Mozart, Beethoven, Haydn

Anonyymi

Rolling Stones, Beatles ja Dylan eivät ole musiikin ydin.

Musiikin ydin ovat wieniläisklassikot Haydn, Mozart ja Beethoven. Heidän konserttonsa, sinfoniansa, kvartettonsa ja vokaalitaiteensa ovat parempaa kuin populaarimusiikki.

Myös barokki ja täysromantiikka tai varhaisromantiikka ovat arvokkaita aikakausia, ja sisältävät yhtä erityisiä mestareita.

31

112

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Klassisen musiikin ydin ovat esim. Mozart, Bach, Beethoven, Haydn. He eivät ole koko musiikin ydin. Eihän klassiset säveltäjät voi ollakaan esim. vaikka bluesin tai rockin tai heavyn ydin. Rockin ydin ovat sitten vaikka esim. Chuck Perry, Jerry Lee Lewis, Elvis, Paul Rodgers, Beatles, The Kinks, Rollarit, Led Zeppelin. Ja heavyssa esim. Black Sabbath, Judas Priest ja Iron Maiden.

      Bob Dylan on folkmusiikin ydin tai yksi heistä.

    • Joka musiikkityylissä on ne omat ydinmuusikot, laulajat ja säveltäjät.

      • Anonyymi

        Klassiset säveltäjät ovat kuitenkin päässeet niille korkeimmille inhimillisen hengen huipuille kuin vain ihminen suurimmillaan siihen pyhityksen tuokioksi ja hengen heräämiseksi kutsutussa neron älyn vapautumisen hetkessä luomisaktissa ovat kyenneet ja siksi sitä kutsutaan korkeataiteeksi erotuksena viihde-ja populaarimusiikista joka ei yllä samoihin metafyysisiin ja emotionaalisin syvyyksiin viihdyttävästä funktiostaan huolimatta.


    • Anonyymi

      Kuka enää nykyään kuuntelee Juuso Haydniä? Ei kukaan.

      Ja jos joku muka kuuntelee J.Haydniä niin miksi hän ei kuuntele myös vaikkapa Franz Krommeria, joka oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin J.Haydn ja melkein yhtä hyvä kuin W.A.Mozart, ja silti on ollut jo pitkään käytännössä lähes täysin unohdettu. Tosin aivan viimeaikoina hänet ollaan oltu löytävinään uudestaan.

      Kuka kuuntelee W.A.Mozartilta muutakin kuin niitä noin 10 tunnetuinta hittikappaletta? Ei kukaan.

      Beethoven säveltäjänä oli tavallaan poikkeus, häneltä ei juurikaan löydy yhdentekevää söpöilyä kuten vaikkapa Mozartilta turhankin paljon löytyy.

      No toisaalta Mozart pyrki pääsemään säveltäjänä Itävallan keisarin hovin leipiin joten hänen piti tai hän yritti säveltää sitä mitä hovi halusi kuulla. Mozart siis ehkä oli tavallaan kautta aikain ensimmäinen purkkapoppari.

      Beethovenin lisäksi muita ei juuri lainkaan höttöä tehneitä ovat olleet Tsaikovski ja Sibelius. Heiltäkään ei löydy täysin yhdentekevää kamaa juuri lainkaan. Vai löytyykö sittenkin, kuka on kuunnellut vaikkapa kaikki Tsaikovskin oopperat, hänhän sävelsi niitä vinon pinon siis ainakin 11? Vastaus tuohon lienee että tuskin kukaan.

      Näinpä jäljellä on enää Beethoven ja Sibelius, joten alkakaamme tutkia Beethovenin kamarimusiikkia, sieltäkö ei muka löydy yhdentekevää höttöä? Prkle kyllä löytyy, siis ainoa söpöilemätön tai peräti että virheetön siis aina kunneltavaa musiikkia säveltänyt säveltäjä on ollut Sibelius, ja toisaalla ja toisessa ajassa ja mailmassa ehkä myös The Beatles, heiltäkään kun ei löydy huonoja sävellyksiä kuten lauluja ensimmäistäkään, no ehkä Revolution no9. voisi olla sellainen mutta toisaalta se ei ole laulu vaan äänikollaasi.Ja äänikollaasiksi se on juuri yhtä kurja kuin kaikki muutkin äänikollaasit ovat, joten sen huonous siis voi johtua pelkästään genrestään eikä niinkään siitä itsestään.

      • Anonyymi

        Valitettavasti jo kaikki Sibeliuksen sinfoniat ovat täysin yhdentekevää höttöä askeettisuudessaan, staattisuudessaan ja frigidiydessään. Niistä ei puhu mitkään suuret intohimot eikä niistä löydy metafyysisistä ja emotionaalista syvyyttä tai orkestraalista voimaa. Diktonius oli aivan oikeasa nimittäessään Sibeliuksen 4. sinfoniaa pettuleipä sinfoniaksi. Sibeliuksen sinfoniat eivät sisällä romanttista hehkua kuten vaikka Melartin joka Tuukkasen, Fougstedtin, Saikkolan, Karjalaisen, Madetojan, Leiviskän, Pesosen , Aaltosen ym. ohella oli Sibeliusta ilmaisuvoimaisempi sinfonikko ja heti keralla kompleksisten romanttisen lauluteemojen mestari kun köyhän miehen sinfonikkona tunnettu Sibelius tyytyi amatöörimäisen banaaleihin ja triviaaleihin kolmisävelaiheiseen ja 5. sinfoniassaan tremoloon.


      • Anonyymi

        On Mozartilla sentään enemmän vaikuttavia ja korkealuokkaisia mestariteoksia kuin 10 ja Franz Krommer ei millään muotoa ollut edes Haydnin tasoinen säveltäjä ellei nyt tarkoiteta aivan haydnin varhaistuotantoa. Krommer on ansainnut unohduksensa. Melartin, Tuukkanen ja Saikkola ja Aaltonen sen sijaan ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On Mozartilla sentään enemmän vaikuttavia ja korkealuokkaisia mestariteoksia kuin 10 ja Franz Krommer ei millään muotoa ollut edes Haydnin tasoinen säveltäjä ellei nyt tarkoiteta aivan haydnin varhaistuotantoa. Krommer on ansainnut unohduksensa. Melartin, Tuukkanen ja Saikkola ja Aaltonen sen sijaan ei.

        Vaikka Krommer tulee tyylillisesti lähelle Haydnia ja Mozartia Beethovenin aikakauden edustajana hänen anakronistinen klassisminsa on epigoniaa eikä hän säveltäjänä yllä lähellekään Mozartin neroutta ja vaan jää taiteeltaan hyvin pinnalliseksi säveltäjälahjakkuudeksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti jo kaikki Sibeliuksen sinfoniat ovat täysin yhdentekevää höttöä askeettisuudessaan, staattisuudessaan ja frigidiydessään. Niistä ei puhu mitkään suuret intohimot eikä niistä löydy metafyysisistä ja emotionaalista syvyyttä tai orkestraalista voimaa. Diktonius oli aivan oikeasa nimittäessään Sibeliuksen 4. sinfoniaa pettuleipä sinfoniaksi. Sibeliuksen sinfoniat eivät sisällä romanttista hehkua kuten vaikka Melartin joka Tuukkasen, Fougstedtin, Saikkolan, Karjalaisen, Madetojan, Leiviskän, Pesosen , Aaltosen ym. ohella oli Sibeliusta ilmaisuvoimaisempi sinfonikko ja heti keralla kompleksisten romanttisen lauluteemojen mestari kun köyhän miehen sinfonikkona tunnettu Sibelius tyytyi amatöörimäisen banaaleihin ja triviaaleihin kolmisävelaiheiseen ja 5. sinfoniassaan tremoloon.

        "Diktonius oli aivan oikeasa nimittäessään Sibeliuksen 4. sinfoniaa pettuleipä sinfoniaksi. "
        Jaa että oli? Kuka vidu oli Diktonius? Se runoileva Elmerkö? Nimittäin jos se niin eipä hänen säveltäjän taidoista juuri näyttöä ole.

        Esitän ihan hihasta ravistetun teorian: Diktonius oli Wikipedian mukaan modernisti, ja Sibelius 4.sinfoniallaan käytännössä tavallaan teki kaikki 12-säveljärjestelmän kanssa höpöstelleet modernisti aikalaissäveltäjät naurunalaisiksi. Ja ettei tuossa Sibeliuksen 4. sinfoniallaan tyrmäämien niin sanottujen modernistien joukossa ollut mukana myös Diktonius?

        Näytöt Diktoniuksen musikaalisuudesta ovat hauraat, mutta sensijaan tunnemme säveltäjä Aulis Sallisen, hänhän taiteilijanimellä Aulis Sällinen sävelsi aikoinaan varsinaisen suurhitin nimeltään Katupoikien laulu. Ja omalla nimellään Aulis Sallinen sävelsi paljon vaikka mitä arvokasta ja siksi vähän rahvaan parissa kuunneltua kuten sinfuunioita ja konserttoja ja uupperoita.

        Kyseinen sinfonikko Aulis Sallinen on Sibeliuksen 4:stä sinfoniasta sanonut että se on suomalaisten sinfonioitten graalin malja. ja minä ainakin pitäisin säveltäjänä ihka aidosti monella tapaa onnistuneen Aulis Sallisen mielipidettä paljon laatuisampana kuin jonkun jo ammoin unohdetun modernistin höpinät.

        Ai niin Diktonius oli siis jokseenkin huono säveltäjä, ja on olemassa sanonta että ei oppilasta voida oikeastaan huonoudestaan syyttää koska oppilas ei voi olla yhtään parempi kuin saamansa opetus. Mutta kukas se olikaan Diktoniuksen opettaja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Diktonius oli aivan oikeasa nimittäessään Sibeliuksen 4. sinfoniaa pettuleipä sinfoniaksi. "
        Jaa että oli? Kuka vidu oli Diktonius? Se runoileva Elmerkö? Nimittäin jos se niin eipä hänen säveltäjän taidoista juuri näyttöä ole.

        Esitän ihan hihasta ravistetun teorian: Diktonius oli Wikipedian mukaan modernisti, ja Sibelius 4.sinfoniallaan käytännössä tavallaan teki kaikki 12-säveljärjestelmän kanssa höpöstelleet modernisti aikalaissäveltäjät naurunalaisiksi. Ja ettei tuossa Sibeliuksen 4. sinfoniallaan tyrmäämien niin sanottujen modernistien joukossa ollut mukana myös Diktonius?

        Näytöt Diktoniuksen musikaalisuudesta ovat hauraat, mutta sensijaan tunnemme säveltäjä Aulis Sallisen, hänhän taiteilijanimellä Aulis Sällinen sävelsi aikoinaan varsinaisen suurhitin nimeltään Katupoikien laulu. Ja omalla nimellään Aulis Sallinen sävelsi paljon vaikka mitä arvokasta ja siksi vähän rahvaan parissa kuunneltua kuten sinfuunioita ja konserttoja ja uupperoita.

        Kyseinen sinfonikko Aulis Sallinen on Sibeliuksen 4:stä sinfoniasta sanonut että se on suomalaisten sinfonioitten graalin malja. ja minä ainakin pitäisin säveltäjänä ihka aidosti monella tapaa onnistuneen Aulis Sallisen mielipidettä paljon laatuisampana kuin jonkun jo ammoin unohdetun modernistin höpinät.

        Ai niin Diktonius oli siis jokseenkin huono säveltäjä, ja on olemassa sanonta että ei oppilasta voida oikeastaan huonoudestaan syyttää koska oppilas ei voi olla yhtään parempi kuin saamansa opetus. Mutta kukas se olikaan Diktoniuksen opettaja?

        En nyt sanoisi häntä huonoksi sillä Diktonius sävelsi suomessa ensimmäisenä schönbergiläisiä lauluja jotka todellakin ylittävät innovatiivisudessaan ja tuoreudesaan Sibeliuksen tunkkaisen kansallisromanttisen sävelkielen. Sibeliuksen 4. sinfonia se vasta naurettava teos onkin ontuvassa ekspressionismissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En nyt sanoisi häntä huonoksi sillä Diktonius sävelsi suomessa ensimmäisenä schönbergiläisiä lauluja jotka todellakin ylittävät innovatiivisudessaan ja tuoreudesaan Sibeliuksen tunkkaisen kansallisromanttisen sävelkielen. Sibeliuksen 4. sinfonia se vasta naurettava teos onkin ontuvassa ekspressionismissaan.

        "Diktonius sävelsi suomessa ensimmäisenä schönbergiläisiä lauluja"

        Toivottavasti Schönberg ei suuttunut moisesta, sillä monet niin säveltäjistä kuin varsinkin musiikin kuuntelijoista tapaavat olla sitä mieltä että jo sävellettyä ei pitäisi säveltää uudestaan eli taas.

        Mutta, nyt käsi ylös kuka tuntee yhdenkin Diktoniuksen joko ihan tavallisen laulun tai sitten peräti schönbergiläisen laulun? Voi, kävikö että yksikään käsi ei noussut?

        Mutta kuka tuntee yhden tai useamman Sibeliuksen säveltämän laulun? Oho! kokonainen käsien metsä ilmentyi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Diktonius sävelsi suomessa ensimmäisenä schönbergiläisiä lauluja"

        Toivottavasti Schönberg ei suuttunut moisesta, sillä monet niin säveltäjistä kuin varsinkin musiikin kuuntelijoista tapaavat olla sitä mieltä että jo sävellettyä ei pitäisi säveltää uudestaan eli taas.

        Mutta, nyt käsi ylös kuka tuntee yhdenkin Diktoniuksen joko ihan tavallisen laulun tai sitten peräti schönbergiläisen laulun? Voi, kävikö että yksikään käsi ei noussut?

        Mutta kuka tuntee yhden tai useamman Sibeliuksen säveltämän laulun? Oho! kokonainen käsien metsä ilmentyi!

        Olen kuullut Lähiradion klassisessa illassa Diktoniuksen schönbergiläisiä lauluja. Diktoniushan halusi päästä itsensä Schönbergin oppiin mutta tämä epäili ettei ehtisi opettaa Diktoniusta mutta kehotti häntä tulemaan Wieniin kuuntelemaan hyvää musiikkia. Schönberg sanoi olevansa konservatiivi niin taiteessaan kuin ihmisenäkin josta Diktonius pillastui.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Diktonius sävelsi suomessa ensimmäisenä schönbergiläisiä lauluja"

        Toivottavasti Schönberg ei suuttunut moisesta, sillä monet niin säveltäjistä kuin varsinkin musiikin kuuntelijoista tapaavat olla sitä mieltä että jo sävellettyä ei pitäisi säveltää uudestaan eli taas.

        Mutta, nyt käsi ylös kuka tuntee yhdenkin Diktoniuksen joko ihan tavallisen laulun tai sitten peräti schönbergiläisen laulun? Voi, kävikö että yksikään käsi ei noussut?

        Mutta kuka tuntee yhden tai useamman Sibeliuksen säveltämän laulun? Oho! kokonainen käsien metsä ilmentyi!

        Diktoniuksen laulut muistuttivat atonaalisuudessaan tyylillisesti Schönbergin musiikkia mutta ei hän tietoisesti plagioinut esikuvansa aikaansaannoksia.


    • Anonyymi

      Eikö tulisi vain hyväksyä se tosiasia, että klassinen musiikki on taiteena antikvaarista ja sen fanitus eräänlaista retrohaikailua?

      Ei kai "musiikin ydin" voi olla pari taakse jäänyttä vuosisataa historiassa? Todella surullista meidän ajallemme, jos näin olisi. Miten musiikin ydintä ei toisaalta ollut ennen wieniläishoveja, mutta siellä sitten jostain peruukista löytyi, ja kohta sen jälkeen ei taas enää ollut olemassakaan?

      Todella omituista.

      • Anonyymi

        Antikvaaristako? pötyä. Klassisen musiikin suurimmat saavutukset ovat ajattomia yli-inhimillisen syvässä vakavuudessaan joka on ihmisluonnolle jotakin vierasta ja oikeastaan yliluonnollista edustaessaan inhimillisen hengen korkeimpia huippuja. Musiikissa kaiken kruunaavana huipentumana pidetään Beethovenia ja Mozartia joiden jälkeen alkoi yhä tänäkin päivänä monien mielestä jatkuva alamäki spatiaalisella spektraalimusiikilla jota osa nykypäivän säveltäjistä tyylillisesti edustaa. Klassinen musiikki on parhaimmillaan korkeinta ja jalointa olemassaolevaa taidetta. Suhde poppiin on sama kuin kirjallisuuden puolella Aku Ankalla ja Shakespearella. On kyllä totta että musiikin tornirakennelma on hieman keinotekoinen hierarkinen yritys asettaa säveltäjät paremmuusjärjestykseen ikään kuin Bach olisi voinut korvata Palestrinan ja Mozart Bachin sillä säveltäjät ovat luoneet omassa genreessään ja kontekstisaan aivan yhtä täysipainoista taidetta vaikka onkin totta että muutamalla heistä oli suotu säveltää korkeimmalle laatutasolle yltävää säveltaidetta transkendentaalisine ja transsinomaisine korkeimmanasteisine psykofyysisine tiloineen jollaisia mikään muu musiikki ei tavoita..


      • Anonyymi

        "Eikö tulisi vain hyväksyä se tosiasia, että klassinen musiikki on taiteena antikvaarista ja sen fanitus eräänlaista retrohaikailua?"

        Kyllä, ja mitä antikvariseen retrohaikailuun tulee niin mikä oisi mukavapaa kuin olla päivät pitkät töissä pukeutuneena polvihousuihin ja pitää päässä hevosen häntäjouhista tehtyä perukkia myös heidän joilla olisi omaa kuontaloa vaikka muille jakaa, ja mikä parasta palkka maksettaisiin kultaisin tai hopeisin nuskarasioin jotka olisivat duploneita täynänsä.

        "Krommer on ansainnut unohduksensa."

        Mutta onko Krommer on ansainnut unohduksensa täysin samoin perustein kuten ovat unohduksensa ansainneet Melartin, Tuukkanen ja Saikkola ja Aaltonen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eikö tulisi vain hyväksyä se tosiasia, että klassinen musiikki on taiteena antikvaarista ja sen fanitus eräänlaista retrohaikailua?"

        Kyllä, ja mitä antikvariseen retrohaikailuun tulee niin mikä oisi mukavapaa kuin olla päivät pitkät töissä pukeutuneena polvihousuihin ja pitää päässä hevosen häntäjouhista tehtyä perukkia myös heidän joilla olisi omaa kuontaloa vaikka muille jakaa, ja mikä parasta palkka maksettaisiin kultaisin tai hopeisin nuskarasioin jotka olisivat duploneita täynänsä.

        "Krommer on ansainnut unohduksensa."

        Mutta onko Krommer on ansainnut unohduksensa täysin samoin perustein kuten ovat unohduksensa ansainneet Melartin, Tuukkanen ja Saikkola ja Aaltonen?

        Ei sillä melartinin sinfoniat ovat ajattomia sinfoniakirjallisuuden postromanttisia klassikoita joissa on sitä suurelle taidemusiikille ominaista emotionaalista voimaa ja syvyyttä joka synnyttää kuulijassaan ekstaattisen kiihkoon yltäviä tunteita toisin kuin lerpahtaneet Sibeliuksen mitäänsanomattoman vaisut sinfoniat joista eivät puhu suuret intohimot vaan väsynyt rutiini.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sillä melartinin sinfoniat ovat ajattomia sinfoniakirjallisuuden postromanttisia klassikoita joissa on sitä suurelle taidemusiikille ominaista emotionaalista voimaa ja syvyyttä joka synnyttää kuulijassaan ekstaattisen kiihkoon yltäviä tunteita toisin kuin lerpahtaneet Sibeliuksen mitäänsanomattoman vaisut sinfoniat joista eivät puhu suuret intohimot vaan väsynyt rutiini.

        "...sillä melartinin sinfoniat ovat ajattomia sinfoniakirjallisuuden postromanttisia klassikoita joissa on sitä suurelle taidemusiikille ominaista emotionaalista voimaa ja syvyyttä joka synnyttää kuulijassaan ekstaattisen kiihkoon yltäviä tunteita toisin kuin lerpahtaneet Sibeliuksen mitäänsanomattoman vaisut sinfoniat joista eivät puhu suuret intohimot vaan väsynyt rutiini."

        Juu, paras keino tsekata onko yllä olevassa väitteessä jotain perää on mennä kirjastoon, ja huomata että koronan takia sieltä heitetään mäelle, joten on tiedon valtatietä pitkin mentävä youtubeen ja panna sieltä soimaan peräjälkeen Melartinin 2.sinfonia ja sitten Sibeliuksen 2. Sinfonia, ja mitä ilmeneekään?

        Ilmenee että Melartinin 2.sinfonia on ihan kiva, ei siinä oikeastaan mitään vikaa ole, mutta Sibeliuksen 2. sinfonia on noin ensimmäisestä sekunnista alkaen "Voi saattana tämmöistä musiikkia kirjoittelee vain nerot."

        Aivan, soita Sibeliuksen 2. sinfoniasta alusta noin 2 minuuttia ja jo huomaat että tämä sinfonia ei ole mitään aika kivaa vaan tämä sinfonia on silkkaa neroutta, ja siksi tämä Sibeliuksen sinfonia kuuluu sinfonia kirjallisuuden suuriin klassikoihin, mutta Melartinin aika kiva 2.sinfonia sen sijaan tuskinpa.

        Että tolleen, ja nyt kun tuo on selvinnyt eikun mailmaa kiertämään ja etsimään löytyykö jostain joku toinenkin joka sanoo Sibeliuksen 4. sinfoniasta että se on lerpahtanut ja väsynyttä rutiinia. Mutta varaa lujasti evästä mukaan ja samoin vaihtokamppeet, sillä tuo etsintä voi viedä aikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "...sillä melartinin sinfoniat ovat ajattomia sinfoniakirjallisuuden postromanttisia klassikoita joissa on sitä suurelle taidemusiikille ominaista emotionaalista voimaa ja syvyyttä joka synnyttää kuulijassaan ekstaattisen kiihkoon yltäviä tunteita toisin kuin lerpahtaneet Sibeliuksen mitäänsanomattoman vaisut sinfoniat joista eivät puhu suuret intohimot vaan väsynyt rutiini."

        Juu, paras keino tsekata onko yllä olevassa väitteessä jotain perää on mennä kirjastoon, ja huomata että koronan takia sieltä heitetään mäelle, joten on tiedon valtatietä pitkin mentävä youtubeen ja panna sieltä soimaan peräjälkeen Melartinin 2.sinfonia ja sitten Sibeliuksen 2. Sinfonia, ja mitä ilmeneekään?

        Ilmenee että Melartinin 2.sinfonia on ihan kiva, ei siinä oikeastaan mitään vikaa ole, mutta Sibeliuksen 2. sinfonia on noin ensimmäisestä sekunnista alkaen "Voi saattana tämmöistä musiikkia kirjoittelee vain nerot."

        Aivan, soita Sibeliuksen 2. sinfoniasta alusta noin 2 minuuttia ja jo huomaat että tämä sinfonia ei ole mitään aika kivaa vaan tämä sinfonia on silkkaa neroutta, ja siksi tämä Sibeliuksen sinfonia kuuluu sinfonia kirjallisuuden suuriin klassikoihin, mutta Melartinin aika kiva 2.sinfonia sen sijaan tuskinpa.

        Että tolleen, ja nyt kun tuo on selvinnyt eikun mailmaa kiertämään ja etsimään löytyykö jostain joku toinenkin joka sanoo Sibeliuksen 4. sinfoniasta että se on lerpahtanut ja väsynyttä rutiinia. Mutta varaa lujasti evästä mukaan ja samoin vaihtokamppeet, sillä tuo etsintä voi viedä aikaa.

        Olen asiasta täysin eri mieltä sillä Sibeliuksen sinfonian kansallisromanttinen hilipati on kevyttä tavaraa ja ihan kivaa viihdettä naiiveine kolmisävelaiheineen mutta ei yllä sielun syvimpiin sopukoihin saakka kuten Melartin jonka kyseisen sinfonian uuden edition sijasta on tuubissa vain sen levytetty lyhennetty versio. Melartin oli nero kun sen sijaan Sibelius pelkkä lahjakkuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "...sillä melartinin sinfoniat ovat ajattomia sinfoniakirjallisuuden postromanttisia klassikoita joissa on sitä suurelle taidemusiikille ominaista emotionaalista voimaa ja syvyyttä joka synnyttää kuulijassaan ekstaattisen kiihkoon yltäviä tunteita toisin kuin lerpahtaneet Sibeliuksen mitäänsanomattoman vaisut sinfoniat joista eivät puhu suuret intohimot vaan väsynyt rutiini."

        Juu, paras keino tsekata onko yllä olevassa väitteessä jotain perää on mennä kirjastoon, ja huomata että koronan takia sieltä heitetään mäelle, joten on tiedon valtatietä pitkin mentävä youtubeen ja panna sieltä soimaan peräjälkeen Melartinin 2.sinfonia ja sitten Sibeliuksen 2. Sinfonia, ja mitä ilmeneekään?

        Ilmenee että Melartinin 2.sinfonia on ihan kiva, ei siinä oikeastaan mitään vikaa ole, mutta Sibeliuksen 2. sinfonia on noin ensimmäisestä sekunnista alkaen "Voi saattana tämmöistä musiikkia kirjoittelee vain nerot."

        Aivan, soita Sibeliuksen 2. sinfoniasta alusta noin 2 minuuttia ja jo huomaat että tämä sinfonia ei ole mitään aika kivaa vaan tämä sinfonia on silkkaa neroutta, ja siksi tämä Sibeliuksen sinfonia kuuluu sinfonia kirjallisuuden suuriin klassikoihin, mutta Melartinin aika kiva 2.sinfonia sen sijaan tuskinpa.

        Että tolleen, ja nyt kun tuo on selvinnyt eikun mailmaa kiertämään ja etsimään löytyykö jostain joku toinenkin joka sanoo Sibeliuksen 4. sinfoniasta että se on lerpahtanut ja väsynyttä rutiinia. Mutta varaa lujasti evästä mukaan ja samoin vaihtokamppeet, sillä tuo etsintä voi viedä aikaa.

        Sibeliuksen 2. sinfonian alun fragmentaariset aiheet aiheuttavat sen että musiikista puuttuu jatkuvuutta mikä luo siihen katkelmallisuuden vaikutelman eikä musiikista pysty nauttimaan. Heikko sinfonia kaiken kaikkiaan. Eivätkä Sibeliuksen sinfoniat ole myöskään liian raskaita tai pituudella pilattuja vaan hyvinkin kevyitä, askeettisia ja kompakteja joissa jää kaipaamaan puuttuvaa syvyysperspektiiviä. Siksi niiden kuunteleminen ei juuri innostakaan mikäli kuulija kaipaa emotionaalista voimaa ja syvyyttä orkestraalisen voiman ohella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eikö tulisi vain hyväksyä se tosiasia, että klassinen musiikki on taiteena antikvaarista ja sen fanitus eräänlaista retrohaikailua?"

        Kyllä, ja mitä antikvariseen retrohaikailuun tulee niin mikä oisi mukavapaa kuin olla päivät pitkät töissä pukeutuneena polvihousuihin ja pitää päässä hevosen häntäjouhista tehtyä perukkia myös heidän joilla olisi omaa kuontaloa vaikka muille jakaa, ja mikä parasta palkka maksettaisiin kultaisin tai hopeisin nuskarasioin jotka olisivat duploneita täynänsä.

        "Krommer on ansainnut unohduksensa."

        Mutta onko Krommer on ansainnut unohduksensa täysin samoin perustein kuten ovat unohduksensa ansainneet Melartin, Tuukkanen ja Saikkola ja Aaltonen?

        Ei sillä Melartin, Tuukkanen, Aaltonen ja Saikkola olivat kaikesta päätellen visionäärisiä säveltäjiä joiden kohdalle tullut unohdus on huutava vääryys kuten sekin että suomalaisista historiallisista säveltäjistä soitetaan nykyään lähestulkoon yksinomaan vain Sibeliuksen tylsää ja ikävystyttävää musiikkia vaikka hän ei millään muotoa kuulu valovoimaisimpiin säveltäjiimme pötyä puhuvien historiankirjojen vakuutteluista huolimatta. Krommer sen sijaan oli pelkkä plagioija joka on unohduksensa ansainnut.


    • Anonyymi

      Kommentoivatko Mozart, Schubert ym. sanoituksissa paljonkin aikansa epäkohtia ja ajoivat yksilönvapauksien ja maailmanrauhan sanomaa?

      • Anonyymi

        "Kommentoivatko Mozart, Schubert ym. sanoituksissa paljonkin aikansa epäkohtia ja ajoivat yksilönvapauksien ja maailmanrauhan sanomaa?"

        Ainakin Mozart lettuili eräissä oopperoissaan kuten Figaron häät ja Taikahuilu silloiselle feodaalille (=aatelistolle) mikä maksoi hänelle paljon kun soitto-oppilaat (=aatelisten tyttäret) lakkasivat käymästä soittotunneilla ja samalla katosivat tulot Mozartilta.

        Joten lettuileeko nyky klasaristi säveltäjät nykyiselle uus-feodaalille, eli elinkeinoelämän ja politiikan ylimmille ylipalkatuille ja -palkituille pampuille? Vastaus lienee että tuskin.

        Niinpä nykyään ehkä ainoa mahdollisuus kannattaa aikansa epäkohtia esiin tuovia musiikintekijöitä olisi alkaa kuunnella punk-rockia, mutta sielläkin on paljon silmänlumetta, esimerkiksi faneistaan harvat tietävät että jonkin sortin punk-bändi The Apulanta yhtyeen jäsenistä useimmat ovat osakkeilla ja pääomatuloilla keinottelevia lieroja.

        Totuushan on että kaikki mailman ongelmat perimiltään johtuvat yhtäällä uus-feodaalista ja toisaalla osakkeilla ja pääomatuloilla keinottelevista lieroista, joista jälkimmäiseen ryhmään on jollaintapaa mukaan laskettava myös mainitun Punk yhtyeen jäsenetkin, tai osa heistä.

        No mutta, mitä minä tuossa yllä hourin, miksi loukkaan moisesti Sipeä ja Veijoa tai mikä sen kaljupään nimi nyt sitten olikaan?, voisin kysyä itseltäni ja kysyinkin, jolloin ilmeni että tosiasiassa taidan olla huolissani Apulanta yhtyeen basistista, miksi hän ei taaskaan ole mukana The Voice of Finland nimisen TV-ohjelman tuomaristossa?


    • Anonyymi

      Musiikin ydin ovat wieniläisklassikot Haydn, Mozart ja Beethoven ja Joseph Joachim Raff.

      Raffin musikista on sanottu muun muassa (lainaus Wikipediasta): "Much of Raff's music has been said to forecast the early works of Jean Sibelius"

      Niinpä jos tuo pitää paikkaansa niin Raff oli eräänlainen klasarin Johannes Kastaja.

      Raff oli erittäin suosittu 1800-luvun loppupuolella mutta sittemmin jostain syystä lähes unohdettu. Nyt hänet ollaan säveltäjänä löytämässä uudelleen. Mikä saattaa selittyä sillä että kun uutta kuuntelemisen arvoista klasaria ei enää ilmesty saattaa historian tunkioita pöyhimällä vielä löytää jotain ihan kuunneltavaa ja tavallaan uutta musiikkia kuten se musiikki jonka aikoinaan sävelsi Joseph Joachim Raff.

      • Anonyymi

        Itse olen kokenut Melartinin viulukonserttoa kuunnellessa hurmioillisia hetkiä jotka voittavat Raffin viulukonserton pedanttisen sävelkielen jota suuret ajatukset kaihtavat.


      • Anonyymi

        Minusta on käsittämätöntä ja asiaankuulumatonta verrata aivan toisella aikakaudella elänyttä Raffia Sibeliukseen joka on paljon myöhemmin syntynyt ja edusti varhaistuotannossaan suomalaista kansallisromantiikkaa kun Raff saksalaista täysromantiikkaa. Sibelius on katsantokantani mukaan heikko säveltäjä kyllä muutenkin mutta ei se mitenkään nosta Raffin arvoa säveltäjänä vaikka hän varjostaisi Sibeliuksen varhaistuotannon muuten varsin epäkypsillä tekeleillään mikä sen lisäksi tuntuu vertailukohtana varsin kaukaa haetulta. Raff on unohduksensa ansainnut. Korkeintaan häntä voidaan verrata Brahmsiin tai Bruckneriin noin tyylillisesti muttei millään muotoa Sibeliukseen. Kevään ääniä lienee hänen onnistuneimpia sinfonioitaan ideaköyhyydestään huolimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta on käsittämätöntä ja asiaankuulumatonta verrata aivan toisella aikakaudella elänyttä Raffia Sibeliukseen joka on paljon myöhemmin syntynyt ja edusti varhaistuotannossaan suomalaista kansallisromantiikkaa kun Raff saksalaista täysromantiikkaa. Sibelius on katsantokantani mukaan heikko säveltäjä kyllä muutenkin mutta ei se mitenkään nosta Raffin arvoa säveltäjänä vaikka hän varjostaisi Sibeliuksen varhaistuotannon muuten varsin epäkypsillä tekeleillään mikä sen lisäksi tuntuu vertailukohtana varsin kaukaa haetulta. Raff on unohduksensa ansainnut. Korkeintaan häntä voidaan verrata Brahmsiin tai Bruckneriin noin tyylillisesti muttei millään muotoa Sibeliukseen. Kevään ääniä lienee hänen onnistuneimpia sinfonioitaan ideaköyhyydestään huolimatta.

        Korjaan. Wikipediasta lainaamassasi tekstissä puhuttiinkin enteilemisestä eikä varjostamisesta joka on aivan eri sana. Siltikään minusta saksalainen täysromantiikka ei enteile mitenkään suomalaista kansallisromantiikkaa ottaen vielä huomion kuinka heikko säveltäjä Sibelius loppujen lopuksi oli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korjaan. Wikipediasta lainaamassasi tekstissä puhuttiinkin enteilemisestä eikä varjostamisesta joka on aivan eri sana. Siltikään minusta saksalainen täysromantiikka ei enteile mitenkään suomalaista kansallisromantiikkaa ottaen vielä huomion kuinka heikko säveltäjä Sibelius loppujen lopuksi oli.

        Suomestakin löytyy historian tunkioita pöyhimällä jotakin vaikuttavaa ja merkittävää sinfoniamusiikkia joka on suotta joutunut unohduksiin vaikka voittaa kevyesti Sibeliuksen konservatiiviset ja askeettiset sinfoniat joista eivät puhu mitkään suuret intohimot kuten usein Melartinilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomestakin löytyy historian tunkioita pöyhimällä jotakin vaikuttavaa ja merkittävää sinfoniamusiikkia joka on suotta joutunut unohduksiin vaikka voittaa kevyesti Sibeliuksen konservatiiviset ja askeettiset sinfoniat joista eivät puhu mitkään suuret intohimot kuten usein Melartinilla.

        "Suomestakin löytyy historian tunkioita pöyhimällä jotakin vaikuttavaa ja merkittävää sinfoniamusiikkia joka on suotta joutunut unohduksiin vaikka voittaa kevyesti Sibeliuksen konservatiiviset ja askeettiset sinfoniat joista eivät puhu mitkään suuret intohimot kuten usein Melartinilla."

        Aha, no lycka till.

        Mielestäni Melartinin tai kenenkään muun syystä tai syyttä unohdetun maine ja arvo ei nouse siitä tai sillä jos Sibeliuksen arvo laskee tai laskisi. Joten loputon anti-Sibelius jihadisi saattaa tosiasiassa tehdä enempi vahinkoa kuin hyötyä.

        Onhan tässä maassa ollut Sibeliuksen ohella muitakin ihka aitoja lahjakkuuksia säveltäjissä kuten vaikka Klami.

        Klamin suhteen on ilmennyt vaikutelma että ulkomaisilla foorumeilla Klami on jo eräitten toimesta tavallaan löydetty ja useimmilla hänet löytäneillä vaikuttaisi syynä olleen se että ensin on innostuttu Sibeliuksesta ja sitten alettu ottamaan selvää että oliko/onko siellä kaukaisessa maassa muitakin hyviä säveltäjiä. Ja niinpä pantiin merkille Klami ja Sallinen ja E-J.Rautavaara ja Kokkonen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Suomestakin löytyy historian tunkioita pöyhimällä jotakin vaikuttavaa ja merkittävää sinfoniamusiikkia joka on suotta joutunut unohduksiin vaikka voittaa kevyesti Sibeliuksen konservatiiviset ja askeettiset sinfoniat joista eivät puhu mitkään suuret intohimot kuten usein Melartinilla."

        Aha, no lycka till.

        Mielestäni Melartinin tai kenenkään muun syystä tai syyttä unohdetun maine ja arvo ei nouse siitä tai sillä jos Sibeliuksen arvo laskee tai laskisi. Joten loputon anti-Sibelius jihadisi saattaa tosiasiassa tehdä enempi vahinkoa kuin hyötyä.

        Onhan tässä maassa ollut Sibeliuksen ohella muitakin ihka aitoja lahjakkuuksia säveltäjissä kuten vaikka Klami.

        Klamin suhteen on ilmennyt vaikutelma että ulkomaisilla foorumeilla Klami on jo eräitten toimesta tavallaan löydetty ja useimmilla hänet löytäneillä vaikuttaisi syynä olleen se että ensin on innostuttu Sibeliuksesta ja sitten alettu ottamaan selvää että oliko/onko siellä kaukaisessa maassa muitakin hyviä säveltäjiä. Ja niinpä pantiin merkille Klami ja Sallinen ja E-J.Rautavaara ja Kokkonen.

        Olen edelleen ehdottomasti sitä mieltä että Melartin, Tuukkanen, Aaltonen, Fougstedt, Ranta, Fordell, Pesonen, Leiviskä ym. olivat Sibeliusta merkittävämpiä säveltäjiä jotka sävelsivät sinfonioissaan painavampaa musiikkia kuin hän ja ovat suotta joutuneet unohduksiin tai heitä ei juuri tunneta maamme rajojen ulkopuolella. Klamikin on erinomainen säveltäjä humoristileimastaan huolimatta. Tuukkasenkin voi katsoa jollakin tavoin edustavan Klamitraditiota Erkki Salmenhaaran mukaan. Sibeliuksen arvon lasku mielestäni johtuu vain siitä ettei hänen musiikistaan ja eritoten askeettisista sinfonioistaan löydy emotionaalista syvyyttä ja voimaa vaan se edustaa anakronistista ja viileää klassismia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen edelleen ehdottomasti sitä mieltä että Melartin, Tuukkanen, Aaltonen, Fougstedt, Ranta, Fordell, Pesonen, Leiviskä ym. olivat Sibeliusta merkittävämpiä säveltäjiä jotka sävelsivät sinfonioissaan painavampaa musiikkia kuin hän ja ovat suotta joutuneet unohduksiin tai heitä ei juuri tunneta maamme rajojen ulkopuolella. Klamikin on erinomainen säveltäjä humoristileimastaan huolimatta. Tuukkasenkin voi katsoa jollakin tavoin edustavan Klamitraditiota Erkki Salmenhaaran mukaan. Sibeliuksen arvon lasku mielestäni johtuu vain siitä ettei hänen musiikistaan ja eritoten askeettisista sinfonioistaan löydy emotionaalista syvyyttä ja voimaa vaan se edustaa anakronistista ja viileää klassismia.

        "Olen edelleen ehdottomasti sitä mieltä että Melartin, Tuukkanen, Aaltonen, Fougstedt, Ranta, Fordell, Pesonen, Leiviskä ym. olivat Sibeliusta merkittävämpiä säveltäjiä"

        Asiaa ehkä hyvinkin etäältä sivuten: Tänään viihdeuutimet tiesivät kertoa että radioitten soittotilastoista on selvinnyt että kaikkien aikojen sävellys on Sannin esittämä laulu "2080-luvulla"

        Olisiko meidän Melartin, Tuukkanen, Fougstedtin, Ranta, Saikkola, Karjalainen, Madetoja, Leiviskä, Fordell, Pesonen, ja (Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu on Kalle, mutta ei Remu) Aaltonen ym mailmankaikkeuden parhaiden ei kenenkään tuntemien ja/tai kuuntelemien säveltäjien himofanien aika aloittaa uusi jihad, Nimittäin anti-Sanni-jihad jo pitkään menestyksellä jatkuneen anti-Sibelius-jihadin lisäksi tai tilalle?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Olen edelleen ehdottomasti sitä mieltä että Melartin, Tuukkanen, Aaltonen, Fougstedt, Ranta, Fordell, Pesonen, Leiviskä ym. olivat Sibeliusta merkittävämpiä säveltäjiä"

        Asiaa ehkä hyvinkin etäältä sivuten: Tänään viihdeuutimet tiesivät kertoa että radioitten soittotilastoista on selvinnyt että kaikkien aikojen sävellys on Sannin esittämä laulu "2080-luvulla"

        Olisiko meidän Melartin, Tuukkanen, Fougstedtin, Ranta, Saikkola, Karjalainen, Madetoja, Leiviskä, Fordell, Pesonen, ja (Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu on Kalle, mutta ei Remu) Aaltonen ym mailmankaikkeuden parhaiden ei kenenkään tuntemien ja/tai kuuntelemien säveltäjien himofanien aika aloittaa uusi jihad, Nimittäin anti-Sanni-jihad jo pitkään menestyksellä jatkuneen anti-Sibelius-jihadin lisäksi tai tilalle?

        Ei suinkaan sillä eihän sellaiseen ole tarvetta sillä eihän se nyt mitään hienoa taidemusiikkia ole eikä yritäkään olla. Aaltosen etunimi on muuten Erkki.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä kuuluu nyt? Maajussi-Mustafa paljastaa, onko sutinaa vai ei - Yllätys kuvausten jälkeen

      Turkin lahja suomineidoille elikkäs Maajussi-Mustafa on kyllä aikamoinen tapaus! https://www.suomi24.fi/viihde/mita-kuuluu-nyt-maajussi-mustafa-palja
      Viihde ja kulttuuri
      34
      3277
    Aihe