Armeija ja masennus

Sisua sinulla on . Haluathan suorittaa armeijan loppuun. Pystyt niihin asioihin, jotka haluat elämässäsi.
Itsetuhoiset ajatukset ovat yllätys yllätys usein somaattisia eli ei tarvitse kuin kilpirauhasen toiminta olla pielessä ja ajatukset ajautuu noille raiteille .
Tai pitkittynyt imeytymishäiriö ruoansulatuksessa , joka on johtanut esim. B-vitamiinin puutokseen systeemi vaikutuksineen.
Jodin puutos aiheuttaa myös masennusta.
Siltä varalta , että päädyt psykologin juttusille , luepa ensin kirja nimeltä Hajalla. Osaat suhtautua kriittisesti sen alan palveluihin.
Päihteistä , huumeista ja steroideista ei tarvitse mainita mieliala-ongelmien aiheuttajana , pitäisi olla itsestään selvyys jokaiselle vähänkään tiedostavalle henkilölle.
Tulet pärjäämään . Tsemppiä !

Onneksi en itse ollut aikoinani armeijassa masentunut. Se ei ole niitä parhaita paikkoja potea tätä paskamaista olotilaa ja toivottomuutta. Pahimmillaan ne aseet tekevät ison tepposen taudin kantajalle.

Jos se palvelusaika on edes joten kuten mielenkiitoinen, eikä pelkkää puskissa ryömimistä, niin silloin se voi olla jopa terapeuttinen kokemus. Ja onkohan siellä monikin samassa jamassa? Rohkenen nimittäin epäillä, ettei aloittajamme ole ainoa.

Meissä miehissä on juuri se vika, että pidämme aika pahatkin jutut ihan omana tietonamme. Ja monesti juuri siitä on eniten haittaa meille itsellemme. Toivottavasti siellä intissä on edes kunnon kaverit samassa tuvassa. Aina ei ole niinkään. Itselläni kävi aikoinaan hyvä tuuri siinäkin asiassa. Pahemminkin olisi voinut käydä.

Suomalaisista miehistä on pakko sanoa seuraavaa.

Sorry jos tuntuu hiukan ylitseampuvalta tämä, mutta suomalaisia miehiä ei turhaan sanota maailman parhaiksi miehiksi. No missä muka niin sanotaan. Otan kaksi esimerkkiä:

Tapasin yhden 93 -vuotiaan miehen Ukrainassa. Sen verran hänestä, että oli puolustanut Konigsbergiä, nykyistä Kaliningradia ja ollut myös muilla rintamilla, joissa vastapuolena oli ollut suomalaisia sotilaitakin. Hänellä oli pitkä rivi ansiomitaleita ja hän oli ylennyt monien kylien yhteisjohtajaksi ja kolhoosien ylimmäksi johtajaksi valtavien mustan mullan peltoalueiden henkilökuntien määrääjäksi.. Kun kaverini kertoi hänelle paikallisella murteella, että olen suomalainen, hänen ilmeensä kirkastui ja hän kovalla äänellä painokkaasti sanoi: "Oo, sehän on suuri kunnia tavata suomalainen. Muistan sota-ajalta, että suomalaiset olivat parhaita sotilaita. Muistan mm. tapauksen, kun kun suomalainen sotilas heitti yli kymmenen metrin päästä viholliselle puukon rintaan." Itse mietin, että en kyllä itse pystyisi tuohon ja minulla ei olisi intoa koko touhuun, muuten kuin pakosta puolustaa isänmaata.

Toinen esimerkki, josta olen kuullut usein ulkomailla, että suomalaisista miehistä leviää kaikkialla sellainen käsitys, että suomalaiset miehet ovat huolehtivaisia vaimojaan kohtaan ja lapsiaan kohtaan ja eivät lyö vaimojaan, ovat rauhallisia ja kohteliatakin. Tämän olen kuullut naisilta ulkomailla ihan tavallisissa kanssakäymistilanteissa. Heikkikin tämän tietää)))

Mutta mikä on suomalaisen miehen asema Suomessa? Kukaan järkevä suomalainen tuskin haluaa edes lapsia, kun tietää, että feministit suomessa määrää?))) Ja kun tiedetään, että tilastollisesti avioliitoista päättyy suurin osa, mitä tapahtuu sen jälkeen. Miehestä valehdellaan jos mikä, että saadaan lasten yksinhuoltajuus ja isälle jää vain maksumiehen rooli, ilman perheonneakaan, jonka vuoksi riski avioitua otettiin. Miehen asema noin tavallisen miehen näkökulmasta ei ole hyvä Suomessa. Naisen ja lapsen asema on parempi, ellei erinomainen. Ns. lapsen vuosisata -teeman puitteissa on tehty hyvää työtä naisten ja lasten aseman parantamisessa. Mutta miehiin on suhtauduttu kuin pelattaisiin yhteiskunnan ns. nollasummapeliä, joissa olemassa olevia huolehtimisen resursseja lapsille ja naisille kanavoitaessa, resurrseista ei jää miehille, muuta, kuin luu kouraan ja maksumiehen rooli. Kuten viime viikon uutisissa todettiin tapauksessa, jossa mies ei ollut edes isä, mutta joutui maksumieheksi lapsen suhteen silti 14 vuodeksi toisen miehen lapsesta. Se kertoo karua kieltä suomalaisten miesten asemasta.

Nuoret viisaat ihmiset, kuten tämänkin viestiketjun aloittaja,tajuavat ja tiedostavat tai tiedostamattaankin reagoivat masennuksella. Johon feministin kanta olisi vain pilkallinen "raukka riepu"-kommentti. Se onko tähän mahdollista saada korjausta, riippuu jälleen naisista. Miksi: Koska verbaalisina tunnehallitsijoina he pyörittelevät miesten päät ja mielet haluamalleen mallille niin oikeudessa, kuin muuallakin yhteiskunnassa. Täytyyhän "heikkoa naista", "heikompaa" puolustaa.

Masennus voi olla ihan terve reaktio koettuun joko tiedostettuun tai tiedostamattomaan vääryyteen elämässä. Sen psykologisointi sopii erinomaisesti feministijohtajalle, joka istuu yhteiskunnan vihreillä oksilla päättämässä. Nimittäin psykologisoimalla ongelma saadaan yksilön, miehen omaksi ongelmaksi, johon tarvitsee psykologin apua. Psykologi on usein nainen.

Aika auttaa korjaamaan asioita. Naiset ja miehet yhdessä voivat ratkaista yhteiskunnalliset vääristymät, joista tämänkin teeman aloittaja kärsii.

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne! Joskus pelkkä kirjoittaminen helpottaa ja selkeyttää ajatuksia. Toisaalta myös ulkopuolinen tuki voisi olla hyvä voimavara. Asioista keskusteleminen voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja helpottaa jaksamista. Etenkin itsetuhoisista ajatuksista kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa.

Tässä tiedoksesi muutama paikka, joihin voit halutessasi olle yhteydessä, jos haluat keskustella tilanteestasi. Näihin voi olla yhtyedessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti:

- Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät kohdasta MIeli Tukisuhde. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 24/7.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Murhatkaa iltalehtien toimittajia. He ovat pahoja ihmisiä.

Itse olen lähinnä mielenterveyssyillä eläkkeellä. Armeijan kävin aikanaan, rankkaa oli, mutta sain käytyä. Eläkepäätös tuli 20 vuotta myöhemmin. Olen siis oireillut aina.

Oikeasti suosittelen, että menet puhumaan asiasta varuskunnan vastaanotolle. Tilanne ei yhtään parane sillä, että, että pidät asian sisälläsi. Kun on herkkä, niin käy päin vastoin. Armeijassa on kyse tappamisesta. Se ei ole heikkojen hommaa. Lisäksi heikoilla oleva ihminen on oikeasti arvaamaton. Ja armeijassa käsitellään aseita.

Ei voi pitää minään kunnia-asiana, että on käynyt armeijan. Mitä iloa siitä on, jos tositilanteessa ei kuitenkaan pystyisi toimimaan? Ei armeija ole vain "miesten koulu", vaan se myös tähtää johonkin, maanpuolustukseen. Eli nopeasti ajatellen vaihtoehdot on, että palveluskelpoisuuttasi alennetaan ja pääset muuhun soveltuvaan tehtävään, saat lykkäyksen tai vapautuksen. Kaikkia näitä käytetään myös muista syistä.

Meillä yksi hyvin iloinen kaveri oli niin allerginen liimoille, että mitkään armeijan kengät eivät sopineet. Vapautus. Muutamalla hajosi jalka tai selkä. Palveluskelpoisuuden alennus. Jollain hajosi pää. Kotiin, pysyvästi. Joku oli raskaana (tämä onnistuu vain meiltä naisilta!). Lykkäys, tai siis palveluksen jatkaminen äitiysloman jälkeen. Jotkut tulivat jatkamaan armeijaa myöhemmin, kun olivat sairastaneet armeija-aikaan vakavia sairauksia. Eli monenlaista tarinaa ja kohtaloa mahtuu myös kasarmien seinien sisäpuolelle.

Mene lääkäriin. Tämä on käsky!

Jos paloittelumurhaa kommarilesbo kolumnisteja, saako sillä vapautuksen armeijasta ?

Vankilaan jos tulee siitä tuomituksi, siellä ainakin saa halutessaan lukemattomia yhteydenottoja mm. kirjeenvaihtopalstojen kautta vankiloiden murhamiehiin mieltyneiltä naisilta ja livelovee myös tapailuoikeuksien kautta.

Ota varovasti. Voi olla mahdollisuus että masennus kroonistuu niinkuin itsellä kävi, en kuitenkaan kadu enää intin käymistä. Mutta meni miten meni.

Ehkä puolivuotta olisi sinulle parempi kuin kokovuosi? Ja armeijassahan pitäisi olla lääkäri (mielenterveys) jonka kanssa voi käydä tarvittaessa juttelemassa. Ehdottaisin tätä sinulle.