Kohdusta hautaan

Minun rakkauteni dekkareihin juontuu ihan varhaisista lastenkirjoista ja sarjakuvista. Rakastin Aku Ankkojen Mikki Hiiri-salapoliisitarinoita, ahmin Enid Blytonin "lastendekkareita", Kolmea etsivää, Ken Holteja, Hardy-poikia... luin jopa Neiti etsiviä ja Dana-tyttöjä vaikka olenkin miespuolinen. 12-vuotiaana löysin Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin ja innostuin Jerry Cottoneista.

Seuraavaksi innostuin yläasteikäisenä Alistair MacLeanin thrillereistä. Lueskelin myös Mauri Sariolan Susikoski-romaaneja ja Flemingin James Bondeja. Myöhempään teini-ikään kuului minullakin Joensuun Harjunpäät ja Sjöwahl&Wahlöön Martin Beckit. Samoihin aikoihin kiinnostuin myös amerikkalaisen ex-poliisin Joseph Wambaughin poliisiromaaneista. Bondit vaihtuivat Colin Forbesin hieman realistisempiin MI6-tarinoihin.

Luin myös muutaman Christien. Mutta ne eivät koskaan oikein kolahtaneet minuun. Holmes oli ainoa ns. kultakauden salapoliisi joka minua kiinnosti.

Päälle parikymppisenä löysin Juha Nummisen kirjoittamat dekkarit, Thomas Harrisin, Patricia Cornwellin ja James Pattersonin. Tekno-trillerit löysivät myös tien lukulistalleni. Kiinnostuin myös Ed McBainin Hill street blues-tyylisistä poliisiromaaneista.

Nykyisin luen aika pitkälle saman tyylisiä kirjoja. Kovaksikeitetyt dekkarit kuten Raymond Chandler, Chester Himes, Walter Mosley, Charles Willeford ja James Ellroy ovat viimeisimmät löytöni. Kotimaisista suosikkejani ovat Leena Lehtolainen, Jarmo Sipilä, Harri Nykänen ja Eero Pasanen.

Kiinnostavia kirjailijoita, joiden teoksiin olen ajatellut jossakin vaiheessa tutustua ovat Henning Mankell, Kinky Friedman, Reijo Mäki, Dashiel Hammet. Olen myös ajatellut ottaa uuden kierroksen Sjöwahll & Wahlöön parissa lähinnä telkkarin Martin Beck-sarjan inspiroimana.

Aloitin lukijanurani isäni kirjastosta, joten alussa olivat scifi, Tarzan-krijat ja merikirjat. Ensimmäisiä jännityskirjoja olivat siis Alistair Macleanit. Christien löysin jo omin päin. Niin ikään scifin siivellä aloin lukea englanninkielistä, siinä tarttui Hiaasen matkaan, ja sellaiset kirjailijat kuten Sharyn McCrumb, jotka kirjoittivat myös scifiä. Pidän myös kirjoista, jotka ovat lähellä mainstreamia, ja sellaisia, joissa on naisia, kuten Sue Grafton, Frances Fyfield, Caroline Graham, Alexander McCall Smith. Myös sellainen alalaji kuin historialliset salapoliisiromaanit ovat minun makuuni: Sherlock Holmesit, Ellis Petersit ja sellaiset.

Mieheni lukee myös eikä suostu itse lähtemään kirjastoon. Koska olen kantanut hänelle kaikki kovemmat jännityskirjat, olen myös lukenut ne itse ja huomannut pitäväni niistä. DeMille, Lehane ja vastaavat ovat tulleet luetuiksi, ja pidän edelleen myös scifiin vivahtavista, kuten kaikista hulluista kirjoista, joissa haetaan Hitlerin päätä tai muuta merkillistä. (En pidä Da Vincin koodista; liian kesy.)

Aloitin joskus 12-vuotiaana lukemalla veljeni Jerry Cottoneita ja kirjastosta Baskervillen koiraa ym. Seuraavaksi siirryin Agatha Christien pariin. Häneltä luin kaikki kirjat, jotka kirjastosta sain (eikä se ole vähän). Luin myös Tenhusta, Arhippaa, Sariolaa ja Joensuuta. Tässä vaiheessa oltiin jossain 70-80-luvulla. Siten siirryin Rendelliin, Cornwelliin, Mankelliin, Sjöwall &Wahlöö ja mikä olikaan se kuuluisa britti-tai amer. naiskirjailija, jonka teoksia on paljon nähty myös tv:ssä, ei tule mieleen. Pitkään aikaan en lukenut lainkaan dekkarityylistä kirjallisuutta. Innostuin taas muutama vuosi sitten etenkin pohjoismaisista kirjailijoista. En muista kenestä aloitin, mutta hieman "pitkin hampain" suhtauduin ennakkoon ruotsalaisiin ja norjalaisiin "dekkaristeihin". Olin aivan väärässä!!! Kerrassaan loistavia kirjailijoita! Nyt luen kaiken mitä Karin Fossum, Karin Alvtegen, Jo Nesbo, Dahlit (molemmat), Camilla Läckberg, Johan Theorin ym. kirjoittavat. Paljon on jo luettu, mutta vielä löytyy useimmilta lukemattomiakin.

Näitä Pekka Lipposia ja Kalle Kustaa Korkkeja ahmin, vaikka olin silloin nuori tyttönen, kun lainasin niitä yläkerran pojalta. Viisikot ja neiti etsivät olivat jo tuolloin takana. Ihan ensimmäiset, jos niitä nyt voi dekkareiksi sanoa, paremminkin seikkalukirjoja, oli Robinson Crusoe ja Pertsa ja Kilu. Välillä sitten historialliset romaanit vetivät puoleensa Dostojevskistä Angelikaan. Sitten Utrioita, Pennasia ja Joenpellot.
Maigretit olen lukenut moneen kertaa, Välillä innostuin Agatha Christieen elämänkertoja myöten. Suhteelliseen myöhään löysin vasta Sjöwall & Wahlööt. Olivat jo uusintapainoksia. Suomalaiset uudemmat tietenkin heti ilmestyttyään. Ja Sue Graftonista iloitsin ne löydettyäni. Ruotsalaista aloin olla jo kurkkua myöden ja sitten löysin Vargasin ja Camillerin. P.d. James ja elisabeth George ovat myös Ruth Rendelin ohella mainitsemisen arvoisia. Ym. Ym.