Terapiaan pääsy.

Okei, ihan kaikki asenteet eivät ole vielä muuttuneet, mutta silti kehoitan rohkeasti googlaamaan "mielenterveys- ja päihdepalvelut" Ei niitä ehkä vielä ole kaikkialla yhdistetty, mutta kyllä tuossa jo ekalla sivulla aika isot ja kattavat toimijat on.

Tuossa on ikävä kyllä pointtia. Riippuu niin paljon paikasta, lähdetäänkö liikkeelle päihdeongelmasta vai sen alkuperäisistä syistä. Mitä esitin (olen ketjun 1. vastaaja) on vähän niin kuin ihannetilanne: että ihminen nähtäisiin kokonaisuutena, ja tuettaisiin selviytymään siitä mikä aiheutti ongelmat, eikä vain seurauksista.

Voi olla parempi ettei nosta keskiöön päihdeongelmaa ainakaan aluksi, kun hakee terapiaa. Aloittajahan kirjoittikin, että kokee masennusta ja ahdistusta, ja on sitä lääkinnyt alkoholilla. Siis hän on itse jo oivaltanut mistä on kyse, ja ettei alkoholi ole se pääongelma. Jos aloittaja pidät kiinni tästä näkemyksestäsi kun menet keskustelemaan mielenterveysammattilaisten kanssa, niin on hyvät mahdollisuudet että terapia järjestyy ilman mitään hankaluuksia - siis ettei tarvitse tehdä kiertoretkeä päihdepalveluihin ensin.

Kuntoutusterapia on sikäli hyvä terapiamahdollisuus, että siinä on asiakkaalla eniten valinnanvaraa. Eikä tarvitse hosua, kun aikaakin on. Jos on taloudellisia vaikeuksia, Kela korvaa toimeentulotukena sen mitä jää käyntimaksuista omavastuuosuudeksi. Rahasta ei terapia siis ole kiinni, vaikka sattuisi olemaan esim. työmarkkinoiden ulkopuolella.

Pitää vaan olla itse aika aktiivinen, ja vääntää vaikka rautalangasta asiansa. Jotkut psykiatrit ovat mielellään terapia-asioissa portinvartijoina. Heillä on kuitenkin keskenään aika erilaiset näkemykset siitä kuka terapiaa tarvitsee ja kuka ei, ja millaista terapiaa... Yksityisen sektorin kautta voi myös hakea, se voi olla helpompaa jos julkisella tyssää. Kela edellyttää terapiapäätökseen 3 käyntiä psykiatrilla ja lausunnon.

Mutta päihteidenkäyttäjällä on paremmat mahdollisuudet saadakkin sitä apua.
Kyllä minuakin inhottaa, että ne on pistetty samaan ja usein kaikki mielenterveysavut suunniteltu sillä ajatuksella, että kaikki on niissä alkoholisteja ja narkkareita.
Se on todella turhauttavaa monille mielenterveys ongelmista kärsiville, jotak on esim. pystyneet jossain vaiheessa olemaan työelämässä ja pystyvät toimimaan paremmin mielensairauksista huolimatta.
Koska järjestelmät on ralkennettu ainakin julkisella puolella alkoholismin mukaan, sitä kautta ovat monet päässeet hoitoon mitä tarvitsevat ainakin jossain vaiheessa kun mielenterveyspotilaat ilman addiktioita ei tahdo päästä millään läpi minnekään. Osaksi varmaan sen takia, kun luullaan, ettei apu auta sen takia, koska aloitusavuista on tehty vääränlaisia niin sitten vain siirellään mielenterveysapua tarvitsevaa byrokratiesesti paikasta toiseen.
Täytyy olla psykoosi riskissä yms. että pääsee jonnekin.

Kannattaa siis käyttää sitä alkoholin käyttöä tienä, että edes joskus saa sen avun mitä tarvitsee. Itse en pystynyt käyttämään mitään aineita, mutta muutama kaveri tarkoituksella veti överit, että vihdoin saivat apua jota olivat ensin yrittäneet saada ja hakea pitkään.

Kuinkahan rehellisellä pohjalla terapia on, jos päihdeongelma pyritään salaamaan? Aika monesti sitä ei edes voi salata. Jos on yhtään julkisen terveydenhuollon käyntejä, joissa alkoholin käyttö on tullut ilmi, niin asiaa ei voi salata. Esim. epämääräisiä sairaslomapyyntöjä, onnettomuuksia ja sekoilua promilleissa jne.

Siksi toiseksi kaikki tukimuotoja varten tarvitaan diagnoosi. Jos ei ole diagnoosia, ei ole mitään ongelmaa, eikä saa mitään tukea eikä palveluita. Kuinka ihmeessä ihminen onnistuu saamaan tarvittavan diagnoosin, jos oleellinen palikka, eli päihdeongelma, jätetään huomiotta?

En vaan ole valehtelun kannalla. Asioiden selvittäminen kannattaisi aloittaa päihdehuollon kautta. Jos on taloudellista ja velkaantumisongelmaa, niin sitä varten on velkaneuvonnat ja sosiaalityö. Henkistä ja hengellistä tukea voi saada myös seurakunnista.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinkahan rehellisellä pohjalla terapia on, jos päihdeongelma pyritään salaamaan? Aika monesti sitä ei edes voi salata. Jos on yhtään julkisen terveydenhuollon käyntejä, joissa alkoholin käyttö on tullut ilmi, niin asiaa ei voi salata. Esim. epämääräisiä sairaslomapyyntöjä, onnettomuuksia ja sekoilua promilleissa jne.

Siksi toiseksi kaikki tukimuotoja varten tarvitaan diagnoosi. Jos ei ole diagnoosia, ei ole mitään ongelmaa, eikä saa mitään tukea eikä palveluita. Kuinka ihmeessä ihminen onnistuu saamaan tarvittavan diagnoosin, jos oleellinen palikka, eli päihdeongelma, jätetään huomiotta?

En vaan ole valehtelun kannalla. Asioiden selvittäminen kannattaisi aloittaa päihdehuollon kautta. Jos on taloudellista ja velkaantumisongelmaa, niin sitä varten on velkaneuvonnat ja sosiaalityö. Henkistä ja hengellistä tukea voi saada myös seurakunnista.

Lue lisää

"Kuinkahan rehellisellä pohjalla terapia on, jos päihdeongelma pyritään salaamaan? "

Kun julkista reittiä hakeutuu terapiaan, joka myöhemmin toteutetaan yksityisellä, on erilainen todellisuus näissä kahdessa. Ensimmäisessä vaiheessa eli julkisella joutuu vakuuttamaan avuntarpeestaan isohkon joukon hoitohenkilöitä, joilla ei ole erityiskoulutusta terapiasta eikä kokemusta siitä sen enempää asiakkaan kuin työntekijänkään ominaisuudessa. Tällöin voi olla viisasta miettiä, kuten aloittaja, että mitä kannattaa kenellekin puhua. Kun sitten terapiaan vihdoin pääsee voi puhua luottamuksellisesti. Siellä ei kannata eikä tarvitsekaan salata mitään - ainakin edellyttäen, että terapeutti on pätevä ja ymmärtää.

"Julkisella puolella ei voi salata mitään", tosiaan. Pitäisi voida. Eivät kaikki ihmisen yksityiselämän ongelmat kuulu kaikille, jotka häntä terveydenhuoltojärjestelmässä hoitavat. Kanta-järjestelmä valitettavasti levittää kaiken, se on kuin iso huhumylly, "rikkinäinen puhelin," joka ei ainakaan minun mielestäni edistä kenenkään hoitoa. Stigmatisointiapparaatiksi sitä sanoisin.

Yksityislääkärin kautta voi hakeutua Kelan kuntoutusterapiaan ilman välikäsiä. Välttyy myös rasittavilta "diagnostisilta kartoituksilta," jotka perustuvat suurelta osin psykologien pseudotieteellisiin höpö-testeihin. Ja jos rastittaa käynnit salatuiksi Omakannassa, ei yksityinen eikä Kela saa mitään tietoa päihdeongelmasta tai muusta, mitä ei halua niille kertoa (ellei sitten saikkujen tms. kautta ole tieto jo kiirinyt) ja vastaavasti julkinen ei saa mitään tietoa yksityisen puolen käynneistä. Julkisen sairaanhoitopiirin sisällähän kaikki käynnit näkyvät kaikille työntekijöille, eikä potilas voi salata niitä Omakannassa kuten yksityisellä.

Olisi mukavaa, jos voisi luottaa kaikkiin ja olla avoin. Se ei kuitenkaan aina ole todellisuutta tässä maailmassa, eikä terveydenhuoltojärjestelmä ole mikään poikkeus. Pikemminkin kannattaa pitää silmät erityisen auki sellaisissa tilanteissa, joissa on haavoittuvassa asemassa ja kertoo henkilökohtaisista asioistaan järjestelmässä, jossa kuulijat tekevät omia päätelmiään ja kaikki kirjataan.

Olen ketjun 1. vastaaja, ja kuten ekassa viestissä kirjoitin, päihdeongelman ei pitäisi olla minkäänlainen este terapialle, päinvastoin. Ja voi olla hyvä, jos terapian ohella tarjotaan päihdepalveluja.

No mä käytin kyllä enemmän alkoholia mutta ei siihen keskitytty yhtään kun hoito (masennus, trauma) aloitettiin. Itse sitten lopetin kokonaan kännien vetämisen koska huomasin että mulla oli koko ajan henkinen krapula juomisen jälkeen useamman päivän ja se tietysti sitten pahensi mun masennusta. Että kyllä mun mielestä alkon käytöstä uskaltaa kertoa rehellisesti ainakin siihen pisteeseen asti että oot useammin selvinpäin kuin kännissä (itse vedin ennen parit perseet kuukaudessa ja muutamana päivänä kuukaudesta 2-5 annosta).

Niin varmaan onkin. Joten kun raittiina hakee apua, pitää olla hullumpi kuin onkaan. Ei se sen kummempaa ole, kuin että päihde"kuntoutuja" päättää jatkaa juomistaan. Raittiinakin voi sekoilla ihan kunnolla. Ei pidä olla liian kiltti eikä näyttää parhaita puoliaan itsestään, päin vastoin. Itsestäni on painava pino lääkärinlausuntoja sairaseläke, vaikken ole koskaan juonut. Riippuu paljon paikkakunnasta ja lääkäreistä, miten homma etenee. Lääkäreissäkin on paljon pissipäitä, jotka vähättelevät, eivätkä kunnioita edes itseään pätevämpien erikoislääkärien lausuntoja. Ei pidä lannistua siihen, kun ensimmäinen lääkäri sanoo, että olet laiska, ei sinussa mitään vikaa ole.

Anonyymi kirjoitti:

Niin varmaan onkin. Joten kun raittiina hakee apua, pitää olla hullumpi kuin onkaan. Ei se sen kummempaa ole, kuin että päihde"kuntoutuja" päättää jatkaa juomistaan. Raittiinakin voi sekoilla ihan kunnolla. Ei pidä olla liian kiltti eikä näyttää parhaita puoliaan itsestään, päin vastoin. Itsestäni on painava pino lääkärinlausuntoja sairaseläke, vaikken ole koskaan juonut. Riippuu paljon paikkakunnasta ja lääkäreistä, miten homma etenee. Lääkäreissäkin on paljon pissipäitä, jotka vähättelevät, eivätkä kunnioita edes itseään pätevämpien erikoislääkärien lausuntoja. Ei pidä lannistua siihen, kun ensimmäinen lääkäri sanoo, että olet laiska, ei sinussa mitään vikaa ole.

Lue lisää

"Niin varmaan onkin. Joten kun raittiina hakee apua, pitää olla hullumpi kuin onkaan. "

Tämäkin on totta. Terapiaan hakeutuminen voi olla tästäkin syystä hyvin raskasta - ainakin nimenomaan julkisella puolella, jossa ymmärrys psyyken toiminnasta on monella mt-ammattilaisellakin aika rajallista. Lääkärien ehdoillahan siellä mennään. (ketjun 1. vastaaja)

Anonyymi kirjoitti:

Niin varmaan onkin. Joten kun raittiina hakee apua, pitää olla hullumpi kuin onkaan. Ei se sen kummempaa ole, kuin että päihde"kuntoutuja" päättää jatkaa juomistaan. Raittiinakin voi sekoilla ihan kunnolla. Ei pidä olla liian kiltti eikä näyttää parhaita puoliaan itsestään, päin vastoin. Itsestäni on painava pino lääkärinlausuntoja sairaseläke, vaikken ole koskaan juonut. Riippuu paljon paikkakunnasta ja lääkäreistä, miten homma etenee. Lääkäreissäkin on paljon pissipäitä, jotka vähättelevät, eivätkä kunnioita edes itseään pätevämpien erikoislääkärien lausuntoja. Ei pidä lannistua siihen, kun ensimmäinen lääkäri sanoo, että olet laiska, ei sinussa mitään vikaa ole.

Lue lisää

Kumpa olisi ollutkin ensimmäinen lääkäri. Oli ihan 10 vuoden ajalta ja ensimmäistä kertaa minulle yritti hakea apua koulun terveydenhoitaja lähetteellä kun olin 13.
Kaikki lähetteet mystisesti vain katosivat ja sitten minä en vain jaksanut enää ja hänkin turhautui ja luovutti kun mitään ei saanut lähetteillä aikaan. Myöhemmin elämässä kanssa tämä läheteiden katoaminen jatkui, vaikka oli eri kaupungeista ja ohjelmistoista kyse. Aina keksittiin vaikka minkälaisia syitä miksi ne oli vain kadonneet. En vieläkään tiedä kuka tämä sihteeri oli joka aika monesti teki väärin ja oli syypää.
Vasta sitten pääsin eteenpäin kun oli 6kk työpaikka mikä tarjosi työpaikkalääkärin, joka laitto julkiselle puolelle suoraan arvioyksikköön. En edes muista oliko isosta jutusta kiinni ja ohimennen näin vain lääkäriä, koska oli allergiaa tai liukastuin töissä, en muista kumpi.

Kun sai skipattu yleislääkärin niin pääsi eteenpäin, mutta ei niillä ollut tarpeeksi aikaa tai osaamista minulle, pari lähetettäkin ehti kadota taas kun lisätutkimuksia piti saada - mutta onneksi tälläkertaa olin jo hoidossa niin heidän oli pakko uskoa kun psykiatri sanoi, että kyllä se lähete tehtiin. Minau ei hoidettu ikinä kunnolla loppuun asti, mutta minulla on aina kriisissä ollut nyt ns. takaovi keskustelu apuun terveydenhuollossa historiani takia.

Korona muutti kaiken ja nyt enää saan apua taas lähetteellä, jos tulee jotain. Siihen pakko toideta, että kuolen mieluummin kuin alan tappelemaan, että ensin saan lähetteen ja sitten turhaa odotan siihen vastausta. En sano, että kaikissa paikoissa on näin ja voi olla, että minulla on vain huono tuuri.. Mutta sen jälkeen kun tuo lähete systeemi alkoi, mikään ei ole toiminut. Se muistaakseeni tehtiin systeemiksi silloin kun olin koulussa.

Onneksi osa kavereista sai apua, mutta kuten sanoin jo toisessa kommentissa. Ne joutui ryyppäämään itsensä huonoon kuntoon, että saivat apua ja usein se apu lopetettiin liian varhain eikä heitäkään kaikkia hoidettu loppuun asti.

Olen kyllä kuullut, että joissain kunnissa nämä hommat hoidetaan paremmin ja mie onnistuin kai just elämään niissä kunnissa ja kaupungeissa missä tämä homma ei toimi.

No jos sulla ei niin kiirettä sinne terapiaan ole. Siellä A -klinikan kartoituksessa voi vierähtää monta viikkoa ja siinä ehtii jo tapahtua paljon.

Pidä varasi. Kannustan sinua edelleen hakeutumaan terapiaan, mutta kuten huomasit ketjun vastauksista, niin siellä voi käydä monella tavalla. Omiin kokemuksiinikin perustuen, terapiasta voi olla paljon hyötyä, mutta sen saamiseksi joutuu joskus näkemään aika paljonkin vaivaa. Ja on tärkeää, että saat sellaista apua mitä koet itse oikeaksi. Muista arvioida itse tilannetta koko matkalla, älä luota kaikkeen mitä sinulle sanotaan. - Se vain tuossa viestissäsi sai minut tämän sanomaan, että "kertoa kaiken niinku on, ohjatkoot mihin lystää, ei tässä mitään voi enää hävitäkään." -Kyllä siinä voi hävitä, voit saada pahoja diagnoosistigmoja, sinut voidaan painostaa lääkkeille, tai jos käy niin onnellisesti että ohjaavat terapiaan niin jos et pidä varaasi voit päätyä terapeutille joka ei osaa auttaa sinua - johtuen eri syistä, esim. persoonastaan, koulutuksestaan tai terapiasuuntauksestaan. Jos taas jaksat katsoa eteesi ja muistaa "kuka olet", siis luottaa omaan itsetuntemukseesi ja näkemyksiisi elämästä, niin voit "voittaa tämän jutun" eli saat elämääsi ihmisen, joka tukee, terapeutin. Terapia voi parhaillaan olla suuri voimavara, jopa ratkaiseva. Hyvää jatkoa sinulle:) (ketjun 1. vastaaja)

Anonyymi kirjoitti:

Pidä varasi. Kannustan sinua edelleen hakeutumaan terapiaan, mutta kuten huomasit ketjun vastauksista, niin siellä voi käydä monella tavalla. Omiin kokemuksiinikin perustuen, terapiasta voi olla paljon hyötyä, mutta sen saamiseksi joutuu joskus näkemään aika paljonkin vaivaa. Ja on tärkeää, että saat sellaista apua mitä koet itse oikeaksi. Muista arvioida itse tilannetta koko matkalla, älä luota kaikkeen mitä sinulle sanotaan. - Se vain tuossa viestissäsi sai minut tämän sanomaan, että "kertoa kaiken niinku on, ohjatkoot mihin lystää, ei tässä mitään voi enää hävitäkään." -Kyllä siinä voi hävitä, voit saada pahoja diagnoosistigmoja, sinut voidaan painostaa lääkkeille, tai jos käy niin onnellisesti että ohjaavat terapiaan niin jos et pidä varaasi voit päätyä terapeutille joka ei osaa auttaa sinua - johtuen eri syistä, esim. persoonastaan, koulutuksestaan tai terapiasuuntauksestaan. Jos taas jaksat katsoa eteesi ja muistaa "kuka olet", siis luottaa omaan itsetuntemukseesi ja näkemyksiisi elämästä, niin voit "voittaa tämän jutun" eli saat elämääsi ihmisen, joka tukee, terapeutin. Terapia voi parhaillaan olla suuri voimavara, jopa ratkaiseva. Hyvää jatkoa sinulle:) (ketjun 1. vastaaja)

Lue lisää

Tämä on niin totta. Minulla on yhtä usein tullut täysin osaamattomia ja tolloja henkilöitä mielenterveyspuolella kuin aivan mahtavia henkilöitä. Ne parhaimmat usein lopulta siirtyivät tai siirrettiin pois, mikä on mälsää. Ja nykyään ne kaikki vaihtuu ja kiertää, vaikea saada samaa takaisin ja taas pitää kertoa eripsykiatrille uudestaan, kun niiden luona käydään harvemmin, mikä vaikeuttaa taas hoitoa.. Se on sellaista arpajaispeliä ja jotkut ammattilaiset ei myös kestä, että jos sanot kohteliaasti kun ei taida nyt meidän luonteet sopia yhteiseen työskentelyyn. Sekä joskus on parempi se hieman huonompi mielenterveyshoitaja yms. kuin se, että jos haluat vaihtaa niin riskeeraat, ettei ole pitkään aikaan mitään aikoja tai hoito taas loppuu kesken.

Se on aika taito kun pääsee siihen vaiheeseen hoidoissa, että pystyy arvioimaan mikä on pienempi ns. pienempi paha ja mistä on haittaa tai hyötyä itsellesi. Joillekin esim. työpsykologeille ja muille joita olen kohdannut omien hoitojen ulkopuolella, olen sanonut suoraan, että sinun osaamisesi ei riitä minun häiriöihin. Ne ei onneksi loukkaannu ja ammattilainen sellainen tietää kyllä, ettei siihen asiaan pidä heidän puuttua. Pysymme myös hyvin aiheesta mistä pitääkin puhua kun on selkeä raja, työhön liittyvistä ongelmista.

Kela hylkäsi siis hakemuksen, koska olit muka liian hyvässä kunnossa. Yleensä hakemukset hylätäänkin juuri siitä syystä, tai päinvastaisesta, että kunto on liian huono, jolloin terapia olisi "hoitoa" eikä "kuntoutusta." Tämä on ihan järjetön erottelu, jota moni psykiatrikaan ei ymmärrä.
- Sinä olit siis heidän mielestään liian hyvässä kunnossa. No, ei auta kuin tehdä uusi hakemus, uusi lääkärinlausunto jonkin ajan päästä, jossa todistetaan, että olet nyt paljon huonommassa kunnossa kuin edellisellä hakemiskerralla, mm. siksi, että et saanut terapiaa. Näin se menee.

Kunnalliset psykiatrit eivät välttämättä ole parhaita psykoterapiahakemusten kirjoittajia. Kuten aiemmin kirjoitin, monilla heistä ei ole minkäänlaista koulutusta tai kokemusta psykoterapioista. He tuntevat vaihtelevasti myös Kelan myöntämiskäytäntöjä. - Sinulle kuitenkin koetettiin hakea psykoterapiaa, se on hyvä. Moni ei pääse siihenkään saakka, kun julkisen sektorin psykiatrien pätevyys ei riitä toteamaan, että henkilö tarvitsee terapiaa.

Voit hakea uudestaan. Moni tekee niin. Ehkä kyseinen kunnallinen shrinkki voisi tehdä uuden hakemuksen noin puolen vuoden päästä. Sen kauemmin ei tarvitse odottaa. Hakemuksessa pitää sitten tosiaan kuvata, kuinka kuntosi on tänä aikana huonontunut - ahdistus/masennus pahentunut, tai mikä ongelmasi sitten onkin. Ja kuinka se vaikeuttaa elämää, etenkin työssäkäyntiä (jos olet työssä) tai työnhakemista, tai estää kokonaan työelämään yrittämisen tai opiskelun.

Kelan kuntoutuspsykoterapiaa ei tarvitse hakea julkisen psykiatrian kautta. Yksityisen psykiatrin lausunto kelpaa yhtä hyvin. Se vain maksaa enemmän. Kustannukset eivät kuitenkaan välttämättä nouse päätähuimaaviksi, sillä käyntejä tarvitaan Kelan vaatimusten mukaan vain kolme, sekä lausunto. Näistä tulee kolme käyntipalkkiota (joista tulee Sv-korvaus) ja lausunto. Lausunto ei ole mikään erityislaaja, vaan tavallinen b-lausunto. Hoitosuhteen täytyy olla kestänyt vähintään 3 kk. Siis nyt jos menet yksityiselle psykiatrille ja tapaat häntä kolmesti kolmen kk:n sisällä niin hän voi sen jälkeen kirjoittaa lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten.

Parhaiten terapia-asioita tuntevat psykiatrit ovat niitä, joilla on myös terapiakoulutus. Heidän taksansa ovat usein paljon edullisempiakin kuin lääkärikeskuksissa toimivien, varsinkin jos heillä on oma yksityisvastaanotto. Heidän yhteystietojaan löytyy netistä mm. psykoterapeuttiluetteloista. Googlaa terapeutteja, ja katso terapeutin pohjakoulutus, ja jos se on lääkäri, hän voi kirjottaa Kelalle kuntoutusterapialausunnon.

Tällaista muun muassa juuri tarkoitin, kun sanoin ylempänä, että terapian hankkimiseksi joutuu toisinaan näkemään vaivaa. Ei helppoa, kun on muutenkin vaikeaa:(
Kuntoutusterapiaa voi hakea Kelasta vaikka kuinka monta kertaa... kunnes myöntävät. Ellei sitten satu olemaan joku täysin hölmö psykiatri joka mokaa potilaansa tulevaisuudenkin mahdollisuudet ensimmäisellä lausunnollaan... Siinäkin tapauksessa kannattaa etsiä toisen asiantuntijan mielipide. ( (ketjun 1. vastaaja)

Anonyymi kirjoitti:

Kela hylkäsi siis hakemuksen, koska olit muka liian hyvässä kunnossa. Yleensä hakemukset hylätäänkin juuri siitä syystä, tai päinvastaisesta, että kunto on liian huono, jolloin terapia olisi "hoitoa" eikä "kuntoutusta." Tämä on ihan järjetön erottelu, jota moni psykiatrikaan ei ymmärrä.
- Sinä olit siis heidän mielestään liian hyvässä kunnossa. No, ei auta kuin tehdä uusi hakemus, uusi lääkärinlausunto jonkin ajan päästä, jossa todistetaan, että olet nyt paljon huonommassa kunnossa kuin edellisellä hakemiskerralla, mm. siksi, että et saanut terapiaa. Näin se menee.

Kunnalliset psykiatrit eivät välttämättä ole parhaita psykoterapiahakemusten kirjoittajia. Kuten aiemmin kirjoitin, monilla heistä ei ole minkäänlaista koulutusta tai kokemusta psykoterapioista. He tuntevat vaihtelevasti myös Kelan myöntämiskäytäntöjä. - Sinulle kuitenkin koetettiin hakea psykoterapiaa, se on hyvä. Moni ei pääse siihenkään saakka, kun julkisen sektorin psykiatrien pätevyys ei riitä toteamaan, että henkilö tarvitsee terapiaa.

Voit hakea uudestaan. Moni tekee niin. Ehkä kyseinen kunnallinen shrinkki voisi tehdä uuden hakemuksen noin puolen vuoden päästä. Sen kauemmin ei tarvitse odottaa. Hakemuksessa pitää sitten tosiaan kuvata, kuinka kuntosi on tänä aikana huonontunut - ahdistus/masennus pahentunut, tai mikä ongelmasi sitten onkin. Ja kuinka se vaikeuttaa elämää, etenkin työssäkäyntiä (jos olet työssä) tai työnhakemista, tai estää kokonaan työelämään yrittämisen tai opiskelun.

Kelan kuntoutuspsykoterapiaa ei tarvitse hakea julkisen psykiatrian kautta. Yksityisen psykiatrin lausunto kelpaa yhtä hyvin. Se vain maksaa enemmän. Kustannukset eivät kuitenkaan välttämättä nouse päätähuimaaviksi, sillä käyntejä tarvitaan Kelan vaatimusten mukaan vain kolme, sekä lausunto. Näistä tulee kolme käyntipalkkiota (joista tulee Sv-korvaus) ja lausunto. Lausunto ei ole mikään erityislaaja, vaan tavallinen b-lausunto. Hoitosuhteen täytyy olla kestänyt vähintään 3 kk. Siis nyt jos menet yksityiselle psykiatrille ja tapaat häntä kolmesti kolmen kk:n sisällä niin hän voi sen jälkeen kirjoittaa lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten.

Parhaiten terapia-asioita tuntevat psykiatrit ovat niitä, joilla on myös terapiakoulutus. Heidän taksansa ovat usein paljon edullisempiakin kuin lääkärikeskuksissa toimivien, varsinkin jos heillä on oma yksityisvastaanotto. Heidän yhteystietojaan löytyy netistä mm. psykoterapeuttiluetteloista. Googlaa terapeutteja, ja katso terapeutin pohjakoulutus, ja jos se on lääkäri, hän voi kirjottaa Kelalle kuntoutusterapialausunnon.

Tällaista muun muassa juuri tarkoitin, kun sanoin ylempänä, että terapian hankkimiseksi joutuu toisinaan näkemään vaivaa. Ei helppoa, kun on muutenkin vaikeaa:(
Kuntoutusterapiaa voi hakea Kelasta vaikka kuinka monta kertaa... kunnes myöntävät. Ellei sitten satu olemaan joku täysin hölmö psykiatri joka mokaa potilaansa tulevaisuudenkin mahdollisuudet ensimmäisellä lausunnollaan... Siinäkin tapauksessa kannattaa etsiä toisen asiantuntijan mielipide. ( (ketjun 1. vastaaja)

Lue lisää

Lisäys: Voit tietenkin myös valittaa Kelan päätöksestä, mutta se on paljon pitempi ja hankalampi reitti kuin se mitä ehdotin, että hakisit puolen vuoden päästä uudestaan. Valitukseen tarvitaan lisälausuntoja, mahdollisesti useitakin, eikä ole sanottu, että ne riittävät, varsinkin jos ne tekee sama psykiatri jonka ensimmäinen lausunto ei ollut tarpeeksi painava. Sama aika menee valittamiseen joka tapauksessa.

Minulla KEVA hylkäsi hakemuksen työkyvyttömyydestä vuodeksi, koska olin muka liian terve ja KELA hylkäsi hakemuksen psykoterapiaa varten, koska olin liian sairas. En saanut kunnolla apua mistään, koska siihen loppui vaihtoehdot mitä hakea itseni kohdalla. Julkinen ei voinut minua hylkää, vaikka ei ollut tilaa, koska olin psykoosiriskin rajalla testituloksien mukaan. Olin kyllä ihan ok ulkoisesti, mutta testit oli aika kattavat.
Joten laahasin täydessä terveydenhuollossa kun sielläkin sanottiin, että minun olisi pitänyt saada edes vuodeksi muita apuja. Harvinaista, että kumminkin antoivat jotain hoitoa kun yleensä vain jäät yksin kun kaikesta tulee kieltävä päätös.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla KEVA hylkäsi hakemuksen työkyvyttömyydestä vuodeksi, koska olin muka liian terve ja KELA hylkäsi hakemuksen psykoterapiaa varten, koska olin liian sairas. En saanut kunnolla apua mistään, koska siihen loppui vaihtoehdot mitä hakea itseni kohdalla. Julkinen ei voinut minua hylkää, vaikka ei ollut tilaa, koska olin psykoosiriskin rajalla testituloksien mukaan. Olin kyllä ihan ok ulkoisesti, mutta testit oli aika kattavat.
Joten laahasin täydessä terveydenhuollossa kun sielläkin sanottiin, että minun olisi pitänyt saada edes vuodeksi muita apuja. Harvinaista, että kumminkin antoivat jotain hoitoa kun yleensä vain jäät yksin kun kaikesta tulee kieltävä päätös.

Lue lisää

Sinulle anonyymi 23:03, tuokin on aivan tyypillistä nykyajan terveydenhuollon järjettömyyttä. Yhteen paikkaan liian terve, toiseen liian sairas. Mutta sinullakin on kuitenkin avoinna se toimintakanava mitä ylempänä esitin: hae uudestaan, erilaisin paperein.

Siellä on eri tahot, työeläkelaitos ja Kela, päättäneet tahoillaan. Siirrelleet papereita pinkasta toiseen, lukematta niitä kunnolla, miettimättä kokonaisuutta. Paljon on kiinni myös siitä kuka on ollut päättämässä.

Minusta näyttäisi helpoimmalta ja hedelmällisemmältä tulevaa ajatellen jättää hakematta työkyvyttömyyseläkettä toistaiseksi, ja koettaa hakea uudelleen kuntoutuspsykoterapiaa. Sitä varten tarvitaan uusi lausunto (mahdollisesti eri lääkäriltä, joltain, joka on parempi lausunnonkirjoittaja), jossa kerrotaan, että tilanteesi on parantunut sen verran, että todennäköisesti hyötyisit kuntoútuspsykoterapiasta. Tämä ei ole niin hankala juttu kuin miltä ehkä kuulostaa, sillä eri lääkärit tekevät niin erilaisia lausuntoja. Asiat voi nähdä ja sanoa monella tavalla. Myös voit kertoa lääkärille, joka sinua haastattelee, että elämässäsi on tapahtunut sellaista ja sellaista positiivista, mikä on saanut vointisi jonkin verran paranemaan, ja esimerkkejä asioista joita ehkä pystyt tekemään, mitä edellisen lausunnon aikana et voinut, ja joista ilmenee että toimintakykysi on parantunut. Tällaisten lausuntojen laatiminen vaatii sinulta itseltäsi tietysti aika paljon - sanoisinko, mielikuvitusta? - ja lääkäriltä todellista halua auttaa sinua saamaan tarvitsemaasi hoitoa.

Ei pidä masentua, vaikka "hyvinvointiyhteiskunta" kyykyttää.
(ketjun 1. vastaaja)

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle anonyymi 23:03, tuokin on aivan tyypillistä nykyajan terveydenhuollon järjettömyyttä. Yhteen paikkaan liian terve, toiseen liian sairas. Mutta sinullakin on kuitenkin avoinna se toimintakanava mitä ylempänä esitin: hae uudestaan, erilaisin paperein.

Siellä on eri tahot, työeläkelaitos ja Kela, päättäneet tahoillaan. Siirrelleet papereita pinkasta toiseen, lukematta niitä kunnolla, miettimättä kokonaisuutta. Paljon on kiinni myös siitä kuka on ollut päättämässä.

Minusta näyttäisi helpoimmalta ja hedelmällisemmältä tulevaa ajatellen jättää hakematta työkyvyttömyyseläkettä toistaiseksi, ja koettaa hakea uudelleen kuntoutuspsykoterapiaa. Sitä varten tarvitaan uusi lausunto (mahdollisesti eri lääkäriltä, joltain, joka on parempi lausunnonkirjoittaja), jossa kerrotaan, että tilanteesi on parantunut sen verran, että todennäköisesti hyötyisit kuntoútuspsykoterapiasta. Tämä ei ole niin hankala juttu kuin miltä ehkä kuulostaa, sillä eri lääkärit tekevät niin erilaisia lausuntoja. Asiat voi nähdä ja sanoa monella tavalla. Myös voit kertoa lääkärille, joka sinua haastattelee, että elämässäsi on tapahtunut sellaista ja sellaista positiivista, mikä on saanut vointisi jonkin verran paranemaan, ja esimerkkejä asioista joita ehkä pystyt tekemään, mitä edellisen lausunnon aikana et voinut, ja joista ilmenee että toimintakykysi on parantunut. Tällaisten lausuntojen laatiminen vaatii sinulta itseltäsi tietysti aika paljon - sanoisinko, mielikuvitusta? - ja lääkäriltä todellista halua auttaa sinua saamaan tarvitsemaasi hoitoa.

Ei pidä masentua, vaikka "hyvinvointiyhteiskunta" kyykyttää.
(ketjun 1. vastaaja)

Lue lisää

Terapiaa voi saada myös sairaanhoitopiirin ostopalveluna, jos Kela hylkää kuntoutusterapiahakemuksen sillä perusteella, että hakija on liian huonossa kunnossa. Sairaanhoitopiirit maksavat siis joskus tällaisissa tapauksissa terapian itse, ja potilas saa valita terapeutin listalta niistä yksityisistä terapeuteista, joilla on ostopalvelusopimus kyseisen sh-piirin kanssa. Jos sh-piiri teki sinulle kuntoutusterapiahakemuksen he siis ainakin katsovat, että terapia on sinulle tarpeen, ja täten voisi olettaa, että myös ostopalveluterapiaa harkittaisiin. Voi olla, että tätäkään mahdollisuutta ei vain olla "muistettu" sinulle mainita ;) (ketjun 1. vastaaja)

Anonyymi kirjoitti:

Terapiaa voi saada myös sairaanhoitopiirin ostopalveluna, jos Kela hylkää kuntoutusterapiahakemuksen sillä perusteella, että hakija on liian huonossa kunnossa. Sairaanhoitopiirit maksavat siis joskus tällaisissa tapauksissa terapian itse, ja potilas saa valita terapeutin listalta niistä yksityisistä terapeuteista, joilla on ostopalvelusopimus kyseisen sh-piirin kanssa. Jos sh-piiri teki sinulle kuntoutusterapiahakemuksen he siis ainakin katsovat, että terapia on sinulle tarpeen, ja täten voisi olettaa, että myös ostopalveluterapiaa harkittaisiin. Voi olla, että tätäkään mahdollisuutta ei vain olla "muistettu" sinulle mainita ;) (ketjun 1. vastaaja)

Lue lisää

Noh.. Minun tilanne on jo ajan kanssa muuttunut ja olen täysin paskassa terveydenhoitopiirissä. Tänä vuonna leikattiin jo kahdesti mielenterveyden palveluista, joten menetin taas paikan kun vihdoin päästyiin hoitajan kanssa työskentelemään käytännön ongelmia.
Pärjään elämässä, vaikka en ihan samalla tasolla kuin muut ihmiset ja minun hakemuksissa on sellainen ongelma, että määrittelemätön/seka diagnoosi papereissa ei saa mitenkään ketään ymmärtämään asioista mitään. Olen kohdannut uudestaan ja uudestaan, ettei edes muka osaavat henkilöt oikein tiedä miten tulkita diagnoosi yhdistelmäni ja joudun itse selittämään. Mutta kun en pysty olemaan paikan päällä kun tukipäätösksiä tehdään ja aukaisemaan asiaa, joten vaikka tekisin kuinka hyvät kirjoitukset itse (on tullut tehtyä, tiedän että vaatii erityistä luovuutta), niin tulkinnat heittelee minne sattuu.

Nykyään sentään monessa paikaka ei enää oleteta vaan heitetään vain kädet ilmaan ja minä melkein psykopaattisen asiallisesti ja selkeästi selitän mielenterveyteen liittyvän terveystilani. Viimeksi näin kävi päivystyksessä kun olin sillä umpparin takia. Ei ne tienneet mitään ja olivat täysin pihalla näistä asioista.

Edelleen nämä asiat pitäisi terveydenhuollossa hoitaa paremmin, mutta arvostan sentään, että se on muuttunut ettei tehdä vain oletuksia diagnoosien/lääkityksen mukaan, lukematta historiaa vaan annetaan potilaan olla oman tilanteensa ns. expertti.
Tottakai psykoosipotilaiden kohdalla tämä homma ei toimi. Mutta niillä joilla on selkeästi pidemmältä ajalta diagnoosit niin ihan mukavaa kun vihdoin kunnioitetaan sitä, että potilas ehkä mahdollisesti tietää paremmin kuin peruslääkäri/hoitaja/yms. Potilas on kumminkin elänyt jo pidemmän aikaa asian kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Noh.. Minun tilanne on jo ajan kanssa muuttunut ja olen täysin paskassa terveydenhoitopiirissä. Tänä vuonna leikattiin jo kahdesti mielenterveyden palveluista, joten menetin taas paikan kun vihdoin päästyiin hoitajan kanssa työskentelemään käytännön ongelmia.
Pärjään elämässä, vaikka en ihan samalla tasolla kuin muut ihmiset ja minun hakemuksissa on sellainen ongelma, että määrittelemätön/seka diagnoosi papereissa ei saa mitenkään ketään ymmärtämään asioista mitään. Olen kohdannut uudestaan ja uudestaan, ettei edes muka osaavat henkilöt oikein tiedä miten tulkita diagnoosi yhdistelmäni ja joudun itse selittämään. Mutta kun en pysty olemaan paikan päällä kun tukipäätösksiä tehdään ja aukaisemaan asiaa, joten vaikka tekisin kuinka hyvät kirjoitukset itse (on tullut tehtyä, tiedän että vaatii erityistä luovuutta), niin tulkinnat heittelee minne sattuu.

Nykyään sentään monessa paikaka ei enää oleteta vaan heitetään vain kädet ilmaan ja minä melkein psykopaattisen asiallisesti ja selkeästi selitän mielenterveyteen liittyvän terveystilani. Viimeksi näin kävi päivystyksessä kun olin sillä umpparin takia. Ei ne tienneet mitään ja olivat täysin pihalla näistä asioista.

Edelleen nämä asiat pitäisi terveydenhuollossa hoitaa paremmin, mutta arvostan sentään, että se on muuttunut ettei tehdä vain oletuksia diagnoosien/lääkityksen mukaan, lukematta historiaa vaan annetaan potilaan olla oman tilanteensa ns. expertti.
Tottakai psykoosipotilaiden kohdalla tämä homma ei toimi. Mutta niillä joilla on selkeästi pidemmältä ajalta diagnoosit niin ihan mukavaa kun vihdoin kunnioitetaan sitä, että potilas ehkä mahdollisesti tietää paremmin kuin peruslääkäri/hoitaja/yms. Potilas on kumminkin elänyt jo pidemmän aikaa asian kanssa.

Lue lisää

Harmillinen tilanne. Kunnioitan, että olet jaksanut neuvotella. Se mikä ei tapa, vahvistaa - ja kaikesta voi oppia jotain, joo... Mutta kyllä tuohon pitäisi muutos saada. Hyvä että olet selvästikin onnistunut säilyttämään identiteettisi, se häviää helposti näissä kuvioissa, tai ainakin murenee. Ja että sinulla vaikuttaa olevan edes jollakin tapaa vastaantulevat tai sanoisiko peräti ajattelukykyiset hoitohenkilöt siellä... Heidän ammattitaitonsa ei näköjään kuitenkaan riitä tilanteesi edistämiseen. Se olisi mielestäni kuitenkin aika helppoa. Terapiaan vaan, joko Kelan kautta tai ostopalvelulähetteellä. Tähän joku byrokraattinen terveyspöljä sanoo tietysti, ettei se ole niin helppoa, ja pudistelee päätään. Mutta kun se tosiasiassa on. Heidän tehtävänsä olisi kääntää tuo byrokraattinen ja pohjimmiltaan ehkä jopa asiakkaan edun vastainen tai sellaiseksi suunniteltu rakkine palvelemaan sinua, avun kohdetta ja (ainakin potentiaalista) veronmaksajaa, eikä pyörimään omine pyörineen itsetarkoituksen tavoin. (ketjun 1. vastaaja)

Anonyymi kirjoitti:

Kela hylkäsi siis hakemuksen, koska olit muka liian hyvässä kunnossa. Yleensä hakemukset hylätäänkin juuri siitä syystä, tai päinvastaisesta, että kunto on liian huono, jolloin terapia olisi "hoitoa" eikä "kuntoutusta." Tämä on ihan järjetön erottelu, jota moni psykiatrikaan ei ymmärrä.
- Sinä olit siis heidän mielestään liian hyvässä kunnossa. No, ei auta kuin tehdä uusi hakemus, uusi lääkärinlausunto jonkin ajan päästä, jossa todistetaan, että olet nyt paljon huonommassa kunnossa kuin edellisellä hakemiskerralla, mm. siksi, että et saanut terapiaa. Näin se menee.

Kunnalliset psykiatrit eivät välttämättä ole parhaita psykoterapiahakemusten kirjoittajia. Kuten aiemmin kirjoitin, monilla heistä ei ole minkäänlaista koulutusta tai kokemusta psykoterapioista. He tuntevat vaihtelevasti myös Kelan myöntämiskäytäntöjä. - Sinulle kuitenkin koetettiin hakea psykoterapiaa, se on hyvä. Moni ei pääse siihenkään saakka, kun julkisen sektorin psykiatrien pätevyys ei riitä toteamaan, että henkilö tarvitsee terapiaa.

Voit hakea uudestaan. Moni tekee niin. Ehkä kyseinen kunnallinen shrinkki voisi tehdä uuden hakemuksen noin puolen vuoden päästä. Sen kauemmin ei tarvitse odottaa. Hakemuksessa pitää sitten tosiaan kuvata, kuinka kuntosi on tänä aikana huonontunut - ahdistus/masennus pahentunut, tai mikä ongelmasi sitten onkin. Ja kuinka se vaikeuttaa elämää, etenkin työssäkäyntiä (jos olet työssä) tai työnhakemista, tai estää kokonaan työelämään yrittämisen tai opiskelun.

Kelan kuntoutuspsykoterapiaa ei tarvitse hakea julkisen psykiatrian kautta. Yksityisen psykiatrin lausunto kelpaa yhtä hyvin. Se vain maksaa enemmän. Kustannukset eivät kuitenkaan välttämättä nouse päätähuimaaviksi, sillä käyntejä tarvitaan Kelan vaatimusten mukaan vain kolme, sekä lausunto. Näistä tulee kolme käyntipalkkiota (joista tulee Sv-korvaus) ja lausunto. Lausunto ei ole mikään erityislaaja, vaan tavallinen b-lausunto. Hoitosuhteen täytyy olla kestänyt vähintään 3 kk. Siis nyt jos menet yksityiselle psykiatrille ja tapaat häntä kolmesti kolmen kk:n sisällä niin hän voi sen jälkeen kirjoittaa lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten.

Parhaiten terapia-asioita tuntevat psykiatrit ovat niitä, joilla on myös terapiakoulutus. Heidän taksansa ovat usein paljon edullisempiakin kuin lääkärikeskuksissa toimivien, varsinkin jos heillä on oma yksityisvastaanotto. Heidän yhteystietojaan löytyy netistä mm. psykoterapeuttiluetteloista. Googlaa terapeutteja, ja katso terapeutin pohjakoulutus, ja jos se on lääkäri, hän voi kirjottaa Kelalle kuntoutusterapialausunnon.

Tällaista muun muassa juuri tarkoitin, kun sanoin ylempänä, että terapian hankkimiseksi joutuu toisinaan näkemään vaivaa. Ei helppoa, kun on muutenkin vaikeaa:(
Kuntoutusterapiaa voi hakea Kelasta vaikka kuinka monta kertaa... kunnes myöntävät. Ellei sitten satu olemaan joku täysin hölmö psykiatri joka mokaa potilaansa tulevaisuudenkin mahdollisuudet ensimmäisellä lausunnollaan... Siinäkin tapauksessa kannattaa etsiä toisen asiantuntijan mielipide. ( (ketjun 1. vastaaja)

Lue lisää

Mutta muistakaa että psykodynaaminen terapia pitää aloittaa riittävän terveenä. Liian sairaat eivät kestä psykodynaamista terapiaa.

Ei suljetulle enää pääse noin helposti. Täytyy olla selkeästi jälkiä ja oireita asiasta, että ottavat sisään. Suomalaiset ajattelee todella pitkään tuollaisia synkkiä ajatuksia ja osa heistä jopa haluaa osastolle kun tietää kuinka pahoja ajatuksia, mutta ei siltikään pääse. Nykyään jopa alaikäisten palveluista on leikattu niin paljon, että heidänkin pitää jonottaa, vaikka olsiivat jo yrittäneet itsaria. Aikuisille ei ole edes aina jonoja mihin laittaa.