Klassinen musiikki

Onhan hän kirjoittanut laajan suomalaista musiikin historiaa käsittelevän kirjasarjan ja Sibelius biografian jossa kuitenkin hehkutetaan sitä surkeaa Sibeliusta liikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan hän kirjoittanut laajan suomalaista musiikin historiaa käsittelevän kirjasarjan ja Sibelius biografian jossa kuitenkin hehkutetaan sitä surkeaa Sibeliusta liikaa.

"...jossa kuitenkin hehkutetaan sitä surkeaa Sibeliusta liikaa."

Sibeliusko surkea säveltäjänä? Ja on sitä silti vaikka oli monina vuosina juuri ennen 1.mailmansotaa nuotin myynnillä mitaten eniten nuotteja myyneen sävellyksen säveltäjä? Puhumattakaan että levyn myynnillä ja levytysten määrällä mitaten on säveltänyt mailman suosituimman konserton. Ja jonka teoksista monet ovat vakio ohjelmistoa konserttilavoilla ympäri mailmaa.

Niinpä herää kysymys että jos noilla ansioilla on surkea säveltäjä, niin mistä voi tietää että joku säveltäjä ei ole surkea säveltäjä? Olisiko vastaus että näytöt säveltäjänä pitäisivät olla jotain samankaltaista kuin monilla toistuvasti kehumistasi sankarisäveltäjillä on ollut, siis jotain tämän tapaista: Sävelsi silloin ja silloin sen teoksen, jota nyt kun sen säveltämisestä on kulunut jo 60 - 120 vuotta, ei edelleenkään ole julkisesti esitetty kuin kerran eikä sitä teosta ole koskaan levytetty.

Sibeliuksen hehkuttamisesta tuli mieleen että erässä ulkomaisessa arvostelussa luonnehdittiin suurta idoliasi Melartinia erään teoksensa arvostelussa seuraavasti: "Melartin writes in a straightforward late-romantic idiom somewhat influenced by Sibelius."

Mikä saattaisi herättää kysymyksen että miksi siellä ei välttämättä vastaavasti ole jonkun Sibeliuksen teoksen levytyksen arvostelua jossa Sibeliusta luonnehdittaisiin seuraavasti: "Sibelius writes in a straightforward late-romantic idiom somewhat influenced by Melartin."

Anonyymi kirjoitti:

"...jossa kuitenkin hehkutetaan sitä surkeaa Sibeliusta liikaa."

Sibeliusko surkea säveltäjänä? Ja on sitä silti vaikka oli monina vuosina juuri ennen 1.mailmansotaa nuotin myynnillä mitaten eniten nuotteja myyneen sävellyksen säveltäjä? Puhumattakaan että levyn myynnillä ja levytysten määrällä mitaten on säveltänyt mailman suosituimman konserton. Ja jonka teoksista monet ovat vakio ohjelmistoa konserttilavoilla ympäri mailmaa.

Niinpä herää kysymys että jos noilla ansioilla on surkea säveltäjä, niin mistä voi tietää että joku säveltäjä ei ole surkea säveltäjä? Olisiko vastaus että näytöt säveltäjänä pitäisivät olla jotain samankaltaista kuin monilla toistuvasti kehumistasi sankarisäveltäjillä on ollut, siis jotain tämän tapaista: Sävelsi silloin ja silloin sen teoksen, jota nyt kun sen säveltämisestä on kulunut jo 60 - 120 vuotta, ei edelleenkään ole julkisesti esitetty kuin kerran eikä sitä teosta ole koskaan levytetty.

Sibeliuksen hehkuttamisesta tuli mieleen että erässä ulkomaisessa arvostelussa luonnehdittiin suurta idoliasi Melartinia erään teoksensa arvostelussa seuraavasti: "Melartin writes in a straightforward late-romantic idiom somewhat influenced by Sibelius."

Mikä saattaisi herättää kysymyksen että miksi siellä ei välttämättä vastaavasti ole jonkun Sibeliuksen teoksen levytyksen arvostelua jossa Sibeliusta luonnehdittaisiin seuraavasti: "Sibelius writes in a straightforward late-romantic idiom somewhat influenced by Melartin."

Lue lisää

Melartin nimenomaan kykeni pysymään huomattavan vapaana Sibeliuksen vaikutuksesta sinfonioissaan jotka pohjaavat enemmän Mahleriin ja Bruckneriin. Sibeliuken surkeus säveltäjänä perustuu siihen ettei hän kyennyt valamaan juurikaan objektivoitua tunnetta sinfonioihinsa vaan niistä puuttuu tyystin emotionaalinen voima.

Anonyymi kirjoitti:

Melartin nimenomaan kykeni pysymään huomattavan vapaana Sibeliuksen vaikutuksesta sinfonioissaan jotka pohjaavat enemmän Mahleriin ja Bruckneriin. Sibeliuken surkeus säveltäjänä perustuu siihen ettei hän kyennyt valamaan juurikaan objektivoitua tunnetta sinfonioihinsa vaan niistä puuttuu tyystin emotionaalinen voima.

Lue lisää

Tyylillisesti sibeliuksen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kansallisromanttiseen kauteen ja anakronistista klassismia edustavaan toivottoman konservativiseen ja vanhahtavaan kauteen josta aika oli jo ajanut auttamattomasti ohi joistakin yksittäisistä ekspressionismia sivuavista kokeiluista huolimatta kuten 4. sinfonia. Mikään edelläkävijä Sibelius ei siis ollut eikä hän muutenkaan seurannut aikansa musiikillisia virtauksia vaan ammensi menneisydestä kuten 6. sinfoniassa jopa palestrinalta. Melartin oli Sibeliusta enemmän ajan hermolla ja sai vaikutteita tuolloin vielä suomessakin vähän tai ei lainkaan tunnetulta Mahlerilta ja f-duuri sinfoniassaan käyttää jopa schönbergiläistä sävelvärimelodiaa hitaassa osassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tyylillisesti sibeliuksen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kansallisromanttiseen kauteen ja anakronistista klassismia edustavaan toivottoman konservativiseen ja vanhahtavaan kauteen josta aika oli jo ajanut auttamattomasti ohi joistakin yksittäisistä ekspressionismia sivuavista kokeiluista huolimatta kuten 4. sinfonia. Mikään edelläkävijä Sibelius ei siis ollut eikä hän muutenkaan seurannut aikansa musiikillisia virtauksia vaan ammensi menneisydestä kuten 6. sinfoniassa jopa palestrinalta. Melartin oli Sibeliusta enemmän ajan hermolla ja sai vaikutteita tuolloin vielä suomessakin vähän tai ei lainkaan tunnetulta Mahlerilta ja f-duuri sinfoniassaan käyttää jopa schönbergiläistä sävelvärimelodiaa hitaassa osassa.

Lue lisää

Oikeat ja viralliset nimitykset näille Sibeliuksen eri tyylikausille ovat Kalevala-romanttinen ja eurooppalais(-klassinen) kausi.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeat ja viralliset nimitykset näille Sibeliuksen eri tyylikausille ovat Kalevala-romanttinen ja eurooppalais(-klassinen) kausi.

Melartin oli kuudennessa sinfoniansa avausosassa Sibeliusta edistyksellisempi ja visionäärisempi säveltäjä yhdistäessään Mahlerilta saadut vaikutteet kauaskatsoisen moderniin ilmaisuun klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneisiin jaksoihin jne.

Anonyymi kirjoitti:

Tyylillisesti sibeliuksen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kansallisromanttiseen kauteen ja anakronistista klassismia edustavaan toivottoman konservativiseen ja vanhahtavaan kauteen josta aika oli jo ajanut auttamattomasti ohi joistakin yksittäisistä ekspressionismia sivuavista kokeiluista huolimatta kuten 4. sinfonia. Mikään edelläkävijä Sibelius ei siis ollut eikä hän muutenkaan seurannut aikansa musiikillisia virtauksia vaan ammensi menneisydestä kuten 6. sinfoniassa jopa palestrinalta. Melartin oli Sibeliusta enemmän ajan hermolla ja sai vaikutteita tuolloin vielä suomessakin vähän tai ei lainkaan tunnetulta Mahlerilta ja f-duuri sinfoniassaan käyttää jopa schönbergiläistä sävelvärimelodiaa hitaassa osassa.

Lue lisää

"Tyylillisesti sibeliuksen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kansallisromanttiseen kauteen ja anakronistista klassismia edustavaan toivottoman konservativiseen ja vanhahtavaan kauteen josta aika oli jo ajanut auttamattomasti ohi"

Höpsis.
Fysiikassa aika on hämärä käsite, ja taiteessa ehkä myös koska niin fysiikassa kuin taiteessa aika todistettavasti sekä venyy että paukkuu. Niinpä se että Sibeliuksen musiikkia yhä kuunnellaan ja soitetaan niin konserteissa kuin levyille tänäkin päivänä todistaa että se ei ole vanhentunutta muualla kuin sairaassa mielessäsi.

Kansallisromanttisuus? Mutta mitä se ylipäätään on, ja mikä muka on Sibeliuksen musiikissa kansallisromanttista, ja miksi vain Sibeliuksen väitetty kansallisromanttisuus on olevinaan paha asia, mutta miksi esimerkiksi sankarisi Melartinin Kalevala aiheisia teoksia ei täsmälleen samasta synnistä moitita? Eikö säännöt ole samat kaikille?

Sikäli kuin tiedän Sibelius aina kielsi että teoksensa olisivat kansallisromanttisia. Miksi emme uskoisi häntä? Sanotaan että: Kauneus on katsojan silmässä joten ehkä tässä asiassa kansallisromanttisuus on kuulijan korvassa?

Viitekehys. Olisi toki hyödyllistä jos pyrkisi siihen että sijoittaa jotkut teokset ja niiden väitetyt kiistanalaiset ominaisuudet siihen viitekehykseen johon ne joutuivat kun teokset aikoinaan ilmestyivät.

Suomi kansana ja valtiona eli erään ulkomaan kasvavan sorron alla silloin kun Sibelius sävelsi eräitä teoksiaan kuten Karelia-sarja tai Finlandia nimellä tunnettu teos, joten se että niihin teoksiin sitten joittenkin toimesta liiteltiin joitain muka kansallisromanttisia määreitä ei johdu Sibeliuksesta eikä edes noista teoksista, vaan siitä historiallisesta ajasta miltä silloin elettiin. Tosiasiassa niin Karelia sarjassa kuin Finlandia nimisessä teoksessa ei ole mitään kansallisromanttista.

Mitä tulee väitettyyn Sibeliuksen teosten vanhanaikaisuuteen, niin minne me sitten kippaamme Bachin ja Mozartin ja Beethovenin teokset, sillä jos Sibeliuksen musiikki muka on vanhanaikaista niin silloin Bach ja Mozart ja Beethoven musiikkeineen ovat sitä myös, ja ovat sitä jopa enempi kuin mitä Sibeliuksen musiikki mukamas on. Että johdonmukaisuus taas kerran puuttuu kun loputon ja järjetön anti-Sibelius-jihadisi jatkuu.

Jos ja kun jos alamme Sibeliusta syytellä milloin mistäkin, niin silloin meidän tulee syytellä kaikkia muitakin jotka ovat samaan syntiin syyllistyneet. Mutta jatkuvalla syötöllä syytät ja syyllistät Sibeliusta kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä mutta sankariasi Melartinia et mistään vaikka hän säveltäjänä useissa tapauksissa on selkeästi ja korvin kuultavasti ne vastaavat tai jopa samat synnit tehnyt, että miksi noin?

Kun totuus on että jos Sibelius oli kansallisromanttinen säveltäjä niin silloin myös Melartin oli sitä, ja oli sitä jopa enempi kuin Sibelius. Sillä Kalevala aiheinen uuppera täytyy taatusti ja yksiselitteisesti jollaintapaa olla kansallisromanttinen, mutta Kalevala aiheinen orkesteriteos on sitä vain jos niin halutaan kuulla.

Ja jos Sibeliuksen sinfoniat ovat vanhanaikaisia niin Melartinin sinfoniat ovat sitä silloin myös, ja ovat sitä jopa enempi kuin Sibeliuksen sinfoniat sillä Melartinilla ei ole tehtynä yhtä radikaalia sinfoniaa kuin mitä Sibeliuksen varsinkin 4. oli ja yhä on. Ja ei muutkaan Sibeliuksen sinfoniat erityisen vanhanaikaisia ilmaantuessaan olleet. Esim 1. sinfonia, se oli opin näyte joten mitään kovin radikaalia siihen ei voinut sisällyttää, mutta silti siinä oli jotain joka erotti sen aikalais-sinfonioista eli alun pitkä ja kaunis puhallin soolo.

Anonyymi kirjoitti:

"Tyylillisesti sibeliuksen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kansallisromanttiseen kauteen ja anakronistista klassismia edustavaan toivottoman konservativiseen ja vanhahtavaan kauteen josta aika oli jo ajanut auttamattomasti ohi"

Höpsis.
Fysiikassa aika on hämärä käsite, ja taiteessa ehkä myös koska niin fysiikassa kuin taiteessa aika todistettavasti sekä venyy että paukkuu. Niinpä se että Sibeliuksen musiikkia yhä kuunnellaan ja soitetaan niin konserteissa kuin levyille tänäkin päivänä todistaa että se ei ole vanhentunutta muualla kuin sairaassa mielessäsi.

Kansallisromanttisuus? Mutta mitä se ylipäätään on, ja mikä muka on Sibeliuksen musiikissa kansallisromanttista, ja miksi vain Sibeliuksen väitetty kansallisromanttisuus on olevinaan paha asia, mutta miksi esimerkiksi sankarisi Melartinin Kalevala aiheisia teoksia ei täsmälleen samasta synnistä moitita? Eikö säännöt ole samat kaikille?

Sikäli kuin tiedän Sibelius aina kielsi että teoksensa olisivat kansallisromanttisia. Miksi emme uskoisi häntä? Sanotaan että: Kauneus on katsojan silmässä joten ehkä tässä asiassa kansallisromanttisuus on kuulijan korvassa?

Viitekehys. Olisi toki hyödyllistä jos pyrkisi siihen että sijoittaa jotkut teokset ja niiden väitetyt kiistanalaiset ominaisuudet siihen viitekehykseen johon ne joutuivat kun teokset aikoinaan ilmestyivät.

Suomi kansana ja valtiona eli erään ulkomaan kasvavan sorron alla silloin kun Sibelius sävelsi eräitä teoksiaan kuten Karelia-sarja tai Finlandia nimellä tunnettu teos, joten se että niihin teoksiin sitten joittenkin toimesta liiteltiin joitain muka kansallisromanttisia määreitä ei johdu Sibeliuksesta eikä edes noista teoksista, vaan siitä historiallisesta ajasta miltä silloin elettiin. Tosiasiassa niin Karelia sarjassa kuin Finlandia nimisessä teoksessa ei ole mitään kansallisromanttista.

Mitä tulee väitettyyn Sibeliuksen teosten vanhanaikaisuuteen, niin minne me sitten kippaamme Bachin ja Mozartin ja Beethovenin teokset, sillä jos Sibeliuksen musiikki muka on vanhanaikaista niin silloin Bach ja Mozart ja Beethoven musiikkeineen ovat sitä myös, ja ovat sitä jopa enempi kuin mitä Sibeliuksen musiikki mukamas on. Että johdonmukaisuus taas kerran puuttuu kun loputon ja järjetön anti-Sibelius-jihadisi jatkuu.

Jos ja kun jos alamme Sibeliusta syytellä milloin mistäkin, niin silloin meidän tulee syytellä kaikkia muitakin jotka ovat samaan syntiin syyllistyneet. Mutta jatkuvalla syötöllä syytät ja syyllistät Sibeliusta kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä mutta sankariasi Melartinia et mistään vaikka hän säveltäjänä useissa tapauksissa on selkeästi ja korvin kuultavasti ne vastaavat tai jopa samat synnit tehnyt, että miksi noin?

Kun totuus on että jos Sibelius oli kansallisromanttinen säveltäjä niin silloin myös Melartin oli sitä, ja oli sitä jopa enempi kuin Sibelius. Sillä Kalevala aiheinen uuppera täytyy taatusti ja yksiselitteisesti jollaintapaa olla kansallisromanttinen, mutta Kalevala aiheinen orkesteriteos on sitä vain jos niin halutaan kuulla.

Ja jos Sibeliuksen sinfoniat ovat vanhanaikaisia niin Melartinin sinfoniat ovat sitä silloin myös, ja ovat sitä jopa enempi kuin Sibeliuksen sinfoniat sillä Melartinilla ei ole tehtynä yhtä radikaalia sinfoniaa kuin mitä Sibeliuksen varsinkin 4. oli ja yhä on. Ja ei muutkaan Sibeliuksen sinfoniat erityisen vanhanaikaisia ilmaantuessaan olleet. Esim 1. sinfonia, se oli opin näyte joten mitään kovin radikaalia siihen ei voinut sisällyttää, mutta silti siinä oli jotain joka erotti sen aikalais-sinfonioista eli alun pitkä ja kaunis puhallin soolo.

Lue lisää

Juurihan kirjoitin kuinka radikaali Melartinin 6. sinfonian avausosa on klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen ym.

Kovasti mieli tekisi päästä nauttimaan rikkaan kulttuuriperintömme suomista antimista ja kohentaa yleissivistystä kulta-ajan säveltaiteilijoiden paremman tuntemuksen myötä jos konserttiohjelmistot ja levytykset vain sallisivat sen sortumatta kaupallisuuden syntiin, mutta jonkun yhden säveltäjän jatkuva yksipuolinen suosiminen tuntuu lähinnä moraalittomalta puuhalta ja epäoikeudenmukaiselta ajan muita hyviä säveltäjiä ajatellen jonka sitten tällainen musiikinrakastava taiteennautiskelija saa tuntea nahoissaan kun koko suomen musiikkiperintö lojuu jossakin musiikkikirjaston perunakellarissa homehtumassa kun ainoana kriteerinä joka mittaa taiteellista arvoa on sen markkina-arvo. Mieletöntä että nuorukaiset kykenevät vielä kypsymättömillä taidoillakin säveltämään tällaista sibeliuksen kaltaista ikonia suvereenisti lumoavampaa musiikkia joka saa haukkomaan henkeään runollisella kauneudellaan kun esim. ajattelen Felix Krohnin Vuodenajat sinfonian 1. osaa, joka hurmasi minut heti kättelyssä ja nautin siitä joka kuuntelukerralla täysin rinnoin kun Sibeliuksen tunkkainen säveltaide jättää kylmäksi kuin jääpuikon.

Anonyymi kirjoitti:

"Tyylillisesti sibeliuksen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kansallisromanttiseen kauteen ja anakronistista klassismia edustavaan toivottoman konservativiseen ja vanhahtavaan kauteen josta aika oli jo ajanut auttamattomasti ohi"

Höpsis.
Fysiikassa aika on hämärä käsite, ja taiteessa ehkä myös koska niin fysiikassa kuin taiteessa aika todistettavasti sekä venyy että paukkuu. Niinpä se että Sibeliuksen musiikkia yhä kuunnellaan ja soitetaan niin konserteissa kuin levyille tänäkin päivänä todistaa että se ei ole vanhentunutta muualla kuin sairaassa mielessäsi.

Kansallisromanttisuus? Mutta mitä se ylipäätään on, ja mikä muka on Sibeliuksen musiikissa kansallisromanttista, ja miksi vain Sibeliuksen väitetty kansallisromanttisuus on olevinaan paha asia, mutta miksi esimerkiksi sankarisi Melartinin Kalevala aiheisia teoksia ei täsmälleen samasta synnistä moitita? Eikö säännöt ole samat kaikille?

Sikäli kuin tiedän Sibelius aina kielsi että teoksensa olisivat kansallisromanttisia. Miksi emme uskoisi häntä? Sanotaan että: Kauneus on katsojan silmässä joten ehkä tässä asiassa kansallisromanttisuus on kuulijan korvassa?

Viitekehys. Olisi toki hyödyllistä jos pyrkisi siihen että sijoittaa jotkut teokset ja niiden väitetyt kiistanalaiset ominaisuudet siihen viitekehykseen johon ne joutuivat kun teokset aikoinaan ilmestyivät.

Suomi kansana ja valtiona eli erään ulkomaan kasvavan sorron alla silloin kun Sibelius sävelsi eräitä teoksiaan kuten Karelia-sarja tai Finlandia nimellä tunnettu teos, joten se että niihin teoksiin sitten joittenkin toimesta liiteltiin joitain muka kansallisromanttisia määreitä ei johdu Sibeliuksesta eikä edes noista teoksista, vaan siitä historiallisesta ajasta miltä silloin elettiin. Tosiasiassa niin Karelia sarjassa kuin Finlandia nimisessä teoksessa ei ole mitään kansallisromanttista.

Mitä tulee väitettyyn Sibeliuksen teosten vanhanaikaisuuteen, niin minne me sitten kippaamme Bachin ja Mozartin ja Beethovenin teokset, sillä jos Sibeliuksen musiikki muka on vanhanaikaista niin silloin Bach ja Mozart ja Beethoven musiikkeineen ovat sitä myös, ja ovat sitä jopa enempi kuin mitä Sibeliuksen musiikki mukamas on. Että johdonmukaisuus taas kerran puuttuu kun loputon ja järjetön anti-Sibelius-jihadisi jatkuu.

Jos ja kun jos alamme Sibeliusta syytellä milloin mistäkin, niin silloin meidän tulee syytellä kaikkia muitakin jotka ovat samaan syntiin syyllistyneet. Mutta jatkuvalla syötöllä syytät ja syyllistät Sibeliusta kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä mutta sankariasi Melartinia et mistään vaikka hän säveltäjänä useissa tapauksissa on selkeästi ja korvin kuultavasti ne vastaavat tai jopa samat synnit tehnyt, että miksi noin?

Kun totuus on että jos Sibelius oli kansallisromanttinen säveltäjä niin silloin myös Melartin oli sitä, ja oli sitä jopa enempi kuin Sibelius. Sillä Kalevala aiheinen uuppera täytyy taatusti ja yksiselitteisesti jollaintapaa olla kansallisromanttinen, mutta Kalevala aiheinen orkesteriteos on sitä vain jos niin halutaan kuulla.

Ja jos Sibeliuksen sinfoniat ovat vanhanaikaisia niin Melartinin sinfoniat ovat sitä silloin myös, ja ovat sitä jopa enempi kuin Sibeliuksen sinfoniat sillä Melartinilla ei ole tehtynä yhtä radikaalia sinfoniaa kuin mitä Sibeliuksen varsinkin 4. oli ja yhä on. Ja ei muutkaan Sibeliuksen sinfoniat erityisen vanhanaikaisia ilmaantuessaan olleet. Esim 1. sinfonia, se oli opin näyte joten mitään kovin radikaalia siihen ei voinut sisällyttää, mutta silti siinä oli jotain joka erotti sen aikalais-sinfonioista eli alun pitkä ja kaunis puhallin soolo.

Lue lisää

Minusta oma mielesi on sairas mikäli et huomaa kuinka toivottoman vanhanaikainen ja konservatiivinen säveltäjä Sibelius oli viljellessään klassis-eurooppalaisella kaudellaan frigidiä klassismia edustavia staattisia sinfonioita kuten 5. 7. ja 6. sinfonia jonka sävelkieli on saanut innoituksensa klassisilta mestareilta kuten Palestrinalta sen lisäksi että Sibelius omahyväisyydessään kuviteli sinfoniansa olevan pikkuisen kuin Mozartia. Sibeliuksen 3. sinfonia edustaa tyyliltään busonin nuorklassismia joten kovin edistyksellisestä ja omaperäisestä säveltäjästä ei sibeliuksen kohdalla voi puhua.

Anonyymi kirjoitti:

Tyylillisesti sibeliuksen tuotanto voidaan jakaa karkeasti kansallisromanttiseen kauteen ja anakronistista klassismia edustavaan toivottoman konservativiseen ja vanhahtavaan kauteen josta aika oli jo ajanut auttamattomasti ohi joistakin yksittäisistä ekspressionismia sivuavista kokeiluista huolimatta kuten 4. sinfonia. Mikään edelläkävijä Sibelius ei siis ollut eikä hän muutenkaan seurannut aikansa musiikillisia virtauksia vaan ammensi menneisydestä kuten 6. sinfoniassa jopa palestrinalta. Melartin oli Sibeliusta enemmän ajan hermolla ja sai vaikutteita tuolloin vielä suomessakin vähän tai ei lainkaan tunnetulta Mahlerilta ja f-duuri sinfoniassaan käyttää jopa schönbergiläistä sävelvärimelodiaa hitaassa osassa.

Lue lisää

Melartin oli Sibeliusta enemmän ajan hermolla...

JOS Sibelius monen hitin nerona oli muka kansallisromanttinen, niin Melartin yhden hitin ihmeenä oli kansallisromunttinen

Anonyymi kirjoitti:

Melartin oli kuudennessa sinfoniansa avausosassa Sibeliusta edistyksellisempi ja visionäärisempi säveltäjä yhdistäessään Mahlerilta saadut vaikutteet kauaskatsoisen moderniin ilmaisuun klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneisiin jaksoihin jne.

Lue lisää

"Melartin oli ... Sibeliusta edistyksellisempi ja visionäärisempi moderniin ilmaisuun klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneisiin jaksoihin ...."

Lukiessa noita yleensä "keisarin uudet vaatteet musiikin" naamioimiseksi joksikin muuksi käytettyjä termejä kuten "moderniin ilmaisuun klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneisiin jaksoihin" niin siitä tulee mieleen mummovainajan aikanaan usein käyttämä sanonta: "Paskasta ei tule kermavaahtoa vaikka sitä kuinka vatkaisi."

Mutta jospa nyt sitten mietitään sitä että miksi joku J.S.Bach tai W.A.Mozart tai L.Beethoven ovat yhä rakastettuja ja arvostettuja säveltäjiä mutta moni heidän aikaissäveltäjä on unohdettu tyystin. Mikä noita nimettyjä erottaa niistä unohdetuista?

Niinpä, eiköhän se perimmiltään ollut kyky keksiä melodioita joita musiikin ystävät halusivat kuulla uudestaankin.

Mozartin suuhun on pantu ajatus että jos säveltäjä haluaa menestyä pitää säveltää joko sellaista jota vossikkakuskitkin sitten viheltelee tai sitten jotain josta pirukaan ei ota selvää. Niinpä kysymys kuuluu: Kumpi noista Mozartin esiin tuomista sävellystyylilajeista on sävellysteknisesti helpompi: säveltää hittikamaa vaiko jotain tekotaiteellista roskaa?

Moni klasarin B-luokan säveltäjä on pulassa, kun mitään melodisessa mielessä kunnollista ei keksi eikä löydy joten sen pulan peittämiseksi sitten kun on pakko paskaa vatkata edes jotain aikaan saadakseen siihen käytetään sitten "moderniin ilmaisun klustereita sekä atonaalisesti sävyttyneitä jaksoja"

Anonyymi kirjoitti:

"Melartin oli ... Sibeliusta edistyksellisempi ja visionäärisempi moderniin ilmaisuun klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneisiin jaksoihin ...."

Lukiessa noita yleensä "keisarin uudet vaatteet musiikin" naamioimiseksi joksikin muuksi käytettyjä termejä kuten "moderniin ilmaisuun klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneisiin jaksoihin" niin siitä tulee mieleen mummovainajan aikanaan usein käyttämä sanonta: "Paskasta ei tule kermavaahtoa vaikka sitä kuinka vatkaisi."

Mutta jospa nyt sitten mietitään sitä että miksi joku J.S.Bach tai W.A.Mozart tai L.Beethoven ovat yhä rakastettuja ja arvostettuja säveltäjiä mutta moni heidän aikaissäveltäjä on unohdettu tyystin. Mikä noita nimettyjä erottaa niistä unohdetuista?

Niinpä, eiköhän se perimmiltään ollut kyky keksiä melodioita joita musiikin ystävät halusivat kuulla uudestaankin.

Mozartin suuhun on pantu ajatus että jos säveltäjä haluaa menestyä pitää säveltää joko sellaista jota vossikkakuskitkin sitten viheltelee tai sitten jotain josta pirukaan ei ota selvää. Niinpä kysymys kuuluu: Kumpi noista Mozartin esiin tuomista sävellystyylilajeista on sävellysteknisesti helpompi: säveltää hittikamaa vaiko jotain tekotaiteellista roskaa?

Moni klasarin B-luokan säveltäjä on pulassa, kun mitään melodisessa mielessä kunnollista ei keksi eikä löydy joten sen pulan peittämiseksi sitten kun on pakko paskaa vatkata edes jotain aikaan saadakseen siihen käytetään sitten "moderniin ilmaisun klustereita sekä atonaalisesti sävyttyneitä jaksoja"

Lue lisää

Meidän musaryhmässä tuo Melartinin 6. sinfonian avausosa mahleriaanisine surumarsseineen sai kuitenkin hyvän vastaanoton ja vavisuttavan upea se onkin verrattuna Sibeliuksen vastaavan sinfonian klassistiseen pitsinnypläykseen.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän musaryhmässä tuo Melartinin 6. sinfonian avausosa mahleriaanisine surumarsseineen sai kuitenkin hyvän vastaanoton ja vavisuttavan upea se onkin verrattuna Sibeliuksen vastaavan sinfonian klassistiseen pitsinnypläykseen.

Lue lisää

"Meidän musaryhmässä tuo Melartinin 6. sinfonian avausosa mahleriaanisine surumarsseineen sai kuitenkin hyvän vastaanoton ja vavisuttavan upea se onkin verrattuna Sibeliuksen vastaavan sinfonian klassistiseen pitsinnypläykseen."

Ai? Ensinnäkin tuosta sinänsä joillekkin kai tarpeellisesta informatiosta ei ilmennyt että jos pitäisi paikkaansa se väittämäsi että Sibeliuksen musiikki on vanhanaikaista ja siksi musiikkina hyljeksittävää, niin mitä pitäisi tehdä J.S.Bachin ja J.Haydnin ja Mozartin ja Beethovenin musiikeille? Kun nekin musiikkina ovat jopa vanhanaikaisempia kuin mitä Sibeliuksen musiikki on. Ettäkö samaan kaatopaikka kuormaan Sibelius levyjen kanssa heidänkin teosten levytykset?

Palatakseni tuohon alussa saatuun informatioon niin kilpailutitko kaikki mainittujen herrojen (Sibelius ja Melartin) seitsemän sinfoniaa toisiaan vastaan? Ja jos, niin päättyikö peli kumminkin 6 - 1 Sibeliukselle vaiko toisin?

Noihin sinänsä mielenkiintoisiin kysymyksiin vastausta odotellessa tärkein asia kaikille meille muille Melartin faneille on aina muistaa, että Melartin ei voi sieltä Tuonelasta käsin mitenkään vaikuttaa siihen kuka ja miten on hänen faninsa.

Mutta silti jos olisin Melartin seuran johdossa niin ehkä harkitsisin lähestymiskiellon hakua eräälle himo fanilleen tai sellaiseksi tekeytyvälle.

Anonyymi kirjoitti:

"Meidän musaryhmässä tuo Melartinin 6. sinfonian avausosa mahleriaanisine surumarsseineen sai kuitenkin hyvän vastaanoton ja vavisuttavan upea se onkin verrattuna Sibeliuksen vastaavan sinfonian klassistiseen pitsinnypläykseen."

Ai? Ensinnäkin tuosta sinänsä joillekkin kai tarpeellisesta informatiosta ei ilmennyt että jos pitäisi paikkaansa se väittämäsi että Sibeliuksen musiikki on vanhanaikaista ja siksi musiikkina hyljeksittävää, niin mitä pitäisi tehdä J.S.Bachin ja J.Haydnin ja Mozartin ja Beethovenin musiikeille? Kun nekin musiikkina ovat jopa vanhanaikaisempia kuin mitä Sibeliuksen musiikki on. Ettäkö samaan kaatopaikka kuormaan Sibelius levyjen kanssa heidänkin teosten levytykset?

Palatakseni tuohon alussa saatuun informatioon niin kilpailutitko kaikki mainittujen herrojen (Sibelius ja Melartin) seitsemän sinfoniaa toisiaan vastaan? Ja jos, niin päättyikö peli kumminkin 6 - 1 Sibeliukselle vaiko toisin?

Noihin sinänsä mielenkiintoisiin kysymyksiin vastausta odotellessa tärkein asia kaikille meille muille Melartin faneille on aina muistaa, että Melartin ei voi sieltä Tuonelasta käsin mitenkään vaikuttaa siihen kuka ja miten on hänen faninsa.

Mutta silti jos olisin Melartin seuran johdossa niin ehkä harkitsisin lähestymiskiellon hakua eräälle himo fanilleen tai sellaiseksi tekeytyvälle.

Lue lisää

Ei Mozartin ja Beethovenin musiikki suinkaan omana aikanaan ollut vanhentunutta vaan hyvinkin ajankohtaista ja tuoretta mutta Sibelius toistaa yhä vielä modernina aikana satojen vuosien takaisia maneereja anakronistista frigidiä ja staattista klassista tyyliä sinfonioissaan luodessaan.

En ole kilpailuttanut Sibeliuksen ja Melartinin sinfonioita keskenään ensinnäkin ajan puutteen takia ja toisekseen koska Melartinin sinfonioista ei ole 3. sinfonian konserttiäänitystä tuubissa lukuunottamatta vielä saatavilla uusia editioita äänitteinä vaan ne ovat kaikki lyhennettyjä versioita ja kolmanneksi siksi koska sibeliuksen sinfoniat ovat niin kuluneita, askeettisia, frigidejä ja kompakteja teoksia ettei niitä tohdi soittaa syvästi tuntevalle yleisölle koska niistä puuttuu emotionaalinen syvyys ja voima.

Anonyymi kirjoitti:

"Melartin oli ... Sibeliusta edistyksellisempi ja visionäärisempi moderniin ilmaisuun klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneisiin jaksoihin ...."

Lukiessa noita yleensä "keisarin uudet vaatteet musiikin" naamioimiseksi joksikin muuksi käytettyjä termejä kuten "moderniin ilmaisuun klustereineen ja atonaalisesti sävyttyneisiin jaksoihin" niin siitä tulee mieleen mummovainajan aikanaan usein käyttämä sanonta: "Paskasta ei tule kermavaahtoa vaikka sitä kuinka vatkaisi."

Mutta jospa nyt sitten mietitään sitä että miksi joku J.S.Bach tai W.A.Mozart tai L.Beethoven ovat yhä rakastettuja ja arvostettuja säveltäjiä mutta moni heidän aikaissäveltäjä on unohdettu tyystin. Mikä noita nimettyjä erottaa niistä unohdetuista?

Niinpä, eiköhän se perimmiltään ollut kyky keksiä melodioita joita musiikin ystävät halusivat kuulla uudestaankin.

Mozartin suuhun on pantu ajatus että jos säveltäjä haluaa menestyä pitää säveltää joko sellaista jota vossikkakuskitkin sitten viheltelee tai sitten jotain josta pirukaan ei ota selvää. Niinpä kysymys kuuluu: Kumpi noista Mozartin esiin tuomista sävellystyylilajeista on sävellysteknisesti helpompi: säveltää hittikamaa vaiko jotain tekotaiteellista roskaa?

Moni klasarin B-luokan säveltäjä on pulassa, kun mitään melodisessa mielessä kunnollista ei keksi eikä löydy joten sen pulan peittämiseksi sitten kun on pakko paskaa vatkata edes jotain aikaan saadakseen siihen käytetään sitten "moderniin ilmaisun klustereita sekä atonaalisesti sävyttyneitä jaksoja"

Lue lisää

Melartinhan juuri sävelsi sinfonioissaan kauniita ja pitkälinjaisia romanttisia lauluteemoja ja melodioita jotka voittavat Sibeliuksen sinfonioiden naiivit kolmisävelaiheet taidokkuudellaan ja kohottavalla ylevyydellään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei Mozartin ja Beethovenin musiikki suinkaan omana aikanaan ollut vanhentunutta vaan hyvinkin ajankohtaista ja tuoretta mutta Sibelius toistaa yhä vielä modernina aikana satojen vuosien takaisia maneereja anakronistista frigidiä ja staattista klassista tyyliä sinfonioissaan luodessaan.

En ole kilpailuttanut Sibeliuksen ja Melartinin sinfonioita keskenään ensinnäkin ajan puutteen takia ja toisekseen koska Melartinin sinfonioista ei ole 3. sinfonian konserttiäänitystä tuubissa lukuunottamatta vielä saatavilla uusia editioita äänitteinä vaan ne ovat kaikki lyhennettyjä versioita ja kolmanneksi siksi koska sibeliuksen sinfoniat ovat niin kuluneita, askeettisia, frigidejä ja kompakteja teoksia ettei niitä tohdi soittaa syvästi tuntevalle yleisölle koska niistä puuttuu emotionaalinen syvyys ja voima.

Lue lisää

Olen kylläkin itse kuunnellut ja verrannut Sibeliuksen sinfonioita Melartinin vastaaviin teoksiin Melartinin eduksi. Sitä pakahduttavuutta jota Melartin kerta toisensa jälkeen kykenee valamaan musiikkiinsa ei Sibeliuksen kylmän viileä klassismi tavoita jo tyylillisestä perusluonteestaan johtuen.

Anonyymi kirjoitti:

"...jossa kuitenkin hehkutetaan sitä surkeaa Sibeliusta liikaa."

Sibeliusko surkea säveltäjänä? Ja on sitä silti vaikka oli monina vuosina juuri ennen 1.mailmansotaa nuotin myynnillä mitaten eniten nuotteja myyneen sävellyksen säveltäjä? Puhumattakaan että levyn myynnillä ja levytysten määrällä mitaten on säveltänyt mailman suosituimman konserton. Ja jonka teoksista monet ovat vakio ohjelmistoa konserttilavoilla ympäri mailmaa.

Niinpä herää kysymys että jos noilla ansioilla on surkea säveltäjä, niin mistä voi tietää että joku säveltäjä ei ole surkea säveltäjä? Olisiko vastaus että näytöt säveltäjänä pitäisivät olla jotain samankaltaista kuin monilla toistuvasti kehumistasi sankarisäveltäjillä on ollut, siis jotain tämän tapaista: Sävelsi silloin ja silloin sen teoksen, jota nyt kun sen säveltämisestä on kulunut jo 60 - 120 vuotta, ei edelleenkään ole julkisesti esitetty kuin kerran eikä sitä teosta ole koskaan levytetty.

Sibeliuksen hehkuttamisesta tuli mieleen että erässä ulkomaisessa arvostelussa luonnehdittiin suurta idoliasi Melartinia erään teoksensa arvostelussa seuraavasti: "Melartin writes in a straightforward late-romantic idiom somewhat influenced by Sibelius."

Mikä saattaisi herättää kysymyksen että miksi siellä ei välttämättä vastaavasti ole jonkun Sibeliuksen teoksen levytyksen arvostelua jossa Sibeliusta luonnehdittaisiin seuraavasti: "Sibelius writes in a straightforward late-romantic idiom somewhat influenced by Melartin."

Lue lisää

Ei populariteetti välttämättä kerro musiikillisesta laadukkuudesta vielä mitään jos ajatellaan esim. epärehellistä Rossinia tai valssikeisari johann straussia joiden musiikista puuttuu emotionaalinen syvyys kuten Sibeliuksen sinfonioistakin vaan tämä laadukkuus pitää itse omien emotionaalisten kokemusten kautta löytää eikä nojata pelkkään kirjatietoon.

Anonyymi kirjoitti:

Ei populariteetti välttämättä kerro musiikillisesta laadukkuudesta vielä mitään jos ajatellaan esim. epärehellistä Rossinia tai valssikeisari johann straussia joiden musiikista puuttuu emotionaalinen syvyys kuten Sibeliuksen sinfonioistakin vaan tämä laadukkuus pitää itse omien emotionaalisten kokemusten kautta löytää eikä nojata pelkkään kirjatietoon.

Lue lisää

Hämmentää taas hieman että niin kuuluisa, tunnettu ja soitettu säveltäjä kuin Sostakovits onkin jäi hänenkin satiirisia tunnelmia heijasteleva musiikkinsa sinfonioissa Melartinin postromanttisen 4. sinfonian, Tuukkasen ja jopa Marttisen modernistisen ja mystistä luonnontunnelmaa henkivän musiikin varjoon vaikutukseltaan. Sitä pakahduttavuutta jota koen näiden suomalaisten säveltäjien musiikista ei Sostakovits pystynyt tarjoilemaan mutta olisi kait enemmän pitänyt painottua hänen sinfonioita kuunnellessa enemmän hitaisiin osin sillä Gouldin mukaan Sostakovits kuten kaikki todelliset sinfonikot ovat nimenomaan osanneet luoda adagioja.

Anonyymi kirjoitti:

Hämmentää taas hieman että niin kuuluisa, tunnettu ja soitettu säveltäjä kuin Sostakovits onkin jäi hänenkin satiirisia tunnelmia heijasteleva musiikkinsa sinfonioissa Melartinin postromanttisen 4. sinfonian, Tuukkasen ja jopa Marttisen modernistisen ja mystistä luonnontunnelmaa henkivän musiikin varjoon vaikutukseltaan. Sitä pakahduttavuutta jota koen näiden suomalaisten säveltäjien musiikista ei Sostakovits pystynyt tarjoilemaan mutta olisi kait enemmän pitänyt painottua hänen sinfonioita kuunnellessa enemmän hitaisiin osin sillä Gouldin mukaan Sostakovits kuten kaikki todelliset sinfonikot ovat nimenomaan osanneet luoda adagioja.

Lue lisää

Olennainen elementti Shostakovitsin musiikissa ja miltei kaikissa sinfonioissa on groteski.

Anonyymi kirjoitti:

Olennainen elementti Shostakovitsin musiikissa ja miltei kaikissa sinfonioissa on groteski.

Kuunelin monttu auki lumoutuneena Melartinin 6. sinfoniaa ja myös finaalia Jussi jalaksen johtamana tulkintana joka ainakin finaalissa on herkemmin vaistottu kuin tamperelaisten tulkinta grinin johtamana levytuyksenä.