Deluusio tiedosta

Otetaan yksi esimerkki. Miten ensimmäinen elävä solu syntyi?

Tästä on olemassa kaksi eri oletusta: 1) Jumala tai jumalat loi ja 2) se syntyi sattumalta elottomasta aineesta luonnonvoimien vaikutuksesta. Vaikka luominen otettaisiin vaihtoehtona pois, koska sen mekanismia ei tunneta, niin tunnetaanko toisen vaihtoehdon syntymekanismi? Ei. Kukaan ei tiedä sitä, miten ensimmäinen elävä solu syntyi ja rehellinen tutkija tunnustaa sen – samoin aiheeseen perehtynyt vapaa ajattelija.

Elämällä (elävällä solulla) on kolme perusjärjestelmää:

Elämän jokaisella solulla on ulkonainen kalvo, joka pitää sitä koossa.
Elämällä on aineenvaihdunta, joka tarvitsee energiaa ympäristöstään.
Elämä tarvitsee lisääntyäkseen geenejä ja näiden sisältämät solunrakennusohjeet siirtyvät jälkeläisille niiden mukana.
Solukalvot muodostuvat rasva-aineista eli lipideistä. Aineenvaihdunta on valkuaisaineiden ja kemiallisia reaktioita nopeuttavien entsyymien vastuulla. Geenit ovat DNA:ssa olevia emäsparien sekvenssejä ja yhdistelmiä.

Elävä solu tarvitsee kaikkia kolmea perusjärjestelmää toimiakseen ja lisääntyäkseen. Kukaan ei tiedä, miten ja missä ensimmäinen elävä solu on syntynyt. Onko se syntynyt vaiheittain vai kerralla ja jos vaiheittain, niin missä järjestyksessä? Nyt on tutkittu ja pohdittu tarkemmin myös ns. ”kaikki kerralla -teoriaa”, jonka mukaan ensimmäinen solu olisi syntynyt kaikki rakennusosat valmiina paikallaan, vaikkakin ilman luojan vaikutusta, jos tutkija on uskomuksiltaan ateistinen.

Lähde:

Tekniikan maailma, 15.8.2020. Miten elämä Maassa alkoi? Jotkut tutkijat ovat alkaneet liputtaa kaikki kerralla -teorian puolesta. Alkuperäinen artikkeli on julkaistu New Scientist lehdessä ja sen on kirjoittanut novelisti ja tiedetoimittaja Michael Marshall Smith.

https://tekniikanmaailma.fi/miten-elama-maassa-alkoi-jotkut-tutkijat-ovat-alkaneet-liputtaa-kaikki-kerralla-teorian-puolesta/

"Tietoa ei kenelläkään ihmisellä asioista ole."

>> Virheolettamus. Henkilökohtaiset kokemukset henkivalloista antavat kokijalleen varman tiedon siitä, että henkivaltoja on olemassa. Vain muille ne eivät välttämättä todista mitään - tai siis jaa tätä varmaa tietoa. Ei-uskovien yritykset epäilevillä puheilla vähentää tällaisen henkilökohtaisen tiedon merkitystä - leimaamalla ne typeryydestä, mielisairaudesta tai valehtelusta johtuviksi - eivät tehoa kokijaan itseensä, mutta vähentävät kyllä kokemusten todistusarvoa kuulijoiden näkökulmasta.

Ja sinäkin pohjaat uskosi teorioihin, joita on mahdotonta todistaa oikeaksi.

Kaikki viittaa vahvasti siihen, että elämä, mikä maapallolla on ollut ja on, on saanut alkunsa vedessä. Ihminenkin on vesieläin, kun katsotaan esimerkiksi hänen sikiövaihettaan. Vauvauinti todistaa osaltaan jo sen, kuinka geeneissämme on alusta asti kyky selvityä veden alla, vaikka uimataitoa ei olisikaan.
Ihmisen kehossa on myös paljon alkukantaisia jäänteitä varhaisilta elämän vaiheilta.

Ateisti tietåå että hänelle on laki.Ellei lakia hänelle olisi, ei olisi laittomuuttakaan. Laki on ollut jo , ennen kuin ihmistä maanpäällä olikaan, Ateisti tietää, ettei hän saa tappaa. , valehdella, eikä varastaa jne. Hänellä on syntymästä lähtien, joku ohjaaja. siis laki! Laittomuus johtaa vapauden menetykseen. Jos ateisti ryhtyy rakastamaan lakia, hän saa kunniansa takaisin, jonka menetti laittomuutensa takia. Laki, oikeus, totuus ja rehellisyys on Jumalalta ja kunnia myös. Lakihan ei ole näkyvä. se pohjautuu aivoissa olevaan uskoon, ettei saa aiheuttaa kärsimystä laittomuudella lähimmäiselleen. Ateisti ajattelee, `` voin pitää lain antajaa pilkkanani, ja ryhtyä laittomaksi, sillä minä yksin olen täällä, ei ketään muuta. Silti hänet on ruokittu ja hoidettu aikuiseksi, lahjaksi. Ja silti tämä kapinoi ja pilkkaa. Hän ei usko Herraa Jumalaansa eikä hänen Raamatussa olleisiin profeettoihin, ollakseen turvassa. Hän ei edes kokeile, onko se totta. Hän ei edes neuvottel niiden veisaajien kanssa, jotka veisaavat Herralle ylistysvirsiä, Mitäs siitä muuta seuraa kuin että saatana rusikoi häntä, koska Herra Jumala ei voi häntä siunata.

Mikä on sen todennäköisyys, että ensimmäinen elävä solu syntyisi sattumalta juuri sille sopivassa ympäristössä elinkelpoisella planeetalla? Sitä ei voi kukaan laskea, koska tuntemattomia tekijöitä on liian paljon. Uskovainen ateisti sanoo, että todennäköisyys on yksi, koska elämää on havaittavasti olemassa. Uskovainen teisti sanoo, että todennäköisyys on nolla, koska ”Jumala loi” (God did it). Kumpaakaan argumenttia ei voida aukottomasti todistaa.

Näemme tästä esimerkistä sen, että me emme tiedä kaikkia vastauksia elämän alkuperästä puhumattakaan siitä, että tietäisimme kaiken universumin alkuperästä ja avaruuden monimuotoisuudesta. Occamin partaveitsen ei tarvitse sulkea puolueettoman tutkijan ajatuksissa pois mitään järkevää vaihtoehtoa, joihin kuuluvat luominen ja ateistinen näkemys. Koska elämän syntymekanismia ei tunneta, ei ole syytä pitää totena jotakin oletusta ja sulkea toinen pois mahdottomana.

”Minä en tiedä!” on paljon järkevämpi ja moraaliltaan korkeampi vastaus kuin väittää tietävänsä asioita, joita ei tiedä. Usko johonkin sellaiseen, jota ei tiedä, johtaa turhiin väittelyihin, riitoihin, syrjintään, väkivaltaan ja jopa tappamiseen, kun ääriainekset ottavat yhteen toistensa kanssa.

Ihmiset voidaan jakaa uskon tai sen puutteen mukaan neljään eri ryhmään:

Positiivinen ateisti (tietää, että jumaluuksia ei ole ja luomista ei ole tapahtunut)
Agnostinen ateisti (ei usko jumalaan tai jumaliin, mutta ei tiedä, onko sitä tai niitä olemassa vai ei)
Agnostinen teisti (uskoo jumalaan tai jumaliin, mutta ei tiedä, onko häntä tai niitä olemassa vai ei)
Positiivinen teisti (tietää, että jumala tai jumalia on olemassa ja luominen on tapahtunut)

Suhtautuminen oletukseen luomisesta ei kuulu välttämättä osana teismiin tai ateismiin, mutta koska useimmat ihmiset sisällyttävät sen uskoonsa tai sen puutteeseen, niin otin tämän näkökohdan huomioon. Huomaa, että agnostikot voivat uskoa tai olla uskomatta, mutta eivät pidä uskoaan tai epäuskoaan varmaan tietoon perustuvana faktana niin kuin positiiviset ateistit ja teistit.

On jopa huvittavaa havaita, miten uskovaiset sanovat uskoaan tiedoksi riippumatta siitä onko heidän uskonsa ateistista vai teististä uskoa. Uskovainen korvaa tiedon aukot arvauksilla, mielipiteillä ja mielikuvitukseen perustuvilla uskomuksilla. Uskovaiselle kelpaavat kaikki argumentit todisteeksi luomista vastaan tai sen puolesta. Mitään hän eivät hyväksy todisteeksi omaa uskoaan vastaan. Tässä esimerkkejä:

Tiedon puute/ runsaus.
Fossiilien puute/ runsaus.
Lajien sukupuutto/ selviytyminen.
Lajien muuttuminen toisiksi lajeiksi/ pysyminen ennallaan samana lajina.

Olivatpa havainnot siis mitä tahansa, niin uskovaisten mielestä ne todistavat aina oman näkemyksen puolesta, eivät koskaan sitä vastaan. Positiivinen uskovainen ei pidä edes mahdollisena sitä, että jokin havainto voisi olla perustelu omaa kantaa vastaan sen sijaan, että se puoltaa sitä. Puolueeton ajattelija näkee mm. edellä mainitut asiat perusteluina kumman tahansa oletuksen puolesta tai sitä vastaan, koska ne voidaan tulkita kummalla tavalla tahansa.

Evoluutioteoriaa ei voida kumota tai vahvistaa todeksi. Se on vain tieteellinen teoria, joka perustuu sen luoneiden tiedemiesten kulloiseenkiin parhaana saatavana olevaan tietoon ja muuttuu jatkuvasti uuden tiedon ilmaantuessa. Evoluutioteoria sisältää lisäksi tiedemiesten arvauksia ja uskomuksia, joiden totuusarvoa on mahdoton laskea tai päätellä, koska todisteluketjussa (kehityshistoria ja evoluution mekanismit) on niin monta aukkoa.

Denialistille ei kelpaa mikään

Ateisteilla on tapana haukkua teistejä ja kreationisteja denialisteiksi, koska nämä mukamas kieltävät kaikki todisteet uskoaan vastaan. Sama pätee kylläkin myös ateisteihin: näille eivät kelpaa mitkään perustelut tueksi luomisen puolesta, vaikka ne voidaan tulkita joko luomisen puolesta tai sitä vastaan.

Tässä esimerkkejä ateistien virheellisestä logiikasta ja puolueellisesta ennakkoasenteisesta tulkintatavasta:

Monimutkainen -> ei luotu
Yksinkertainen -> ei luotu

Toimiva -> ei luotu
Ei toimiva -> ei luotu

Samanlainen rakenne -> ei luotu
Erilainen rakenne -> ei luotu

Sukupuutto -> ei luotu
Ei sukupuuttoa -> ei luotu

Fossiilit -> ei luotu
Ei fossiileja -> ei luotu

Surkastunut -> ei luotu
Ei ole surkastunut -> ei luotu

On muuttunut -> ei luotu
Ei ole muuttunut -> ei luotu

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta mikään ei kelpaa perusteluksi luomisesta ja kaikki ”todistaa” sitä vastaan. Mitä järkeä on siis ”keskustella”?

Vain uskosta vapaa puolueeton tutkija voi tunnustaa, että nuo luetellut asiat voidaan tulkita ”todisteeksi” tai perusteluksi kumman tahansa tulkinnan puolesta. Niinpä ne eivät ole todellisia todisteita kummankaan puolesta eivätkä kumpaakaan vastaan. On siten turhaa ja typerää esittää tuollaisia argumentteja ja pitää siten omaa kantaansa hyvin perusteltuna. Vain uskovainen syyllistyy sellaiseen, mutta uskosta vapaa voi ajatella miten tahtoo ja mikä järkevintä kussakin tapauksessa on.

Elävät fossiilit on esimerkki siitä, miten ennakkoasenteisesti ateistit tulkitsevat näyttöä ja hylkäävät kaikki perustelut luomisen puolesta. Se, että eliöt eivät ole muuttuneet juuri lainkaan vuosimiljoonien ja miljardien vuosien aikana, on heidän mielestään todiste evoluutiosta tai se ei ainakaan kelpaa perusteluksi sitä vastaan. Kreationistin mielestä elävät fossiilit ovat todiste lajiperheen sisällä tapahtuvasta muuntelusta, mutta ei evoluutioteorian selittämästä evoluutiosta, jossa kaikki lajit ja eliöt ovat kehittyneet yhdestä alkukopioitujasta ja myöhemmin viimeisestä universaalista esivanhemmasta (LUCA) nykyiseen muotoonsa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elävä_fossiili

Tietomme on vajavaista, mutta lukemalla Raamattua, se muuttuu täydelliseksi, koska Jumalan Sana on koko totuus. ´´ Sinun sanasi on kokonansa totuus´´ Missä Jumalan pojat, kokoontuvat yhteen, tulee myöskin saatana, valheen isä . heidån kanssaan.

Teistien harhaluulo tiedosta

Monet teistit luulevat tietävänsä, että Jumala on olemassa ja että hän on juuri Raamatun Jumala. He luulevat tietävänsä, että maailma on luotu. Tämä kaikki on luuloa, sillä todisteet Jumalasta ovat henkilökohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä, jotka voidaan selittää luonnollisella tavalla eikä mitään yliluonnollista tarvita selitykseksi. Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia, joten nekään eivät kelpaa todisteeksi Jumalasta.

Luomisesta ei ole paljonkaan todisteita, sillä kaikki havainnoista tehdyt johtopäätökset ovat tulkinnallisia ja voidaan selittää myös luonnollisista syistä johtuviksi. Luomista on tästä huolimatta syytä pitää ateistien oletusten rinnalla niin kauan, että tiedetään varmuudella universumin ja elämän alkuperä ja biodiversiteetin syyt.

Oletus luomisesta sisältyy filosofiaan ja vastaa kysymykseen: miksi universumi on olemassa? Vastaus on: se luotiin. Syytä luomiselle ei voida tietää ja on turha sitä spekuloida, sillä jos luomisen takana oleva taho ei ota yhteyttä ihmisiin ja ilmoita syytä, niin sitä on ihmisten mahdoton saada tietoonsa.

Ateismi ei vastaa mitään kysymykseen ”Miksi maailma on olemassa?” Se sanoo, että maailma tupsahti olemassa oloonsa tyhjästä ja olemattomasta ilman syytä. Ei hyvä, kun ottaa huomioon ateistien loputtoman innon kysellä kaikenlaista triviaaliakin.

Luomismyytit voidaan heti kättelyssä jättää huomiotta, koska kaikki tunnetut myytit ovat ilmiselvästi sepitettä ja eivät kuvaa siten mahdollista luomista oikealla tavalla. Mitä sitten oletetusta luomisesta voidaan arvailla (ateistitkin vain arvailevat, kun eivät tiedä, joten samalla viivalla on luominen heidän ”hypoteesien” kanssa)?

1. Ensin on luotu eloton materia ja tästä elämä. Mekanismia ei tunneta niin kuin eivät ateistitkaan tiedä abiogeneesin mekanismia ja tapahtumien järjestystä.

2. Ensin on luotu joko ensimmäinen elävä solu tai sitten kokonaisia lajeja tyyppiensä mukaan kerralla valmiiksi. Näistä on syntynyt nykyinen biodiversiteetti muuntelun kautta. Jos lajit on luotu valmiina, niin niitä ei ole tarvinnut luoda yhdellä kertaa. Eri lajien luomisen välillä voi olla pitkiä ajanjaksoja.

3. Jos lajit ovat kehittyneet yhdestä elävästä solusta, niin evoluutio on suunnattua ja ohjattua. ”Luoja(t)” päättää sen, mitkä emäsparit jäävät perimään ja muodostavat lopulta toimintoja koodaavat geenit. Sokea sattuma ei tätä tee eikä luonnonvalinnasta ole apua ennen kuin geeni on kokonaan valmis.

4 . On mahdoton tietää kuka tai millainen luoja tarkalleen ottaen on, ellei hän ilmoita sitä itse. Ei ole varmoja todisteita siitä, että näin olisi tapahtunut. Se, että luojan ”henkilöä” ei tunneta eikä hänen olemustaan tarkasti (perusoletus on että luoja on aineeton henki), ei kumoa luomisen mahdollisuutta ja järkevyyttä vaihtoehtona ateistien päinvastaiselle oletukselle.

5. Luoja(t) on luonut universumin tuntemattomalla tavalla, mutta ei ole puuttunut sen jälkeen maailman tapahtumiin lainkaan tai vain vähän, niin että sitä ei tunneta kunnolla tai sitä ei huomata. Tällaisella Jumalalla ei ole mitään merkitystä ihmisten elämässä, mutta ei hän tarpeeton ole, sillä ilman häntä ei universumia ja meitä olisi olemassa.

Ateistit eivät tiedä, mitkä seikat johtivat universumin syntyyn. Kvanttifluktuaatio ja muut arvaukset eivät ole kelvollisia vastauksia. Ne ovat pelkkiä arvauksia ja uskomuksia, joihin ateistit lujasti uskovat, kun eivät tiedä mitään muutakaan vaihtoehtoa luomiselle kuin omat tähtitarunsa ja abiogeneesi- ja evoluutiosatunsa.

Luominen oletuksena ja ateistien luomisen kieltävät arvaukset ja uskomukset ovat siis samalla viivalla eikä kumpaakaan ole syytä sulkea pois. Molemmat oletukset ovat mahdollisia ollakseen totta, mutta koska me emme tiedä, mitä on tapahtunut, niin ei ole mitään syytä uskoa jompaa kumpaa vaihtoehtoa ja olla vieläpä varma siitä, että ei ole erehtynyt ja toinen on väärässä. Typerää ja turhaa. Aiheuttaa vain riitaa ja muuta pahaa.

Minä en usko, mutta positiiviset ateistit uskovat lujemmin kuin yksikään teisti.

Aloittajan harhat eivät meitä hetkauta.

Täällä moni järkevästi ajattelee,ettei epäorgaanisesta alkuliemestä synny orgaanista solua,edes salaman,tai muun sähköisen vaikutuksen voimasta. Jäljelle jää vain Raamatun luomiskertomus. Uskovalla on varma omakohtainen kokemusperäinen tieto Raamatun Jumalan olemassa olosta. Joten ,jos Jumala,niin myös luomiskertomus on totta.Epäuskova tietää vain,ettei Jumalaa ole olemassa,vaikka ei pysty sitä todistamaan. Hänellä on vain usko olemattomasta??? Mitä se sitten onkaan. Hänelle sopii ",en tiedä". Uskovalle, tiedän varmasti.

Onko evoluutio pysähtynyt?

Onko evoluutio pysähtynyt, koska monet lajiryhmät pysyvät ennallaan eikä muuntelua toiseen lajiryhmään ole havaittu? Vai muuttuvatko lajit edelleen niin että ne siirtyvät lajiryhmästä toiseen? Niin täytyisi ehkä yhä vielä tapahtua, jos evoluutioteorian mukaista evoluutiota tapahtuisi ja lajit muuttuisivat yksinkertaisemmista monimutkaisemmiksi.

Mitä lajiryhmää kohti seuraavat eliöiden ryhmät ja niihin kuuluvat jotkut lajit ovat nyt muuttumassa vai ovatko ne saavuttaneet kehityksen pään (huipun) ja lakanneet kehittymästä:

– mikrobit (bakteerit, mikroskooppiset hiivat, kasvit ja levät,..)
– arkit
– levät
– sienet
– kasvit (vedessä ja maalla elävät; puut ja muut kasvit,…)
– alkueläimet kuten ameebat (ja muut alkueliöt)
– vedessä elävät niveljalkaiset (ja muut kuin kalat pois lukien nisäkkäät)
– hyönteiset (kuoriaiset, korennot, perhoset, kärpäset, pistiäiset,….)
– kalat
– sammakot
– liskot
– matelijat
– linnut
– nisäkkäät lajityyppinsä mukaan: koiraeläimet, kissaeläimet, hevoseläimet, nautaeläimet, kamelit, lampaat, hirvieläimet, antiloopit, siat, karhut, valaat, hylkeet, jne.

Nämä ovat pysyneet saman ”ryhmän” tai ”lajityypin” edustajina vuosimiljoonia tai hyvin pitkän ajan kuitenkin. Vieläkö ne kehittyvät ja mihin suuntaan? Selvästi havaittava muutos on nykyään rappeutuminen, mikä ilmenee surkastumina ja toimivien rakenteiden tai toimintojen katoamisena. Tästä ovat esimerkkinä pingviinien, strutsien ja emujen surkastuneet siivet ja menetetty lentokyky. Sokeat luolakalat ja tuulisten saarten hyönteiset ovat toinen esimerkki lajeista, jotka ovat rappeutuneet ja menettäneet toimintoja geneettisen muuntelun vuoksi.

Usko säilyy. Todistat kirjoituksesi aikanaan. Niin paljon olet vaikuttanut.

Jumala on entropian antaja.

Itseasiassa tietoa ja todisteita kosmisestakin luomisesta kyllä on. ”Kaikkivaltias Jumala” on kuitenkin selväjärkiselle totuuden etsijälle liian helppo selitys kaikkeen luomiseen. Henkimaailman olemassaolostakin kyllä on tietoa ja arvokkainta tietoa on kokemusperäinen tieto. Monilla - myös itselläni - on omakohtaisia kokemuksia.

Kiisteltyä Urantia-kirjaa voisi suositella kaikille totuudesta kiinnostuneille uskoville ja uskoville ateisteille. Teoksessa on ainakin esitetty malli siitä miten kaikkeutta hallitaan, luodaan ja valvotaan korkeampien voimien toimesta. Yhtä persoonallista kaikkivaltiasta ei esitetä kaiken tietäjäksi, valvojaksi ja kaiken luojaksi, vaan hänen asuinpaikakseen kerrotaan keskusuniversumin korkein taivasmaailma. Ja luojiakin kerrotaan olevan valtava määrä. Teoksessa korkeimman Taivaan kuitenkin väitetään olevan ikuinen ja aina olemassa ollut, mutta silloin herää kysymys, että miten ikuinen korkeampikaan fyysinen maailma voisi olla aina olemassa. Yksi mahdollinen selitys on se, että kokonaisuniversumimme (U- kirjan mukaan seitsemän superuniversumia ja keskusuniversumi) on vain yksi monista ja on luotu kyseisten olentojen toimesta, jotka ovat saapuneet muualta. Ihmisen mielikuvitus yleisesti ottaen on aika rajallinen, emmekä tiedä millaisia suurimmat persoonalliset luojat voisivat olla ja millainen koko kaikkeus on. Tähtien luominenkin voi olla joillekin luojille helppoa, vaikka suurin tunnettu tähti taitaa olla miljardejakin kertoja suurempi kuin aurinko.

Uskonnot noin yleisesti ottaen selittävät vain pintapuolisesti suuria luomiseen liittyviä asioita ja Jumalakin ymmärretään usein ihan väärin. Kristilliset esoteerikot ja teosofit eivät ole koskaan kuvitelleet, että kaiken takana olisi vain yksi suuri persoonallinen olento. Monoteismi syrjäytti aikoinaan polyteismin ja moni onkin uskonasioiden suhteen epävarmassa tilassa edelleen, tai liiallisen varmuuden ja harhakuvitelman vallassa. Itse uskon - teosofien tavoin - persoonallisiin jumallisiin valtajärjestelmiin, joiden johto on aina sama (korkein luoja, korkeimmat voimat ja jumalat ja alemmat luojat).

Tavallaan onkin siis olemassa vain yksi persoonallinen Jumala, eli yksi ainoa taivaallinen hierarkia. Kristillnenkin kirkko opetaan myös, että Jumala on sisällämme henkenä. U-kirjassakin on tästä oma lukunsa.

Evoluutioteorian todisteet


Evoluutioteorian "todisteet" ovat yhteinen perimä (genotyyppi), samanlaiset rakenteet (morfologia) ja muu ilmiasuun liittyvä samankaltaisuus (fenotyyppi). Ovatko nämä riittäviä todisteita, niin että evoluutioteorian oikeellisuutta ei ole lainkaan syytä epäillä?


Perimän tutkiminen ei kerro mitään muinaisten jo sukupuuttoon kuolleiden tai kadonneiden "välimuotojen" perimästä, koska sitä ei ole jäljellä. Se ei kelpaa todisteeksi. Nykyään elävien lajien perimän yhtenevyydet voidaan selittää siten, että ne ovat saman suunnittelijan ja rakentajan käyttämiä: perimä voi todistaa yhtä hyvin luomisesta kuin lajien kehityksestä perusryhmästä toiseen.

Samanlaiset rakenteet voivat todistaa yhtä hyvin luomisesta kuin yhteisestä alkuperästä evoluutioteorian mukaan. Samankaltaisuus ja toisaalta erilaisuus eivät todista kummankaan oletuksen puolesta tai toista vastaan.


Samankaltaisuutta fenotyypissä ei voida tietää kovin tarkasti, kun verrataan nykyään eläviä lajeja jo kadonneisiin välimuotoihin tai sukupuuttoon kuolleisiin lajeihin. Miten voit tietää sen, miten joku kauan sitten kadonnut eläin käyttäytyi? Arvaamalla ja uskomalla lujasti arvauksen osuneen oikeaan. Ei kelpaa todisteeksi.

Evoluutioteoriaa ei voida kumota, mutta ei sen puoleen luomisnäkemystäkään, kun se ei perustu mihinkään uskonnolliseen jumaltaruun ja myyttiin. Kumpaakaan näkemystä ei voida todistaa lopullisesti todeksi. Abiogeneesiä ei sitäkään voida todistaa sattumalta tapahtuneeksi tai vaihtoehtoisesti suunnittelun ja luomisen tulokseksi.

Elämän synnyn hypoteeseja, evoluutioteoriaa ja luomisnäkemystä on syytä epäillä. Totena ei tarvitse pitää, sillä sellainen olisi sokeaa uskoa, joka ei perustu tietoon vaan arvauksiin ja ihmisen mielikuvitukseen tai epätosiksi todettuihin jumalmyytteihin teistisen luomisnäkemyksen tullessa kysymykseen.

Elämän alkuperä ja ensimmäiset elämänmuodot

Evoluutioteoriassa uskotaan, että bakteerit, arkit ja aitotumaiset eliöt ovat polveutuneet yhteisestä kantamuodosta. Aiemmin uskottiin, että ne kaikki kehittyivät siitä omaksi domeenikseen eri kehityslinjoja pitkin. (Carl Woese) Sittemmin muutamat biologit ovat arvelleet, että arkit ja aitotumaiset olisivat kehittyneet ryhmästä bakteereja. (Wikipedia. Arkeonit – Evoluutio)

Tieteellinen luokittelu on muuttunut tiedon lisääntyessä ja kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan. Pääryhmiä eli kuntia on ollut kahdesta kolmeentoista. Yleistajuisissa oppikirjoissa eliöt jaetaan yleensä kuuteen pääryhmään. Vuonna 1990 esitettiin tämän kanssa kilpaileva jako kolmeen domeeniin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunta_(biologia)

”Yksiselitteistä totuutta käytettävästä luokittelusta ei ole olemassa, koska koko eliökunnan systematiikka perustuu sopimuksiin ja tutkijoiden näkemyksiin. Sama asia voidaan luokitella usealla eri tavalla, ja eri käyttötarkoituksissa eri luokittelut voivat olla käyttökelpoisimpia.”

Jos evoluutioteoria on totta, niin silloin evoluutiota on tapahtunut ensimmäisestä elävästä solusta alkaen noin 3,5-4,1 miljardia vuotta sitten (alkusolu). Se oli alussa yksinkertaisempi kuin mikään nykyään elävä tunnettu laji: mahdollisesti bakteerin kaltainen. Se kehittyi vähän kerrassaan bakteereiksi, arkeiksi (arkeonit) ja aitotumaisiksi (eukaryootit). Bakteerit ja arkit ovat esitumallisia. (prokaryootit) Näistä kolmesta domeenista kehittyi sitten uusia lajeja, jotka muodostavat ”kuntia”.

Bakteerit ja erityisesti syanobakteerit olivat oletuksen mukaan vallitseva elämänmuoto maapallolla ensimmäisten parin miljardin vuoden ajan. Sitten kehittyivät arkeonit, mutta ei tiedetä varmuudella, kehittyivätkö ne bakteereista vai onko niillä oma erillinen kehityslinja yhteisestä kantamuodosta. Arkeonit ilmestyivät elokehään ehkä noin 2,7 miljardia vuotta sitten. Viimeisenä kehittyivät eukaryootit (aitotumaiset), arviolta 1,6-2,7 miljardia vuotta sitten.

Ei ole varmuutta siitä, ovatko kolme domeenia polveutuneet alkusolusta kukin omaa linjaa pitkin. On arveltu, että aitotumaiset ovat voineet kehittyä arkeoneista, mutta toisaalta näillä on voinut olla yhteinen kantamuoto, josta ne ovat sitten eriytyneet omaksi elämänmuodokseen. Näin ollen emme tiedä sitä, onko lajiutumista tapahtunut domeenista toiseen vai ei. Kuntien välillä ja siitä eteenpäin kehitys on mahdollisesti kulkenut omaa linjaansa kunkin kunnan ja sitä ylemmän taksonomisen ryhmän mukaan aina ihmiseen asti.

Lajien oletettu kehitys yhteisestä kantamuodosta on siihen uskovien mielestä riittävän hyvin todistettu ”fakta”, joten sitä ei tarvitse edes epäillä. Tämä varmuus perustuu kuitenkin osittain uskomuksiin, sillä kukaan ei tiedä kaikkia yksityiskohtia kehityslinjoissa ja -historiassa tai edes perinnöllisyyden saralla. Itse asiassa tiedon aukkoja on enemmän kuin tietoa. Evoluutioteorian puolesta on kuitenkin paljon tieteellistä näyttöä, joten se on siltä osin melko hyvin perusteltu uskomus, joskaan ei aukottomasti todistettu niin kuin esimerkiksi Maxwellin yhtälöt.

Kreationistit pitävät tietysti omaa uskooan varmana tietona, koska heidän uskonsa ei hyväksy epäilyä ja kyseenalaistamista. Se voisi johtaa luopumukseen ja sitä kautta rangaistukseen, koska heidän jumalansa on ankara koston Jumala ja hirmuinen tuomioissaan. Kristityt pelkäävät Jumalan vihan lankeavan heidän kohdalleen, jos he esittävät epäluottamuslauseen palvomaansa mielikuvitusjumalaa kohtaan ja epäilevät ”hänen sanansa” totuudellisuutta. Kreationismi on todellisuudessa pääosin uuteen kääröön paketoitu muoto Raamatun kirjaimellista luomisuskoa (YEC) ja kristittyjen pseudotiedettä.

Evoluutioteoriaa voidaan pitää uskomukseen perustuvana, mutta sitä sanaa käytetään joko hyvässä tai pahassa merkityksessä. Kreationistit käyttävät sitä pilkkatarkoituksessa ja vertaavat evoluution totena pitämistä uskontoon, mitä se ei tietenkään ole. Evoluutioteorian tuntevat voivat sanoa tietävänsä, että se on totta, vaikka kaikkia yksityiskohtia ei vielä tiedetä ja kehityslinjoissa on tiedon aukkoja. Tieto on tässä tapauksessa tietoteorian mukaan ”hyvin perusteltu tosi uskomus”.

Kreationistit tietysti kyseenalaistavat tämän uskomuksen ja pyrkivät kumoamaan evoluution, joka olisi heidän mielestään muuntelua yli epämääräisen ja mielivaltaisen ”lajityypin” rajan. He hyökkäävät voimakkaasti sitä oletusta vastaan, että eukaryootit olisivat saaneet mitokondrionsa aeorobisilta bakteereilta kuten syanobakteerit. Tätä on kritisoitu viimeksi tuolla:

Nagashima ym., Golgi-derived PI(4)P-containing vesicles drive late steps of mitochondria division, Science 367(6484):1366-71, 20.3.2020.

https://luominen.fi/satu-mikrobien-muuttumisesta-mitokondrioiksi-ja-endosymbioositeorian-tuho

Vaikka on totta, että evolutiivisen kehityksen alkuajan kaikkia yksityiskohtia ei tiedetä tarkasti ja oletukset perustuvat erilaisiin arvauksiin ja hypoteeseihin, niin se ei yksistään riitä kumoamaan evoluutioteoriaa. Jos jonkin tieteellisen teorian perustelut ovat enimmäkseen tosia ja siitä on olemassa tieteellistä näyttöä, niin teoriaa voidaan pitää riittävän hyvin toteennäytettynä selityksenä, jotta siihen voidaan uskoa tietoteoreettisessa merkityksessä. Tällöin pilkka evoluutiouskosta on perusteeton. Evoluutioteoriassa on kuitenkin niin paljon tiedon aukkoja ja arvauksia, että sitä ei ole mielestämme voitu riittävän hyvin todistaa.

Uskovaisia ovat ne, jotka eivät voi perustella omaa näkemystään riittävän hyvin, jotta se olisi uskottava selitys jostakin. Luomisusko ei perustu juurikaan tieteelliseen näyttöön tai havaintoihin. Kaikki argumentit sen puolesta voidaan selittää luonnollisten prosessien tulokseksi ja yliluonnollista tekijää ei tarvita. On siten jopa paremmin perusteltua pitää totena evoluutioteoriaa kuin perustelematonta väitettä: ”Jumala loi” (God did it). Luomisen mekanismia ja yksityiskohtia ei kukaan tiedä. Luomismyytit ovat epätosia taruja ja satuja. Tiedettä ei voida rakentaa niiden varaan. Tästä huolimatta deistinen luominen voi olla mielestämme mahdollinen.

Kreationistit tunkevat jumalaansa tiedon aukkoihin. Koska elämän syntyyn johtaneita tapahtumia ja vaiheita ei tiedetä tarkkaan – on vain erilaisia toinen toisensa kumoavia hypoteeseja ja arvauksia – niin luoja(t) tungetaan siihen tiedon aukkoon. Sanotaan, että elämää ei synny, ellei luoja sitä luo. Tätä argumenttia on mahdoton todistaa millään tavalla ja vaikea sitä on kumotakin niin kauan kuin ei voida toistaa laboratoriossa alkutilannetta, jossa elämä sai alkunsa elottomasta aineesta. Tätä ei voida tehdä, koska tutkijat eivät tiedä varmuudella sitä syntyikö elämä maalla alkuliemessä vai meren pohjan kuumissa lähteissä.

Jos varhaisen maapallon olosuhteet tunnettaisiin tarkasti elämän synnyn alkuhetkillä, niin elämää voitaisiin ehkä tuottaa kokeellisesti siten, että annetaan luonnonvoimien ja älyttömän orgaanisen aineen tehdä työnsä ihmisten siihen puuttumatta. Tämä on tietysti vaikeaa eikä ehkä koskaan onnistu, mutta jos onnistuisi, niin se ei suinkaan todista luomista vain sen vuoksi, että ihminen suorittaa kokeen ja järjestelyt. Sikäli kuin koe on oikein toteutettu, vastaa se luonnonvoimien vaikutusta orgaanisiin yhdisteisiin kemiallisten prosessien kautta.

Elämän syntyyn johtaneiden tapahtumien järjestystä ei tunneta, mutta elämän kannalta välttämättömät elämän rakennuspalikat tiedetään. Näitä ovat solukalvo, aineenvaihduntaan tarvittavat valkuaisaineet ja entsyymit sekä genomi, joka siirtyy jälkeläisille ja ohjaa aineenvaihduntaa sekä solun rakentumista. Koska ei tiedetä sitä, mikä näistä syntyi ensin, niin on kehitelty erilaisia hypoteeseja ja yritetty kokeellisesti tuottaa kopioitujia ja solukalvoa luonnollisten prosessien kautta, jotta näin syntyisi esisoluja ja jopa eläviä soluja. Tässä ei ole vielä onnistuttu, mutta työ jatkuu.

Elämän synnyn hypoteeseja ovat ainakin Alkukopioituja, Esisolu, RNA-maailma, Hypersykli, Rauta-rikkimaailma, Lipidimaailma ja Proteiinimaailma. Näitä on tarjottu vastaukseksi abiogeneesin askarruttavaan kysymykseen. Abiogneesillä tarkoitetaan elämän syntymistä elottomasta aineesta. Jos luominen sattuisi olemaan totta ja elämä olisi luotua, niin siinäkin tapauksessa järkevin oletus olisi se, että elämä on syntynyt elottomasta aineesta. Mitään tämän kanssa kilpailevaa järkevää oletusta luomisesta ei ole voitu esittää. Jumaltarujen myytit luomisesta on osoitettu epätosiksi toinen toisensa jälkeen eikä niitä tarvitse ottaa vakavasti.

Elämän syntyyn johtanutta tapahtumaketjua ei siis tunneta. Siitä on esitetty kilpailevia teorioita, joiden sanotaan osittain täydentävän toisiaan, mutta osa niistä kumoaa toisensa. Viimeisin vaihtoehto on aiemmin esitetty ”kaikki kerralla” hypoteesi (ensimmäinen solu sai kerralla solukalvon, aineenvaihdunnan ja jälkeläisiin siirtyvän perinnöllisen DNA:n valmiina). Tämä oletus on kyseenalainen, mutta suotakoon sitä tutkivien tehdä työtään, jos ovat vakavissaan. Se ei ole keneltäkään pois, joskaan ei välttämättä tarjoa mitään hyödyllistä uutta tietoa tutkimuksen kentälle.

Wikipediassa on kaksi artikkelia, joissa käsitellään Elämän alkuperää yleisesti ja sitten on erilliset artikkelit kullekin yllä esitetylle hypoteesille. Ne kaksi artikkelia ovat Elämä ja Elämän alkuperä.

Jonkinlainen energia luo ja ylläpitää elämää. Ihmisellä on helppo uskoa olevan yksilöllinen sielu, mutta miten selitetään pieneliöiden elämä, joilla tuskin sielua on. Mikroskoopitason eliöiden, kuten bakteereiden, toimintakin kuitenkin ilmeisesti osoittaa jonkinlaista tietoisuutta ja ovat siten eläviä entiteettejä.

Alkusolu eli viimeinen universaali esivanhempi

Alkusolu on ensimmäinen elävä solu kaikkien nykyään elävien lajien kehityslinjan alussa. Sen syntymekanismia ei tunneta. Tätä alkusolua Wikipedia kutsuu viimeiseksi universaaliksi esivanhemmaksi. Elämän arvellaan syntyneen 3,5-4,1 miljardia vuotta sitten. Viimeisen universaalin esivanhemman sanotaan eläneen 3,5-3,8 miljardia vuotta sitten, mutta sen täytyy siis olla ensimmäinen elävä solu ja siitä on muodostunut mikrobipopulaatio ihmisen ja kaikkien lajien kehityslinjan alussa.

Elämän alku

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elämä#Elämän_historia

LUCA tai LUA tai Viimeinen universaali esivanhempi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viimeinen_universaali_esivanhempi

”Viimeinen universaali esivanhempi (engl. last universal ancestor, LUA, tai last universal common ancestor, LUCA), alkusolu tai progenootti on viimeisin eliö, josta kaikki maapallolla nykyisin elävät eliöt ovat polveutuneet.[1] Se on siten kaiken maapallolla olevan elämän viimeisin yhteinen esivanhempi (engl. most recent common ancestor, MRCA). Ei pitäisi kuitenkaan olettaa, että se olisi ollut ensimmäinen eliö. On arvioitu, että LUCA eli noin 3,5–3,8 miljardia vuotta sitten.”

Alkusolu ei ole ensimmäinen eliö maapallolla, koska on oletettu elämän syntyneen ja kadonneen monta kertaa maapallon historiassa tai ”eliöllä” viitataan tässä jonkinlaiseen alkukopioitujaan tai esisoluun, josta LUCA on vähän kerrassaan kehittynyt: se ei syntynyt ”kerralla valmiina”. Alkusolu on se eliö, josta kaikki nykyään eläneet ovat kehitysopin mukaan polveutuneet. Muut mikrobilajit ovat kadonneet niissä elämän kannalta ankarissa olosuhteissa, joissa ne oletuksen mukaan syntyivät joko maan päällä orgaanisessa liemessä salaman iskettyä siihen tai merenpohjan kuumissa lähteissä. Syntymekanismia ei tunneta.

”Elämän syntytapahtumaa ei tunneta täsmällisesti. Siksi elämän synnystä on laadittu lukuisia hypoteeseja, kuten alkukopioituja, esisolu, RNA-maailma, hypersykli, rauta-rikkimaailma, lipidimaailma ja proteiinimaailma. Nämä ajatukset kilpailevat keskenään ja joskus täydentävät toisiaan.” (Wikipedia. Elämä. Elämän historia. Elämän synty.)

Alkusolu on viimeinen, kun katsotaan kehityshistoriaa taaksepäin nykyhetkestä ja ensimmäinen, kun katsotaan sitä alkuhetkestä nykyisyyteen päin. Se ei siis kuitenkaan ole oletusten mukaan ensimmäinen maapallolla syntynyt elämän kaltainen itsekopioituja vaan ainoa, joka on selviytynyt sopeutumalla muuttuviin olosuhteisiin ja on itsekin muuttunut muutospaineiden alla. Evoluutio on sikäli ihmeellinen mekanismi, että se luo oletusten mukaan juuri sopivia uusia geenejä ja rakenteita kulloisenkin tarpeen mukaan, jotta lajit eivät kuolisi sukupuuttoon, mutta kovin usein se ei siinä onnistu, koska arvioiden mukaan jopa 99 % maapallon lajeista on kadonnut. Sitä kuinka monta alkusolua ennen elänyttä mikrobipopulaatiota tai alkukopioitujaa on kadonnut, ei tiedetä. Niitä voi olla miljoonia tai sitten ei yhtään.

Evoluutioteorian ja luomisen mekanismit

Alkusolussa oli sangen lyhyt DNA-ketju (vähän emäspareja) ja vähän geenejä verrattuna monimutkaisiin nykyään eläviin lajeihin. Geenejä arvellaan olleen vähintään 355 kappaletta ja emäspareja ehkä noin 376000. Tyypillisen bakteerin genomissa on nykyään 4300 geeniä ja 4,6 miljoonaa emästä. Ihmisen genomi on yli kolme miljardia emäsparia ja geenejä siinä on 20–25000.

Alkusolu on kehittynyt hypoteesien mukaan vähän kerrassaan orgaanisista yhdisteistä kemiallisen evoluution kautta. Tätä prosessia ei tiedetä, mutta solun rakennusaineet tunnetaan. Ensimmäistä solua ennen on ollut olemassa ehkä jonkinlaisia alkukopioitujia, joissa on ollut RNA:ta, mutta ei vielä DNA:ta. Jotkut arvelevat DNA:n syntyneen jo ennen solukalvon ja ensimmäisen syntyä.

Kukaan ei tiedä, missä järjestyksessä palaset ovat loksahtaneet kohdilleen, mutta tiedon määrä on jatkuvasti lisääntynyt elämän kaltaisissa proteiineissa ja entsyymeissä protosolun kehittyessä asteittain soluksi. Kaikkea solu ei saanut kerralla, niin kuin jotkut ovat arvelleet. Se oletus on vastoin tietoa, joka mukaan kaikki on rakentunut maailmassa vaihe vaiheelta eikä mikään monimutkainen rakenne synny kerralla valmiina.

Genomin koko kertoo paljon lajin geneettisen informaation määrästä. Alkusolun genomin määrän on täytynyt kasvaa valtavasti, jos siitä on kehittynyt ihminen ja kaikki muut lajit. Informaation on täytynyt siis kasvaa. Geenit ja solun epigeneettiset ominaisuudet (mm. jaksottomat sekvenssit DNA:ssa) säätelevät proteiinisynteesiä ja sisältävät solun rakennusohjeet. Ne määräävät eliön morfologian ja muut ominaisuudet: muodon, tehtävät ja toiminnot (funktiot).

Miten genomiin on tullut lisää informaatiota ja miten se on kasvanut? Tätä ei tiedetä tarkasti, mutta on oletettu erilaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan vaikuttavan yhdessä evoluutiota. Tässä on ongelmana se, että geenit eivät synny yleensä yhden mutaation seurauksena. Niitä tarvitaan monia, jotta uusi geeni syntyisi. Sen lisäksi mutaatioiden täytyy tapahtua juuri oikeassa kohdassa genomia. Keskeneräistä ja rakentumassa olevaa geeniä kutsutaan proto-geeniksi. (vrt. protosolu)

Jotta evoluutiota olisi voinut tapahtua, on perimän informaation täytynyt kasvaa roska-DNA:n kautta. Tämä on perusoletus, josta evoluutioteoriassa ei voida luopua, koska vanhan perimän uudelleen järjestyminen ei tuota lisää informaatiota ja rakenteita uusine funktioineen aiemman lisäksi. Evoluutioteoria siis seisoo tai kaatuu roska-DNA:n mukana, sillä mikään muu ei selitä evoluutiota kuin roskan kasaantuminen oikeassa järjestyksessä perimään ja tämä ilman valintaetua, koska keskeneräinen geeni ei paranna kelpoisuutta.

Uudet geenit eivät synny tyypillisesti yhden hyödyllisen mutaation kautta vaan tarvitaan monia neutraaleja tai haitallisia mutaatioita, jotka muuttavat perimää ja monien sellaisten jälkeen syntyy uusi geeni pitkän ajan kuluessa. Geenit rakentuvat vähän kerrassaan ja vaihe vaiheelta niin kuin kaikki muukin maailmassa. Mitään ei synny kerralla valmiina. Tämä pätee myös alkukopioitujiin, protosoluihin (esisolut) ja ensimmäiseen elävään soluun kehityshistorian alussa ja sen jälkeen eläneisiin mikrobipopulaatioihin ja monimutkaisempiin lajeihin.

Wikipedian mukaan "luonnonvalinta johtaa evoluutioon vain jos populaatiossa on riittävän paljon geneettistä variaatiota." Tämä on ongelmallista evoluutioteorialle kehityshistorian alun tilanteessa. Silloin variaatiota oli hyvin vähän. Oli vain yksi laji - alkusolusta muodostuva mikrobipopulaatio - joten miten evoluutiota olisi voinut tapahtua, jos se edellyttää "paljon geneettistä variaatiota"? Mutaatioista duplikaatio ja insertio ovat voineet tuoda lisää uusien geenien rakennusaineita perimään alusta asti yhdessä muiden mutaatioiden kautta, joten tämäkään havainto ei kumoa evoluutioteoriaa.

Miten genomin määrä kasvaa sukupolvien välillä pitkän ajan kuluessa? Wikipedian mukaan se tapahtuu mutaatioiden kautta näin:

”Uusia geenejä voi kehittyä esivanhempien geenistä kun kahdentuneessa kopiossa tapahtuu mutaatio, ja geeni saa uuden funktion. Tämä prosessi on helpompaa kun geeni on kahdentunut koska se kasvattaa järjestelmän redundanssia; yksi parin geeneistä voi saada uuden funktion samalla kun toinen kopio jatkaa alkuperäistä funktiota.[82][83] Toisen tyyppiset mutaatiot voivat jopa kehittää kokonaan uusia geenejä aiemmin ei-koodaavasta DNA:sta.[84][85]

Uusia geenejä voi myös kehittyä useiden geenien pienten osien kahdentumisesta. Nämä osat voivat uudelleenjärjestäytyä muodostaen uusia yhdistelmiä, joilla on uusia funktioita.[86][87] Kun uusia geenejä muodostuu olemassa olevien osien uudelleenjärjestäytymisen kautta, proteiinidomeenit toimivat moduuleina joilla on yksinkertaiset itsenäiset funktiot. Nämä moduulit voivat sekoittua ja tuottaa uusia yhdistelmiä, joilla on uusia ja monimutkaisia funktioita.[88″

Eliön kelpoisuus ei parane pelkästä genomin määrän kasvusta tai siitä, että se järjestäytyy uudelleen mutaatioiden kautta ja osa emäksistä korvataan toisilla emäksillä. Jos mutaatio ei tuota heti välittömästi uutta geeniä ja sen koodaamaa toimintoa tai osallistu epigeneettiseen säätelyyn, niin kyseessä on joko haitallinen tai neutraali mutaatio. Suurin osa mutaatioista on haitallisia. Jos neutraali mutaatio yleistyy populaatiossa, niin se ei johdu luonnonvalinnasta, koska valintaetua ei ole ennen kuin vähän kerrassaan rakentuvasta geenistä tulee valmis.

Tämä heikentää evoluution matemaattista todennäköisyyttä, koska suurin osa mutaatioista ei tuota heti uutta geeniä tai on haitallisia. Lisäksi vain sukulinjassa tapahtuvat mutaatiot siirtyvät jälkeläisille ja tämän lisäksi jotkut epigeneettiset muutokset. Pieni osa mutaatioista on sukulinjassa tapahtuvia neutraaleja tai hyödyllisiä mutaatioita. Suurin osa mutaatioiden aiheuttamista muutoksista katoaa kelpoisuuden huononemisen vuoksi perimästä. Hyödyllisiä mutaatioita tunnetaan vain vähän.

Jotta alkusolu olisi voinut kehittyä lukemattomien välivaihden kautta ihmiseksi ja muiksi lajeiksi, on kehityslinjoissa täytynyt tapahtua käsittämättömän paljon mutaatioita, jotka eivät ole tuottaneet valintaetua välittömästi mutaatioiden jälkeen. Tästä ja ”kuolleista geeneistä” on muodostunut roska-DNA:ta, joka ei paranna kelpoisuutta. Kun mutaatioita on tapahtunut pitkän ajan kuluessa paljon, niin roskasta saattaa syntyä yhdessä vanhan geenin aineksen kanssa uusia geenejä. De Novo geenit muodostuvat pelkästä roskasta nykyarvioiden mukaan.

Mutaatioiden täytyy tapahtua juuri oikeassa kohdassa perimää, jotta ne tuottaisivat uusia geenejä ja näiden koodaamia uusia ominaisuuksia (epigeneettiset tehtävät, biologiset rakenteet ja toiminnot). Kun uusi geeni syntyy, niin vanha usein sammuu (kuolee). Tällöin menetetään informaatiota ja ominaisuuksia samalla kun uutta syntyy. Tämä ei selitä evoluutiota, joten mutaatioiden täytyisi tuottaa sellaisia muutoksia, että vanhat ominaisuudet säilyvät ja uudet tulevat niiden lisäksi ja rinnalle. Muuten alkusolu ei ole voinut kehittyä ihmiseksi ja muiksi lajeiksi välivaiheiden kautta pitkän ajan kuluessa.

Geeni tarvitsee kolme emäsparia aloituskodoniksi, joka käynnistää proteiinisynteesin. Tämän lisäksi se tarvitsee kolme emäsparia lopetuskodoniksi, jotka eivät vastaa mitään aminohappoa. Ilman näitä geeni ei toimi lainkaan tai toimii virheellisesti. Missä järjestyksessä geeni on rakentunut? Sehän rakentuu vaihe vaiheelta vähän kerrassaan sen sijaan, että syntyisi kerralla valmiina yhden mutaation tuoman muutoksen ansiosta. Syntyikö ensin aloituskodoni vai muu materiaali? Jos aloituskodoni syntyi ensin, niin mitä hyötyä siitä olisi? Samaa voidaan kysyä mistä tahansa geenin osasta, kun geeni ei ole vielä valmis. Vain valmis geeni tai epigeneettistä toimintaa säätelevä sekvenssi parantaa kelpoisuutta ja tuottaa valintaedun.

Mutaatioiden lajeista ja evoluution todennäköisyydestä

Mutaatioita on monenlaisia, mutta jotta lajit olisivat voineet kehittyä yksinkertaisemmista monimutkaisemmiksi, on genomin täytynyt kasvaa. Tämä on mahdollista duplikaation kautta, joka kaksinkertaistaa koko kromosomiston, osan kromosomia, yksittäisen geenin tai sitä pienemmän sekvenssin perimää. Kun tämä uusi geneettinen aines yhdistetään vanhan kanssa ja uskotaan muiden mutaatiolajien vaikuttavan suotuisasti kehitykseen, saadaan lopputuloksena hyvällä onnella uusia geenejä vanhojen lisäksi ja näin syntyy uusia ominaisuuksia vanhojen rinnalle.

Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu, sillä tutkijoiden mukaan uusien geenien syntyminen vanhojen pohjalta näiden muuntumisen kautta voi saada aikaan aiemman funktion menetyksen, jolloin evoluution mekanismi jäisi näyttämättä toteen. Tämä on itse asiassa hyvin luonnollinen seuraus siitä, että vanha perintöaines yhdistyy uuden kanssa ja muodostaa uuden geenin tai uusi geeni syntyy pelkästään vanhan geenin sekvenssin järjestäytyessä uudelleen tai muuttuessa translokaation, insertion tai invertion kautta. Vanha geeni sammuu eli kuolee siinä samalla. Tällaiset mutaatiot ja uudet geenit eivät siten tuo lisää informaatiota, joten ne eivät selitä lajien kehitystä monimutkaisemmiksi. Evoluutioteoria ei silti kumoudu.

New genes from non-coding sequence: the role of de novo protein-coding genes in eukaryotic evolutionary innovation. Aoife McLysaght and Daniele Guerzoni.

Mikä on todennäköisyys sille, että uudet geenit ovat syntyneet mutaatioiden kautta vähän kerrassaan pitkän ajan kuluessa ilman että uuden perintöaineksen tultua osaksi genomia muodostuu heti uusia geenejä ja vanhat eivät lakkaa toimimasta? Tämä olisi edellytys sille, että yksinkertaiset vanhimmat lajit olisivat voineet muttua monimutkaisemmiksi vuosimiljoonien aikana ja tuottaneet nykyisen biodiversiteetin alkaen ensimmäisenä syntyneestä solusta ja jatkuen ihmiseen asti välivaiheiden kautta.

Todennäköisyyttä ei voida laskea, mutta se on pieni. Tämä johtuu siitä, että genomin pitäisi järjestyä juuri oikealla tavalla mutaatioiden kautta, jotta muodostuisi vähän kerrassaan pitkän ajan kuluessa uusia geenejä ja niiden koodaamia funktioita entisten lisäksi ja rinnalle. Geenin ollessa vielä rakentumassa (protogeeni) luonnonvalinta ei voi vaikuttaa kehitystä, koska kelpoisuus paranee vasta geenin tullessa kokonaan valmiiksi.

Todennäköisyys evoluutiolle kasvaisi, jos joku tai jokin valitsee perimään sen roska-DNA:n (neutraali mutaatio), josta muodostuu lopulta uusi geeni pitkän ajan kuluttua. Tämä varmistaisi sen, että uutta perintöainesta syntyy juuri oikeaan kohtaan genomissa ja lokukseen muodostuu uusi geeni. Näin voisi syntyä uusia toimintoja ja rakenteita entisten lisäksi ja rinnalle, kunhan samalla uusi geeni ei sammuta vanhaa (geenin kuolema) ja informaation määrä pysyisi siten ehkä samana: uusien rakenteiden ja toimintojen aihioita ei syntyisi entisten lisäksi ja rinnalle. Mikään rakenne ei synny kerralla valmiina ja sen vuoksi kaikkien rakenteiden olisi pitänyt syntyä vähän kerrassaan.

Evolution of complex adaptations in molecular systems. Csaba Pál and Balázs Papp. 21.7.2017.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5540182/

Evolution by leaps: gene duplication in bacteria. Margrethe H Serres, Alastair RW Kerr, Thomas J McCormack, and Monica Riley.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2787491/

Eliölajit voidaan järjestää kehityshistorian mukaan hierarkkisesti yksinkertaisemmista monimutkaisemmiksi. Se kuvaa samalla rakenteiden kehitystä vaiheittain pitkän ajan kuluessa. Voimme nähdä edelleen kehittymässä olevia rakenteita luonnossa. Vastaava kehitys on johtanut aiemmin uusiin rakenteisiin entisten lisäksi ja rinnalle. Vaikka evoluution kritiikissä puhutaan paljon puuttuvista välimuodoista, niin niitä on olemassa, mutta niitä ei ole ehkä oikein kutsua välimuodoiksi, koska lajit ovat jatkuvassa kehityksessä ja siten koko ajan valmiita. Muuttuvat rakenteet ja ominaisuudet eivät muuta lajia silmänräpäyksessä toiseksi. Muutos toiseksi lajiksi nähdään vain vertaamalla sukulaislajeja, joiden välillä on riittävän pitkä aika kehityshistoriassa.

Jos mikään tai kukaan ei vaikuta siihen, että mitkä neutraalit mutaatioit yleistyvät populaatioissa ja toimivat uusien geenien materiaalina, on evoluution todennäköisyys pieni. Tästä huolimatta suurin osa luonnontieteitä tuntevista pitää satunnaisiin mutaatioihin ja vain osittain luonnonvalintaan perustuvaa evoluutiota faktana. Puhun osittaisesta luonnonvalinnasta sen vuoksi, että luonnonvalinta ei toimi ennen kuin uusi geeni on kokonaan valmis. Evoluution mekanismia ei siten tunneta riittävän hyvin, jotta voitaisiin olla varmoja siitä, että evoluutioteoria olisi totuudellinen selitys. Sen totena pitäminen perustuu tiedemiesten arvauksiin ja uskoon. Onko teoria todistettu vai ei? Riippuu tiedon ja perustelujen määrästä ja laadusta koskien teorian sitä osaa, joka tunnetaan ja on osoitettu oikeaksi selitykseksi.

Kaksi asiaa tekee evoluutioteoriasta kyseenalaisen ainakin siinä muodossa, että kukaan tai mikään ei valitse neutraaleja mutaatioita perimään. Ensimmäinen on, että se perustuu neutraalien mutaatioiden tuomien muutosten yleistymiseen populaatioissa (roska-DNA). Ne eivät paranna lajin kelpoisuutta, joten monien on vaikea uskoa niiden yleistyneen siinä mittakaavassa, mikä olisi johtanut alkusolun eli LUCAn kehittymiseen ihmiseksi ja muiksi lajeiksi vähän kerrassaan pitkän ajan kuluessa. Toinen syy on matemaattinen todennäköisyys sille, että mutaatiot järjestelevät perintöainesta juuri oikealla tavalla uusien geenien valmistamiseksi entisten lisäksi ja rinnalle. Ilman uutta informaatiota ja informaation kasvua ei voi syntyä uusia funktioita ja rakenteita entisten lisäksi ja rinnalle.

Tästä kaikesta huolimatta evoluutioteoriaa totena pitävillä ei ole esittää mitään muuta mekanismia todisteeksi evoluutioteorian mukaisesta evoluutiosta, jota tapahtuu luonnossa ilman älykkään suunnittelijan ja luojan ohjausta (vertaa: suunnattu evoluutio laboratorioissa, kun rakennetaan elämän kaltaisia proteiineja ja entsyymejä evolutiivisen menetelmän avulla luopumatta kuitenkaan kokonaan suunnittelusta). Pelkät satunnaiset mutaatiot yhdessä ajoittain tapahtuvan luonnonvalinnan kanssa riittää vakuuttamaan useimmat evoluutioteoriaa tuntevat siitä, että se on riittävän hyvä selitys biodiversiteetille.

Jos perimään juuri oikeassa järjestyksessä syntyvät neutraalit mutaatiot olisivat evoluutiota vaikuttava mekanismi, niin jonkun älykkään olevaisen täytyisi ehkä valita ne emäsparit, jotka kumuloituvat perimään ja muodostavat lopulta uusia geenejä. Nämä koodaavat lopulta uusia toimivia rakenteita entisten lisäksi ja rinnalle. Jo olemassa olevan rakenteen pienet muutokset eivät yksinään todista evoluutiota, ellei rakenteisiin tule lisää funktioita ja ellei rakenne monipuolistu.

Tätä olisi täytynyt tapahtua pitkin evoluutiopolkuja ja ilman ohjausta on vaikea uskoa evoluution löytäneen suunnan kohti lisääntyvää monimutkaisuutta. Evoluution täytyisi siten olla ohjattua eli suunnattua sen sijaan, että pelkkä sokea luonnonvalinta hoitaisi sen, mitkä mutaatiot periytyvät ja yleistyvät populaatioissa. Teistinen evoluutio on sen vuoksi varteen otettava vaihtoehto älyttömään satunnaisiin mutaatioihin perustuvan evoluution rinnalla.

Jos lajit ovat kehittyneet yhdestä elävästä solusta, niin evoluutio on mahdollisesti suunnattua ja ohjattua. ”Luoja(t)” päättäisi sen, mitkä emäsparit jäävät perimään ja muodostavat lopulta toimintoja koodaavat geenit. Sokea sattuma ei tätä tee eikä luonnonvalinnasta ole apua ennen kuin geeni on kokonaan valmis. Kelpoisuus paranee vasta uuden funktion myötä ja jotta uusia rakenteita voisi syntyä entisten lisäksi ja rinnalle, täytyisi vanhoista rakenteista kehittyä uusia siten, että vanha rakenne ei katoa.

Nykyään havaittavissa olevat pienet muutokset eivät kelpaa yksistään todisteeksi lajien kehityksestä monimutkaisemmiksi. Niiden kautta olemassa oleva rakenne muuttaa muotoaan ja kokoaan – yksilön ilmiasu muuttuu – mutta sen lisäksi ei synny uusia rakenteita. Linnun nokan, koiran kuonon tai pingviinin siiven muodon muutos ei tuo lisää toimivia rakenteita. Evoluutiota ei tässä muodossa ole vielä pystytty kunnolla osoittamaan, sillä tutkimukset voivat jo niiden luonteen ja rajallisuuden vuoksi kuvata vain pieniä reaaliajassa tapahtuvia muutoksia.

Polyploidia

Polyploidia tarkoittaa sitä, että kromosomisto moninkertaistuu (ensin kaksinkertaiseksi, sitten nelinkertaiseksi jne.). Se ei lisää geneettisen informaation määrää. Sitä voidaan verrata kirjojen painamiseen. Vaikka lukion biologian oppikirjoja painettaisiin 40000 kappaleen painos, niin niissä olevan informaation määrä on täsmälleen sama kuin yhdessä ainoassa kirjassa.

Polyploidia ei siis lisää informaatiota. Tarvitaan aina muita mutaatioita sen lisäksi, jotta uusia geenejä ja niiden koodaamia rakenteita ja toimintoja voisi syntyä. Jotta alkusolusta olisi voinut kehittyä ihminen ja muut lajit, on genomin määrän pitänyt myös kasvaa. Suurin osa mutaatioista ei tuota välitöntä hyötyä ja valintaetua, joten luonnonvalinta ei toimi niiden jälkeen. Vasta valmis geeni tuottaa valintaedun.

Todennäköisyys pelkkien satunnaisten mutaatioiden kautta tapahtuvalle evoluutiolle on pieni. Evoluutio on silti mahdollista ja evoluutioteoria ei kumoudu pelkkään todennäköisyyteen tai siihen, että neutraalit mutaatiot eivät voisi yleistyä populaatioissa ilman valintaetua. Niin on tapahtunut, koska tutkimusten mukaan suuri osa lajien perimästä on roskaa. Tästä ei ole kuitenkaan täyttä yksimielisyyttä, sillä tutkijat eivät tiedä kaikkea genomiin liittyvää. On mahdollista, että roskana pidetyllä DNA:lla on merkitystä esimerkiksi epigeneettisessä säätelyssä, vaikka se ei olisi osa geeniä.

Polyploidiasta voi olla hyötyä evoluution kannalta, koska se lisää genomin määrää ja luo tilaa uudelle informaatiolle (paikan, johon geenejä voi syntyä). Yhdessä onnekkaiden muiden mutaatioiden kanssa uusia geenejä voi syntyä ja ne koodaavat uusia ominaisuuksia (toimintoja ja rakenteita). Toisaalta myös haitallisten mutaatioiden mahdollisuus kasvaa, joten duplikaatio ja polyploidia voi myös huonontaa kelpoisuutta.