy koronaviruksen aiheuttamiin keuhkotuhoihin. Sibelius kuin Melartinkin kuitenkin elivät aikaan kun koronaviruksesta ei vielä tiedetty mitään mutta lautapeli korona oli tuolloin jo hyvin suosittu.
Kerrotaankin että Suomen säveltäjien liiton vuosittaisissa kesäkokouksissa Sibelius oli aivan ylivoimainen koronassa. Hän hakkasi kaikki muut säveltäjät koronassa mennen tullen. Esim Melartin kärsi kirveleviä tappioita Sibeliukselle koronassa joka vuosi, mikä tosiasia saattaa osaltaan selittää miksi Melartinin sinfoniat ovat niin ikäänkuin lyödyn miehen säveltämiä yleiseltä olemukseltaan, kun taas Sibeliuksen sinfonioissa soi silkka testosteronistinen he-man-ismi.
Ehkä jotkut osallistujat jopa kuulivat A.Merikannon ja Melartinin jupisevan että voi vitu että sen lisäksi että se jyrää meitit töillään aina ja alituiseen, niin sen prkleen pitää vielä olla noin hyvä koronassakin. Ja sitten he A.Merikanto ja Melartin lähtivät hukuttamaan murheitaan lähimpään kaljabaariin.- Anonyymi
Voi voi sääliksi käy pikkuista Sibeliusta ja hänen tekstuuriltaan kamarimusiikillisia sinfonioitaan joissa orkesteriakin käytetään kovin ekonomisesti. Kunpa Sibelius raukan kesyissä ja vienon hennosti orkestroiduissa askeettisissa sinfonioissa joista puuttuu raaka orkestraalinen voima ja testosteronin käry olisikin maskuliinista he-man-ismia ja suuria mittasuhteita mutta kun ei vaan niiden sirosti keinahteleva feminiininen elementti jää totaalisesti Melartinin maskuliinisten sinfonioiden jyräämäksi.
- Anonyymi
Melartinin sinfonioiden esitykset olivat suuria kansallisia tapahtumia omana aikanaan eikä hän ollut musiikissaan Sibeliuksen vaikutuksesta riippuvainen vaan Melartinin sinfonioiden tyyli perustui saksalaiseen orkesteritraditioon todistaen ensimmäisenä säveltäjänä suomessa Mahlerin vaikutusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Melartinin sinfonioiden esitykset olivat suuria kansallisia tapahtumia omana aikanaan eikä hän ollut musiikissaan Sibeliuksen vaikutuksesta riippuvainen vaan Melartinin sinfonioiden tyyli perustui saksalaiseen orkesteritraditioon todistaen ensimmäisenä säveltäjänä suomessa Mahlerin vaikutusta.
Olen aiemmin kotona Helsingin Etelä-Haagan tunnelitie 2:ssa asuessani kuunnellut Marantzin 3-tie kaiuttimilla Melartinin sinfonioita kohti korkeuksia varpailleni kohottautuneena ja äänekkäästi pakahtuneena huohottaen ilman loppuessa keuhkoista niiden musiikillisesta kauneudesta intohimoisen kiihtyneenä ja huumaantuneena haltioituen. Sibeliuksen musiikkia kuunnellessani katseeni on veltosti valunut kohti lattianrajaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen aiemmin kotona Helsingin Etelä-Haagan tunnelitie 2:ssa asuessani kuunnellut Marantzin 3-tie kaiuttimilla Melartinin sinfonioita kohti korkeuksia varpailleni kohottautuneena ja äänekkäästi pakahtuneena huohottaen ilman loppuessa keuhkoista niiden musiikillisesta kauneudesta intohimoisen kiihtyneenä ja huumaantuneena haltioituen. Sibeliuksen musiikkia kuunnellessani katseeni on veltosti valunut kohti lattianrajaa.
"Marantzin 3-tie kaiuttimilla" kuuntelu siis voi aiheuttaa mielenterveyden järkkymistä.
Ja se selittääkin paljon, olisi kannattanut ostaa Genelecin pöntöt. Ne olisivat olleet paljon paremmat. Maranz tekee oivia vahvistimia ja muutakin stereoryönää kuten CD-soittimia mutta kaiuttimia se ei oikein osaa tehdä. - Anonyymi
Suomen säveltäjät ry perustettiin vasta 1945 ja Kalervo Tuukkanen oli sen ensimmäinen sihteeri.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Marantzin 3-tie kaiuttimilla" kuuntelu siis voi aiheuttaa mielenterveyden järkkymistä.
Ja se selittääkin paljon, olisi kannattanut ostaa Genelecin pöntöt. Ne olisivat olleet paljon paremmat. Maranz tekee oivia vahvistimia ja muutakin stereoryönää kuten CD-soittimia mutta kaiuttimia se ei oikein osaa tehdä.Musiikista haltioituminen ei järkytä mielenterveyttä vaan eheyttää sitä.
- Anonyymi
Mistä johtuu tämä Sibeliuksen alituinen mollaaminen joka jatkuu Suomessa vuodesta toiseen. Olisiko sittenkin niin että Sibeliuksen musiikki on liian upeaa nykymusiikkiin tottuneille korville. Pari vuotta sitten BBC järjesti äänestyksen jossa 175 nykyajan arvostetuinta taidemusiikin säveltäjää sai nimetä kukin viisi kaikkien aikojen parasta säveltäjää. Tuloksissa Sibelius oli kymmenes ja Saariaho viidestoista. Minä ainakin arvostan enemmän tuon kyselyn tulosta kuin tämän foorumin selkeästi asenteellistä höpöhöpöä.
- Anonyymi
Hah hah, vastaan itselleni. Täältähän se löytyi https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/31/150-sibeliusta-maailman-huonoin-saveltaja
- Anonyymi
Tuossa kyselyssä Sibelius on säveltäjänä arvostettu aivan yläkanttiin mitä hän ei missään nimessä ansaitsi musiikillisen ja emotionaalisen köyhyytensä takia. Säveltäjä jonka musiikista emotionaalinen syvyys niin silmiinpistävästi ja tykkänään puuttuu eikä osaa kirjoittaa pitkälinjaisia suuria romanttisia lauluteemoja sinfonioihinsa diatonisten kolmisävelaiheiden kanssa näpertelyn sijaan ei ilmoisina ikinä ansaitsisi noin korkeata sijoitusta ja arvostusta mitä 10. sija antaa ymmärtää. Onkohan Delius sijoittunut häntä paremmin? Pitäisi olla. häntähän Beechanm kutsui rakkauden viimeiseksi apostoliksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa kyselyssä Sibelius on säveltäjänä arvostettu aivan yläkanttiin mitä hän ei missään nimessä ansaitsi musiikillisen ja emotionaalisen köyhyytensä takia. Säveltäjä jonka musiikista emotionaalinen syvyys niin silmiinpistävästi ja tykkänään puuttuu eikä osaa kirjoittaa pitkälinjaisia suuria romanttisia lauluteemoja sinfonioihinsa diatonisten kolmisävelaiheiden kanssa näpertelyn sijaan ei ilmoisina ikinä ansaitsisi noin korkeata sijoitusta ja arvostusta mitä 10. sija antaa ymmärtää. Onkohan Delius sijoittunut häntä paremmin? Pitäisi olla. häntähän Beechanm kutsui rakkauden viimeiseksi apostoliksi.
Siis on olemassa yksi totuus "emotonaalisesta köyhyydestä". Metalligenressä on nykyään rockpoliisikulttuuri viety aika pitkälle mutta klassisen musiikin puolella taitaa tilanne olla pahempi. Ja itse asiassa olisiko tuo yllätys?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hah hah, vastaan itselleni. Täältähän se löytyi https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/31/150-sibeliusta-maailman-huonoin-saveltaja
" Ranskassa kasvatuksensa saanut musiikinharrastaja tai muusikko ei tiedä paljoakaan Sibeliuksesta. Eivät liioin käynnit tietyissä ulkomaisissa musiikkikeskuksissa (Saksassa, Itävallassa, Belgiassa, Hollannissa, Italiassa) olisi opettaneet hänelle mitään huomionarvoista tästä muusikosta. On mahdollista, että hänen nimensä on tuttu, että tiedetään hänen olevan suomalainen ja saman tien Valse tristen säveltäjä, ja voihan olla että tämä harmiton salonkimusiikkikappale on jopa tullut kuulluksi. Mutta jos seuraa englantilaista tai amerikkalaista musiikkielämää, saa huomata että Sibeliuksen nimi, jota meillä tuskin mainitaan, esiintyy suunnilleen yhtä usein kuin tunnetut auto-, savuke- ja hammastahnamerkit. Kriitikot ylistävät häntä kilvan. Toscanini selittää, että kyseessä on ”suurin sinfonikko sitten Beethovenin”, ja on jopa olemassa ”Sibelius-seura”, joka on ottanut tehtäväkseen levyttää ja mainostaa hänen teoksiaan. Hämmästys ja uteliaisuus valtaavat mielen ja panevat miettimään, onko ehkä tullut sivuutettua yksi meidän aikamme musiikin keskeisistä ilmiöistä. On pakko katsoa jotakin partituuria hänen tärkeimpien teostensa joukosta (esimerkiksi Viidettä sinfoniaa). Hämmästys kasvaa, uteliaisuus vähenee: partituurista avautuu lähes käsittämätön köyhyys ja surkeus. Mutta Sibeliuksen ihailijat kiirehtivät vakuuttamaan: ”Odottakaahan kun kuulette, sitten näette...” Mutta voi, kuuntelu ei mitätöi sitä minkä silmä on nähnyt. Kuva näyttää suunnilleen seuraavalta: ”teemojen” roolin saavat muutamat epämääräiset sävelkuviot, jotka ovat epäyhtenäisiä, banaaleja ja rahvaanomaisia. Luonteeltaan ne ovat kömpelöitä, ja ne on soinnutettu väärin, köyhästi ja kaavamaisesti. Yhtäkkiä niiden liike katkeaa säveltäjän yrittämättäkään tehdä niistä minkäänlaisia johtopäätöksiä, joihin ne – kaikesta huolimatta – olisivat taipuneet. Ja sitten nämä
teemat ilmaantuvat uudelleen, ilman päätä ja häntää, ilman siteitä siihen mikä edeltää ja mitä seuraa; mureniksi jauhaantuneina, vääntyneinä, vieläkin kömpelömpinä ja piinallisempina kuin ensi kerran esiintyessään. Rytminen monotonisuus, todellisen polyfonian täydellinen puuttuminen, etenemisen yksivakaisuus, lyhyesti sanottuna kaikesta tästä huokuva tylsyys saa äkkiä vaipumaan horrokseen, kunnes yhtäkkiä herää siihen että kappale on päättynyt, osaamatta kuitenkaan sanoa miten ja minkä tähden näin on käynyt. Se oli vasta ensimmäinen osa, mutta muut ovat sen kaltaisia, että tarvitsee vain lukea jo aikaisemmin lukemansa uudelleen saadakseen niistä käsityksen. Nyt ahdistus valtaa mielen ja on pakko kertoa epäilyksensä ”ihailijoille”. No mutta hyvänen aika, te juuri ette ole ymmärtänyt. Harmonia, joka teistä näyttää väärältä… siinähän nimenomaan on Sibeliuksen omaperäisyys. Kehittelyn puute… se juuri on hänen voimansa, sen tähden hän on ”koulukuntien yläpuolella”. Rytminen ja melodinen köyhyys… mutta nehän ovat sinfonikko Sibeliuksen vahvuuksia, hänen joka Beethovenin tavoin pystyy saamaan kaiken mahdollisen irti mitä ”yksinkertaisimmista” aineksista, jne. Tämä kaikki ei kuitenkaan kuulosta oikealta. On vaikea uskoa sinfonisen työn hyveisiin, jos tekijä ei näytä osaavan rakentaa periodia; tämä ”liitely” koulukuntien yläpuolella ei oikein vakuuta, kun tekijän sanotaan koulussa olleen huono oppilas, ja hiukan epäilyttää tämä omaperäisyys, joka perustuu tietämättömyyteen, epäpätevyyteen ja impotenssiin." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis on olemassa yksi totuus "emotonaalisesta köyhyydestä". Metalligenressä on nykyään rockpoliisikulttuuri viety aika pitkälle mutta klassisen musiikin puolella taitaa tilanne olla pahempi. Ja itse asiassa olisiko tuo yllätys?
Klassisessa musiikissahan on parhaimmillaan mittaamaton emotionaalinen syvyysperspektiivi popmusiikkiin ja metalliin verrattuna jotka ovat tyylilajeina paljon pinnallisempia koskettamatta sielun syvimpiä sopukoita. Mutta taidemusiikki pitää sisällään Sibeliuksen kaltaisia floppeja jotka on täysin perusteetta mielletty suuriksi säveltäjiksi sillä Sibeliuksen musiikin ratkaisevana heikkoutena varsinkin sinfonioissa on emotionaalisen voiman ja syvyyden puute ja jotka ovat siksi kyvyttömiä tyydyttämään emotionaalisten kokemustemme tarvetta johon esim. Melartin kykenee postromanttisilla sinfonioillaan suvereenimmin Sibeliuksen edustaman viileän klassismin sijaan sen lisäksi että Leibowitzin ja Adornon mukaan sibeliuksen triviaalit ja puisevat teemat ovat väärin ja kaavamaisesti soinnutettuja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Klassisessa musiikissahan on parhaimmillaan mittaamaton emotionaalinen syvyysperspektiivi popmusiikkiin ja metalliin verrattuna jotka ovat tyylilajeina paljon pinnallisempia koskettamatta sielun syvimpiä sopukoita. Mutta taidemusiikki pitää sisällään Sibeliuksen kaltaisia floppeja jotka on täysin perusteetta mielletty suuriksi säveltäjiksi sillä Sibeliuksen musiikin ratkaisevana heikkoutena varsinkin sinfonioissa on emotionaalisen voiman ja syvyyden puute ja jotka ovat siksi kyvyttömiä tyydyttämään emotionaalisten kokemustemme tarvetta johon esim. Melartin kykenee postromanttisilla sinfonioillaan suvereenimmin Sibeliuksen edustaman viileän klassismin sijaan sen lisäksi että Leibowitzin ja Adornon mukaan sibeliuksen triviaalit ja puisevat teemat ovat väärin ja kaavamaisesti soinnutettuja.
Lähinnä huvittaa kun Yle klassisella esitetään säännöllisesti Sibeliuksen hieman kökköjä ja emotionaalisesti tyhjiä puisevia sinfonioita ja tänään on ollut vuorossa 3. "leikkikalu" sinfonia. Arvatkaa tulisiko edes mieleen kuunnella sellaista lällyä Busonin nuorklassismia. Sibelius ei missään tapauksessa ansaitsi tällaista esillepanoa vässyillä sinfonioillaan. Eilenkin soi musaryhmässä Sibeliulksen vaisu Valse triste joka ei tuntunut miltään Bachin majesteettisen h-molli messun Gloria osan jälkeen.
- Anonyymi
"miksi sibelius ei saa pakahtumaan"
Jos olisin ilkeä niin vastaisin: Tuon tyypin kohdalla vastaus tuohon esittämäänsä kysymykseen löytyisi hänen sairaskertomuksestaan koskien joko päätään tai sitten suolistoaan, mutta se sairaskertomus on luottamuksellinen, joten vain hän itse ja hoidostaan vastaava lääkäri tietävät vastauksen ja sitä lääkäriä sitoo vaitiolovelvollisuus.
Asiaa sivutenko: Katselin tuossa eräitä tarjolla olevia CD-paketteja joissa on mailman arvostetuimpien kapellimestarien johtamia levytyksiä eri orkesterien kanssa koottuna yhteen pakettiin, ja useimmiten jollei että aina niistä paketeista löytyy myös Sibeliuksen teoksia mutta ei löydy Melartinin eikä Saukkosen eikä Tuukkasen teoksia löydy eikä löydy kenenkään muunkaan niistä muista suomalaissäveltäjistä joista arvoisa Sibeliuksesta pakahtumaton jaksaa meille loputtomiin toitottaa.
Joten ehkä vastaus alussa esitettyyn kysymykseen löytyisi medion välityksellä kun kysyttäisiin vaikka edesmenneiltä huippukapellimestareilta kuten Bernsteiniltä tai Karajanilta tai Berglundilta että miksi hän toistuvasti johti levyille Sibeliusta mutta ei vaivaantunut tekemään samaa kertaakaan Melartinin tai Saukkosen tai Tuukkasen teosten suhteen, niin vastaus varmaan voisi olla se vanha tuttu että miksi johtaa levylle jotain keskinkertaista musiikkia kun hyvääkin oli johdettavissa?
Mutta lopuksi kun kumminkaan en ole enkä halua olla ilkeä niin siksipä otan ja arvaan että syy siihen miksi Sibelius ei häntä pakahduta luultavimmin johtuu siitä että kun hänellä on niin huono musiikki maku.- Anonyymi
Valitettavasti olet väärässä. Musiikkimaussani ei ole mitään vikaa sillä olenhan kuunnellut korkeinta laatutasoa edustavia Beethovenin ja Mozartin teoksia syvässä transsissa ja korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa kuten myös kuunnellut pakahtuneena Melartinin ja Tuukkasenkin sinfonioita mutta vain Sibeliuksen musiikki ja eritoten hänen emotionaalisesti köyhät viileää klassismia edustavat staattiset myöhäissinfoniansa puisevine ja triviaaleine teemoineen jotka on väärin ja kaavamaisesti soinnutettu eivät ole tyydyttäneet emotionaalisten kokemusten tarvetta eivät saaneet pakahtumaan joten vika on Sibeliuksen orkesterinkäytöltään ekonomisissa ja tekstuuriltaan kamarimusiikillisissa sinfonioissa ja niiden sisäänpäinkääntyneessä modaalisuudessa ja triviaaleissa kolmisävelaiheissa.
- Anonyymi
Olenhan joskus nuoruudessani kuunnellut Sibeliuksen umpitylsiä sinfonioita ja jopa tyhmyyksissäni pitänyt niistä kun minulla ei ole ollut vielä tietoa paremmasta ja kohottavammasta suomalaisesta musiikista kunnes sitten tajusin myöhemmin hylättyäni sibeliuksen että Melartin, Tuukkanen, Fougstedt, Karjalainen, Aaltonen, Saikkola, leiviskä, Madetoja jne. ovat säveltäneet vaikuttavampia sinfonioita kuin Sibelius.
- Anonyymi
Melartin seuran sivuilta löytyy vastaus esittämääsi kysymykseen:
"Alkuperäisiin käsin kirjoitettuihin partituureihin ja äänilehtiin – kuten myös vuonna 1935 painettuun 6. sinfonian materiaaliin − on sisältynyt puutteita, vääriä ääniä, epäloogisuuksia ja lyhennyksiä, jotka ovat tuottaneet käsikirjoituksiin tutustuneille päänvaivaa. Näistä seikoista johtuen sinfonioiden esittämiselle on ennen tätä editointihanketta muodostunut tarpeettoman korkea kynnys. Melartinin orkesterimusiikkia ei käytännössä tunnettu, saati esitetty sodanjälkeisessä Suomessa. Siksi on ollut tärkeä tuottaa näiden kansallisesti merkittävistä teoksista luotettavat ja selkeät materiaalit. " - Anonyymi
Valitettavasti en tunne Saukkosen sinfonioita mutta Saikkolan sinfoniat kuuluvat säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon ja ovat Sibeliusta lahjakkaamman säveltäjän teoksia vaikka niitä surullista kyllä ei juuri esitetä missään. Pitäisin Sibeliusta keskinkertaisena säveltäjänä jolla ei ollut kykyä valaa objektivoitua tunnetta musiikkiinsa ja varsinkaan anakronistista klassismia edustaviin frigideihin sinfonioihinsa joita tuskin voi pitää minään hyvänä musiikkina rytmisen draivin ja orkestraalisen voiman ja väriloiston puutteessa.
En pidä Sibeliuksen 7. sinfoniastakaan koska se on niin laahaavaa ja staattista, frigidiä anakronistista klassismia edustavaa musiikkia, josta puuttuu emotionaalinen syvyys ja ekspressiivinen melodinen kauneus sekä orkestraalinen voima ja väriloisto ja jota on myös kutsuttu urkuhymniksi.
Sibeliuksen sinfoniat varsinkin ovat kaikista säveltaiteen kaanonissa olevien suurten säveltäjien teoksista ikävystyttävimpiä ja tuskastuttavimpia joita tuskin tekee mieli vakavasti kuunnella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valitettavasti en tunne Saukkosen sinfonioita mutta Saikkolan sinfoniat kuuluvat säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon ja ovat Sibeliusta lahjakkaamman säveltäjän teoksia vaikka niitä surullista kyllä ei juuri esitetä missään. Pitäisin Sibeliusta keskinkertaisena säveltäjänä jolla ei ollut kykyä valaa objektivoitua tunnetta musiikkiinsa ja varsinkaan anakronistista klassismia edustaviin frigideihin sinfonioihinsa joita tuskin voi pitää minään hyvänä musiikkina rytmisen draivin ja orkestraalisen voiman ja väriloiston puutteessa.
En pidä Sibeliuksen 7. sinfoniastakaan koska se on niin laahaavaa ja staattista, frigidiä anakronistista klassismia edustavaa musiikkia, josta puuttuu emotionaalinen syvyys ja ekspressiivinen melodinen kauneus sekä orkestraalinen voima ja väriloisto ja jota on myös kutsuttu urkuhymniksi.
Sibeliuksen sinfoniat varsinkin ovat kaikista säveltaiteen kaanonissa olevien suurten säveltäjien teoksista ikävystyttävimpiä ja tuskastuttavimpia joita tuskin tekee mieli vakavasti kuunnella.Olen vähän skeptinen Sibeliuksen sommittelemien sinfonian aloitustenkin suhteen sillä Sibbe ei kykene tai halua aloittaa sinfoniaansa tymäkästi forteiskulla kuten aidoissa klassisissa sinfonioissa ja niissä esitellyt "teematkin" ovat niin triviaaleja ja puisevia laskevia tai kääntäen nousevia diatonisia kolmisävelaiheita eivätkä suuria romanttisia lauluteemoja joihin Sibben kyvyt eivät riittäneet.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3237678Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1771866
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161402- 1121297
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91261Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j581196Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901029