Suru
mitä kaikkea suru pitää sisällään,
väistyykö suru koskaan,
huomasin seurakunta-lehdessä suru-ryhmät ei voi kokoontua nyt korona aikana,
uusi aamu yö kivulias huono-uninen,
suru valtaa mielen
ja huoli vielä elossa olevista vanhoista ystävistä
eripuolilla maatamme,
välimatkat satoja kilometrejä,
yhteyden pito monen kanssa jo katkennu tai harvoin kuulee viestejä voinnista ja elämänmenosta nykyisin,
mutta muistot ja kaipus ei häviä koskaan,
mitä suru on
onko suru pelkää menetyn elämän kaipaamista, luopumista, luovuttamista ?
Pohdintaa Suru !
Anonyymi
79
723
Vastaukset
- Anonyymi
Suru kuuluu elämään,
sen kanssa pitää vain oppia elämään,
se kulkee mukana jokapäivä kaikkialle minne menenki,
siitä tulee lopulta ystävä, sen hyväksyy,
se on menettämistä,
menetykset elämässä on väistämätömiä, vain muistot ja kaipuu jää jäljelle,
näin aattelen ,,,- Anonyymi
Suru on rakkauden hinta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suru on rakkauden hinta.
Olipa yllätys,
hieno ilmaisu,
kyynelvirtaa ei vois estää, sori ja kiitos ,, Anonyymi kirjoitti:
Suru on rakkauden hinta.
Hieno ajatus minustakin: Suru on rakkauden hinta. Velkaa elämälle. Ja mitä "syvemmälle suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa teissä voi olla". (Kahlil Gibran)
Aloittaja määritteli surun sisältöä: kaipausta, luopumista, luovuttamista. Varmasti kaikkea tuota, mutta tuo luovuttaminen sai minut miettimään: missä on toivo ?
Tahtoisin uskoa, että ihmisellä on aina toivoa, ellei muusta niin vähän paremmasta huomisesta tai edes - Leinon tapaan - : "toivoni ainut, tuskaton tuokio pieni"...
Muistan vanhan äitini todenneen: "Tänään on ollut huono päivä, mutta huominen voi olla parempi". Kuulosti lattealta silloin, mutta nykyään toistan sitä itsekin ja olen jopa todennut sen paikkansa pitävyyden...
- Anonyymi
Surun kohdatessa vertaistuki on suuri apu, nyt tuntuu välttämättömyys, jotta voi jatkaa elämää,
jotta voi ymmärtää mistä suru kumpuaa,
tuo konenti 11:36 avasi uuden näkökulman surun kokemiseen,
-- rakkaus on rikkonut jossaivaiheessa jotain sielussa,
ja siksi kokee suurta surua koetun elämän kolhuissa, - Anonyymi
Joskus olen kuullut aforismin
" onnellinen ihminen ei sure " edes menetyksen kohdatessaan,
pitääkö paikkansa ????
outoa mielestäni,,,- Anonyymi
Minä taas ymmärrän sen täysi. Miksi itsekkäästi surisin onneni menetystä, kun olen sen saanut kokea!
Se ilahduttaa ja täyttää kiitollisuudella koko elämän ajan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas ymmärrän sen täysi. Miksi itsekkäästi surisin onneni menetystä, kun olen sen saanut kokea!
Se ilahduttaa ja täyttää kiitollisuudella koko elämän ajan.Järkytys,
suruko itsekkyyttä,
onko haavoittunu, haavoitettu, särkyny ihminen itsekäs,
pistää miettimään,
ajaus suorastaan säikäytti,
koska tuntuu etten ole koskaan pääsyt surusta eroon,
siis, olenki isekäs,
ilmeisesti jossainmäärin olen itsekäs,
joskus ihmisen on oltava itsekäs,
suojallekseen , suojellessaan elämää,
olettaisin, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas ymmärrän sen täysi. Miksi itsekkäästi surisin onneni menetystä, kun olen sen saanut kokea!
Se ilahduttaa ja täyttää kiitollisuudella koko elämän ajan.Voiko ihminen ilahtua rakkaan läheisen kuolemasta ?????
EN ainakaa minä voi iloita ja riemuita kenekään kuolemasta, ei kenkään, tapahtumasta,
päivastoin suru ja kaipaus on ikuista,
surun ka kaipuun kanssa pitää vain jatkaa elämää,
kuolema kuuluu myös elettyyn elämään,
terve ihminen
tunteita ei voi tukahduttaa,
onhan tietenkin olemassa niinsanottuja " tunne-köyhiä " kylmiä ihmisiä,
olisko he niitä paljon puhuttuja narsisti luonteita, - Anonyymi
Mitä suret?
Toisen kohtaloa?
Omaa menetystäsi?
Menneitä hyviä aikoja?
Että toinen lähti (kuoli, hylkäsi)?
Että olet yksin?
Että nyt pitää kaikki itse?
Surun syy voi olla toisen mielestä pelkkää itsekkyyttä.
Surun tunne syntyy juuri luopumisesta.
Mutta, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Jokainen suree omalla tavallaan. Suru on terve tunne, esim, kun läheinen kuolee.
Mutta suru pitää surra, aika tasoittaa surun muistoiksi mieleemme, kaipaukseksi.
Kuitenkin elämä jatkuu, suruun ei saisi jäädä kiinni.
Surun kanssa kulkijalla olisi hyvä olla rinnallakulkija.
Jos katsoo sairauden uuvuttamaa omaistaan, joka sitten pääsee pois, voi tuntea myös helpotusta hänen puolestaan.- Anonyymi
En tuntenu helpotusta kun puolisoni kuoli pitkäikaiseen sairauden murtana,
jäi vain suru ja tuska hänen kärsimyksistään,
se kärsimys oli liian suuri ,
on paha nähdä kun toinen kärsii eikä voi poistaa sitä eikä juurikaan helpottaa,
tietenki suru muuttaa muotoaan,
mutta ei se poistu koskaan mielestä,
sen kanssa pitää vaan elää,
se oli YKSI elämän vaihe elämässä joka teki kipeetä sieluun, Anonyymi kirjoitti:
En tuntenu helpotusta kun puolisoni kuoli pitkäikaiseen sairauden murtana,
jäi vain suru ja tuska hänen kärsimyksistään,
se kärsimys oli liian suuri ,
on paha nähdä kun toinen kärsii eikä voi poistaa sitä eikä juurikaan helpottaa,
tietenki suru muuttaa muotoaan,
mutta ei se poistu koskaan mielestä,
sen kanssa pitää vaan elää,
se oli YKSI elämän vaihe elämässä joka teki kipeetä sieluun,Surua tietysti jossain muodossa kannat lopun elämääsi, mutta yritä päästää irti tuskasta, onhan hän jo pääsyt kärsimyksestä pois.
Voimattomuuden tunne on kyllä musertavakin, kun haluaisi auttaa, muttei ole keinoja.
Käännä katseesi niihin hyviin kauniisiin aikoihin, mitä teillä oli.
Voimia Sinulle .
Voiko suru aiheuttaa vihaa?
Joissakin tilanteissa uskon näin. Kun joutuu tilanteeseen, että "seinä" tulee vastaan etkä pääse läpi vaikka haluaisit. Suret menetystä mikä jäi seinän taakse, alat vihata "seinää".- Anonyymi
Kyllä vihattavaa riittää, kun vastoinkäymisiä alkaa vihata. Viha myrkyttää. Jos jostain pitää luopua tai jotain haluamaansa ei saa, pitää suunnata energia uusiin asioihin eikä jäädä vihaansa märehtimään.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä vihattavaa riittää, kun vastoinkäymisiä alkaa vihata. Viha myrkyttää. Jos jostain pitää luopua tai jotain haluamaansa ei saa, pitää suunnata energia uusiin asioihin eikä jäädä vihaansa märehtimään.
Näin on, mutta jos kokee menetyksen lopulliseksi, suree menetystä. Viha/rakkaus kulkevat rinnan.
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Näin on, mutta jos kokee menetyksen lopulliseksi, suree menetystä. Viha/rakkaus kulkevat rinnan.
Suru on ihan eri asia kuin viha. Onko ne sinulle sama? Ei ainakaan minun rakkauksien rinnalla ole viha kulkenut.
En osaa kuvitella, että varsinaisesti vihaa voisi synnyttää.
Hetkellisiä vihan tunteita voi herätä omasta voimattomuuden kokemuksesta, kun ei ole voinut auttaa, eikä tilannetta muuttaa.
Sitten, jos joutuu katkeruuden polulle, se tie on vaarallinen oman mielenterveyden kannalta.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
En osaa kuvitella, että varsinaisesti vihaa voisi synnyttää.
Hetkellisiä vihan tunteita voi herätä omasta voimattomuuden kokemuksesta, kun ei ole voinut auttaa, eikä tilannetta muuttaa.
Sitten, jos joutuu katkeruuden polulle, se tie on vaarallinen oman mielenterveyden kannalta.Juuri näin, hetkellisiä vihan tunteita jokainen tuntee kun ei kykene muuttamaan asioita ja tuntee yrityksissään itsensä avuttomaksi. Eikä se tunne tarkoita että ei surisi tilannetta.
Uskoisin tuon tunteen olevan tuttu esim. omaishoitajille. Rakkaus koetuksella surun keskellä. On pakko jatkaa vaikka tekisi mieli heittää pyyhkeet kehiin
Tunteiden janan äärikohdat ovat ....suru/ilo....viha/rakkaus...onni/epäonni..jne hipaisten toisiaan.
Viha on äärireaktio surevalla.
Eihän ole ennenkuulumatonta jos joku huutaa surussaan vihaan tätä elämää.
Korppis - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri näin, hetkellisiä vihan tunteita jokainen tuntee kun ei kykene muuttamaan asioita ja tuntee yrityksissään itsensä avuttomaksi. Eikä se tunne tarkoita että ei surisi tilannetta.
Uskoisin tuon tunteen olevan tuttu esim. omaishoitajille. Rakkaus koetuksella surun keskellä. On pakko jatkaa vaikka tekisi mieli heittää pyyhkeet kehiin
Tunteiden janan äärikohdat ovat ....suru/ilo....viha/rakkaus...onni/epäonni..jne hipaisten toisiaan.
Viha on äärireaktio surevalla.
Eihän ole ennenkuulumatonta jos joku huutaa surussaan vihaan tätä elämää.
KorppisMitä tiedät omaishoitajuudesta ja puolisoiden välisestä siteestä, rakkaudesta joka kestää toisen hoitajana olemisen? Kun on nuorena rakastuttu ja sitouduttu, ei siinä tule mieleenkään pyyhettä kehään heittää missään tilanteessa. Vihkivala velvoittaa *kunnes kuolema erottaa*.
Anonyymi kirjoitti:
Juuri näin, hetkellisiä vihan tunteita jokainen tuntee kun ei kykene muuttamaan asioita ja tuntee yrityksissään itsensä avuttomaksi. Eikä se tunne tarkoita että ei surisi tilannetta.
Uskoisin tuon tunteen olevan tuttu esim. omaishoitajille. Rakkaus koetuksella surun keskellä. On pakko jatkaa vaikka tekisi mieli heittää pyyhkeet kehiin
Tunteiden janan äärikohdat ovat ....suru/ilo....viha/rakkaus...onni/epäonni..jne hipaisten toisiaan.
Viha on äärireaktio surevalla.
Eihän ole ennenkuulumatonta jos joku huutaa surussaan vihaan tätä elämää.
KorppisJatkan sen verran, että kuten aloittaja kysyi, mitä suru pitää sisällään se on tunteiden sekamelska, jossa vihakin vierailee. Viha kohdistetaankin usein ulkopuoliseen koska se rakkaus on siellä surun keskellä voimakkain tunne.
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tiedät omaishoitajuudesta ja puolisoiden välisestä siteestä, rakkaudesta joka kestää toisen hoitajana olemisen? Kun on nuorena rakastuttu ja sitouduttu, ei siinä tule mieleenkään pyyhettä kehään heittää missään tilanteessa. Vihkivala velvoittaa *kunnes kuolema erottaa*.
En tiedäkään juuri mitään, ehkä esimerkki ei ollut oikea, mutta surun käsittelyssa on useimpia vaiheita jotka ihminen käy läpi.
Kuollutta sureva ei ajattele vihkivalaa. Ikävän ja kaipauksen tunteisiin voi sekoittua vihaa, pelkoa ja katkeruutta.- Anonyymi
korppis kirjoitti:
En tiedäkään juuri mitään, ehkä esimerkki ei ollut oikea, mutta surun käsittelyssa on useimpia vaiheita jotka ihminen käy läpi.
Kuollutta sureva ei ajattele vihkivalaa. Ikävän ja kaipauksen tunteisiin voi sekoittua vihaa, pelkoa ja katkeruutta.Kyllä se vihkivala on tosissaan otettava. Mistä sinä tiedät ettei sureva sitä ajattele?
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Näin on, mutta jos kokee menetyksen lopulliseksi, suree menetystä. Viha/rakkaus kulkevat rinnan.
sanoisin näin,
voi vihata " kuolemaa "
kun se vei kaikki tärkeät rakkaat ihmiset pois elämästäni, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tiedät omaishoitajuudesta ja puolisoiden välisestä siteestä, rakkaudesta joka kestää toisen hoitajana olemisen? Kun on nuorena rakastuttu ja sitouduttu, ei siinä tule mieleenkään pyyhettä kehään heittää missään tilanteessa. Vihkivala velvoittaa *kunnes kuolema erottaa*.
just noin,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tiedät omaishoitajuudesta ja puolisoiden välisestä siteestä, rakkaudesta joka kestää toisen hoitajana olemisen? Kun on nuorena rakastuttu ja sitouduttu, ei siinä tule mieleenkään pyyhettä kehään heittää missään tilanteessa. Vihkivala velvoittaa *kunnes kuolema erottaa*.
Sinä se olet todella erinomainen ihminen!!!
- Anonyymi
korppis kirjoitti:
En tiedäkään juuri mitään, ehkä esimerkki ei ollut oikea, mutta surun käsittelyssa on useimpia vaiheita jotka ihminen käy läpi.
Kuollutta sureva ei ajattele vihkivalaa. Ikävän ja kaipauksen tunteisiin voi sekoittua vihaa, pelkoa ja katkeruutta.Onhan se tunneskaala monimuotoinen, mutta harvemmin sitä kokee yhteen ja samaan kohteeseen. Kai tuon nyt ymmärtää jokainen "juntunenkin"? Vai mitä?
Anonyymi kirjoitti:
Onhan se tunneskaala monimuotoinen, mutta harvemmin sitä kokee yhteen ja samaan kohteeseen. Kai tuon nyt ymmärtää jokainen "juntunenkin"? Vai mitä?
Löysin tällaisen artikkelin. Linkki kannattaa lukea. Nuo aijemmat pohdiskeluni olivat omiani ja yllätyin kuinka ne sopii myös ammattilaisen näkemykseen surusta.
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/mita-suru-on/- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Löysin tällaisen artikkelin. Linkki kannattaa lukea. Nuo aijemmat pohdiskeluni olivat omiani ja yllätyin kuinka ne sopii myös ammattilaisen näkemykseen surusta.
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/mita-suru-on/Kyllä jokainen surun tuntee ja jokaisen suru on ainutlaatuinen, surutyöstäkin on puhuttu paljon ja surun vaiheista ja tunnetiloista siihen liittyen. Ihanko rupesit taas lääkäröimään tälläkin alueella?
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä jokainen surun tuntee ja jokaisen suru on ainutlaatuinen, surutyöstäkin on puhuttu paljon ja surun vaiheista ja tunnetiloista siihen liittyen. Ihanko rupesit taas lääkäröimään tälläkin alueella?
Kerro minulle omista kokemuksistasi kuinka olet selvinnyt surusta, koitko missään vaiheessa vihaa, pelkoa tai katkeruutta?
- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Kerro minulle omista kokemuksistasi kuinka olet selvinnyt surusta, koitko missään vaiheessa vihaa, pelkoa tai katkeruutta?
Ne ovat yksityisasioita, jaan ne läheisien kanssa. Tarvittaessa hankin ammattiapua. En levittele niitä palstoilla mielestään kaikkitietävien reposteltavana..
- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Kerro minulle omista kokemuksistasi kuinka olet selvinnyt surusta, koitko missään vaiheessa vihaa, pelkoa tai katkeruutta?
Surun kokeneena ,
elän surun kanssa loppuelämää jokseenki sovussa,
vaikka kipeetä tekee aina ja kaikkialla kun muistaa menetyksen / menetykset,
ihminen tuntee myös vihaa jossaki vaiheessa menetystä, jotenki sieppaa
miksi ihmisen pitää sairastua
miksi elämä jää jotenki kesken,
en ole varma olenko vihasta päässy eroon tai pääsenkö koskaan eroon,
elämä kun on eletty ja armotta takanapäin,
tulevaisuutta ei ole,
on vain vanhuus voimattomuus ja kivut seurana
lopun elämää,
pitää vain tämä loppuelämäki elää päivä kerrallaan, Anonyymi kirjoitti:
Surun kokeneena ,
elän surun kanssa loppuelämää jokseenki sovussa,
vaikka kipeetä tekee aina ja kaikkialla kun muistaa menetyksen / menetykset,
ihminen tuntee myös vihaa jossaki vaiheessa menetystä, jotenki sieppaa
miksi ihmisen pitää sairastua
miksi elämä jää jotenki kesken,
en ole varma olenko vihasta päässy eroon tai pääsenkö koskaan eroon,
elämä kun on eletty ja armotta takanapäin,
tulevaisuutta ei ole,
on vain vanhuus voimattomuus ja kivut seurana
lopun elämää,
pitää vain tämä loppuelämäki elää päivä kerrallaan,Hieno kommentti.
Menetetty terveys, kiukku, katkeruus, ilo kun pystyi johonkin tunteet vuorottelevat.
Tulin juuri noin kolmenkilsan sauvakävelylenkiltä. Selkä ei tänään tykännyt, vihoitteli kävellessäni. Jatkoin, manaten onnettomuutta, jossa selkäni särin.
Kun luin kirjoituksesi... eletään päivä kerrallaan kunhan muistaisin jatkossakin.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ne ovat yksityisasioita, jaan ne läheisien kanssa. Tarvittaessa hankin ammattiapua. En levittele niitä palstoilla mielestään kaikkitietävien reposteltavana..
Kittos kauniista kommentistasi ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kittos kauniista kommentistasi ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.
17:05
itsellekkö kiittelit, heh,
mitä kaunista tuossa komentissa oli, ei mitään,
pelkää negatiivista suhtautumista keskusteluun, - Anonyymi
korppis kirjoitti:
Kerro minulle omista kokemuksistasi kuinka olet selvinnyt surusta, koitko missään vaiheessa vihaa, pelkoa tai katkeruutta?
Kuka sinulle haluaisi kertoa mitään ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuka sinulle haluaisi kertoa mitään ?
Palstalla jossa 'vanha savikiekko rahisee' ei todellakaan kannata kertoa itsestään mitään.
Hahhahhah vuoden vitsi: "Avaudu" narsistille!" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
17:05
itsellekkö kiittelit, heh,
mitä kaunista tuossa komentissa oli, ei mitään,
pelkää negatiivista suhtautumista keskusteluun,Hyh hyh, sitä pahaa sisua!
Muistan erään artikkelin, missä nuori nainen kertoi jääneensä leskeksi miehen tehtyä itsemurhan.
Murheen ja vihan yli oli vaikea päästä- Miehen teko oli mahdoton ymmärtää, hän ei tiennyt, oliko syy hänessä vai missä, miten tähän oli jouduttu, miten eteenpäin jne.
Kahteen vuoteen ei voinut haudalla käydä, Kolmantena kesänä istutti kaktuksen haudalle, vasta myöhemmin asia seestyi, kun vihan ja hylätyksi jättämisen tunne laimenivat.
En tiedä, kävikö hän terapiassa. Olisi ainakin pitänyt.
- Anonyymi
Sekö hiusmurtuma yhä vaivaa? Muistakseni sen sait pudottuasi tuolilta/tikkailta.
Sen murtuman seurauksesta L2 selkänikama on mennyt kasaan 30%. Se todettiin viimeisten kuvausten jälkeen. Ei se koskaan parane ilman veistä. En välitä isoista leikkauksista niin kauan kuin pärjään kotikonstein.
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Sen murtuman seurauksesta L2 selkänikama on mennyt kasaan 30%. Se todettiin viimeisten kuvausten jälkeen. Ei se koskaan parane ilman veistä. En välitä isoista leikkauksista niin kauan kuin pärjään kotikonstein.
Tekeekö se kivien pyörittely ja ammeen raahaus ja lumen kolaus hyvää murtuneelle nikamalle?
Anonyymi kirjoitti:
Tekeekö se kivien pyörittely ja ammeen raahaus ja lumen kolaus hyvää murtuneelle nikamalle?
Liike on lääke ja jos kelaat sen ammeen "raahasin" paikoilleen jo ennen onnettomuutta. Kivien pyörittelyä harrastettiin viime kesänä esikoisen avulla ja tuota lunta nyt on tällä haavaa niin vähän, että harjalla hoituu mökkipolut.
Jos jäisin makaamaan saisin maata.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Sen murtuman seurauksesta L2 selkänikama on mennyt kasaan 30%. Se todettiin viimeisten kuvausten jälkeen. Ei se koskaan parane ilman veistä. En välitä isoista leikkauksista niin kauan kuin pärjään kotikonstein.
Kasaanmennyt nikama ei veitsellä parane. Keksi uskottavampia juttuja.
Anonyymi kirjoitti:
Kasaanmennyt nikama ei veitsellä parane. Keksi uskottavampia juttuja.
En tiedä, en ole lääkäri.
- Anonyymi
Huomiota on saatava keinolla millä hyvänsä. Sepittelemällä "lääkärienkin juttuja".
- Anonyymi
sinisiru kirjoitti:
On, tosi surullista on tuo ainainen negatiivisuus ja moittiminen!
Aihe on monelle ajankohtainen,
moni tärkeä vertaistuki rymä on koronan takia tauolla,
on erittäin hyvä että näillä palstoilla voi keskutella ja tuoda esiin huolia ja vaivojaan jopa ilojaan ja surujaan jotka painaa mieltä ja tuottaa pahaa oloa yksin viettäessään koron-karensia,
aika juttelu helpottaa, - Anonyymi
Ei se ole mitään sepittelyä, jos on suuret suonikohjut sekä saatanan kivuliaat peräpukamat, vaan tarkoitus on se, että pistääkö joku vielä paremmaksi palstalla.
- Anonyymi
Vai: Pohdintaa surusta. - Nm. Otsikointi on ongelma
- Anonyymi
Mikä ongelma ?
Suru leimaa monen vanhuksen loppuelämää,
viikatemies kulkee usein liian läheltä, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä ongelma ?
Suru leimaa monen vanhuksen loppuelämää,
viikatemies kulkee usein liian läheltä,Kielioppiongelma. - Nm. Tai -haaste
- Anonyymi
Aloituksessa oli yhden henkilön surun kokemusta, mikä on oikeutettua ja ei siihen toiset voi vaikuttaa,
Itse aloin miettimään, että mitä väistyvä presidentti Trump mahtoi tuntea? Oliko siellä vihaa, rakkautta, surua ja kaikia niitä sekaisin, mutta kukaan meistä ei voi tuntea hänen tunteitaan koskaan. Myötätuntoa, tai vihaa voimme kokea, mutta ei niitä tunteita, joita asianomainen kokee.
Ainahan voi valitella jonkun pois menemistä ja ottaa "osaa suruun", mutta kukaan ei koskaan voi tietää, mitä se toinen surun kohdatessa voi tuntea.
Kuka voi myös tietää etukäteen, miten läheisen poismeno koskettaa, saati jakaa sitä tunnetta toiselle, sillä se on mahdottomuus, minun mielestäni.
Mielestäni nämä viha, rakkaus, suru, kateus ja mitä näitä nyt onkaan, ovat niin henkilökohtaisia, että toinen ei voi niihin samaistua, kuin lausumalla, että "otan osaa".- Anonyymi
Viisaasti haastat. 👍
- Anonyymi
Tommosessa tapauksessa kun joku on kohdannu surun syvästi,
itse olisin hiljaa lähellä, lämmin myötäeläminen rinnalla
näin itse koen
puhusin vain jos tilanteessa ilmenee tarvetta keskustella jotain,
- Anonyymi
Jostain syystä mielessä pyörii kaikki poisnukkuneet
jotka ovat vaikuttaneet elämässäni paljon,
suuri ihmis massa sukulaisia, ystäviä, tuttuja tuökavereita, julkkiksia,ym.
jo nukkuu ijäistä untaan,
se massa elää mun ajatusmaailmassani edelleen,
harmi heihin ei enään saa yhteyttä
vain muistot jäljellä,
missä olemme kohdanneet, kokeneet ja tuntenee elämän makua
ja elämisen ihanuutta,
se kaikki on nyt pois,
hiljaisessa olotilassa tuolla jonne en vielä itse pääse,
he kaikkki odottavat minua siellä,
he pyörivät tuossa näkymättömässä maailmassa kaikkialla ympärillämme,
heitä kaipaan suunnattomasti,- Anonyymi
Heräähän nyt!
Miten voit tuhlata elämääsi vain menneitä haikeillen?
Vai yritätköhän vain kirjoittaa miten kauhean suuri on ollut heidän menetyksensä ?
Eikö ole tullut liikuttua ihmisten parissa ja tavattua uusia mukavia ihmisiä, joista oppi iloitsemaan ja pitämään?
Minkähänlaiset ihmiset vain kuolleitaan mielikuvissaan ihannoisi ? kun elävät ihmiset on ympärillä monin verroin antoisampia! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heräähän nyt!
Miten voit tuhlata elämääsi vain menneitä haikeillen?
Vai yritätköhän vain kirjoittaa miten kauhean suuri on ollut heidän menetyksensä ?
Eikö ole tullut liikuttua ihmisten parissa ja tavattua uusia mukavia ihmisiä, joista oppi iloitsemaan ja pitämään?
Minkähänlaiset ihmiset vain kuolleitaan mielikuvissaan ihannoisi ? kun elävät ihmiset on ympärillä monin verroin antoisampia!Jahaa, rituliiniki on herääny kiva, mahtavaa,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jahaa, rituliiniki on herääny kiva, mahtavaa,
Ei tuohon rituliiniä tarvittu, joku muu aamun joutilas kylläkin!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heräähän nyt!
Miten voit tuhlata elämääsi vain menneitä haikeillen?
Vai yritätköhän vain kirjoittaa miten kauhean suuri on ollut heidän menetyksensä ?
Eikö ole tullut liikuttua ihmisten parissa ja tavattua uusia mukavia ihmisiä, joista oppi iloitsemaan ja pitämään?
Minkähänlaiset ihmiset vain kuolleitaan mielikuvissaan ihannoisi ? kun elävät ihmiset on ympärillä monin verroin antoisampia!07:16
Eikö sinulla ole parempia ohjeita ja neuvoja esittää,
harmi,
oli odottanut oikeita lohdun sanoja mutta ei
samaa tuomitsevaa asennetta kuin joka palstalla ja komentoinnissa,
surku,
sivusta seuraajalleku tulee vain paha mieli moitteesta,
onhan se hyvä kun joku on kaikkitietävä ja parempi muita ihmisiä,
koitetaanhan jaksaa kaikesta huolimatta tätä korona aikaa, vaikka lujille ottaaki, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
07:16
Eikö sinulla ole parempia ohjeita ja neuvoja esittää,
harmi,
oli odottanut oikeita lohdun sanoja mutta ei
samaa tuomitsevaa asennetta kuin joka palstalla ja komentoinnissa,
surku,
sivusta seuraajalleku tulee vain paha mieli moitteesta,
onhan se hyvä kun joku on kaikkitietävä ja parempi muita ihmisiä,
koitetaanhan jaksaa kaikesta huolimatta tätä korona aikaa, vaikka lujille ottaaki,"Eikö sinulla ole parempia ohjeita ja neuvoja esittää,
harmi,
oli odottanut oikeita lohdun sanoja mutta ei"
Mitä "ohjeita" kaipasit surussasi, koska sehän on s i n u n surusi, ei toisten.
Pystyisitkö itse antamaan ohjeita, jos kerron, että olen rakastunut, tai vihainen? Mielestäni ne on tunteita, joita toinen ei pysty kokemaan samoin kuin minä. No, ehkä samantapaisia, mutta neuvoa ei voi toista, siis ei pysty samaistumaan samaan.
Pintapuolisia "pläärynlääryn" kai jokainen halutessaan pystyisi kirjoittelemaan, kuten täälläkin "surraan" niin kamalasti jonkun julkkiksen kuolemaa, mutta moititaan, jos joku onkin rakastunut ns. epäsopivasti, joko itseään tai nuorempaan ihmiseen . Se vasta kamalaa onkin jos joku kirjoittaa, että rakastaa koiraansa tai kissaansa ja suree sen kuolemaa. - Anonyymi
Näitä järjettömästi käyttäytyviä on palstalle pesiytynyt, kun ei muualle enää huolita!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näitä järjettömästi käyttäytyviä on palstalle pesiytynyt, kun ei muualle enää huolita!
poistaja on tuo edellinen komentoija,
surku
itselleen pisteyttää juttunsa,
poistattaa muitten komenteja,
outoa on nykyisin palsta juttelu,
vaivojaan ei saa kertoa, heti tuo yksi moittii kaikki vaivojen valittelijoita,
hän ei tajua
vanhoilla on vaivoja, ja niistä on myös hyvä puhua, varsinkin nyt korana-eristyksessä,
outo on hänen suhtautuminen vanhuksiin
- Anonyymi
OHO
YLLÄPITO
joku poisti komentin MIKSI ?
on väärin syrjiä palstan komentoijia !- Anonyymi
Kommentoiko aiheesta suru kirjoittaneiden kommentteja vai omia valveuniasi ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kommentoiko aiheesta suru kirjoittaneiden kommentteja vai omia valveuniasi ?
23:47 anonyymi,,,,,,,
TÄH, heh heh,
sori mitähän mahdat tarkottaa ?
keneltä kysyt ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
23:47 anonyymi,,,,,,,
TÄH, heh heh,
sori mitähän mahdat tarkottaa ?
keneltä kysyt ?Kysyin sinulta, joka kirjoitat muista loukkaavasti etkä itse pysty kertomaan, miksi ylipäätään kuvittelet esittäväsi jotain muuta kuin sairasta narsistia.
- Anonyymi
Eipä tässä maailman menossa ole enään muuta kuin surua,
joka tuutista tulee korona korona korona
huonoja uutisia,
koko yhteikunta ja valtiot ovat korona eristyksissä
siitä on ilo kaukana,
pikkuhiljaa vetää naaman totiseksi,
meikä on lopettanu uutisten kuuntelemisen, etsin radiosta TV:stä aina jotain muuta mielekästä ja hauskaa kuuneltavaa ja katsottavaa, en kuitenkaan putouksen tyylisiä ohjelma katso ollenkaan typeryys kun on typeryyttä ja menee yli hilseen,
mutta jos löytyy älykästä huuomoria jotain niitä kyllä katson mielelläni,
esm: " Onnelliset " olikohan tuo nimi oikein se on perhe ohjelma mukavalla huuorilla tehty,
vastaavan tyylisiä älykkäästi kirjoitettuja sarjoja on mukavaa viihdettä vanhallekki,
mutta
EX onnelliset, sitä en katso,
siinä on vain ero-perheitä ja kaikki sekoilee
jotenki tyhmä seko esitys kokonaisuutenaan,sinisiru kirjoitti:
Vai niin.
Äsh, karkasi ennen aikojaan. Otetaan uusiksi, vai niin teet,..karsin minäkin katsottavani TV:stä: Tänään osuin sattumalta tuohon Hymyä pyllyyn,..hullunkuriseen ohjelmaan jo nimeltään! mutta enpä voinut olla nauramatta raitapaitaiselle miehelle, joka päästi naurun valloilleen, vasta kun oli satasensa voittanut!
Muutenkin hauskuttelin aamiaisen jälkeen, kuuntelemalla ikivanhoja taltiointeja youtubesta. älä sinä ihminen hermostu,..ijmettele vaan!
Ihmeteltävää tosin riittääkin yhä maailmanmenossa !- Anonyymi
sori huomaan väärä sana apuuuvvvaaaa ,
pitää olla " huumorilla " tehty,
kauheeta huuorilla tehty, aivan kauheeta, kyll noi kirj. virheet on jo älyttömiä, mutta
minkäs teet ku vanhuus ja vikkelät sormet tanssii eri tahdissa
soutaa miten sattuu palstalla,
kirjaimet jää limestymättä paikalle,
en yleensä jaksa tarkistaa tekstiä tuliko kaikki oikein, sori, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
sori huomaan väärä sana apuuuvvvaaaa ,
pitää olla " huumorilla " tehty,
kauheeta huuorilla tehty, aivan kauheeta, kyll noi kirj. virheet on jo älyttömiä, mutta
minkäs teet ku vanhuus ja vikkelät sormet tanssii eri tahdissa
soutaa miten sattuu palstalla,
kirjaimet jää limestymättä paikalle,
en yleensä jaksa tarkistaa tekstiä tuliko kaikki oikein, sori,Suruahan gtuoki aiheuttaa
paha lukihäiriö joka johtaa myös kirjoitus virheisiin,
suuri harmi, ja suruki kun vanha ei enään kehity
kuin alaspäin kuin lehmän häntä, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suruahan gtuoki aiheuttaa
paha lukihäiriö joka johtaa myös kirjoitus virheisiin,
suuri harmi, ja suruki kun vanha ei enään kehity
kuin alaspäin kuin lehmän häntä,Minä taas en aina viitsi laittaa lisävaloa kirjoittaessani, osuuhan ne sormet joskus mihin sattuu! Onkohan sekään niin tärkeää ikäpalstojen epävirallisuudessa, kun lukijoiden kierotkin silmät täydentää puutteet, hihi´ automaattisesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas en aina viitsi laittaa lisävaloa kirjoittaessani, osuuhan ne sormet joskus mihin sattuu! Onkohan sekään niin tärkeää ikäpalstojen epävirallisuudessa, kun lukijoiden kierotkin silmät täydentää puutteet, hihi´ automaattisesti.
Mukava huomata joku tajuaa vanhan kirj. vieheitä,
kiitos,
asiaan:
mua on suuresti helpottanu tämä suruketju,
tuntuu kuin se pikkuhiljaa helopptaisi, vai onko se taas vain väliaikainen helpotus,
pelotta
kuhan ei poksahtaisi takaisin jossaki vaiheessa,
mutta nyt jotenki seesteisempi olo,
ulkona lunta paljon,
ikkunasta näyttää hyvin kylmältä, ilmeisesti on pakkasta aika paljon,
ihmiset ovat pukeutuneet hyvin lämpiman näköisesti
monella huppukin vielä pipon lisäksi päässä,
päivänvalo on selkeästi lisääntyny, se tuo iloisemman mieleen heti aamusta, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mukava huomata joku tajuaa vanhan kirj. vieheitä,
kiitos,
asiaan:
mua on suuresti helpottanu tämä suruketju,
tuntuu kuin se pikkuhiljaa helopptaisi, vai onko se taas vain väliaikainen helpotus,
pelotta
kuhan ei poksahtaisi takaisin jossaki vaiheessa,
mutta nyt jotenki seesteisempi olo,
ulkona lunta paljon,
ikkunasta näyttää hyvin kylmältä, ilmeisesti on pakkasta aika paljon,
ihmiset ovat pukeutuneet hyvin lämpiman näköisesti
monella huppukin vielä pipon lisäksi päässä,
päivänvalo on selkeästi lisääntyny, se tuo iloisemman mieleen heti aamusta,Kylllä se tulee ja menee. Kun on muuta ajateltavaa ja tekemistä, niin suru ei hiivi ajatuksiin. Kun on aikaa olla ja ajatella, se saapuu välittömästi, ottaa kiinni ja kurittaa, ahdistaa ja pistää pillaamaan. - Nm. Vuoden, sanovat, siten helpottanee
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kylllä se tulee ja menee. Kun on muuta ajateltavaa ja tekemistä, niin suru ei hiivi ajatuksiin. Kun on aikaa olla ja ajatella, se saapuu välittömästi, ottaa kiinni ja kurittaa, ahdistaa ja pistää pillaamaan. - Nm. Vuoden, sanovat, siten helpottanee
EI suru katoa vuodessa minnekkää, jos on läheisensä menettäny,
muistan aikoinaan kun äitini kuoli suru kesti keskimäärin viisivuotta, sitten alkoi tajuamaan etti hän tule takasi,
ajanmyötä suru muuttaa muotoaan muistoiksi,
joskus ne muisto on aina kipeitä,
surun kanssa pitää vaan jatkaa elämää,
ja tajua
kuolema kuuluu jossainvaiheessa normaalin elämän kulkuun, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
EI suru katoa vuodessa minnekkää, jos on läheisensä menettäny,
muistan aikoinaan kun äitini kuoli suru kesti keskimäärin viisivuotta, sitten alkoi tajuamaan etti hän tule takasi,
ajanmyötä suru muuttaa muotoaan muistoiksi,
joskus ne muisto on aina kipeitä,
surun kanssa pitää vaan jatkaa elämää,
ja tajua
kuolema kuuluu jossainvaiheessa normaalin elämän kulkuun,Eräässä täällä lukemassani runossa ovat paljon puhuvat sanat, tuskani, en sitä sallisi, mutta anna sen ikääntyä kunnes sen vanhaksi tunnen. Tuo lause iskostui mieleeni.
- Anonyymi
Suru on oikotie taivaaseen.
- Anonyymi
mutta, miksi tulee syyllinen olo kun kohtaa menetyksen, ja tunne, miten olis voinu auttaa..
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2412408Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101848Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse711690Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki801285- 631184
Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.171158TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi161048Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään901040Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42894- 70872