Menetin mun isän viime elokuussa maksasairaudelle ja ikää isällä oli vain 64-vuotta. Oli päässyt juuri samana vuonna eläkkeelle tehtyään töitä lähemmäs 40-vuotta.
Tuntuu että sukulaiset ei ymmärrä ollenkaan mun musertavaa surua kun isä oli mulle kaikki kaikessa ja mun tärkein tukipilari sekä henkinen turva eli käytännössä mulle koko maailma. Nyt mulla ei ole enää ketään tukena ja turvana eikä oikein kavereistakaan ole apua.
Sukulaiset vaan vakuuttelee että elämä jatkuu kaikesta huolimatta, no ei jatku. Haluaisin vain tappaa itseni että pääsen isän luo. Onhan se fakta että mun ikäisen ihmisen (kohta 32-vuotta) täytyisi pärjätä omillaan tässä maailmassa mutta kun en pärjää ja muutenkin olen täysin masentunut, ahdistunut ja kyllästynyt koko elämään. Niin ja kaikenlisäksi olen mies niin mua pidetään varmaan todella säälittävänä tapauksena kun en pärjää tässä maailmassa. Syynä pärjäämättömyyteen on lukuisat mielenterveysongelmat ja neurologiset häiriöt.
Sukulaiset ei ymmärrä mun surua
13
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Varmaan moni normaali ihminen olisi päässyt tästä jo jotenkin yli ja takaisin jaloilleen mut jonkun sortin autistina olen varmaan 10 kertaa herkempi tällaisille asioille. Aina sitä vakuutellaan että apua kyllä saa kun pyytää ja hakee mutta väittäisin että totuus on kuitenkin toisenlainen.
- Anonyymi
Yksin tässä yhteiskunnassa jää ongelmineen eikä taida olla kuin yksi vaihtoehto...
- Anonyymi
Tai lievennetään nyt näkökantaa sen verran että ehkä osa sukulaisista ymmärtää mun surua kun ovat itsekkin joutuneet kokemaan paljon surua elämässään. Eivät he silti voi tehdä mitään jotta mulle tulisi parempi olo.
- Anonyymi
Pitää vain kovettaa itsensä jos haluaa pärjätä tässä kylmässä maailmassa
- Anonyymi
On kauheaa, että ihminen perustaa koko elämänsä yhden ainoan tukipilarin varaan. Kun se kaatuu, kaatuu kaikki. Aloittaja hyvä esimerkki siitä.
Melkein kaikki ihmiset menettävät vanhempansa jossain vaiheessa. Vain tosi ajattelemattomat ja tyhmät vanhemmat sitovat lapsensa itseensä, niin että lapsi on ihan heitteillä, kun vanhemman on aika siirtyä tuonpuoleiseen.
Läheinen suhde omaan isään on toki kullan arvoinen, mutta vain silloin, kun lapsi osaa seistä myös omilla jaloillaan 32-vuotiaana. Siinä iässä ei voi olla kuin vauva! Jotain on jäänyt pahasti kesken tai hoidettu aivan väärin.
Aloittajalle: hakeudu terapiaan. Ehkä sinua voidaan vielä auttaa. - Anonyymi
Suuret osanottoni isäsi puolesta!
Oma isäni menehtyi viime heinäkuussa, luulimme väsymyksen/huonon olon johtuvan helteistä, lähti sairaalaan eikä sieltä koskaan enään palannut. Löytyi syöpää monesta sisäelimestä eikä mitään ollut tehtävissä. Meni tasan viikko kun jouduin jättämään viimeisen kerran hyvästit. Perheeseeni kuului ainoastaan minä ja vanhempani. Tästä nyt tosiaan se puoli vuotta ja olen edelleen niin turta sisältä, minusta on tullut hieman tunteeton, pidän itseäni jatkuvassa kiireessä/stressissä ja itken vain yksin. Suru on niin valtava ja ikävä sitäkin valtavampi eli mielestäni olet siis täysin normaali.
Olen itse 28-vuotias eikä se katso sukupuolta tai ikää kuinka kukakin surun tuntee. Siihen voi mennä vuosia! Itse olen käynyt juttelemassa asiasta terapiassa pari kertaa ja tietysti oman äidin kanssa jaamme kokoajan surutyön. On kauheaa jos sukulaiset eivät ymmärrä sinua ja suosittelen purkamaan tunteita vaikka sitten täällä mut kunhan purat.
Voimia!- Anonyymi
Myötäelävä osanottoni sinullekkin!
Joo mun isältä löydettiin pitkälle edennyt maksakirroosi Heinäkuun lopussa eikä mennyt kuin kuukausi niin vaipui koomaan ja kuoli. Vähän vaikea tästä on edes puhua kenellekkään kun yleisesti ottaen ajatellaan että maksakirroosi olis pelkästään alkoholistien tauti vaikka näin ei ole. Tiedä vaikka mun isällä olis ollut vielä maksasyöpäkin lisäksi kun ei edes ehditty tehdä kaikkia tutkimuksia loppuun asti ennenkuin kuoli. Kamalaa nähtävää se oli kun isä oli mennyt aivan keltaiseksi, koko keho nesteitä täynnä, menetti kokonaan liikuntakykynsä eikä muistikaan enää toiminut. Olis tässä itselläkin tarve avautua surustani jollekkin terapeutille mutta en ole saanut aikaiseksi mennä.
Jokatapauksessa hyvin samanlaisia oireita oli munkin isällä, jatkuvaa väsymystä, ruokahalu oli täysin kateissa ja liikuntakyky meni kokonaan kun lihakset alkoi surkastua.
Terveisin aloittaja - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Myötäelävä osanottoni sinullekkin!
Joo mun isältä löydettiin pitkälle edennyt maksakirroosi Heinäkuun lopussa eikä mennyt kuin kuukausi niin vaipui koomaan ja kuoli. Vähän vaikea tästä on edes puhua kenellekkään kun yleisesti ottaen ajatellaan että maksakirroosi olis pelkästään alkoholistien tauti vaikka näin ei ole. Tiedä vaikka mun isällä olis ollut vielä maksasyöpäkin lisäksi kun ei edes ehditty tehdä kaikkia tutkimuksia loppuun asti ennenkuin kuoli. Kamalaa nähtävää se oli kun isä oli mennyt aivan keltaiseksi, koko keho nesteitä täynnä, menetti kokonaan liikuntakykynsä eikä muistikaan enää toiminut. Olis tässä itselläkin tarve avautua surustani jollekkin terapeutille mutta en ole saanut aikaiseksi mennä.
Jokatapauksessa hyvin samanlaisia oireita oli munkin isällä, jatkuvaa väsymystä, ruokahalu oli täysin kateissa ja liikuntakyky meni kokonaan kun lihakset alkoi surkastua.
Terveisin aloittajaTäytyy vielä lisätä tähän että mekin luultiin äidin kanssa että isän väsymys ja huono vointi johtui huonossa hoitotasapainossa olevasta kakkostyypin diabeteksestä kun isällä oli diagnosoitu se muutamaa vuotta aikaisemmin. Luultiin myöskin että kovat helteet teki isän olon entistä heikommaksi mutta olikin jotain paljon vakavampaa. Tuollaiset sairaudet on tosi salakavalia kun ei ne juurikaan ilmoittele itsestään etukäteen ennenkuin on liian myöhäistä.
T: Aloittaja - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täytyy vielä lisätä tähän että mekin luultiin äidin kanssa että isän väsymys ja huono vointi johtui huonossa hoitotasapainossa olevasta kakkostyypin diabeteksestä kun isällä oli diagnosoitu se muutamaa vuotta aikaisemmin. Luultiin myöskin että kovat helteet teki isän olon entistä heikommaksi mutta olikin jotain paljon vakavampaa. Tuollaiset sairaudet on tosi salakavalia kun ei ne juurikaan ilmoittele itsestään etukäteen ennenkuin on liian myöhäistä.
T: AloittajaHurjalta tuntuu lukea myös näitä vastauksiasi, koska nähtävästi ollaan koettu samantyylinen vanhemman poismeno.
Eikä maksakirroosi aina ole vain alkoholista nimim.olen itse sairastanut kaksi vuotta sitten haimatulehduksen johtui lääkkeiden epäsopivuudesta. :)
Suosittelen juttelemaan asioista se helpottaa.
- Anonyymi
Normaalissa surutyössä kai katsotaan vuosi sellaiseksi ajaksi, että pitäisi alkaa toipumaan. Toki kipeää tekee vielä myöhemminkin. Jos suru on yhä vain koko ajan musertavaa, pitäisi hakea ammattiapua.
Itse menetin viimeisen isovanhempani keski-ikäisenä toista vuotta sitten. Jostain syytä hän oli tähän astisista kuolemantapauksista eniten kipua aiheuttanut. Siihen liittyi syyllisyyttä, etten tavannut viime aikoina. Ja kuoleman jälkeisten asioiden hoidosta johtuva voimattomuus. Vanhempani ovat siis elossa, mutta heihin välit ovat etäiset.
Sinun kannattaisi käydä jonkun ammattilaisen juttusilla, jos suru ei ala helpottaa. Tähän vuoteenhan liittyy muutakin ahdistusta aiheuttavaa, kuten koronan aiheuttamat rajoitukset. Eli voi olla haastavaa löytää tukea antavia ihmissuhteita. Voit olla yhteydessä myös seurakuntaan. Sieltäkin voisi saada henkistä tai hengellistä tukea.
Sinun pitäisi oikeasti nyt jutella jonkun ihmisen kanssa kunnolla isäsi kuolemaan liittyvistä tunteistasi. Osa asioista voi olla sellaisia, että puhuminen auttaa. Sinua varmasti myös auttaisi, jos saisit nyt henkistä tukea joltain muulta ihmiseltä. Kukaan ei voi korvata isääsi, mutta omaa elämääsi pitäisi kuitenkin rakentaa uudelleen.- Anonyymi
ei kannata olla sellaisten sukulaisten kanssa yhteydessä jotka syyllistää kaikesta, vaikka kuka on syyllinen toisen sairauteen, itse olen kokenut tätä ja en saanut tukea
- Anonyymi
Elämän täytyy jatkua vaikka menettää läheisen. Meistä jokainen kuolee joskus.Eikö kannattais nauttia elämästä kun sitä on vielä jäljellä eikä surra loputtomiin läheisen kuolemaa.vai tahtoiko isäsi että suret häntä loputtomiin.Olen itsekin menettänyt isäni vaikean sairauden jälkeen ,mutta elämä jatkuu.
- Anonyymi
Kävisit vaikka meediolla niin saisit kontaktin isääsi. He kertovat myös usein kuinka isät pysyttelevät lähellä omaisiaan, ja auttavat minkä voivat toiselta puolen. Eli elämä todella jatkuu kuolemankin jälkeen, henkeä kun ei saa millään hengiltä vaikka ruumis mätänesikin. Henkisyyteen kannattaa muutenkin tutustua, kun sieltä löytyy ratkaisuja ongelmiin. Jooga ja meditaatio auttaa ymmärtämään henkisiä asioita ja pääsemään yhteyteen omankin henkensä kanssa.
Keskity auttamaan muita jotka ovat menettäneet läheisen omaisensa ja huomaat että se auttaa käymään läpi oman menetyksesi ja voittamaan yksinäisyyteesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102910- 1152155
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431574- 2601398
- 711033
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47911Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77890- 55884
- 44795
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93736