Mistä lukuinto heräsi?

elisant

Paljon on näilläkin palstoilla puhuttu J.K. Rowlingin kirjoittamista Harry Potter-kirjoista ja siitä kuinka ne ovat saaneet lukemattomat lapset ja miksei aikuisetkin lukemaan ja kiinnostumaan uudelleen kirjallisuudesta. Henkilökohtaisesti minustakin Potter-kirjat ovat hauskoja ja luen niitä mielelläni.
Niitä ei kuitenkaan ollut olemassa silloin kun itse aloittelin lukemaan enkä suinkaan ensimmäiseksi käynyt kahlaamaan Kalevalaa tai Raamattua läpi, vaan lapsuusajan ensimmäisen ja rakkaimman lukukokemuksen toi Angela Sommer-Bodenburgin Pikku Vampyyri-sarja eli Rydigerin, Annan ja Antonin seikkailut. Noita kirjoja muistelen vieläkin suunnattomalla lämmöllä.

Olisi mielenkiintoista tietää mistä teidän lukuinnostuksenne on saanut kipinänsä.

14

1148

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vasenjalkainen

      Lukuintoni heräsi parin vuoden tauon jälkeen kun kirjastosta nappasin käteeni Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjan huvittavan kannen perusteella. Kahlasin tuon hetkessä läpi ja sen jälkeen aloin lainaamaan tiiliskiviklassikoita kirjastosta ja kiertämään kirppiksiä ja kirjakauppojen alennusmyyntejä.

      Tuota ennen olin viimeksi lukenut armeija-aikoihin Väinö Linnaa, ja sitä ennen lähinnä scifiä ja tusinafantasiaa.

      Nykyään tulee sitten luettua kaikkea mahdollista: klassikoita, sotahistoriaa, politiikkaa ja uskonnollisia tekstejä. Tällä hetkellä on kesken Steinbeckin Eedenistä itään.

    • Hellantelttu

      Minä kasvoin onnekseni sellaisessa kodissa, jossa lukivat sekä äiti että isä - ja joka ilta luettiin lapsille satu (tai muuta, esim. hölmöläistarinoita, joista muista tykänneeni aivan jumalattomasti.) Perheeseemme myös ostettiin runsaasti kirjoja.

      Ollen 60-luvun lapsi opin nelivuotiaana lukemaan Itse - ensimmäiseksi Aku Ankkaa. Lisäksi rakastin Tammen kultaisia kirjoja, Jere Jarruvaunuja ja Kania ja mitä niitä nyt olikaan: Luin kirjat puhki. Grimmin sadut ja tädiltä saatu Valittujen Palojen Suuri Satuaarre (tms.) olivat myös vakiokamaa.

      Kirjastosta kannettiin (tai pyydettiin äitiä kantamaan), mitä eteen osui. "Kukkutimurusia"-nimisen kirjan lainasin varmaan toistakymmentä kertaa, tarinakokoelman tekijästä ei ole tietoa.

      Tyttöiässä viihdyttivät Anni Polvan Tiina-kirjat, Merri Vikin Lotta -sarja, Laura Ingalls Widerin preeriatarinat - ja tietysti Enid Blytonin Viisikko- ja Salaisuus-sarja. (Seikkailusarja, se oli jotain vielä hienompaa!.)

      Toisella kymmenellä tarttui käteen Angelika-sarja ja Kaari Utrion ensimmäiset teokset, ja siitähän se onkin ollut menoa....

      • Alvari Raappavaara

        Suosikkisi elää:

        Luokka 85.12

        ERKKILÄ, Leena

        NIMEKE Kukkutimurusia / Leena Erkkilä ; kuvittanut Maria Munsterhjelm

        PORVOO&H : WS, 1968

        Mitä omaan lukuintoon tulee niin asiaa järkeiltyäni päädyn ajatukseen, jotta kyllä se kotua lähtee.
        Muut isännät meni mettälle tai kalalle, meiän isä luki, aina illat. Asiaa ihmetelleelle naapurille tokaisi joskus hän: Ellei maan viljely elätä, mennään hirteen. Cooli patu, sanos kakarat nykysi. Televiisioo ei ostanut ennen kun 55 tuli mittariin ja eläke alkoi. Penikoille luvettiin iltaisin kunnes oppivat itte lukeen, miekin viittä käydessä.
        Merkkipäivinä ja Jouluna lahjoiksi saimme yleensä kirjoja, osa edelleen Lundiassani. Eikä väheksyä voi A Ankan ansioita kielen virkistäjänä ja maailmankuvan avartajana.


      • Lady Lai
        Alvari Raappavaara kirjoitti:

        Suosikkisi elää:

        Luokka 85.12

        ERKKILÄ, Leena

        NIMEKE Kukkutimurusia / Leena Erkkilä ; kuvittanut Maria Munsterhjelm

        PORVOO&H : WS, 1968

        Mitä omaan lukuintoon tulee niin asiaa järkeiltyäni päädyn ajatukseen, jotta kyllä se kotua lähtee.
        Muut isännät meni mettälle tai kalalle, meiän isä luki, aina illat. Asiaa ihmetelleelle naapurille tokaisi joskus hän: Ellei maan viljely elätä, mennään hirteen. Cooli patu, sanos kakarat nykysi. Televiisioo ei ostanut ennen kun 55 tuli mittariin ja eläke alkoi. Penikoille luvettiin iltaisin kunnes oppivat itte lukeen, miekin viittä käydessä.
        Merkkipäivinä ja Jouluna lahjoiksi saimme yleensä kirjoja, osa edelleen Lundiassani. Eikä väheksyä voi A Ankan ansioita kielen virkistäjänä ja maailmankuvan avartajana.

        kuin osasin lukea, selailin Asterix Ja Obelix albumeja (nyk. melkein koko sarja kerättynä) siitä siis alkoi.
        Sitten sain "vahingossa" isältäni pehmyt kantisen Tarzanin.
        Koska olin varmaan kehdosta lähtien katsonut kaikki elokuvat, niin jäin siis heti kiinni ja loputkin oli saatava. Säästin kaikki viikkorahat niihin.
        Seuraavaksi tietysti vuorossa pesun kestävä klassikko Taru Sormusten Herrasta, sekin lahjaksi saatuna.
        Nykyisin vieläkin intohimoinen lukija ja kirjahyllyt täynnä kirjoja...luku skaalakin laajenneena.
        Fantasiaa, sotaromaaneja, seikkailua, historiaa, joitakin elämän kertojakin löytyy...!!


    • pike

      Mäkin tykkäsin ja tykkään vieläkin (vaikka oon jo 14) lukea sitä Pikku vampyyri- sarjaa. Mä en muista koska mä aloin niitä lukemaan, mutta vasta ensimmäisen Pikku vampyyri- kirjan luettuani mä aloin ihan oikeesti tykkäämään kirjoista ja niiden lukemisesta ja kirjoittamisesta. Oi että et ne kirjat on ihania! (Meillä oli muuten ala- asteella simmonen matikan kirja, mikä perustui siihen Pikku vampyyriin ja sen sukuun ja Antoniin.=)

      • Lady Lai

        luettu kans joskus ala-astella.


    • Pia

      ..oli se joka herätti minun lukuinnostukseni.
      Sitten kaksikymppisenä muutin Ruotsiin. Ja sitten olen täällä lukenut omille lapsilleni Peppiä, Eemeliä, Ronjaa ja muita Astrid Lindgrenin satukirjoja.

    • ;;;

      Minunkin lukuinnostus alkoi yläasteen loppupuolella tarunhohtoisesta Harry Potterista:). Viisasten kiven luin läpi melkein yhdeltä istumalta, muut osat eivät ole jääneet yhtään huonommiksi:>

    • Tii

      Kyllä lukuinnon herätti Lasten kultaisen kirjaston kuvakirjat ja Grimmin sadut. Kouluiässä sitten Tiina -kirjat ja Seljan tytöt.

      Opin lukemaan jo alle kouluikäisenä ja siitä lähtien olen lukenut lähes päivittäin. Ennen nukahtamista ainakin pari sivua tarvitaan.

      Aikuisiässä Waltarin tuotanto on se, johon aina palaan, mutta kyllä noita lapsuuden kirjojakin luen aina välillä.

    • Crankpin

      Mietin tätä juuri eilen itsekin kun olin eskarissa kuulemassa kuusivuotiaan tyttäreni kouluvalmiuksista. Nykylapsilla on helpompaa kuin vanhemmilla aikanaan kun on esiopetusta ja muuta virikettä. Mennessäni ekalukalle noin sata vuotta sitten en osannut lukea, ei ollut kirjaimista hajuakaan. Niin sitä vaan opittiin lukemaan.

      Minut lukemattomiin maailmoihin vei Enid Blytonin Viisikot, Edger Rice Burroughin Tarzan- ja Mars-sarjat, myöhemmin mukaan tuli lähes kaikki mitä käsiin sain alkaen Jerry Cottoneista ja Morgan Kanesta Tom Shawn Piemburgin pelottomiin ja A. E. Järvisen eräkirjoihin, Juhani Ahon kalastusnovelleihin, Ed MacBainin dekkareihin, Desmond Baglenhyn ym. ym. ym. ja harrastus jatkuu edelleen.

    • Vuosia sitten yläasteen yhdeksännellä luokalla, eräällä erittäin turhauttavalla kaksoishyppytunnilla tuli turvauduttua äärimmäisiin keinoihin... koulun kirjahyllystä osui käteen Ursula Leguinnin Maameren tarinat. Jäin kerrasta koukkuun. Nyt on vähintään kerran kuussa saatava annos tai alkaa vatsa krampata, kädet täristä ja näkö sumeta.

    • Luulen, että minun lukuintoni juontaa juurensa lapsuuteen asti. Minulle luettiin paljon ja myös vaadin, että vanhempani lukisivat minulle. Mutta varsinainen lukuinnostukseni alkoi suunnilleen kymmenen vuotta sitten seitsemännen ja kahdeksannen luokan välisen kesäloman aikana. Löysin jostakin kätköistä vanhan Tuntemattoman sotilaan VHS:n ja aikani kuluksi katsoin sen. Sen jälkeen lainasin kirjastosta Tuntemattoman sotilaan ja ahmin sen parissa päivässä. Aluksi tuli luettua pääasiassa sotakirjoja akselilla Jorma Kurvinen, Alistair MacLean ja Norman Mailer. Sittemmin kirjallisuusmakuni on laajentunut sellaiseksi, että nykyään luen kirjoja aiheesta kuin aiheesta kunhan se vaan on kirjoitettu taidokkaasti ja mukaansatempaavasti.

    • koljonen

      Kyllä se varmaan oli toi Pekka Töpöhäntä koulussa, jota lueskelin ahkerasti vähän ennen kouluikää =D . Siinä on niin pistämätöntä huumoria, että vielä nykyäänkin naurattaa.

    • Gro

      Luin kyseisen kirjan kesällä ehkä 14-vuotiaana. Olin sitä ennenkin lukenut innokkaasti (pääasiassa lasten- ja nuortenkirjoja), mutta tuo sai suorastaan rakastumaan kirjoihin ja ahmimaan niitä :)

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sinä eräs, pyydän......

      AUTA mua ole kiltti. Ei mun takia vaan.... Miten saan sut kiinni?
      Ikävä
      200
      2871
    2. Kysymys muille miehille

      Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss
      Ikävä
      61
      2520
    3. Kohta katson sun kuvaasi

      ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa
      Ikävä
      22
      1991
    4. Nimikirjaimet

      Kuka kaipaa ketä 🥰
      Ikävä
      68
      1683
    5. VOI TÄTÄ ILON

      JA ONNEN PÄIVÄÄ 😂
      Tuusniemi
      143
      1453
    6. Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan

      Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a
      Maailman menoa
      170
      1393
    7. Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?

      Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?
      Ikävä
      109
      1377
    8. Mies, ajattelemmekohan toisiamme juuri nyt?

      Olet mielessäni, vanhempi mies
      Ikävä
      90
      1304
    9. Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi

      jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?
      Ikävä
      115
      1284
    10. Bim bom ovikello soi!!

      Mitä tekisit jos kaivattusi ilmestyisi ovesi taakse?
      Ikävä
      122
      1064
    Aihe