Parhaat suomalaiset säveltäjät

"Sibelius oli tuottelias mutta heikko sinfonikko musiikillisella substanssilla mitattuna."

Tuosta esiintyy eriäviä käsityksiä enempi kuin samaa mieltä olevia. Kuten vaikkapa tämä lista osoittaa:
https://artrock2006.blogspot.com/2020/01/classical-music-enthusiasts-favourite.html

Tosin lista jossa Tsaikovski on vasta sijalla 12, on sinänsä hiukka arveluttava, ja Sibeliuksenkin sijoitus olisi kuulunut olla vähintään 4:s tai mieluummin vielä korkeampi. Myös Bizetin sijoitus 64 on naurettava. Kyllä Karmee-oopperan säveltäjän paikka tulisi olla paljon ylempänä,

Sibeliuksen lisäksi listalla on ainakin 2 muuta iflandialaista sijoilla yli 90 = saaneet yhden maininnan joltain snobilta.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibelius oli tuottelias mutta heikko sinfonikko musiikillisella substanssilla mitattuna."

Tuosta esiintyy eriäviä käsityksiä enempi kuin samaa mieltä olevia. Kuten vaikkapa tämä lista osoittaa:
https://artrock2006.blogspot.com/2020/01/classical-music-enthusiasts-favourite.html

Tosin lista jossa Tsaikovski on vasta sijalla 12, on sinänsä hiukka arveluttava, ja Sibeliuksenkin sijoitus olisi kuulunut olla vähintään 4:s tai mieluummin vielä korkeampi. Myös Bizetin sijoitus 64 on naurettava. Kyllä Karmee-oopperan säveltäjän paikka tulisi olla paljon ylempänä,

Sibeliuksen lisäksi listalla on ainakin 2 muuta iflandialaista sijoilla yli 90 = saaneet yhden maininnan joltain snobilta.

Lue lisää

On ilmeistä että Sibeliuksen sinfonioista puuttuu emotionaalista syvyyttä ja kosketuspintaa jota Melartinilla puolestaan löytyy riittämiin ja siksi hänen sinfoniansa edustavatkin korkeampaa laatutasoa kuin Sibeliuksen frigidi ja anakronistinen klassismi lyhyine kolmisävelaiheineen.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibelius oli tuottelias mutta heikko sinfonikko musiikillisella substanssilla mitattuna."

Tuosta esiintyy eriäviä käsityksiä enempi kuin samaa mieltä olevia. Kuten vaikkapa tämä lista osoittaa:
https://artrock2006.blogspot.com/2020/01/classical-music-enthusiasts-favourite.html

Tosin lista jossa Tsaikovski on vasta sijalla 12, on sinänsä hiukka arveluttava, ja Sibeliuksenkin sijoitus olisi kuulunut olla vähintään 4:s tai mieluummin vielä korkeampi. Myös Bizetin sijoitus 64 on naurettava. Kyllä Karmee-oopperan säveltäjän paikka tulisi olla paljon ylempänä,

Sibeliuksen lisäksi listalla on ainakin 2 muuta iflandialaista sijoilla yli 90 = saaneet yhden maininnan joltain snobilta.

Lue lisää

Sibeliuksen sijoitus listalla ei tulisi olla 1000:tta korkeampi kun lasketaan mukaan monta etevämpää suomalaissäveltäjääkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibelius oli tuottelias mutta heikko sinfonikko musiikillisella substanssilla mitattuna."

Tuosta esiintyy eriäviä käsityksiä enempi kuin samaa mieltä olevia. Kuten vaikkapa tämä lista osoittaa:
https://artrock2006.blogspot.com/2020/01/classical-music-enthusiasts-favourite.html

Tosin lista jossa Tsaikovski on vasta sijalla 12, on sinänsä hiukka arveluttava, ja Sibeliuksenkin sijoitus olisi kuulunut olla vähintään 4:s tai mieluummin vielä korkeampi. Myös Bizetin sijoitus 64 on naurettava. Kyllä Karmee-oopperan säveltäjän paikka tulisi olla paljon ylempänä,

Sibeliuksen lisäksi listalla on ainakin 2 muuta iflandialaista sijoilla yli 90 = saaneet yhden maininnan joltain snobilta.

Lue lisää

Bizet`n sijoitus on minusta aivan oikein mutta Sibeliuksen naurettavan korkea.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibelius oli tuottelias mutta heikko sinfonikko musiikillisella substanssilla mitattuna."

Tuosta esiintyy eriäviä käsityksiä enempi kuin samaa mieltä olevia. Kuten vaikkapa tämä lista osoittaa:
https://artrock2006.blogspot.com/2020/01/classical-music-enthusiasts-favourite.html

Tosin lista jossa Tsaikovski on vasta sijalla 12, on sinänsä hiukka arveluttava, ja Sibeliuksenkin sijoitus olisi kuulunut olla vähintään 4:s tai mieluummin vielä korkeampi. Myös Bizetin sijoitus 64 on naurettava. Kyllä Karmee-oopperan säveltäjän paikka tulisi olla paljon ylempänä,

Sibeliuksen lisäksi listalla on ainakin 2 muuta iflandialaista sijoilla yli 90 = saaneet yhden maininnan joltain snobilta.

Lue lisää

Sibelius on liian heikko säveltäjä ollakseen sijoitukseltaan niinkin korkea kuin neljäs.

"Melartin, A Merikanto, Raitio, Ranta, Tuukkanen, Pylkkänen, Launis, Fougstedt, Madetoja, Aaltonen, Leiviskä, Karjalainen, Saikkola, Ringbom, Furuhjelm, Klami, Linko, Krohn, Härkönen, Fordell jne."

Mihis unohtui listalta Aulis Sällinen, hänellä sentään on näyttönä megahitti "Katupoikien laulu". Sitäpaitsi Sällisen Kamarimusiikkia III on teos josta on esiintynyt joitain ihailevia kannanottoja kansainvälisillä klasari-snobi-foorumeilla.

Ja entäs Rautavaaran veljekset E-J ja Tapsa, Isoisän olkihattu on hieno laulu ja Sininen uni vielä hienompi.

Ja ehkäpä myös nimet Aho ja Kokkonen tulisi tässä yhteydessä muistaa, heiltä kummaltakin on jopa useita teoksia levytetty, ja vahvistamaton huhu niistä levytyksistä kiertää että niitä joku muukin kuin kirjastot ja sukulaiset olisi joskus ostanut.

Anonyymi kirjoitti:

"Melartin, A Merikanto, Raitio, Ranta, Tuukkanen, Pylkkänen, Launis, Fougstedt, Madetoja, Aaltonen, Leiviskä, Karjalainen, Saikkola, Ringbom, Furuhjelm, Klami, Linko, Krohn, Härkönen, Fordell jne."

Mihis unohtui listalta Aulis Sällinen, hänellä sentään on näyttönä megahitti "Katupoikien laulu". Sitäpaitsi Sällisen Kamarimusiikkia III on teos josta on esiintynyt joitain ihailevia kannanottoja kansainvälisillä klasari-snobi-foorumeilla.

Ja entäs Rautavaaran veljekset E-J ja Tapsa, Isoisän olkihattu on hieno laulu ja Sininen uni vielä hienompi.

Ja ehkäpä myös nimet Aho ja Kokkonen tulisi tässä yhteydessä muistaa, heiltä kummaltakin on jopa useita teoksia levytetty, ja vahvistamaton huhu niistä levytyksistä kiertää että niitä joku muukin kuin kirjastot ja sukulaiset olisi joskus ostanut.

Lue lisää

Kokkonen onkin hieno säveltäjä kuten myös Sonninen ja PH Nordgren jotka unohdin listalta.

Anonyymi kirjoitti:

Kokkonen onkin hieno säveltäjä kuten myös Sonninen ja PH Nordgren jotka unohdin listalta.

Kyseiset prkleet ovat säveltäneet useita merkittäviä sinfonioita joita harvemmin radiossakaan kuulee. Sibelius nyt on aivan turha kuuluisuus, kitchiä koko miehen musiikki. Ei tietoakaan metafyysisistä syvyyksistä. Linnalan ja Ikosen unohdin myös.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseiset prkleet ovat säveltäneet useita merkittäviä sinfonioita joita harvemmin radiossakaan kuulee. Sibelius nyt on aivan turha kuuluisuus, kitchiä koko miehen musiikki. Ei tietoakaan metafyysisistä syvyyksistä. Linnalan ja Ikosen unohdin myös.

Lue lisää

Tiedetään, olet haukkunut Sibeliusta vuosien varrella lukuisissa kommenteissa. Kitsch.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseiset prkleet ovat säveltäneet useita merkittäviä sinfonioita joita harvemmin radiossakaan kuulee. Sibelius nyt on aivan turha kuuluisuus, kitchiä koko miehen musiikki. Ei tietoakaan metafyysisistä syvyyksistä. Linnalan ja Ikosen unohdin myös.

Lue lisää

"Sibelius nyt on aivan turha kuuluisuus, kitchiä koko miehen musiikki."

Jihad Sibeliusta vastaan senkuin jatkuu. Kumminkin aikoinaan sama uskonsoturi oli suuri Sibelius-fani mutta sitten eräänä oikein liukkaan kelin talvipäivänä ehkä hän kopsautti hartioitten yläpuolista pullistumaansa joko maankamaraan tai johonkin ja sen jälkeen elämänsä tarkoitus on ollut tuo jihad.

Mutta ehkä meidän tulisi taas kerran ruotia miten Sibelius pääsi siihen asemaan mihin pääsi, ja vastaus on ilmeinen, hän osasi kirjoittaa hittejä kuten Pikku Valssi ja Karjala-sarja ja se Inflandia nimellä tunnettu ja Ateenalaisten laulu ja useita muitakin. Sensijaan kun pohditaan miksi jihad-soturin suuret nykysuosikit eivät ole onnistuneet Sibeliusta kampeamaan unohduksen yöhön vaan ovat itse sinne vajonneet, niin vastaushan on ilmiselvä, he eivät osanneet kirjoittaa hittejä, poislukien Melartinin vahingonlaukaus eli Ruususen häämarssi. Mutta yksi sinänsä upea hitti ei näköjään vielä riittänyt nostamaan Melartinia pysyvämpään suosioon.

Sama mitä ilmeisimmin pätee myös pop-musiikkin, sielläkin on tietyt iki-suosikit kuten Beatles ja Abba ja Sting poliiseineen tai ilman, ja kaikkia heitäkin yhdistää hittien kirjoituskyky. Ja jos oikein pinnistää niin huomaa että sama pätee klasariinkin yleisemmin, Näistä yleisesti arvostetuista klasaristeista Grieg kirjoitti hittejä, Mozart kirjoitti hittejä, Beethoven kirjoitti hittejä, Tsaikovski kirjoitti hittejä, Chopin kirjoitti hittejä, Verdi kirjoitti hittejä, mutta vähemmän arvostetuista klasaristeista Spohr ei kirjoittanut hittejä, kuten ei kirjoittanut Reznicek eikä moni mukaan joilla kumminkin olisi tarjottavanaan ihan mukiinmenevä tuotanto muuten.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibelius nyt on aivan turha kuuluisuus, kitchiä koko miehen musiikki."

Jihad Sibeliusta vastaan senkuin jatkuu. Kumminkin aikoinaan sama uskonsoturi oli suuri Sibelius-fani mutta sitten eräänä oikein liukkaan kelin talvipäivänä ehkä hän kopsautti hartioitten yläpuolista pullistumaansa joko maankamaraan tai johonkin ja sen jälkeen elämänsä tarkoitus on ollut tuo jihad.

Mutta ehkä meidän tulisi taas kerran ruotia miten Sibelius pääsi siihen asemaan mihin pääsi, ja vastaus on ilmeinen, hän osasi kirjoittaa hittejä kuten Pikku Valssi ja Karjala-sarja ja se Inflandia nimellä tunnettu ja Ateenalaisten laulu ja useita muitakin. Sensijaan kun pohditaan miksi jihad-soturin suuret nykysuosikit eivät ole onnistuneet Sibeliusta kampeamaan unohduksen yöhön vaan ovat itse sinne vajonneet, niin vastaushan on ilmiselvä, he eivät osanneet kirjoittaa hittejä, poislukien Melartinin vahingonlaukaus eli Ruususen häämarssi. Mutta yksi sinänsä upea hitti ei näköjään vielä riittänyt nostamaan Melartinia pysyvämpään suosioon.

Sama mitä ilmeisimmin pätee myös pop-musiikkin, sielläkin on tietyt iki-suosikit kuten Beatles ja Abba ja Sting poliiseineen tai ilman, ja kaikkia heitäkin yhdistää hittien kirjoituskyky. Ja jos oikein pinnistää niin huomaa että sama pätee klasariinkin yleisemmin, Näistä yleisesti arvostetuista klasaristeista Grieg kirjoitti hittejä, Mozart kirjoitti hittejä, Beethoven kirjoitti hittejä, Tsaikovski kirjoitti hittejä, Chopin kirjoitti hittejä, Verdi kirjoitti hittejä, mutta vähemmän arvostetuista klasaristeista Spohr ei kirjoittanut hittejä, kuten ei kirjoittanut Reznicek eikä moni mukaan joilla kumminkin olisi tarjottavanaan ihan mukiinmenevä tuotanto muuten.

Lue lisää

Kyllä heillä on hittejä mutta ne eivät ole niin simppeleitä kuten Sibeliuksella.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä heillä on hittejä mutta ne eivät ole niin simppeleitä kuten Sibeliuksella.

He kirjoittivat paljon hienostuneempaa ja syvällisempää musiikkia kuin Sibelius.

Anonyymi kirjoitti:

He kirjoittivat paljon hienostuneempaa ja syvällisempää musiikkia kuin Sibelius.

Sibelius onkin ihan paska säveltäjä jonka musiikista puuttuu ennen kaikkea emotionaalinen syvyys sekä suuret romanttiset lauluteemat.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä heillä on hittejä mutta ne eivät ole niin simppeleitä kuten Sibeliuksella.

Hittejä heiltä toki löytyy mutta ne eivät ole yhtä tunnettuja kuin Sibeliuksella.

Modernistit kuten Raitio, Pingoud, A merikanto ja sulho Ranta 20 luvun tuotannollaan olivat ilman muuta Sibeliusta etevämpiä ja edistyksellisempiä säveltäjiä.

OLen eri mieltä. heidän minimalistinen tautologiansa vain tuskastuttaa ja ikävystyttää kuulijaan. Sibeliuksen taidotkaan eivät riittäneet käpäsiä kolmisävelaiheita kompleksisempaan ja heti keralla laajempiin motiiveihin.

Anonyymi kirjoitti:

OLen eri mieltä. heidän minimalistinen tautologiansa vain tuskastuttaa ja ikävystyttää kuulijaan. Sibeliuksen taidotkaan eivät riittäneet käpäsiä kolmisävelaiheita kompleksisempaan ja heti keralla laajempiin motiiveihin.

Lue lisää

Sibeliuksen sinfonioiden syntaksi ja sävelkieli tyypillisessä hänelle ominaisessa jousikudoksessaan ja jousihuminassaan, tremolo, josta mm saksalaiset kapellimestarit hänen sinfonioitaan kritisoivat, Alan Richin mukaan pitkästyttävyyteen asti yhä toistuvien lyhyiden diatonisten aiheiden katkelmat minimalistisessa vaikutelmassaan, kuin tyhjyydestä kasvavat vaskien naurettavan mahtipontiset törähdykset, orkesterin matalimpien soitinten bassojen oudon epämääräinen murina urkupisteineen sisäänpäinkääntyneessä modaalisuudessaan, frigidissä klassismissaan ja staattisissa sointimaisemissaan jota on kutsuttu askeettisuudeksi, pettuleiväksi ym.luovat kontrapunktin puutteessaan provinsiaalisen amatöörimäisen ja tunkkaisen konservatiivisen vaikutelman jota sentimentoon taipuvaiset affektit ja tyylilaji korostavat.

Miksi muuten kritisoit näin kärkevästi säveltäjiä, vieläpä suomalaisia, joita ei muutoinkaan esitetä tai levytetä läheskään niin ahkerasti kuin erästä populaaria kansallisneroa, aivan kuin he olisivat tämän uskottavimpia kilpailijoita konserttirepertoaarin esitystilastoilla mitattuna, vaikka heidän teemansa ovatkin heti kerralla laajempia, jatkuvampia, kompleksisempia ja siten professionalistisempia kuin yksinkertaisia ja lyhyitä, naiivin korneja ja plagioituja kolmisävelaiheita viljelevän kollegansa, jonka klassismikaan ei edusta aitoa wieniläisklassismin ajan eteenpäin rientävää ja energistä, rytmistä motoriikkaa ja draivia pursuilevaa sonaattiallegro konseptia, kuten ernst lingon 3. Ja viimeisessä pianokonsertossa ja kavaljeerisinfoniassaan, vaan hyvin staattista ja flegmaattista, lähinnä vain motiivien muunteluun keskittyvää pseudoklassista tyyliä?
Suomalaisen säveltaiteen aarteistosta sen laajuuden tajuttuain ja löydettyäin populaareimman kansallissäveltäjämme varjosta erään provosoivan lehtihaastattelun ansiosta, jonka jälkeen Sibelius ei enää edustanut minulle sitä suomi ikonostasiaa ja symboliikkaa kuten oppimattomana nuorukaisena aiemmin kuvittelin, kun en ollut vielä saavuttanut riittävää kypsyyttä harmonisesti kompleksisemman ja melodisesti taidokkaamman ja kauniimman musiikin ymmärtämiseen ja päässyt viisauden lähteelle, kunnes uudet uljaammilla musiikillisilla visioilla varustetut suomalaiset sävelsepot, saksalaisen koulukunnan vesat ja kansalliset postromantikot, atonaalikot ja uusklassikot paljastivat musiikillisen runsaudensarvensa ja ehtymättömän kauneutensa lunastaessaan suoranaisen monopoliaseman saavuttaneen suomalaisen musiikin symbolin kliseeksi muodostuneen statuksen ansaitusti, josta alkoi melartin, merikannon, palmgren, rannan, fougstedtin, linnalan, karjalaisen, tuukkasen, aaltosen, pylkkäsen, pesolan, pesosen, leiviskän, saikkolan, härkösen, madetojan, kuulan, kilpisen, ikosen, englundin, meriläisen, kokkosen, bergman, raition ym. voittokulku tietoisuudessain kohti musiikin parnassoa, joka tuotti suvereenisti vaikuttavimmat emotionaaliset kokemukset suomalaisesta säveltaiteesta koskaan.

ihmisen tulee pyrkiä kaikkiruokaisuuteen myös taiteessa ja musiikissa eikä tuudittautua mahdollisimman kapeaan perpektiiviin joka estää kaiken rikkauden ymmärtämisen musiikissa.

Eikö pitäisi ennemmin kannustaa, puolustaa ja tukea suomalaista musiikkia kaupallisen levyteollisuuden ja markkinavoimien ylivaltaa vastaan? Upeammin kohoavia ja kaartuvia suuria romanttisia lauluteemoja kuin tuukkanen tai melartin on viljellyt eräissä sinfonioissaan, saa hakea. On mentävä mahleriin, tsaikovskiin tai schubertiin saakka tavatakseen mitään vastaavaa. Heidän teemojensa kauneus viiltää sydäntä kipeämmin kuin tuska ja saa haukkomaan henkeään, sydämen täyttyessä rakkauden intohimoisesta kaipuusta.

Multi-instrumentalistina karjalainen, vaikka uskonkin hänen olleen omimmassa elementissään orkesterisarjoissaan ja sävelrunoissaan, mm. Talvisia kuvia, sävelsi sinfoniansa usein vaskia ja puupuhaltimia ajatellen joita erittäin taitavasti käsitellen hän loi kutkuttavan omintakeisen ja kiehtovalla tavalla persoonallisen muotokielen joka voittaa kansallisromanttisen imelän sentimentosiirapin sisäistyneellä visionäärisyydellään jos kohta leiviskän kolmas mestarillisessa polyfoniassaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen sinfonioiden syntaksi ja sävelkieli tyypillisessä hänelle ominaisessa jousikudoksessaan ja jousihuminassaan, tremolo, josta mm saksalaiset kapellimestarit hänen sinfonioitaan kritisoivat, Alan Richin mukaan pitkästyttävyyteen asti yhä toistuvien lyhyiden diatonisten aiheiden katkelmat minimalistisessa vaikutelmassaan, kuin tyhjyydestä kasvavat vaskien naurettavan mahtipontiset törähdykset, orkesterin matalimpien soitinten bassojen oudon epämääräinen murina urkupisteineen sisäänpäinkääntyneessä modaalisuudessaan, frigidissä klassismissaan ja staattisissa sointimaisemissaan jota on kutsuttu askeettisuudeksi, pettuleiväksi ym.luovat kontrapunktin puutteessaan provinsiaalisen amatöörimäisen ja tunkkaisen konservatiivisen vaikutelman jota sentimentoon taipuvaiset affektit ja tyylilaji korostavat.

Miksi muuten kritisoit näin kärkevästi säveltäjiä, vieläpä suomalaisia, joita ei muutoinkaan esitetä tai levytetä läheskään niin ahkerasti kuin erästä populaaria kansallisneroa, aivan kuin he olisivat tämän uskottavimpia kilpailijoita konserttirepertoaarin esitystilastoilla mitattuna, vaikka heidän teemansa ovatkin heti kerralla laajempia, jatkuvampia, kompleksisempia ja siten professionalistisempia kuin yksinkertaisia ja lyhyitä, naiivin korneja ja plagioituja kolmisävelaiheita viljelevän kollegansa, jonka klassismikaan ei edusta aitoa wieniläisklassismin ajan eteenpäin rientävää ja energistä, rytmistä motoriikkaa ja draivia pursuilevaa sonaattiallegro konseptia, kuten ernst lingon 3. Ja viimeisessä pianokonsertossa ja kavaljeerisinfoniassaan, vaan hyvin staattista ja flegmaattista, lähinnä vain motiivien muunteluun keskittyvää pseudoklassista tyyliä?
Suomalaisen säveltaiteen aarteistosta sen laajuuden tajuttuain ja löydettyäin populaareimman kansallissäveltäjämme varjosta erään provosoivan lehtihaastattelun ansiosta, jonka jälkeen Sibelius ei enää edustanut minulle sitä suomi ikonostasiaa ja symboliikkaa kuten oppimattomana nuorukaisena aiemmin kuvittelin, kun en ollut vielä saavuttanut riittävää kypsyyttä harmonisesti kompleksisemman ja melodisesti taidokkaamman ja kauniimman musiikin ymmärtämiseen ja päässyt viisauden lähteelle, kunnes uudet uljaammilla musiikillisilla visioilla varustetut suomalaiset sävelsepot, saksalaisen koulukunnan vesat ja kansalliset postromantikot, atonaalikot ja uusklassikot paljastivat musiikillisen runsaudensarvensa ja ehtymättömän kauneutensa lunastaessaan suoranaisen monopoliaseman saavuttaneen suomalaisen musiikin symbolin kliseeksi muodostuneen statuksen ansaitusti, josta alkoi melartin, merikannon, palmgren, rannan, fougstedtin, linnalan, karjalaisen, tuukkasen, aaltosen, pylkkäsen, pesolan, pesosen, leiviskän, saikkolan, härkösen, madetojan, kuulan, kilpisen, ikosen, englundin, meriläisen, kokkosen, bergman, raition ym. voittokulku tietoisuudessain kohti musiikin parnassoa, joka tuotti suvereenisti vaikuttavimmat emotionaaliset kokemukset suomalaisesta säveltaiteesta koskaan.

ihmisen tulee pyrkiä kaikkiruokaisuuteen myös taiteessa ja musiikissa eikä tuudittautua mahdollisimman kapeaan perpektiiviin joka estää kaiken rikkauden ymmärtämisen musiikissa.

Eikö pitäisi ennemmin kannustaa, puolustaa ja tukea suomalaista musiikkia kaupallisen levyteollisuuden ja markkinavoimien ylivaltaa vastaan? Upeammin kohoavia ja kaartuvia suuria romanttisia lauluteemoja kuin tuukkanen tai melartin on viljellyt eräissä sinfonioissaan, saa hakea. On mentävä mahleriin, tsaikovskiin tai schubertiin saakka tavatakseen mitään vastaavaa. Heidän teemojensa kauneus viiltää sydäntä kipeämmin kuin tuska ja saa haukkomaan henkeään, sydämen täyttyessä rakkauden intohimoisesta kaipuusta.

Multi-instrumentalistina karjalainen, vaikka uskonkin hänen olleen omimmassa elementissään orkesterisarjoissaan ja sävelrunoissaan, mm. Talvisia kuvia, sävelsi sinfoniansa usein vaskia ja puupuhaltimia ajatellen joita erittäin taitavasti käsitellen hän loi kutkuttavan omintakeisen ja kiehtovalla tavalla persoonallisen muotokielen joka voittaa kansallisromanttisen imelän sentimentosiirapin sisäistyneellä visionäärisyydellään jos kohta leiviskän kolmas mestarillisessa polyfoniassaan.

Lue lisää

En ole saanut koskaan Sibeliuksen sinfonioista kuten sentään Melartinilta emotionaalisia kokemuksia enkä kokenut katharsista. siksi surkeita ja pinnallisia sibeliuksen sinfoniat ovat. Romanttista tunnetta niissä ei ole nimeksiään frigidissä klassismissaan.

Anonyymi kirjoitti:

En ole saanut koskaan Sibeliuksen sinfonioista kuten sentään Melartinilta emotionaalisia kokemuksia enkä kokenut katharsista. siksi surkeita ja pinnallisia sibeliuksen sinfoniat ovat. Romanttista tunnetta niissä ei ole nimeksiään frigidissä klassismissaan.

Lue lisää

Klassisen musiikin suuret säveltäjät ovat luoneet teoksiinsa lähestulkoon saavuttamattomuuden tunnun eikä niiden syvimmän olemuksen, olemuksen sinänsä, tavoittaminen luonnistu yhtä helposti ja vaivattomasti kuin kevyemmässä musiikissa joka on metafyysisiä syvyyksiä ajatellen pinnallisempaa viihdettä.

Anonyymi kirjoitti:

Klassisen musiikin suuret säveltäjät ovat luoneet teoksiinsa lähestulkoon saavuttamattomuuden tunnun eikä niiden syvimmän olemuksen, olemuksen sinänsä, tavoittaminen luonnistu yhtä helposti ja vaivattomasti kuin kevyemmässä musiikissa joka on metafyysisiä syvyyksiä ajatellen pinnallisempaa viihdettä.

Lue lisää

Yle klassisella soi tänään Erik Fordellin 3 jokilaaksokuvaa jousiorkesterille. Teoksen ekspressiivinen kauneus sai sydämeni miltei pakahtumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Yle klassisella soi tänään Erik Fordellin 3 jokilaaksokuvaa jousiorkesterille. Teoksen ekspressiivinen kauneus sai sydämeni miltei pakahtumaan.

Klassisessa taidemusiikissa varsinkin Mozartista ja Beethovenista voi kokea saman pyhityksen tuokioksi tai hengen heräämiseksi kutsutun neronleimauksen minkä nero on kokenut teostaan luomisaktin aikana älyn vapautumisen tuloksena luodessaan joka on aivan poikkeuksellinen psykofyysinen katarttinen tila jollaista en ole mistään muualta koskaan aiemmin kokenut likimainkaan yhtä voimakkaana ja syvällisenä kokemuksena.

Anonyymi kirjoitti:

Klassisessa taidemusiikissa varsinkin Mozartista ja Beethovenista voi kokea saman pyhityksen tuokioksi tai hengen heräämiseksi kutsutun neronleimauksen minkä nero on kokenut teostaan luomisaktin aikana älyn vapautumisen tuloksena luodessaan joka on aivan poikkeuksellinen psykofyysinen katarttinen tila jollaista en ole mistään muualta koskaan aiemmin kokenut likimainkaan yhtä voimakkaana ja syvällisenä kokemuksena.

Lue lisää

Yle klassisella soi eilen illalla ahti Karjalaisen huumorin sävyttämä 2. sellokonsertto.

En valitettavasti tunne heidän tuotantoaan.

Anonyymi kirjoitti:

En valitettavasti tunne heidän tuotantoaan.

En itse niin välitä Tuomas Holopaisen orkesteriteoksista, mutta panen tähän kuitenkin linkin sellaiseen, koska itse oletan tämän tyylin olevan klassisen musiikin ystävälle paremmin pureskeltavissa:

https://urly.fi/1HNn

Itse kutsuisin tällaista "elokuvamusiikiksi": klassinen orkesteri joillakin uudemmilla instrumenteilla soittaa melko dramaattista, mahtipontistakin klassisen tyylistä nykymusiikkia.

Tuomas Holopaista kutsutaan maailmalla "Metallin Mozartiksi". Tästä näyte hänen edustamastaan populaarimusiikista:

https://urly.fi/1HNq

Sävellystyylien ero näiden kahden näytteen välillä on jonninlainen.

Kollimaattori kirjoitti:

En itse niin välitä Tuomas Holopaisen orkesteriteoksista, mutta panen tähän kuitenkin linkin sellaiseen, koska itse oletan tämän tyylin olevan klassisen musiikin ystävälle paremmin pureskeltavissa:

https://urly.fi/1HNn

Itse kutsuisin tällaista "elokuvamusiikiksi": klassinen orkesteri joillakin uudemmilla instrumenteilla soittaa melko dramaattista, mahtipontistakin klassisen tyylistä nykymusiikkia.

Tuomas Holopaista kutsutaan maailmalla "Metallin Mozartiksi". Tästä näyte hänen edustamastaan populaarimusiikista:

https://urly.fi/1HNq

Sävellystyylien ero näiden kahden näytteen välillä on jonninlainen.

Lue lisää

Minusta ensin mainittua ei voi kutsua lainkaan varsinaisesti nykymusiikiksi vaan pikemminkin romantisoivaksi musiikiksi sen anakronistisesta ja taaksepäin katsovasta luonteesta johtuen jossa pianolla on aluksi hallitseva asema jousten tullessa myöhemmin mukaan kudokseen.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta ensin mainittua ei voi kutsua lainkaan varsinaisesti nykymusiikiksi vaan pikemminkin romantisoivaksi musiikiksi sen anakronistisesta ja taaksepäin katsovasta luonteesta johtuen jossa pianolla on aluksi hallitseva asema jousten tullessa myöhemmin mukaan kudokseen.

Lue lisää

Tunnelmaltaan ensin mainittu on hyvin levollista eikä niinkään dramaattista tai mahtipontista musiikkia.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnelmaltaan ensin mainittu on hyvin levollista eikä niinkään dramaattista tai mahtipontista musiikkia.

Minusta on hiukan kyseenalaista käyttää Sibeliuksesta niin mahtipontista nimitystä kuin säveltäjänero jota hän tuskin oli nimeksikään koska hänen musiikistaan valtaosaltaan puuttuu ilmiselvästi emotionaalinen ja metafyysinen syvyys jota esim. Melartinin sinfoniat sisältävät.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta on hiukan kyseenalaista käyttää Sibeliuksesta niin mahtipontista nimitystä kuin säveltäjänero jota hän tuskin oli nimeksikään koska hänen musiikistaan valtaosaltaan puuttuu ilmiselvästi emotionaalinen ja metafyysinen syvyys jota esim. Melartinin sinfoniat sisältävät.

Lue lisää

Ahti Karjalaisen Sääski sinfonia no 3 on sitten kiehtova teos. 3. osa allegro molto on mukaansatempaavimpia sinfonian finaaleja joita olen kuullut. Iho kananlihalla sängynreunalla istuen sen vauhdikkaasta menosta intouduin hytkymään musiikillisista huumorinpilkahduksista nauttien. Ensimmäinen osassa allegro energico attacca, finaalin vastakohtana, on uusklassiselle sinfonialle epätavallista hurjuutta, mahtipontisuutta ja jopa uhmakkuutta joka tuntuu karjalaisen luonnonläheiseksi humoristiksi mainostettua säveltäjäluonnetta ja tempperamenttia ajatellen yllättävältä varsinkin kun teoksen inspiraation lähteenä ovat olleet mielikuvat suomen aurinkoisimmasta vuodenajasta ja sääskiparven surinasta. 2. Osassa käytetään poikkeuksellisesti nokkahuilua soitinnuksessa. Tsaikovskiaanisen suuren romanttisen lauluteeman ilmestyminen osan huippukohdissa ja eleginen oboe tai englannintorvisoolo humoristisen puhallinsäestyksen yllä musiikin vakavan pohjavireen säilyttäen saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

Anonyymi kirjoitti:

Ahti Karjalaisen Sääski sinfonia no 3 on sitten kiehtova teos. 3. osa allegro molto on mukaansatempaavimpia sinfonian finaaleja joita olen kuullut. Iho kananlihalla sängynreunalla istuen sen vauhdikkaasta menosta intouduin hytkymään musiikillisista huumorinpilkahduksista nauttien. Ensimmäinen osassa allegro energico attacca, finaalin vastakohtana, on uusklassiselle sinfonialle epätavallista hurjuutta, mahtipontisuutta ja jopa uhmakkuutta joka tuntuu karjalaisen luonnonläheiseksi humoristiksi mainostettua säveltäjäluonnetta ja tempperamenttia ajatellen yllättävältä varsinkin kun teoksen inspiraation lähteenä ovat olleet mielikuvat suomen aurinkoisimmasta vuodenajasta ja sääskiparven surinasta. 2. Osassa käytetään poikkeuksellisesti nokkahuilua soitinnuksessa. Tsaikovskiaanisen suuren romanttisen lauluteeman ilmestyminen osan huippukohdissa ja eleginen oboe tai englannintorvisoolo humoristisen puhallinsäestyksen yllä musiikin vakavan pohjavireen säilyttäen saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

Lue lisää

Todella mestarillista ja suorastaan ilmiömäistä puhallinsatsin hallintaa ja vaski ja puupuhallinten käyttöä tässä Ahti patalakki Karjalaisen Jyväskylän kaupunginorkesterin 1. Legendaarisen kapellimestarin itsensä johtamassa tyyliltään uusklassisessa, ei enää kansallisromanttisessa, moskiittosinfoniassaan v. 1978, jonka ehkä hersyvimmät jaksot, vaikuttavimmat nousut ja orkestraaliset efektit vaskeen valettuine portaikkoineen näkökenttämme takana kohoavaan taivaaseen romanttisen lauluteeman aavistuksessaan ainoan kerran teoksessa kätkeytyvät puhallinpolyfonian sävyttämään andante sostenuto osaan alkaen 1. osan alun pitkästä patarummun tremolopäristyksestä, ja vaskien juhlallisesta avauksesta , puhallinten onomatopoeettisesti imitoivasta moskiittosurinasta taidokkaine kehittelyineen ja vaskien huipennuksineen päättyen teoksen keveimpään 3. osaan jossa on pitkää nenää näyttävälle neoklassismille ominaista terävää ironiaa sen miltei karnevalistisessa vaskien säihkettä tulvivassa kulussaan. Värikäs teos. Minulla on se LP:llä.

Anonyymi kirjoitti:

Todella mestarillista ja suorastaan ilmiömäistä puhallinsatsin hallintaa ja vaski ja puupuhallinten käyttöä tässä Ahti patalakki Karjalaisen Jyväskylän kaupunginorkesterin 1. Legendaarisen kapellimestarin itsensä johtamassa tyyliltään uusklassisessa, ei enää kansallisromanttisessa, moskiittosinfoniassaan v. 1978, jonka ehkä hersyvimmät jaksot, vaikuttavimmat nousut ja orkestraaliset efektit vaskeen valettuine portaikkoineen näkökenttämme takana kohoavaan taivaaseen romanttisen lauluteeman aavistuksessaan ainoan kerran teoksessa kätkeytyvät puhallinpolyfonian sävyttämään andante sostenuto osaan alkaen 1. osan alun pitkästä patarummun tremolopäristyksestä, ja vaskien juhlallisesta avauksesta , puhallinten onomatopoeettisesti imitoivasta moskiittosurinasta taidokkaine kehittelyineen ja vaskien huipennuksineen päättyen teoksen keveimpään 3. osaan jossa on pitkää nenää näyttävälle neoklassismille ominaista terävää ironiaa sen miltei karnevalistisessa vaskien säihkettä tulvivassa kulussaan. Värikäs teos. Minulla on se LP:llä.

Lue lisää

Objektiivisilla kriteereillä arvioituna Sibelius ei ole merkittävin sinfonikko suomessa sillä niin taidokkaasti punottuja sinfonioita on suomessa sävelletty paljonkin mutta joita ei valitettavasti juuri esitetä missään ja levytyksiäkin on äärimmäisen niukasti. Sen voi todeta että sibeliuksen 3. sinfonia on heikoimpia kolmansia sinfonioita mitä suomessa on koskaan sävelletty.

Anonyymi kirjoitti:

Objektiivisilla kriteereillä arvioituna Sibelius ei ole merkittävin sinfonikko suomessa sillä niin taidokkaasti punottuja sinfonioita on suomessa sävelletty paljonkin mutta joita ei valitettavasti juuri esitetä missään ja levytyksiäkin on äärimmäisen niukasti. Sen voi todeta että sibeliuksen 3. sinfonia on heikoimpia kolmansia sinfonioita mitä suomessa on koskaan sävelletty.

Lue lisää

Sibbeä parempia kolmansia sinfonioita suomessa ovat säveltäneet mm. Melartin, Madetoja, Tuukkanen, Karjalainen, Saikkola, Englund, Leiviskä jne.

Anonyymi kirjoitti:

Sibbeä parempia kolmansia sinfonioita suomessa ovat säveltäneet mm. Melartin, Madetoja, Tuukkanen, Karjalainen, Saikkola, Englund, Leiviskä jne.

Vaikka väite pitääkin paikkansa Sibeliuksen nuor klassista ja frigidiä 3. C duuri sinfoniaa esitetään paradoksaalisesti enemmän kuin kenenkään muun suomalaisen säveltäjän vastaavaa sinfoniaa sen naiiveudesta ja surkeudesta huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka väite pitääkin paikkansa Sibeliuksen nuor klassista ja frigidiä 3. C duuri sinfoniaa esitetään paradoksaalisesti enemmän kuin kenenkään muun suomalaisen säveltäjän vastaavaa sinfoniaa sen naiiveudesta ja surkeudesta huolimatta.

Lue lisää

"Sibbeä parempia kolmansia sinfonioita suomessa ovat säveltäneet mm. Melartin, Madetoja, Tuukkanen, Karjalainen, Saikkola, Englund, Leiviskä,"

Ai? No se on makuasia. Ja saahan siitä Sibeliuksen musiikista toki olla pitämättä, mutta miksi sen yhdentekevyyden todisteluun pitää käyttää niin hemmetisti aikaa?

"Vaikka väite pitääkin paikkansa Sibeliuksen nuor klassista ja frigidiä 3. C duuri sinfoniaa esitetään paradoksaalisesti enemmän kuin kenenkään muun suomalaisen säveltäjän vastaavaa sinfoniaa sen naiiveudesta ja surkeudesta huolimatta."

Koskien laatusanaa "frigidi". Olis hyvin mielenkiintoista kuulla mikä tai miten musiikissa ilmenee naisellinen sukupuolinen kylmyys?

Pitäiskö tuon loppu mennä että "...Sibeliuksen 3. C duuri sinfoniaa esitetään enemmän kuin kenenkään muun suomalaisen säveltäjän vastaavaa sinfoniaa niiden naiiveudesta ja surkeudesta johtuen."

Anonyymi kirjoitti:

"Sibbeä parempia kolmansia sinfonioita suomessa ovat säveltäneet mm. Melartin, Madetoja, Tuukkanen, Karjalainen, Saikkola, Englund, Leiviskä,"

Ai? No se on makuasia. Ja saahan siitä Sibeliuksen musiikista toki olla pitämättä, mutta miksi sen yhdentekevyyden todisteluun pitää käyttää niin hemmetisti aikaa?

"Vaikka väite pitääkin paikkansa Sibeliuksen nuor klassista ja frigidiä 3. C duuri sinfoniaa esitetään paradoksaalisesti enemmän kuin kenenkään muun suomalaisen säveltäjän vastaavaa sinfoniaa sen naiiveudesta ja surkeudesta huolimatta."

Koskien laatusanaa "frigidi". Olis hyvin mielenkiintoista kuulla mikä tai miten musiikissa ilmenee naisellinen sukupuolinen kylmyys?

Pitäiskö tuon loppu mennä että "...Sibeliuksen 3. C duuri sinfoniaa esitetään enemmän kuin kenenkään muun suomalaisen säveltäjän vastaavaa sinfoniaa niiden naiiveudesta ja surkeudesta johtuen."

Lue lisää

Ei pitäisi sillä minä satun tuntemaan useat suomalaiset kolmossinfoniat eikä Sibeliuksen 3. leikkikalusinfonia yllä lähellekään kärkeä. Myös Aaltosen 3. Kansansinfonia on loistava wagneriaanisine sointimassoineen ja Beethovenin pastoraalisinfonian muistumineen.

Juuri muuta lisämäärettä kuin lelusinfonia ei voisi parhaalla tahdollakaan kuvitella antavansa niin lapsekkaan yksinkertaiselle sinfonian avaukselle kuin Sibeliuksen C-duuri numero 3, jonka säestyksetön melodia bassot ja sellot oktaaveissa, kiertelee C-duuri asteikon sävelikköä käsittäen vain 2 rytmiainesta, kahdeksasosia ja 4 kuudestoistaosasävelen repetitiokuvioita.

Sen äärimmäisen simppeliä rytmiikkaa on hauskaa ja hupaisaa läpsytellä käsillään, kuvitella olevansa musiikkileikkikoulussa oppimassa musiikin alkeita kun joku Melartinin 3. avaa aivan toisenlaisia perspektiivejä, ja kummastella samalla kuinka näin harmoniseti köyhä Sibeliuksen musiikki voi olla kiehtonut vakavia musiikin ammattilaisia ja yleisöä näin pitkän ajan.

Yksinkertaista musiikkia yksinkertaiselle mielelle lippukassan näkökulmasta katsottuna on taloudellisen voitontavoittelun motto.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pitäisi sillä minä satun tuntemaan useat suomalaiset kolmossinfoniat eikä Sibeliuksen 3. leikkikalusinfonia yllä lähellekään kärkeä. Myös Aaltosen 3. Kansansinfonia on loistava wagneriaanisine sointimassoineen ja Beethovenin pastoraalisinfonian muistumineen.

Juuri muuta lisämäärettä kuin lelusinfonia ei voisi parhaalla tahdollakaan kuvitella antavansa niin lapsekkaan yksinkertaiselle sinfonian avaukselle kuin Sibeliuksen C-duuri numero 3, jonka säestyksetön melodia bassot ja sellot oktaaveissa, kiertelee C-duuri asteikon sävelikköä käsittäen vain 2 rytmiainesta, kahdeksasosia ja 4 kuudestoistaosasävelen repetitiokuvioita.

Sen äärimmäisen simppeliä rytmiikkaa on hauskaa ja hupaisaa läpsytellä käsillään, kuvitella olevansa musiikkileikkikoulussa oppimassa musiikin alkeita kun joku Melartinin 3. avaa aivan toisenlaisia perspektiivejä, ja kummastella samalla kuinka näin harmoniseti köyhä Sibeliuksen musiikki voi olla kiehtonut vakavia musiikin ammattilaisia ja yleisöä näin pitkän ajan.

Yksinkertaista musiikkia yksinkertaiselle mielelle lippukassan näkökulmasta katsottuna on taloudellisen voitontavoittelun motto.

Lue lisää

Enpä ole aikoihin nauranut niin makeasti kuin Melartinin 3. sinfonian kompleksisempaan myöhäisromanttiseen kromaattisen tonaaliseen harmoniseen kieleen ja melodiseen tyyliin syvällisesti samastumisen jälkeen kaivaessani pölyn seasta esille sinfonisen traditiomme kuriositeettiteoksia kuten Sibeliuksen nuor klassisen 3. sinfonian ja hämmästellä sen kaikkinaista yksinkertaisuutta ja naiiveutta joka on saanut kapellimestarit retkuun ja halpaan nakkiin 100 vuoden ajan, kuten minullekin 20 vuotta sitten kävi. kun paremmasta ei vielä ollut tietoa ja kokemusta. Tuntuu kuin olisi palannut musiikkileikkoulun rytmiopin alkeiskurssille. Eikä tuo 2. osakaan hääviltä vaikuta. Kansanlaulumelodiikkaa sibelianisoidussa muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pitäisi sillä minä satun tuntemaan useat suomalaiset kolmossinfoniat eikä Sibeliuksen 3. leikkikalusinfonia yllä lähellekään kärkeä. Myös Aaltosen 3. Kansansinfonia on loistava wagneriaanisine sointimassoineen ja Beethovenin pastoraalisinfonian muistumineen.

Juuri muuta lisämäärettä kuin lelusinfonia ei voisi parhaalla tahdollakaan kuvitella antavansa niin lapsekkaan yksinkertaiselle sinfonian avaukselle kuin Sibeliuksen C-duuri numero 3, jonka säestyksetön melodia bassot ja sellot oktaaveissa, kiertelee C-duuri asteikon sävelikköä käsittäen vain 2 rytmiainesta, kahdeksasosia ja 4 kuudestoistaosasävelen repetitiokuvioita.

Sen äärimmäisen simppeliä rytmiikkaa on hauskaa ja hupaisaa läpsytellä käsillään, kuvitella olevansa musiikkileikkikoulussa oppimassa musiikin alkeita kun joku Melartinin 3. avaa aivan toisenlaisia perspektiivejä, ja kummastella samalla kuinka näin harmoniseti köyhä Sibeliuksen musiikki voi olla kiehtonut vakavia musiikin ammattilaisia ja yleisöä näin pitkän ajan.

Yksinkertaista musiikkia yksinkertaiselle mielelle lippukassan näkökulmasta katsottuna on taloudellisen voitontavoittelun motto.

Lue lisää

"Myös Aaltosen 3. Kansansinfonia on loistava wagneriaanisine sointimassoineen ja Beethovenin pastoraalisinfonian muistumineen."

Se jaksaa yllätellä se Remu, en tiennytkään että sinfuunioitakin on tehnyt.

Toisaalta miksi samoilla Wagnerin tai Beethovenin avaamilla poluilla jos omiakin on löydettävissä?

Anonyymi kirjoitti:

"Myös Aaltosen 3. Kansansinfonia on loistava wagneriaanisine sointimassoineen ja Beethovenin pastoraalisinfonian muistumineen."

Se jaksaa yllätellä se Remu, en tiennytkään että sinfuunioitakin on tehnyt.

Toisaalta miksi samoilla Wagnerin tai Beethovenin avaamilla poluilla jos omiakin on löydettävissä?

Lue lisää

Ei ole remu vaan Erkki Aaltonen, suositun ja maineekkaan, Japanissa ja Itä-Blokissa saakka esitetyn Hiroshima sinfonian n:o 2 säveltäjä. Suomessa teos esitettiin kait viimeksi Tampere talossa 1998. Sinfoniassa on useita fuugia joista eräs atonaalinen fuuga viittaa dodekafoniaan asti. Toisaalta Sibeliuksen Finlandiaan viittaavia hymniaineksia ja matalien jousien mollisävyjä sekä staattisesta sointikentästä kohoavia fanfaaareja ja groteskeja marsseja Shostakovitsin tyyliin ja anakronistista minimalismia Wagnerin Reinin kullan alkusoiton tyyliin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole remu vaan Erkki Aaltonen, suositun ja maineekkaan, Japanissa ja Itä-Blokissa saakka esitetyn Hiroshima sinfonian n:o 2 säveltäjä. Suomessa teos esitettiin kait viimeksi Tampere talossa 1998. Sinfoniassa on useita fuugia joista eräs atonaalinen fuuga viittaa dodekafoniaan asti. Toisaalta Sibeliuksen Finlandiaan viittaavia hymniaineksia ja matalien jousien mollisävyjä sekä staattisesta sointikentästä kohoavia fanfaaareja ja groteskeja marsseja Shostakovitsin tyyliin ja anakronistista minimalismia Wagnerin Reinin kullan alkusoiton tyyliin.

Lue lisää

Erkki Aaltosen lapsenlapsi Linnea Aaltonen lienee v. 2011 Miss suomi joka oli kuuntelemassa japanissa saakka isoisänsä sinfoniaa.

Anonyymi kirjoitti:

Erkki Aaltosen lapsenlapsi Linnea Aaltonen lienee v. 2011 Miss suomi joka oli kuuntelemassa japanissa saakka isoisänsä sinfoniaa.

Ohjelmatietojen mukaan ylen klassisella pitäisi soida klo 16.10 kunnioitetun mestarin säveltäjä-pasunisti-kapellimestari Ahti Karjalaisen viulukonsertto säveltäjän itsensä johtamana solistina Paavo Pohjola. Millainenkohan kummajainen taikka mestariteos sekin lienee ja sisältyyköhän sen finaaliin säveltäjälle tunnusomaista musiikillista huumoria jota kuullaan esim. uusklassisessa sääskisinfoniassa n:o 3. Uskoisin kuitenkin että sotavuosina syntynyt pasuunakonsertto on Karjalaisen konsertoista se merkittävin ja lumoavin vaikkei sitä levytetty olekaan. Jännityksellä odotan suomen Haydniksi ristimäni Ahti Karjalaisen viulukonserttoa vaikka meillä alkaa päivällinen samoihin aikoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ohjelmatietojen mukaan ylen klassisella pitäisi soida klo 16.10 kunnioitetun mestarin säveltäjä-pasunisti-kapellimestari Ahti Karjalaisen viulukonsertto säveltäjän itsensä johtamana solistina Paavo Pohjola. Millainenkohan kummajainen taikka mestariteos sekin lienee ja sisältyyköhän sen finaaliin säveltäjälle tunnusomaista musiikillista huumoria jota kuullaan esim. uusklassisessa sääskisinfoniassa n:o 3. Uskoisin kuitenkin että sotavuosina syntynyt pasuunakonsertto on Karjalaisen konsertoista se merkittävin ja lumoavin vaikkei sitä levytetty olekaan. Jännityksellä odotan suomen Haydniksi ristimäni Ahti Karjalaisen viulukonserttoa vaikka meillä alkaa päivällinen samoihin aikoihin.

Lue lisää

Vaikka Karjalaisen viulukonserton Finaali oli valloittava täynnä tuoretta musiikillista keksintää ja huumoria ala Haydn en laskisi sitä kokonaisuutena aivan Karjalaisen parhaisiin teoksiin kuuluvaksi joita ovat mm. hänen sinfoniansa ja sinfoninen runo talvisia kuvia. Seuraavaa mielenkiintoista suomalaista teosharvinaisuutta saammekin sitten odottaa vaikka onhan mainittu viulukonserttokin kuultavissa vielä yle areenassa 19.15 alkaen.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka Karjalaisen viulukonserton Finaali oli valloittava täynnä tuoretta musiikillista keksintää ja huumoria ala Haydn en laskisi sitä kokonaisuutena aivan Karjalaisen parhaisiin teoksiin kuuluvaksi joita ovat mm. hänen sinfoniansa ja sinfoninen runo talvisia kuvia. Seuraavaa mielenkiintoista suomalaista teosharvinaisuutta saammekin sitten odottaa vaikka onhan mainittu viulukonserttokin kuultavissa vielä yle areenassa 19.15 alkaen.

Lue lisää

Sitä kovasti ihmettelen että Yle klassisessa kyllä esitetään unohdetuilta suomalaisilta säveltäjiltä verraten kevyttä tavaraa, konserttoja ym. teoksia muttei heidän painavampia teoksiaan ja suurluomiaan kuten sinfonioita joiden laadusta olen vakuuttunut kuulemani perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä kovasti ihmettelen että Yle klassisessa kyllä esitetään unohdetuilta suomalaisilta säveltäjiltä verraten kevyttä tavaraa, konserttoja ym. teoksia muttei heidän painavampia teoksiaan ja suurluomiaan kuten sinfonioita joiden laadusta olen vakuuttunut kuulemani perusteella.

Lue lisää

Esteenä kenties monien sinfoniataltiointien lähettämiselle ovat osittain tekijänoikeudelliset seikat tapauskohtaisine lähetysoikeuksien puuttumisine. Silti monien muiden eurooppalaisten säveltäjien ja uudempien suomalaissäveltäjien sinfoniat kuitenkin kelpaavat ohjelmistoon kun vanhempien suomalaissäveltäjien teokset ovat jatkuvasti pannassa mikä on niin kovin murheellista ja hämmentävää sillä suomalaiset ovat säveltäneet joukolla paljon hienoja sinfonioita joista olen osin kertonutkin ja jotka ansaitsisivat tulla kuulluksi ja tunnetuksi ja joita mm. lähiradion klassisessa illassa aikoinaan soitettiinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Esteenä kenties monien sinfoniataltiointien lähettämiselle ovat osittain tekijänoikeudelliset seikat tapauskohtaisine lähetysoikeuksien puuttumisine. Silti monien muiden eurooppalaisten säveltäjien ja uudempien suomalaissäveltäjien sinfoniat kuitenkin kelpaavat ohjelmistoon kun vanhempien suomalaissäveltäjien teokset ovat jatkuvasti pannassa mikä on niin kovin murheellista ja hämmentävää sillä suomalaiset ovat säveltäneet joukolla paljon hienoja sinfonioita joista olen osin kertonutkin ja jotka ansaitsisivat tulla kuulluksi ja tunnetuksi ja joita mm. lähiradion klassisessa illassa aikoinaan soitettiinkin.

Lue lisää

Myönnän että olen hävinnyt yhden erän taistelussa suomalaisten säveltäjien puolesta mutta en koko sotaa. Uskon edelleen että heidän tuotannostaan löytyy laadukkaita ja vaikuttavia sinfonioita joista olen joitakin kuullutkin niiden tehtyä syvän vaikutuksen tunteisiini mutta paljon on vielä kuulematta. Toivottavasti niitä joskus levytettäisiin tai soitettaisiin ylen klassisella. Melartinin 3. sinfonia on niistä vaikuttavimpia joskinolen myös Tuukkasen Meri sinfonian kolmatta osaa kuunnellut rintakehä rusentuneena sängynpatjaa vasten ja pakahtuen myös Karjalaisen sääski sinfoniasta ja vaikuttuen Linnalan 2. sinfoniasta ja fordellin eräästä myöhäissinfoniasta.

Anonyymi kirjoitti:

Myönnän että olen hävinnyt yhden erän taistelussa suomalaisten säveltäjien puolesta mutta en koko sotaa. Uskon edelleen että heidän tuotannostaan löytyy laadukkaita ja vaikuttavia sinfonioita joista olen joitakin kuullutkin niiden tehtyä syvän vaikutuksen tunteisiini mutta paljon on vielä kuulematta. Toivottavasti niitä joskus levytettäisiin tai soitettaisiin ylen klassisella. Melartinin 3. sinfonia on niistä vaikuttavimpia joskinolen myös Tuukkasen Meri sinfonian kolmatta osaa kuunnellut rintakehä rusentuneena sängynpatjaa vasten ja pakahtuen myös Karjalaisen sääski sinfoniasta ja vaikuttuen Linnalan 2. sinfoniasta ja fordellin eräästä myöhäissinfoniasta.

Lue lisää

Olen pitkän harkinnan, monien musiikillisten löytöretkien ja tyylien tiukan seulonnan jälkeen tullut siihen tulokseen että Sibeliuksen merkitystä on aina liioiteltu ja yliarvioitu muistakin kuin puhtaasti musiikillisista seikoista johtuen ansaitsematta millään muotoa sitä ylenpalttista mainetta ja suosiota joka sen osaksi on tullut vaikeuttaessaan tällä tavoin monien muiden suomalaisten säveltäjien asemaa ja toimintaa kun ulkolaisten musiikkijuhlien maakiintiössä Sibeliukselle tarjoutui muihin nuorempien kollegoidensa nähden populariteettinsa nojalla aina itseoikeutettu privilegio jota mm. aarre merikanto piti sangen hulluna ja toisaalta arvosteli katkerasti Sibeliuksen suuria tekijänoikeustuloja ja mässäilyä vaikkei nuottiakaan enää synny eikä 1. sinfoniakaan säästynyt kritiikiltä kovin epäyhtenäisenä luomuksena.

Omalta kohdaltani voin vain todeta että Sibeliuksen musiikki ei emootioiltaan oikeastaan kerro ja puhu minulle lainkaan tunteiden korkeaveisuun kieltä vaikuttamatta tunteisiin affekteihin ja intohimoihin kuten niin monien muiden suomalaisten tuntemattomienkin suuruuksien jalo ja voimakas korkean ammattitaidon ja taiteellisen näkemyksen leimaama säveltaide josta mm. Tuukkasen meri-sinfonia tarjoili unohtumattomia hetkiä pakahduttavassa sydäntä polttavissa intohimon liekeissään.

60-luvun modernismin kiihkeinä vuosina Tuukkasen kohtalona oli jäädä pois ohjelmistoista vaikka muussa toiminnassaan hän vaikutti säveltäjien aseman parantumiseen mm. suomen säveltäjät ry ideoinnilla ja perustamisella.

Tuukkasen meri-sinfonia teki haltiotuneen vaikutuksen ei vähiten melodisesti vuolaiden vokaliisien ja lauluosuuksien johdosta. Kärkikaartiin. Saikkolan uusklassismi korkealla. Melartin kuitenkin myöhäisromantikoisa edelleen suosikkisinfonikkoni jopa Madetojan ohitse. Kesä sinfoniaakin kuuntelin yöaikaan jylyävistä paukuniskuista huolimatta lumoutuneena alusta loppuun. vaikka kolmonen suosikkejani, kutonen modernistisuudesta huolimatta soinniltaan kireähkö. Siban jätän viimeiseksi kunnes olen kuullut eino liukon väinö haapalaisen ja leo härkösen sinfoniat. Leiviskän maskuliiniset polyfoniset sinfoniajärkäleet vaikuttavia. pesola ja pesonen kaipaisi uudellee arvontia ja linnalan bruckneriaaniset ja 2. hieman sibelianisoitunut pääteoksena mainittu. Törnellä uusklassismin ohella kuten Ikosella ja melartinilla myös tsaikovskin vaikutusta ja sehän periaatteessa passaa hyvin musiikki tuskin emotionaalisesti tyhjää ja melodiikaltaan laimeata mosaiikkia tai tremolandoa kuten usein vaisuhkon siban. Niin että menkäähän pulttiin ja levyttäkää mannaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pitkän harkinnan, monien musiikillisten löytöretkien ja tyylien tiukan seulonnan jälkeen tullut siihen tulokseen että Sibeliuksen merkitystä on aina liioiteltu ja yliarvioitu muistakin kuin puhtaasti musiikillisista seikoista johtuen ansaitsematta millään muotoa sitä ylenpalttista mainetta ja suosiota joka sen osaksi on tullut vaikeuttaessaan tällä tavoin monien muiden suomalaisten säveltäjien asemaa ja toimintaa kun ulkolaisten musiikkijuhlien maakiintiössä Sibeliukselle tarjoutui muihin nuorempien kollegoidensa nähden populariteettinsa nojalla aina itseoikeutettu privilegio jota mm. aarre merikanto piti sangen hulluna ja toisaalta arvosteli katkerasti Sibeliuksen suuria tekijänoikeustuloja ja mässäilyä vaikkei nuottiakaan enää synny eikä 1. sinfoniakaan säästynyt kritiikiltä kovin epäyhtenäisenä luomuksena.

Omalta kohdaltani voin vain todeta että Sibeliuksen musiikki ei emootioiltaan oikeastaan kerro ja puhu minulle lainkaan tunteiden korkeaveisuun kieltä vaikuttamatta tunteisiin affekteihin ja intohimoihin kuten niin monien muiden suomalaisten tuntemattomienkin suuruuksien jalo ja voimakas korkean ammattitaidon ja taiteellisen näkemyksen leimaama säveltaide josta mm. Tuukkasen meri-sinfonia tarjoili unohtumattomia hetkiä pakahduttavassa sydäntä polttavissa intohimon liekeissään.

60-luvun modernismin kiihkeinä vuosina Tuukkasen kohtalona oli jäädä pois ohjelmistoista vaikka muussa toiminnassaan hän vaikutti säveltäjien aseman parantumiseen mm. suomen säveltäjät ry ideoinnilla ja perustamisella.

Tuukkasen meri-sinfonia teki haltiotuneen vaikutuksen ei vähiten melodisesti vuolaiden vokaliisien ja lauluosuuksien johdosta. Kärkikaartiin. Saikkolan uusklassismi korkealla. Melartin kuitenkin myöhäisromantikoisa edelleen suosikkisinfonikkoni jopa Madetojan ohitse. Kesä sinfoniaakin kuuntelin yöaikaan jylyävistä paukuniskuista huolimatta lumoutuneena alusta loppuun. vaikka kolmonen suosikkejani, kutonen modernistisuudesta huolimatta soinniltaan kireähkö. Siban jätän viimeiseksi kunnes olen kuullut eino liukon väinö haapalaisen ja leo härkösen sinfoniat. Leiviskän maskuliiniset polyfoniset sinfoniajärkäleet vaikuttavia. pesola ja pesonen kaipaisi uudellee arvontia ja linnalan bruckneriaaniset ja 2. hieman sibelianisoitunut pääteoksena mainittu. Törnellä uusklassismin ohella kuten Ikosella ja melartinilla myös tsaikovskin vaikutusta ja sehän periaatteessa passaa hyvin musiikki tuskin emotionaalisesti tyhjää ja melodiikaltaan laimeata mosaiikkia tai tremolandoa kuten usein vaisuhkon siban. Niin että menkäähän pulttiin ja levyttäkää mannaa.

Lue lisää

Vaikka Sibeliuksen musiikki on usein ammattitaitoisesti sävellyttyä ja jopa ihan mukiinmenevää niin se ei vaativalle kuulijalle kuitenkaan riitä koska hänen musiikistaan ja sinfonioistaan puuttuu ekspressiivisiä ominaisuuksia, emotionaalista ja metafyysisitä syvyyttä jota on myös useiden muiden suomalaissäveltäjien teoksissa kuten esim. Melartinilla silloin tällöin, eritoten sinfonioissa ja joissakin muissa teoksissa kuten traumgesichtissä tai tuukkasen Karhunmpyynnissä ja luonnekuvissa 3 muskettisoturista tai esim. Aarre Merikannon sinfonisisessa fantasiassa ja Ahti Sonnisen sinfonisissa tuokioissa jne.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka Sibeliuksen musiikki on usein ammattitaitoisesti sävellyttyä ja jopa ihan mukiinmenevää niin se ei vaativalle kuulijalle kuitenkaan riitä koska hänen musiikistaan ja sinfonioistaan puuttuu ekspressiivisiä ominaisuuksia, emotionaalista ja metafyysisitä syvyyttä jota on myös useiden muiden suomalaissäveltäjien teoksissa kuten esim. Melartinilla silloin tällöin, eritoten sinfonioissa ja joissakin muissa teoksissa kuten traumgesichtissä tai tuukkasen Karhunmpyynnissä ja luonnekuvissa 3 muskettisoturista tai esim. Aarre Merikannon sinfonisisessa fantasiassa ja Ahti Sonnisen sinfonisissa tuokioissa jne.

Lue lisää

Melartinin 6. sinfonian ensiosassa sävelkimput, polyrytmiikka ja atonaalisesti sävyttyneet jaksot ja leppymätön mahleriaaninen surumarssi luo erään valtavimmista efekteistä mitä sinfoniakirjallisuutemme tuntee ellei joku Tuukkasen 2. sinfonian finaalin masssiivinen marssi niinikään ole jotakin yhtä musertavaa emotionaaliselta vaikutukseltaan kun Sibeliuksen nynnerömme karttoi vastaavia musiikillisia parametreja niin että rytminen elementti ei lyyris-paastoraalisissa alistuneen resignoituneissa staattisissa myöhäistekeleissä todellakaan ole hallitsevana elementtinä eikä saavuta siten sitä musertavaa voimaa jolla Melartin aukaisee uusia horisontteja sinfonian maisemaan ja pyyhkäisee yhdellä siveltimenvedolla kaiken pienen tieltään. Oikeastaan tyylillinen epäyhtenäisyys vain kertoo siitä jatkuvasta uuden etsinnästä josta tuli Melartinille pakkomielle. Monet sävelrunot marjatta-legenda 60-luvun kenttätekniikkaan viittaavine piirteineen ja Traumgesicht olivat ultramodrerneja omana aikanaan suomessa ja ansaitisisivat paikkansa ohjelmistossa.

Anonyymi kirjoitti:

"Myös Aaltosen 3. Kansansinfonia on loistava wagneriaanisine sointimassoineen ja Beethovenin pastoraalisinfonian muistumineen."

Se jaksaa yllätellä se Remu, en tiennytkään että sinfuunioitakin on tehnyt.

Toisaalta miksi samoilla Wagnerin tai Beethovenin avaamilla poluilla jos omiakin on löydettävissä?

Lue lisää

Aaltonen yhdistikin monilta eri tahoilta saadut vaikutteet persoonalliseksi synteesiksi kuten kaikki nerokkaat säveltäjät.

Anonyymi kirjoitti:

Aaltonen yhdistikin monilta eri tahoilta saadut vaikutteet persoonalliseksi synteesiksi kuten kaikki nerokkaat säveltäjät.

Erkki Aaltosen Kansansinfonia no 3 on muodoltaan ehyempi kuin hänen Hiroshima sinfoniansa vaikka jälkimmäisessä onkin tehokkaita sinfonisia jaksoja ja kylläkin myös ohjelmallisia tendenssejä.

Anonyymi kirjoitti:

Erkki Aaltosen Kansansinfonia no 3 on muodoltaan ehyempi kuin hänen Hiroshima sinfoniansa vaikka jälkimmäisessä onkin tehokkaita sinfonisia jaksoja ja kylläkin myös ohjelmallisia tendenssejä.

Lue lisää

Aaltonen oli pasifisti jonka hiroshima sinfonia jossa kuulemme atomipommin putoavan on kannanotto rauhan puolesta. Aaltosen sävellystuotantoa leimaa humanistinen ja sodanvastainen ajattelu jonka pohjana ovat olleet hänen henkilökohtaiset sotakokemukset lääkintäaliupseerina.

Anonyymi kirjoitti:

Aaltonen oli pasifisti jonka hiroshima sinfonia jossa kuulemme atomipommin putoavan on kannanotto rauhan puolesta. Aaltosen sävellystuotantoa leimaa humanistinen ja sodanvastainen ajattelu jonka pohjana ovat olleet hänen henkilökohtaiset sotakokemukset lääkintäaliupseerina.

Lue lisää

Melartinin sinfonioissa ja muissa keskeisissä sävellyksissä mutta myös muiden merkittävien säveltäjiemme teoksisssa on usein sellaista sisäistä emotionaalista voimaa joka kasvaa Sibeliuksen frigidiä klassismia suurempaan hehkuun vaikka jälkimmäistä kuuluu perusteetta väitettävän suomen suurimmaksi säveltäjäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Melartinin sinfonioissa ja muissa keskeisissä sävellyksissä mutta myös muiden merkittävien säveltäjiemme teoksisssa on usein sellaista sisäistä emotionaalista voimaa joka kasvaa Sibeliuksen frigidiä klassismia suurempaan hehkuun vaikka jälkimmäistä kuuluu perusteetta väitettävän suomen suurimmaksi säveltäjäksi.

Lue lisää

Melartinin taskukalenterissa on 9.10.1932 merkintä [DIA 12] ”Arbetat på min VII symfoni, som vilat län
ge.” 4.2.1933 Melartin kirjoittaa: ”Jag knäpade med min VII symfoni och pianokonserten flere timmar.” ja elokuun 21. päivänä merkinnät jatkuvat: ”Dock fick jag VII symp. 20 första takter i partituren.” Seuraava merkintä on elokuulta 1934, jolloin Melartin vielä toipui alkuvuodesta kärsimästään aivoinfarktista: ”Sävelsin VIIn loppua! Vihdoinkin elää jotain, aivan täynnä, mutta vaikea saada esille.” (18.8.1934)

Myös sinfonian julkinen käsittely osoittaa, että Melartin itse piti sinfonian tekemistä lämpimänä pitkin 1930-lukua. 28.7.1932 julkaistiin tunnistamattomassa sanomalehdessä uutinen Melartinin matkasta kansainväliseen säveltäjäkokoukseen 6-11.6.1932. Uutisessa on loppukaneetti [DIA 12]: “Prof. Melartin valmistelee nykyisin VII sinfoniaansa”. Kolme vuotta myöhemmin Evert Katila ei ollut paljon tietävämpi: “Huhu tietää 7:nnen sinfonian olevan valmistumaisillaan, ehkäpä jo valmiinakin.” (Helsingin Sanomat 7.2.1935) Melartin lienee itsekin aktiivisesti pitänyt yllä ajatusta seitsemännen sinfonian valmistumisesta: ”Professori Melartin on äskettäin palannut kotiin ulkomaanmatkaltaan. (…) Professori Melartin lepäilee nyt ja samalla valmistelee 7. sinfoniaansa.” (Länsi-Savo 28.7.1936)

Käsikirjoituksessa on ensimmäinen osa (Allegro), yhteensä 58 sivua, Artturi Ropen puhtaaksikirjoittamana sekä ensimmäinen sivu toisesta osasta (ilman tempomerkintää). Ropen osuuden jälkeen kokonaisuudessa on vielä kaksi sivua Melartinin omaa aloitusta. Vaikka jotain käsikirjoitusaineistoa voi olla kateissa, voitaneen olla melko varmoja siitä, ettei sinfonia nro 7 koskaan valmistunut esitettävään kuntoon. Teosluetteloonsa Melartin sen kuitenkin sijoitti (“Symfonia VII”), joten hän lienee uskonut teoksen joskus valmistuvan.

Sinfonia nro 8, op. 186, As-duuri on ihan toisenlainen tapaus. Käsikirjoitusaineistossa ei ole selkeitä päivämääriä, joiden perusteella sinfonian nro 8 sävellystyön aloittamisen voisi ajoittaa. Melartinin taskukalenterissa on 1.1.1937 merkintä [DIA 13]: ”Jag arbetade på symfonien VIII”, mutta jo helmikuussa 1933 hän mainitsee sinfonian yhtenä työn alla olevista suuremmista teoksistaan sinfonian nro 7 ja messun ohella. Taskukalenterissa on 29.2.1936 merkintä nuottien järjestämisestä ja kysymys ”Var är min symfoni VIII?”. Kirjeessään Sulo Forsbergille (päivätty Pukinmäessä 6.1.1936) Melartin kirjoittaa sinfoniasta hyvin optimistisesti: “Minä [en ole] voinut kirjoittaa, sillä koko aikan olen kiini työssä. Ja nyt on tulos: minun VIII symfonia opus 190. Sinä ymmärrät, että kun koko ajan sitä ajattelee, niin ei edes pientä korttia silloin ennätä. Mutta nyt se on valmis.”

Partituurikäsikirjoitus SibA Mel 4:23 käsittää 77 lyijykynällä tehtyä sivua, jotka muuttuvat loppua kohden luonnosmaisiksi. Melartin on säveltänyt kuusiosaista teosta (Allegretto – Andante – Allegretto – Intermezzo (Allegretto) – Allegretto – Andante), joista varsinkin viimeinen on selvästi keskeneräinen. Opusnumerona on kauttaaltaan 190, kun se teosluetteloissa on 186. Käsikirjoituksessa SibA Mel 25:999 oleva hyvin sekalainen luonnosaineisto viittaa siihen, että tässä vaiheessa Melartinilla itselläänkin menivät työn alla olleiden sinfonioiden numeroinnit sekaisin ja että hän turvautui myös hyvin vanhoihin käsikirjoituksiin. Luonnoksissa Melartin kuitenkin moneen otteeseen painottaa, että tekeillä on sinfonia ”As-duurissa”. Toisin kuin sinfonia nro 7, tämä As-duuri-sinfonia saattaisi olla pääosin rekonstruoitavissa. Se ei missään tapauksessa ole valmis, mutta olennaisesti pidemmälle kehitelty kuin seitsemäs. Muuta selitystä tähän kronologiseen outouteen on vaikea antaa, kuin että Melartin yritti niin pontevasti saada sinfoniahankkeitaan eteenpäin, ettei piitannut niiden järjestysnumeroista. Ilmeisesti sinfonian nro 8 aineisto kerta kaikkiaan inspiroi häntä enemmän, vaikka ei ihan loppuun asti voimat ja aika riittäneetkään. Ehkä J Kyllönen jonain päivänä hoitaa Melartinilta kesken jääneen urakan valmiiksi