Pohdintaa Suru !

Anonyymi

Suru
mitä kaikkea suru pitää sisällään,
väistyykö suru koskaan,

huomasin seurakunta-lehdessä suru-ryhmät ei voi kokoontua nyt korona aikana,

uusi aamu yö kivulias huono-uninen,
suru valtaa mielen
ja huoli vielä elossa olevista vanhoista ystävistä
eripuolilla maatamme,
välimatkat satoja kilometrejä,
yhteyden pito monen kanssa jo katkennu tai harvoin kuulee viestejä voinnista ja elämänmenosta nykyisin,
mutta muistot ja kaipus ei häviä koskaan,

mitä suru on
onko suru pelkää menetyn elämän kaipaamista, luopumista, luovuttamista ?

79

353

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Suru kuuluu elämään,
      sen kanssa pitää vain oppia elämään,
      se kulkee mukana jokapäivä kaikkialle minne menenki,
      siitä tulee lopulta ystävä, sen hyväksyy,
      se on menettämistä,
      menetykset elämässä on väistämätömiä, vain muistot ja kaipuu jää jäljelle,

      näin aattelen ,,,

      • Anonyymi

        Suru on rakkauden hinta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suru on rakkauden hinta.

        Olipa yllätys,
        hieno ilmaisu,
        kyynelvirtaa ei vois estää, sori ja kiitos ,,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suru on rakkauden hinta.

        Hieno ajatus minustakin: Suru on rakkauden hinta. Velkaa elämälle. Ja mitä "syvemmälle suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa teissä voi olla". (Kahlil Gibran)

        Aloittaja määritteli surun sisältöä: kaipausta, luopumista, luovuttamista. Varmasti kaikkea tuota, mutta tuo luovuttaminen sai minut miettimään: missä on toivo ?
        Tahtoisin uskoa, että ihmisellä on aina toivoa, ellei muusta niin vähän paremmasta huomisesta tai edes - Leinon tapaan - : "toivoni ainut, tuskaton tuokio pieni"...

        Muistan vanhan äitini todenneen: "Tänään on ollut huono päivä, mutta huominen voi olla parempi". Kuulosti lattealta silloin, mutta nykyään toistan sitä itsekin ja olen jopa todennut sen paikkansa pitävyyden...


    • Anonyymi

      Surun kohdatessa vertaistuki on suuri apu, nyt tuntuu välttämättömyys, jotta voi jatkaa elämää,
      jotta voi ymmärtää mistä suru kumpuaa,
      tuo konenti 11:36 avasi uuden näkökulman surun kokemiseen,

      -- rakkaus on rikkonut jossaivaiheessa jotain sielussa,
      ja siksi kokee suurta surua koetun elämän kolhuissa,

    • Anonyymi

      Joskus olen kuullut aforismin

      " onnellinen ihminen ei sure " edes menetyksen kohdatessaan,

      pitääkö paikkansa ????

      outoa mielestäni,,,

      • Anonyymi

        Minä taas ymmärrän sen täysi. Miksi itsekkäästi surisin onneni menetystä, kun olen sen saanut kokea!

        Se ilahduttaa ja täyttää kiitollisuudella koko elämän ajan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas ymmärrän sen täysi. Miksi itsekkäästi surisin onneni menetystä, kun olen sen saanut kokea!

        Se ilahduttaa ja täyttää kiitollisuudella koko elämän ajan.

        Järkytys,
        suruko itsekkyyttä,

        onko haavoittunu, haavoitettu, särkyny ihminen itsekäs,

        pistää miettimään,
        ajaus suorastaan säikäytti,

        koska tuntuu etten ole koskaan pääsyt surusta eroon,
        siis, olenki isekäs,

        ilmeisesti jossainmäärin olen itsekäs,

        joskus ihmisen on oltava itsekäs,
        suojallekseen , suojellessaan elämää,
        olettaisin,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas ymmärrän sen täysi. Miksi itsekkäästi surisin onneni menetystä, kun olen sen saanut kokea!

        Se ilahduttaa ja täyttää kiitollisuudella koko elämän ajan.

        Voiko ihminen ilahtua rakkaan läheisen kuolemasta ?????

        EN ainakaa minä voi iloita ja riemuita kenekään kuolemasta, ei kenkään, tapahtumasta,
        päivastoin suru ja kaipaus on ikuista,

        surun ka kaipuun kanssa pitää vain jatkaa elämää,
        kuolema kuuluu myös elettyyn elämään,

        terve ihminen
        tunteita ei voi tukahduttaa,

        onhan tietenkin olemassa niinsanottuja " tunne-köyhiä " kylmiä ihmisiä,
        olisko he niitä paljon puhuttuja narsisti luonteita,


      • Anonyymi

        Mitä suret?
        Toisen kohtaloa?
        Omaa menetystäsi?
        Menneitä hyviä aikoja?
        Että toinen lähti (kuoli, hylkäsi)?
        Että olet yksin?
        Että nyt pitää kaikki itse?

        Surun syy voi olla toisen mielestä pelkkää itsekkyyttä.


    • Surun tunne syntyy juuri luopumisesta.
      Mutta, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
      Jokainen suree omalla tavallaan. Suru on terve tunne, esim, kun läheinen kuolee.
      Mutta suru pitää surra, aika tasoittaa surun muistoiksi mieleemme, kaipaukseksi.
      Kuitenkin elämä jatkuu, suruun ei saisi jäädä kiinni.
      Surun kanssa kulkijalla olisi hyvä olla rinnallakulkija.
      Jos katsoo sairauden uuvuttamaa omaistaan, joka sitten pääsee pois, voi tuntea myös helpotusta hänen puolestaan.

      • Anonyymi

        En tuntenu helpotusta kun puolisoni kuoli pitkäikaiseen sairauden murtana,
        jäi vain suru ja tuska hänen kärsimyksistään,
        se kärsimys oli liian suuri ,
        on paha nähdä kun toinen kärsii eikä voi poistaa sitä eikä juurikaan helpottaa,

        tietenki suru muuttaa muotoaan,
        mutta ei se poistu koskaan mielestä,
        sen kanssa pitää vaan elää,
        se oli YKSI elämän vaihe elämässä joka teki kipeetä sieluun,


      • Anonyymi kirjoitti:

        En tuntenu helpotusta kun puolisoni kuoli pitkäikaiseen sairauden murtana,
        jäi vain suru ja tuska hänen kärsimyksistään,
        se kärsimys oli liian suuri ,
        on paha nähdä kun toinen kärsii eikä voi poistaa sitä eikä juurikaan helpottaa,

        tietenki suru muuttaa muotoaan,
        mutta ei se poistu koskaan mielestä,
        sen kanssa pitää vaan elää,
        se oli YKSI elämän vaihe elämässä joka teki kipeetä sieluun,

        Surua tietysti jossain muodossa kannat lopun elämääsi, mutta yritä päästää irti tuskasta, onhan hän jo pääsyt kärsimyksestä pois.
        Voimattomuuden tunne on kyllä musertavakin, kun haluaisi auttaa, muttei ole keinoja.
        Käännä katseesi niihin hyviin kauniisiin aikoihin, mitä teillä oli.
        Voimia Sinulle .


    • Voiko suru aiheuttaa vihaa?

      Joissakin tilanteissa uskon näin. Kun joutuu tilanteeseen, että "seinä" tulee vastaan etkä pääse läpi vaikka haluaisit. Suret menetystä mikä jäi seinän taakse, alat vihata "seinää".

      • Anonyymi

        Kyllä vihattavaa riittää, kun vastoinkäymisiä alkaa vihata. Viha myrkyttää. Jos jostain pitää luopua tai jotain haluamaansa ei saa, pitää suunnata energia uusiin asioihin eikä jäädä vihaansa märehtimään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä vihattavaa riittää, kun vastoinkäymisiä alkaa vihata. Viha myrkyttää. Jos jostain pitää luopua tai jotain haluamaansa ei saa, pitää suunnata energia uusiin asioihin eikä jäädä vihaansa märehtimään.

        Näin on, mutta jos kokee menetyksen lopulliseksi, suree menetystä. Viha/rakkaus kulkevat rinnan.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Näin on, mutta jos kokee menetyksen lopulliseksi, suree menetystä. Viha/rakkaus kulkevat rinnan.

        Suru on ihan eri asia kuin viha. Onko ne sinulle sama? Ei ainakaan minun rakkauksien rinnalla ole viha kulkenut.


      • En osaa kuvitella, että varsinaisesti vihaa voisi synnyttää.
        Hetkellisiä vihan tunteita voi herätä omasta voimattomuuden kokemuksesta, kun ei ole voinut auttaa, eikä tilannetta muuttaa.
        Sitten, jos joutuu katkeruuden polulle, se tie on vaarallinen oman mielenterveyden kannalta.


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        En osaa kuvitella, että varsinaisesti vihaa voisi synnyttää.
        Hetkellisiä vihan tunteita voi herätä omasta voimattomuuden kokemuksesta, kun ei ole voinut auttaa, eikä tilannetta muuttaa.
        Sitten, jos joutuu katkeruuden polulle, se tie on vaarallinen oman mielenterveyden kannalta.

        Juuri näin, hetkellisiä vihan tunteita jokainen tuntee kun ei kykene muuttamaan asioita ja tuntee yrityksissään itsensä avuttomaksi. Eikä se tunne tarkoita että ei surisi tilannetta.

        Uskoisin tuon tunteen olevan tuttu esim. omaishoitajille. Rakkaus koetuksella surun keskellä. On pakko jatkaa vaikka tekisi mieli heittää pyyhkeet kehiin

        Tunteiden janan äärikohdat ovat ....suru/ilo....viha/rakkaus...onni/epäonni..jne hipaisten toisiaan.

        Viha on äärireaktio surevalla.
        Eihän ole ennenkuulumatonta jos joku huutaa surussaan vihaan tätä elämää.

        Korppis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin, hetkellisiä vihan tunteita jokainen tuntee kun ei kykene muuttamaan asioita ja tuntee yrityksissään itsensä avuttomaksi. Eikä se tunne tarkoita että ei surisi tilannetta.

        Uskoisin tuon tunteen olevan tuttu esim. omaishoitajille. Rakkaus koetuksella surun keskellä. On pakko jatkaa vaikka tekisi mieli heittää pyyhkeet kehiin

        Tunteiden janan äärikohdat ovat ....suru/ilo....viha/rakkaus...onni/epäonni..jne hipaisten toisiaan.

        Viha on äärireaktio surevalla.
        Eihän ole ennenkuulumatonta jos joku huutaa surussaan vihaan tätä elämää.

        Korppis

        Mitä tiedät omaishoitajuudesta ja puolisoiden välisestä siteestä, rakkaudesta joka kestää toisen hoitajana olemisen? Kun on nuorena rakastuttu ja sitouduttu, ei siinä tule mieleenkään pyyhettä kehään heittää missään tilanteessa. Vihkivala velvoittaa *kunnes kuolema erottaa*.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin, hetkellisiä vihan tunteita jokainen tuntee kun ei kykene muuttamaan asioita ja tuntee yrityksissään itsensä avuttomaksi. Eikä se tunne tarkoita että ei surisi tilannetta.

        Uskoisin tuon tunteen olevan tuttu esim. omaishoitajille. Rakkaus koetuksella surun keskellä. On pakko jatkaa vaikka tekisi mieli heittää pyyhkeet kehiin

        Tunteiden janan äärikohdat ovat ....suru/ilo....viha/rakkaus...onni/epäonni..jne hipaisten toisiaan.

        Viha on äärireaktio surevalla.
        Eihän ole ennenkuulumatonta jos joku huutaa surussaan vihaan tätä elämää.

        Korppis

        Jatkan sen verran, että kuten aloittaja kysyi, mitä suru pitää sisällään se on tunteiden sekamelska, jossa vihakin vierailee. Viha kohdistetaankin usein ulkopuoliseen koska se rakkaus on siellä surun keskellä voimakkain tunne.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tiedät omaishoitajuudesta ja puolisoiden välisestä siteestä, rakkaudesta joka kestää toisen hoitajana olemisen? Kun on nuorena rakastuttu ja sitouduttu, ei siinä tule mieleenkään pyyhettä kehään heittää missään tilanteessa. Vihkivala velvoittaa *kunnes kuolema erottaa*.

        En tiedäkään juuri mitään, ehkä esimerkki ei ollut oikea, mutta surun käsittelyssa on useimpia vaiheita jotka ihminen käy läpi.

        Kuollutta su­reva ei ajattele vihkivalaa. Ikävän ja kai­pauksen tun­teisiin voi se­koittua vi­haa, pel­koa ja katke­ruutta.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        En tiedäkään juuri mitään, ehkä esimerkki ei ollut oikea, mutta surun käsittelyssa on useimpia vaiheita jotka ihminen käy läpi.

        Kuollutta su­reva ei ajattele vihkivalaa. Ikävän ja kai­pauksen tun­teisiin voi se­koittua vi­haa, pel­koa ja katke­ruutta.

        Kyllä se vihkivala on tosissaan otettava. Mistä sinä tiedät ettei sureva sitä ajattele?


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Näin on, mutta jos kokee menetyksen lopulliseksi, suree menetystä. Viha/rakkaus kulkevat rinnan.

        sanoisin näin,
        voi vihata " kuolemaa "
        kun se vei kaikki tärkeät rakkaat ihmiset pois elämästäni,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tiedät omaishoitajuudesta ja puolisoiden välisestä siteestä, rakkaudesta joka kestää toisen hoitajana olemisen? Kun on nuorena rakastuttu ja sitouduttu, ei siinä tule mieleenkään pyyhettä kehään heittää missään tilanteessa. Vihkivala velvoittaa *kunnes kuolema erottaa*.

        just noin,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tiedät omaishoitajuudesta ja puolisoiden välisestä siteestä, rakkaudesta joka kestää toisen hoitajana olemisen? Kun on nuorena rakastuttu ja sitouduttu, ei siinä tule mieleenkään pyyhettä kehään heittää missään tilanteessa. Vihkivala velvoittaa *kunnes kuolema erottaa*.

        Sinä se olet todella erinomainen ihminen!!!


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        En tiedäkään juuri mitään, ehkä esimerkki ei ollut oikea, mutta surun käsittelyssa on useimpia vaiheita jotka ihminen käy läpi.

        Kuollutta su­reva ei ajattele vihkivalaa. Ikävän ja kai­pauksen tun­teisiin voi se­koittua vi­haa, pel­koa ja katke­ruutta.

        Onhan se tunneskaala monimuotoinen, mutta harvemmin sitä kokee yhteen ja samaan kohteeseen. Kai tuon nyt ymmärtää jokainen "juntunenkin"? Vai mitä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se tunneskaala monimuotoinen, mutta harvemmin sitä kokee yhteen ja samaan kohteeseen. Kai tuon nyt ymmärtää jokainen "juntunenkin"? Vai mitä?

        Löysin tällaisen artikkelin. Linkki kannattaa lukea. Nuo aijemmat pohdiskeluni olivat omiani ja yllätyin kuinka ne sopii myös ammattilaisen näkemykseen surusta.

        https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/mita-suru-on/


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Löysin tällaisen artikkelin. Linkki kannattaa lukea. Nuo aijemmat pohdiskeluni olivat omiani ja yllätyin kuinka ne sopii myös ammattilaisen näkemykseen surusta.

        https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/mita-suru-on/

        Kyllä jokainen surun tuntee ja jokaisen suru on ainutlaatuinen, surutyöstäkin on puhuttu paljon ja surun vaiheista ja tunnetiloista siihen liittyen. Ihanko rupesit taas lääkäröimään tälläkin alueella?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä jokainen surun tuntee ja jokaisen suru on ainutlaatuinen, surutyöstäkin on puhuttu paljon ja surun vaiheista ja tunnetiloista siihen liittyen. Ihanko rupesit taas lääkäröimään tälläkin alueella?

        Kerro minulle omista kokemuksistasi kuinka olet selvinnyt surusta, koitko missään vaiheessa vihaa, pelkoa tai katkeruutta?


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kerro minulle omista kokemuksistasi kuinka olet selvinnyt surusta, koitko missään vaiheessa vihaa, pelkoa tai katkeruutta?

        Ne ovat yksityisasioita, jaan ne läheisien kanssa. Tarvittaessa hankin ammattiapua. En levittele niitä palstoilla mielestään kaikkitietävien reposteltavana..


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kerro minulle omista kokemuksistasi kuinka olet selvinnyt surusta, koitko missään vaiheessa vihaa, pelkoa tai katkeruutta?

        Surun kokeneena ,
        elän surun kanssa loppuelämää jokseenki sovussa,
        vaikka kipeetä tekee aina ja kaikkialla kun muistaa menetyksen / menetykset,

        ihminen tuntee myös vihaa jossaki vaiheessa menetystä, jotenki sieppaa
        miksi ihmisen pitää sairastua
        miksi elämä jää jotenki kesken,
        en ole varma olenko vihasta päässy eroon tai pääsenkö koskaan eroon,
        elämä kun on eletty ja armotta takanapäin,
        tulevaisuutta ei ole,
        on vain vanhuus voimattomuus ja kivut seurana
        lopun elämää,
        pitää vain tämä loppuelämäki elää päivä kerrallaan,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Surun kokeneena ,
        elän surun kanssa loppuelämää jokseenki sovussa,
        vaikka kipeetä tekee aina ja kaikkialla kun muistaa menetyksen / menetykset,

        ihminen tuntee myös vihaa jossaki vaiheessa menetystä, jotenki sieppaa
        miksi ihmisen pitää sairastua
        miksi elämä jää jotenki kesken,
        en ole varma olenko vihasta päässy eroon tai pääsenkö koskaan eroon,
        elämä kun on eletty ja armotta takanapäin,
        tulevaisuutta ei ole,
        on vain vanhuus voimattomuus ja kivut seurana
        lopun elämää,
        pitää vain tämä loppuelämäki elää päivä kerrallaan,

        Hieno kommentti.

        Menetetty terveys, kiukku, katkeruus, ilo kun pystyi johonkin tunteet vuorottelevat.

        Tulin juuri noin kolmenkilsan sauvakävelylenkiltä. Selkä ei tänään tykännyt, vihoitteli kävellessäni. Jatkoin, manaten onnettomuutta, jossa selkäni särin.

        Kun luin kirjoituksesi... eletään päivä kerrallaan kunhan muistaisin jatkossakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne ovat yksityisasioita, jaan ne läheisien kanssa. Tarvittaessa hankin ammattiapua. En levittele niitä palstoilla mielestään kaikkitietävien reposteltavana..

        Kittos kauniista kommentistasi ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kittos kauniista kommentistasi ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.

        17:05
        itsellekkö kiittelit, heh,
        mitä kaunista tuossa komentissa oli, ei mitään,
        pelkää negatiivista suhtautumista keskusteluun,


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kerro minulle omista kokemuksistasi kuinka olet selvinnyt surusta, koitko missään vaiheessa vihaa, pelkoa tai katkeruutta?

        Kuka sinulle haluaisi kertoa mitään ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka sinulle haluaisi kertoa mitään ?

        Palstalla jossa 'vanha savikiekko rahisee' ei todellakaan kannata kertoa itsestään mitään.
        Hahhahhah vuoden vitsi: "Avaudu" narsistille!"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        17:05
        itsellekkö kiittelit, heh,
        mitä kaunista tuossa komentissa oli, ei mitään,
        pelkää negatiivista suhtautumista keskusteluun,

        Hyh hyh, sitä pahaa sisua!


      • Makriina2

        Muistan erään artikkelin, missä nuori nainen kertoi jääneensä leskeksi miehen tehtyä itsemurhan.
        Murheen ja vihan yli oli vaikea päästä- Miehen teko oli mahdoton ymmärtää, hän ei tiennyt, oliko syy hänessä vai missä, miten tähän oli jouduttu, miten eteenpäin jne.
        Kahteen vuoteen ei voinut haudalla käydä, Kolmantena kesänä istutti kaktuksen haudalle, vasta myöhemmin asia seestyi, kun vihan ja hylätyksi jättämisen tunne laimenivat.
        En tiedä, kävikö hän terapiassa. Olisi ainakin pitänyt.


    • Anonyymi

      Sekö hiusmurtuma yhä vaivaa? Muistakseni sen sait pudottuasi tuolilta/tikkailta.

      • Sen murtuman seurauksesta L2 selkänikama on mennyt kasaan 30%. Se todettiin viimeisten kuvausten jälkeen. Ei se koskaan parane ilman veistä. En välitä isoista leikkauksista niin kauan kuin pärjään kotikonstein.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Sen murtuman seurauksesta L2 selkänikama on mennyt kasaan 30%. Se todettiin viimeisten kuvausten jälkeen. Ei se koskaan parane ilman veistä. En välitä isoista leikkauksista niin kauan kuin pärjään kotikonstein.

        Tekeekö se kivien pyörittely ja ammeen raahaus ja lumen kolaus hyvää murtuneelle nikamalle?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tekeekö se kivien pyörittely ja ammeen raahaus ja lumen kolaus hyvää murtuneelle nikamalle?

        Liike on lääke ja jos kelaat sen ammeen "raahasin" paikoilleen jo ennen onnettomuutta. Kivien pyörittelyä harrastettiin viime kesänä esikoisen avulla ja tuota lunta nyt on tällä haavaa niin vähän, että harjalla hoituu mökkipolut.

        Jos jäisin makaamaan saisin maata.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Sen murtuman seurauksesta L2 selkänikama on mennyt kasaan 30%. Se todettiin viimeisten kuvausten jälkeen. Ei se koskaan parane ilman veistä. En välitä isoista leikkauksista niin kauan kuin pärjään kotikonstein.

        Kasaanmennyt nikama ei veitsellä parane. Keksi uskottavampia juttuja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kasaanmennyt nikama ei veitsellä parane. Keksi uskottavampia juttuja.

        En tiedä, en ole lääkäri.


    • Anonyymi

      Huomiota on saatava keinolla millä hyvänsä. Sepittelemällä "lääkärienkin juttuja".

      • On, tosi surullista on tuo ainainen negatiivisuus ja moittiminen!


      • Anonyymi
        sinisiru kirjoitti:

        On, tosi surullista on tuo ainainen negatiivisuus ja moittiminen!

        Aihe on monelle ajankohtainen,
        moni tärkeä vertaistuki rymä on koronan takia tauolla,

        on erittäin hyvä että näillä palstoilla voi keskutella ja tuoda esiin huolia ja vaivojaan jopa ilojaan ja surujaan jotka painaa mieltä ja tuottaa pahaa oloa yksin viettäessään koron-karensia,
        aika juttelu helpottaa,


      • Anonyymi

        Ei se ole mitään sepittelyä, jos on suuret suonikohjut sekä saatanan kivuliaat peräpukamat, vaan tarkoitus on se, että pistääkö joku vielä paremmaksi palstalla.


    • Anonyymi

      Vai: Pohdintaa surusta. - Nm. Otsikointi on ongelma

      • Anonyymi

        Mikä ongelma ?

        Suru leimaa monen vanhuksen loppuelämää,
        viikatemies kulkee usein liian läheltä,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä ongelma ?

        Suru leimaa monen vanhuksen loppuelämää,
        viikatemies kulkee usein liian läheltä,

        Kielioppiongelma. - Nm. Tai -haaste


    • Anonyymi

      Aloituksessa oli yhden henkilön surun kokemusta, mikä on oikeutettua ja ei siihen toiset voi vaikuttaa,

      Itse aloin miettimään, että mitä väistyvä presidentti Trump mahtoi tuntea? Oliko siellä vihaa, rakkautta, surua ja kaikia niitä sekaisin, mutta kukaan meistä ei voi tuntea hänen tunteitaan koskaan. Myötätuntoa, tai vihaa voimme kokea, mutta ei niitä tunteita, joita asianomainen kokee.

      Ainahan voi valitella jonkun pois menemistä ja ottaa "osaa suruun", mutta kukaan ei koskaan voi tietää, mitä se toinen surun kohdatessa voi tuntea.

      Kuka voi myös tietää etukäteen, miten läheisen poismeno koskettaa, saati jakaa sitä tunnetta toiselle, sillä se on mahdottomuus, minun mielestäni.

      Mielestäni nämä viha, rakkaus, suru, kateus ja mitä näitä nyt onkaan, ovat niin henkilökohtaisia, että toinen ei voi niihin samaistua, kuin lausumalla, että "otan osaa".

      • Anonyymi

        Viisaasti haastat. 👍


      • Anonyymi

        Tommosessa tapauksessa kun joku on kohdannu surun syvästi,
        itse olisin hiljaa lähellä, lämmin myötäeläminen rinnalla
        näin itse koen

        puhusin vain jos tilanteessa ilmenee tarvetta keskustella jotain,


    • Anonyymi

      Jostain syystä mielessä pyörii kaikki poisnukkuneet
      jotka ovat vaikuttaneet elämässäni paljon,

      suuri ihmis massa sukulaisia, ystäviä, tuttuja tuökavereita, julkkiksia,ym.
      jo nukkuu ijäistä untaan,
      se massa elää mun ajatusmaailmassani edelleen,
      harmi heihin ei enään saa yhteyttä
      vain muistot jäljellä,
      missä olemme kohdanneet, kokeneet ja tuntenee elämän makua
      ja elämisen ihanuutta,
      se kaikki on nyt pois,
      hiljaisessa olotilassa tuolla jonne en vielä itse pääse,
      he kaikkki odottavat minua siellä,
      he pyörivät tuossa näkymättömässä maailmassa kaikkialla ympärillämme,
      heitä kaipaan suunnattomasti,

      • Anonyymi

        Heräähän nyt!
        Miten voit tuhlata elämääsi vain menneitä haikeillen?
        Vai yritätköhän vain kirjoittaa miten kauhean suuri on ollut heidän menetyksensä ?

        Eikö ole tullut liikuttua ihmisten parissa ja tavattua uusia mukavia ihmisiä, joista oppi iloitsemaan ja pitämään?

        Minkähänlaiset ihmiset vain kuolleitaan mielikuvissaan ihannoisi ? kun elävät ihmiset on ympärillä monin verroin antoisampia!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heräähän nyt!
        Miten voit tuhlata elämääsi vain menneitä haikeillen?
        Vai yritätköhän vain kirjoittaa miten kauhean suuri on ollut heidän menetyksensä ?

        Eikö ole tullut liikuttua ihmisten parissa ja tavattua uusia mukavia ihmisiä, joista oppi iloitsemaan ja pitämään?

        Minkähänlaiset ihmiset vain kuolleitaan mielikuvissaan ihannoisi ? kun elävät ihmiset on ympärillä monin verroin antoisampia!

        Jahaa, rituliiniki on herääny kiva, mahtavaa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jahaa, rituliiniki on herääny kiva, mahtavaa,

        Ei tuohon rituliiniä tarvittu, joku muu aamun joutilas kylläkin!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heräähän nyt!
        Miten voit tuhlata elämääsi vain menneitä haikeillen?
        Vai yritätköhän vain kirjoittaa miten kauhean suuri on ollut heidän menetyksensä ?

        Eikö ole tullut liikuttua ihmisten parissa ja tavattua uusia mukavia ihmisiä, joista oppi iloitsemaan ja pitämään?

        Minkähänlaiset ihmiset vain kuolleitaan mielikuvissaan ihannoisi ? kun elävät ihmiset on ympärillä monin verroin antoisampia!

        07:16

        Eikö sinulla ole parempia ohjeita ja neuvoja esittää,
        harmi,
        oli odottanut oikeita lohdun sanoja mutta ei

        samaa tuomitsevaa asennetta kuin joka palstalla ja komentoinnissa,

        surku,
        sivusta seuraajalleku tulee vain paha mieli moitteesta,

        onhan se hyvä kun joku on kaikkitietävä ja parempi muita ihmisiä,

        koitetaanhan jaksaa kaikesta huolimatta tätä korona aikaa, vaikka lujille ottaaki,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        07:16

        Eikö sinulla ole parempia ohjeita ja neuvoja esittää,
        harmi,
        oli odottanut oikeita lohdun sanoja mutta ei

        samaa tuomitsevaa asennetta kuin joka palstalla ja komentoinnissa,

        surku,
        sivusta seuraajalleku tulee vain paha mieli moitteesta,

        onhan se hyvä kun joku on kaikkitietävä ja parempi muita ihmisiä,

        koitetaanhan jaksaa kaikesta huolimatta tätä korona aikaa, vaikka lujille ottaaki,

        "Eikö sinulla ole parempia ohjeita ja neuvoja esittää,
        harmi,
        oli odottanut oikeita lohdun sanoja mutta ei"

        Mitä "ohjeita" kaipasit surussasi, koska sehän on s i n u n surusi, ei toisten.
        Pystyisitkö itse antamaan ohjeita, jos kerron, että olen rakastunut, tai vihainen? Mielestäni ne on tunteita, joita toinen ei pysty kokemaan samoin kuin minä. No, ehkä samantapaisia, mutta neuvoa ei voi toista, siis ei pysty samaistumaan samaan.

        Pintapuolisia "pläärynlääryn" kai jokainen halutessaan pystyisi kirjoittelemaan, kuten täälläkin "surraan" niin kamalasti jonkun julkkiksen kuolemaa, mutta moititaan, jos joku onkin rakastunut ns. epäsopivasti, joko itseään tai nuorempaan ihmiseen . Se vasta kamalaa onkin jos joku kirjoittaa, että rakastaa koiraansa tai kissaansa ja suree sen kuolemaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        Näitä järjettömästi käyttäytyviä on palstalle pesiytynyt, kun ei muualle enää huolita!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näitä järjettömästi käyttäytyviä on palstalle pesiytynyt, kun ei muualle enää huolita!

        poistaja on tuo edellinen komentoija,
        surku
        itselleen pisteyttää juttunsa,
        poistattaa muitten komenteja,
        outoa on nykyisin palsta juttelu,
        vaivojaan ei saa kertoa, heti tuo yksi moittii kaikki vaivojen valittelijoita,
        hän ei tajua
        vanhoilla on vaivoja, ja niistä on myös hyvä puhua, varsinkin nyt korana-eristyksessä,
        outo on hänen suhtautuminen vanhuksiin


    • Anonyymi

      OHO
      YLLÄPITO

      joku poisti komentin MIKSI ?

      on väärin syrjiä palstan komentoijia !

      • Anonyymi

        Kommentoiko aiheesta suru kirjoittaneiden kommentteja vai omia valveuniasi ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kommentoiko aiheesta suru kirjoittaneiden kommentteja vai omia valveuniasi ?

        23:47 anonyymi,,,,,,,

        TÄH, heh heh,
        sori mitähän mahdat tarkottaa ?

        keneltä kysyt ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        23:47 anonyymi,,,,,,,

        TÄH, heh heh,
        sori mitähän mahdat tarkottaa ?

        keneltä kysyt ?

        Kysyin sinulta, joka kirjoitat muista loukkaavasti etkä itse pysty kertomaan, miksi ylipäätään kuvittelet esittäväsi jotain muuta kuin sairasta narsistia.


    • Anonyymi

      Eipä tässä maailman menossa ole enään muuta kuin surua,

      joka tuutista tulee korona korona korona
      huonoja uutisia,
      koko yhteikunta ja valtiot ovat korona eristyksissä
      siitä on ilo kaukana,
      pikkuhiljaa vetää naaman totiseksi,

      meikä on lopettanu uutisten kuuntelemisen, etsin radiosta TV:stä aina jotain muuta mielekästä ja hauskaa kuuneltavaa ja katsottavaa, en kuitenkaan putouksen tyylisiä ohjelma katso ollenkaan typeryys kun on typeryyttä ja menee yli hilseen,
      mutta jos löytyy älykästä huuomoria jotain niitä kyllä katson mielelläni,

      esm: " Onnelliset " olikohan tuo nimi oikein se on perhe ohjelma mukavalla huuorilla tehty,
      vastaavan tyylisiä älykkäästi kirjoitettuja sarjoja on mukavaa viihdettä vanhallekki,

      mutta
      EX onnelliset, sitä en katso,
      siinä on vain ero-perheitä ja kaikki sekoilee
      jotenki tyhmä seko esitys kokonaisuutenaan,

      • Vai niin.


      • sinisiru kirjoitti:

        Vai niin.

        Äsh, karkasi ennen aikojaan. Otetaan uusiksi, vai niin teet,..karsin minäkin katsottavani TV:stä: Tänään osuin sattumalta tuohon Hymyä pyllyyn,..hullunkuriseen ohjelmaan jo nimeltään! mutta enpä voinut olla nauramatta raitapaitaiselle miehelle, joka päästi naurun valloilleen, vasta kun oli satasensa voittanut!

        Muutenkin hauskuttelin aamiaisen jälkeen, kuuntelemalla ikivanhoja taltiointeja youtubesta. älä sinä ihminen hermostu,..ijmettele vaan!

        Ihmeteltävää tosin riittääkin yhä maailmanmenossa !


      • Anonyymi

        sori huomaan väärä sana apuuuvvvaaaa ,

        pitää olla " huumorilla " tehty,
        kauheeta huuorilla tehty, aivan kauheeta, kyll noi kirj. virheet on jo älyttömiä, mutta
        minkäs teet ku vanhuus ja vikkelät sormet tanssii eri tahdissa
        soutaa miten sattuu palstalla,

        kirjaimet jää limestymättä paikalle,

        en yleensä jaksa tarkistaa tekstiä tuliko kaikki oikein, sori,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        sori huomaan väärä sana apuuuvvvaaaa ,

        pitää olla " huumorilla " tehty,
        kauheeta huuorilla tehty, aivan kauheeta, kyll noi kirj. virheet on jo älyttömiä, mutta
        minkäs teet ku vanhuus ja vikkelät sormet tanssii eri tahdissa
        soutaa miten sattuu palstalla,

        kirjaimet jää limestymättä paikalle,

        en yleensä jaksa tarkistaa tekstiä tuliko kaikki oikein, sori,

        Suruahan gtuoki aiheuttaa
        paha lukihäiriö joka johtaa myös kirjoitus virheisiin,
        suuri harmi, ja suruki kun vanha ei enään kehity
        kuin alaspäin kuin lehmän häntä,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suruahan gtuoki aiheuttaa
        paha lukihäiriö joka johtaa myös kirjoitus virheisiin,
        suuri harmi, ja suruki kun vanha ei enään kehity
        kuin alaspäin kuin lehmän häntä,

        Minä taas en aina viitsi laittaa lisävaloa kirjoittaessani, osuuhan ne sormet joskus mihin sattuu! Onkohan sekään niin tärkeää ikäpalstojen epävirallisuudessa, kun lukijoiden kierotkin silmät täydentää puutteet, hihi´ automaattisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas en aina viitsi laittaa lisävaloa kirjoittaessani, osuuhan ne sormet joskus mihin sattuu! Onkohan sekään niin tärkeää ikäpalstojen epävirallisuudessa, kun lukijoiden kierotkin silmät täydentää puutteet, hihi´ automaattisesti.

        Mukava huomata joku tajuaa vanhan kirj. vieheitä,
        kiitos,

        asiaan:
        mua on suuresti helpottanu tämä suruketju,
        tuntuu kuin se pikkuhiljaa helopptaisi, vai onko se taas vain väliaikainen helpotus,

        pelotta
        kuhan ei poksahtaisi takaisin jossaki vaiheessa,

        mutta nyt jotenki seesteisempi olo,

        ulkona lunta paljon,
        ikkunasta näyttää hyvin kylmältä, ilmeisesti on pakkasta aika paljon,
        ihmiset ovat pukeutuneet hyvin lämpiman näköisesti
        monella huppukin vielä pipon lisäksi päässä,
        päivänvalo on selkeästi lisääntyny, se tuo iloisemman mieleen heti aamusta,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mukava huomata joku tajuaa vanhan kirj. vieheitä,
        kiitos,

        asiaan:
        mua on suuresti helpottanu tämä suruketju,
        tuntuu kuin se pikkuhiljaa helopptaisi, vai onko se taas vain väliaikainen helpotus,

        pelotta
        kuhan ei poksahtaisi takaisin jossaki vaiheessa,

        mutta nyt jotenki seesteisempi olo,

        ulkona lunta paljon,
        ikkunasta näyttää hyvin kylmältä, ilmeisesti on pakkasta aika paljon,
        ihmiset ovat pukeutuneet hyvin lämpiman näköisesti
        monella huppukin vielä pipon lisäksi päässä,
        päivänvalo on selkeästi lisääntyny, se tuo iloisemman mieleen heti aamusta,

        Kylllä se tulee ja menee. Kun on muuta ajateltavaa ja tekemistä, niin suru ei hiivi ajatuksiin. Kun on aikaa olla ja ajatella, se saapuu välittömästi, ottaa kiinni ja kurittaa, ahdistaa ja pistää pillaamaan. - Nm. Vuoden, sanovat, siten helpottanee


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kylllä se tulee ja menee. Kun on muuta ajateltavaa ja tekemistä, niin suru ei hiivi ajatuksiin. Kun on aikaa olla ja ajatella, se saapuu välittömästi, ottaa kiinni ja kurittaa, ahdistaa ja pistää pillaamaan. - Nm. Vuoden, sanovat, siten helpottanee

        EI suru katoa vuodessa minnekkää, jos on läheisensä menettäny,
        muistan aikoinaan kun äitini kuoli suru kesti keskimäärin viisivuotta, sitten alkoi tajuamaan etti hän tule takasi,

        ajanmyötä suru muuttaa muotoaan muistoiksi,
        joskus ne muisto on aina kipeitä,
        surun kanssa pitää vaan jatkaa elämää,
        ja tajua
        kuolema kuuluu jossainvaiheessa normaalin elämän kulkuun,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        EI suru katoa vuodessa minnekkää, jos on läheisensä menettäny,
        muistan aikoinaan kun äitini kuoli suru kesti keskimäärin viisivuotta, sitten alkoi tajuamaan etti hän tule takasi,

        ajanmyötä suru muuttaa muotoaan muistoiksi,
        joskus ne muisto on aina kipeitä,
        surun kanssa pitää vaan jatkaa elämää,
        ja tajua
        kuolema kuuluu jossainvaiheessa normaalin elämän kulkuun,

        Eräässä täällä lukemassani runossa ovat paljon puhuvat sanat, tuskani, en sitä sallisi, mutta anna sen ikääntyä kunnes sen vanhaksi tunnen. Tuo lause iskostui mieleeni.


    • Anonyymi

      Suru on oikotie taivaaseen.

      • Anonyymi

        mutta, miksi tulee syyllinen olo kun kohtaa menetyksen, ja tunne, miten olis voinu auttaa..


    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pääministerin edustussänky?

      Helsinkiläisessä puusepänliikkeessä teetetty, tammesta tehty sänky, sängynpäädyt ja senkki ilman patjaa maksoivat 6 553 euroa. Kansliasta oli kerrott
      Maailman menoa
      449
      2295
    2. Millaisen siivun Stefun rahasta Sofia saa laukkuina ja vaatteina?

      Pitihän se arvata, että Stefu on saanut lisää rahaa kun on ”rakkautta” ilmassa ollut viime päivinä😄 https://www.seiska.fi/kotimaa/stefan-therman-nost
      Kotimaiset julkkisjuorut
      101
      1869
    3. Stefun ilme, kun Sofia huomaa Burberryn liikkeen

      Ihanasti Sofia ottanut instastoryynsa mukaan Stefun pelästyneen ilmeen. Taitaa miettiä, kuinka pitkään osingot riittävät…
      Kotimaiset julkkisjuorut
      51
      1486
    4. Nikokin nauraa Sofian ikävälle

      https://www.seiska.fi/kotimaa/niko-ranta-aho-sai-kuulla-sofia-belorfin-rajusta-piikittelysta-tvssa-paljonkertova-reaktio Mutta nainen ei vaan älyä hä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      1413
    5. Onko Maralla rahat loppu

      Elkö ole varaa ottaa remppamiestä vaan Pikkarainen joutuu maalaamaan. Vitsi mikä teatteri video taas. Vaimo katsoo kun mä maalaan. En kestä, mut ei mu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      67
      1170
    6. Sormus ostettu Tallinnasta?

      Tallinnassa käyty korukaupoilla (S&S). Jokohan sormus ostettu..
      Kotimaiset julkkisjuorut
      37
      1092
    7. Mikä voisi olla todennäköisin paikka

      Missä kohtaisimme sattumalta tällä viikolla? Milloin, päivällä, illalla?
      Ikävä
      96
      1033
    8. Nyt lahoilla korona kun piti tammerfesteille änkeä

      Otsikko kertoo kaiken oleellisen. Lahot ei välitä mistään mitään...
      Parkano
      15
      1026
    Aihe