Mikä sibben sinfonioista tekee populaareja?

Anonyymi

Mikä sibben frigidistä klassismista tekee niin populaaria musiikkia että hänen nukkavieruja sinfonioitaan arvostetaan enemmän kuin muiden suomalaisten säveltäjien ko lajityypin laadukkaita teoksia?

20

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Mutta sibbelle on juuri tunnusomaista hänen sävelkielensä staattisuus jota on myös pidetty kenttätekniikan edeltäjänä ja onhan siinä Mozartissa oikealle klassismille ominaista rytmistä draiviakin ihan toisella tavoin kuin sibeliuksen urkuhymnissä, evige tremolossa ja pettuleivässä kuten joitakin hänen sinfonioitaan on luonnehdittu. Minusta tämäkin tekee sibbeä suuremman vaikutuksen https://youtu.be/iRdyEBb9J_M


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta sibbelle on juuri tunnusomaista hänen sävelkielensä staattisuus jota on myös pidetty kenttätekniikan edeltäjänä ja onhan siinä Mozartissa oikealle klassismille ominaista rytmistä draiviakin ihan toisella tavoin kuin sibeliuksen urkuhymnissä, evige tremolossa ja pettuleivässä kuten joitakin hänen sinfonioitaan on luonnehdittu. Minusta tämäkin tekee sibbeä suuremman vaikutuksen https://youtu.be/iRdyEBb9J_M

        Hämmentää se että kapellimestari lintu omien sanojensa mukaan ei kuuntele vapaa ajallaan juuri lainkaan sitä musiikkia jota hän työkseen tekee ja johtaa vaan mieluummin renesanssimusiikkia ja klassista laulumusiikkia. Silloinhan uskoisi että häneltä jää katharsikset ja muut korkeimmanasteiset psykofyysiset tilat kokematta mm. Mozartista ja Beethovenista jollei hän saa niitä partituureja lukemalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hämmentää se että kapellimestari lintu omien sanojensa mukaan ei kuuntele vapaa ajallaan juuri lainkaan sitä musiikkia jota hän työkseen tekee ja johtaa vaan mieluummin renesanssimusiikkia ja klassista laulumusiikkia. Silloinhan uskoisi että häneltä jää katharsikset ja muut korkeimmanasteiset psykofyysiset tilat kokematta mm. Mozartista ja Beethovenista jollei hän saa niitä partituureja lukemalla.

        Sellaista säveltäjää suomesta saa etsiäkin joka vetäisi vertoja Mozartille tai Beethovenille. Ei löydy vaikka jokunen lingonkin pianokonsertto on sävelletty wieniläisklassiseen tyyliin. Melartin saattaisi kyllä ollakin.

        Finlandian tapaiset hehkuvan isänmaalliset sinfoniset sävelrunot nivoutunevat hyvin yhteen kansallisuusaatteen ja kansallisen heräämisen kontekstiin mutta sinfoniat ovat absoluuttisena musiikkina erotettava ohjelmallisista tendensseistä. tein juuri hetki sitten pienen vertailun ja kuuntelin katkelman siban 5. sinfoniasta joka sai flegmaattisena haukottelemaan kun tuukkasen kylläkin ohjelmallinen meri sinfonian 3. osa sai vaahtopäille yltävien maininkien kuohunnassaan haukkomaan henkeä ekstaattisessa olotilassa. kumpi ja kampi tappeli kumpi voitti? tuukkanen. kuitenkin hän on lähes täysin unohdettu säveltäjä meillä suomessakin. sitä paitsi melartin sijoittuu myös ajallisesti kansallisen heräämisen aikaan eikä' ole sinfonkikkona yhtä arvostettu kuin sibba vaikka musiikillista substanssia enemmän kuin siballa usein. finlandia on kitchimäisen sentimentaalinen ja pinnallisen klisheemäinen populaarikappale edustaessaan stereotyyppisen kansallisromanttisesti sävyttynyttä ja peittelemättömän isänmaanhenkistä kevyempää klassista postromanttista tyyliä sibeliaanisittain ohjelmallisine tendensseineen vaikkakin saa oikeassa mielentilassa kyyneleet valumaan poskille. beethovenin keisarikonserton aikaansaama katharsis vaikutti energisyytensä ja ilon huumassa vielä seuraavana päivänäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sellaista säveltäjää suomesta saa etsiäkin joka vetäisi vertoja Mozartille tai Beethovenille. Ei löydy vaikka jokunen lingonkin pianokonsertto on sävelletty wieniläisklassiseen tyyliin. Melartin saattaisi kyllä ollakin.

        Finlandian tapaiset hehkuvan isänmaalliset sinfoniset sävelrunot nivoutunevat hyvin yhteen kansallisuusaatteen ja kansallisen heräämisen kontekstiin mutta sinfoniat ovat absoluuttisena musiikkina erotettava ohjelmallisista tendensseistä. tein juuri hetki sitten pienen vertailun ja kuuntelin katkelman siban 5. sinfoniasta joka sai flegmaattisena haukottelemaan kun tuukkasen kylläkin ohjelmallinen meri sinfonian 3. osa sai vaahtopäille yltävien maininkien kuohunnassaan haukkomaan henkeä ekstaattisessa olotilassa. kumpi ja kampi tappeli kumpi voitti? tuukkanen. kuitenkin hän on lähes täysin unohdettu säveltäjä meillä suomessakin. sitä paitsi melartin sijoittuu myös ajallisesti kansallisen heräämisen aikaan eikä' ole sinfonkikkona yhtä arvostettu kuin sibba vaikka musiikillista substanssia enemmän kuin siballa usein. finlandia on kitchimäisen sentimentaalinen ja pinnallisen klisheemäinen populaarikappale edustaessaan stereotyyppisen kansallisromanttisesti sävyttynyttä ja peittelemättömän isänmaanhenkistä kevyempää klassista postromanttista tyyliä sibeliaanisittain ohjelmallisine tendensseineen vaikkakin saa oikeassa mielentilassa kyyneleet valumaan poskille. beethovenin keisarikonserton aikaansaama katharsis vaikutti energisyytensä ja ilon huumassa vielä seuraavana päivänäkin.

        Kunpa olisikin mutta musiikillisesti nopeatempoiset kepeät finaaliosat mozartillakaan eivät useinkaan edusta laajamuotoisten soitin-ja orkesteriteosten musiikillisesti painavinta antia emotionaalisen keskuksen ja painopisteen ollessa useimmiten avausosissa sekä varsinkin hitaissa keskiosissa. https://youtu.be/HNtADFDVxQ4


    • Anonyymi

      Turhauttavinta säveltää sinfonia joka esitetään ehkä kerran.

      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta se vasta jurppii jos mikä. Näin komeasti tuo tuukkasen meri sinfonia pättyy https://youtu.be/4XEGyjdm21o

        Sen laaja 17 minuuttinen avausosa saattaa löytyä spotifystä sillä tuubissa sitä ei ole. Siellä on vain se välimerellinen nopea pandiatoninen? intermezzo.


    • Anonyymi

      Ehkä tämä paremmuuslista antaa pers-pektiiviä. 7-4-5-6-2-1-3.

      • Anonyymi

        Sitä tunteen syvyyttä vaan ei löydä etsimälläkään. Frigidiä klassismia ja sisäänpäinkääntynyttä modaalisuutta, urkuhymniä, evige tremoloa, pettuleipää ja nuor-klassismia. ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei puhettakaan mistään transsinomaisista transkendentaalisista korkeimmanasteisista psykofyysisistä tiloista kuten Mozartilla ja Beethovenilla joita kuunnellessa voi kokea katharsiksen. sibbe lähinnä vain haukotuttaa sentimentossaan ja stereotyyppisessä kansallisromantiikassaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä tunteen syvyyttä vaan ei löydä etsimälläkään. Frigidiä klassismia ja sisäänpäinkääntynyttä modaalisuutta, urkuhymniä, evige tremoloa, pettuleipää ja nuor-klassismia. ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei puhettakaan mistään transsinomaisista transkendentaalisista korkeimmanasteisista psykofyysisistä tiloista kuten Mozartilla ja Beethovenilla joita kuunnellessa voi kokea katharsiksen. sibbe lähinnä vain haukotuttaa sentimentossaan ja stereotyyppisessä kansallisromantiikassaan.

        Valitettavasti sibeliuksen sinfonioita on tullut nuorempana kuunneltua liikaakin siihen nähden miten köyhiä ne emotionaaliselta sisällöltään ja substanssiltaan ovat ilman metafyysistä syvyyttä. Kylmäksi jättävät. Sitä hehkuvaa hengen paloa ja intohimoista väkevää tunneilmaisua jota melartinit, tuukkaset, saikkolat, leiviskät, linnalat, fougstedtit, isacssonit, aaltoset, pesoset, pesolat, härköset, karjalaiset, ranta. Fordellit ym. Sinfonisissa mestariiluomuksisissaan representoivat ei sibeliuksen pohjoismaisen viileä ja saivartelevan pedanttinen luontomystiikka kansallisvaikutteisessa modaalisessan ja amatöörimäisten lyhyiden aiheiden diatonisessa iloisuudessaan koskaan saavuta sen ollessa kuin huono vitsi ja klovnin maski.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti sibeliuksen sinfonioita on tullut nuorempana kuunneltua liikaakin siihen nähden miten köyhiä ne emotionaaliselta sisällöltään ja substanssiltaan ovat ilman metafyysistä syvyyttä. Kylmäksi jättävät. Sitä hehkuvaa hengen paloa ja intohimoista väkevää tunneilmaisua jota melartinit, tuukkaset, saikkolat, leiviskät, linnalat, fougstedtit, isacssonit, aaltoset, pesoset, pesolat, härköset, karjalaiset, ranta. Fordellit ym. Sinfonisissa mestariiluomuksisissaan representoivat ei sibeliuksen pohjoismaisen viileä ja saivartelevan pedanttinen luontomystiikka kansallisvaikutteisessa modaalisessan ja amatöörimäisten lyhyiden aiheiden diatonisessa iloisuudessaan koskaan saavuta sen ollessa kuin huono vitsi ja klovnin maski.

        https://youtu.be/aXEEp3O1xvY tätä musiikkia kuunnellessa saa vaikutelman kuinka kaikki meren otukset, merihevoset ja meduusat tanssisivat ja keinuisivat musiikin tahdissa. Kyseessä on meri sinfonian toinen osa, lyhyt intermezzo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://youtu.be/aXEEp3O1xvY tätä musiikkia kuunnellessa saa vaikutelman kuinka kaikki meren otukset, merihevoset ja meduusat tanssisivat ja keinuisivat musiikin tahdissa. Kyseessä on meri sinfonian toinen osa, lyhyt intermezzo.

        Uutta tuukkasta on meri sinfoniassa sen laajan 17 minuuttisen avausosan alun lähes impressionistinen pehmeys ja aaltomainen melodiikka ja vaikka se levytetty onkin en tiedä löytyykö sitä Spotifyistakaan, sillä tuubissa sitä ei valitettavasti ainakaan ole. Meri sinfoniassa on useita vaikuttavia orkestraalisia detaljeja ja kauniita jaksoja joiden vastapainona on myös jonkin verran brutaalimpaa orkesterinkäsittelyä ja vähemmän inspiroituneita tuokioita mutta nämä virheet unohtaa vaikka ne huomaakin sillä meidät kietoo pauloihinsa tuukkaslaisen tenhon taikapiiri. Mieleenpainuvimpia kohtia on mm. avausosan henkeäsalpaavan kaunis sopraanon ja tenorin duettovokaliisi sekä kehittelyjakson myrskyisämpi kuorotaite jonka eräässä huikaisevimmassa musiikillisessa efektissä kuoro laulaa salakareista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uutta tuukkasta on meri sinfoniassa sen laajan 17 minuuttisen avausosan alun lähes impressionistinen pehmeys ja aaltomainen melodiikka ja vaikka se levytetty onkin en tiedä löytyykö sitä Spotifyistakaan, sillä tuubissa sitä ei valitettavasti ainakaan ole. Meri sinfoniassa on useita vaikuttavia orkestraalisia detaljeja ja kauniita jaksoja joiden vastapainona on myös jonkin verran brutaalimpaa orkesterinkäsittelyä ja vähemmän inspiroituneita tuokioita mutta nämä virheet unohtaa vaikka ne huomaakin sillä meidät kietoo pauloihinsa tuukkaslaisen tenhon taikapiiri. Mieleenpainuvimpia kohtia on mm. avausosan henkeäsalpaavan kaunis sopraanon ja tenorin duettovokaliisi sekä kehittelyjakson myrskyisämpi kuorotaite jonka eräässä huikaisevimmassa musiikillisessa efektissä kuoro laulaa salakareista.

        Meri sinfoniassaan, johon tuukkasen kalervo sai sanojensa mukaan alkuidun ollessaan olympiamitalin hakumatkalla meriteitse lontooseen, on kiehtovaa alun lähes impressionistisen väräjävä häilyvä tunnelma ja aaltomainen liike yhdistettynä hieman kansallisestikin sävyttyneisiin peittelemättömän romanttisiin ja pateettisiin tuokioihin, affekteihin ja elementteihin ja lähes italialaisen oopperan bel canto tyyliä muistuttavaan vokaaliseen loistokkuuteen, mozartin melodiseen sulokkuuteen ja schubertille ominaiseen melodian mestaruuteen ja 3. osan vokaalisten ja orkestraalisten voimien sinfonisuuteen monenlaisten tyylivaikutteiden synteesinä. Uskon tuukkasella olevan vielä vaikuttavampiakin sinfonioita teosluettelossaan jotka ovat tavanomaisia kansallisromanttisia sinfonioita fasinoivampia.


    • Anonyymi

      Luojalle kiitos korvista, eikä läskistä niiden välissä.

      • Anonyymi

        Minua myös ärsyttää tavattomasti se kuten olen jo aiemmin sanonut että tubessa kehtaavat esittää tuukkasen merisinfonian torsoa josta puuttuu sen hieno avausosa kokonaan. Kummaa että vallalla on tapa pätkiä suomalaisia sinfonioita kuten on jo tehty Melartinin tapauksessa ondinen levytyksissä jotka löytyvät myös tubesta. Juuri se että esitetään jonkun säveltäjän mukamas kokonaisia teoksia joista kumminkin puuttuu lähes puolet.


    • Anonyymi

      Mikä mistä hyvänsä suositusta sinfoniasta tekee suositun verrattuna johonkin toiseen sinfoniaan josta juuri kukaan ei ole kiinnostunut?

      Siihen on olemassa mainio lähdeaineisto, nimittäin Pjotr Tsaikovski ja sinfoniansa. Jos jätämme sinfonioistaan Manfredin pois ja kuuntelemme Sinfonioita 1 - 6, käy ilmi ensinnäkin että vain harva on erityisemmin innostunut Sinfonioista 1 - 3, mutta kaikki sinfonioita kuuntelevat tuntuvat pitävän sinfonioista 4 - 6. Miksi? No siksi että ne 4 - 6 sisältävät mieleen jääviä teemoja eli melodioita, sen sijaan 1 - 3 eivät niitä juurikaan sisällä.

      Eiköhän juuri samasta syystä Sibeliuksen sinfonioita kuunnellaan selkeästi mieluummin kuin Melartinin.

      Ja eikös ole niin että tämä kuvio ei koske vain meitä joitten musiikin kuuntelu perustuu pääosin kriteeriin: "musta tuntuu", vaan se pätee myös musiikin oppineisiin ammattilaisiin joilla on pätevyyttä ruotia noita teoksia syvällisemminkin tämän jonkin jota musiikin teoriaksi tavataan kutsua valossa.

      Josta kaikesta kaipa seuraa että esim Tsaikovskin sinfonioista 4 - 6 löytyy jumalaton määrä eri orkesterien ja kapellimaisterien levytyksiä mutta sinfonioista 1 - 3 selkeästi vähemmän.

      Toki on olemassa tämä snobi efekti, jonka takia eräät eivät voi niin millään pitää mistään sellaisesta mistä useimmat muut pitävät, mutta se on heidän snobien ongelma.

      On toisaalta tunnettu tosiasia se että näitä musiikki snobeja on sen verran paljon että heidän varaan voi perustaa niin uransa kuin levy-yhtiönsä, Frank Zappa nimittäin teki niin joskus 1960-luvulla kun totesi että lahjat eivät vaan riitä Beatlesin tai Beach Boysin lyömiseen.

      • Anonyymi

        Höpö höpö, Melartinin melodiat ovat paitsi pitkälinjaisempia ja jatkuvampia myös paljon kauniimpia kuin sibeliuksen lyhyet ja triviaalit kolmisävelaiheet sinfonioissa sillä melartinin musiikki heijastelee aitoa romanttista tunnetta eikä mitään sibeliuksen kaltaista frigidiä klassismia joka jättää kuulijan kylmäksi. sitä tunteenpaloa jota Melartinista olen kokenut en ole milloinkaan saanut Sibeliuksesta kuten en mitään muitakaan emotionaalisia kokemuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö höpö, Melartinin melodiat ovat paitsi pitkälinjaisempia ja jatkuvampia myös paljon kauniimpia kuin sibeliuksen lyhyet ja triviaalit kolmisävelaiheet sinfonioissa sillä melartinin musiikki heijastelee aitoa romanttista tunnetta eikä mitään sibeliuksen kaltaista frigidiä klassismia joka jättää kuulijan kylmäksi. sitä tunteenpaloa jota Melartinista olen kokenut en ole milloinkaan saanut Sibeliuksesta kuten en mitään muitakaan emotionaalisia kokemuksia.

        Se että sibeliuksen teemat ovat niin lapsellisen yksinkertaisia lienee syy siihen että yleisön on niin helppo palauttaa ne mieleensä mikä' tekee hänen vaisusta musiikistaan niin populaaria.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se että sibeliuksen teemat ovat niin lapsellisen yksinkertaisia lienee syy siihen että yleisön on niin helppo palauttaa ne mieleensä mikä' tekee hänen vaisusta musiikistaan niin populaaria.

        Kukaan ei luultavasti voi olla kiinnostunut jostakin sinfoniasta siitä syystä että hän ei tunne sitä koska sitä ei koskaan soiteta vaikka tutkijat olisivat yksimielisiä sen merkityksestä. Linnalan toinen sinfonia on hänen merkittävin teoksensa eikä sitä siitä huolimatta esitetä koskaan vaikka ylekin on lyönyt sen aikoinaan narulle. Samoin saikkolan sinfoniat kuuluvat säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon jotka ansaitsisivat tulla kuulluksi. Tuukkasellakin on hyvin merkittävä kuudes sinfonia jonka jussi jalas on johtanut kantanauhalle.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      95
      2555
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      101
      2213
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      84
      1917
    4. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      44
      1661
    5. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      11
      1635
    6. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1616
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      34
      1578
    8. 76
      1484
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      112
      1397
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      41
      1264
    Aihe