Aihealueet

Listaukset

    Donna Donatello & avaruusoliot

    Donna Donatello & avaruusoliot

    Timo Similä laittoi jostain syystä eilen illalla kuulokkeet päähänsä ja vetäytyi omaan majesteetilliseen ja korkeaan rauhaasa. Koin itseni jätetyksi, sillä en voinut seurata häntä hänen kokemuspiiriinsä ja sen aistielämyksiin, olla hänen kanssaan. Katselin Timo Similää vaitonaisena ja hyljätyn oloisena lasi kädessäni. Olimme kahden, mutta olin yksin.
    Timo Similä naputteli rytmikkäästi tv-tuolin käsinojaan sormenpäällään. Tunsin olevani ilmaa.

    Mieleeni juolahti, että olin juonut varmaan liikaa valkoviinä, eikä seurani enää ollut muuta kuin rasite. Olin muuttunut suhteellisen siedettävästä kamalaksi, suloisesta naisesta rääväsuiseksi mieheksi tai kaunisjalkaisesta bambista tömisteleväksi norsuksi. Timo similä inhosi norsuja. Yritin asettua vaa’alle seisomaan, mutta en osunut sille oikealla tavalla saadakseni tuomion. Viinilasista katkesi jalka ottaessani tukea seinästä, ja kämmeneeni tuli haava. Huusin apua, mutta kukaan ei kuullut. Vuosin verta lattialla kasassa ja katselin kämmentäni kuin ennustajaeukko toisen ihmisen omaa.

    Heräsin hämärään. Talo oli valoton ja eloton, kasvit kuolleet ja jääkaapin ovi auki. Lattialla oli menneiden ihmisten luolamaalauksia. He olivat uskaltautuneet lepattavien soihtujensa kanssa maailmojen uumeniin väreineen ja ajatuksineen ja painaneet kätensä seinille toinen toisensa jälkeen jättäen jälkensä aikaan.

    Sekavien muistikuvien jälkeen huomasin olevani pihamaalla. Seisoin paljain jaloin nurmikolla ja katselin yötaivaalle. Kestin siinä hetken, mutta kaaduin lopulta selälleni. Inhimillisen, mutta ohimenevän kärsimyksen jälkeen näin jälleen tutut tähtikuviot ylläni. Ei pilven pilveä tiellä. Kuviot olivat kaikkea muuta kuin ikuisia, ja näin niiden hiljalleen muuttuvan ja menettävän eilisensä ja kurkottavan tulevaan, uusiin kuvioihin toisille ihmisille, jotka yöllä ylös katsoisivat kenties samanlaisin ajatuksin kuin minä. Näitä kuvioita ei nähnyt, jos makasi sisällä jossain katon alla tai luolan uumenissa. Oli tultava ulos kylmään maailmaan, jotta näkisi.

    Ylähuuleni vuosi verta. Se oli turvonnut ja arka. En koskenut siihen edes kieleni kärjellä.

    (naurua)

    21

    52

      Vastaukset

      • Kauhea siivoominen, mutta kun on siivottu niin voi taas kirjoitella jotain soopaa.

        (reps)

      • Donna Donatellon & Timo Similän arin ja vaietuin kipukohta on luultavasti Donna Donatellon puheliaisuus. Donna Donatello kyllä ymmärtää, että Timo Similä haluaisi kenties joskus viettää aikaa itsensä ja "poikien" kanssa, mutta tätä tällaista on Donna Donatellon vaikea hyväksyä, sillä hän kokee olevansa osa Timo Similää - kuin ylimääräinen raaja tai jokin sydämen muotoinen sisäelin. Ilman Timo Similää Donna Donatelloa ei ole. Timo Similä omistaa Donna Donatellon, ja tämä seuraa miestään vaikka helvettiin - ja tarvittaessa kulkee sinne vaikka edellä.

        Tässä on kaikki katastrofin ainekset.

        (hirn)

        • Dialogi

          - Hei, mafialutka! Ei mitään makaronia sitten päivälliseksi.

          - Kävisikö pestopasta?

          - Onko se makaronia?

          - Pastaa.

          - Paskaa? En minä mitään paskaa syö, tollo.

          - Jos laittaisin kanaa?

          - Nyt teet niin että laitat nakit ja muusin pöytään. Onko selvä? Ja kaljaa kanssa.

          (hirn)


        • Funeau kirjoitti:

          Dialogi

          - Hei, mafialutka! Ei mitään makaronia sitten päivälliseksi.

          - Kävisikö pestopasta?

          - Onko se makaronia?

          - Pastaa.

          - Paskaa? En minä mitään paskaa syö, tollo.

          - Jos laittaisin kanaa?

          - Nyt teet niin että laitat nakit ja muusin pöytään. Onko selvä? Ja kaljaa kanssa.

          (hirn)

          Donna Donatello on jollain tasolla joko tullut oppineeksi tai sitten saanut synnyinlahjaksi kyvyn nähdä ihmisen piilotettu tuska niin että hän joutuu vastentahtoisesti sisään sen lohduttomaan maailmaan. Donna kuin temmattaisiin outoihin painajaisiin ja kauhuihin niiltä aloilta, jossa sattuu kulloinkin seisomaan tai istumaan.

          Mutta omilta kasvoilta hän ei näe mitään.

          Kun Donna Donatello katsoo peiliin, siellä ei ole mitään.

          - Tässä ei ole tarpeeksi suolaa, Timo Similä kiroaa.

          (hihitystä)


        • Funeau kirjoitti:

          Donna Donatello on jollain tasolla joko tullut oppineeksi tai sitten saanut synnyinlahjaksi kyvyn nähdä ihmisen piilotettu tuska niin että hän joutuu vastentahtoisesti sisään sen lohduttomaan maailmaan. Donna kuin temmattaisiin outoihin painajaisiin ja kauhuihin niiltä aloilta, jossa sattuu kulloinkin seisomaan tai istumaan.

          Mutta omilta kasvoilta hän ei näe mitään.

          Kun Donna Donatello katsoo peiliin, siellä ei ole mitään.

          - Tässä ei ole tarpeeksi suolaa, Timo Similä kiroaa.

          (hihitystä)

          Kun Timo Similä on syönyt, hän nousee pöydästä, röyhtäisee ja paukauttaa Donna Donatelloa takamukselle avokämmenellä. Sitten Timo Similä lähtee kunnantalolle keskustelemaan toisten miesten kanssa politiikasta.

          Donna Donatello tiskaa poikkeuksetta käsin Timo Similän lautasen ja ruokailuvälineet - syötyään itse Timo Similältä jääneet tähteet.

          Hänelläkin on toisinaan nälkä.

          hirn)


        • Funeau kirjoitti:

          Kun Timo Similä on syönyt, hän nousee pöydästä, röyhtäisee ja paukauttaa Donna Donatelloa takamukselle avokämmenellä. Sitten Timo Similä lähtee kunnantalolle keskustelemaan toisten miesten kanssa politiikasta.

          Donna Donatello tiskaa poikkeuksetta käsin Timo Similän lautasen ja ruokailuvälineet - syötyään itse Timo Similältä jääneet tähteet.

          Hänelläkin on toisinaan nälkä.

          hirn)

          Osa II

          Uskonto

          Eräänä pyykkipäivänä Jumala keskusteli Donna Donatellon kanssa, koska hän istui pyykkikorin päällä ja itki. Pesukone mylläsi elämän rekvisiittaa edessä ja pyöri kuin planetaario silmissä. Äkkiä ääni Donna Donatellon päässä sanoi näin:

          - Donna.

          Donna Donatello nytkähti ylös vaimeasta lohduttomuudestaan ja vilkuili hämmästyneenä ympärilleen. Joku oli puhunut, mutta paikalla ei ollut ketään muuta kuin Donna Donatello. Timo Similä oli kalassa "poikien" kanssa eikä talossa ollut ketään muuta kuin hän. Ystäviä Donna Donatellolla ei juuri ollut, koska hän ei ensinnäkään osannut paikallista kieltä, eikä varsinkaan sitä tärkeintä toista komatta vierasta.

          Pesukone humisi ja Donna Donatello luuli kuulleensa harhoja. Hän nousi ylös pyykkikorilta ja oli aikeissa lähteä pesuhuoneesta, kun ääni puhui jälleen.

          - Donna, se sanoi.

          (kikatusta)


        • Funeau kirjoitti:

          Osa II

          Uskonto

          Eräänä pyykkipäivänä Jumala keskusteli Donna Donatellon kanssa, koska hän istui pyykkikorin päällä ja itki. Pesukone mylläsi elämän rekvisiittaa edessä ja pyöri kuin planetaario silmissä. Äkkiä ääni Donna Donatellon päässä sanoi näin:

          - Donna.

          Donna Donatello nytkähti ylös vaimeasta lohduttomuudestaan ja vilkuili hämmästyneenä ympärilleen. Joku oli puhunut, mutta paikalla ei ollut ketään muuta kuin Donna Donatello. Timo Similä oli kalassa "poikien" kanssa eikä talossa ollut ketään muuta kuin hän. Ystäviä Donna Donatellolla ei juuri ollut, koska hän ei ensinnäkään osannut paikallista kieltä, eikä varsinkaan sitä tärkeintä toista komatta vierasta.

          Pesukone humisi ja Donna Donatello luuli kuulleensa harhoja. Hän nousi ylös pyykkikorilta ja oli aikeissa lähteä pesuhuoneesta, kun ääni puhui jälleen.

          - Donna, se sanoi.

          (kikatusta)

          Mjoo

          Tärkein toinen kolmas kieli on varmaan tässä tapauksessa englanti, mutta asia on esitetty tässä erittäin hassusti, ellei omituisesti.

          (hirn)


        • Funeau kirjoitti:

          Mjoo

          Tärkein toinen kolmas kieli on varmaan tässä tapauksessa englanti, mutta asia on esitetty tässä erittäin hassusti, ellei omituisesti.

          (hirn)

          Selvennän asiaa

          Jos Donna Donatellon äidinkieli on Italia, eikä hän osaa muita kieliä, hän Suomeen muuttaessaan saa oletuskielikseen sekä Suomen että Ruotsin. Eli Donna Donatellolla on silloin kielitilanne se että hänellä on edessään kaksi vierasta kotikieltä ja komas ja tärkein linkki ymmärrykseen, englanti, puuttuu ymmärtääkseen edes jotain siitä mitä ympärillä tapahtuu.

          Eli toista kolmatta ei tässä tapauksessa tarkoita sitä että kahdessa olisi kolme, vaan sitä että niitä todellakin on kahdessa kolme... siis niitä kieliä.

          tms.

          (reps)


        • Funeau kirjoitti:

          Selvennän asiaa

          Jos Donna Donatellon äidinkieli on Italia, eikä hän osaa muita kieliä, hän Suomeen muuttaessaan saa oletuskielikseen sekä Suomen että Ruotsin. Eli Donna Donatellolla on silloin kielitilanne se että hänellä on edessään kaksi vierasta kotikieltä ja komas ja tärkein linkki ymmärrykseen, englanti, puuttuu ymmärtääkseen edes jotain siitä mitä ympärillä tapahtuu.

          Eli toista kolmatta ei tässä tapauksessa tarkoita sitä että kahdessa olisi kolme, vaan sitä että niitä todellakin on kahdessa kolme... siis niitä kieliä.

          tms.

          (reps)

          Niin

          Ajatelkaa kuinka helppoa jumalilla on?

          Ihmiset saa repiä siitä.

          (reps)


        • Funeau kirjoitti:

          Niin

          Ajatelkaa kuinka helppoa jumalilla on?

          Ihmiset saa repiä siitä.

          (reps)

          Mikä tärkeintä tässä keskustelussa Jumalan kanssa on se että Donna Donatello tietää mitä kieltä Jumala puhuu.

          Jos ihminen tai Jumala puhuu jotain, hänen puheestaan voi päätellä mitä kieltä se on. Vaikka sanottu sana olisi niinkin yksinkertainen ja simppeli kuin Donna, niin sanan ääntäminen paljastaa sen lähteen.

          Jumala on italialainen, ei esimerkiksi britti tai turkmenistanilainen.

          (hihitystä)


        • Funeau kirjoitti:

          Mikä tärkeintä tässä keskustelussa Jumalan kanssa on se että Donna Donatello tietää mitä kieltä Jumala puhuu.

          Jos ihminen tai Jumala puhuu jotain, hänen puheestaan voi päätellä mitä kieltä se on. Vaikka sanottu sana olisi niinkin yksinkertainen ja simppeli kuin Donna, niin sanan ääntäminen paljastaa sen lähteen.

          Jumala on italialainen, ei esimerkiksi britti tai turkmenistanilainen.

          (hihitystä)

          Samaan aikaan Timo Similä pöristelee pihaa traktorilla. Donna katselee ikkunasta raamikkaan miehensä paluuta kotitiluksilleen. Timo Similä loikkaa alas traktorista kuin kissapeto ja jää katselmaan hankintaansa nyrkit ylpeydestä lanteilla ja leuka korkealla. Hän kokeilee vähän sieltä ja katsahtaa vähän tuonne, sitten kiertää koko traktorin ympäri saappaat lompsuen ja ylpeyttä ja omistamisen riemua puhkuen.

          Sinä päivänä Donna Donatello kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen lauseensa päiväkirjaansa:

          Timo tuli kotiin. On kaunis päivä.

          (pisteen hän unohti perään laittaa, mutta laitoin sen tähän nyt ihan syystä)

          (kikatusta)


        • Funeau kirjoitti:

          Samaan aikaan Timo Similä pöristelee pihaa traktorilla. Donna katselee ikkunasta raamikkaan miehensä paluuta kotitiluksilleen. Timo Similä loikkaa alas traktorista kuin kissapeto ja jää katselmaan hankintaansa nyrkit ylpeydestä lanteilla ja leuka korkealla. Hän kokeilee vähän sieltä ja katsahtaa vähän tuonne, sitten kiertää koko traktorin ympäri saappaat lompsuen ja ylpeyttä ja omistamisen riemua puhkuen.

          Sinä päivänä Donna Donatello kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen lauseensa päiväkirjaansa:

          Timo tuli kotiin. On kaunis päivä.

          (pisteen hän unohti perään laittaa, mutta laitoin sen tähän nyt ihan syystä)

          (kikatusta)

          Donna Donatello ei ollut mielestään sujut Itallian kanssa. Etelän köyhyys, kurjuus ja katkeruus oli ollut liikaa hänelle, niin kuin myös monelle muulle. Donna Donatello ei koskaan puhut mitään lapsuudestaan, nuoruudestaan tai kotioloistaan. Ei sanaakaan. Tyypillisiin naisten uteluihin Donna Donatello vastaili miten taisi, sillä hänellä oli hyvä mielikuvitus ja hän tunsi valhdellessaan olevansa parhaimmillaan. Hän pursusi ideoita ja ykstyiskohtia, sillä todellisuus, mistä tämä kaikki versoi, oli varsin vaatimaton ja yksinkertainen. Lisäksi sitä huonetta väritti läpitunkeva pahuus, ja avuttomuus sen edessä. Sanaakaan Donna Donatello ei ollut siitä sanonut kenellekään. Hän oli naisena vaiti kuin muuri. Mutta kuinka ollakaan, värikkäät tarinat ottivat tuulta ja äkkiä hän oli kaikella tavalla mielenkiintoinen nainen, ihminen ja persoona. Donna huomasi äkkiä elävänsä ja olevansa olemassa.

          - Hei, makarooni! Tee pitsaa tänään, mutta älä laita siihen mitään omituista.

          Sitten Timo Similä luetteli mitä pitsaan ei saanut laittaa. Lista tuntui olevan loputon. Donna Donatellon mielestä jäljelle jäi vain perunat ja omenat.

          (naurua)


        • Funeau kirjoitti:

          Donna Donatello ei ollut mielestään sujut Itallian kanssa. Etelän köyhyys, kurjuus ja katkeruus oli ollut liikaa hänelle, niin kuin myös monelle muulle. Donna Donatello ei koskaan puhut mitään lapsuudestaan, nuoruudestaan tai kotioloistaan. Ei sanaakaan. Tyypillisiin naisten uteluihin Donna Donatello vastaili miten taisi, sillä hänellä oli hyvä mielikuvitus ja hän tunsi valhdellessaan olevansa parhaimmillaan. Hän pursusi ideoita ja ykstyiskohtia, sillä todellisuus, mistä tämä kaikki versoi, oli varsin vaatimaton ja yksinkertainen. Lisäksi sitä huonetta väritti läpitunkeva pahuus, ja avuttomuus sen edessä. Sanaakaan Donna Donatello ei ollut siitä sanonut kenellekään. Hän oli naisena vaiti kuin muuri. Mutta kuinka ollakaan, värikkäät tarinat ottivat tuulta ja äkkiä hän oli kaikella tavalla mielenkiintoinen nainen, ihminen ja persoona. Donna huomasi äkkiä elävänsä ja olevansa olemassa.

          - Hei, makarooni! Tee pitsaa tänään, mutta älä laita siihen mitään omituista.

          Sitten Timo Similä luetteli mitä pitsaan ei saanut laittaa. Lista tuntui olevan loputon. Donna Donatellon mielestä jäljelle jäi vain perunat ja omenat.

          (naurua)

          Dialogi

          - Lähdettäisiinkö kaupunkiin? Donna Donatello kysyi eräänä päivänä Timo Similältä.

          - Kaupunkiin? Miksi?

          - Ihan vain huvin vuoksi.

          - Maaseudulla ei ole varaa huveille. Täällä paiskotaan töitä ja eletään kovaa mutta rehellistä elämää. Jos haluan huvitella, menen saunalle vedän perskännit. Onko selvä.

          - Ajattelin vain...

          - Eivät naiset osaa ajatella. Nainen on tehty miehen kylkiluusta, tollo. Ei kylkiluilla ole aivoja.

          - Tosiaan...

          (hirn)


        • Funeau kirjoitti:

          Dialogi

          - Lähdettäisiinkö kaupunkiin? Donna Donatello kysyi eräänä päivänä Timo Similältä.

          - Kaupunkiin? Miksi?

          - Ihan vain huvin vuoksi.

          - Maaseudulla ei ole varaa huveille. Täällä paiskotaan töitä ja eletään kovaa mutta rehellistä elämää. Jos haluan huvitella, menen saunalle vedän perskännit. Onko selvä.

          - Ajattelin vain...

          - Eivät naiset osaa ajatella. Nainen on tehty miehen kylkiluusta, tollo. Ei kylkiluilla ole aivoja.

          - Tosiaan...

          (hirn)

          Eräänä päivän kutenkin sattui niin että Donna Donatello pääsi kaupunkiin. Hän rakasti kaupunkeja, ihmisiä, vilinää ja värejä. Liike ja kuhina oli huumaavaa. Hän vain seisoi aloillaan kadulla kuin turisti ja imi itseensä energiaa, jota oli loputtomasti. Jos tätä aikaa nyt muistelee, niin tämä kaupunki oli pieni kylän tapainen, jossa tuskin oli mitään liikettä, mutta silloin Donna Donatello oli aivan haltioissaan. Hän halusi syleillä kaikkia ja hymyillä kaikille ja puhua kaikesta kaikkien kanssa, mutta hän ei uskaltanut. Ihmiset katselivat häntä kummallisesti ja pitkään. Hän tajusi ettei sopinut kuvioon. Hän todellakin oli kaikille kaupunkilaisille turisti.

          Donna Donatello haki itselleen kaupungin kartan ja ryhtyi turistiksi. Seikkailu saattoi alkaa. Kun italialainen nainen kävelee pikkukaupungissa kartta kädessään eksyneen näköisenä, suhtautuminen häneen muuttuu kuin taikaiskusta.

          Tie avautui, ei sulkeutunut Donna Donatellon edessä.

          (naurua)


        • Funeau kirjoitti:

          Eräänä päivän kutenkin sattui niin että Donna Donatello pääsi kaupunkiin. Hän rakasti kaupunkeja, ihmisiä, vilinää ja värejä. Liike ja kuhina oli huumaavaa. Hän vain seisoi aloillaan kadulla kuin turisti ja imi itseensä energiaa, jota oli loputtomasti. Jos tätä aikaa nyt muistelee, niin tämä kaupunki oli pieni kylän tapainen, jossa tuskin oli mitään liikettä, mutta silloin Donna Donatello oli aivan haltioissaan. Hän halusi syleillä kaikkia ja hymyillä kaikille ja puhua kaikesta kaikkien kanssa, mutta hän ei uskaltanut. Ihmiset katselivat häntä kummallisesti ja pitkään. Hän tajusi ettei sopinut kuvioon. Hän todellakin oli kaikille kaupunkilaisille turisti.

          Donna Donatello haki itselleen kaupungin kartan ja ryhtyi turistiksi. Seikkailu saattoi alkaa. Kun italialainen nainen kävelee pikkukaupungissa kartta kädessään eksyneen näköisenä, suhtautuminen häneen muuttuu kuin taikaiskusta.

          Tie avautui, ei sulkeutunut Donna Donatellon edessä.

          (naurua)

          Mjoo

          Mä olen alkanut epäillä ettei niitä avaruusolentoja edes ilmesty tähän tekstiin.

          Tämä on menossa aivan toiseen suuntaan.

          (hihitystä)


        • Funeau kirjoitti:

          Mjoo

          Mä olen alkanut epäillä ettei niitä avaruusolentoja edes ilmesty tähän tekstiin.

          Tämä on menossa aivan toiseen suuntaan.

          (hihitystä)

          Mjaa

          Mutta jos oikein suurennuslasilla tai monokkelilla tarkastelee, niin niitä saattaa tässä tekstissä vilistä.

          Siis saattaa.

          (reps)


        • Funeau kirjoitti:

          Eräänä päivän kutenkin sattui niin että Donna Donatello pääsi kaupunkiin. Hän rakasti kaupunkeja, ihmisiä, vilinää ja värejä. Liike ja kuhina oli huumaavaa. Hän vain seisoi aloillaan kadulla kuin turisti ja imi itseensä energiaa, jota oli loputtomasti. Jos tätä aikaa nyt muistelee, niin tämä kaupunki oli pieni kylän tapainen, jossa tuskin oli mitään liikettä, mutta silloin Donna Donatello oli aivan haltioissaan. Hän halusi syleillä kaikkia ja hymyillä kaikille ja puhua kaikesta kaikkien kanssa, mutta hän ei uskaltanut. Ihmiset katselivat häntä kummallisesti ja pitkään. Hän tajusi ettei sopinut kuvioon. Hän todellakin oli kaikille kaupunkilaisille turisti.

          Donna Donatello haki itselleen kaupungin kartan ja ryhtyi turistiksi. Seikkailu saattoi alkaa. Kun italialainen nainen kävelee pikkukaupungissa kartta kädessään eksyneen näköisenä, suhtautuminen häneen muuttuu kuin taikaiskusta.

          Tie avautui, ei sulkeutunut Donna Donatellon edessä.

          (naurua)

          Muistatko kiivenneesi tiilikatolle?

          Mihin nakkasit ne tiskatut lautaset.


        • Funeau kirjoitti:

          Mjoo

          Mä olen alkanut epäillä ettei niitä avaruusolentoja edes ilmesty tähän tekstiin.

          Tämä on menossa aivan toiseen suuntaan.

          (hihitystä)

          Avaruusoliot aiheuttaa tajunnan hämärtymitä. Välillä ol voinut muistikin mennä.


        • Funeau kirjoitti:

          Eräänä päivän kutenkin sattui niin että Donna Donatello pääsi kaupunkiin. Hän rakasti kaupunkeja, ihmisiä, vilinää ja värejä. Liike ja kuhina oli huumaavaa. Hän vain seisoi aloillaan kadulla kuin turisti ja imi itseensä energiaa, jota oli loputtomasti. Jos tätä aikaa nyt muistelee, niin tämä kaupunki oli pieni kylän tapainen, jossa tuskin oli mitään liikettä, mutta silloin Donna Donatello oli aivan haltioissaan. Hän halusi syleillä kaikkia ja hymyillä kaikille ja puhua kaikesta kaikkien kanssa, mutta hän ei uskaltanut. Ihmiset katselivat häntä kummallisesti ja pitkään. Hän tajusi ettei sopinut kuvioon. Hän todellakin oli kaikille kaupunkilaisille turisti.

          Donna Donatello haki itselleen kaupungin kartan ja ryhtyi turistiksi. Seikkailu saattoi alkaa. Kun italialainen nainen kävelee pikkukaupungissa kartta kädessään eksyneen näköisenä, suhtautuminen häneen muuttuu kuin taikaiskusta.

          Tie avautui, ei sulkeutunut Donna Donatellon edessä.

          (naurua)

          Käväisin tuossa aamupaskalla ja ajattelin siinä istuksiessani kiteyttää tämän keissin muutamaan sanaan.

          Donnan sisimmässä ei näillä näkymin ole juuri minkäänlaista omanarvontunnetta. Rähjäisten kujien neulameressä ja liimankäryssä ja ihmisten kappaleissa lapsuutensa viettänyt lapsi pitää itseään ei juuri minään. Hänellä ei ole omasta mielestään mitään muuta arvoa kuin oma nokkeluutensa ja nopeutensa. Millään muulla ei oikeastaan ole väliä kuin ystävillä, jotka kaikki voivat huomenna olla jo poissa. Lapsi muistuttaa enemmän jonkinlaista eläintä kuin ihmislasta, niin kuin me ihmislapsen ja eläimen ymmärrämme.

          Sellaista on Donna Donatellon kotona.

          Timo Similä ei ollut koskaan kysynyt Donna Donatellolta oikein yhtään mitään. Udellut. Donna Donatello itse älysi tämän erittäin myöhään, ehkä liian myöhään, sillä hän ei tuntunut vieläkään olevan kokonainen ihminen, jossa on syvyyttä, vaan osittain jonkinlainen pinnallinen eläin, joka vain selviytyy päivästä toiseen pelkästään kokemustensa ja vaistojensa varassa, eikä ollut millään tavalla ihmisenä kiinnostunut itsestään, tästä ainoasta kodistaan maanpäällä.

          (hihitystä)


        • Funeau kirjoitti:

          Käväisin tuossa aamupaskalla ja ajattelin siinä istuksiessani kiteyttää tämän keissin muutamaan sanaan.

          Donnan sisimmässä ei näillä näkymin ole juuri minkäänlaista omanarvontunnetta. Rähjäisten kujien neulameressä ja liimankäryssä ja ihmisten kappaleissa lapsuutensa viettänyt lapsi pitää itseään ei juuri minään. Hänellä ei ole omasta mielestään mitään muuta arvoa kuin oma nokkeluutensa ja nopeutensa. Millään muulla ei oikeastaan ole väliä kuin ystävillä, jotka kaikki voivat huomenna olla jo poissa. Lapsi muistuttaa enemmän jonkinlaista eläintä kuin ihmislasta, niin kuin me ihmislapsen ja eläimen ymmärrämme.

          Sellaista on Donna Donatellon kotona.

          Timo Similä ei ollut koskaan kysynyt Donna Donatellolta oikein yhtään mitään. Udellut. Donna Donatello itse älysi tämän erittäin myöhään, ehkä liian myöhään, sillä hän ei tuntunut vieläkään olevan kokonainen ihminen, jossa on syvyyttä, vaan osittain jonkinlainen pinnallinen eläin, joka vain selviytyy päivästä toiseen pelkästään kokemustensa ja vaistojensa varassa, eikä ollut millään tavalla ihmisenä kiinnostunut itsestään, tästä ainoasta kodistaan maanpäällä.

          (hihitystä)

          Mutta

          Sana mutta on hieno, ja käytän sitä usein. Mutta avaa sanana toisenlaisen näkökulman tähän ahdistavaan näkymään, sillä Donna Donatellolla on kieltämättä ulkonäköä. Hän on taivaallisen kaunis (ehkä), mutta sisin on mitä on.

          Tämä ulkonäkö, italialaisuus ja pakollinen "eksotiikka" tulevat silmille ensin. Vasta kauan tämän jälkeen saattaa jossain vilahtaa hetken Donna Donatello.

          (hirn)


        • Funeau kirjoitti:

          Mutta

          Sana mutta on hieno, ja käytän sitä usein. Mutta avaa sanana toisenlaisen näkökulman tähän ahdistavaan näkymään, sillä Donna Donatellolla on kieltämättä ulkonäköä. Hän on taivaallisen kaunis (ehkä), mutta sisin on mitä on.

          Tämä ulkonäkö, italialaisuus ja pakollinen "eksotiikka" tulevat silmille ensin. Vasta kauan tämän jälkeen saattaa jossain vilahtaa hetken Donna Donatello.

          (hirn)

          Pikkukaupunkiin oli laskeutunut UFO.

          Paikalle saapui kaikki "kynnelle kykenevät".

          Kynnelle kynenemättömät jäivät kotiin katselemaan televisiota.

          (reps)


      suomi24-logo

      Osallistu keskusteluun

      Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

      Luetuimmat keskustelut

      1. Käsienpesu yhtä lähes tyhjän kanssa - Koronavirus leviää ilman välityksellä

        Kymmenet kirkossa käyneet saivat koronatartunnan Saksassa https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006517138.html "Yli 40 ihmistä on saanut koronavirustartu
        Maailman menoa
        252
        11527
      2. Millä oikeudella presidenttin Niinistö tenttasi pääministeriä ja eduskunnan puhemiestä eilen tv:ssä?

        Ei presidentti ole pääministerin esimies eikä eduskunnan puhemiehen esimies. Kummallinen tilaisuus. Yrittikö nöyryyttää Marinia ja Vanhasta?
        Maailman menoa
        294
        6503
      3. Martina manipuloi

        Martina taas manipuloi hän on suuri teeskentelijä rooli vaihdetaan lennosta. Ensin suuri uhri nyt on tarve tuoda esille että on jotain onnellista me
        Kotimaiset julkkisjuorut
        82
        1197
      4. Sofia oli astiaostoksilla

        Vähänkö söpöä, kun oli ihastelemassa astioita kaupassa. Minusta hän on niin symppis ja luulisin, että osaa iloita monista asioista aidosti. Onhan Bam
        69
        1004