Onko muilla parisuhteessa ns. tuuliviirikokemuksia. Toisen mieli voi muuttua negatiiviseksi, suorastaan vihamieliseksi yhtäkkiä, joko ilman syytä tai aivan pienestä syystä. Silloin mikään ei käy, eikä toinen mitenkään voi ymmärtää, että tarkoitan hyvää. Välillä menee todella hyvin, silloinkin kaivetaan joku vanha pikku juttu esille tai syytetään jostakin aiheettomasti.
Onko se narsismia, kaksisuuntainen mielialahäiriö vai mitä? Onko hyvää neuvoa, voiko noista parantua tai omalla käytöksellä auttaa?
Kyseessä nainen, onko vastaavia kokemuksia miehestä?
Mielen nopea vaihtuminen kielteiseksi
Anonyymi
52
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Epävakaat ihmiset käyttäytyvät yleensä noin! Eivät kestä kritiikkiä, mieliala vaihtuu pienestä vastoinkäymisestä. Eivät kestä muutoksia. Ei pidä suostua järjettömyyksiin eikä luopua vallasta omassa elämässään toista miellyttääkseen.
- Anonyymi
On juuri tuota kritiikin kestämättömyyttä. Kehunikin voi kääntyä kritiikiksi. Tuo muutoksen kestämättömyys voi selittää myös asioita. Kiitos. Haluan tietysti ottaa toisen huomioon, mutten ole täysin luopunut omasta "vallasta" omasta mielestä terveellä tavalla ja se ei riemastuta.
Hyvin sanottu tuo epävakaa. Onko epävakauteen mitään mahdollisuutta vaikuttaa tai auttaa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On juuri tuota kritiikin kestämättömyyttä. Kehunikin voi kääntyä kritiikiksi. Tuo muutoksen kestämättömyys voi selittää myös asioita. Kiitos. Haluan tietysti ottaa toisen huomioon, mutten ole täysin luopunut omasta "vallasta" omasta mielestä terveellä tavalla ja se ei riemastuta.
Hyvin sanottu tuo epävakaa. Onko epävakauteen mitään mahdollisuutta vaikuttaa tai auttaa?Muista aina, että itseäsi voit muuttaa, mutta toista et koskaan? Toista ei siis pysty mitenkään auttamaan, kuten jotkut kuvittelevat. Ainoa keino on muuttaa omaa käytöstäsi, tapojasi ja ilmeitäsi niin, että selviät epävakaan kanssa. Aluksi voikin sujua kohtuullisesti, jos olet taitava sopeutumaan, mutta kohta et enää tunnista itseäsikään ja ihmisen vanhetessa epävakaus vaikeutuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muista aina, että itseäsi voit muuttaa, mutta toista et koskaan? Toista ei siis pysty mitenkään auttamaan, kuten jotkut kuvittelevat. Ainoa keino on muuttaa omaa käytöstäsi, tapojasi ja ilmeitäsi niin, että selviät epävakaan kanssa. Aluksi voikin sujua kohtuullisesti, jos olet taitava sopeutumaan, mutta kohta et enää tunnista itseäsikään ja ihmisen vanhetessa epävakaus vaikeutuu.
Ei se epävakaus välttämättä vaikeudu. Voi iän myötä helpottua. Taas nää keittiöpsylologit vauhdissa.
- Anonyymi
Kokemuksesta voin sanoo ei auta mikään tuohon ellei toinen osapuoli tajua. Pidemmän päälle nii rasittavaa että parempi erota kuin kattella.
- Anonyymi
"voiko noista parantua tai omalla käytöksellä auttaa?"
Ei voi. Ne pahenevat vain. - Anonyymi
Naisena totean, et tällaisia naisia nyt vaan on. Ei auta kuin vaihto.
- Anonyymi
Kiitos todella hyvistä kommenteista. Olen oppinut vähän olla provosoitumatta itse, asioista ei voi väitellä, selittää tai sopia, pölyn pitää vain antaa laskeutua.
Tuo, että saisi ihmisen itse tajuamaan on mielenkiintoinen, siihen olisi hyvä löytää viisasten kivi.
Ap- Anonyymi
Jos käyttädyt tossukamaisesti, niin toinen automaattisesti reagoi niin, että sinua kohtaan voi käyttätyä miten tahansa. Ratkaisu ei ole myötäily vaan oman jämeryyden kasvattaminen, niin että toinen aistii, että olet henkilö jonka yli ei kävellä.
- Anonyymi
Voit opetella selviytymään puolisosi kanssa, mutta riittääkö se sinulle. Hyvä homma itsesi kannalta ei ole jatkaa suhdetta. Kadotat vain itsesi.
- Anonyymi
Tuossa hommassa pitää pystyä pitämään pää kylmänä itse. Onnistuu kyllä, mutta nauttiiko siitä mitään ellei ole joku toisen tarkkailija ja ohjailija luonteeltaan. Onko se juuri se, mitä elämältä haluaa, kytistellä toista ja toivoa parasta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa hommassa pitää pystyä pitämään pää kylmänä itse. Onnistuu kyllä, mutta nauttiiko siitä mitään ellei ole joku toisen tarkkailija ja ohjailija luonteeltaan. Onko se juuri se, mitä elämältä haluaa, kytistellä toista ja toivoa parasta?
Hyviä kysymyksiä. Kun välittää toisesta, sitä toivoo toiselle hyvää ja uskoo parempaan. Ja hyviä hetkiä ja hyvää läheisyyttä kuitenkin on. Pitää vielä yrittää saada hänet itse ajattelemaan asioita puhumalla. Olen todella kiitollinen kommenteista.
- Anonyymi
naisella on turhautuminen siihen ettei miehellä leikkaa
- Anonyymi
Joo, on selvästi sitä lajia tuo nainen että miehellä pitäisi olla kristallipallo että näkee mitä ja miten nainen haluaa miehen olevan ja elävän, ja miehen pitää kristallipallon ohjeiden mukaan käsitellä naista silkkihansikkain.
Jos et toimi kokoajan niin, nainen katsoo oikeudekseen hakea huomiota myös muilta miehiltä.
Vaikka ero on vaikea, loppuelämäsi on varmasti onnellisempi jos eroat ja pysyt erossa myös muista vastaavista tapauksista. Tuolle naiselle ei pitkässä juoksussa riitä mikään eikä kukaan.
- Anonyymi
Kannattaa miettiä todella , miksi pysyt tuollaisessa suhteessa. Millainen oli äitisuhteesi. Tekikö se sinusta läheisriippuvaisen. Missä on omanarvontuntosi.
- Anonyymi
Minulla on omanarvontunne tallella ja olen ihan tavoiteltava ihminen parisuhteeseen, semmoista yksinjäämisen pelkoa ei ole. En ole tuntenut noin suurta rakkautta ja semmoisen löytämistä epäilen. Ja on hyviä jaksoja ja keskusteluja. Katsotaan, mihin suuntaan asiat kääntyvät.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on omanarvontunne tallella ja olen ihan tavoiteltava ihminen parisuhteeseen, semmoista yksinjäämisen pelkoa ei ole. En ole tuntenut noin suurta rakkautta ja semmoisen löytämistä epäilen. Ja on hyviä jaksoja ja keskusteluja. Katsotaan, mihin suuntaan asiat kääntyvät.
Kuulostaa siltä,että sulla on järki tallella ja osaat luottaa vaistoosi.
Jos on hyviä hetkiä,jos edelleen tunnet sen rakkauden josta sanoit,jos näet toisessa ja itsessäsi viitteitäkään eteenpäin menemisestä,jos teillä on sun mielestäsi silti jotain mitä monilla ei ole,
älä missään nimessä luovuta!
Ole kuitenkin armollinen itsellesi,käytä järkeä ja hengitä rauhallisesti.
Aikaa.
- Anonyymi
Raskasta on. Mielenterveysongelmaisten ja muiden häiriöisten kanssa.
- Anonyymi
Kokemusta on paljon, tulee aika jolloin olet itse henkisesti romuna, rakkaus ei teitä pelasta, se on tässä vaan välikappale. Vähän kerrassaan sinustakin tulee ahdistunut ja masentunut, rakastat mustaa-aukkoa, se imee sinusta kaikki ne voimavarat, jotka sinulla on nyt, T: Kokemusasiantuntija
Minusta tuo on ylllättävän yleistä juuri naisilla. Ise näen sen osana prinsessaluonnetta. Kun on kohdeltu prinsessana tähän astinen elämä, niin on vähän ollut tarvetta kompromisseihin tai itsensä hillintää.
Usein tällainen käytös pehmenee kun nainen saa lapsia. Mitä useampi sen parempi.
Vanha kansa nimitteli tuollaista tuittupäisyyttä myös vanhan piian luonteeksi (siis vanhemmilla naisilla). Naiset itse haluavat kutsua sitä temperamentiksi.
Miehistä, jotka jättävät tuollaisen naisen sanotaan, että he eivät kestä vahvaa naista.
Itse neuvoisin jättämään tuollaisen naisen. Jos kuitenkin päätät jäädä, niin varo ettet rupea "hiipimään sukkasillasi" omassa kodissasi välttääksesi konflikteja.- Anonyymi
Tuo temperamentti on hyvä. Naiset kieltämättä sanoo itseään temperamenttiseksi kuin se olisi hyvä ominaisuus. Voisi sanoa suoraan, että olen pienestä ja turhasta suuttuvaa tyyppiä.
- Anonyymi
"Ise näen sen osana prinsessaluonnetta. "
Mitä hel****iä?
Mitään prinsessaluonnetta ei ole olemassa. Nimitys on keksitty vain halventamaan naista, joka osoittaa kiusaamista, mitätöintiä, todella epäkunnioittavaa käytöstä.
Lisäksi ap:n kuvaamaa käytöstä esiintyy myös miehillä. Esim. exälläni, jonka käytös pelotti myös lapsia. Koskaan ei voinut tietää "mistä päin tuulee", milloin mieli muuttuu ja ketä aletaan nälviä, mikä on aihe. Esimerkiksi kiireisen lapsen 14v (kouluun kiire, sen jälkeen töihin - isä puolestaan kotosalla aina) kohtaaminen aamulla keittiössä isän mielestä "väärään" aikaan jääkaapilla voi aiheuttaa silmittömän reaktion, jossa isä haukkui lapsensa finnejä ja ulkonäköä, siinä samassa vähän muitakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo temperamentti on hyvä. Naiset kieltämättä sanoo itseään temperamenttiseksi kuin se olisi hyvä ominaisuus. Voisi sanoa suoraan, että olen pienestä ja turhasta suuttuvaa tyyppiä.
Kaikilla ihmisillä on temperamentti.
"Temperamentti on joukko ihmisen synnynnäisiä valmiuksia, taipumuksia tai reaktiotyylejä. Temperamentti on persoonallisuuden biologinen ja pysyvä perusta, ja vasta kasvatus ja ympäristö muokkaavat temperamentista persoonallisuuden."
Huono tai peräti häiriintynyt käytös kuten ap:n vaimolla on, ei liity mitenkään temperamenttiin. Anonyymi kirjoitti:
"Ise näen sen osana prinsessaluonnetta. "
Mitä hel****iä?
Mitään prinsessaluonnetta ei ole olemassa. Nimitys on keksitty vain halventamaan naista, joka osoittaa kiusaamista, mitätöintiä, todella epäkunnioittavaa käytöstä.
Lisäksi ap:n kuvaamaa käytöstä esiintyy myös miehillä. Esim. exälläni, jonka käytös pelotti myös lapsia. Koskaan ei voinut tietää "mistä päin tuulee", milloin mieli muuttuu ja ketä aletaan nälviä, mikä on aihe. Esimerkiksi kiireisen lapsen 14v (kouluun kiire, sen jälkeen töihin - isä puolestaan kotosalla aina) kohtaaminen aamulla keittiössä isän mielestä "väärään" aikaan jääkaapilla voi aiheuttaa silmittömän reaktion, jossa isä haukkui lapsensa finnejä ja ulkonäköä, siinä samassa vähän muitakin.Itse kuvailen sitä prinsessaluonteeksi. Voi sitä varmaan muuksikin nimittää en vain tiedä mikä olisi sopiva nimitys, ehkä tuo tuittupäisyys.
"Lisäksi ap:n kuvaamaa käytöstä esiintyy myös miehillä." Varmasti esiintyy, kuten Michael Jacksonilla ja muilla rokkistaroilla. Naisilla tuittupäisyyttä esiintyy kuitenkin paljon enemmän, koska heitä kohdellaan ihan eri tvoin kuin miehiä. He säilyvät (normaalivartaloisena) kaikenikäisten miesten tavoittelun kohteena tuonne kolmen kympin tietämille, kun taas pojista kasvaa finninaamaisia kloppeja ja alkavat vasta pääsemään parhaimpaansa tuossa 30-vuoden yläpuolella.
Tuo kuvailemasi exän luonne kuulostaa narsismilta ja sitä tuo prinsessamaisuuskin varmasti osittain on. Narsismista vaan ei parane, mutta prinsessamaisuudesta voi parantua. Usei nelikymppisten naisten kanssa voi jo ihan jutellakin :-DAnonyymi kirjoitti:
Kaikilla ihmisillä on temperamentti.
"Temperamentti on joukko ihmisen synnynnäisiä valmiuksia, taipumuksia tai reaktiotyylejä. Temperamentti on persoonallisuuden biologinen ja pysyvä perusta, ja vasta kasvatus ja ympäristö muokkaavat temperamentista persoonallisuuden."
Huono tai peräti häiriintynyt käytös kuten ap:n vaimolla on, ei liity mitenkään temperamenttiin.Olen samaa mieltä. Halusin vain korostaa, että monet puhuvat temperamentista, silloin kun pitäisi puhua kiukuttelusta tai huonosta käytöksestä.
- Anonyymi
Yogamies kirjoitti:
Itse kuvailen sitä prinsessaluonteeksi. Voi sitä varmaan muuksikin nimittää en vain tiedä mikä olisi sopiva nimitys, ehkä tuo tuittupäisyys.
"Lisäksi ap:n kuvaamaa käytöstä esiintyy myös miehillä." Varmasti esiintyy, kuten Michael Jacksonilla ja muilla rokkistaroilla. Naisilla tuittupäisyyttä esiintyy kuitenkin paljon enemmän, koska heitä kohdellaan ihan eri tvoin kuin miehiä. He säilyvät (normaalivartaloisena) kaikenikäisten miesten tavoittelun kohteena tuonne kolmen kympin tietämille, kun taas pojista kasvaa finninaamaisia kloppeja ja alkavat vasta pääsemään parhaimpaansa tuossa 30-vuoden yläpuolella.
Tuo kuvailemasi exän luonne kuulostaa narsismilta ja sitä tuo prinsessamaisuuskin varmasti osittain on. Narsismista vaan ei parane, mutta prinsessamaisuudesta voi parantua. Usei nelikymppisten naisten kanssa voi jo ihan jutellakin :-DTuittupäisyys tai kiukuttelu on parempi sanavalinta.
- Anonyymi
Yogamies kirjoitti:
Itse kuvailen sitä prinsessaluonteeksi. Voi sitä varmaan muuksikin nimittää en vain tiedä mikä olisi sopiva nimitys, ehkä tuo tuittupäisyys.
"Lisäksi ap:n kuvaamaa käytöstä esiintyy myös miehillä." Varmasti esiintyy, kuten Michael Jacksonilla ja muilla rokkistaroilla. Naisilla tuittupäisyyttä esiintyy kuitenkin paljon enemmän, koska heitä kohdellaan ihan eri tvoin kuin miehiä. He säilyvät (normaalivartaloisena) kaikenikäisten miesten tavoittelun kohteena tuonne kolmen kympin tietämille, kun taas pojista kasvaa finninaamaisia kloppeja ja alkavat vasta pääsemään parhaimpaansa tuossa 30-vuoden yläpuolella.
Tuo kuvailemasi exän luonne kuulostaa narsismilta ja sitä tuo prinsessamaisuuskin varmasti osittain on. Narsismista vaan ei parane, mutta prinsessamaisuudesta voi parantua. Usei nelikymppisten naisten kanssa voi jo ihan jutellakin :-DPrinsessaluonnetta kyllä kuvaa paremmin kaikki haavemaailmassa elävät naiset jotka oikeasti kuvittelevat olevansa jotain prinsessoja. Pitää myös olla pinkkiä ja röyhelöä ja ja...APeen kuvauksessa oli vain vittumainen luonne ja niitä löytyy paljon.
- Anonyymi
Minä olen ollut tuuliviiri, aina, Olen ollut naimisissa saman miehen kanssa yli 40 vuotta ja itsekin toivoin, että muuttuisin ja olen yrittänyt muuttua ja muuttaa ajatuksiani sekä asenteitani. Silti, perustemperamenttini on se, mikä on. Voi olla, että minulla on hitusen epävakaata persoonallisuushäririötä, en tiedä, Olen joka tapauksessa esim. töissä erittäin asiallinen ja hoidan vaativan asiantuntijatyöni hyvin, samoin pärjään ihmissuhteissani hyvin.
Rakastan miestäni , hän on uskomattoman ymmärtäväinen eli tunnen olevani rakastettu. Mutta tuuliviiriys näkyy edelleen yhtäkkisinä mielentilan muutoksina, onneksi nyt jo harvemmin.
Neuvoa ei ole, ehkä se on osa persoonallisuutta, en tiedä! - Anonyymi
Voi olla luonnejuttua tai sitten teillä on käsittelemättömiä, kaihertavia asioita. Mun mielestä on vaikea analysoida mitään tietämättä kummankin näkemyksiä. Miten ap huomioi toisen kommentit, kuuntelee siis oikeesti toista. Miten ratkotte erimielisuudet ja riidat?
- Anonyymi
Omalla exälläni, jonka kanssa olin 2017, oli juuri noita oireita.
Sairaalloisen mustis vielä ym. Noin 9kk eron jälkeen vielä usutti uuden miehensä erään kerran 8-tiellä tekemään liikennekiusaa liki 30km matkan ajan. Yritti kaiketi painostaa ajamaan ylinopeutta kameratolppaan takapuskurissa roikkumalla tm.
Ja juuri tuota, että ihan silmänräpäyksessä kääntyi tosi ihanasta tosi vittumaiseksi ihmiseksi, joka raivosi ja kiukutteli jostain ihan olemattomasta/pienestä, joista en tiedä vielä tänä päivänäkään liki 3v eron jälkeen, että mistä repikin nuo aiheet esiin.
Esim erään kerran olimme Manhattanin liikekeskuksessa, kaikki meni kivasti ja olin itsekin tyytyväinen oloomme. Nähtiin tuttujanikin, joiden kanssa juteltiin hyvät tovit ja kaikki tosiaan oli hienosti. Kotiini päästiin, niin ilme ja katsekin muuttuivat hetkessä todella pahaksi ja hän alkoi raivoamaan mulle, että mä häpeän häntä ym. Ja tuosta sitten pitikin rähinää tunnin verran ja oli tosiaan sen oloinen, etten oikein arvannutkaan sanoa mitään vastaan, koska olin(ja olen vieläkin) varma että hän siinä tapauksessa olisi tullut fyysisesti kimppuuni. Ja en tod hävennyt häntä, vaikka olin jo jonkun aikaa nämä piirteet havaittuani ollut sillä mielellä, että olisi parempi erota. Ihan hullu nainen.
Haukkui mm mun sukulaisenikin kusipäiksi, vaikkei ollut edes tavannut heitä eikä tuntenut heitä edes ulkonäöltä.
Luonnesairas, joko narsisti tai pahempikin ja luultavasti epävakaa persoona. Joko tunne-elämältään tai ylipäätään kokonaisuudessan.
En myöskään meinannut millään päästä eroon hänestä.
Sanoin haluavani erota ja selitin juurta jaksain rautalangasta vääntämlllä, miksi halusin niin, niin sekosi vain ja alkoi raivoamaan että petän häntä ja että minulla on mm treffipalstat väärällään seuranhakuilmoituksia ja kotikaupungissani useita eri naisia, joiden kanssa petän häntä. Ja kääntyi muutenkin kaikkinensa minun syyksi koko setti ja paletti.
Nykyään on kuulemma jonkun kantahämäläisen miehen kanssa ja tiedä vaikka olisi häipynytkin jo Hämeeseen tämän perässä(jos on helppo uhri tämä mies).
Ja eipä tuollaista voi parantaa tms. Eli oikeastaan ainoat vaihtoehdot ovat ero tai ko käytöksen sietäminen. - Anonyymi
No joko on mielessä joku toinenkin mies tai sitten yksinkertaisesti on jokin asia mikä sinussa ärsyttää häntä.
Minä raivostun äijälleni siitä kun viestit tekee naispuolisten "kavereidensa" kanssa selkäni takana, käy jopa kaljalla niiden kanssa ja minä kuulen asiasta vasta jälkeenpäin, eli epärehellisyys saa minu raivon partaalle!- Anonyymi
Olen tästä v.2017 suhdettani hieman valottanut kirjoittaja.
Tuo exäni muuten kärysi itse tuosta toisesta miehestä.
Mm. selitteli heidän pussailuviestejään ensin, että lähetti muka tyttärelleen muun viestin ohessa pusuja. Sitten kun kysyin suoraan, että miten sinun vastaanottamasi viesti, missä oli pelkästään kommentti pusuja sinulle pusuhymiöiden kanssa, voi olla sinun itsesi toiselle lähettämä viesti?
Niin sitten se olikin joku raumalainen ystävätär, joka lähetti terveisiä hänelle ja siinä ohessa pus pus. SItten kun sanoin ettei siinä ollut terkuista kyllä sanaakaan, niin sekosi ja huusi, että hänen ystävät ei kuulu mulle ja tuo viestittely oli jo niin vanha asia, että siitä ei voi enää keskustellakaan. Kun annoin ajan hieman kulua sillä, että sain oman kiukkuni laannutettua sen verran, että asiasta olisi voinut jutella normaalisti ja asiallisesti.
Itse kyllä sitten joskus viikkoja myöhemmin vielä sai mustiskohtauksiaan jostain kehittämästään aiheesta.
Tietty tuo viestittely nyt ei ollut ainoa aiheeseen liittynyt asia, mikä ihmetytti/epäilytti mua, mutta se varmin niistä.
Niin ja itse vielä vaati, että mun olisi pitänyt kaikki viestittelyni selostaa tarkkaan hänelle ja kävi vielä penkomassa puhelimeni, sähköpostini yms.
Ja kun kerroin kahdesta naispuolisesta ystävästäni rehellisesti ja suoraan hänelle, niin johan pomppasi. Odotti itse juurikin 2-4vko ja sitten alkoi tulla tulitusta, kun oli antanut asian muhia mielessään oikein kunnolla.
Mutta mitäpä sitä henkisesti sairaalta voi muuta odottaakaan. - Anonyymi
Miksi pidät kaljalla käyntiä epärehellisenä?
Olen itse käynyt kaljalla miespuolisten ystävieni kanssa ja se siitä. En koe ollenkaan tarpeelliseksi raportoida siitä aina miehelleni. Joskus kerron, joskus en. Itsekään en halua mieheltä ko, raportointia. Kuuluu jokaisen oman harkinnan alle tuo asia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi pidät kaljalla käyntiä epärehellisenä?
Olen itse käynyt kaljalla miespuolisten ystävieni kanssa ja se siitä. En koe ollenkaan tarpeelliseksi raportoida siitä aina miehelleni. Joskus kerron, joskus en. Itsekään en halua mieheltä ko, raportointia. Kuuluu jokaisen oman harkinnan alle tuo asia.Kommentoin ulkopuolisena. Jokainen pari sopii omat ns. pelisääntönsä. Jos molemmista on ok käydä esim. kaljalla vastakkaisen sukupuolen kanssa, on se silloin tosiaan ok. Jos taas asiasta ei ole keskusteltu mitään, ei se kovin reilulta peliltä tunnu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kommentoin ulkopuolisena. Jokainen pari sopii omat ns. pelisääntönsä. Jos molemmista on ok käydä esim. kaljalla vastakkaisen sukupuolen kanssa, on se silloin tosiaan ok. Jos taas asiasta ei ole keskusteltu mitään, ei se kovin reilulta peliltä tunnu.
" Jos molemmista on ok käydä esim. kaljalla vastakkaisen sukupuolen kanssa, on se silloin tosiaan ok. "
Ai miten niin JOS? Minusta kaljalla tms. käynti haluamansa henkilön kanssa kuuluu ihmisoikeuksien piiriin. Siinä ei ole mitään keskustelemista.
Jos toinen haluaa rajoittaa tätä oikeutta, hän haluaa kontrollia ja rajoittaa toisen ihmisoikeuksia. Se ei ole reilua peliä, ja on erittäin väärin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" Jos molemmista on ok käydä esim. kaljalla vastakkaisen sukupuolen kanssa, on se silloin tosiaan ok. "
Ai miten niin JOS? Minusta kaljalla tms. käynti haluamansa henkilön kanssa kuuluu ihmisoikeuksien piiriin. Siinä ei ole mitään keskustelemista.
Jos toinen haluaa rajoittaa tätä oikeutta, hän haluaa kontrollia ja rajoittaa toisen ihmisoikeuksia. Se ei ole reilua peliä, ja on erittäin väärin.Niinpä.
Kaikista vittumaisinta on se, jos toinen latelee tällaiset pelisäännöt, että hän voi mennä vastakkaisen sukupuolen kanssa just vaikka kaljalle ja on ylipäätäänkin ok, että hänellä on ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta ja kuitenkin toisella saisi olla ainoastaan oman sukupuolen kavereita ja ylipäätään tuttuja, joiden kanssa saa viettää aikaa.
- Anonyymi
Juurikin noin, avopuolisoni on esimerkki naisesta jolla vaihtuu mieli hyvinkin nopeesti, Ihan täyttä vuoristorataa monesti.
- Anonyymi
Samoin ex-miehelläni.
Haluan korostaa, ettei tuollainen mielen ailahtelu ole missään nimessä normaalia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samoin ex-miehelläni.
Haluan korostaa, ettei tuollainen mielen ailahtelu ole missään nimessä normaalia.Niin, ihmiset on kaikki yksilöitä ja jokaisella erilainen mielentila.
- Anonyymi
varmaan kun isällä ja minulla on nykyisin HIV, kiitoksia vain aloittaja. /=
- Anonyymi
Huvittavaa lukea näitä *asiantuntijoita*
Aloituksessa mennää missä aita matalin, Sitten jengi kaataa aidan, jotta voi rynniä läpi.
Aloittaja on selvästikin ihan pihalla. Sekasin kuin seinäkello.
Jokaisella ihmisellä on katkeamispiste. Jos suhteessa liikutaan kokoajan ihan siinä rajamailla, se viimeinen katkeamispiste ei paljon tarvitse. Tätähän ei välttämättä, itsekeskeinen ihminen huomaa. Herää siihen katkeamiseen, kun ei mennytkään, kuten prinsessa oli toivonut. Kun tilanne on ohi, nukahtaa taas ruususen uneensa. Mikään ei muutu. Itse elin perhehelvetissä 20/30 vuotta. Uskoin itsekin jo, että minussa on se vika. Erossa mulle vihjaistiin, että olen niin epätasapainoinen, etten saa ketään, enkä tule pärjäämään.
No löysin terveen ihanan naisen, muutamassa päivässä. Hän huomasi pian, ettei kaikki ollut kunnossa. Puhuttiin asiasta niin kauan kuin tarvitsi. Jos ilmenee tarvetta, puhutaan lisää. Ei syyllistämistä, ei vähättelyä, ei uhrautumiseleitä, ei vaatimuksia. Hän totesi sen olevan psyykkistä. Koska mun ei tarvinnut enää taistella elämästä, totesin, niin on. Kävimme läpi miksi ja miten siihen suhtaudutaan. Aika monta päivää ja yötä meni.
Koti on nyt rakkauden täyteinen. Se on se lepopaikka. Tiedän, tunnen ja näen, minua rakastetaan, jokaisesta katseesta, jokaisesta sanasta, jokaisesta kosketuksesta. Tunnen kuinka rauha valtaa sisintäni, pelkästä hänen ajattelemisestaan.
Tiedän, meneväni hyvään suuntaan. Olen jo nyt onnellisempi kuin koskaan elämässäni. Tiedän onnellisuuteni näkyy myös ulospäin. Se vaan lisää nautintoani.
Pomo sanoi joskus, ettei multa voi kysyä edes, mitä mulle kuuluu? Koska mulle kuuluu aina niin hyvää, että häntä alkaa v..ttaa. :) . No hän tietää, kolikon toisen puolenkin.
Exä sukuineen näyttää hölmistyneiltä. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Taloutenikin on onnen myötä parantunut.
Rakkaani lupasi minulle suhteen alussa: *Olen aina sinun puolellasi* .
Silloin en uskonut, enkä ymmärtänyt mitä se tarkottaisi? Lupauksensa hän on pitänyt. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa.
Se tarkoittaa, jokainen päivä on hyvä, jokainen päivä on rakkautta. Mulla on oikeasti lupa olla onnellinen.
Se tarkoittaa sitä, että nautin noista viesteistä, jossa kehotetaan jättämään se sika.. Tai se missä miehestä kerrotaan olleen ailahtelevainen. Jokainen viesti jossa haukutaan suomalaista miestä, tuntuu hyvältä, koska se on omalta kohdaltani ohi ikuisesti. Ei enää koskaan, omalle kohdalle.
Kiitos aloituksesta. Se oli juuri niin piristävä kuin sunnuntaiaamuun sopii.- Anonyymi
Mitä sä Manu nyt satuilet?
Onko tuokin niitä fantasiatarinoitasi, joita kehut niin mielelläsi kirjoittelevasi? - Anonyymi
*Olen aina sinun puolellasi*
Et huomaa, että tuo on epätervettä narsismia. Terve ihminen on aina ennen kaikkea omalla puolella (ottaen tietysti huomioon toisenkin). - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
*Olen aina sinun puolellasi*
Et huomaa, että tuo on epätervettä narsismia. Terve ihminen on aina ennen kaikkea omalla puolella (ottaen tietysti huomioon toisenkin).Sitähän mullakin exä vm.2017 loppuajasta kehui viimeisellä kerralla, kun oli luonani.
Että mun pitäisi luottaa siihen että hän on puolellani. Menikö siinä viitisen päivää, kun tuli joulupyhien vietosta puhetta(itse sekosi hyvissä ajoin asiasta), pärähdin takaisin hänen räyhäämiseensä, niin heti alkoi huutamaan että pysy siellä omassa kodissasi, hän pysyy täällä kotipaikallaan OMISSA PORUKOISSAAN. Eli ei sitten ollutkaan "mun puolellani".
Mutta tosiaan, vaikeahan häneen oli luottaa, kun ei antanut siihen luottamiseen aihettakaan.
Sinänsä jännä, että tällaisilla kaikki asiat aina kääntyy toisen niskaan tai sitten muuten vain päälaelleen.
Totta kyllä muuten tuo edellisen kommentti, narsisti aina korostaa olevansa toiselle asiassa kuin asiassa hyvä ja huolehtiva, kunnes sitten vetää maton jalkojen alta, kun toinen sitten ottaa ko puheet tosissaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
*Olen aina sinun puolellasi*
Et huomaa, että tuo on epätervettä narsismia. Terve ihminen on aina ennen kaikkea omalla puolella (ottaen tietysti huomioon toisenkin).Tottakai, hän ajattelee omaa etuaan. Hänellä on kuitenkin se salainen tieto, ettei yksin suhteessa voi olla onnellinen. Se että on toisen puolella, ei tarkoita olevansa itseään vastaan.
Kaikki lähtee arvostuksesta. Se suomalaisesta suhteesta usein puuttuu. Suomisuhteessa on tärkeää, olla määräävässä asemassa, tai oikeassa.
Meillä taas suhde on se tärkeä asia. Kun suhde voi hyvin, me voimme molemmat hyvin.
Kyllä olen hyvin itsekäs. Haluan olla onnellinen. Minun siis täytyy pitää hänet onnellisena.
Toimii molemmin päin.
- Anonyymi
Minulla on täysin samanlainen tilanne. Välillä pelottaa sanoa edes mitään.... yritän tehdä kaiken niinkuin hän haluaa silti teen jotain väärin. Saattaa olla päivä kun hän on minua kohtaan oikein ihana ja sit kuin salama kirkkaalta taivaalta halveksii ja haukkuu minut. Ja kyllä etsii vaik jonkun vanhan asian. Ja nyt kyseessää mies. Olen ihan neuvoton.
- Anonyymi
Sehän tuossa oli, ei mitään viitsinytkään sanoa enää, kun aina oli väärin tai muuten vain kääntyi negatiiviseksi. Ja kun tiesi, että muutenkin pimahtaa ihan pimeäksi hetki kuin hetki. SItä ei tiennyt että mistä, missä vaiheessa ja kuin pahasti mutta sen tiesi, että se pimahdus tulee joka tapauksessa ja ihan kilikali aiheesta/syystä. Sen takia ei myöskään niistä mukavista hetkistä, joita nyt ei ollut loppuvaiheessa varsinkaan pahemmin, oikein osannutkaan enää nauttia eikä kokea kivana, kun tiesi tuon mielialan vaihtelun. Yhtä viikonloppuakaan ei viitsinyt olla kuin ihminen. La-iltana tai su-aamuna viimeistään alkoi se vittuilu ja haukkuminen.
Ja tosiaan eräästä asiasta, kun otin puheeksi, sanoi mm että siitä on ihan turha puhua kun se tapahtui jo reilu 3vko sitten. Itse kaiveli vielä ihme asioita kuukausienkin päästä, yleensä näitä muistasukkaisuus-skitsojaan.
Jos olin parilla lauseella edes maininnut jostain entisestä kumppanistani jonkun asian yhteydessä, johon exä liittyi ja sanoin vielä ihan asiallisesti ja "kliinisesti", niin veti kilarit kuukauden päästä ja väitti vielä, että olin jauhamalla jauhanut ja ihan tohkeissani vielä ko naisesta.
Ja tuota oli tosiaan paljon, tänään oli maailman ihanin nainen ja olin itsekin mielissäni että nyt on mukavaa, niin viimeistään seuraavana iltapäivänä veti jostain reiästä jonkun ihme syyn ja alkoi se mekkala. Yleensä alkoi tuijottamaan todella oudosti ja pistävästi, sitten sanoi nyt mitä milläkin kerralla sai päähänsä. Mä häpeän häntä, "On sussa nyt paljon hyvääkin silti" tms. Ilman varoitusta ja yleensä vielä keräsi raivoansa tuon mölisemisensä aikana.
- Anonyymi
Miksiköhän tuollaiset ihmiset etsivät ylipäätään parisuhteita?
Juurikin tuollaiset aloittajan mainitsemat yksilöt..?
Ja juurikin nimenomaan henkisesti terveiden ja tasapainoisten kanssa. Pysyisivät edes omiensa kanssa ja "pariutuisivat" keskenään. Jättäisivät terveet rauhaan eivätkä pilaisi normaalien elämää.
Tiedän että sanon pahasti, mutta kuitenkin..
Vaikka henkisesti sairaillakin on oikeus parisuhteeseen, niin terveillä on ihan yhtälainen oikeus olla ja elää tällaisilta yksilöiltä rauhassa. - Anonyymi
Keskustele asiasta hänen kanssaan. Kerro miltä sinusta tuntuu hänen ailahtelevaisuutensa. Jos hän pystyy kuuntelemaan ja keskustelemaan asiasta ja on valmis ulkopuoliseen apuun, voi muutos olla mahdollinen. Jos hän ei pysty edes kuuntelemaan ja tilanne kärjistyy jälleen, on ero paras vaihtoehto.
- Anonyymi
Narsistisen persoonallisuushäiriön ominaispiirteitä että yhtäkkiä nollasta sataan kun koetaan joku kommentti itseen kohdistuvaksi kritiikiksi, vaikkei sitä ole niin tarkoittanut. Ja pahinta on se että saattaa suuttua ja turhautua täysin mitättömistä asioista; kuten jos ei tiettyyn kellon aikaan pääse jonnekkin tai jos astia on laitettu tiskikoneeseen väärin. Kuuluu myös toisen ilkeily ja lyttääminen. Sekä ei pysty myöntämään omia mokiaan tai muuta vaan syyttää kaikkesta aina muita.
Dipoilla mieli muuttuu myöskin mania ja masennusjaksojen vaihdellessa, mutta siihen on todettuna yleensä masennus jo entuudestaan ja se taitaakin olla dominoiva kausi monilla.
Mutta epävakaus ei aina tarkoita että ihminen omaisi jonkun mielenterveys ongelman. Voihan ihminen kokea haasteellisen elämänvaiheen aikana epävakautta, ettei tiedä oikein mitä haluaa. Pitkittynyt stressikin voi aiheuttaa epävakautta. Ja tällöin saattaa vain kipata stressiä sinun niskaasi välillä. Asiat ratkeavat yleensä keskustelemalla! Vakaan ja päämäärätietoisen kumppanin kanssa on paljon helpompaa! - Anonyymi
Pelko, jokin keskustelussa tuntuu uhalta ja ihminen hallisemattomasti muuttuu hetkessä toisenlaiseksi. Lapsuuden traumat, hylkäämiskokemukset nousevat ihmissuhteessa näin esiin. Tässä hetkessä yksittäiset sanat, ilmeet, tapahtumat voivat toimia laukaisevana tekijänä joka aktivoi menneen trauman eli kaiken vanhan paskan.
Näistä on mahdollisuus päästä yli käsittelemällä menneisyyden tapahtumat. Sitten sitä triggeröitymistä ei enään tapahdu. - Anonyymi
Sitä varten seurustellaan, että opitaan tuntemaan. Siinä selviää, kun ai aina olla yhdessä, onko sielunkumppanuutta eli yhdessä elämisen mahdollisuutta. Kuten kohdallasi, toinen ei ehkä löytänyt sitä ja vetäytyi.
Seurustelun alussa pussaillaan ja keskustellaan kaikesta mahdollisesta, myöskin siitä lapsuudesta ja mahdollisista entisistä seurustelusuhteista.
Sen seksin paikka ei ole alussa, vaan tuntemisen jälkeen ja kun se on molemmille oikein, eikä toisen vonkaamisesta johtuva.
Ihan nuoret varmaan aloittavat seurustella, eikä sekstailla. Mutta eronneet ovat kokeneet seksin ja liian usein elävät sanan seksin puute kanssa elämäänsä ja se ei todellakaan johda hyvää, siinä todella vonkadaan vain seksiä.
Tuskin ap. toi perimmäistä syytä esille, ne ovat yleensä arkoja asioita, joten itsessään voi mietti, miten kaikki alkoi. Jos ei tämä suhde johtanut pitempään, kyllä jossain vaiheessa eteen tulee sopivampia ja monesti yllättäen, ei jatkuvasti baarin nurkissa istuen .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän391631Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61341- 91289
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11285Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421277Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,41253Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01234Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11210Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21170Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11146