Oon pian 16v täyttävä poika ja mä oon erittäin syrjäytynyt. Vanhempien, veljen, naapurien ja sukulaisten kanssa välit on hyvät, mutta esimerkiksi koulussa juttelen lähes pelkästään opettajan kanssa silloin, kun on pakko. Välillä tulee luokkakaverien kanssa jotain puhuttua, mutta en jostain syystä oo innostunut juttelemaan kovinkaan monen kanssa paitsi ehkä muutama sana päivän aikana jos jotain oikein sanomisen arvoista tulee mielee.
Pelkään myös pahoin etten ikinä saa tyttöystävää, kun en uskalla paljon mitään sanoo. Muutenkin kauheet paineet tulee mulle melki kaikesta ja en tiedä selvää syytä sille, että miksi. Oon itse asiassa melko hyvän näköinen eikä niin ku mitään tällaista ongelmaa oo. En oo syrjäytynyt, tietokoneella pelaava ja pizzalla elävä läski vaan pelkästään syrjäytynyt. Meidän luokalla on yks tyttö jonka kans oon jopa jutellut ja oon hieman ihastunut, mutta en oo millään osannut sanoo sitä sille ja vaikuttaa siltä, että se on ehtiny ihastua yhteen toiseen. Ainut toivo, että saisin tyttöystävän on se, että joku tyttö tulisi itse tekemään aloitteen, mutta miten, kun en päästä ketään pahemmin juttelemaan?
En tosiaankaan tiedä tän ongelmani syytä, mutta kyllä mä puhua uskallan. Esim jos joku jotain vittuilee niin aina on takas saanu samalla mitalla.
En tiedä, että onko osuutta tähän, mutta mä oon entinen koulukiusaaja. Kiusasin ala-asteella ja silloin nostin itseni todella korkealle jalustalle tehden itsestäni samalla täyden pellen huomaamattani. Samalla, kun kiusasin nii asetin itselleni todella korkeat tavoitteet ja odotukset ja yritin olla paras. Kiusaaminen oli riippuvuus. Yläasteelle mennessä olin jo viisastunut enkä oo siellä kertaakaan kiusannut, mutta tilanne kääntyi siellä toisin päin ja mä jouduin kiusatuksi. Tai en oo enää nykyään kiusattu, mutta semmonen vittuilun kohde. Mutta kuten sanoin niin osaan antaa takas samalla mitalla.
Mä uskon, että mun mun elämällä on vain kaks vaihtoehtoa. Joko muuttaa yksin jonnekin korpeen tai sitten tehä itsari. Pidän kumpaakin melko todennäköisenä. En jaksa uskoa että saisin tyttöystävää tai lapsia.
Onko muita joilla on tällainen ongelma?
Mulla on ainaki mun mielestä todella paha ongelma!
12
192
Vastaukset
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne! Et kertonut oletko jo hakenut apua tilanteeseesi tai tietävätko vanhempasi ajatuksistasi. Keskustelu ulkopuolisen tahon kanssa voisi helpottaa ja tuoda uusia näkökulmia. Etenkin itsetuhoiset ajatukset kannattaa ottaa puheeksi.
Tässä tiedoksesi pari paikkaa, jos haluat jutella tilanteestasi ulkopuolisen tahon kanssa. Näistä voit saada tukea myös muuhun avun hakemiseen.
- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/
Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.
- Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät kohdasta Mieli Tukisuhde. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja ryhmächattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata- Anonyymi
mulla samantyylinen ognelma.Oon 17v. poika. Haluisin kavereita, mutta tuntuu vain siltä, ettei millään osaa tutustua toisiin. Mäkin oon hyvännäkönen eli ei ongelmaa sen suhteen mutta mulla on Aspergerin syndrooma. Ite oon juuri sellainen tietokoneella pelaava syrjäytynyt tyyppi, mutta haluaisin kovasti muutoksen siihen. Vinkkejä otetaan vastaan jos jollain niitä on :)
- Anonyymi
Pelaa MMO pelejä ja roolipelejä. Niin minä tutustuin ihmisiin. Roolipeleissä on kanssa se hyvä puoli, että opettelee samaistumaan johonkin toiseen ihmiseen jos sellaisten asioiden kanssa on vaikeuksia. Sellaista oppia harvemmin saa FPS ellei oikeasti pelaa kunnolla tiimissä ja silloin tulee syrjäytynyt rage quit tyyppi. Kyllä pelienkin avulla saa paljon kavereita ja oppii elämäntaitoja jos hakeutuu sellaisiin peleihin.
- Anonyymi
Jos osaat enkkua niin eti netistä sillanen asia kuin "theory of mind". Ihan mielenkiintosta lukea.
Ei se burgeri tai ADHD ole ees mikään paha juttu, kun niitten kanssa oppii elämään, koulussa vaan kaikki ei aina ymmärrä erilaisuutta.- Anonyymi
Yhteiskunta ei ymmärrä erilaisuutta ja noiden diagnosoiminen on niin jäljessä, koska yhä mennään vanhojen oletuksien/tutkimuksien mukaan jossa tutkittiin vain hyvin vakavan asteisia poikia/miehiä.
Mitä nuorempana oppii elämään ja saa siihen apua niin parempi. Minut pelasti roolipelit vahingossa, koska vasta aikuisena todettiin neurologinen poikkeavuus ja aikuisena on oikeasti todella vaikea enää oppia uudestaan sekä sopeutua muun yhteiskunnan vaatimuksiin.
Muutama asperger kaveri joilla menee paremmin kuin ADHD minulla, koska niillä todetiin lapsena ja saivat tarpeelliset avut ja tuen alusta lähtien. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yhteiskunta ei ymmärrä erilaisuutta ja noiden diagnosoiminen on niin jäljessä, koska yhä mennään vanhojen oletuksien/tutkimuksien mukaan jossa tutkittiin vain hyvin vakavan asteisia poikia/miehiä.
Mitä nuorempana oppii elämään ja saa siihen apua niin parempi. Minut pelasti roolipelit vahingossa, koska vasta aikuisena todettiin neurologinen poikkeavuus ja aikuisena on oikeasti todella vaikea enää oppia uudestaan sekä sopeutua muun yhteiskunnan vaatimuksiin.
Muutama asperger kaveri joilla menee paremmin kuin ADHD minulla, koska niillä todetiin lapsena ja saivat tarpeelliset avut ja tuen alusta lähtien.Joo ymmärrän, monelle dg voi tuodakin apua. Pelkään vaan leimaamista.
Aika usein on helpompi saada kavereita AS/ADHD-tyypeistä kuin normaaleista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo ymmärrän, monelle dg voi tuodakin apua. Pelkään vaan leimaamista.
Aika usein on helpompi saada kavereita AS/ADHD-tyypeistä kuin normaaleista.Niin kauan kun avuista ei leikata niin diagnooseista noiden asioiden kohdalla on apua, koska kyseessä on kumminkin neurologinen asia ja aivot on vain erilaisia. Terveydenhuoltokin nykypäivänä (paitsi kiirepäivystys/yleisterveydenhuolto) tietää suhtautua neurologiseen poikkeavuus häiriöön ihan asiallisesti ja oikein. Vaikka testit olisivat vanhoja niin yleistietous on jo terveydenhuollossa, varsinkin AD/ADHD tietävillä ammattilaisilla joksein ajallaan ja osaavat hoitaa asiaa.
Ongelma on vain kaikki muut virkapaikat ja ihmiset kun ne menee edelleen sen mukaan minkälainen sukulaisen pikku timmy oli koulussa sekä mitä medioissa näytettiin pitkään.
Oikean diagnoosin saamisessa voi kestää, juuri sen takia, koska testejä ei olla uusittu tarpeeksi ja täytyy tehdä kanssa pois sulkevia testejä niin paljon. Ja koska näistä jutuista aina leikataan rahaa ja henkilökuntaa pois, joten vaikea saada lähetettä jonoon kun jonossa ei ole tilaa. Alaikäisille yleensä onnistuu paremmin eikä kestä niin pikään, mutta täytyy silloinkin itse jaksaa ja uskaltaa pyytää apua - mikä vaatii usein sellaista kärsivällisyyttä ja tahtoa mitä lapsena/teininä ei vielä ole.
Mitä nuorempana menee hakemaan apua ja diagnoosin, että saa oikeaa ohjausta niin sitä vähemmän tarvitsee pelätä leimoja mistään. Sillä kun ajoissa saa ohjausta niin se auttaa monesti niin paljon, että ei kukaan välttämättä edes huomaa, että sinulla on AS/ADHD. Silloin ei yhteiskuntakaan työpaikoilla yms. streotypioi sinua.
Vain työkkäri tulee olemaan mahdollisesti ikuinen ongelma, etteivät millään ymmärrä.
Sen pitäisi ensivuoden puolella muuttua ja ihmiset käsitellään paremmin yksilöinä eikä vain tiettyihin laatikkoihin sopivina. Sen näkee sitten.
- Anonyymi
Itsari ei ole oikea ratkaisu koskaan. Viimeistään parin vuoden päästä huomaat että elämä voittaa. Kaikki on epävarmoja sun iässä, kauheeta vertailua toisiin ikäkavereihin, hormonit pistää sekoileen ja käyttäytyyn miten sattuu. Kärvistele meneen päivä kerrallaan, etene pienin askelin, ota joka päivä vähän enemmän kontaktia toisiin, siitä se lähtee. Mä oli sun tilanteessa jotain viis vuotta sitte, mä tiedän milt susta tuntuu. Sä selviit voittajana, usko mua.
- Anonyymi
Mä olin sun ikäsenä ihan samanlainen ja se vaan ikävä kyllä kuuluu tuohon ikään, että alkaa tutkimaan mitä itse tekee ja millanen ite on muitten seurassa yms.... ja tuntuu että kaikki kattoo....yms...
Itestä tuntu kans ihan maailmanlopun touhulta ja että en tule pärjäämään ja en saa ikinä kumppania ja mukamas kaikilla muilla se on, mutta ei se pidä oikeesti edes paikkansa.
Odota asiaa vielä ja iloitse että olet tuon ikäinen äläkä ota liian vakavasti asioita.
Kyllä sä pärjäät ja 5 vuoden päästä varmasti asiat on jo toisin ! niin ainakin mulle kävi noin ja uskon että sullakin.
zemppiä ! - Anonyymi
Olet vasta 16 vuotta vanha. Elämäsi ei ole edes ehtinyt kunnolla alkaa. Älä hyvä ihminen tee itsellesi mitään. Hanki harrastuksia, mene paikkoihin joissa voi törmätä uusiin ihmisiin jotka ei tiedä sun taustaa. Uusilla ihmisillä ei ole tietoa siitä että olit joskus kiusaaja. Kun pöytä on puhdas on helpompi tutustua ja solmia ystävyyssuhteita. Ja se että sinua itseäsi on kiusattu on hyvä tapa katsoa taaksepäin. Tältä siitä henkilöstä tuntui jota itse kiusasit. Nyt olet oppinut tajuamaan että kiusaaminen jättää arven etkä toivon mukaan sorru samaan enää uudelleen. Tyttöystävän ja lapsia ehdit vielä hankkia pitkän rivin. Ei ole mikään kiire. Olethan vielä todella nuori. Pää pystyyn, taistele syrjäytymistä vastaan.
- Anonyymi
Voi harmi😥 kuulostaa surulliselta. Ei oo tollasta ongelmaa mutta kannattaa hankkia joku paras kaveri joka kuuntelee sun huolia ja voi auttaa. Samalla saatat rohkaistua ja voit ju jutella kaikille luokkalaisille ilman vittuilua. Sillon ku näytät että et oo pelkuri nii tytötki alkaa kiinnostuu. Enkä tosiaan suosittele itsaria. Se ei auta elämää ollenkaan.
- Anonyymi
Älä nyt ainakaan sitä itsaria harkitse! Kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä ammattiauttajaan. Tsemii!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904413
Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?593182Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1132531Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1182368Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki862127- 402043
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281987Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2241743Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91637- 291618