The Beatles

Sibeliuksella ei ole sinfonioissaan minkäänlaista sisäistä panosta eikä sanottavaa, ei sen enempää Beatlesillakaan. Pitäisin Wagneria ilman muuta merkittävämpänä säveltäjänä kuin Sibeliusta. Jälkipolvet ovat erehtyneet arvostaessaan Sibeliuksen niin korkealle mitä hän ei millään muotoa ansaitsi heikon musiikillisen substanssin takia.

Musiikilliset kokemukset ovat puhtaasti henkistä laatua, ei niillä ole mitään tekemistä pillereiden syömisen kanssa eivätkä mitkään pillerit saa aikaan sellaisia kokemuksia kuin suurten nerojen taide joka saa aikaan korkeimmanasteisia ja transsinomaisia psykofyysisiä tiloja. Eivät ne muuten mitään neroja olisikaan jos heidän musiikillaan ei olisi suuria ja syvällisiä emotionaalisia vaikutuksia ihmisen psyykeen ja tunteisiin kyeten muuttamaan niitä ja kohottamaan toiseen vireeseen.

Sanat eivät riitä kuvaamaan valtavia psykofyysisiä tiloja joita musiikista voi kokea musertavien emotionaalisten kokemusten tunkiessa kuuloaistimuksenkin tahtona ulos tajunnata menettäessämme minuutemme hikikarpaloiden valuessa pitkin sängyllä lepäävän kylmän kehon rintamusta ja nivustaipeiden valtimoiden jyskyttäessä kiivaasti muutoin niin levollisessa transsiin vaipuneessa kehossa.

Mitä sä pöliset? Ongelma beatlesissa ei ole se, että se oli musiikkia pienelle kokoonpanolle, vaan se että klassisen musiikin mestarit ovat sävellyksellisesti ylittäneet heidän saavutuksensa jo teini-ikäisinä. Kuuntele vaikka Mozartin 25 sinfonia ja varsinkin neliosaisen teoksen ääriosat (eka ja vika). Ylivertaista musiikkitaidetta verrattuna Revolveriin. Tai kuuntele Schubertin laulu Erlkönig, sen loistokas kuvaileva ja traaginen musiikki. Koskettavaa laulutaidetta mestarimelodikolta. Tai Mendelssohnin jousioktetti, jossa ilmenee miten jousioktettia voi kauniisti hyödyntää (Eleanor Rigby on tästä selkeästi huonompi esimerkki). Nämä sävellykset on tehty, kun mainitut säveltäjät ovat olleet 17v,18v ja 16v. Samaan eivät kuitenkaan biitlerokkarit yltäneet musiikillaan edes 25v, tai 35v, tai 65v. Jos olet kuullut McCartneyn osittain säveltämän Liverpool-oratorion, ymmärrät ettei Pauli edes ollut oikea säveltäjä, saati historian Mestarien veroinen.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sä pöliset? Ongelma beatlesissa ei ole se, että se oli musiikkia pienelle kokoonpanolle, vaan se että klassisen musiikin mestarit ovat sävellyksellisesti ylittäneet heidän saavutuksensa jo teini-ikäisinä. Kuuntele vaikka Mozartin 25 sinfonia ja varsinkin neliosaisen teoksen ääriosat (eka ja vika). Ylivertaista musiikkitaidetta verrattuna Revolveriin. Tai kuuntele Schubertin laulu Erlkönig, sen loistokas kuvaileva ja traaginen musiikki. Koskettavaa laulutaidetta mestarimelodikolta. Tai Mendelssohnin jousioktetti, jossa ilmenee miten jousioktettia voi kauniisti hyödyntää (Eleanor Rigby on tästä selkeästi huonompi esimerkki). Nämä sävellykset on tehty, kun mainitut säveltäjät ovat olleet 17v,18v ja 16v. Samaan eivät kuitenkaan biitlerokkarit yltäneet musiikillaan edes 25v, tai 35v, tai 65v. Jos olet kuullut McCartneyn osittain säveltämän Liverpool-oratorion, ymmärrät ettei Pauli edes ollut oikea säveltäjä, saati historian Mestarien veroinen.

Lue lisää

Hyvin sanottu.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin sanottu.

Totta, hyvin sanottu sellaiselta, joka ei ymmärrä musiikista juuri yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Totta, hyvin sanottu sellaiselta, joka ei ymmärrä musiikista juuri yhtään mitään.

Olen kokenut sen minkä säveltäjä itse on kokenut teostaan luodessaan siis sen syvimmän mahdollisen minkä musiikin syvimmästä olemuksesta voi tajuta ja ymmärtää kokiessani syvässä transsitilassa Mozartista ja beethovenista katharsiksen ja valtaisan hurmion schubertin suuresta C duuri sinfoniasta joka aikalaisorkesterillekin oli mahdotottoman vaikea harjoitettava.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kokenut sen minkä säveltäjä itse on kokenut teostaan luodessaan siis sen syvimmän mahdollisen minkä musiikin syvimmästä olemuksesta voi tajuta ja ymmärtää kokiessani syvässä transsitilassa Mozartista ja beethovenista katharsiksen ja valtaisan hurmion schubertin suuresta C duuri sinfoniasta joka aikalaisorkesterillekin oli mahdotottoman vaikea harjoitettava.

Lue lisää

Klassisen säveltäjät ovat liian monesti itsekritiikittömiä, ja kun se puuttuu on sitten sävellyksetkin mitäänsanomatonta ja sekavaa sillisalaattia, hieman kuin 1970 luvun progressiivinen rockmusiikki. Tekemisen halu ylittää itsekritiikin, se on synti.

Anonyymi kirjoitti:

Klassisen säveltäjät ovat liian monesti itsekritiikittömiä, ja kun se puuttuu on sitten sävellyksetkin mitäänsanomatonta ja sekavaa sillisalaattia, hieman kuin 1970 luvun progressiivinen rockmusiikki. Tekemisen halu ylittää itsekritiikin, se on synti.

Lue lisää

Sibeliuksen itsekritiikki sai polttamaan hänet 8. sinfoniansa Ainolan takassa ja Aarre Merikannon leikkelemään sekstettonsa ja 3. viulukonserttonsa sekä sinfonista harjoitelmaansa jonka heininen rekonstruoi.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kokenut sen minkä säveltäjä itse on kokenut teostaan luodessaan siis sen syvimmän mahdollisen minkä musiikin syvimmästä olemuksesta voi tajuta ja ymmärtää kokiessani syvässä transsitilassa Mozartista ja beethovenista katharsiksen ja valtaisan hurmion schubertin suuresta C duuri sinfoniasta joka aikalaisorkesterillekin oli mahdotottoman vaikea harjoitettava.

Lue lisää

"katharsiksen..."

Mullakin kerran oli se mutta käynti hammaslääkärissä auttoi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sä pöliset? Ongelma beatlesissa ei ole se, että se oli musiikkia pienelle kokoonpanolle, vaan se että klassisen musiikin mestarit ovat sävellyksellisesti ylittäneet heidän saavutuksensa jo teini-ikäisinä. Kuuntele vaikka Mozartin 25 sinfonia ja varsinkin neliosaisen teoksen ääriosat (eka ja vika). Ylivertaista musiikkitaidetta verrattuna Revolveriin. Tai kuuntele Schubertin laulu Erlkönig, sen loistokas kuvaileva ja traaginen musiikki. Koskettavaa laulutaidetta mestarimelodikolta. Tai Mendelssohnin jousioktetti, jossa ilmenee miten jousioktettia voi kauniisti hyödyntää (Eleanor Rigby on tästä selkeästi huonompi esimerkki). Nämä sävellykset on tehty, kun mainitut säveltäjät ovat olleet 17v,18v ja 16v. Samaan eivät kuitenkaan biitlerokkarit yltäneet musiikillaan edes 25v, tai 35v, tai 65v. Jos olet kuullut McCartneyn osittain säveltämän Liverpool-oratorion, ymmärrät ettei Pauli edes ollut oikea säveltäjä, saati historian Mestarien veroinen.

Lue lisää

"Kuuntele vaikka Mozartin 25 sinfonia ja varsinkin neliosaisen teoksen ääriosat (eka ja vika). Ylivertaista musiikkitaidetta verrattuna Revolveriin."

Yllä taas kerran verrataan omenaa appelsiiniin ja ollaan sitä mieltä että omena on huono kun se ei näytä eikä tunnu eikä tuoksu eikä maistu appelsiinilta.

Revolver ei pyrkinyt olemaan jotain samankaltaista tai parempaa tai enempi kuin Mozartin 25. sinfonia. Sinfoniat ovat orkesterimusiikkia ja sen myötä sietämättömän työläitä 3 muusikon 1 rumpalin kokoonpanon toimesta esitettäväksi. Beatlesin Revolver puolestaan on 14 laulun kokoelma niistä ainakin 16 laulusta jotka Beatlesin jäsenet saivat aikaiseksi vuonna 1966. Ja lauluina ne Revolverin laulut pärjäävät varsin oivasti Mozartin tai kenen hyvänsä tekemille lauluille.

Revolver taideteoksena kilpaili ja ehkäpä myös voitti The Beach Boysin ynnä monen muun pop/rock-yhtyeen vuoden 1966 tuotokset. Mozart 25. sinfonioineen taas oli jotain jota vaikkapa samaan aikaan vielä aktiivisesti säveltänyt herra Shostakovich töillään saattoi yrittää laittaa niinsanotusti paremmaksi, mutta onnistuiko Shosta siinä, se on asia jonka aika näyttää tai sitten ei.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin sanottu.

"Jos olet kuullut McCartneyn osittain säveltämän Liverpool-oratorion, ymmärrät ettei Pauli edes ollut oikea säveltäjä, saati historian Mestarien veroinen."

Miten niin osittain? Hän käytti orkestroijaa koska ei itse tunnetusti hallitse nuottikirjoitusta, mutta sen oratorion jokaikinen teema tai melodia on peräisin McCartneyltä.

Ja mitä tulee laulun säveltämiseen, mikä on säveltämisen vaikein osa-alue, ja on sitä siksi koska se on niin helppoa että kukatahansa voi teoriassa sitä tehdä, mutta sen tekeminen niin hyvin kuin Mccartney parhaissa lauluissaan on tehnyt on äärimmäisen vaikeaa ja hyvin harva on siinä onnistunut, ja vielä harvempi on siinä onnistunut niin moneen kertaan kuin mitä McCartney on tehnyt, (jos onnistumista lasketaan vaikkapa singlelistan 1. sijoituksilla).

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sä pöliset? Ongelma beatlesissa ei ole se, että se oli musiikkia pienelle kokoonpanolle, vaan se että klassisen musiikin mestarit ovat sävellyksellisesti ylittäneet heidän saavutuksensa jo teini-ikäisinä. Kuuntele vaikka Mozartin 25 sinfonia ja varsinkin neliosaisen teoksen ääriosat (eka ja vika). Ylivertaista musiikkitaidetta verrattuna Revolveriin. Tai kuuntele Schubertin laulu Erlkönig, sen loistokas kuvaileva ja traaginen musiikki. Koskettavaa laulutaidetta mestarimelodikolta. Tai Mendelssohnin jousioktetti, jossa ilmenee miten jousioktettia voi kauniisti hyödyntää (Eleanor Rigby on tästä selkeästi huonompi esimerkki). Nämä sävellykset on tehty, kun mainitut säveltäjät ovat olleet 17v,18v ja 16v. Samaan eivät kuitenkaan biitlerokkarit yltäneet musiikillaan edes 25v, tai 35v, tai 65v. Jos olet kuullut McCartneyn osittain säveltämän Liverpool-oratorion, ymmärrät ettei Pauli edes ollut oikea säveltäjä, saati historian Mestarien veroinen.

Lue lisää

"Kuuntele vaikka Mozartin 25 sinfonia ja varsinkin neliosaisen teoksen ääriosat (eka ja vika)."

Täytyy myöntää että yllätyin tuosta että Mozart on säveltänyt kokonaisen sinfonian esitettäväksi 2 sähkökitaraa, bassokitara ja rummut kokoonpanolla. Ei siitä Wolfiesta olisi uskonut, varsinkin kun muistaa että sähkökitaroitten ja -basson keksimiseen tuolloin Mozartin aikana oli vielä ainakin semmoset reilustikin yli satavuotta.

Se vaan osaltaan todistaa että kuinka paljon edellä aikaansa Mozart oli. Toivottavasti jostain arkistosta vielä löytyy Mozartin tekemä räppi, ja/tai reggae, niin voitais lailla kieltää kaikki 1850 vuoden jälkeen tehty musiikki, ja sen jälkeen esim singlelistat myynnistä tai striimauksesta voisi olla tämmöstiä:
1. Artisti No 1 - Shubertin Aave M aaria.
2. Artisti No 2 - Shubertin Aave M aaria.
...
19. Artisti No 19 - Shubertin Aave M aaria.
20. Artisti No 20 - Shubertin Aave M aaria.

Olen aina nauttinut tuosta oppperataiteen ylittämättömästä helmestä eli Schubertin Aave M aariasta. Siinä on lauluksi semmonen yliluonnollinen tunnelma ja sen aave M:n melkein näkee kun se laulu soi.

Monikohan tietää että kyseinen aaria perustuu todelliseen aaveeseen, joka ennen aaveksi muuttumista oli mukana tapahtumissa joista kertoo muunmuassa Fritz Langin ohjaama elokuva M - kaupunki etsii murhaajaa. M -kaupunki taas on saanut nimesä siitä että sen asukkaat eivät halunneet käyttää etunimiä joten kaikkia siellä kaupungissa kutsuttiin ämmiksi, mikä taatusti olisi herättänyt närää sen M - kaupungin miesväestössä mikäli he olisivat olleet suomenkielisiä.

Anonyymi kirjoitti:

"katharsiksen..."

Mullakin kerran oli se mutta käynti hammaslääkärissä auttoi.

Karies on hammasmätä jota ei pidä sekoittaa katharsikseen, sielun kuorman kirvoittumiseen ja puhdistumiseen joka on seurasta musiikillisten kokemusten aiheuttamasta minuuden menettämisestä kun äly tunkee tahtomisen ulos tajunnasta ja tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti.

Anonyymi kirjoitti:

Karies on hammasmätä jota ei pidä sekoittaa katharsikseen, sielun kuorman kirvoittumiseen ja puhdistumiseen joka on seurasta musiikillisten kokemusten aiheuttamasta minuuden menettämisestä kun äly tunkee tahtomisen ulos tajunnasta ja tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti.

Lue lisää

Käy sinäkin vaan lääkärissä, saat apua.

Anonyymi kirjoitti:

Käy sinäkin vaan lääkärissä, saat apua.

joo, mun tarttiskin käydä hammaslääkärissä.

Anonyymi kirjoitti:

Käy sinäkin vaan lääkärissä, saat apua.

Niinhän se Schubertkin näköjään sai. Menehtyi lavantautiin. Mutta nerojen musiikki voi saada kuulijassa aikaan korkeimmanasteisia psykofyysisiä tiloja jotka ovat ns. henkistä ravintoa jota me kulltuurinälkäiset kaipaamme.

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän se Schubertkin näköjään sai. Menehtyi lavantautiin. Mutta nerojen musiikki voi saada kuulijassa aikaan korkeimmanasteisia psykofyysisiä tiloja jotka ovat ns. henkistä ravintoa jota me kulltuurinälkäiset kaipaamme.

Lue lisää

Ei lavantautimusiikkia, ei kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Ei lavantautimusiikkia, ei kiitos.

Niinno, ei Schubert tainnut lavantaudin saatuaan juuri säveltääkään enää mitään mitä nyt vietti aikansa winterreisen oikovedosten parissa.

Anonyymi kirjoitti:

Niinno, ei Schubert tainnut lavantaudin saatuaan juuri säveltääkään enää mitään mitä nyt vietti aikansa winterreisen oikovedosten parissa.

Ei enää oikovedosmusiikkiakaan, ei kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Ei enää oikovedosmusiikkiakaan, ei kiitos.

Sitä ne kyllä valitettavasti levyttä yhä uudelleen eikä esmes Tuukkasen, Linnalan, Fordellin, Fougstedtin tai Saikkolan sinfonioita.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä ne kyllä valitettavasti levyttä yhä uudelleen eikä esmes Tuukkasen, Linnalan, Fordellin, Fougstedtin tai Saikkolan sinfonioita.

Klassinen ei säväytä, se on kalkkeutunutta ja kaavoihinsa kangistunutta.
Onneksi on Beatles.

Anonyymi kirjoitti:

Klassinen ei säväytä, se on kalkkeutunutta ja kaavoihinsa kangistunutta.
Onneksi on Beatles.

Klassinenhan juuri on se joka säväyttää jos on säväyttääkseen. Kuuntelin juuri Schubertin 4-kätisen pianofantasian f molli konserttitaltiointina ja se säväytti ja sai tuntemaan syvemmin. Beatlesista ei ole mihinkään. Se on kaavoihinsa kangistunutta, tylsistyttävää ja surkuhupaisaa pikkupoppia.

Anonyymi kirjoitti:

Klassinenhan juuri on se joka säväyttää jos on säväyttääkseen. Kuuntelin juuri Schubertin 4-kätisen pianofantasian f molli konserttitaltiointina ja se säväytti ja sai tuntemaan syvemmin. Beatlesista ei ole mihinkään. Se on kaavoihinsa kangistunutta, tylsistyttävää ja surkuhupaisaa pikkupoppia.

Lue lisää

Kun kerran olet hieman heikossa hapessa heti viikon alussa, suosittelen Beatlesin ekan albumin ekaa kappaletta I Saw Her Standing There. Se alkaa Paul McCartneyn laskiessa 'one two three four!'.
Siitä viikko alkaa muuttumaan myönteisempään suuntaan, koita vaikka.

Anonyymi kirjoitti:

Kun kerran olet hieman heikossa hapessa heti viikon alussa, suosittelen Beatlesin ekan albumin ekaa kappaletta I Saw Her Standing There. Se alkaa Paul McCartneyn laskiessa 'one two three four!'.
Siitä viikko alkaa muuttumaan myönteisempään suuntaan, koita vaikka.

Lue lisää

Beatles on surkeaa rämpytystä kun Schubert kohottaa hurmiollisesti taivaisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Beatles on surkeaa rämpytystä kun Schubert kohottaa hurmiollisesti taivaisiin.

Voi, voi etkö kuunnellutkaan Beatlesia? Olet yhä noin myrtsinä ja allapäin.

Anonyymi kirjoitti:

Voi, voi etkö kuunnellutkaan Beatlesia? Olet yhä noin myrtsinä ja allapäin.

Kuuntelin Verdin mitäänsanomattoman laimean dueton othellosta.

Anonyymi kirjoitti:

Kuuntelin Verdin mitäänsanomattoman laimean dueton othellosta.

Beatlesin musiikki saa myrtsiksi koska siitä puuttuu musiikillinen luovuus

Schubertilta taisi hiukset lähteä kupan seurauksena jos hänestä kertovat filmit ovat totta.

Stravinskyllä on tylsää uusklassismia.

Sibeliuksen musiikki on kovin säyseätä ja flegmaattista frigidiä klassismia kaikessa staattisuudessaan ja lyhyiden triviaalien kolmisävelaiheiden mosaiikissaan.

"Sibeliuksen musiikki on outoa ja yllättävää. Yhdistettynä Aleksis Kiven runoihin kokonaisuus on suomalaisen taiteen parasta antia, josta olen ylpeä."

Totta, esim Sydämeni laulu, on yksi tärähdyttävimmistä lauluista mitä koskaan missään milloinkaan on tehty. Kiven nerokas teksti on kehtolaulu jota äiti tai ehkä isä laulaa kuolleelle lapselleen ennen lapsen hautajaisia. Ja Sibeliuksen musiikki siihen sinänsä hirvittävää aihetta käsittelevään tekstiin on yksiselitteisesti neron työtä.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibeliuksen musiikki on outoa ja yllättävää. Yhdistettynä Aleksis Kiven runoihin kokonaisuus on suomalaisen taiteen parasta antia, josta olen ylpeä."

Totta, esim Sydämeni laulu, on yksi tärähdyttävimmistä lauluista mitä koskaan missään milloinkaan on tehty. Kiven nerokas teksti on kehtolaulu jota äiti tai ehkä isä laulaa kuolleelle lapselleen ennen lapsen hautajaisia. Ja Sibeliuksen musiikki siihen sinänsä hirvittävää aihetta käsittelevään tekstiin on yksiselitteisesti neron työtä.

Lue lisää

Sehän on sitä nyyhkysentimentoa jossa neroudelle ei jää paljon sijaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän on sitä nyyhkysentimentoa jossa neroudelle ei jää paljon sijaa.

"Sehän on sitä nyyhkysentimentoa jossa neroudelle ei jää paljon sijaa."

No tuo on sinun tai sairautesi mielipide asiasta, joka voi olla oikea tai väärä tai jotain siltä väliltä. Sopii antaa esimerkkejä paremmista lauluista joissa aiheena on oman lapsen kuolema.

Anonyymi kirjoitti:

"Sehän on sitä nyyhkysentimentoa jossa neroudelle ei jää paljon sijaa."

No tuo on sinun tai sairautesi mielipide asiasta, joka voi olla oikea tai väärä tai jotain siltä väliltä. Sopii antaa esimerkkejä paremmista lauluista joissa aiheena on oman lapsen kuolema.

Lue lisää

Sairaudella ei ole mielipidettä varsinkaan kun en ole käsittääkseni sen enempää sairas kuin ehkä sinäkään vaan pikemminkin poden siitepölyallergiaa ja olen foobikko ja poden myös jonkinasteista pakko oireista häiriötä joka luokitellaan lieväksi ahdistuneisuushäiriöksi mutta skitsofreenikolle spesifiset vainokuvitelmat puuttuvat kokonaan. Minulla ei myöskään ole kuuloharhoja eikä outoja tuntemuksia kehossa vaan olen aivan täysijärkinen ihminen. Olen tosin saanut läheltä seurata sairaidenkin ihmisten ahdistusta näkymättömien henkiolentojen muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

"Sehän on sitä nyyhkysentimentoa jossa neroudelle ei jää paljon sijaa."

No tuo on sinun tai sairautesi mielipide asiasta, joka voi olla oikea tai väärä tai jotain siltä väliltä. Sopii antaa esimerkkejä paremmista lauluista joissa aiheena on oman lapsen kuolema.

Lue lisää

Ollakseni täysin rehellinen ja totuudenmukainen poden myös 2-tyypin diabetesta ja verenpainetautia.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibeliuksen musiikki on outoa ja yllättävää. Yhdistettynä Aleksis Kiven runoihin kokonaisuus on suomalaisen taiteen parasta antia, josta olen ylpeä."

Totta, esim Sydämeni laulu, on yksi tärähdyttävimmistä lauluista mitä koskaan missään milloinkaan on tehty. Kiven nerokas teksti on kehtolaulu jota äiti tai ehkä isä laulaa kuolleelle lapselleen ennen lapsen hautajaisia. Ja Sibeliuksen musiikki siihen sinänsä hirvittävää aihetta käsittelevään tekstiin on yksiselitteisesti neron työtä.

Lue lisää

Sydämeni laulu on vaikuttava. Kuulin sen aikoinaan joissain televisioiduissa hautajaisissa, olisiko ollut Johannes Virolaisen vai Steen Christensenin ampumien poliisien hautajaisissa, mieskuoron laulamana, ja se oli ihan mykistävän kaunista kuultavaa.

Melodian rakenne tai jokin muu kappaleessa on epäkonventionaalista hyvällä tavalla.

T. se aiempi Sibeliusta kehunut

Beatles on ihan täyttä skeidaa ja kuten tiedät miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, paska on hyvää. tunnen myös monia näkymättömien pikku ukkojen ahdistamia mielisairaita skitsofreenikkoja jotka kuuntelevat mieluummin kevyttä Beatlesia kuin vakavaa klassista taidemusiikkia vaikkei Sibeliuskaan nyt niin erinomainen ole säveltäjänä, pikemminkin päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Beatles on ihan täyttä skeidaa ja kuten tiedät miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, paska on hyvää. tunnen myös monia näkymättömien pikku ukkojen ahdistamia mielisairaita skitsofreenikkoja jotka kuuntelevat mieluummin kevyttä Beatlesia kuin vakavaa klassista taidemusiikkia vaikkei Sibeliuskaan nyt niin erinomainen ole säveltäjänä, pikemminkin päinvastoin.

Lue lisää

Älä ole skitso, liity meihin Beatles musiikin ystäviin.