Nainen meni psykiatrille työuupumusoireiden vuoksi - sai persoonallisuushäiriödiagnoosin

Valitettavan harvoin näitä kusipäitä sieltä työpaikalta raaskitaan sivuun laittaa. Useimmat juhlivat eläkekahvejaan kehuttuina ja kukitettuina. Karma näyttää onneksi hoitavan kostohommat.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavan harvoin näitä kusipäitä sieltä työpaikalta raaskitaan sivuun laittaa. Useimmat juhlivat eläkekahvejaan kehuttuina ja kukitettuina. Karma näyttää onneksi hoitavan kostohommat.

Lue lisää

Karmaa ei ole, eikä todellista oikeutta.

Elämä ei ole reilua. Kaksinaamaiset kusipäät saattavat olla arvostettuja työyhteisössään.

Yhdessä työpaikassa jossa olin, työpaikkakiusaajani oli työpaikan työsuojeluvaltuutettu joka toi herkkuja sun muuta työpaikalle ja oli ns. "pidetty". Iljettävän kaksinaamainen niljake jolta pitäisi vääntää niskat nurin mutta lainsäädäntö taitaa valittevasti estää sellaiset jutut.

Kyllä tekisi vieläkin mieli murjoa ko. kaveri väh. sairaalakuntoon, kun muistelee sitä röyhkeyttä ja ylimielisyyttä. Voi olla että jos jatkossa kohtaan samanlaisia paskakasoja niin kyllä luita murtuu samantien jos tulee jotain vittuilua prkl

Tässä on mm. jäävuorenhuippu siitä mitä vähintään tehdään tuollaista diagnoosia ennen.

tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoohjeet/Psykiatrian_hoitoohjelmat/Persoonallisuushairiot/Persoonallisuushairion_tutkiminen_ja_dia(35676)

En jakanut linkkiä alkuperäiseen kommenttiin, koska linkilliset kommentit usein automaattipoistetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on mm. jäävuorenhuippu siitä mitä vähintään tehdään tuollaista diagnoosia ennen.

tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoohjeet/Psykiatrian_hoitoohjelmat/Persoonallisuushairiot/Persoonallisuushairion_tutkiminen_ja_dia(35676)

En jakanut linkkiä alkuperäiseen kommenttiin, koska linkilliset kommentit usein automaattipoistetaan.

Lue lisää

Käytännössä psykiatrit voivat tehdä diagnooseja ihan yhden tapaamisen perusteella, mitään velvoittavia määräyksiä psykiatriseen diagnosointiin ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Käytännössä psykiatrit voivat tehdä diagnooseja ihan yhden tapaamisen perusteella, mitään velvoittavia määräyksiä psykiatriseen diagnosointiin ei ole.

Tekevät diagnooseja myös ilman tapaamista ihan vaan heille välitettyjen tietojen perusteella,jotka nekin perustuvat johonkin kyselylomakkeisiin. Älkää hyvät ihmiset välittäkö niistä mitään !

Anonyymi kirjoitti:

Käytännössä psykiatrit voivat tehdä diagnooseja ihan yhden tapaamisen perusteella, mitään velvoittavia määräyksiä psykiatriseen diagnosointiin ei ole.

Yksityispuolella erityisesti tuollaista nopeaa diagnosointia tapahtuu enemmän kuin julkisella jossa tehdään enemmän kattavampia tutkimuksia. Aika narsistista psykiatrialta vaikuttaa tietävän mikä potilaasaa vika yhden tapaamisen perusteella. No, melko suuruudenhulluja he ovatkin.

Potilaana kannattaa äänestää jaloillaan ja jos psykiatrille menee, valita joku terapiaan painottava psykiatri lääke- ja diagnoosihullujen sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Yksityispuolella erityisesti tuollaista nopeaa diagnosointia tapahtuu enemmän kuin julkisella jossa tehdään enemmän kattavampia tutkimuksia. Aika narsistista psykiatrialta vaikuttaa tietävän mikä potilaasaa vika yhden tapaamisen perusteella. No, melko suuruudenhulluja he ovatkin.

Potilaana kannattaa äänestää jaloillaan ja jos psykiatrille menee, valita joku terapiaan painottava psykiatri lääke- ja diagnoosihullujen sijaan.

Lue lisää

Tuli tässä mieleeni, että miten ihmeessä potilas voi mahtua sisään psykiatrin vastaanottohuoneeseen, kun psykiatrin ego täyttää koko huonetilan?

t. "vakavasti masentunut"

Väärin meni. Todellisuus on toista. Leima tulee yhdellä kerralla jos lääkäri näin haluaa. Ilman testejä.

Anonyymi kirjoitti:

Yksityispuolella erityisesti tuollaista nopeaa diagnosointia tapahtuu enemmän kuin julkisella jossa tehdään enemmän kattavampia tutkimuksia. Aika narsistista psykiatrialta vaikuttaa tietävän mikä potilaasaa vika yhden tapaamisen perusteella. No, melko suuruudenhulluja he ovatkin.

Potilaana kannattaa äänestää jaloillaan ja jos psykiatrille menee, valita joku terapiaan painottava psykiatri lääke- ja diagnoosihullujen sijaan.

Lue lisää

Voin omien kokemusteni perusteella allekirjoittaa tämän.

Kannatetaan hoitoon heti.

Minulla kyseinen juttu herättää tunteita koska ajatukseni persoonallisuushäiriöistä ja niiden tieteellisestä pohjasta, tai edes hyödystä potilaalle ovat kriittiset. Olen lukenut paljon kritiikkiä ja esim Britannian psykologiliiton kriittiset ajatukset monien psykiatristen diagnoosien hyödyistä ja validiteetista uppoavat minuun. Ihmisiä voidaan auttaa ilman etenjään heti tapahtuvaa leimaamista. Tuollaisten diagnoosien jakaminen voi lisätä avun sijaan harmia potilaalle ja tälle potilaalle löi psykiatri diagnoosin yhden tapaamisen perusteella!! Aika vastuutonta, mutta täysin mahdollista - psykiatreilla on valta. Mitä hyvää tulee potilaalle seuraamaan tuollaisesta nopeasti puoskaroidusta pseudotieteellisestä diagnoosista joka tulee kummittelemaan hänen potilasasiakirjoissaan ja vaikuttamaan käsitykseen hänestä itsestään? Jonka on kirjoittanut joku joka on tuntenut potilasta n. Tunnin verran.

Jos saa persoonallisuushäiriödiagnoosin se on aika vahva syytös viittamaan että vika on yksilön persoonallisuudessa. Mitäpä jos vaikka yksilölle on tapahtunut paljon ikäviä asioita tai traumaa johon hän reagoi vaikka? Onko se häiriö persoonallisuudessa reagoida vaikka trqumaan?

Psykiatria itse lisää stigmaa luokitellessaan ihmisten kokemia ongelmia häiriöinä persoonallisuudessa. varmasti monet lääkärit tuskin itsekään haluaisivat tuollaista kuraa papereihinsa. Moni heistä on varmaan hyvinkin kriittisiä psykiatrialle menoa kohtaan, kun tietävät, mitä merkinnöistä papereissa voi seurasta ja kuinka ne vaikuttaa ihmisten kohteluun. Tuollaisia diagnoosimerkintöjä papereissa kannattaa välttää.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla kyseinen juttu herättää tunteita koska ajatukseni persoonallisuushäiriöistä ja niiden tieteellisestä pohjasta, tai edes hyödystä potilaalle ovat kriittiset. Olen lukenut paljon kritiikkiä ja esim Britannian psykologiliiton kriittiset ajatukset monien psykiatristen diagnoosien hyödyistä ja validiteetista uppoavat minuun. Ihmisiä voidaan auttaa ilman etenjään heti tapahtuvaa leimaamista. Tuollaisten diagnoosien jakaminen voi lisätä avun sijaan harmia potilaalle ja tälle potilaalle löi psykiatri diagnoosin yhden tapaamisen perusteella!! Aika vastuutonta, mutta täysin mahdollista - psykiatreilla on valta. Mitä hyvää tulee potilaalle seuraamaan tuollaisesta nopeasti puoskaroidusta pseudotieteellisestä diagnoosista joka tulee kummittelemaan hänen potilasasiakirjoissaan ja vaikuttamaan käsitykseen hänestä itsestään? Jonka on kirjoittanut joku joka on tuntenut potilasta n. Tunnin verran.

Jos saa persoonallisuushäiriödiagnoosin se on aika vahva syytös viittamaan että vika on yksilön persoonallisuudessa. Mitäpä jos vaikka yksilölle on tapahtunut paljon ikäviä asioita tai traumaa johon hän reagoi vaikka? Onko se häiriö persoonallisuudessa reagoida vaikka trqumaan?

Psykiatria itse lisää stigmaa luokitellessaan ihmisten kokemia ongelmia häiriöinä persoonallisuudessa. varmasti monet lääkärit tuskin itsekään haluaisivat tuollaista kuraa papereihinsa. Moni heistä on varmaan hyvinkin kriittisiä psykiatrialle menoa kohtaan, kun tietävät, mitä merkinnöistä papereissa voi seurasta ja kuinka ne vaikuttaa ihmisten kohteluun. Tuollaisia diagnoosimerkintöjä papereissa kannattaa välttää.

Lue lisää

Lääkärit itse eivät koskaan mene psykiatrille julkisella sektorilla. Heillä on oma nk. luottamuslääkäriverkosto, jossa kaikki jää salaan eikä mitään merkitä Kantaan. Lääkärit itse pelkäävät stigmaa suunnattomasti.

Mediuutisten juttu:
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/laakarit-hoitavat-sairautensa-itse/26286acd-38c3-3797-bfdb-1ca517c504be

"Psykiatrian professori Jyrki Korkeila puhuu myös koko psykiatrian leimautumisesta lääketieteen sisällä. Psykiatriaa pidetään alana, jolle hakeutuvat ne, jotka eivät muualla pärjää. Lääkärit eivät hae apua, koska eivät luota psykiatrien lääketieteelliseen osaamiseen.

Korkeila on huomannut tämän esimerkiksi Lääkäriliiton luottamuslääkärinä. Soittajat kysyvät suoraan, mistä löytyisi tervejärkinen psykiatri. Myös hoitosuhteen salassapysymisestä on kova huoli."

"On tavallista, että kun lääkäri tulee potilaaksi, potilaskortissa ei ole ensimmäistäkään merkintää, sanoo Hupli, joka arvioi hoitaneensa noin tuhatta lääkäripotilasta."

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärit itse eivät koskaan mene psykiatrille julkisella sektorilla. Heillä on oma nk. luottamuslääkäriverkosto, jossa kaikki jää salaan eikä mitään merkitä Kantaan. Lääkärit itse pelkäävät stigmaa suunnattomasti.

Mediuutisten juttu:
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/laakarit-hoitavat-sairautensa-itse/26286acd-38c3-3797-bfdb-1ca517c504be

"Psykiatrian professori Jyrki Korkeila puhuu myös koko psykiatrian leimautumisesta lääketieteen sisällä. Psykiatriaa pidetään alana, jolle hakeutuvat ne, jotka eivät muualla pärjää. Lääkärit eivät hae apua, koska eivät luota psykiatrien lääketieteelliseen osaamiseen.

Korkeila on huomannut tämän esimerkiksi Lääkäriliiton luottamuslääkärinä. Soittajat kysyvät suoraan, mistä löytyisi tervejärkinen psykiatri. Myös hoitosuhteen salassapysymisestä on kova huoli."

"On tavallista, että kun lääkäri tulee potilaaksi, potilaskortissa ei ole ensimmäistäkään merkintää, sanoo Hupli, joka arvioi hoitaneensa noin tuhatta lääkäripotilasta."

Lue lisää

1. Jaahas, vai on Jyrki Korkeila toiminut Lääkäriliiton luottamuslääkärinäkin...

2. Onkohan Lääkäriliiton arvovaltainen luottamuslääkäri velvollinen ilmoittamaan poliisille, jos hän saa tietää hänelle uskoutuneelta rikoksen tunnusmerkit täyttäviä asioita, tai jos hän saa tietää, että hänelle uskoutuneen psykiatrikollegan toiminta on sellaista, että ajatteleva ammattilainen tunnistaa siinä rikoksen tunnusmerkkejä, ja mikä vakavinta, tämä rikoksen tunnusmerkkejä sisältävä toiminta jatkuu, eli tietyn psykiatrin potilaiden terveys ja turvallisuus on jatkuvasti vaarassa...

3. Psykiatreja on moneen lähtöön. Erästä yksityissektorilla yksityisenä ammatinharjoittajana työskenetelevää psykiatria on kertomansa mukaan useasti houkuteltu yksityisen lääkärikeskuksen palkkalistoille (on maininnut kaksi paikkaa nimeltä), mutta tämä psykiatri on kieltäytynyt. Hän on kertonut näistä houkutteluista vastaanotollaan (potilasmäärä, joille on kertonut on laskettavissa yhden käden sormilla) ja selittänyt olevansa niin hyvä lääkäri että häntä siksi houkutellaan muualle muihin tiimeihin, mutta että hän ei ole nykyisestä paikastaan muihin paikkoihin lähtenyt, koska "minähän en kenenkään orjaksi rupea", ja päälle naurua, jonka merkityksen kuka tahansa potilas voi tulkita oikein vasta sitten kun hän on saanut oikeaa tietoa asiantiloista.

nimimerkki 1 2 3 =

Anonyymi kirjoitti:

Minulla kyseinen juttu herättää tunteita koska ajatukseni persoonallisuushäiriöistä ja niiden tieteellisestä pohjasta, tai edes hyödystä potilaalle ovat kriittiset. Olen lukenut paljon kritiikkiä ja esim Britannian psykologiliiton kriittiset ajatukset monien psykiatristen diagnoosien hyödyistä ja validiteetista uppoavat minuun. Ihmisiä voidaan auttaa ilman etenjään heti tapahtuvaa leimaamista. Tuollaisten diagnoosien jakaminen voi lisätä avun sijaan harmia potilaalle ja tälle potilaalle löi psykiatri diagnoosin yhden tapaamisen perusteella!! Aika vastuutonta, mutta täysin mahdollista - psykiatreilla on valta. Mitä hyvää tulee potilaalle seuraamaan tuollaisesta nopeasti puoskaroidusta pseudotieteellisestä diagnoosista joka tulee kummittelemaan hänen potilasasiakirjoissaan ja vaikuttamaan käsitykseen hänestä itsestään? Jonka on kirjoittanut joku joka on tuntenut potilasta n. Tunnin verran.

Jos saa persoonallisuushäiriödiagnoosin se on aika vahva syytös viittamaan että vika on yksilön persoonallisuudessa. Mitäpä jos vaikka yksilölle on tapahtunut paljon ikäviä asioita tai traumaa johon hän reagoi vaikka? Onko se häiriö persoonallisuudessa reagoida vaikka trqumaan?

Psykiatria itse lisää stigmaa luokitellessaan ihmisten kokemia ongelmia häiriöinä persoonallisuudessa. varmasti monet lääkärit tuskin itsekään haluaisivat tuollaista kuraa papereihinsa. Moni heistä on varmaan hyvinkin kriittisiä psykiatrialle menoa kohtaan, kun tietävät, mitä merkinnöistä papereissa voi seurasta ja kuinka ne vaikuttaa ihmisten kohteluun. Tuollaisia diagnoosimerkintöjä papereissa kannattaa välttää.

Lue lisää

Juuri leiman vuoksi lääkärit lääkitsevät itse itseään eivätkä hae mt-ongelmiin apua eivätkä siis diagnoosiakaan. Itselääkintä lääkäreillä psyykelääkkeiden kohdalla tulisi estää. Siitä on ollut puhetta lääkärikunnan sisällä jo jonkin aikaa.

On totta, että joissakin tilanteissa ihminen on tosiasiassa työkyvytön, mutta systeemi ei päästä häntä eläkkeelle. Jos on myös liian vanha vaihtamaan ammattia tai saamaan helpompaa työtä, saatetaan lääkärin kanssa sopia, että papereihin kirjataan "vakava masennus". Tällöin päätös sairauseläkkeestä irtoaa todennäköisimmin.

Taholta löytyy ainakin lääkevieroituksen vertaistukiryhmiä.

madinfinland org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/

madinfinland org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/

Anonyymi kirjoitti:

Taholta löytyy ainakin lääkevieroituksen vertaistukiryhmiä.

madinfinland org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/

madinfinland org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/

Lue lisää

Tämä oli tarkoitus laittaa tuohon yläpuolelle.

madinfinland /toiminta/taho-tampere/vieroitusryhma/

Potilasasiamiehestä saattaa olla jotain apua, mutta eihän jälkikäteen mitenkään pystytä epäasiallista kohtelua korjaamaan.

😅🤣😂tuo on kyllä hullua jos oikein ymmärsin🤣🤣🤣

Professori Peter C. Götzschen kirjassa Tappava psykiatria ja lääkinnän harha kerrotaan enemmänkin niistä monista ihmisistä kuten mainitsemasi Stewart Dolin, ihmisistä jotka ovat kuolleet psyykenlääkkeiden haittavaikutuksiin. Kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa.

https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaumln-harha.html

Kerro lisää jos mahdollista, olisin kiinnostunut tietämään.
t. "vaikeasti masentunut"

Anonyymi kirjoitti:

Kerro lisää jos mahdollista, olisin kiinnostunut tietämään.
t. "vaikeasti masentunut"

Juu osa psykiatreista ei pidä, kun heitä kyseenalaistetaan ja he menee helposti puolustuskannalle. Osa nauttii asiantuntijuudestaan, vähän liiankin paljon. Lisäksi he on ihmisiä siinä missä muutkin, erehtyväisiä, ja ovat harvinaisen epätäydellisen lääkekeskeisen tieteen edustajia. Osa voi olla hyvinkin egoilijoita ja tiedä mitä muuta henkisen tason ongelmaa kantavat sisällään jota projisoi potilaihinsa - onko heillä alalla edes kunnon psykologisia testejä?. Jos joku kehtaakin esittää jotain joka ei sovi heidän maailmankatsomukseensa tai pikkuisenkaan riitelee heidän hienon koulutuksensa ja kliinisen kokemuksensa kanssa tai kuulostaa tippaakaan liian erikoiselta niin silloinhan tämä on varmasti potilaan mt - ongelma. Jos potilas vaikka toteaa lääkehaitan mikä ei ole tutkimuskirjallisuudessa vielä vahvasti tai he ei ole sitä opiskelleet koulussa, sitä ei ole olemassa (vaikka se vuosia myöhemmin olisi). Järkevä psykiatri kyllä ymmärtää tämän että kaikkea ei ole tutkittu ja kirjattu ja potilasta kuunnellessa voi oppia jotain. Osa tuntuu luulevan ettei juuri kukaan saa harvinaisempia haittoja ja ovat kieltäytymyksessä lääkkeiden tekemistä harmeista potilaalle. Kannattaa myös muistaa mikä valta heillä on (M1, mahdollisuus kirjata teistä kaikkea pskaa paperit täyteen), joten kannattaa todella aina miettiä mahdollisen kritiikin esittämistä ja erityisesti - miten sitä esittää Erityisesti olosuhteissa, missä psykiatrilla on paljon valtaa potilaaseen (esim osasto). Kaikenlaista liian tunnepitoista kritiikkiä kannattaa välttää, vaan pysyä mahdollisimman rauhallisena, vaikka suututtaisikin väärin tehdyt diagnoosit tai että he esim. kiistää lääkityksen haittoja. Psykiari voi tuntua gaslightaamisen ja triggeröinnin ammattilaiselta, koska voi olla todella kauheaa että joku vähättelee omia ongelmia vaikka lääkkeiden kanssa vaikka tietää että ne on todellisia, ja psykiatria saa tuntumaan ne vain omilta ongelmilta.
Usein tällainen kritiikki ei juuri tuota mitään rakentavaa, joten joskus paras teko on vain äänestää jaloillaan ja välttää tällaisia egoilijoita tai kieltäjiä. Jos itse on kriittinen psykiatrisia diagnooseja kohtaan niin mikä järki siellä on käydä? Mikä järki siinä on saada edes jotain luupäistä psykiatria antamaan ymmärrystä itselleen? Valitettavasti julkisella puolella jos haluaa psykiatrialla käydä niin se jaloillaan äänestäminen ei onnistu, koska vaihto ei onnistu. Itse kyllä mieluusti välttäisin hoidon kokonaan, kun kävisin jollain psykiatrilla jonka kanssa ei suju.

Jos ideana on päästä esim . sairaslomalle "nuppisyistä" tai saada terapiaa, näitä saa vain psykiatrisilla diagnooseilla. Kaikkea pskaa ei pidä hyväksyä ja potilaalla pitäisi olla oikeus kyseenalaistaa diagnoosit, jos kokee että ne ei sovellu itselle.

Itse suosin pitkään tapaa, että otan mukaan lähteitä kritiikin tueksi. Joskus on myös hyvä kysellä psykiatrilta asioita, sen sijaan että toteaa ne itse. Esim. että kuinka paljon tutkimusta aiheesta on ? Ja tarkentavia kysymyksiä. Millä tavalla uskot, että tämä diagnoosi juuri minulle olisi oikea? Mitkä ovat perusteet diagnoosille? Voidaanko sanoa, että minulla on tämä diagnoosi, jos vain heikosti täytän kriteerit? Kysyä psykiatrilta että eikö tämä yksi toinenkin diagnoosi mikä itsellä on voi selittää tämän jne

Anonyymi kirjoitti:

Juu osa psykiatreista ei pidä, kun heitä kyseenalaistetaan ja he menee helposti puolustuskannalle. Osa nauttii asiantuntijuudestaan, vähän liiankin paljon. Lisäksi he on ihmisiä siinä missä muutkin, erehtyväisiä, ja ovat harvinaisen epätäydellisen lääkekeskeisen tieteen edustajia. Osa voi olla hyvinkin egoilijoita ja tiedä mitä muuta henkisen tason ongelmaa kantavat sisällään jota projisoi potilaihinsa - onko heillä alalla edes kunnon psykologisia testejä?. Jos joku kehtaakin esittää jotain joka ei sovi heidän maailmankatsomukseensa tai pikkuisenkaan riitelee heidän hienon koulutuksensa ja kliinisen kokemuksensa kanssa tai kuulostaa tippaakaan liian erikoiselta niin silloinhan tämä on varmasti potilaan mt - ongelma. Jos potilas vaikka toteaa lääkehaitan mikä ei ole tutkimuskirjallisuudessa vielä vahvasti tai he ei ole sitä opiskelleet koulussa, sitä ei ole olemassa (vaikka se vuosia myöhemmin olisi). Järkevä psykiatri kyllä ymmärtää tämän että kaikkea ei ole tutkittu ja kirjattu ja potilasta kuunnellessa voi oppia jotain. Osa tuntuu luulevan ettei juuri kukaan saa harvinaisempia haittoja ja ovat kieltäytymyksessä lääkkeiden tekemistä harmeista potilaalle. Kannattaa myös muistaa mikä valta heillä on (M1, mahdollisuus kirjata teistä kaikkea pskaa paperit täyteen), joten kannattaa todella aina miettiä mahdollisen kritiikin esittämistä ja erityisesti - miten sitä esittää Erityisesti olosuhteissa, missä psykiatrilla on paljon valtaa potilaaseen (esim osasto). Kaikenlaista liian tunnepitoista kritiikkiä kannattaa välttää, vaan pysyä mahdollisimman rauhallisena, vaikka suututtaisikin väärin tehdyt diagnoosit tai että he esim. kiistää lääkityksen haittoja. Psykiari voi tuntua gaslightaamisen ja triggeröinnin ammattilaiselta, koska voi olla todella kauheaa että joku vähättelee omia ongelmia vaikka lääkkeiden kanssa vaikka tietää että ne on todellisia, ja psykiatria saa tuntumaan ne vain omilta ongelmilta.
Usein tällainen kritiikki ei juuri tuota mitään rakentavaa, joten joskus paras teko on vain äänestää jaloillaan ja välttää tällaisia egoilijoita tai kieltäjiä. Jos itse on kriittinen psykiatrisia diagnooseja kohtaan niin mikä järki siellä on käydä? Mikä järki siinä on saada edes jotain luupäistä psykiatria antamaan ymmärrystä itselleen? Valitettavasti julkisella puolella jos haluaa psykiatrialla käydä niin se jaloillaan äänestäminen ei onnistu, koska vaihto ei onnistu. Itse kyllä mieluusti välttäisin hoidon kokonaan, kun kävisin jollain psykiatrilla jonka kanssa ei suju.

Jos ideana on päästä esim . sairaslomalle "nuppisyistä" tai saada terapiaa, näitä saa vain psykiatrisilla diagnooseilla. Kaikkea pskaa ei pidä hyväksyä ja potilaalla pitäisi olla oikeus kyseenalaistaa diagnoosit, jos kokee että ne ei sovellu itselle.

Itse suosin pitkään tapaa, että otan mukaan lähteitä kritiikin tueksi. Joskus on myös hyvä kysellä psykiatrilta asioita, sen sijaan että toteaa ne itse. Esim. että kuinka paljon tutkimusta aiheesta on ? Ja tarkentavia kysymyksiä. Millä tavalla uskot, että tämä diagnoosi juuri minulle olisi oikea? Mitkä ovat perusteet diagnoosille? Voidaanko sanoa, että minulla on tämä diagnoosi, jos vain heikosti täytän kriteerit? Kysyä psykiatrilta että eikö tämä yksi toinenkin diagnoosi mikä itsellä on voi selittää tämän jne

Lue lisää

Kerran kiistelin lääkärin kanssa lääkityksestä ja parissa kohtaa jopa pyysin häntä perustelemaan väitteensä, taipui kyllä myöntämään ettei pysty.

Täytyy olla lupa myös potilaalla kysellä ja kyseenalaistaa asioita, ja toki saada myös asiallisia vastauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Juu osa psykiatreista ei pidä, kun heitä kyseenalaistetaan ja he menee helposti puolustuskannalle. Osa nauttii asiantuntijuudestaan, vähän liiankin paljon. Lisäksi he on ihmisiä siinä missä muutkin, erehtyväisiä, ja ovat harvinaisen epätäydellisen lääkekeskeisen tieteen edustajia. Osa voi olla hyvinkin egoilijoita ja tiedä mitä muuta henkisen tason ongelmaa kantavat sisällään jota projisoi potilaihinsa - onko heillä alalla edes kunnon psykologisia testejä?. Jos joku kehtaakin esittää jotain joka ei sovi heidän maailmankatsomukseensa tai pikkuisenkaan riitelee heidän hienon koulutuksensa ja kliinisen kokemuksensa kanssa tai kuulostaa tippaakaan liian erikoiselta niin silloinhan tämä on varmasti potilaan mt - ongelma. Jos potilas vaikka toteaa lääkehaitan mikä ei ole tutkimuskirjallisuudessa vielä vahvasti tai he ei ole sitä opiskelleet koulussa, sitä ei ole olemassa (vaikka se vuosia myöhemmin olisi). Järkevä psykiatri kyllä ymmärtää tämän että kaikkea ei ole tutkittu ja kirjattu ja potilasta kuunnellessa voi oppia jotain. Osa tuntuu luulevan ettei juuri kukaan saa harvinaisempia haittoja ja ovat kieltäytymyksessä lääkkeiden tekemistä harmeista potilaalle. Kannattaa myös muistaa mikä valta heillä on (M1, mahdollisuus kirjata teistä kaikkea pskaa paperit täyteen), joten kannattaa todella aina miettiä mahdollisen kritiikin esittämistä ja erityisesti - miten sitä esittää Erityisesti olosuhteissa, missä psykiatrilla on paljon valtaa potilaaseen (esim osasto). Kaikenlaista liian tunnepitoista kritiikkiä kannattaa välttää, vaan pysyä mahdollisimman rauhallisena, vaikka suututtaisikin väärin tehdyt diagnoosit tai että he esim. kiistää lääkityksen haittoja. Psykiari voi tuntua gaslightaamisen ja triggeröinnin ammattilaiselta, koska voi olla todella kauheaa että joku vähättelee omia ongelmia vaikka lääkkeiden kanssa vaikka tietää että ne on todellisia, ja psykiatria saa tuntumaan ne vain omilta ongelmilta.
Usein tällainen kritiikki ei juuri tuota mitään rakentavaa, joten joskus paras teko on vain äänestää jaloillaan ja välttää tällaisia egoilijoita tai kieltäjiä. Jos itse on kriittinen psykiatrisia diagnooseja kohtaan niin mikä järki siellä on käydä? Mikä järki siinä on saada edes jotain luupäistä psykiatria antamaan ymmärrystä itselleen? Valitettavasti julkisella puolella jos haluaa psykiatrialla käydä niin se jaloillaan äänestäminen ei onnistu, koska vaihto ei onnistu. Itse kyllä mieluusti välttäisin hoidon kokonaan, kun kävisin jollain psykiatrilla jonka kanssa ei suju.

Jos ideana on päästä esim . sairaslomalle "nuppisyistä" tai saada terapiaa, näitä saa vain psykiatrisilla diagnooseilla. Kaikkea pskaa ei pidä hyväksyä ja potilaalla pitäisi olla oikeus kyseenalaistaa diagnoosit, jos kokee että ne ei sovellu itselle.

Itse suosin pitkään tapaa, että otan mukaan lähteitä kritiikin tueksi. Joskus on myös hyvä kysellä psykiatrilta asioita, sen sijaan että toteaa ne itse. Esim. että kuinka paljon tutkimusta aiheesta on ? Ja tarkentavia kysymyksiä. Millä tavalla uskot, että tämä diagnoosi juuri minulle olisi oikea? Mitkä ovat perusteet diagnoosille? Voidaanko sanoa, että minulla on tämä diagnoosi, jos vain heikosti täytän kriteerit? Kysyä psykiatrilta että eikö tämä yksi toinenkin diagnoosi mikä itsellä on voi selittää tämän jne

Lue lisää

"Itse suosin pitkään tapaa, että otan mukaan lähteitä kritiikin tueksi. Joskus on myös hyvä kysellä psykiatrilta asioita, sen sijaan että toteaa ne itse. Esim."
Esittämäsi käytännön neuvo olisi varmaan tehokas vuorovaikutuksessa, jos joutuu olemaan tekemisissä psykiatrien kanssa. Pakottaa ne ainakin vähän ajattelemaan, ja maltillisemmin vastaamaan. En ole itse tuota oikeastaan tullut ajatelleeksikaan, että voisi noin tehdä... En ole uskaltanut kysyä tuolla tavoin, ehkä en ole odottanut että minua otettaisiin kysyjänäkään vakavasti. Psykiatri on minulle ollut aina aika pelottava hahmo, juuri tuon vallan vuoksi mitä kuvasit.

Olen yleensä ollut niin hölmön luottavainen. Hymyillyt ja kertoillut avoimesti kaiken mitä kysytään ja muutakin. Sillä on ollut huonot seuraukset.

Kontakti psykiatrien kanssa ei ole tuonut mitään hyvää elämääni, ainoastaan terapeutti lopulta toi, mutta hän ei ollutkaan psykiatri.

Anonyymi kirjoitti:

"Itse suosin pitkään tapaa, että otan mukaan lähteitä kritiikin tueksi. Joskus on myös hyvä kysellä psykiatrilta asioita, sen sijaan että toteaa ne itse. Esim."
Esittämäsi käytännön neuvo olisi varmaan tehokas vuorovaikutuksessa, jos joutuu olemaan tekemisissä psykiatrien kanssa. Pakottaa ne ainakin vähän ajattelemaan, ja maltillisemmin vastaamaan. En ole itse tuota oikeastaan tullut ajatelleeksikaan, että voisi noin tehdä... En ole uskaltanut kysyä tuolla tavoin, ehkä en ole odottanut että minua otettaisiin kysyjänäkään vakavasti. Psykiatri on minulle ollut aina aika pelottava hahmo, juuri tuon vallan vuoksi mitä kuvasit.

Olen yleensä ollut niin hölmön luottavainen. Hymyillyt ja kertoillut avoimesti kaiken mitä kysytään ja muutakin. Sillä on ollut huonot seuraukset.

Kontakti psykiatrien kanssa ei ole tuonut mitään hyvää elämääni, ainoastaan terapeutti lopulta toi, mutta hän ei ollutkaan psykiatri.

Lue lisää

Kannattaa myös tiedostaa se että vaikka juttelee kenen tahansa auktoriteettihahmon kanssa joka olisi kuinka asiantuntija, omat rajat kannattaa pitää. luottamuksen rakentaminen vie aikaa minulla. Emme me kerro kaikkia asioita uusille tapaamillemme tuntemattomille ihmisille vaan sitten vasta kun olemme tutustuneet ja saavuttaneet jonkinlaisen suhteen ja luottamuksen heihin. Pahimmillaan asiantuntematon "asiantuntija" repii potilaan traumoja auki ja saa tämän haavoittuvaiseen/triggeröityneeseen tilaan alkaessa väkisellä penkomaan menneisyyttä heti ekalla tapaamiskerralla ja ymmärtämättä / tuntemaytta potilasta kunnolla tekee virheellisiä johtopäätöksiä. Koko hoitosysteemi tuntuu odottavan kuin potilas olisi heti kuin avoin kirja kun psykiatriaikoja on tarjolla vähän. Aina vain uusille työntekijöille.
Myös jännitys / huonot edelliset hoitokokemukset ym voi vaikuttaa siihen
mitä potilas tuo ilmi tai miten hän käyttäytyy/millaisen kuvan hänestä saa. Ekakerralla diagnosointi tuntuu vastuuttomalta etenkin kun puhutaan jostain "vakavammista diagnooseista"-

En itsekään ennen uskaltanut antaa kritiikkiä tai kritisoida hoitoa mutta sitten opin siihen. Siihen antoi rohkeutta psykiatrit jotka kuuntelivat ja keskustelivat potilaan kanssa
. Itselläkin huonoja kokemuksia psykiatreista. Olin joskus hölmö ja sinisilmäisempi mutta olen kyynistynyt aikojen saatossa. Psykiatreilla on myös kaikki valta tilanteessa. Omia sanoja ei kirjata kuin psykiatrin tulkinnan kautta.

Fyysinen vointini oli erittäin huono ja naiivisti kuvittelin, että myös psykiatrin kautta fyysisistä vaivoistani olisi tehty asianmukaiset tutkimukset. En tosin tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi itse hakeutunut akuuttipoliklinikalle. Päättelin rivien välistä akuuttipolin psykiatrin kirjoittamasta epikriisistä, että terveyskeskuslääkäri olisi tehnyt minusta M1-lähetteen. Tästä en tosin voi olla varma. Avo-osastolle kuitenkin päädyin.

Omakanta taitaa asiasta kolmanteen muuten olla siinä mielessä kuten internet, että kun sinne joskus jokin tieto (esim. diagnoosi) kirjataan, niin se ei enää sieltä poistu. Vai onko kukaan saanut sinne kirjattua diagnoosia tiedoistaan poistettua?

t. "vaikeasti masentunut"

Anonyymi kirjoitti:

Fyysinen vointini oli erittäin huono ja naiivisti kuvittelin, että myös psykiatrin kautta fyysisistä vaivoistani olisi tehty asianmukaiset tutkimukset. En tosin tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi itse hakeutunut akuuttipoliklinikalle. Päättelin rivien välistä akuuttipolin psykiatrin kirjoittamasta epikriisistä, että terveyskeskuslääkäri olisi tehnyt minusta M1-lähetteen. Tästä en tosin voi olla varma. Avo-osastolle kuitenkin päädyin.

Omakanta taitaa asiasta kolmanteen muuten olla siinä mielessä kuten internet, että kun sinne joskus jokin tieto (esim. diagnoosi) kirjataan, niin se ei enää sieltä poistu. Vai onko kukaan saanut sinne kirjattua diagnoosia tiedoistaan poistettua?

t. "vaikeasti masentunut"

Lue lisää

Lisäyksenä vielä edelliseen:
Osastojakson päätteeksi kävin psykologin arvioitavana. Aluksi oli tarkoitus, että hakeudun lyhytpsykoterapiaan, mutta psykologi ääni väristen ja selvästi jännittyneenä ehdotti minulle vuosia kestävää, pidempää psykoterapiaa. Ihmettelin mielessäni, miksi. Kieltäydyin tästä ja totesin, että mielestäni lyhyt 20 kerran terapia riittää hyvin. Lyhytterapiaan sitten päädyinkin.

Ihmettelen, miksi hänen äänensä värisi ja hän vaikutti kovin hermostuneelta. Onko kenelläkään heittää teorioita?

t. "vakavasti masentunut"

Anonyymi kirjoitti:

Lisäyksenä vielä edelliseen:
Osastojakson päätteeksi kävin psykologin arvioitavana. Aluksi oli tarkoitus, että hakeudun lyhytpsykoterapiaan, mutta psykologi ääni väristen ja selvästi jännittyneenä ehdotti minulle vuosia kestävää, pidempää psykoterapiaa. Ihmettelin mielessäni, miksi. Kieltäydyin tästä ja totesin, että mielestäni lyhyt 20 kerran terapia riittää hyvin. Lyhytterapiaan sitten päädyinkin.

Ihmettelen, miksi hänen äänensä värisi ja hän vaikutti kovin hermostuneelta. Onko kenelläkään heittää teorioita?

t. "vakavasti masentunut"

Lue lisää

Ei kai se haittaa, jos psykologi tarjosi pitkää terapiaa, sinähän päätät? Ja onneksi sait mitä halusit. Monella se on toisinpäin, tarvitsisi pitempää terapiaa mitä saa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai se haittaa, jos psykologi tarjosi pitkää terapiaa, sinähän päätät? Ja onneksi sait mitä halusit. Monella se on toisinpäin, tarvitsisi pitempää terapiaa mitä saa.

Niin totta. Minulta jäänyt terapia ja vastaavat keskusteluhoidot aina kesken juuri kun aletaan hoitaa niitä ongelmia kunnolla. Aina tullut jokin leikkaus palveluihin ja koska en aiheuta häiriötä muiden elämään tai ole jatkuvassa kriisissä, niin minut aina pudotetaan pois.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysinen vointini oli erittäin huono ja naiivisti kuvittelin, että myös psykiatrin kautta fyysisistä vaivoistani olisi tehty asianmukaiset tutkimukset. En tosin tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi itse hakeutunut akuuttipoliklinikalle. Päättelin rivien välistä akuuttipolin psykiatrin kirjoittamasta epikriisistä, että terveyskeskuslääkäri olisi tehnyt minusta M1-lähetteen. Tästä en tosin voi olla varma. Avo-osastolle kuitenkin päädyin.

Omakanta taitaa asiasta kolmanteen muuten olla siinä mielessä kuten internet, että kun sinne joskus jokin tieto (esim. diagnoosi) kirjataan, niin se ei enää sieltä poistu. Vai onko kukaan saanut sinne kirjattua diagnoosia tiedoistaan poistettua?

t. "vaikeasti masentunut"

Lue lisää

Olen itse käynnyt aikoinani pitkällisen terapian yksityisellä puolella, terapeutin mukaan olin ns. vaikea tapaus. Ongelma oli juuri se diagnoosi. Kaikki keskittyy diagnoosin hoitamiseen ja oireilu, oli se mitä tahansa, vahvistaa diagnoosia eikä kyseenalaista sitä. En itse tunnistanut itseäni terapeutin diagnoosista joka oli juurikin tuo persoonallisuushäiriö. Diagnoosin teki terapeutti kyselylomakkeen pohjalta. Tosin terapeutti totesi ihmettelyyni että tämän kaltaisille henkilöille on tyypillistä etteivät he tunnista ongelmaansa. Näppärää.

Myöhemmin sain inattentiivisen ADDn diagnoosin neurologilta jonne hakeuduin itse lopetettuani terapian turhana. Siihen kuului puolen vuoden testaus poliklinikalla ja testin mukaan minulla ei ollut mielenterveydellisiä oireita.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysinen vointini oli erittäin huono ja naiivisti kuvittelin, että myös psykiatrin kautta fyysisistä vaivoistani olisi tehty asianmukaiset tutkimukset. En tosin tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi itse hakeutunut akuuttipoliklinikalle. Päättelin rivien välistä akuuttipolin psykiatrin kirjoittamasta epikriisistä, että terveyskeskuslääkäri olisi tehnyt minusta M1-lähetteen. Tästä en tosin voi olla varma. Avo-osastolle kuitenkin päädyin.

Omakanta taitaa asiasta kolmanteen muuten olla siinä mielessä kuten internet, että kun sinne joskus jokin tieto (esim. diagnoosi) kirjataan, niin se ei enää sieltä poistu. Vai onko kukaan saanut sinne kirjattua diagnoosia tiedoistaan poistettua?

t. "vaikeasti masentunut"

Lue lisää

Edes todistettavasti virheelliseksi todettuja diagnooseja ei saa omakannasta pois. Asia on käytetty eduskunnan oikeusasiamiehellä asti. Syynä on virheellisen diagnoosin tehneen psykiatrin suojaaminen. Mielestäni on omituista, että psykiatri ei kykene myöntämään tekemäänsä virhettä ja on oikeutettu leimaamaan potilaan virheellisellä diagnoosilla koko loppuelämänsä ajan. Lääkärit kyllä kykenevät korjaamaan diagnoosit oikeiksi ja pyytämään anteeksi. Miksi psykiatrin ei tarvitse osata. Karmeeta!

Anonyymi kirjoitti:

Edes todistettavasti virheelliseksi todettuja diagnooseja ei saa omakannasta pois. Asia on käytetty eduskunnan oikeusasiamiehellä asti. Syynä on virheellisen diagnoosin tehneen psykiatrin suojaaminen. Mielestäni on omituista, että psykiatri ei kykene myöntämään tekemäänsä virhettä ja on oikeutettu leimaamaan potilaan virheellisellä diagnoosilla koko loppuelämänsä ajan. Lääkärit kyllä kykenevät korjaamaan diagnoosit oikeiksi ja pyytämään anteeksi. Miksi psykiatrin ei tarvitse osata. Karmeeta!

Lue lisää

Tuohon tulisi tulla muutos. Jos omatunto on lääkärillä kohdillaan, hän kyllä korjaa virheen, pyytää anteeksi ja tekee muutokset epikriisiin. Suurin osa virheellisistä diagnooseista tekee ilmeisesti kuitenkin erikoistumattomat LL tai LT, joita toimii sekä julkisella että yksityisellä puolella yleislääkäreinä (olematta kuitenkaan yleislääketieteeseen erikoistuneita).

Psykiatriaan erikoistumattomilta tulisi ottaa kokonaan pois oikeus antaa minkäänlaisia psykiatrian diagnooseja, edes määräaikaisia. Myös monella erikoistumattomalla ja täysin psykiatrian alaan erikoistumattomilla lääkäreillä on se, että virheellistä diagnoosia ei usein korjata, vaikka sen olisi erikoistunut lääkäri osoittanut vääräksi oikealla määräaikaisella tai pysyvällä diagnoosilla tai kumonnut sen sanallisesti ja vaikka se tulisi virheen tehneen erikoistumattoman lääkärin tietoon, koska ammattiylpeys se on erikoistumattomalla, kokemattomalla ja ammattitaidottomallakin. Inhimillistä mutta samalla todella epäammatillista ja kieroa. Tuossa kohtaa ehkä huomaa, kenellä se ammattiasenne on paikoillaan ja kenellä ei, kuka potilastyöhön soveltuu ja kuka ei mutta ennen kaikkea kuka ajattelee potilaiden oikeuksia ja kuka ei. Suurella osalla niistä lääkäreistä, jotka eivät koskaan korjaa virheitään, on pelko siitä, että omien virheiden myöntäminen ja korjaaminen olisi sama kuin "ammatillinen itsemurha". Ei se oikeasti sitä ole. Voit vaan joutua vastaamaan virheestäsi. Tietysti pätemisen, oikeassa olemisen ja erehtymättömyyden tarve tuohon liittyy myös voimakkaasti.

Anonyymi kirjoitti:

Edes todistettavasti virheelliseksi todettuja diagnooseja ei saa omakannasta pois. Asia on käytetty eduskunnan oikeusasiamiehellä asti. Syynä on virheellisen diagnoosin tehneen psykiatrin suojaaminen. Mielestäni on omituista, että psykiatri ei kykene myöntämään tekemäänsä virhettä ja on oikeutettu leimaamaan potilaan virheellisellä diagnoosilla koko loppuelämänsä ajan. Lääkärit kyllä kykenevät korjaamaan diagnoosit oikeiksi ja pyytämään anteeksi. Miksi psykiatrin ei tarvitse osata. Karmeeta!

Lue lisää

Viranomaiset sekä muut yhteiskunnan luottamusta nauttivat tahot ovat aina Suomen oikeusjärjestelmässä oikeassa. Oletteko koskaan lukeneet että viranomaiset olisivat toimineet lainvastaisesti yksittäisiä kansalaisia vastaan?

Anonyymi kirjoitti:

Viranomaiset sekä muut yhteiskunnan luottamusta nauttivat tahot ovat aina Suomen oikeusjärjestelmässä oikeassa. Oletteko koskaan lukeneet että viranomaiset olisivat toimineet lainvastaisesti yksittäisiä kansalaisia vastaan?

Lue lisää

Se onkin byrokratia ongelma, koska systeemi on huono eikä välttämättä lääkäri tai terveydenhoito ongelma. Byrokraattinen ongelma on todella laaja ja se pitäisi kokonaisuudesssaan korjata nykyaikaan. Sen alle jää paljon terveydenhuoltoon kuuluvia asioita, mutta ei pelkästään vain niitä.

Sen pystyt kyllä tekemään, että hakeudut pään magneettikuvaukseen. Niihin pääsee nykyisin helposti vaikka ilman lähetettä. Eivätkä maksa ihan mahdottomia. Esim. https://www.synlab.fi/palvelut/magneettitutkimukset/

Sitten kun kuvantamisen jälkeen käyt vaivaa valittamassa, niin lyöt magneettikuvat ja radiologin lausunnon besserwisserin nenän alle. Kun sinulla on mustaa valkoisella, niln voisi luulla, että saisit silloin asianmukaista hoitoakin.

t. "vaikeasti masentunut"

Sairaushistoria ei välttämättä tarkoita kuitenkaan diagnoosihistoriaa, jos niissä on virheellisiä ja turhia diagnooseja.

Erittäin hyvä idea nauhoittaa. Uhkailu on hyvä todistaa. Ja voihan olla, että nauhoitteita voi käyttää joskus - suostumuksellasi - vaikka tutkimustarkoituksiin potilaan oikeuksista.

Tämä voi triggeröidä joitakin joten suosittelen olemaan lukematta, jos on traumaa osastoista.

Ihmettelen kyllä, että miten psykiatrian mielestä hoito, joka on uhkailua ja pakkolääkintää auttaa potilasta. Jossa sivuutetaan esim. potilaan vastustus lääkkeitä kohtaan tai hänen muut tarpeensa esim. kipulääkityksistä. Jokainen vähäisenkin ihmisluontoa ymmärtävä tajuaa, että tuollainen voi lisätä enemmän pahoinvointia kuin paremmin voimist.a

Mutta kun psykiatriaa alkaa tarkastelemaan alkaa tajuta, minkälainen sosiaalinen kontrollin ulottuvuus siihen liittyy ja osastohoidossa ei ole aikaa / tahtoa kohdata potilasta ihmisenä ja yksilönä ja tukea häntä muuten kuin tunkemalla hänet lääkkeisiin. Osastolla on myös itseisarvoisen tärkeää, että siellä on kuri. He haluaa että ihmiset noudattaa pilkuntarkasti päivärytmiä mikä siellä on ja mikään poikkeava ei ole sallittua. Jokaisen käytöstä kontrolloidaan jatkuvasti, ja siellä ihan tavalliset ihmiset joista oikeasti vaikka he eivät ihan normaalilla tavalla käyttäytyisikään, ole oikeasti uhkaa kellekään, mutta siellä jokainen potilas nähdään uhkana ja tarpeen mukaan turrutetaan - sillä osastolla missä olin - hyvin matalalla kynnyksellä. Heillä on siihen täysi oikeus ja osastolla pakkotoimenpiteissä voidaan rajoittaa potilaan perusoikeuksia. Missään muualla yhteiskunnassa ei olisi sallittua uhkailla toisia ihmisiä injektoinneilla. Psykiatria on valtaa käyttävä taho ja instituutio yhteiskunnassa, jossa ihmisiä hoidetaan liukuhihnamaisesti samoihin muotteihin sulloen. Sitä oikeutetaan sillä että hoito on "evidense based" ja tiedettä. Itse olen tajunnut kokemukseni jälkeen että minua ei hoidettu edes mitenkään näyttöön pohjautuvasti vaan minulle määrättiin lääkeyhdistelmiä mitä ei ole tutkittu. Minulla on omanlaiseni tarpeet, eivätkä ne ole luettavissa psykiatrian oppikirjoista kun he katsovat diagnoosien kohdalle suositellut lääkitykset. Minä nimittäin olen luopunut lääkityksistä kokonaan ja hoidan itseäni muuten, mutta osastolla minua pakotettiin syömään pahaa oloa lisääviä lääkkeitä.

Itse voin kertoa, että kävin osastojakson joka muutti kuvani psykiatriaa kohtaan ikuisesti, ja vannoin sieltä lähdettyäni etten koskaan tule enää sinne menemään. Kyseinen instituutio on minun silmissäni pahoinvoinnin aiheuttaja. Tämän osastojakson myötä tajusin ihmisluonnosta paljon. Ihmiset uskoo johonkin teorioihin niin paljon, että ovat valmiita satuttamaan toisia ihmisiä niiden vuoksi, eivätkä edes tajua kuinka satuttavaa heidän toimintansa on. Ehkä jos se sattuisi omalle kohdalle tajuaisivat vasta?. He eivät monesti kuuntele potilasta, vaan yrittävät päteä itse koulutuksensa turvin ja kertoa mikä muille on parasta, mutta heidän ymmärryksensä on vajavaista. He luulee tekevänsä hyvää, että ovat valmiita käyttämään jopa väkivaltaisia keinoja tämän hyvän tekemiseen, kun potilas ei suostu. Ei ole ihme, että siinä saattaa sattua väärinymmärryksiä, väärinkäsityksiä, kaltoinkohtelua, monenlaista mielipahaa, kun heillä on voima ja valta toimia,ja potilas on alakynnessä. Psykiatriam diagnosointi on vahvasti tulkinnanvaraista ja tulkitsijasta riippuvaista. Pelottavaa on, että noissa olosuhteissa ei edes tunnisteta lääkehaittoja kovinkaan hyvin, mikä voi johtaa lääkityksien haittojen lääkitsemiseen.

Heidän toimintatapansa olivat SAIRAITA ja mielestäni väkivaltaisiakin. Lääkeinjektioilla ihmisten uhkailua, jos he ei ota psykiatrian määräämiä lääkityksiä. Jokainen joka noita on käyttänyt tietää että niistä voi tulla pahempi olo, turra olo tai muuten epämukava ja ei niitä siksi halua käyttää. Ja niistä saatava hyöty voi olla tasolla, näytät enemmän hiljaiselta ja rauhalliselta ja turrutetulta, ja täten lääkitsijäsi mielestä parempivointiselta mutta voit entistä huonommin sisäisesti henkisellä tasolla tai lääkkeestä ei ole mitäään hyötyä. Näin ihmisiä, jotka kieltäytyivät noista lääkkeistä, ja näin kuinka heitä uhkailtiin jos he ei ota suun kautta lääkityksiä, niin nämä hoitajat tulee ja väkisin injektoi ihmisiä. Potilaiden kieltäytyminen nähdään oman edun vastaisena, vaikka heillä voi täysin olla SYY miksi he ei suostu näitä lääkkeitä käyttämään.

Kuulin joiltain potilailta semmoista, että joitakin olisi sovittu, että päästetään lähtemään osastolta, jos he suostuu injektioihin. Siellä missä on valtaa, sitä voidaan yrittää ulottaa potilaisiin enemmän kuin oikeasti olisi oikeus.

Itsekin jos joutuisin enää vastaaviin tilanteisiin, nauhoittaisin kaiken. Valitettavasti jos joutuu turrutetuksi psykiatrian tarjoamilla aineilla, saattaa lamaantua sen verran, että ei osaa enää puolustautua. Psykiatria myös esim. takavarikoi puhelimia joillain osastoilla. Neljän seinän sisällä tuollaisissa olosuhteissa oleminen jossa on toisen vallan alla on äärimmäisen pelottavaa. Puistattaa ajatuskin. Ei koskaan enää.

Luulin aina ennen että kamalat tarinat suljetun osaston hoidosta eivät voi olla totta tällaisessa valtiossa, jossa asiat hoidetaan hyvin, mutta todellisuus oli vielä kuvittelemaanikin pahempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä voi triggeröidä joitakin joten suosittelen olemaan lukematta, jos on traumaa osastoista.

Ihmettelen kyllä, että miten psykiatrian mielestä hoito, joka on uhkailua ja pakkolääkintää auttaa potilasta. Jossa sivuutetaan esim. potilaan vastustus lääkkeitä kohtaan tai hänen muut tarpeensa esim. kipulääkityksistä. Jokainen vähäisenkin ihmisluontoa ymmärtävä tajuaa, että tuollainen voi lisätä enemmän pahoinvointia kuin paremmin voimist.a

Mutta kun psykiatriaa alkaa tarkastelemaan alkaa tajuta, minkälainen sosiaalinen kontrollin ulottuvuus siihen liittyy ja osastohoidossa ei ole aikaa / tahtoa kohdata potilasta ihmisenä ja yksilönä ja tukea häntä muuten kuin tunkemalla hänet lääkkeisiin. Osastolla on myös itseisarvoisen tärkeää, että siellä on kuri. He haluaa että ihmiset noudattaa pilkuntarkasti päivärytmiä mikä siellä on ja mikään poikkeava ei ole sallittua. Jokaisen käytöstä kontrolloidaan jatkuvasti, ja siellä ihan tavalliset ihmiset joista oikeasti vaikka he eivät ihan normaalilla tavalla käyttäytyisikään, ole oikeasti uhkaa kellekään, mutta siellä jokainen potilas nähdään uhkana ja tarpeen mukaan turrutetaan - sillä osastolla missä olin - hyvin matalalla kynnyksellä. Heillä on siihen täysi oikeus ja osastolla pakkotoimenpiteissä voidaan rajoittaa potilaan perusoikeuksia. Missään muualla yhteiskunnassa ei olisi sallittua uhkailla toisia ihmisiä injektoinneilla. Psykiatria on valtaa käyttävä taho ja instituutio yhteiskunnassa, jossa ihmisiä hoidetaan liukuhihnamaisesti samoihin muotteihin sulloen. Sitä oikeutetaan sillä että hoito on "evidense based" ja tiedettä. Itse olen tajunnut kokemukseni jälkeen että minua ei hoidettu edes mitenkään näyttöön pohjautuvasti vaan minulle määrättiin lääkeyhdistelmiä mitä ei ole tutkittu. Minulla on omanlaiseni tarpeet, eivätkä ne ole luettavissa psykiatrian oppikirjoista kun he katsovat diagnoosien kohdalle suositellut lääkitykset. Minä nimittäin olen luopunut lääkityksistä kokonaan ja hoidan itseäni muuten, mutta osastolla minua pakotettiin syömään pahaa oloa lisääviä lääkkeitä.

Itse voin kertoa, että kävin osastojakson joka muutti kuvani psykiatriaa kohtaan ikuisesti, ja vannoin sieltä lähdettyäni etten koskaan tule enää sinne menemään. Kyseinen instituutio on minun silmissäni pahoinvoinnin aiheuttaja. Tämän osastojakson myötä tajusin ihmisluonnosta paljon. Ihmiset uskoo johonkin teorioihin niin paljon, että ovat valmiita satuttamaan toisia ihmisiä niiden vuoksi, eivätkä edes tajua kuinka satuttavaa heidän toimintansa on. Ehkä jos se sattuisi omalle kohdalle tajuaisivat vasta?. He eivät monesti kuuntele potilasta, vaan yrittävät päteä itse koulutuksensa turvin ja kertoa mikä muille on parasta, mutta heidän ymmärryksensä on vajavaista. He luulee tekevänsä hyvää, että ovat valmiita käyttämään jopa väkivaltaisia keinoja tämän hyvän tekemiseen, kun potilas ei suostu. Ei ole ihme, että siinä saattaa sattua väärinymmärryksiä, väärinkäsityksiä, kaltoinkohtelua, monenlaista mielipahaa, kun heillä on voima ja valta toimia,ja potilas on alakynnessä. Psykiatriam diagnosointi on vahvasti tulkinnanvaraista ja tulkitsijasta riippuvaista. Pelottavaa on, että noissa olosuhteissa ei edes tunnisteta lääkehaittoja kovinkaan hyvin, mikä voi johtaa lääkityksien haittojen lääkitsemiseen.

Heidän toimintatapansa olivat SAIRAITA ja mielestäni väkivaltaisiakin. Lääkeinjektioilla ihmisten uhkailua, jos he ei ota psykiatrian määräämiä lääkityksiä. Jokainen joka noita on käyttänyt tietää että niistä voi tulla pahempi olo, turra olo tai muuten epämukava ja ei niitä siksi halua käyttää. Ja niistä saatava hyöty voi olla tasolla, näytät enemmän hiljaiselta ja rauhalliselta ja turrutetulta, ja täten lääkitsijäsi mielestä parempivointiselta mutta voit entistä huonommin sisäisesti henkisellä tasolla tai lääkkeestä ei ole mitäään hyötyä. Näin ihmisiä, jotka kieltäytyivät noista lääkkeistä, ja näin kuinka heitä uhkailtiin jos he ei ota suun kautta lääkityksiä, niin nämä hoitajat tulee ja väkisin injektoi ihmisiä. Potilaiden kieltäytyminen nähdään oman edun vastaisena, vaikka heillä voi täysin olla SYY miksi he ei suostu näitä lääkkeitä käyttämään.

Kuulin joiltain potilailta semmoista, että joitakin olisi sovittu, että päästetään lähtemään osastolta, jos he suostuu injektioihin. Siellä missä on valtaa, sitä voidaan yrittää ulottaa potilaisiin enemmän kuin oikeasti olisi oikeus.

Itsekin jos joutuisin enää vastaaviin tilanteisiin, nauhoittaisin kaiken. Valitettavasti jos joutuu turrutetuksi psykiatrian tarjoamilla aineilla, saattaa lamaantua sen verran, että ei osaa enää puolustautua. Psykiatria myös esim. takavarikoi puhelimia joillain osastoilla. Neljän seinän sisällä tuollaisissa olosuhteissa oleminen jossa on toisen vallan alla on äärimmäisen pelottavaa. Puistattaa ajatuskin. Ei koskaan enää.

Luulin aina ennen että kamalat tarinat suljetun osaston hoidosta eivät voi olla totta tällaisessa valtiossa, jossa asiat hoidetaan hyvin, mutta todellisuus oli vielä kuvittelemaanikin pahempaa.

Lue lisää

Minulle tuli myös tutuksi monet erilaiset käytännöt vuosien varrella eri laitoksista.
Onhan se jälkeenpäin rakentavaa vertailla miten missäkin toimittiin, kuinka erilaisia käytäntöjä on olemassa ja miten erilaista henkilökuntaa.

Tosin jos olisin heikompi olisin yhdestä paikasta saanut varmaan loppuelämän traumat, sen verran huonosti siellä kohdeltiin, sekä itseäni että muitakin.

Ei ole enää ikävä, ei, noihin laitoksiin.
Ja se on oikeasti totta että noita juttuja ei voi tietää eikä edes kuvitella jos ei ole itse kokenut.
Joskus kun joillekin olen itsekin kokemastani puhunut niin joidenkin on vaikea uskoa asioita todeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä idea nauhoittaa. Uhkailu on hyvä todistaa. Ja voihan olla, että nauhoitteita voi käyttää joskus - suostumuksellasi - vaikka tutkimustarkoituksiin potilaan oikeuksista.

Lue lisää

Suomes­sakin tieto­suo­ja­val­tuu­tettu on ot­tanut kan­taa asiakkaan oi­keuteen nau­hoittaa pu­helu tai lää­kärin vastaa­notto kerto­matta si­tä lääkä­rille (2). Asiak­kaalla on sii­hen oi­keus.

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/vastaanoton-saa-nauhoittaa-vaikka-salaa/

Anonyymi kirjoitti:

Tämä voi triggeröidä joitakin joten suosittelen olemaan lukematta, jos on traumaa osastoista.

Ihmettelen kyllä, että miten psykiatrian mielestä hoito, joka on uhkailua ja pakkolääkintää auttaa potilasta. Jossa sivuutetaan esim. potilaan vastustus lääkkeitä kohtaan tai hänen muut tarpeensa esim. kipulääkityksistä. Jokainen vähäisenkin ihmisluontoa ymmärtävä tajuaa, että tuollainen voi lisätä enemmän pahoinvointia kuin paremmin voimist.a

Mutta kun psykiatriaa alkaa tarkastelemaan alkaa tajuta, minkälainen sosiaalinen kontrollin ulottuvuus siihen liittyy ja osastohoidossa ei ole aikaa / tahtoa kohdata potilasta ihmisenä ja yksilönä ja tukea häntä muuten kuin tunkemalla hänet lääkkeisiin. Osastolla on myös itseisarvoisen tärkeää, että siellä on kuri. He haluaa että ihmiset noudattaa pilkuntarkasti päivärytmiä mikä siellä on ja mikään poikkeava ei ole sallittua. Jokaisen käytöstä kontrolloidaan jatkuvasti, ja siellä ihan tavalliset ihmiset joista oikeasti vaikka he eivät ihan normaalilla tavalla käyttäytyisikään, ole oikeasti uhkaa kellekään, mutta siellä jokainen potilas nähdään uhkana ja tarpeen mukaan turrutetaan - sillä osastolla missä olin - hyvin matalalla kynnyksellä. Heillä on siihen täysi oikeus ja osastolla pakkotoimenpiteissä voidaan rajoittaa potilaan perusoikeuksia. Missään muualla yhteiskunnassa ei olisi sallittua uhkailla toisia ihmisiä injektoinneilla. Psykiatria on valtaa käyttävä taho ja instituutio yhteiskunnassa, jossa ihmisiä hoidetaan liukuhihnamaisesti samoihin muotteihin sulloen. Sitä oikeutetaan sillä että hoito on "evidense based" ja tiedettä. Itse olen tajunnut kokemukseni jälkeen että minua ei hoidettu edes mitenkään näyttöön pohjautuvasti vaan minulle määrättiin lääkeyhdistelmiä mitä ei ole tutkittu. Minulla on omanlaiseni tarpeet, eivätkä ne ole luettavissa psykiatrian oppikirjoista kun he katsovat diagnoosien kohdalle suositellut lääkitykset. Minä nimittäin olen luopunut lääkityksistä kokonaan ja hoidan itseäni muuten, mutta osastolla minua pakotettiin syömään pahaa oloa lisääviä lääkkeitä.

Itse voin kertoa, että kävin osastojakson joka muutti kuvani psykiatriaa kohtaan ikuisesti, ja vannoin sieltä lähdettyäni etten koskaan tule enää sinne menemään. Kyseinen instituutio on minun silmissäni pahoinvoinnin aiheuttaja. Tämän osastojakson myötä tajusin ihmisluonnosta paljon. Ihmiset uskoo johonkin teorioihin niin paljon, että ovat valmiita satuttamaan toisia ihmisiä niiden vuoksi, eivätkä edes tajua kuinka satuttavaa heidän toimintansa on. Ehkä jos se sattuisi omalle kohdalle tajuaisivat vasta?. He eivät monesti kuuntele potilasta, vaan yrittävät päteä itse koulutuksensa turvin ja kertoa mikä muille on parasta, mutta heidän ymmärryksensä on vajavaista. He luulee tekevänsä hyvää, että ovat valmiita käyttämään jopa väkivaltaisia keinoja tämän hyvän tekemiseen, kun potilas ei suostu. Ei ole ihme, että siinä saattaa sattua väärinymmärryksiä, väärinkäsityksiä, kaltoinkohtelua, monenlaista mielipahaa, kun heillä on voima ja valta toimia,ja potilas on alakynnessä. Psykiatriam diagnosointi on vahvasti tulkinnanvaraista ja tulkitsijasta riippuvaista. Pelottavaa on, että noissa olosuhteissa ei edes tunnisteta lääkehaittoja kovinkaan hyvin, mikä voi johtaa lääkityksien haittojen lääkitsemiseen.

Heidän toimintatapansa olivat SAIRAITA ja mielestäni väkivaltaisiakin. Lääkeinjektioilla ihmisten uhkailua, jos he ei ota psykiatrian määräämiä lääkityksiä. Jokainen joka noita on käyttänyt tietää että niistä voi tulla pahempi olo, turra olo tai muuten epämukava ja ei niitä siksi halua käyttää. Ja niistä saatava hyöty voi olla tasolla, näytät enemmän hiljaiselta ja rauhalliselta ja turrutetulta, ja täten lääkitsijäsi mielestä parempivointiselta mutta voit entistä huonommin sisäisesti henkisellä tasolla tai lääkkeestä ei ole mitäään hyötyä. Näin ihmisiä, jotka kieltäytyivät noista lääkkeistä, ja näin kuinka heitä uhkailtiin jos he ei ota suun kautta lääkityksiä, niin nämä hoitajat tulee ja väkisin injektoi ihmisiä. Potilaiden kieltäytyminen nähdään oman edun vastaisena, vaikka heillä voi täysin olla SYY miksi he ei suostu näitä lääkkeitä käyttämään.

Kuulin joiltain potilailta semmoista, että joitakin olisi sovittu, että päästetään lähtemään osastolta, jos he suostuu injektioihin. Siellä missä on valtaa, sitä voidaan yrittää ulottaa potilaisiin enemmän kuin oikeasti olisi oikeus.

Itsekin jos joutuisin enää vastaaviin tilanteisiin, nauhoittaisin kaiken. Valitettavasti jos joutuu turrutetuksi psykiatrian tarjoamilla aineilla, saattaa lamaantua sen verran, että ei osaa enää puolustautua. Psykiatria myös esim. takavarikoi puhelimia joillain osastoilla. Neljän seinän sisällä tuollaisissa olosuhteissa oleminen jossa on toisen vallan alla on äärimmäisen pelottavaa. Puistattaa ajatuskin. Ei koskaan enää.

Luulin aina ennen että kamalat tarinat suljetun osaston hoidosta eivät voi olla totta tällaisessa valtiossa, jossa asiat hoidetaan hyvin, mutta todellisuus oli vielä kuvittelemaanikin pahempaa.

Lue lisää

Minäkin kommentoin. Tunnen ihmisen, jolle on käynyt noin, ja lisäksi hänelle jäi pysyvät neurologiset haitat pitkäaikaisista, vahvoista lääkityksistä. Suurin osa lääkityksistä oli hänelle pakollisia, joko osastolla tai sen jälkeen painostetuilla injektioilla. Tämä läheisesti tuntemani henkilö vahvistaisi kaiken kertomasi, oikeastaan hän on kokenut vielä paljon pahempaa, koska psyykeä muuttavat aineet (en sano lääkkeiksi) ovat jättäneet hänen aivoihinsa sen verran jälkeä että hän ei pystyisi ilmaisemaan itseään noin selvästi enää.

Siitä on tutkimustakin, että neuroleptit tuhoavat aivokudosta ja vahvoilla SSRI-lääkkeillä ja muilla psyykeä muuttavilla aineilla on vakavia sivuvaikutuksia aivoihin ja sisäelimiin.

Ongelmana psykiatrian alan virkarikoksissa on yksityisen ihmisen arkaluonteiset tiedot. Ihminen ei halua levittää kyseisenlaisia tietoja yhtään enempää kuin joku on terveystietoihin kirjannut, tietoja jotka ovat myös perustavanlaatuisesti virheellisiä kuitenkin maallikolle mahdottomia todellisen luonteensa mukaisesti käsitellä.
Lisäksi psykiatrian alan rikosilmoituksissa ja niiden tutkinnassa on ongelmana psykiatrian luoma harhakuva ja leima ihmisestä, joka vie ihmiseltä uskottavuuden ja asia todennäköisesti jää tutkimatta, tiedot leviävät aiheuttaen haittaa ihmiselle. Lisäksi kyse on erikoisalasta jossa toinen alan asiantuntija ei todennäköisesti lähde lausumaan mitään toisesta saman alan asiantuntijasta. Kyseessä on myös ala jolla on virallinen status jota ei voi kumota vaikka se olennaisesti perustuu virheellisyyksiin ja harhoihin.
Käytännössä on aivan sama vaikka psykiatrian alalla tehdään minkä tasoisia virkarikoksia hyvänsä, niistä ei seuraa mitään.

Edellisen johdosta, sekä psykiatrian omaaman virallisen, perustuslain henkilökohtaisen koskemattomuuden rajoitussäännöksen mukaisen, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen perustavanlaatuisen koskemisoikeuden vuoksi, psykiatrian henkilökohtaiseen koskemattomuuteen koskemisoikeus on poistettava laista, perustavanlaatuisia ihmisoikeusrikkomuksia mahdollistavana ja aiheuttavana.
Muuta keinoa sairaalloisen rakennelman ja sen mahdollistamien inhimillisten ihmisyyden ilmentymien aiheuttaman ongelman poistamiseksi ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmana psykiatrian alan virkarikoksissa on yksityisen ihmisen arkaluonteiset tiedot. Ihminen ei halua levittää kyseisenlaisia tietoja yhtään enempää kuin joku on terveystietoihin kirjannut, tietoja jotka ovat myös perustavanlaatuisesti virheellisiä kuitenkin maallikolle mahdottomia todellisen luonteensa mukaisesti käsitellä.
Lisäksi psykiatrian alan rikosilmoituksissa ja niiden tutkinnassa on ongelmana psykiatrian luoma harhakuva ja leima ihmisestä, joka vie ihmiseltä uskottavuuden ja asia todennäköisesti jää tutkimatta, tiedot leviävät aiheuttaen haittaa ihmiselle. Lisäksi kyse on erikoisalasta jossa toinen alan asiantuntija ei todennäköisesti lähde lausumaan mitään toisesta saman alan asiantuntijasta. Kyseessä on myös ala jolla on virallinen status jota ei voi kumota vaikka se olennaisesti perustuu virheellisyyksiin ja harhoihin.
Käytännössä on aivan sama vaikka psykiatrian alalla tehdään minkä tasoisia virkarikoksia hyvänsä, niistä ei seuraa mitään.

Edellisen johdosta, sekä psykiatrian omaaman virallisen, perustuslain henkilökohtaisen koskemattomuuden rajoitussäännöksen mukaisen, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen perustavanlaatuisen koskemisoikeuden vuoksi, psykiatrian henkilökohtaiseen koskemattomuuteen koskemisoikeus on poistettava laista, perustavanlaatuisia ihmisoikeusrikkomuksia mahdollistavana ja aiheuttavana.
Muuta keinoa sairaalloisen rakennelman ja sen mahdollistamien inhimillisten ihmisyyden ilmentymien aiheuttaman ongelman poistamiseksi ei ole.

Lue lisää

Kiinnostava pointti sinulla. Mutta ei toimisi joka psykiatrisuhariin.

!!!

Eikös Turussa toimivassa yksityisessä paikassa ole vastikään paljastunut psykiatritapaus, joka on turhaan lääkitsemällä ja manipuloivalla psykoterapiallaan hoitanut potilaita parikymmentä vuotta
- ilman työpaikan omavalvontaa,
- ilman kaupungin valvontaan,
- ilman sairaanhoitopiirin valvontaa,
- ilman ??? valvontaa,
- sekä ilman mitään täydennyskoulutusta pariinkymmeneen vuoteen koska lääkefirmojen retkiä ei lasketa,
- ilman aktiivista osallistumista valtakunnallisiin alan tapahtumiin ja täydennyskoulutusmahdollisuuksiin

!!!

Tuon yksityisen paikan johto, jossa tuo psykiatrilääkäri työskenteli, on kuulemma ilmoittanut potila|i|lle, että tämän paikan johdon ei kuulu valvoa tätä psykiatrilääkäriä, vaikka sieltä aikoja hänelle annetaankin, ja jos on valittamisen tarvetta niin potilaiden on hoidettava asiat suoraan epäasiallisesti ja jopa väkivaltaisesti käyttäytyvän psykiatrilääkärin kanssa, taikka sitten Avin kanssa, ja että heidän potilasasiamiehensä tai ylilääkärinsä ei tämän psykiatriylilääkärin potilaita auta. Jos tämä pitää paikkansa, ja miksei pitäisi kun se nyt on virallistenkin valvojien tiedossa, niin ei voi kuin ihmetellä, miksi tuo yksityisen paikan johto ei ole ajat armaat sitten ilmoittanut vakavasta ongelmasta valvoville viranomaisille, tai kaupungille, joka vastaa tuon yksityisen paikan omavalvonnasta. Ihmetellään viikonloppupähkinänä vielä lopuksi sitäkin, mikä on se jokin syy, ettei yksityisen paikan omistajajohto ole ajoissa potkaissut pellolle potilaille haittaa ja vaaraa aiheuttavaa psykiatrilääkäriä, sillä joku syyhän siihen täytyy olla, että häntä pidettiin paikan nettisivuilla muiden "arvovaltaisten" joukossa, ja hänelle annettiin aikoja paikan toimiston välityksellä.

!!!

Anonyymi kirjoitti:

Kiinnostava pointti sinulla. Mutta ei toimisi joka psykiatrisuhariin.

!!!

Eikös Turussa toimivassa yksityisessä paikassa ole vastikään paljastunut psykiatritapaus, joka on turhaan lääkitsemällä ja manipuloivalla psykoterapiallaan hoitanut potilaita parikymmentä vuotta
- ilman työpaikan omavalvontaa,
- ilman kaupungin valvontaan,
- ilman sairaanhoitopiirin valvontaa,
- ilman ??? valvontaa,
- sekä ilman mitään täydennyskoulutusta pariinkymmeneen vuoteen koska lääkefirmojen retkiä ei lasketa,
- ilman aktiivista osallistumista valtakunnallisiin alan tapahtumiin ja täydennyskoulutusmahdollisuuksiin

!!!

Tuon yksityisen paikan johto, jossa tuo psykiatrilääkäri työskenteli, on kuulemma ilmoittanut potila|i|lle, että tämän paikan johdon ei kuulu valvoa tätä psykiatrilääkäriä, vaikka sieltä aikoja hänelle annetaankin, ja jos on valittamisen tarvetta niin potilaiden on hoidettava asiat suoraan epäasiallisesti ja jopa väkivaltaisesti käyttäytyvän psykiatrilääkärin kanssa, taikka sitten Avin kanssa, ja että heidän potilasasiamiehensä tai ylilääkärinsä ei tämän psykiatriylilääkärin potilaita auta. Jos tämä pitää paikkansa, ja miksei pitäisi kun se nyt on virallistenkin valvojien tiedossa, niin ei voi kuin ihmetellä, miksi tuo yksityisen paikan johto ei ole ajat armaat sitten ilmoittanut vakavasta ongelmasta valvoville viranomaisille, tai kaupungille, joka vastaa tuon yksityisen paikan omavalvonnasta. Ihmetellään viikonloppupähkinänä vielä lopuksi sitäkin, mikä on se jokin syy, ettei yksityisen paikan omistajajohto ole ajoissa potkaissut pellolle potilaille haittaa ja vaaraa aiheuttavaa psykiatrilääkäriä, sillä joku syyhän siihen täytyy olla, että häntä pidettiin paikan nettisivuilla muiden "arvovaltaisten" joukossa, ja hänelle annettiin aikoja paikan toimiston välityksellä.

!!!

Lue lisää

Hmm. Köh, köh. Tarkoittaakohan psykiatrian yksityisektorin perustuslain mukainen elinkeinovapaus eettisesti samaa kuin ravintoloiden elinkeinovapaus?

Kun poliitikko ja terveysalan pioneeriosaaja Linden tviitissään ihmettelee, miksi meillä saa nyt järjestää ansaintatarkoituksessa bileitä, joissa korona leviää, niin yhtä hyvin voidaan ihmetellä, miksi meillä psykiatrit saavat ansaintatarkoituksessa diagnosoida ja hoitaa potilaitaan väärin saadakseen vastaanottonsa potilasmäärän itselleen taloudellisesti kannattavalle tasolle.

Molemmissahan yhteiskunta joutuu käyttämään valtavasti resursseja ansaintatarkoituksessa aiheutettujen terveydellisten haittojen korjaamiseen.

Ei kun ei!

Psykiatriassahan elinkeinovapaus tarkoittaakin sitä, että yhteiskunta ei korjaa psykiatrian aiheuttamia haittoja. Liekö lääkärikerhon lobbauksesta kysymys, kun yhteiskunnassa hyväksytään se, että psykiatrien hoidoissa tuhoutuneet potilaat _saavat kärsiä_ niin kauan kuin elävät, ja elinkeinonsa _voitot saa_ pitää ansainta-psykiatria, joka porskuttelee samaan malliin niin kauan, kun lääkärikollegat pelkäävät julkista varoitusta, joka historian valossa seuraa psykiatrian ongelmista puhumisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmana psykiatrian alan virkarikoksissa on yksityisen ihmisen arkaluonteiset tiedot. Ihminen ei halua levittää kyseisenlaisia tietoja yhtään enempää kuin joku on terveystietoihin kirjannut, tietoja jotka ovat myös perustavanlaatuisesti virheellisiä kuitenkin maallikolle mahdottomia todellisen luonteensa mukaisesti käsitellä.
Lisäksi psykiatrian alan rikosilmoituksissa ja niiden tutkinnassa on ongelmana psykiatrian luoma harhakuva ja leima ihmisestä, joka vie ihmiseltä uskottavuuden ja asia todennäköisesti jää tutkimatta, tiedot leviävät aiheuttaen haittaa ihmiselle. Lisäksi kyse on erikoisalasta jossa toinen alan asiantuntija ei todennäköisesti lähde lausumaan mitään toisesta saman alan asiantuntijasta. Kyseessä on myös ala jolla on virallinen status jota ei voi kumota vaikka se olennaisesti perustuu virheellisyyksiin ja harhoihin.
Käytännössä on aivan sama vaikka psykiatrian alalla tehdään minkä tasoisia virkarikoksia hyvänsä, niistä ei seuraa mitään.

Edellisen johdosta, sekä psykiatrian omaaman virallisen, perustuslain henkilökohtaisen koskemattomuuden rajoitussäännöksen mukaisen, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen perustavanlaatuisen koskemisoikeuden vuoksi, psykiatrian henkilökohtaiseen koskemattomuuteen koskemisoikeus on poistettava laista, perustavanlaatuisia ihmisoikeusrikkomuksia mahdollistavana ja aiheuttavana.
Muuta keinoa sairaalloisen rakennelman ja sen mahdollistamien inhimillisten ihmisyyden ilmentymien aiheuttaman ongelman poistamiseksi ei ole.

Lue lisää

Ylipäänsä oikeuden saaminen terveydenhuollon virheistä on vaikeaa jos siellä kummittelee mielenterveysdiagnoosi. Valituksia ei oteta vakavasti ja hyvin nopeasti viitataan diagnoosiin vihjailen tai suoraan.
Virheellisen dignoosin poistaminen on käytännössä mahdotonta.

Anonyymi kirjoitti:

Hmm. Köh, köh. Tarkoittaakohan psykiatrian yksityisektorin perustuslain mukainen elinkeinovapaus eettisesti samaa kuin ravintoloiden elinkeinovapaus?

Kun poliitikko ja terveysalan pioneeriosaaja Linden tviitissään ihmettelee, miksi meillä saa nyt järjestää ansaintatarkoituksessa bileitä, joissa korona leviää, niin yhtä hyvin voidaan ihmetellä, miksi meillä psykiatrit saavat ansaintatarkoituksessa diagnosoida ja hoitaa potilaitaan väärin saadakseen vastaanottonsa potilasmäärän itselleen taloudellisesti kannattavalle tasolle.

Molemmissahan yhteiskunta joutuu käyttämään valtavasti resursseja ansaintatarkoituksessa aiheutettujen terveydellisten haittojen korjaamiseen.

Ei kun ei!

Psykiatriassahan elinkeinovapaus tarkoittaakin sitä, että yhteiskunta ei korjaa psykiatrian aiheuttamia haittoja. Liekö lääkärikerhon lobbauksesta kysymys, kun yhteiskunnassa hyväksytään se, että psykiatrien hoidoissa tuhoutuneet potilaat _saavat kärsiä_ niin kauan kuin elävät, ja elinkeinonsa _voitot saa_ pitää ansainta-psykiatria, joka porskuttelee samaan malliin niin kauan, kun lääkärikollegat pelkäävät julkista varoitusta, joka historian valossa seuraa psykiatrian ongelmista puhumisesta.

Lue lisää

Yleisellä tasolla:
Nykyään terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa käydään vilkasta ja tervehenkistä ja tieteellispohjaista keskustelua potilaille annettujen hoitojen laadun, turvallisuuden ja vaikuttavuuden seurannan tärkeydestä. Varsinaisesti lääkärien käymä keskustelu ei ole kuitenkaan käsitellyt psykiatrian alaa, jostain syystä.

Toivotaan, toivotaan:
Toivottavasti lääkärien käymä julkinen keskustelu laajenee koskemaan myös konkreettisesti psykiatriaa, ja niin että potilaille annetaan selkeää tietoa siitä, että myös psykiatriaa koskevat hoitojen laatu-, turvallisuus- ja vaikuttavuusvaatimukset. Toivottavasti ei nyt enää kauan jatku nykyinen tilanne, jossa monet potilaat jäävät vaille laadukasta, turvallista ja vaikuttavaa hoitoa, koska heille annetaan vääriä mt-diagnooseja / laadutonta /terveydelle haitallista ja vaarallista /vaikuttamatonta hoitoa.

Pirullisia ongelmia:
Valtava ongelma terveydenhuollossa on se, että mikään taho ei ota vastuuta niistä psykiatrian potilaista, jotka eivät ole saaneet oikeaa diagnoosia eivätkä oikeaa hoitoa oikeaan aikaan, vaan he ovat saaneet väärän diagnoosin vuoksi väärää hoitoa, jonka haitat ovat mittavat, ja sitten heidät on vaan jätetty selviytymään yksin, jos eivät ole osanneet "käyttää oikeita kanavia" valituksen tekemiseen. On todella epäeettistä, jos psykiatriassa vastuuhenkilöt toimivat yleisemminkin niin, että kun he saavat joiltain potilailta tietoa psykiatrikollegan diagnoosi- ja hoito-ongelmista ja muista väärinkäytöksistä, niin sitten vaan kylmästi kehoitetaan potilaita käyttämään "oikeita kanavia valituksen tekemiseen", vaikka vastuuhenkilöiden tiedossa on, että alueen hoito- ja palveluketjuongelmien vuoksi potilas ei voi edes tietää, mikä on oikea kanava kyseisestä psykiatrista valittamiseen! - ja, vielä tämä - vaikka vastuuhenkilöiden tiedossa on, että mikään taho ei potilaita auta sen valituksen tekemisessä siinäkään tilanteessa, että asia on potilaille niin vaikea henkisesti, että potilaat eivät mielen järkkymättä selviä yksin valituksen tekemisestä. Tällaisia ongelmatilanteita on liikaa, potilaat sen tietävät, mutta terveydenhuollon alueilta ei yksikään vastuutaho-organisaatio tai -henkilö ole näitä ongelmia myöntänyt. Siihen ei ole lääkäreiden selkäranka riittänyt. Sen sijaan jotkut lääkärit ovat syyllistäneet potilaitaan, jopa Lääkärilehdessä, siitä että potilaat valittavat lääkäreistä eivätkä luota lääkäreihin. Joillekin väärinkäytöksistään eläville lääkäreille potilaiden valituksia suitsivat lääkärit ovat kullanarvoisia kollegoja!

Raaka totuus:
Lääkärintyönsä eettisesti ja ammatillisesti hyvin hoitaville lääkäreille omista väärinkäytöksistään ja piittaamattomuudestaan elävät psykiatrit ovat pirullinen ongelma, johon ratkaisua ei löydy niin kauan kun ammattioikeuksissa olevat porsaanreiät pysyvät tilkitsemättä.

Anonyymi kirjoitti:

Ylipäänsä oikeuden saaminen terveydenhuollon virheistä on vaikeaa jos siellä kummittelee mielenterveysdiagnoosi. Valituksia ei oteta vakavasti ja hyvin nopeasti viitataan diagnoosiin vihjailen tai suoraan.
Virheellisen dignoosin poistaminen on käytännössä mahdotonta.

Lue lisää

Psykiatrien tekemien virheellisten mt-diagnoosien ja määräämiensä turhien psyykelääkityshoitojen seuraukset ovat vakavia myös niille lääkäreille, jotka luottavat sokeasti psykiatrian erikoislääkärin diagnooseihin ja lääkityshoitojen oikeellisuuteen. Ja siksi uusivat potilaiden psyykelääkereseptejä tarkistamatta, onko aeimmin tehdyt mt-oirehavainnot riittäviä ja asiallisia ja mt-diagnoosit oikeita ja asiallisia, ja niihin määrätyt psyykelääkitykset tarpeellisia ja hyödyllisiä.

Jokainen lääkäri joka uusii psyykelääkereseptejä tarkistamatta, millaisten oireiden pohjalta niitä on potilaille kirjoitettu, joutuu itsekin vastuuseen haitallisen hoidon antamisesta, jos osoittautuu, että virheellistä mt-diagnoosia ja psyykelääkitystä on toistettu potilaan tilannetta tarkistamatta.

Vaikea tilanne lääkäreille, koska resurssit eivät riitä siihen, että vastaanottoaikaa lisätään, jotta voidaan tarkistaa psykiatrian erikoislääkäreiden tekemiä diagnooseja ja lääkityksiä sekä selvittää näiden lääkitysten mahdollisesti aiheuttamia haittoja.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle tuli myös tutuksi monet erilaiset käytännöt vuosien varrella eri laitoksista.
Onhan se jälkeenpäin rakentavaa vertailla miten missäkin toimittiin, kuinka erilaisia käytäntöjä on olemassa ja miten erilaista henkilökuntaa.

Tosin jos olisin heikompi olisin yhdestä paikasta saanut varmaan loppuelämän traumat, sen verran huonosti siellä kohdeltiin, sekä itseäni että muitakin.

Ei ole enää ikävä, ei, noihin laitoksiin.
Ja se on oikeasti totta että noita juttuja ei voi tietää eikä edes kuvitella jos ei ole itse kokenut.
Joskus kun joillekin olen itsekin kokemastani puhunut niin joidenkin on vaikea uskoa asioita todeksi.

Lue lisää

Voit lohduttautua sillä, että kaikille psykiatreille ja psykiatrisille sairaanhoitajille koittaa aikanaan viimeinen tuomio, kuten kaikille muillekin ihmisille.

Silloin punnitaan kaikki teot ja tekemättä jättämiset Jumalan edessä.

"Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään"

En ihan usko että työnantaja " tilaisi " työntekijälle jotain diagnoosia tms.
Mainitsithan ettet itsekään tiedä yhtään sellaista tapausta.

Ei kai työnantaja suoraan mitään "tilaa", mutta sama vaikutus tulee tiedostamattomasti kun työterveyslääkäri ja -psykologi tajuavat olevansa potilaan työnantajan palkkalistoilla ja että "sen leipää syöt kenen lauluja laulat." Työterveyshuollon toimeksiannoista kilpaillaan. Työterveyshuollon on tärkeää täyttää tilaajan toiveet, ettei tule vaihtoa.

Työnantaja ei halua, että organisaation käytäntöihin puututaan liian syvällisesti. Helpointa on tehdä yhdestä työyhteisön jäsenestä syntipukki.

Anonyymi kirjoitti:

En ihan usko että työnantaja " tilaisi " työntekijälle jotain diagnoosia tms.
Mainitsithan ettet itsekään tiedä yhtään sellaista tapausta.

Kyllä työnantaja voi tilata diagnooseja. Meidän osaston esimies ja meidän alueen työterveyslääkäri ovat kurssikavereita ja perhetuttuja. Esimies tiesi aina, mitä olin työterveyslääkärille kertonut.

Yleensä kiusattu saa diagnoosit ja lääkkeet. Työpaikkakiusaamista ei myönnetä. Kaikki johtuu vaan kiusatun sairastumisesta psyykkisesti jostakin muusta syystä. Kiusaaja saa jatkaa. Kohta on hampaissa uusi uhri. Kiusaajaa pelkää myös ylin johto. Voi heittäytyä hankalaksi myös heille. Mainehaitta uhkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä työnantaja voi tilata diagnooseja. Meidän osaston esimies ja meidän alueen työterveyslääkäri ovat kurssikavereita ja perhetuttuja. Esimies tiesi aina, mitä olin työterveyslääkärille kertonut.

Lue lisää

"Kyllä työnantaja voi tilata diagnooseja. Meidän osaston esimies ja meidän alueen työterveyslääkäri ovat kurssikavereita ja perhetuttuja. Esimies tiesi aina, mitä olin työterveyslääkärille kertonut."

Joo, tätä kautta tietysti. Mutta muuten, ilman erityisiä suhteita, "tilaaminen" käy helposti vain ehdollistamalla työterveysorganisaation, yksityisen yrityksen työntekijät toimeksiantajan tavoitteisiin. Toimeksiantaja on rahanlähde, sitä ei haluta menettää kilpailijalle. Työterveyslääkärit ja -psykologit tietävät mitä heiltä odotetaan. Eikä se ole potilaan ns. "paras", vaikka näin potilaalle vakuutellaankin. Ja uskon kyllä, että kun ihminen on sellainen kuin ihminen on, niin nämä terveydenhuollon ammattihenkilöt uskovat itsekin valheeseensa. He kun haluavat palkan lisäksi sädekehän ja hyvän omantunnon.

Onhan niitä, jotka ovat niin onnettomia ja valmiiksi stigmatisoituja lähiyhteisössään, että menevät lääkärille em. kysymyksen kanssa. Katso vain tämänkin palstan ketjujen otsikoita, miten ihmiset diagnosoivat itseään.

Stigma sellaisista diagnoosesista on yleisesti ottaen hirveä. Mutta on poikkeuksiakin. Luin äsken Katariina Sourin kirjan Sarana, jossa hän kertoo omista elämänongelmistaan ja saamistaan diagnooseista. Olin aika ällistynyt, kun hän persoonallisuushäiriötään (epävakaa) käsittelevässä luvussa selosti, ettei se haitannut häntä mitenkään, vaikka sitä yleenä pidetään stigmatisoivana. Ja sellaisena, kuin ihmisen "ytimessä" jopa olisi jotain vikaa. Tämähän on minunkin mielestäni yleisin tulkinta (ja siksi minusta ei sellaisia diagnooseja pitäisi kenellekään antaakaan, koska asiat voi ilmaista ja nähdä toisinkin, haavoittamatta jo ennestään haavoitettuja). Mutta siis Sourilla oli niin vahva itsetunto, että häntä se ei hetkauttanut. Ja hän kirjoittaa, että hänestä mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset ovat kiinnostavampia kuin ns. normaalit ja heidän olisi opittava arvostamaan erityisyyttään.

Se oli kaiken kaikkiaan hyvä kirja, suosittelen lukemaan, vaikka sitten olisikin jotain ennakkoluuloja Souria kohtaan kuten myönnän, että minulla oli. Hän kertoo kokemuksistaan ylilääkinnästä, ja alkoholiriippuvuudestaan. Asiallista ja syvällistä omakohtaista pohdintaa, ja hän kirjoittaa elävästi, onhan hän myös romaanikirjailija.

On sellaisiakin suuntauksia psykologiatieteessä ainakin, ja psykiatriassakin, jonka mukaan psykiatriset diagnoosit ovat yleensä huuhaata ja epätieteellisiä. Sympatiani kaikille diagnooseista ja etenkin persoonallisuusdiagnooseista kärsiville. Avatkaa joku kriittinen kirja ja tuulettakaa maailmankuvaanne, olette sitten etuvartiossa.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan niitä, jotka ovat niin onnettomia ja valmiiksi stigmatisoituja lähiyhteisössään, että menevät lääkärille em. kysymyksen kanssa. Katso vain tämänkin palstan ketjujen otsikoita, miten ihmiset diagnosoivat itseään.

Stigma sellaisista diagnoosesista on yleisesti ottaen hirveä. Mutta on poikkeuksiakin. Luin äsken Katariina Sourin kirjan Sarana, jossa hän kertoo omista elämänongelmistaan ja saamistaan diagnooseista. Olin aika ällistynyt, kun hän persoonallisuushäiriötään (epävakaa) käsittelevässä luvussa selosti, ettei se haitannut häntä mitenkään, vaikka sitä yleenä pidetään stigmatisoivana. Ja sellaisena, kuin ihmisen "ytimessä" jopa olisi jotain vikaa. Tämähän on minunkin mielestäni yleisin tulkinta (ja siksi minusta ei sellaisia diagnooseja pitäisi kenellekään antaakaan, koska asiat voi ilmaista ja nähdä toisinkin, haavoittamatta jo ennestään haavoitettuja). Mutta siis Sourilla oli niin vahva itsetunto, että häntä se ei hetkauttanut. Ja hän kirjoittaa, että hänestä mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset ovat kiinnostavampia kuin ns. normaalit ja heidän olisi opittava arvostamaan erityisyyttään.

Se oli kaiken kaikkiaan hyvä kirja, suosittelen lukemaan, vaikka sitten olisikin jotain ennakkoluuloja Souria kohtaan kuten myönnän, että minulla oli. Hän kertoo kokemuksistaan ylilääkinnästä, ja alkoholiriippuvuudestaan. Asiallista ja syvällistä omakohtaista pohdintaa, ja hän kirjoittaa elävästi, onhan hän myös romaanikirjailija.

On sellaisiakin suuntauksia psykologiatieteessä ainakin, ja psykiatriassakin, jonka mukaan psykiatriset diagnoosit ovat yleensä huuhaata ja epätieteellisiä. Sympatiani kaikille diagnooseista ja etenkin persoonallisuusdiagnooseista kärsiville. Avatkaa joku kriittinen kirja ja tuulettakaa maailmankuvaanne, olette sitten etuvartiossa.

Lue lisää

Minä olen myös saanut epävakaan persoonallisuuden diagnoosin vuosikausia sitten.
Ja kiitos sympatioista omalta osaltani, mutta en koe kuitenkaan kärsiväni tuosta diagnoosista.
Se ei vaikuta elämääni millään tavalla, ei toimintaan, ihmissuhteisiin eikä omaan ajatusmaailmaani.
Eihän sitä tule edes ajatelluksi itsestään että on mukamas jotenkin " poikkeava " persoonallisuus ( tämä ehkä tulkittaisiin psykiatrian puolella sairaudentunnottomuudeksi ).

Nykyaikana on ilmeisesti muotia lykätä noita diagnooseja pienistäkin " eroavaisuuksista " verrattuna " normaaleihin " ihmisiin.
Mikä se on edes se normaali, miten se määritellään?
Jos ihminen on vähän " poikkeava " muista niin ei häntä pitäisi tuudittaa ajatukseen että "aijaa, olenkin tällä ja tällä tavalla sairas, sehän selittääkin kaiken ".
Pahimmassa tapauksessa se voi ajaa tuon ihmisen täysin erilleen muista ihmisistä kun hän kokee ettei häntä muka mihinkään hyväksyttäisi " sairauden " takia.

Tavallaan on hienoa että olemme kaikki erilaisia, käyttäydymme omilla tavoillamme, olemme erinäköisiä, puhumme eri tavalla jne...

Erilaisuus on elämän suola.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen myös saanut epävakaan persoonallisuuden diagnoosin vuosikausia sitten.
Ja kiitos sympatioista omalta osaltani, mutta en koe kuitenkaan kärsiväni tuosta diagnoosista.
Se ei vaikuta elämääni millään tavalla, ei toimintaan, ihmissuhteisiin eikä omaan ajatusmaailmaani.
Eihän sitä tule edes ajatelluksi itsestään että on mukamas jotenkin " poikkeava " persoonallisuus ( tämä ehkä tulkittaisiin psykiatrian puolella sairaudentunnottomuudeksi ).

Nykyaikana on ilmeisesti muotia lykätä noita diagnooseja pienistäkin " eroavaisuuksista " verrattuna " normaaleihin " ihmisiin.
Mikä se on edes se normaali, miten se määritellään?
Jos ihminen on vähän " poikkeava " muista niin ei häntä pitäisi tuudittaa ajatukseen että "aijaa, olenkin tällä ja tällä tavalla sairas, sehän selittääkin kaiken ".
Pahimmassa tapauksessa se voi ajaa tuon ihmisen täysin erilleen muista ihmisistä kun hän kokee ettei häntä muka mihinkään hyväksyttäisi " sairauden " takia.

Tavallaan on hienoa että olemme kaikki erilaisia, käyttäydymme omilla tavoillamme, olemme erinäköisiä, puhumme eri tavalla jne...

Erilaisuus on elämän suola.

Lue lisää

Ongelma on myös se, että diagnoosin antajissakin on kaikenlaisia ja heidän perusteet antaa diagnooseja vaihtelee (siis ihan samoja diagnooseja), koska osaaminen, tietotaito, ymmärrys ja muukin vaihtelee. Niitä vääriä diagnoosejakin välillä tulee.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma on myös se, että diagnoosin antajissakin on kaikenlaisia ja heidän perusteet antaa diagnooseja vaihtelee (siis ihan samoja diagnooseja), koska osaaminen, tietotaito, ymmärrys ja muukin vaihtelee. Niitä vääriä diagnoosejakin välillä tulee.

Lue lisää

Byrokratia myös usein vaatii hyväksytyn diagnoosin, että on mahdollisuus saada edes jotain apua ja sinua ei koko aika rangaista rahallisesti tai muuten sillä oletuksella, että on täysin terve. Aika vaikea lääkärien tai lääketieteenkin kehittyä jos byrokratian vaatimukset on joksein naurettavat ja homma ku.see systeemissä.