karhunpyynti

"Kyllä minä tuukkasta ennemmin kuuntelen kuin Sibeliusta."

En tiennyt että nämä Tuukkanen ja Sibelius ovat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Mutta jos on niin, niin taidan pitäytyä Sibeliukseen koska hänen musikistaan sentään tietää mitä saa, ja kun sitä Sibeliuksen musiikkia on runsaasti saatavilla.

...
Mutta mites se menikään, oisko ollut että oli muuan maa, kutsutaan sitä vaikka Finlandiaksi, jossa oli silloin ammoin noin 1 jokseenkin täysmittainen SO, ja silloin ei vielä ollut stereoita eikä internettiä eikä radiostakaan tainut paljoa kuulua, mutta ihmisillä oli musikkin nälkää ja ne ihmiset sano sille sen ainoan SO väelle että milloin voimme kuulla Sibeliusta ja Beethovenia ja Mozarttia ja Tsaikovskia ja Bachia ja ... Tuukkasta, johon sen SOn edustajat sano että meillä ei ole kuin niin ja niin montaa konserttia vuodessa ei me noita mainitsemisia kaikkia millään voida ehtiä soittamaan, mutta pyrimme soittamaan Sibeliusta ja Beethovenia Ja Mozarttia ja Tsaikovskia kun heidän musiikkiaan kaiken aikaa pyydetän soittamaan, mutta esimerkiksi Tuukkaselle ei kertakaikkiaan taida aikaa riittää.

Ja kymmeniä vuosia myöhemmin eräässä häiriintyneessä päässä viiraa miete: "Että minä vihaan Sibeliusta kun hänen takiaan muut vähempi arvoiset säveltäjät eivät ole saaneet teoksiaan Suomessa esiin kuin korkeintaan teoksen ensikonsertin verran jos silloinkaan."

Mutta kun se ei ollut Sibelius vaan silloinen sen ainoan SO:n konsertteissa käynyt kuulijakunta joka pitkälti päätti mitä se SO silloin ammoin konserteissaan soitti.

Anonyymi kirjoitti:

"Kyllä minä tuukkasta ennemmin kuuntelen kuin Sibeliusta."

En tiennyt että nämä Tuukkanen ja Sibelius ovat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Mutta jos on niin, niin taidan pitäytyä Sibeliukseen koska hänen musikistaan sentään tietää mitä saa, ja kun sitä Sibeliuksen musiikkia on runsaasti saatavilla.

...
Mutta mites se menikään, oisko ollut että oli muuan maa, kutsutaan sitä vaikka Finlandiaksi, jossa oli silloin ammoin noin 1 jokseenkin täysmittainen SO, ja silloin ei vielä ollut stereoita eikä internettiä eikä radiostakaan tainut paljoa kuulua, mutta ihmisillä oli musikkin nälkää ja ne ihmiset sano sille sen ainoan SO väelle että milloin voimme kuulla Sibeliusta ja Beethovenia ja Mozarttia ja Tsaikovskia ja Bachia ja ... Tuukkasta, johon sen SOn edustajat sano että meillä ei ole kuin niin ja niin montaa konserttia vuodessa ei me noita mainitsemisia kaikkia millään voida ehtiä soittamaan, mutta pyrimme soittamaan Sibeliusta ja Beethovenia Ja Mozarttia ja Tsaikovskia kun heidän musiikkiaan kaiken aikaa pyydetän soittamaan, mutta esimerkiksi Tuukkaselle ei kertakaikkiaan taida aikaa riittää.

Ja kymmeniä vuosia myöhemmin eräässä häiriintyneessä päässä viiraa miete: "Että minä vihaan Sibeliusta kun hänen takiaan muut vähempi arvoiset säveltäjät eivät ole saaneet teoksiaan Suomessa esiin kuin korkeintaan teoksen ensikonsertin verran jos silloinkaan."

Mutta kun se ei ollut Sibelius vaan silloinen sen ainoan SO:n konsertteissa käynyt kuulijakunta joka pitkälti päätti mitä se SO silloin ammoin konserteissaan soitti.

Lue lisää

Lähinnä syy tuukkasen musiikin vähäiseen esillepanoon on siinä ettei se ollut enää syntyajankohtanaan muodikasta vaan tyyliaikakausien väliinputoajana epäajanmukaista atonaalisen musiikin valtavirran keskellä ja siksi se unohdettiin melko nopeaasti vaikka suomessa oltiinkin manner eurooppaa konservatiivisempia musiikillisen maun suhteen ja siinä missä muualla suosittiin sarjallisuutta täällä olivat uusklassikot ja postromantikot näkyvämmin vallassa kilvoittelemassa yleisön suosiosta ja tuukkasen kymmenen vuoden sinfonisen hiljaisuuden jälkeen 70 luvulla syntyneen 6. sinfoniankin kantaesitys oli suuri tapaus. olen aivan tosissani kun sanon nauttivani tuukkasen sinfonioista sibeliuksen konservatismia enemmän. Niissä on sentään jotakin uutta sibeliuksen patavanhoilliseen tonaalisuuteen verrattuna.

Anonyymi kirjoitti:

"Kyllä minä tuukkasta ennemmin kuuntelen kuin Sibeliusta."

En tiennyt että nämä Tuukkanen ja Sibelius ovat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Mutta jos on niin, niin taidan pitäytyä Sibeliukseen koska hänen musikistaan sentään tietää mitä saa, ja kun sitä Sibeliuksen musiikkia on runsaasti saatavilla.

...
Mutta mites se menikään, oisko ollut että oli muuan maa, kutsutaan sitä vaikka Finlandiaksi, jossa oli silloin ammoin noin 1 jokseenkin täysmittainen SO, ja silloin ei vielä ollut stereoita eikä internettiä eikä radiostakaan tainut paljoa kuulua, mutta ihmisillä oli musikkin nälkää ja ne ihmiset sano sille sen ainoan SO väelle että milloin voimme kuulla Sibeliusta ja Beethovenia ja Mozarttia ja Tsaikovskia ja Bachia ja ... Tuukkasta, johon sen SOn edustajat sano että meillä ei ole kuin niin ja niin montaa konserttia vuodessa ei me noita mainitsemisia kaikkia millään voida ehtiä soittamaan, mutta pyrimme soittamaan Sibeliusta ja Beethovenia Ja Mozarttia ja Tsaikovskia kun heidän musiikkiaan kaiken aikaa pyydetän soittamaan, mutta esimerkiksi Tuukkaselle ei kertakaikkiaan taida aikaa riittää.

Ja kymmeniä vuosia myöhemmin eräässä häiriintyneessä päässä viiraa miete: "Että minä vihaan Sibeliusta kun hänen takiaan muut vähempi arvoiset säveltäjät eivät ole saaneet teoksiaan Suomessa esiin kuin korkeintaan teoksen ensikonsertin verran jos silloinkaan."

Mutta kun se ei ollut Sibelius vaan silloinen sen ainoan SO:n konsertteissa käynyt kuulijakunta joka pitkälti päätti mitä se SO silloin ammoin konserteissaan soitti.

Lue lisää

Kyllä Tuukkasta esitettiin hänen omana aikanaan suht usein kunnes modernismin toisen aallon tulemisen myötä niiden esityskerrat vähenivät ja tyyliaikakausien väliinputoajana ja anakronistisena postromantikkona hänen musiikkinsa jäi vähitellen unohduksiin. Juuri nyt kuuntelen Melartinin 2. sinfoniaa ja sen finaalia.

"Minusta on häiriintynyttä väittää sibeliuksen olevan jotenkin suuriarvoisempi muihin ammattitaitoisiin suomalaissäveltäjiin verrattuna olivatpa ne sitten kuinka unohdettuja hyvänsä."

Aha? no lycka till, eiku siis törmäsin joskus ennenmuinoin aikaan ennen kun tietokoneeni silloinen kiintolevy sanoi poks (josta poksista johtuen ei ole linkkiä esittää) erääseen sivustoon jossa oli esillä lukuja siitä miten usein jonkun säveltäjän jotain teosta on esitetty lähinnä kai manner-euroopan konserttisaleissa jollain aikavälillä ja sikäli jos muistini toimii oikein niin olen muistavinani että Sibeliuksen viulukonserttoa olisi esitetty konserteissa yli 1600-kertaa.

Ei taida pystyä ihan vastaaviin esitys kerta-lukuihin esimerkiksi kuka se olympiasankarin prkle nyt olikaan jonka joku nyttemmin unohdettu sävellys voitti hopeamitalin joittenkin olympialaisten 400 metrin sekauinnissako se oli?

Josta voidaankin pohtia että mikäs olisi tilanne jos ei olisi ollut Sibeliusta ollenkana. Toisin kuin yksi anti-sibelius-jihadisti täällä alituiseen houraa se ei merkitsisi sitä että joku kansallisen tason kyky kuten vaikka Melartin nousisi vastaavaan suosioon niin täällä kuin muallakin mailmassa, vaan se merkitsisi että ainakaan siellä mualla mailmassa ei silloin suomalaista musiikkia soitettaisi käytännössä lainkaan. Se olisi tilanne jos Sibeliusta ei olisi ollut. Siis käytännössä on lähes yksin Sibeliuksen ansiota se että Suomi ylipäätään on ikäänkuin klasarimusiikin kartalla.

Niinpä olisi jo korkea aika tehdä Sibeliuksen kunniaksi jotain, kuten että siellä Helsingissä sijaitsevasta Mannerheimin ratsastajapatsaasta pois Mannerheimin pää ja sen tilalle Sibeliuksen pää. Tai jos se ei käy niin mites olisi jos siitä Helsingissä olevasta jonkun ulkomaan tsaarin patsaasta poistettaisiin se ulkomaalainen tsaari ja pantaisiin Sibeliusta esittävä valos sen tilalle.

Ja tietenkin tasapuolisuuden nimissä tarvittaisiin sille olympiasankarisäveltäjälle patsas sinne olympiastadionin kupeelle siihen Nurmen patsaan vierelle. ja jotta yhdenmukaisuus säilyisi se olympiasankarisäveltäjän patsas pitäisi olla myös alaston patsas vaikkapa semmonen jossa se olympiasankari säveltäjä munasillaan olisi vaikkapa johtamassa orkesteria.

Anonyymi kirjoitti:

"Minusta on häiriintynyttä väittää sibeliuksen olevan jotenkin suuriarvoisempi muihin ammattitaitoisiin suomalaissäveltäjiin verrattuna olivatpa ne sitten kuinka unohdettuja hyvänsä."

Aha? no lycka till, eiku siis törmäsin joskus ennenmuinoin aikaan ennen kun tietokoneeni silloinen kiintolevy sanoi poks (josta poksista johtuen ei ole linkkiä esittää) erääseen sivustoon jossa oli esillä lukuja siitä miten usein jonkun säveltäjän jotain teosta on esitetty lähinnä kai manner-euroopan konserttisaleissa jollain aikavälillä ja sikäli jos muistini toimii oikein niin olen muistavinani että Sibeliuksen viulukonserttoa olisi esitetty konserteissa yli 1600-kertaa.

Ei taida pystyä ihan vastaaviin esitys kerta-lukuihin esimerkiksi kuka se olympiasankarin prkle nyt olikaan jonka joku nyttemmin unohdettu sävellys voitti hopeamitalin joittenkin olympialaisten 400 metrin sekauinnissako se oli?

Josta voidaankin pohtia että mikäs olisi tilanne jos ei olisi ollut Sibeliusta ollenkana. Toisin kuin yksi anti-sibelius-jihadisti täällä alituiseen houraa se ei merkitsisi sitä että joku kansallisen tason kyky kuten vaikka Melartin nousisi vastaavaan suosioon niin täällä kuin muallakin mailmassa, vaan se merkitsisi että ainakaan siellä mualla mailmassa ei silloin suomalaista musiikkia soitettaisi käytännössä lainkaan. Se olisi tilanne jos Sibeliusta ei olisi ollut. Siis käytännössä on lähes yksin Sibeliuksen ansiota se että Suomi ylipäätään on ikäänkuin klasarimusiikin kartalla.

Niinpä olisi jo korkea aika tehdä Sibeliuksen kunniaksi jotain, kuten että siellä Helsingissä sijaitsevasta Mannerheimin ratsastajapatsaasta pois Mannerheimin pää ja sen tilalle Sibeliuksen pää. Tai jos se ei käy niin mites olisi jos siitä Helsingissä olevasta jonkun ulkomaan tsaarin patsaasta poistettaisiin se ulkomaalainen tsaari ja pantaisiin Sibeliusta esittävä valos sen tilalle.

Ja tietenkin tasapuolisuuden nimissä tarvittaisiin sille olympiasankarisäveltäjälle patsas sinne olympiastadionin kupeelle siihen Nurmen patsaan vierelle. ja jotta yhdenmukaisuus säilyisi se olympiasankarisäveltäjän patsas pitäisi olla myös alaston patsas vaikkapa semmonen jossa se olympiasankari säveltäjä munasillaan olisi vaikkapa johtamassa orkesteria.

Lue lisää

Nyt olet kyllä aivan hakoteillä sillä Melartin oli suosittu säveltäjä sinfonioillaan suomessa 1900 luvun alkupuolella jolloin Melartinin sinfonioiden esitykset olivat poikkeuksetta kansallisia juhlatilaisuuksia jotka saivat yleisöltä ja kriitikoilta yksimielisen ylistävät arviot ja kukkatervehdykset ja samoin säveltäjä kukitettiin Berliinin filharmoniassa esitetyn suuren menestyksen saaneen 4. sinfonian johdosta jonka muuten uusi editio esitettiin suurella menestyksellä tässä hiljattain oliko viime kesänä ja oliko heinävedellä jossakin puukirkossa jossa yleisö osoitti suosiotaan jalkojen tömistyksin. Melartin vain sattui menehtymään aika varhaisessa vaiheessa ja kun hänen sinfonioitaan ei ollut julkaistu 6. sinfoniaa lukuunottamatta ne unohtuivat pitkäksi aikaa säveltäjän poismenon myötä.

Anonyymi kirjoitti:

"Minusta on häiriintynyttä väittää sibeliuksen olevan jotenkin suuriarvoisempi muihin ammattitaitoisiin suomalaissäveltäjiin verrattuna olivatpa ne sitten kuinka unohdettuja hyvänsä."

Aha? no lycka till, eiku siis törmäsin joskus ennenmuinoin aikaan ennen kun tietokoneeni silloinen kiintolevy sanoi poks (josta poksista johtuen ei ole linkkiä esittää) erääseen sivustoon jossa oli esillä lukuja siitä miten usein jonkun säveltäjän jotain teosta on esitetty lähinnä kai manner-euroopan konserttisaleissa jollain aikavälillä ja sikäli jos muistini toimii oikein niin olen muistavinani että Sibeliuksen viulukonserttoa olisi esitetty konserteissa yli 1600-kertaa.

Ei taida pystyä ihan vastaaviin esitys kerta-lukuihin esimerkiksi kuka se olympiasankarin prkle nyt olikaan jonka joku nyttemmin unohdettu sävellys voitti hopeamitalin joittenkin olympialaisten 400 metrin sekauinnissako se oli?

Josta voidaankin pohtia että mikäs olisi tilanne jos ei olisi ollut Sibeliusta ollenkana. Toisin kuin yksi anti-sibelius-jihadisti täällä alituiseen houraa se ei merkitsisi sitä että joku kansallisen tason kyky kuten vaikka Melartin nousisi vastaavaan suosioon niin täällä kuin muallakin mailmassa, vaan se merkitsisi että ainakaan siellä mualla mailmassa ei silloin suomalaista musiikkia soitettaisi käytännössä lainkaan. Se olisi tilanne jos Sibeliusta ei olisi ollut. Siis käytännössä on lähes yksin Sibeliuksen ansiota se että Suomi ylipäätään on ikäänkuin klasarimusiikin kartalla.

Niinpä olisi jo korkea aika tehdä Sibeliuksen kunniaksi jotain, kuten että siellä Helsingissä sijaitsevasta Mannerheimin ratsastajapatsaasta pois Mannerheimin pää ja sen tilalle Sibeliuksen pää. Tai jos se ei käy niin mites olisi jos siitä Helsingissä olevasta jonkun ulkomaan tsaarin patsaasta poistettaisiin se ulkomaalainen tsaari ja pantaisiin Sibeliusta esittävä valos sen tilalle.

Ja tietenkin tasapuolisuuden nimissä tarvittaisiin sille olympiasankarisäveltäjälle patsas sinne olympiastadionin kupeelle siihen Nurmen patsaan vierelle. ja jotta yhdenmukaisuus säilyisi se olympiasankarisäveltäjän patsas pitäisi olla myös alaston patsas vaikkapa semmonen jossa se olympiasankari säveltäjä munasillaan olisi vaikkapa johtamassa orkesteria.

Lue lisää

Sibeliuksestahan on jo patsas Töölön Sibeliuspuistossa missä se kuuluisa urkupillejä kuvaava monumenttikin sijaitsee. Melartinista on olemassa pieni muistolaatta Helsingin Pukinmäessä paikalla jossa ennen sijaitsi Melartinin huvila joka purettiin kerrostalojen tieltä kai 70-luvulla. Tuukkanen ei saanut olympiahopea mitaliaan sinfonisella sävelkuvauksellaan mistään 400 metrin sekauintikilpailusta vaan Lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa jossa hän sijoittui toiseksi sellaisen tylsän puolalaisen atonaalisen sinfonian jälkeen. Mutta ei minusta karhunpyynti kuulu Tuukkasen parhaimpiin teoksiin komeasta alustaan huolimatta sillä aika pian tunnelma teoksessa latistuu ilmeisesti inspiraation ehtymisen tuloksena. Sinfoniat olenevat Tuukkasen pääteoksia mutta valitettavasti tuo meri sinfonian laaja 16 ja puoli minuuttinen avausosa jonkun erehdyksen takia puuttuu tuubista ja Spotifysta niin etten pääse siitä netissä nautiskelemaan lähes impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa suurenmoisine kuorojaksoine ja duettovokaliiseine.

Anonyymi kirjoitti:

"Minusta on häiriintynyttä väittää sibeliuksen olevan jotenkin suuriarvoisempi muihin ammattitaitoisiin suomalaissäveltäjiin verrattuna olivatpa ne sitten kuinka unohdettuja hyvänsä."

Aha? no lycka till, eiku siis törmäsin joskus ennenmuinoin aikaan ennen kun tietokoneeni silloinen kiintolevy sanoi poks (josta poksista johtuen ei ole linkkiä esittää) erääseen sivustoon jossa oli esillä lukuja siitä miten usein jonkun säveltäjän jotain teosta on esitetty lähinnä kai manner-euroopan konserttisaleissa jollain aikavälillä ja sikäli jos muistini toimii oikein niin olen muistavinani että Sibeliuksen viulukonserttoa olisi esitetty konserteissa yli 1600-kertaa.

Ei taida pystyä ihan vastaaviin esitys kerta-lukuihin esimerkiksi kuka se olympiasankarin prkle nyt olikaan jonka joku nyttemmin unohdettu sävellys voitti hopeamitalin joittenkin olympialaisten 400 metrin sekauinnissako se oli?

Josta voidaankin pohtia että mikäs olisi tilanne jos ei olisi ollut Sibeliusta ollenkana. Toisin kuin yksi anti-sibelius-jihadisti täällä alituiseen houraa se ei merkitsisi sitä että joku kansallisen tason kyky kuten vaikka Melartin nousisi vastaavaan suosioon niin täällä kuin muallakin mailmassa, vaan se merkitsisi että ainakaan siellä mualla mailmassa ei silloin suomalaista musiikkia soitettaisi käytännössä lainkaan. Se olisi tilanne jos Sibeliusta ei olisi ollut. Siis käytännössä on lähes yksin Sibeliuksen ansiota se että Suomi ylipäätään on ikäänkuin klasarimusiikin kartalla.

Niinpä olisi jo korkea aika tehdä Sibeliuksen kunniaksi jotain, kuten että siellä Helsingissä sijaitsevasta Mannerheimin ratsastajapatsaasta pois Mannerheimin pää ja sen tilalle Sibeliuksen pää. Tai jos se ei käy niin mites olisi jos siitä Helsingissä olevasta jonkun ulkomaan tsaarin patsaasta poistettaisiin se ulkomaalainen tsaari ja pantaisiin Sibeliusta esittävä valos sen tilalle.

Ja tietenkin tasapuolisuuden nimissä tarvittaisiin sille olympiasankarisäveltäjälle patsas sinne olympiastadionin kupeelle siihen Nurmen patsaan vierelle. ja jotta yhdenmukaisuus säilyisi se olympiasankarisäveltäjän patsas pitäisi olla myös alaston patsas vaikkapa semmonen jossa se olympiasankari säveltäjä munasillaan olisi vaikkapa johtamassa orkesteria.

Lue lisää

Kyllä Melartinin sinfonioita soitettiin omana aikanaan melko ahkerasti myös ulkomailla, italiassa, englannissa, saksassa, pohjoismaissa ja Moskovassa jos nyt oikein muistan tuon englannin.

Anonyymi kirjoitti:

"Minusta on häiriintynyttä väittää sibeliuksen olevan jotenkin suuriarvoisempi muihin ammattitaitoisiin suomalaissäveltäjiin verrattuna olivatpa ne sitten kuinka unohdettuja hyvänsä."

Aha? no lycka till, eiku siis törmäsin joskus ennenmuinoin aikaan ennen kun tietokoneeni silloinen kiintolevy sanoi poks (josta poksista johtuen ei ole linkkiä esittää) erääseen sivustoon jossa oli esillä lukuja siitä miten usein jonkun säveltäjän jotain teosta on esitetty lähinnä kai manner-euroopan konserttisaleissa jollain aikavälillä ja sikäli jos muistini toimii oikein niin olen muistavinani että Sibeliuksen viulukonserttoa olisi esitetty konserteissa yli 1600-kertaa.

Ei taida pystyä ihan vastaaviin esitys kerta-lukuihin esimerkiksi kuka se olympiasankarin prkle nyt olikaan jonka joku nyttemmin unohdettu sävellys voitti hopeamitalin joittenkin olympialaisten 400 metrin sekauinnissako se oli?

Josta voidaankin pohtia että mikäs olisi tilanne jos ei olisi ollut Sibeliusta ollenkana. Toisin kuin yksi anti-sibelius-jihadisti täällä alituiseen houraa se ei merkitsisi sitä että joku kansallisen tason kyky kuten vaikka Melartin nousisi vastaavaan suosioon niin täällä kuin muallakin mailmassa, vaan se merkitsisi että ainakaan siellä mualla mailmassa ei silloin suomalaista musiikkia soitettaisi käytännössä lainkaan. Se olisi tilanne jos Sibeliusta ei olisi ollut. Siis käytännössä on lähes yksin Sibeliuksen ansiota se että Suomi ylipäätään on ikäänkuin klasarimusiikin kartalla.

Niinpä olisi jo korkea aika tehdä Sibeliuksen kunniaksi jotain, kuten että siellä Helsingissä sijaitsevasta Mannerheimin ratsastajapatsaasta pois Mannerheimin pää ja sen tilalle Sibeliuksen pää. Tai jos se ei käy niin mites olisi jos siitä Helsingissä olevasta jonkun ulkomaan tsaarin patsaasta poistettaisiin se ulkomaalainen tsaari ja pantaisiin Sibeliusta esittävä valos sen tilalle.

Ja tietenkin tasapuolisuuden nimissä tarvittaisiin sille olympiasankarisäveltäjälle patsas sinne olympiastadionin kupeelle siihen Nurmen patsaan vierelle. ja jotta yhdenmukaisuus säilyisi se olympiasankarisäveltäjän patsas pitäisi olla myös alaston patsas vaikkapa semmonen jossa se olympiasankari säveltäjä munasillaan olisi vaikkapa johtamassa orkesteria.

Lue lisää

Melartinin sinfoniat syntyivät vuosisadan alkupuolella, ensimmäinen 1903, ja viimeinen, kuudes sinfonia, sai kantaesityksensä Helsingissä 1925.

Grin pitää Melartinin sinfonioita sekä kiinnostavina että jännittävinä. Sävellystekniikaltaan ne edustavat hänen mukaansa hyvin korkeaa ammattitaitoa, ja luonteeltaan ne ovat aidosti ja vahvasti suomalaisia.

Grin ihmetteleekin, miten Melartinin sinfoniat on löydetty vasta nyt.

"Sibelius oli niin vahva hahmo, että hän jätti kaikki muut varjoonsa. Ihmiset ovat olleet liian laiskoja etsiäkseen muita säveltäjiä", säveltäjä ja Melartinin musiikin tutkija Erkki Salmenhaara sanoo.

Laiminlyötyjen tärkeiden säveltäjin lista onkin huomiotaherättävän pitkä Suomessa. Melartinin lisäksi listalla ovat muun muassa Madetoja, Merikanto, Klami, Raitio ja Pingoud.

Kirjoitustavalla yhteyksiä Pietarin koulukuntaan

Grinille Melartin sen sijaan riittää sellaisena kuin on.

"Melartinin sinfonioiden tunnemaailma on täysin erilainen kuin Mahlerin sinfonioiden. Pikemmin kuin Tshaikovskin ne tuovat mieleen Rimski-Korsakovin, mutta vain rakenteeltaan ja sävellystekniikaltaan. Mielestäni Melartinin kirjoitustavalla on joitakin yhteyksiä Pietarin akateemiseen koulukuntaan, jota juuri Rimski-Korsakov edustaa." Niin Grin, Salmenhaara kuin Maasalo ovat yksimielisiä siitä, että Melartin on hämmästyttävän vapaa Sibeliuksen vaikutuksesta.

Ennen kaikkea Melartinin musiikki on Grinin mielestä hyvin "suomalaista".

"Melartin on hyvin romanttinen ja hyvin melankolinen. Suomen luonto saa hänet toisinaan maalaamaan ikään kuin vesivärein. Toisaalta hänessä on myös uhmaa, pohjoisen ankarien elinolojen aikaansaamaa sitkeyttä ja kovuutta." Hänen sinfonioissaan on myös paljon kontrapunktia, joka on lyyrisyyden täydellinen vastakohta.

Grin haluaa viedä Melartinia ulkomaille

"Ehdottaisin kuitenkin, että ennen kaikkea suomalaisten orkesterien pitäisi ryhtyä soittamaan Melartinin sinfonioita. Kunhan ne saavat niille kuuluvan aseman ja arvostuksen Suomessa, on aika viedä niitä myös ulkomaille. Oikean hetken tullen olen itse valmis tekemään niin." Melartin-levy on neljäs, jonka Grin ja Tampereen kaupunginorkesteri ovat tehneet Ondinelle. Viides on tulossa. Yhdysvaltalainen Hifi News on ylistänyt Grinin ja tamperalaisten tekemää Sergei Prokofjevin toista sinfoniaa paremmaksi kuin Seiji Osawan ja Berliinin filharmonikkojen vastaavaa tuotetta. Tästä Grin, Ondinen toimitusjohtaja Reijo Kiilunen sekä levytuottaja Seppo Siirala ovat syystäkin ylpeitä.

"Ei ole parempaa tapaa rakentaa ja kehittää orkesteria kuin levyjen tekeminen", Grin tiivistää.

On kuitenkin syytä huomauttaa että kyseiset Melartinin sinfoniat ovat niiden lyhennettyjä versioita eikä uusia editioita jotka vasta hiljattain ovat valmistuneet.

Anonyymi kirjoitti:

"Minusta on häiriintynyttä väittää sibeliuksen olevan jotenkin suuriarvoisempi muihin ammattitaitoisiin suomalaissäveltäjiin verrattuna olivatpa ne sitten kuinka unohdettuja hyvänsä."

Aha? no lycka till, eiku siis törmäsin joskus ennenmuinoin aikaan ennen kun tietokoneeni silloinen kiintolevy sanoi poks (josta poksista johtuen ei ole linkkiä esittää) erääseen sivustoon jossa oli esillä lukuja siitä miten usein jonkun säveltäjän jotain teosta on esitetty lähinnä kai manner-euroopan konserttisaleissa jollain aikavälillä ja sikäli jos muistini toimii oikein niin olen muistavinani että Sibeliuksen viulukonserttoa olisi esitetty konserteissa yli 1600-kertaa.

Ei taida pystyä ihan vastaaviin esitys kerta-lukuihin esimerkiksi kuka se olympiasankarin prkle nyt olikaan jonka joku nyttemmin unohdettu sävellys voitti hopeamitalin joittenkin olympialaisten 400 metrin sekauinnissako se oli?

Josta voidaankin pohtia että mikäs olisi tilanne jos ei olisi ollut Sibeliusta ollenkana. Toisin kuin yksi anti-sibelius-jihadisti täällä alituiseen houraa se ei merkitsisi sitä että joku kansallisen tason kyky kuten vaikka Melartin nousisi vastaavaan suosioon niin täällä kuin muallakin mailmassa, vaan se merkitsisi että ainakaan siellä mualla mailmassa ei silloin suomalaista musiikkia soitettaisi käytännössä lainkaan. Se olisi tilanne jos Sibeliusta ei olisi ollut. Siis käytännössä on lähes yksin Sibeliuksen ansiota se että Suomi ylipäätään on ikäänkuin klasarimusiikin kartalla.

Niinpä olisi jo korkea aika tehdä Sibeliuksen kunniaksi jotain, kuten että siellä Helsingissä sijaitsevasta Mannerheimin ratsastajapatsaasta pois Mannerheimin pää ja sen tilalle Sibeliuksen pää. Tai jos se ei käy niin mites olisi jos siitä Helsingissä olevasta jonkun ulkomaan tsaarin patsaasta poistettaisiin se ulkomaalainen tsaari ja pantaisiin Sibeliusta esittävä valos sen tilalle.

Ja tietenkin tasapuolisuuden nimissä tarvittaisiin sille olympiasankarisäveltäjälle patsas sinne olympiastadionin kupeelle siihen Nurmen patsaan vierelle. ja jotta yhdenmukaisuus säilyisi se olympiasankarisäveltäjän patsas pitäisi olla myös alaston patsas vaikkapa semmonen jossa se olympiasankari säveltäjä munasillaan olisi vaikkapa johtamassa orkesteria.

Lue lisää

1600 kertaa on melko paljon niin kehnolle ja epäyhtenäiselle, amatöörimäisesti orkestroidulle teokselle kuin Sibeliuksen viulukonsertto.

Anonyymi kirjoitti:

"Minusta on häiriintynyttä väittää sibeliuksen olevan jotenkin suuriarvoisempi muihin ammattitaitoisiin suomalaissäveltäjiin verrattuna olivatpa ne sitten kuinka unohdettuja hyvänsä."

Aha? no lycka till, eiku siis törmäsin joskus ennenmuinoin aikaan ennen kun tietokoneeni silloinen kiintolevy sanoi poks (josta poksista johtuen ei ole linkkiä esittää) erääseen sivustoon jossa oli esillä lukuja siitä miten usein jonkun säveltäjän jotain teosta on esitetty lähinnä kai manner-euroopan konserttisaleissa jollain aikavälillä ja sikäli jos muistini toimii oikein niin olen muistavinani että Sibeliuksen viulukonserttoa olisi esitetty konserteissa yli 1600-kertaa.

Ei taida pystyä ihan vastaaviin esitys kerta-lukuihin esimerkiksi kuka se olympiasankarin prkle nyt olikaan jonka joku nyttemmin unohdettu sävellys voitti hopeamitalin joittenkin olympialaisten 400 metrin sekauinnissako se oli?

Josta voidaankin pohtia että mikäs olisi tilanne jos ei olisi ollut Sibeliusta ollenkana. Toisin kuin yksi anti-sibelius-jihadisti täällä alituiseen houraa se ei merkitsisi sitä että joku kansallisen tason kyky kuten vaikka Melartin nousisi vastaavaan suosioon niin täällä kuin muallakin mailmassa, vaan se merkitsisi että ainakaan siellä mualla mailmassa ei silloin suomalaista musiikkia soitettaisi käytännössä lainkaan. Se olisi tilanne jos Sibeliusta ei olisi ollut. Siis käytännössä on lähes yksin Sibeliuksen ansiota se että Suomi ylipäätään on ikäänkuin klasarimusiikin kartalla.

Niinpä olisi jo korkea aika tehdä Sibeliuksen kunniaksi jotain, kuten että siellä Helsingissä sijaitsevasta Mannerheimin ratsastajapatsaasta pois Mannerheimin pää ja sen tilalle Sibeliuksen pää. Tai jos se ei käy niin mites olisi jos siitä Helsingissä olevasta jonkun ulkomaan tsaarin patsaasta poistettaisiin se ulkomaalainen tsaari ja pantaisiin Sibeliusta esittävä valos sen tilalle.

Ja tietenkin tasapuolisuuden nimissä tarvittaisiin sille olympiasankarisäveltäjälle patsas sinne olympiastadionin kupeelle siihen Nurmen patsaan vierelle. ja jotta yhdenmukaisuus säilyisi se olympiasankarisäveltäjän patsas pitäisi olla myös alaston patsas vaikkapa semmonen jossa se olympiasankari säveltäjä munasillaan olisi vaikkapa johtamassa orkesteria.

Lue lisää

Jos ei olisi ollut Sibeliusta lainkaan suomalaista musiikkia olisi esitetty paljon tasapuolisemmin myös ulkomailla kuten sitä jossain määrin tehtiin Sibeliuksesta riippumattakin hänen aikanaan.

Sibelius on joka tapauksessa suuresti yliarvostettu säveltäjä joka ei ansaitse sitä ylenpalttista suitsutusta jota hänen keskinkertaisten ja frigidien sinfonioiden osaksi on tullut.

Anonyymi kirjoitti:

Sibelius on joka tapauksessa suuresti yliarvostettu säveltäjä joka ei ansaitse sitä ylenpalttista suitsutusta jota hänen keskinkertaisten ja frigidien sinfonioiden osaksi on tullut.

Lue lisää

Tuukkasen Lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa hopeaa voittanut Karhunpyynti on todella taitavasti orkestroitu ja mieskuoro lauloi niin komeasti että tuli vedet silmiin. Mielestäni teos olisi ansainnut kultamitalin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuukkasen Lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa hopeaa voittanut Karhunpyynti on todella taitavasti orkestroitu ja mieskuoro lauloi niin komeasti että tuli vedet silmiin. Mielestäni teos olisi ansainnut kultamitalin.

Lue lisää

Itse pidin esityksen komeasti kalskahtavasta mieskuorosoinnista tässä patriarkaalisessa miesmusiikissa joka ei ollut kuitenkaan mitään tukkijätkäromantiikkaa 50 luvun suomifilmeistä vaan paljon sitä ylevämpää musiikkia.

Anonyymi kirjoitti:

Itse pidin esityksen komeasti kalskahtavasta mieskuorosoinnista tässä patriarkaalisessa miesmusiikissa joka ei ollut kuitenkaan mitään tukkijätkäromantiikkaa 50 luvun suomifilmeistä vaan paljon sitä ylevämpää musiikkia.

Lue lisää

Tuo olympia hopeamitalin napannut, mutta kultamitalin voittanutta puolalaista atonaalista sinfoniaa hienompi, Tuukkasen Karhunpyynti löytyy Yle areenasta Tummansinisten tuntien musiikkia serenadikonsertto kohdasta 1.38.53.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo olympia hopeamitalin napannut, mutta kultamitalin voittanutta puolalaista atonaalista sinfoniaa hienompi, Tuukkasen Karhunpyynti löytyy Yle areenasta Tummansinisten tuntien musiikkia serenadikonsertto kohdasta 1.38.53.

Lue lisää

Tuukkasesta puheen ollen on erittäin vaikea arvioida säveltäjän merkitystä kun niin pieni osa Tuukkasen tuotannosta on saatavana äänitteillä. Enkä ole ollenkaan varma että Tuukkasen musiikki kykenee tuottamaan katharsista mutta hyvin lähellä se minulla on ollut ja vähintäänkin olen ollut rusentua rintakehästäni sängynpatjaa vasten Tuukkasen sinfoniaa kuunnellessa musiikin voimasta. On mahdollista että Tuukkasen viimeiseksi jäänyt 6. sinfonia edustaa jonkinlaista huippusaavutusta hänen urallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuukkasesta puheen ollen on erittäin vaikea arvioida säveltäjän merkitystä kun niin pieni osa Tuukkasen tuotannosta on saatavana äänitteillä. Enkä ole ollenkaan varma että Tuukkasen musiikki kykenee tuottamaan katharsista mutta hyvin lähellä se minulla on ollut ja vähintäänkin olen ollut rusentua rintakehästäni sängynpatjaa vasten Tuukkasen sinfoniaa kuunnellessa musiikin voimasta. On mahdollista että Tuukkasen viimeiseksi jäänyt 6. sinfonia edustaa jonkinlaista huippusaavutusta hänen urallaan.

Lue lisää

Katharsis avaa sielun
mut haju on tunkkanen
niinku Sibben sinfoniat
ei oo mitään rinnalla Tuukkasen.

Näin se todella lienee vaikka sitä ei ole yleisesti tunnustettukaan. Tämä kaikki kuitenkin sillä pienellä varauksella että Tuukkasen sinfoniat, sinfoniset runot ja näytelmämusiikki eivät täytäkään niihin asetettuja suuria odotuksia. Emmekä ehkä koskaan saa edes tietää sitä mikäli Ylen kantanauhoille tallennettuja muita Tuukkasen teoksia ei Yle klassisella soiteta tai niitä ei levytetä edes tekijänoikeuspalkkioiden turvin. Silloin se jää lopullisesti mysteeriksi. Mutta on hyvä huomata että suomessa on ollut muitakin merkittäviä säveltäjiä kuin Sibelius vaikka olen sen merkityksen hänen kohdallaan välillä suuresti kyseenalaistanutkin. Tärkeintä olisi tunnustaa näiden unohdettujen säveltäjien anti suomen säveltaiteelle eikä kohdella heitä kuin heitä ei olisikaan. Siksi vaadin Tuukkasen ja muiden tuntemattomien suuruuksien, kuten Saikkolan, Aaltosen, Melartinin, Karjalaisen, Törnen, Ringbomin, Rannan ym. rehabilitointia.

Anonyymi kirjoitti:

Katharsis avaa sielun
mut haju on tunkkanen
niinku Sibben sinfoniat
ei oo mitään rinnalla Tuukkasen.

Näin se todella lienee vaikka sitä ei ole yleisesti tunnustettukaan. Tämä kaikki kuitenkin sillä pienellä varauksella että Tuukkasen sinfoniat, sinfoniset runot ja näytelmämusiikki eivät täytäkään niihin asetettuja suuria odotuksia. Emmekä ehkä koskaan saa edes tietää sitä mikäli Ylen kantanauhoille tallennettuja muita Tuukkasen teoksia ei Yle klassisella soiteta tai niitä ei levytetä edes tekijänoikeuspalkkioiden turvin. Silloin se jää lopullisesti mysteeriksi. Mutta on hyvä huomata että suomessa on ollut muitakin merkittäviä säveltäjiä kuin Sibelius vaikka olen sen merkityksen hänen kohdallaan välillä suuresti kyseenalaistanutkin. Tärkeintä olisi tunnustaa näiden unohdettujen säveltäjien anti suomen säveltaiteelle eikä kohdella heitä kuin heitä ei olisikaan. Siksi vaadin Tuukkasen ja muiden tuntemattomien suuruuksien, kuten Saikkolan, Aaltosen, Melartinin, Karjalaisen, Törnen, Ringbomin, Rannan ym. rehabilitointia.

Lue lisää

Kansalaisaloitteella tulisi vaikuttaa lainsäädäntöön siten että laadittaisiin sellainen uusi laki jonka nojalla kunnalliset sinfoniaorkesterit määrättäisiin ottamaan ohjelmistoon säännöllisesti Melartinin, Tuukkasen, Pylkkäsen , Saikkolan, Aaltosen, Rannan, karjalaisen, Ringbomin, Törnen, Fordellin ym. muiden unohdettujen suomalaissäveltäjien musiikkia.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo olympia hopeamitalin napannut, mutta kultamitalin voittanutta puolalaista atonaalista sinfoniaa hienompi, Tuukkasen Karhunpyynti löytyy Yle areenasta Tummansinisten tuntien musiikkia serenadikonsertto kohdasta 1.38.53.

Lue lisää

Minusta Karhunpyynnistä puuttuu yhtenäisyyttä ja komeasta alusta huolimatta tunnelma latistuu melko pian jatkon ollessa melko inspiroitumatonta musiikkia. Tuukkasen sinfoniat lienevät merkittävämpiä kuten osa näytelmämusiikista ja sinfonisista runoistakin.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta Karhunpyynnistä puuttuu yhtenäisyyttä ja komeasta alusta huolimatta tunnelma latistuu melko pian jatkon ollessa melko inspiroitumatonta musiikkia. Tuukkasen sinfoniat lienevät merkittävämpiä kuten osa näytelmämusiikista ja sinfonisista runoistakin.

Lue lisää

Kuuntelin taas pakahtuneena huohottaen Tuukkasen 3. meri-sinfonian 3. osaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuuntelin taas pakahtuneena huohottaen Tuukkasen 3. meri-sinfonian 3. osaa.

Vaikuttaakin siltä että Tuukkasen suuruus säveltäjänä lepää hänen sinfonisen tuotantonsa varassa kun karhunpyyntikin osoittautui niin heikoksi teokseksi ellei suorastaan flopiksi mutta koska Tuukkasen sinfonioita ei ole levytetty Meri sinfoniaa enempää eikä Yle ole soittanut Tuukkasen sinfonioiden kantanauhatallenteita kuten Jussi Jalaksen johtamaa 6. sinfoniaa Yle klassisella jossa pyörivät vain näköjään Sibeliuksen vähäveriset sinfoniat emme ehkä koskaan saa tietää asian todellista laitaa joka jäänee mysteeriksi vaikka edelleen lujasti uskon että Tuukkasen sinfonioiden ja sinfonisten runojen ja näytelmämusiikin laadukkuus nostaa hänet Sibeliuksen yläpuolelle.

Onhan sitä Tuukkasta jonkin verran Ylelläkin soitetettu kuten Karhunpyyntiä jonka voi nytkin kuunnella audio areeenasta, Tummanasinisten tuntien musiikkia, Serenadikonsertto kohdasta 1.38.50 ja Ylellä on soitettu myös Tuukkasen Serenataa ja Pienoiskuvia näytelmästä pilvi sekä joskus aiemmin sinfonisia runoja Vuorten laulu ja Runolaulaja mutta ei Tuukkasen sinfonioita joita juuri minä kovasti kaipaisin sillä nehän ovat merkittävämpiä kuin Sibeliuksen viileää anakronistista klassismia edustavat staattiset ja emotionaalisesti köyhät sinfoniat joissa ei ole mitään mielenkiintoista.

Tuukkanen oli varsin mielenkiintoinen persoona joka oli perustamassa suomen säveltäjät ry:tä ja Sibelius-rahastoa ja toimi ensin mainitun sihteerinä v. 1945 alkaen. Lisäksi Tuukkanen organisoi suomalaista musiikkia käsittävän Fennica levysarjan ja vieraili musiikin professorina Hong kongin kiinalasisessa yliopistossa. Tuukkanen oli myös monien itse perustamiensa amatööriorkestereiden kapellimestarina, kuoronjohtajana ja musiikin ja laulun opettaja. Yleistradion kantanauhatallenteilla on mm. Jussi Jalaksen johtama Tuukkasen 6. sinfonia, säveltäjän itsensä johtamana 5. sinfonia sekä Martti Similän johtama Vuorten laulu, Eero Kososen johtama Runolaulaja ja monia näytelmämusiikkisarjoja kuten Kuunsokea ja Viimeinen paimen ja sitten löytyy myös Fougstedtin johtama luonnekuvia kolmesta muskettisoturista jne.

Anonyymi kirjoitti:

Tuukkanen oli varsin mielenkiintoinen persoona joka oli perustamassa suomen säveltäjät ry:tä ja Sibelius-rahastoa ja toimi ensin mainitun sihteerinä v. 1945 alkaen. Lisäksi Tuukkanen organisoi suomalaista musiikkia käsittävän Fennica levysarjan ja vieraili musiikin professorina Hong kongin kiinalasisessa yliopistossa. Tuukkanen oli myös monien itse perustamiensa amatööriorkestereiden kapellimestarina, kuoronjohtajana ja musiikin ja laulun opettaja. Yleistradion kantanauhatallenteilla on mm. Jussi Jalaksen johtama Tuukkasen 6. sinfonia, säveltäjän itsensä johtamana 5. sinfonia sekä Martti Similän johtama Vuorten laulu, Eero Kososen johtama Runolaulaja ja monia näytelmämusiikkisarjoja kuten Kuunsokea ja Viimeinen paimen ja sitten löytyy myös Fougstedtin johtama luonnekuvia kolmesta muskettisoturista jne.

Lue lisää

"Tuukkanen oli varsin mielenkiintoinen persoona joka oli perustamassa suomen säveltäjät ry:tä ja Sibelius-rahastoa ja toimi ensin mainitun sihteerinä v. 1945 alkaen. "

Mikä kertoo että Tuukasella itsellään, toisin kuin eräällä tai ainoalla hänen faneistaan, ei tainnut olla mitään Sibeliusta vastaan. Josta voidaan vetää se johtopäätös että Tuukkanen itse sekä tajusi että ymmärsi että Sibelius ei suinkaan ollut hänen menestyksensä tiellä vaan oma erityislahjakkuuden puute sen sijaan oli. Sillä on selkeä laatuero neron ja tavislahjakkuuden välillä.

Miksi Tuukkanen ei perustanut Tuukkas rahastoa ehkä joku voi ihmetellä? No koska hän osti markkinoilta kukkaron jossa lantit säilyi ihan kivasti tallessa ilman mitään rahastoakin.

"Yleistradion kantanauhatallenteilla on mm. Jussi Jalaksen johtama Tuukkasen 6. sinfonia,"

Siis Jussi Jalas johti Tuukkasen sinfonian kantanauhalle. Se kertoo että Sibeliuksen perikunta, jonka pää tai ainakin musikillinen neuvonantaja mainittu Jalas Sibeliuksen vävynä taisi olla, ei kokenut Tuukkasta varsinaiseksi uhaksi, aivan kuten Jannen itsensäkään tuskin oli tarvista kokea.

Vaan älkäämme enää veistelkö puujalkahuumoria Melartinin, Tuukkasen, Pylkkäsen , Saikkolan, Aaltosen, Rannan, Karjalaisen, Ringbomin, Törnen tai Fordellin kustanuksella, sillä heillä kaikilla kuten kaikilla muillakin niin silloisilla kuten myös nykyisillä klasarisäveltäjillä oli ja on säveltämisensä suhteen vain yksi päämäärä ja tavoite, ja se oli ja on pitää arvoisa säveltäjä pois oikeista töistä, ja kuten tiedetään Melartin, Tuukkanen, Pylkkänen, Saikkola, Aaltonen, Ranta, Karjalainen, Ringbom, Törne ja Fordell eivät olleet päivääkään pokasahurina tukkisavotoilla tai veturin lämmittäjänä lapioimassa pökköä pesään kun juna mennä jyskytti väliä Helsinki - Rovaniemi tai jollain maatilalla heinänteosta vastaavana renkinä, vaan säveltelivät mitä ikinä sitten säveltelivätkään kotonaan oman pirtin lämpimässä.

Siis kaiken kaikkiaan ihan onnistuneet urat säveltäjinä Melartinilta, Tuukkaselta, Pylkkäseltä, Saikkolalta, Aaltoselta, Rannalta, Karjalaiselta, Ringbomilta, Törneltä ja Fordellilta.

Anonyymi kirjoitti:

"Tuukkanen oli varsin mielenkiintoinen persoona joka oli perustamassa suomen säveltäjät ry:tä ja Sibelius-rahastoa ja toimi ensin mainitun sihteerinä v. 1945 alkaen. "

Mikä kertoo että Tuukasella itsellään, toisin kuin eräällä tai ainoalla hänen faneistaan, ei tainnut olla mitään Sibeliusta vastaan. Josta voidaan vetää se johtopäätös että Tuukkanen itse sekä tajusi että ymmärsi että Sibelius ei suinkaan ollut hänen menestyksensä tiellä vaan oma erityislahjakkuuden puute sen sijaan oli. Sillä on selkeä laatuero neron ja tavislahjakkuuden välillä.

Miksi Tuukkanen ei perustanut Tuukkas rahastoa ehkä joku voi ihmetellä? No koska hän osti markkinoilta kukkaron jossa lantit säilyi ihan kivasti tallessa ilman mitään rahastoakin.

"Yleistradion kantanauhatallenteilla on mm. Jussi Jalaksen johtama Tuukkasen 6. sinfonia,"

Siis Jussi Jalas johti Tuukkasen sinfonian kantanauhalle. Se kertoo että Sibeliuksen perikunta, jonka pää tai ainakin musikillinen neuvonantaja mainittu Jalas Sibeliuksen vävynä taisi olla, ei kokenut Tuukkasta varsinaiseksi uhaksi, aivan kuten Jannen itsensäkään tuskin oli tarvista kokea.

Vaan älkäämme enää veistelkö puujalkahuumoria Melartinin, Tuukkasen, Pylkkäsen , Saikkolan, Aaltosen, Rannan, Karjalaisen, Ringbomin, Törnen tai Fordellin kustanuksella, sillä heillä kaikilla kuten kaikilla muillakin niin silloisilla kuten myös nykyisillä klasarisäveltäjillä oli ja on säveltämisensä suhteen vain yksi päämäärä ja tavoite, ja se oli ja on pitää arvoisa säveltäjä pois oikeista töistä, ja kuten tiedetään Melartin, Tuukkanen, Pylkkänen, Saikkola, Aaltonen, Ranta, Karjalainen, Ringbom, Törne ja Fordell eivät olleet päivääkään pokasahurina tukkisavotoilla tai veturin lämmittäjänä lapioimassa pökköä pesään kun juna mennä jyskytti väliä Helsinki - Rovaniemi tai jollain maatilalla heinänteosta vastaavana renkinä, vaan säveltelivät mitä ikinä sitten säveltelivätkään kotonaan oman pirtin lämpimässä.

Siis kaiken kaikkiaan ihan onnistuneet urat säveltäjinä Melartinilta, Tuukkaselta, Pylkkäseltä, Saikkolalta, Aaltoselta, Rannalta, Karjalaiselta, Ringbomilta, Törneltä ja Fordellilta.

Lue lisää

Väität että Tuukkasesta ei ollut neroksi koska häneltä muka puuttui erityislahjakkuutta vaan eihän sekään tee kenestäkään vielä neroa mutta katson että Tuukkasella sen sijaan kiistämättä oli jossain märin musiikillista neroutta josta todistavat monet hänen hienot teoksensa. Monet säveltäjäthän eivät myöskään saanet elantoaan säveltämisestään vaan virkatöistään.

Sitä näkemyksen tai mielipiteen objektiivisuuden tai subjektiivisuuden määrää on tietysti vaikea arvioida kun puhutaan Tuukkasen neroudesta mutta niin pieni osa Tuukkasen teoksista on kuunneltavissa levytyksinä että niistä on hankala muodostaa ylimalkaan mitään selvää käsitystä mutta ainakin eräät hänen teoksensa vaikuttavat niin merkittäviltä että ei ihan tavislahjakkuudestakaan liene kyse vaan jossain määrin jopa nerokkaasta säveltäjästä.