Oman aikuisen lapsen kuolema, skitsofrenia

Anonyymi

Aikuinen lapsemme kuoli, ainokaisemme. Hän sairasti paranoidista skitsofreniaa 16-vuotiaasta asti. Hän päätti itse elämänsä.
Olemme väsyneitä. Emme pysty puhumaan. Onko muita, jotka ovat kokeneet saman?

6

80

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Minun pojallani alkoi pari vuotta sitten sk oireet. Annoin hänelle ravintolisiä, ja olen huomannut että harhaisuus parani, mutta masennusta ollut edelleen kausittain...

    • Anonyymi

      Aloitin tämän keskustelun.

      Poikani kuoli 28-vuotiaana viisi vuotta sitten. Meillä ei ole muita lapsia.
      En osaa asiaa käsitellä. Kaikki on mielessäni levällään. Hiljaisuus on suunnaton. En pysty ottamaan yhteyttä kehenkään. En kutsumaan kotiimme ketään. Jos joku tulisi, keittäisin kahvit. Jos tämä vieras olisi jokin sellainen henkilö, joka tunsi poikani, voisimme ehkä puhua hänestä jotain. Tämä joku voisi olla vaikka hoitaja, joka hoiti häntä. Tai hän voisi olla hänet tuntenut nuori ihminen. Joku tällainen henkilö voisi olla se, jonka kanssa voisin puhua pojastani. Jos vieras olisi joku muu, puhuisimme jostain arjen asiasta ja olisimme välillä hiljaa. En jaksa pitää yhteyttä kehenkään. En itse kutsu ketään. Sukulaiseni eivät tiedä, että poikani on kuollut.

      Jostain syystä minulle on jäänyt katkeria tunteita poliisia kohtaan. Mieheni soitti poikamme puhelimeen ja sieltä vastasikin poliisi, joka kertoi täysin yllättäen, että poikamme on kuollut. Kun veljeni kuoli 39-vuotiaana, kaksi poliisia vei kuolinviestin henkilökohtaisesti vanhempieni kotiin. Meille viesti tuli sillä tavalla, että ympäröivä maailma tuntuu vieläkin kylmän välinpitämättömältä. Hiljaisuus. Jostain syystä kello tikittää.

      • Anonyymi

        Otan osaa suruusi.

        Ymmärrän tuon, että voisit puhua jonkun kanssa, joka oli tavalla tai toisella lähellä poikaanne. Voi tuntua isolta loikkaukselta alkaa puhua jonkun muun kanssa hänestä, kun häntä ja hänen muistoaan ympäröivät niin vaikeat asiat.

        Kuulostaa siltä että sinä (ja puolisosi?) tarvitset jotakuta, jonka kanssa puhua nimenomaan pojastanne ja hänen kuolemastaan oman käden kautta. Jos ketään muuta sopivaa puheseuraa ei ole, niin ammattilainen. Vai oletteko jo saaneet tai hakeneet ammattiapua?

        Kirjoitit, että sukulaisenne eivät edes tiedä poikanne kuolemasta. Jos sinulla kuitenkin on ok-välit sukulaisiin, ehkä voisit yhdelle kaikkein ymmärtäväisimmälle ja kivoimmalle sukulaiselle kertoa mitä on tapahtunut eli pyytää kahville tai soittaa tai vaikka laittaa sähköpostia jos teillä on sellainen tapa ollut. Ei siitä tarvitse sen enempää puhua, jos ei jaksa. Ja tämänkin voi sanoa siinä samalla, siis ettei jaksa puhua asiasta enempää.

        Ainakin omien kokemusteni mukaan (vaikka kokemukseni ovat erilaisia) oma olo helpottuu selkeästi, kun on saanut kerrottua vaikeasta asiasta ja saanut sillä tavalla murrettua salaisuuden. Sekin, että sukulaiset eivät tiedä, saattaa lisätä kokemusta eristyneisyydestä, ajan pysähtyneisyydestä ja hiljaisuudesta. Tärkeästä asiasta puhumattomuus eristää sinua / teitä muusta maailmasta.

        Voimia ja parempia aikoja.


    • Anonyymi

      Itse en ole kokenut samaa, mutta varmasti on monia muita. Toivon teille voimia surutyössänne.

    • Anonyymi

      Kyllä ihmisiltä kuolee lapsia ties mistä syystä ja todennäköisesti se on kova paikka suurimmalle osalle vanhemmista. Jokatapauksessa ei sitä voi jäädä loppuelämäkseen elämään menneisyydessä, tai no voi mutta silloin menee oma elämä hukkaan kun ei niitä edesmenneitä läheisiä nyt vaan saa enää takaisin

    • Anonyymi

      Lapsia on kuollut valitettavasti moneltakin vanhemmalta..kaikkien on pitänyt vaan sopeutua ikävään asiaan.Suru pikkuhiljaa antaa tilaa elämälle eteenpäin.Poikanne haluaisi että nautitte elämästä mahdollisimman normaalisti.Voimia ja halauksia ja lohduttavia ajatuksia teille vaan!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomi on täysin sekaisin

      Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010
      Maailman menoa
      450
      4849
    2. Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka

      minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa
      Ikävä
      15
      1732
    3. Aivan täysin tahallinen teko

      Ei mitään puolusteluja, eikä selittelyitä. Kuljettajalle kerrottiin asiasta siinä paikanpäällä, mutta silti hän ajoi ves
      Suomussalmi
      94
      1468
    4. Suomussalmi saatu vihdoin maailmankartalle!

      Nyt kun Suomussalmi on vihdoin viimein saatu ennennäkemättömällä tavalla maailman tietoisuuteen niin voitaisiin järjestä
      Suomussalmi
      53
      1359
    5. Olet saanut minut sekoamaan

      Tunteiden ristiaallokossa vellominen on ollut melkoinen kokemus. Ei kukaan ole saanut minua niin raiteiltaan kuin sinä.
      Ikävä
      23
      1337
    6. Mainehaitta metsäkonefirmalle

      Hukkajoen tapahtumista liikkuu paljon huhuja. Eikö kannattaisi julkaista raakkuja tuhonneen metsäkoneyrityksen nimi, kos
      Suomussalmi
      53
      1218
    7. Oho! Maajussi-Kallelta pakit saanut morsioehdokas Miss Suomi -kisoissa! Tunnistaisitko hänet nyt?

      Hmm, tunnistaisitko?!? Onnea missihulinoihin! Lue lisää ja katso kuvat: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-maajussi-
      Suomalaiset julkkikset
      0
      1075
    8. Myönnän sinulle nyt

      Että olen erittäin mustasukkainen sinusta jo nyt. Ikävä on tämä tunne, kun tietämättömyyden solista nousee myrkkyä miele
      Ikävä
      54
      1010
    9. Pysytäänkö nainen

      edelleen yhtä viileän tyynenä kun nähdään. Uskotko että tahtoessani saisin murettua tyyneytesi hyvin helposti.
      Ikävä
      57
      895
    10. Olen käyttäytynyt ristiriitaisesti

      eikä minusta varmaankaan ota mitään selvää. Se johtuu siitä, kun järki sanoo ei, ei, ei ja sydän sanoo kyllä, kyllä, kyl
      Ikävä
      60
      859
    Aihe