Keskusta on kommunismin ja äärioikestolaisuuden sekasiitos

Kekkonen edustaa Keskustan fasismia. Sellaista vahvaa keskitettyä valtaa, kun alkiolaisuudessa on itseasiassa kysymys vallan hajauttamisesta. Keskustassa puhutaa edelleen tästä hajautetusta vallasta mutta Keskustan teot ovat itseasiassa aina jotain muuta. Keskusta hajauttaa kyllä omaa valtaansa joka on silti edelleen hyvin keskitettyä. Väyrysen mukaan hajautetun vallan edellytys on henkinen kasvu.

Anonyymi kirjoitti:

Kekkonen edustaa Keskustan fasismia. Sellaista vahvaa keskitettyä valtaa, kun alkiolaisuudessa on itseasiassa kysymys vallan hajauttamisesta. Keskustassa puhutaa edelleen tästä hajautetusta vallasta mutta Keskustan teot ovat itseasiassa aina jotain muuta. Keskusta hajauttaa kyllä omaa valtaansa joka on silti edelleen hyvin keskitettyä. Väyrysen mukaan hajautetun vallan edellytys on henkinen kasvu.

Lue lisää

Kekkosen aika oli erilaista. Kekkosesta alkoivat hän itse ja joukko hännystelijöitä tehdä korvaamatonta idänpolitiikan taitajaa ja henkilöä, joka yksi idässä voidaan hyväksyä johtamaan Suomen. Kepu käytti tätä erityisasemaa hyväkseen. Siitä tuli Kekkosen hovipuolue ja vakituinen hallituspuolue, koska Kekkonen asetti muita puolueita eri aikoina ulkopoliittiseen pannassa. Pannassa olivat vuoroin SDP, Kokoomus ja SMP.

Järjestelmämme oli osan aikaa demokratian irvikuva, mutta kansalaiset kuitenkin ymmärsivät valtaosin tilanteen. Eli toiminnen paljolti pakon edessä. Kekkonen teki ulkopolitiikastaan vaihtoehdottoman, vaikka todellisuudessa variaatioita olisi varmasti ollut myös siihen suuntaan, että neukut olisivat ne nielleet.

Kepu ei enää kannata vastaavanlaista itsevaltiutta, mikä ei läntiseen demokratiaan sopisikaan. Lisäksi keput alkavat ymmärtää, että he eivät enää nouse puolueena sellaiseen asemaan kuin Kekkosen aikana. Itsevaltiaat tulisivat muista puolueista eikä Kepu tietenkään sellaista kannata.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kekkosen aika oli erilaista. Kekkosesta alkoivat hän itse ja joukko hännystelijöitä tehdä korvaamatonta idänpolitiikan taitajaa ja henkilöä, joka yksi idässä voidaan hyväksyä johtamaan Suomen. Kepu käytti tätä erityisasemaa hyväkseen. Siitä tuli Kekkosen hovipuolue ja vakituinen hallituspuolue, koska Kekkonen asetti muita puolueita eri aikoina ulkopoliittiseen pannassa. Pannassa olivat vuoroin SDP, Kokoomus ja SMP.

Järjestelmämme oli osan aikaa demokratian irvikuva, mutta kansalaiset kuitenkin ymmärsivät valtaosin tilanteen. Eli toiminnen paljolti pakon edessä. Kekkonen teki ulkopolitiikastaan vaihtoehdottoman, vaikka todellisuudessa variaatioita olisi varmasti ollut myös siihen suuntaan, että neukut olisivat ne nielleet.

Kepu ei enää kannata vastaavanlaista itsevaltiutta, mikä ei läntiseen demokratiaan sopisikaan. Lisäksi keput alkavat ymmärtää, että he eivät enää nouse puolueena sellaiseen asemaan kuin Kekkosen aikana. Itsevaltiaat tulisivat muista puolueista eikä Kepu tietenkään sellaista kannata.

Lue lisää

Mielikuvia taas kerran. Joten kerrotaan faktat.

Kepu ei ollut Kekkosen hovipuolue.

Todellisuudessa Keskustapuolue, siis sen johto, oli jopa huonoissa väleissä Kekkosen kanssa. Virolainen esimerkiksi ei ollut alkuunkaan Kekkosen miehiä, vaikka oli pitkään puheenjohtajana. Samaten hänen aikaisensa puoluesihreerit ym. puoluevaikuttajat.

Puolueessa oli vähemmistö, K-linja, joka oli Kekkosen hännystelijöitä, mutta puolue ei koskaan ollut näiden johdossa tai muuten hallussa. Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen tunnetumpia K-linjalaisia.

Kekkosella oli hovipuoluekin, mutta vasta 1970 luvulla. Se oli SDP. Oikeastaan jo 1966 kääntymyksensä jälkeen SDP oli Kekkosen uskollisin aseenkantaja. SDP meni jopa niin pitkälle, että oli ensimmäisenä pyytämässä Kekkosta ehdokkaakseen 1978 vaaleihin. SDP oli myös vahva vaikuttaja poikkeuslain junailussa 1974. SDP myös piti Kokoomuksen hallituspaitsiossa, jopa niinkin, että Kekkonen olisi ollut valmis Kokoomuksen hallitukseen ottamaan, mutta SDP kieltäytyi yhteistyöstä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kekkosen aika oli erilaista. Kekkosesta alkoivat hän itse ja joukko hännystelijöitä tehdä korvaamatonta idänpolitiikan taitajaa ja henkilöä, joka yksi idässä voidaan hyväksyä johtamaan Suomen. Kepu käytti tätä erityisasemaa hyväkseen. Siitä tuli Kekkosen hovipuolue ja vakituinen hallituspuolue, koska Kekkonen asetti muita puolueita eri aikoina ulkopoliittiseen pannassa. Pannassa olivat vuoroin SDP, Kokoomus ja SMP.

Järjestelmämme oli osan aikaa demokratian irvikuva, mutta kansalaiset kuitenkin ymmärsivät valtaosin tilanteen. Eli toiminnen paljolti pakon edessä. Kekkonen teki ulkopolitiikastaan vaihtoehdottoman, vaikka todellisuudessa variaatioita olisi varmasti ollut myös siihen suuntaan, että neukut olisivat ne nielleet.

Kepu ei enää kannata vastaavanlaista itsevaltiutta, mikä ei läntiseen demokratiaan sopisikaan. Lisäksi keput alkavat ymmärtää, että he eivät enää nouse puolueena sellaiseen asemaan kuin Kekkosen aikana. Itsevaltiaat tulisivat muista puolueista eikä Kepu tietenkään sellaista kannata.

Lue lisää

Kepu olisi halunnut jäädä oppositioon vuoden 1970 murskatappion jälkeen, mutta Kekkonen ei ajatusta hyväksynyt. Syynä oli, että Vennamo ei tosissaan halunnut viedä kokematonta porukkaansa hallitukseen ja toiseksi siksi, että SDP ei suostunut SKDL:n pelossa hallitukseen kokoomuksen kanssa. Ainoa ratkaisu pattitilanteeseen olisi siis ollut SDP:n tai kokoomuksen vähemmistöhallitus, mutta Kekkonen oli saanut sellaisista tarpeekseen.

Olisi ollut parempi, että nykyisen kaltainen perustuslaki olisi ollut voimassa jo vuosikymmenet sitten, mutta kun ei ollut, viimeistään Paasikiven kaudella presidentit ottivat vahvan roolin hallituksia muodostaessa.

Anonyymi kirjoitti:

Mielikuvia taas kerran. Joten kerrotaan faktat.

Kepu ei ollut Kekkosen hovipuolue.

Todellisuudessa Keskustapuolue, siis sen johto, oli jopa huonoissa väleissä Kekkosen kanssa. Virolainen esimerkiksi ei ollut alkuunkaan Kekkosen miehiä, vaikka oli pitkään puheenjohtajana. Samaten hänen aikaisensa puoluesihreerit ym. puoluevaikuttajat.

Puolueessa oli vähemmistö, K-linja, joka oli Kekkosen hännystelijöitä, mutta puolue ei koskaan ollut näiden johdossa tai muuten hallussa. Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen tunnetumpia K-linjalaisia.

Kekkosella oli hovipuoluekin, mutta vasta 1970 luvulla. Se oli SDP. Oikeastaan jo 1966 kääntymyksensä jälkeen SDP oli Kekkosen uskollisin aseenkantaja. SDP meni jopa niin pitkälle, että oli ensimmäisenä pyytämässä Kekkosta ehdokkaakseen 1978 vaaleihin. SDP oli myös vahva vaikuttaja poikkeuslain junailussa 1974. SDP myös piti Kokoomuksen hallituspaitsiossa, jopa niinkin, että Kekkonen olisi ollut valmis Kokoomuksen hallitukseen ottamaan, mutta SDP kieltäytyi yhteistyöstä.

Lue lisää

K-linjan vaikutusvalta oli niin suuri, että Kepu oli näiden saappaan alla Kekkosen presidenttikautena. K-linjahan eriytyi sotien jälkeen perinteisestä konservatiivisesta ja isänmaallisesta Maalaisliitosta. Täyteen valtaan K-linja nousi Kekkosen ansiosta, koska hänestä tuli ylivahva presidentti. Sen jälkeen Kepussa kukaan ei uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa Kekkosta vastaan. Viimeinen mohikaani oli Veikkp Vennamo, mutta hän saikin lähteä puolueesta. Virolainen ei kuulunut K-linjaan, mutta oli kaiken aikaa uskollinen Kekkoselle. Virolainen teki Kekkosen silmissä suuren virheen haastattelussa, kun hän puhui tunnetuista yleisistä syistä selityksenä siihen, miksi Kokoomus pidettiin oppositiossa. Kekkonen raivostui tästä Virolaiselle ja komensi tämän eromaan kaikista poliittisista tehtävistään. Kekkonen ei siis sallinut pienintäkään erhettä. Nykyisin tuollainen haastattelu ei herättäisi mitään ihmetystä saati sitten kekkosmaista raivonpurkausta. Kepu oli kyllä ihan kokonaan Kekkosen taskussa, siitä ei ole kahta sanaa.

SDP halusi Rafael Paasion ajoista alkaen päästä hallituskelpoiseksi sekä Kekkosen että neukkujen silmissä. Tannerilainen SDPhän oli kommunisteillä pahin mahdollinen vihollinen. SDP siis pyrki tekemään itsensä hovikelpoiseksi Kekkosen avulla. Toki niihin toimiin liittyy paljon sellaista, mikä ei ole kunniaksi demareille. On totta, että myös Kekkonen alkoi lähentyä SDP:tä. Tämä saattoi liittyä siihen, että Kekkonen uskoi siinä vaiheessa sosialismin voittokulkuun ja alkoi ehkä siinä mielessä itsekin uskoa siihen internationalistesesti suuntautuneena enemmän kuin mennyttä maailmaa edustavaan Kepuun. Kekkonen suuntasi siis eteenpäin ei taaksepäin.

Väite siitä, että Kekkonen olisi ollut valmis ottamaan Kokoomuksen hallitukseen, tuntuu oudolta. Se on outoa juuri Juhannuspommi-tapauksen valossa. Virolainenhan nimenomaan kertoi, että Kokoomus kelvannut Kekkoselle yleisistä syistä johtuen. Kekkonen ei raivostunut sen takia, etteikö Virolaisen sanat olisi olleet totta. Totuutta ei vaan saanut sanoa silloin ääneen.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Kepu olisi halunnut jäädä oppositioon vuoden 1970 murskatappion jälkeen, mutta Kekkonen ei ajatusta hyväksynyt. Syynä oli, että Vennamo ei tosissaan halunnut viedä kokematonta porukkaansa hallitukseen ja toiseksi siksi, että SDP ei suostunut SKDL:n pelossa hallitukseen kokoomuksen kanssa. Ainoa ratkaisu pattitilanteeseen olisi siis ollut SDP:n tai kokoomuksen vähemmistöhallitus, mutta Kekkonen oli saanut sellaisista tarpeekseen.

Olisi ollut parempi, että nykyisen kaltainen perustuslaki olisi ollut voimassa jo vuosikymmenet sitten, mutta kun ei ollut, viimeistään Paasikiven kaudella presidentit ottivat vahvan roolin hallituksia muodostaessa.

Lue lisää

On hyvä muistaa, että Johannes Virolaisen kertomat "yleiset syyt" estivät paitsi Kokoomuksen myös SMP:n hallitukseen osallistuminen. Neukut olivat kieltäneet näiden kahden puolueen osallistumisen joko suoraan tai antaneet vahvasti ymmärtää, etteivät neukut halua näitä Suomen hallituksessa. Sen jälkeen vaihtoehdot olivat vähissä.

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Virolainen olisi puhunut asiassa totta. Valhetelustahan Kekkonen ei edes syyttänyt Virolaista vaan siitä, että puhui liiankin totta julkisesti.

Mielipidepankki kirjoitti:

K-linjan vaikutusvalta oli niin suuri, että Kepu oli näiden saappaan alla Kekkosen presidenttikautena. K-linjahan eriytyi sotien jälkeen perinteisestä konservatiivisesta ja isänmaallisesta Maalaisliitosta. Täyteen valtaan K-linja nousi Kekkosen ansiosta, koska hänestä tuli ylivahva presidentti. Sen jälkeen Kepussa kukaan ei uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa Kekkosta vastaan. Viimeinen mohikaani oli Veikkp Vennamo, mutta hän saikin lähteä puolueesta. Virolainen ei kuulunut K-linjaan, mutta oli kaiken aikaa uskollinen Kekkoselle. Virolainen teki Kekkosen silmissä suuren virheen haastattelussa, kun hän puhui tunnetuista yleisistä syistä selityksenä siihen, miksi Kokoomus pidettiin oppositiossa. Kekkonen raivostui tästä Virolaiselle ja komensi tämän eromaan kaikista poliittisista tehtävistään. Kekkonen ei siis sallinut pienintäkään erhettä. Nykyisin tuollainen haastattelu ei herättäisi mitään ihmetystä saati sitten kekkosmaista raivonpurkausta. Kepu oli kyllä ihan kokonaan Kekkosen taskussa, siitä ei ole kahta sanaa.

SDP halusi Rafael Paasion ajoista alkaen päästä hallituskelpoiseksi sekä Kekkosen että neukkujen silmissä. Tannerilainen SDPhän oli kommunisteillä pahin mahdollinen vihollinen. SDP siis pyrki tekemään itsensä hovikelpoiseksi Kekkosen avulla. Toki niihin toimiin liittyy paljon sellaista, mikä ei ole kunniaksi demareille. On totta, että myös Kekkonen alkoi lähentyä SDP:tä. Tämä saattoi liittyä siihen, että Kekkonen uskoi siinä vaiheessa sosialismin voittokulkuun ja alkoi ehkä siinä mielessä itsekin uskoa siihen internationalistesesti suuntautuneena enemmän kuin mennyttä maailmaa edustavaan Kepuun. Kekkonen suuntasi siis eteenpäin ei taaksepäin.

Väite siitä, että Kekkonen olisi ollut valmis ottamaan Kokoomuksen hallitukseen, tuntuu oudolta. Se on outoa juuri Juhannuspommi-tapauksen valossa. Virolainenhan nimenomaan kertoi, että Kokoomus kelvannut Kekkoselle yleisistä syistä johtuen. Kekkonen ei raivostunut sen takia, etteikö Virolaisen sanat olisi olleet totta. Totuutta ei vaan saanut sanoa silloin ääneen.

Lue lisää

Tavallaan yhdyt Anonyymin mielipiteisiin eli kepu sinänsä ei ollut Kekkosen hovipuolue, vaan vain osa siitä ja sama koski SDP:täkin. Vain osa demareista kelpasi Kekkoselle.

Pitäisi lukea niitä Virolaisen muistelmia saadakseen käsityksen, mitä hän niillä yleisillä syillä tarkoitti. Arvelen hänen viitanneen tuohon samaan, minkä itsekin otit esille eli SDP:n kilpa-aseman kommunistien kanssa. Sen vuoksi SDP ei uskaltautunut hallitukseen kokoomuksen kanssa. Kai nyt itsekin muistat, että Kekkonen tarjosi kokoomukselle pääministerin paikkaa kahdesti 1970-luvulla, ensimmäisellä kerralla Rihtniemelle, jälkimmäisellä Holkerille.

Jos Virolainen olisi puhunut suoraan, mitään juhannuspommia ei olisi syntynytkään.

Mielipidepankki kirjoitti:

K-linjan vaikutusvalta oli niin suuri, että Kepu oli näiden saappaan alla Kekkosen presidenttikautena. K-linjahan eriytyi sotien jälkeen perinteisestä konservatiivisesta ja isänmaallisesta Maalaisliitosta. Täyteen valtaan K-linja nousi Kekkosen ansiosta, koska hänestä tuli ylivahva presidentti. Sen jälkeen Kepussa kukaan ei uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa Kekkosta vastaan. Viimeinen mohikaani oli Veikkp Vennamo, mutta hän saikin lähteä puolueesta. Virolainen ei kuulunut K-linjaan, mutta oli kaiken aikaa uskollinen Kekkoselle. Virolainen teki Kekkosen silmissä suuren virheen haastattelussa, kun hän puhui tunnetuista yleisistä syistä selityksenä siihen, miksi Kokoomus pidettiin oppositiossa. Kekkonen raivostui tästä Virolaiselle ja komensi tämän eromaan kaikista poliittisista tehtävistään. Kekkonen ei siis sallinut pienintäkään erhettä. Nykyisin tuollainen haastattelu ei herättäisi mitään ihmetystä saati sitten kekkosmaista raivonpurkausta. Kepu oli kyllä ihan kokonaan Kekkosen taskussa, siitä ei ole kahta sanaa.

SDP halusi Rafael Paasion ajoista alkaen päästä hallituskelpoiseksi sekä Kekkosen että neukkujen silmissä. Tannerilainen SDPhän oli kommunisteillä pahin mahdollinen vihollinen. SDP siis pyrki tekemään itsensä hovikelpoiseksi Kekkosen avulla. Toki niihin toimiin liittyy paljon sellaista, mikä ei ole kunniaksi demareille. On totta, että myös Kekkonen alkoi lähentyä SDP:tä. Tämä saattoi liittyä siihen, että Kekkonen uskoi siinä vaiheessa sosialismin voittokulkuun ja alkoi ehkä siinä mielessä itsekin uskoa siihen internationalistesesti suuntautuneena enemmän kuin mennyttä maailmaa edustavaan Kepuun. Kekkonen suuntasi siis eteenpäin ei taaksepäin.

Väite siitä, että Kekkonen olisi ollut valmis ottamaan Kokoomuksen hallitukseen, tuntuu oudolta. Se on outoa juuri Juhannuspommi-tapauksen valossa. Virolainenhan nimenomaan kertoi, että Kokoomus kelvannut Kekkoselle yleisistä syistä johtuen. Kekkonen ei raivostunut sen takia, etteikö Virolaisen sanat olisi olleet totta. Totuutta ei vaan saanut sanoa silloin ääneen.

Lue lisää

Hieman realitetetteja nyt MPP. Virolaisen juhannuspommi, johon viittaat, räjähti 1979, siis pari vuotta ennen Kekkosen loppua. Sitä ennen oli 23 vuotta eletty Kekkosen presidenttiyttä.

Kekkonen tuskaili jo 1950 luvulla kuinka Maalaisliitto ei tahdo tukea häntä. Hän sai sieltä muutamia tukijoita, niit' K-linjalaisia, mutta jääräpäiset suomalaiset talonpojat pitivät puolueen käsissään ja valitsivat johtoon Kekkoselle vähemmän lojaaleja henkilöitä, itsenäisiä toimijoita, kuten Sukselaisen ja Virolaisen.

Virolainen ei muuten eronnut yhdestäkään tehtävästään tuon juhannuspommin vuoksi. Usein on Koivistosta sanottu, että hän oli rohkea kun ei taipunut Kekkosen tahtoon, mutta Virolainen ei taipunut jättämään puhemiehen tehtävää vaikka Kekkonen niin vaati 1979. Koivisto on siis saanut täysin ansiotonta arvoa, todellisuudessa Virolainen oli näyttänyt hänelle sen, ettei Kekkosen tahto mene demokratian yli. Puhemiehen muuten valitsee puolueensa eduskuntaryhmä, joka osoittaa, että puolue oli Virolaisen tukena.

Lueppa Kekkosen omia muistiinpanoja 70 luvulta. Hän oli valmis, jopa NL:n vastusta uhmaten, ottamaan myös Kokoomuksen hallitukseen. Toki varmasti tietyin taka-ajatuksin, saadakseen myös Kokoomuksen täysin lojaaliksi politiikalleen, mutta kuitenkin. SDP piti huolen, ettei Kekkosen ajatus edennyt ajatusta pidemmälle.

Mielipidepankki kirjoitti:

On hyvä muistaa, että Johannes Virolaisen kertomat "yleiset syyt" estivät paitsi Kokoomuksen myös SMP:n hallitukseen osallistuminen. Neukut olivat kieltäneet näiden kahden puolueen osallistumisen joko suoraan tai antaneet vahvasti ymmärtää, etteivät neukut halua näitä Suomen hallituksessa. Sen jälkeen vaihtoehdot olivat vähissä.

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Virolainen olisi puhunut asiassa totta. Valhetelustahan Kekkonen ei edes syyttänyt Virolaista vaan siitä, että puhui liiankin totta julkisesti.

Lue lisää

Vastasin "yleisiin syihin" jo toisaalla, joten ei tässä enempää muuten kuin toteamalla, että jos Virolaisessa olisi ollut miestä puhua suoraan, ei olisi jäänyt tulkinnanvaraisuuksia siitä mitä ne olivat. Mutta kun venkoili, jäi epäilys, että tarkoitti Neuvostoliittoa.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Vastasin "yleisiin syihin" jo toisaalla, joten ei tässä enempää muuten kuin toteamalla, että jos Virolaisessa olisi ollut miestä puhua suoraan, ei olisi jäänyt tulkinnanvaraisuuksia siitä mitä ne olivat. Mutta kun venkoili, jäi epäilys, että tarkoitti Neuvostoliittoa.

Lue lisää

Niin, itse asiassa koko juhannuspommin virittäjä ja laukasija oli Väyrynen, siis kyseessä oli eräänlainen Kepun sisäinen taisto.

Virolaisen lausuma ei heti tuoreeltaan herättänyt mitään ihmeellisiä reaktioita edes Kekkosessa, joka sen oli lukenut Suomen Kuvalehden referoitua haastattelua. Vasta kun, Saksan suurlähettilään (siis läntisen Saksan) vinkistä Väyrynen kävi Kekkoselle "raportoimassa" Virolaisen antamasta haastattelusta, Kekkonen ryhtyi tunnetulla tavalla höykyttämään Virolaista, tosin tuloksetta, Virolainen jatkoi tehtävissään.

Väyrynen siis pelasi omaa peliään, kun tiesi Kekkosen kunnon, ja petasi Karjalaiselle parempaa asemaa, toki tämän ongelman tietäen ... siitä johtuen ja sen jälkeen olisi... niin silloin olisi presidentin nimi Väyrynen, näin ajatteli Paavo, ja sai Kekkosen hyökkäämään Virolaista vastaan. Kaikki ei mennytkään ihan niinkuin ajatuksissa oli näyttänyt. Kekkonen ei kestänyt tarpeeksi pitkään, Koivisto oli suosiossa, Kepu valitsikin Virolaisen...

Anonyymi kirjoitti:

Niin, itse asiassa koko juhannuspommin virittäjä ja laukasija oli Väyrynen, siis kyseessä oli eräänlainen Kepun sisäinen taisto.

Virolaisen lausuma ei heti tuoreeltaan herättänyt mitään ihmeellisiä reaktioita edes Kekkosessa, joka sen oli lukenut Suomen Kuvalehden referoitua haastattelua. Vasta kun, Saksan suurlähettilään (siis läntisen Saksan) vinkistä Väyrynen kävi Kekkoselle "raportoimassa" Virolaisen antamasta haastattelusta, Kekkonen ryhtyi tunnetulla tavalla höykyttämään Virolaista, tosin tuloksetta, Virolainen jatkoi tehtävissään.

Väyrynen siis pelasi omaa peliään, kun tiesi Kekkosen kunnon, ja petasi Karjalaiselle parempaa asemaa, toki tämän ongelman tietäen ... siitä johtuen ja sen jälkeen olisi... niin silloin olisi presidentin nimi Väyrynen, näin ajatteli Paavo, ja sai Kekkosen hyökkäämään Virolaista vastaan. Kaikki ei mennytkään ihan niinkuin ajatuksissa oli näyttänyt. Kekkonen ei kestänyt tarpeeksi pitkään, Koivisto oli suosiossa, Kepu valitsikin Virolaisen...

Lue lisää

Tuota "salaliittoteoriaa" Väyrysestä en ole kuullut, mutta Kekkosen myöhäistä reaktiota Suomen Kuvalehden haastatteluun muistaakseni itsekin ihmetelin.

Kekkonen suoraan puhuvana ihmisenä ärsyyntyi muistakin kommenteista, jotka loivat ilmaan epäilyksiä lähinnä juuri Suomen ulkopolitiikan suhteen. Taisi lanseerata siitä termin "neulanpistopolitiikka". Ehnroothin ja Vennamon kaltaisille suoraan puhuville henkilöille hän ei niinkään suivaantunut, vaikka eri linjalla olivatkin.

Anonyymi kirjoitti:

Hieman realitetetteja nyt MPP. Virolaisen juhannuspommi, johon viittaat, räjähti 1979, siis pari vuotta ennen Kekkosen loppua. Sitä ennen oli 23 vuotta eletty Kekkosen presidenttiyttä.

Kekkonen tuskaili jo 1950 luvulla kuinka Maalaisliitto ei tahdo tukea häntä. Hän sai sieltä muutamia tukijoita, niit' K-linjalaisia, mutta jääräpäiset suomalaiset talonpojat pitivät puolueen käsissään ja valitsivat johtoon Kekkoselle vähemmän lojaaleja henkilöitä, itsenäisiä toimijoita, kuten Sukselaisen ja Virolaisen.

Virolainen ei muuten eronnut yhdestäkään tehtävästään tuon juhannuspommin vuoksi. Usein on Koivistosta sanottu, että hän oli rohkea kun ei taipunut Kekkosen tahtoon, mutta Virolainen ei taipunut jättämään puhemiehen tehtävää vaikka Kekkonen niin vaati 1979. Koivisto on siis saanut täysin ansiotonta arvoa, todellisuudessa Virolainen oli näyttänyt hänelle sen, ettei Kekkosen tahto mene demokratian yli. Puhemiehen muuten valitsee puolueensa eduskuntaryhmä, joka osoittaa, että puolue oli Virolaisen tukena.

Lueppa Kekkosen omia muistiinpanoja 70 luvulta. Hän oli valmis, jopa NL:n vastusta uhmaten, ottamaan myös Kokoomuksen hallitukseen. Toki varmasti tietyin taka-ajatuksin, saadakseen myös Kokoomuksen täysin lojaaliksi politiikalleen, mutta kuitenkin. SDP piti huolen, ettei Kekkosen ajatus edennyt ajatusta pidemmälle.

Lue lisää

Koivisto sanoi 80 vuotis haastattelussaan, että jos ei kansa olisi kukistanut punakapinaa 1918 Suomi olisi ollut osa Neuvostoliittoa. Tämä oli aika harvinaista demarin suusta, kun ei vieläkään SDP tohdo pyytää anteeksi aseellista punakapinaa, joka oli Bolseviikki-venäjän yllyttämä. Stalin oli vielä marraskuussa 1917 SDP puoluekokouksessa lupaamassa aseita ja tuen demareille kapinaan. Kaksi SDP puheenjohtajaa oli punakapinan johtohahmoja.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Tuota "salaliittoteoriaa" Väyrysestä en ole kuullut, mutta Kekkosen myöhäistä reaktiota Suomen Kuvalehden haastatteluun muistaakseni itsekin ihmetelin.

Kekkonen suoraan puhuvana ihmisenä ärsyyntyi muistakin kommenteista, jotka loivat ilmaan epäilyksiä lähinnä juuri Suomen ulkopolitiikan suhteen. Taisi lanseerata siitä termin "neulanpistopolitiikka". Ehnroothin ja Vennamon kaltaisille suoraan puhuville henkilöille hän ei niinkään suivaantunut, vaikka eri linjalla olivatkin.

Lue lisää

Tuosta Väyrysen käynnistä Kekkosen luona on asiakirjamerkintöjä, siitä mitä tarkalleen ottaen on puhuttu, ei ole taida olla dokumenttia, mutta heti tuon käynnin jälkeen Virolainen sai ne nuhteet joista juhannuspommi käynnistyi. Asiayhteys tuon Väyrysen keskustelun ja Kekkosen tomien välillä on ilmeinen ja selkeä.

Suurlähettilään viesti Väyryselle on myös jossain esitetty, en nyt muista missä, ulkoministeri sai lähettiläiltä näitä viestejä luonnollisesti osana tavanomaista ministeriön toimintaa.

Lapin Kärnä, kaljuus tuo samaistumista, Kekkonen oli kova naisten mies, pykijä lähettelee vasta kuvia kalleuksistaan naisille.