Kysymys otsikossa, eli oletko tällä hetkellä onnellinen?
Itse koen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olevani onnellinen. Suurin syy aikaisempaan onnettomuuteen on ollut mielenteveysongelmat. Nykyään olen oireeton ja tuntuu että minulle on avautunut aivan uusi elämä. Lisäksi minulla on ympärillä välittäviä ihmisiä, mielekäs työ ja kivaa vapaa-ajan tekemistä. Ainut mikä puuttuu on parisuhde, mutta se tuntuu vain pieneltä puutokselta, kun kaikki muu on kohdillaan.
Oletko onnellinen?
50
51
Vastaukset
Olenko onnellinen? Toisaalta kyllä ja toisaalta en. Siinä mielessä olen onnellinen että lähipiirissä kaikki on hyvin, eikä kukaan ole kuolemansairas...perunkin puheeni jälkimmäisen suhteen, kun meinasin unohtaa.Toisella tädeistäni on parantumaton syöpä, mutta toistaiseksi vointi ei ole mennyt huonompaan suuntaan, vaan pysynyt stabiilina.
Oma nykyinen olotila on syy sekä siihen että olen onnellinen, mutta myös siihen etten ole onnellinen. Olen onnellinen ettei omat sairaudet ole automaattisesti kuolemaan johtavia, vaikka osa onkin parantumattomia. Siitä huolimatta toivon että tilanteeni olisi parempi, sillä en nauti tällä hetkellä elämästäni.
Elämäni on hengissä pysymistä ja taiteilua kaksinteräisen miekan päällä, jolloin raja onnistumisen ja epäonnistumisen suhteen on hiuksen hieno. Siis sen suhteen, kestääkö pää vai ei. Joten ei, en ole sen suhteen todellakaan onnellinen. Jos viikon kohokohta on päästä oman koiran kanssa lenkille, siitä pystyy kuvittelemaan elämän laadun tällä hetkellä.
Sillä kuitenkin mennään, mitkä kortit on annettu, ja koittaa saada jotenkin tapettua aikaa, vaikka päivät ovat toistensa kaltaisia. Eroa ei ole arjella tai pyhällä. Hyvä että välillä edes muistaa mikä viikonpäivä on meneillään. Olen hengissä, se on pääasia.- Anonyymi
Sanoisin että olen tyytyväinen elämääni. Onnellinen ei kai kukaan voi koko ajan olla?
Melko outoa jos jossain kultapilvissä leijailee ilman että elämän tosisasiat koskettavat ollenkaan?
Olen hyvin tyytyväinen ja tasapinossa elämäni kanssa koska olen ihan itse päättänyt miten haluan elää. En kuuntele ketään ulkopuolista. Olen itse oman elämäni asiantuntija ja taatusti parhaiten tiedän mikä minulle on parasta. Ja toteutan sen näköistä elämää.
Vaikka elämäni perusasiat ovat hyvin, riittää kyllä niitä haasteitakin ja hankaluuksia, mutta kun jaksaa uskoa siihen että mitään hätää ei ole,kaikesta selviää, ne eivät pysty ottamaan yliotetta.
Moni kuvittelee elämän onnen tulevan ulkopuolelta, joltain toiselta ihmiseltä tai omistamisesta tai rahasta. Ei tule. Kyllä se ihan oma perus-hyvä olo on saavutettava ja sisältään löydettävä ennenkuin voi sanoa olevansa onnellinenkin.
Tiedän todella hyvin miten sitä ihan tavallisen elämän onnea ja kallisarvoisuutta oppii tajuamaan kun sen on menettämässä. Olen kaksi kertaa palannut hyvin läheltä kuolemaa, ja se kiitollisuus kun siitä on selvinnyt. Se opettaa myös ajattelmaan ihan toisella tavalla. Sen kai aloittajakin on tajunnut?Jotain siihen tapaan. Kun on ollut reunalla ja tarpeeksi syvissä vesissä, ihan tavallinen elämä tuntuu aivan mahtavalta. Tällä hetkellä kun ei ole edes suurta huolta kestään läheisestäkään. Mutta ei sitä aina tosiaan voi olla onnellinen. Joku vastoinkäyminen on aina elämässä edessä. Mutta jos silloinkin jonktasoisen tyytyväisyyden ja toiveikkuuden kykenisi säilyttämään, se olisi jo paljon se.
- Anonyymi
Palstakamu sulla on nyt myös wuppiskin hyvänä kaverina joka auttaa eteenpäin.
- Anonyymi
Jos hän on kunnossa, olen onnellinen
En muuten - Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Wuppiksesta on aina iso ilo 👍
Jos olisitte sattumalta yhtäaikaa jossain intian niemimaalla sinä ja wuppis eikä ketään muita tuttuja suomea lähempänä niin kyllä te samaan porukkaan menisitte.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos olisitte sattumalta yhtäaikaa jossain intian niemimaalla sinä ja wuppis eikä ketään muita tuttuja suomea lähempänä niin kyllä te samaan porukkaan menisitte.
Omituisia oletuksia. Ei todellakaan.
W. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omituisia oletuksia. Ei todellakaan.
W.Yhdessä siellä onnellisesti haaremihousuissa.
Anonyymi kirjoitti:
Omituisia oletuksia. Ei todellakaan.
W.Elä selitä. Meillä olisi heti eroottinen vire päällä ja pikaisen tekarien pesun jälkeen olisimme toistemme kimpussa <3
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Elä selitä. Meillä olisi heti eroottinen vire päällä ja pikaisen tekarien pesun jälkeen olisimme toistemme kimpussa <3
Wuppis olisi onnensa kukkuloilla kun viiskymppisenä saisi kolmekymppistä palstakamua.
- Anonyymi
Kyllä olen. On erinomainen terveys, koti, työ, harrastukset, hyviä ystäviä, parisuhde yms yms ja mikäli tänään kaatuu suomen historian huonoin hallitus olen elämäni onnellisin. Lupasin jo työkavereille bileet ja kysyin ennakkoon pomolta pekkasen huomiseksi mikäli nämä onnen uutiset tulee tänä iltana.
Kyllä. Olen hyvin onnellinen.
Valehtelematta olen onnellisuuteni huipulla.
Olen saanut elämältäni lähes kaiken mitä olen koskaan halunnutkaan. Salaisuus piilee siinä, etten ole edes salaisesti halunnut kovin suuria..
Perusasiat tekevät minut onnelliseksi, kuten vaikka sellainen pikkuseikka kuin että avatessani hanan, saan juomakelpoista vettä.. itsestään selvyys, mutta miljardi ihmistä tälläkin hetkellä kärsii puhtaan veden puutteesta ja minä saan sitä niin keittiöstä kuin pesuhuoneesta.. samperi.. mun paskakin huuhdotaan juomakelpoisella vedellä. Samaan aikaan ihmisiä kuolee likaisen veden aiheuttamiin sairauksiin.
Eli onnellisuus on suhteellista. Pitää ymmärtää että vaikka kuinka huonosti tuntuisi menevän, niin jollakkin menee vielä huonommin.
Iloinen olen puolestasi jos koet onnellisuutta.. sinulla on monta syytä olla onnellinen jos vain haluat niin. Joskus on vaikeaa, mutta paistaa se aurinko risukasaankin.- Anonyymi
En.........
En oikeestaan. Jollain tavalla olen onnellinen joistain asioista, kuten lapsista. He on elämäni valo.
Olen onnellinen, että saan elää rauhassa, on ruokaa, katto pääni päällä, ei rahahuolia.
Mutta sitten en edes tiedä mistä marista. En vaan ole onnellinen. Olen varjo entisestäni. Elämänilo on ei nyt hukkunut, mutta vähissä.- Anonyymi
Annat paljon huomiota ja hoivaa toisille ihmisille.
Tulee vielä aika jolloin voit vapauttaa itsesi tuosta, nauttia ollen hoivattavana ja hellittävänä, toivottavasti tämä tapahtuu ennen vanhainkotia:)
Parisuhde johon tulee lapsia kestää 7 vuotta kunnes tulee ensimmäinen suurempi kriisi. Aletaan arvioida elämää et tätäkö se nyt sitten on...kestä ja etsi omia virikkeitä jos suhteen tärkeimmät asiat ovat hyvällä tasolla. Ihmiset muuttuvat ihan jokainen vuosi, me kaikki.
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Annat paljon huomiota ja hoivaa toisille ihmisille.
Tulee vielä aika jolloin voit vapauttaa itsesi tuosta, nauttia ollen hoivattavana ja hellittävänä, toivottavasti tämä tapahtuu ennen vanhainkotia:)
Parisuhde johon tulee lapsia kestää 7 vuotta kunnes tulee ensimmäinen suurempi kriisi. Aletaan arvioida elämää et tätäkö se nyt sitten on...kestä ja etsi omia virikkeitä jos suhteen tärkeimmät asiat ovat hyvällä tasolla. Ihmiset muuttuvat ihan jokainen vuosi, me kaikki.
AsianVierestäNo nykyään se huomio ja hoivakin on vähentynyt. En vaan jaksa samalla tavalla enää mitään, kun ennen. Takki tyhjä olo ollut jo pitkään.
Tuntuu ettei mitään hyvää ja helppoa ratkaisua löydy ja vaativiin siurtoihin ei ole energiaa.
Ehkä joku päivä. :)- Anonyymi
Ööö. Uskaltaisinko sanoa tuohon, että elät liiaksi toisten kuten lasten kautta?
Ettet vain olisi kovaa vauhtia kadottamassa omaa itseäsi? Sillä aikamoisen usein jämäkkyyden puute, liika periksiantaminen ja kiltteys johtaa epäonnen tuntemuksiin, ilon katoamiseen.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Ööö. Uskaltaisinko sanoa tuohon, että elät liiaksi toisten kuten lasten kautta?
Ettet vain olisi kovaa vauhtia kadottamassa omaa itseäsi? Sillä aikamoisen usein jämäkkyyden puute, liika periksiantaminen ja kiltteys johtaa epäonnen tuntemuksiin, ilon katoamiseen.
- SheenaUskalla vaan, olet nimittäin varmasti oikeassa. Varmasti noin, uskon sinua.
J-a-n kirjoitti:
Uskalla vaan, olet nimittäin varmasti oikeassa. Varmasti noin, uskon sinua.
Mä olen antanut puolisolleni liikaa periksi, elän hänen varjossaan tietyllä tapaa. Hänen tontillaan missä on hänen päätökset ja neuvotella ei. Vahva luontoisena onnistunut nujertamaan ja ylijyräämään mun motivaation.
Koen ettei mulla ole mitään valtaa mihinkään.J-a-n kirjoitti:
Mä olen antanut puolisolleni liikaa periksi, elän hänen varjossaan tietyllä tapaa. Hänen tontillaan missä on hänen päätökset ja neuvotella ei. Vahva luontoisena onnistunut nujertamaan ja ylijyräämään mun motivaation.
Koen ettei mulla ole mitään valtaa mihinkään.Korostuu vielä, kun olen itsenäinen ja itse saanut aiemmin päättää kotonani miten teen mitäkin, ilman mitään mähinää ja arvostelua.
On annettu tilaa toteuttaa itseään ja luoda, nyt sitä tilaa ei saa ei itselle eikä luomiselle.
Tämä se syö motivaatiota kaikesta koko huushollissa. Olen pelkkä kodinkone.
- Anonyymi
Itsellänikin mielenterveysongelmia ollut aiemmin. Muutaman vuoden parisuhde päättyi kipeään eroon koronan tullessa. Ylipaino laski itsetuntoa. Työtön.
Tällä hetkellä, jos en vielä ihan onnellinen, olen ainakin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Olen saanut sisältöä elämääni kuntosalista ja opiskelusta. Valon pilkahduksia hämärässä.- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Tuli mieleen tämä kappale https://youtu.be/icCIkh-FL8A
Aivan joo, valot pimeyksien reunoilla ovat harvassa mutta olemassa.
- Anonyymi
Mulla on elämäni paskimmat kuutisen vuotta ja jatkuu vaan- pahempiakin hetkiä on ollut, muttei koskaan näin pitkää putkea.
Silti olen onnellinen perusvireeltäni, välillä tulee notkahduksia, mutta palaan nopeasti takaisin onnellisuuteen.
Elämä on kuitenkin, ainakin tässä muodossaan, ainutlaatuinen ja lyhyt. Siispä en tuhlaa energiaani negatiivisuuteen.- Anonyymi
Onnellinen perusvire on kyllä onni 🌞
- Sheena
- Anonyymi
Jep!
- Anonyymi
Olen aina ollut onnellinen, silloinkin kun on ollut surua, murhetta ja tuskaa. Tiedän, ettei se onnellisuus silti kaukana ole, siinä ihan lähellä, vähän taka-alalla. Se auttaa jaksamaan. Nou hätä.
- Sheena - Anonyymi
No mikä ettei, olenhan suomalainen.
No kokonaisuutena joo. Keväät on aina pa.kaa aikaa mulle monelta osin, mutta aika hienosti oon selvinnyt tänäkin vuonna ja kohta alkaa pilkottaa kesä.
Tykkään suunnitella kaikkea piristykseksi näin keväällä, mutta nyt en aio edes sitä erikoisemmin tehdä. Koitan ottaa kesäatä kaiken irti ja nauttia.
Oikeastaan kun mietin, niin onnellinen olo tulee. Olen tehnyt paljon hyviä tulevaisuuteen tähyäviä ratkaisuja ja toimia. 😊👌Hyvä kysymys kun sitä alkaa ajattelemaan tarkemmin. Sanotaan näin, että olen ollut nykyhetkeä paljon onnettomampi aiemmin nuorena ja aikuisiällä, periaatteessa ollut aina kai vähän sellanen ikuinen optimisti ainakin omia tekemisiä kohtaan, mutta olen mä kyllä sitäkin joskus ajatellut että kuinka paljon sellanen negatiivinen energia, valkoinen raivo yms. ovat vieneet mua eteenpäin tai pikemminkin estäneet asioiden luisumisen vielä huonompaan suuntaan.
Eli joo, olen mä ihan suht onnellinen tai sanotaanko tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, vaikka muutamat viime vuodet ovat välillä olleet vähän vuoristorataa. Koronaa ajatellen mielestäni on ollut kaikesta huolimatta lottovoitto syntyä Suomeen, vaikka en nyt ihan täyttä kympin arvosanaa kaikille ministereille annakaan. Ja elämässä on paljon muitakin juttuja, joita helposti pitää ihan itsestäänselvyytenä, mutta tarkemmin ajatellen kuuluu maailmassa todella etuoikeutettuun pieneen prosenttiin, ja joissain asioissa jopa Suomen mittakaavassakin. No ainakin ulkohuussin suhteen 😂
Tuo negatiivinen energia ja valkoinen raivo mistä mainitsin, niin tarkoitin niillä esim. sitä että olen lähes aina onnistunut säilyttämään toimintakykyni ja päätöksentekokykyni vaikeinakin hetkinä. En tiedä miten suoraan se on sidoksissa onnellisuuteen, mutta en mä voi sanoa olleeni kovinkaan onnellinen esim. aikoinaan koulukiusattuna, sittemmin kun äitini sairasti, epäonnistuneiden suhdeviritelmien keskellä, äidin kuoltua, itse sairaalassa paria kuukautta myöhemmin pyörätuolissa ja happiviiksissä kipujen ja epävarmuuden keskellä jne. jne. Monet itkut on itketty edellämainituista aiheista, mutta loppujen lopuksi kaikista noista asioista on menty eteenpäin vähän sellasella "ja perkele mä kyllä..." -asenteella. Ehkä sitä kutsutaan sisuksi.
Mutta kykenen mä toki onnellisuuteenkin, vaikkakaan en mä nyt voi sanoa koko ajan olevani onnellinen. Elämä on kai pääpiirteittäin ihan hyvin ja terveellä pohjalla silloin, kun valtaosa ajasta tuntuu ihan neutraalilta ja toisinaan on kivoja hetkiä, on ne sitten yksin tai jonkun seurassa. Ei naisen kosketusta voi verrata siihen että nuijin kaverini rallipelissä maan rakoon, eikä sitä siihen että nättinä iltana käy vaikkapa maastopyöräilemässä ja ihmettelemässä josko peltoaukealla loikkisi ihan perfect kolmen tähden Black-tailed jackrabbit tai Whitetail deer.
Tää ei liity suoraan onnellisuuteen, mutta mielestäni se on ihan vertailukelpoinen heitto. Juttelin muutama vuosi sitten kasvotusten Heikki Salmelan kanssa jotain yrittäjyydestä ja hän sanoi, että jos yrityksessä ei koskaan ole ongelmia, niin silloin yrityksessä on ongelma.
Mun mielestä toi pätee elämään myös noin ylipäätään. Että ei onnellisuuskaan tunnu juuri miltään jos on aina onnellinen, siihenkin piruun kehittyy toleranssi jos ei pidä taukoja tai säännöstele hieman 😅😅- Anonyymi
Aivan! Onnellisuus ei tunnu miltään ilman ongelmia.
Itseasiassa ihan tutkittu juttu, että haasteellisissa oloissa elävät ihmiset kokevat itsensä onnellisemmaksi kuin helpommissa.
Nykyisin edellinen näkyy ehkä helpoiten sosiaaliturvasta. Ihmiset valittavat sos turvan alhaisesta tasosta miettimättä ajatustakaan miten esim. 70-luvulla pärjättiin, kun sosiaaliturvaa ei ollut. Jos jäi työttömäksi, etsi äkkiä mitä tahansa töitä, että sai perusasiat maksetuksi. Anonyymi kirjoitti:
Aivan! Onnellisuus ei tunnu miltään ilman ongelmia.
Itseasiassa ihan tutkittu juttu, että haasteellisissa oloissa elävät ihmiset kokevat itsensä onnellisemmaksi kuin helpommissa.
Nykyisin edellinen näkyy ehkä helpoiten sosiaaliturvasta. Ihmiset valittavat sos turvan alhaisesta tasosta miettimättä ajatustakaan miten esim. 70-luvulla pärjättiin, kun sosiaaliturvaa ei ollut. Jos jäi työttömäksi, etsi äkkiä mitä tahansa töitä, että sai perusasiat maksetuksi.Jep näinhän se on, mutta toki tiettyyn pisteeseen asti. Ymmärrän kyllä jollain tavalla niitäkin, joilla on ns. kamelin selkä katkennut kun tarpeeksi elämä on potkinut, ja tiedän lähipiiristä paljon esimerkkejä että jotkut voivat ajatella onnellisina hetkinä jotenkin että "voiko tää olla totta, tai olenko mä ansainnut tätä". Ehkä mä olen pärjännyt siksi hieman paremmin, kun niiden palstalla jo legendaaristenkin 7 diagnoosini joukossa ei masennusta ole.
Tosin sen verran täytyy sanoa, että mä en kannata sosiaaliturvan leikkauksia, enkä työttömien mustamaalaamista medioissa, kommenttipalstoilla, jopa eduskunnassa, mutta en tietenkään hyväksy sen väärinkäyttöäkään tai suhteetonta kohdentamista esim tiettyjen väestöryhmien keskuudessa tai niitä kohtaan. Mutta kyllä monella pienituloisella ja työttömällä on aivan hämärtynyt käsitys ostovoimasta mitä se on vastaavassa tilanteessa olevilla monessa maailman maassa (ok, pohjoismaiden kesken tässä ei loisteta), tai ihan Suomessakin muutama vuosikymmen sitten. Varmaan se taloudellisista asioista johtuva "onnettomuus" eli kyvyttömyys olla onnellinen, johtuu enemmänkin sellaisesta polarisaatioista ja asenneilmapiiristä. Kun perustarpeet on käytännössä kaikilla turvattu, sosiaaliset erot syntyykin sitten siitä käytätkö satasen Androidia vai uusinta Iphonea, tai lyhennätkö uuden auton kuukausieriä vai ostatko käytetyn käteisellä jne.
Juuri siksi omaa onnellisuutta ei pidäkään mun mielestä rakentaa pelkän materian varaan, on sitten pieni- tai isotuloinen, sillä aina elämä voi yllättää jollain tavalla. Siinä taas ei ole mitään väärää, että joskus vähän hemmottelee itseään tulojensa puitteissa, jos se tuo lisäarvoa tai lisää onnellisuutta elämään. Oikeastaan omaa onnellisuutta ei pitäisi ikinä jättää yhden kortin varaan, on se sitten työpaikka, parisuhde jne.- Anonyymi
peris234 kirjoitti:
Jep näinhän se on, mutta toki tiettyyn pisteeseen asti. Ymmärrän kyllä jollain tavalla niitäkin, joilla on ns. kamelin selkä katkennut kun tarpeeksi elämä on potkinut, ja tiedän lähipiiristä paljon esimerkkejä että jotkut voivat ajatella onnellisina hetkinä jotenkin että "voiko tää olla totta, tai olenko mä ansainnut tätä". Ehkä mä olen pärjännyt siksi hieman paremmin, kun niiden palstalla jo legendaaristenkin 7 diagnoosini joukossa ei masennusta ole.
Tosin sen verran täytyy sanoa, että mä en kannata sosiaaliturvan leikkauksia, enkä työttömien mustamaalaamista medioissa, kommenttipalstoilla, jopa eduskunnassa, mutta en tietenkään hyväksy sen väärinkäyttöäkään tai suhteetonta kohdentamista esim tiettyjen väestöryhmien keskuudessa tai niitä kohtaan. Mutta kyllä monella pienituloisella ja työttömällä on aivan hämärtynyt käsitys ostovoimasta mitä se on vastaavassa tilanteessa olevilla monessa maailman maassa (ok, pohjoismaiden kesken tässä ei loisteta), tai ihan Suomessakin muutama vuosikymmen sitten. Varmaan se taloudellisista asioista johtuva "onnettomuus" eli kyvyttömyys olla onnellinen, johtuu enemmänkin sellaisesta polarisaatioista ja asenneilmapiiristä. Kun perustarpeet on käytännössä kaikilla turvattu, sosiaaliset erot syntyykin sitten siitä käytätkö satasen Androidia vai uusinta Iphonea, tai lyhennätkö uuden auton kuukausieriä vai ostatko käytetyn käteisellä jne.
Juuri siksi omaa onnellisuutta ei pidäkään mun mielestä rakentaa pelkän materian varaan, on sitten pieni- tai isotuloinen, sillä aina elämä voi yllättää jollain tavalla. Siinä taas ei ole mitään väärää, että joskus vähän hemmottelee itseään tulojensa puitteissa, jos se tuo lisäarvoa tai lisää onnellisuutta elämään. Oikeastaan omaa onnellisuutta ei pitäisi ikinä jättää yhden kortin varaan, on se sitten työpaikka, parisuhde jne.Ihmisen tasapainon kannalta on tärkeää, että jonkunmoinen toimeentulo on turvattu. Siinä mielessä eri tuet, erityisesti sairauspäivärahat on erittäin ok.
Nyt vain on niin, että ulkomailta tuodaan ihmisiä töihin matalapalkka-aloille, joista suomalaiset eivät tykkää. Näille ihmisille maksetaan sitten asumistukea, lapsilisiä ja tarvittaessa muitakin tukia. Tilanteessa, jossa suomalaisiakin on työttömänä muutama satatuhatta. Ei kovin kestävää.
Itse kaipaan koko sosiaaliturvan kokonaisvaltaista uudistusta. Ja sitä saisi vain Suomen kansalaiset. Ulkomaalaisille omat tuet tarvittaessa. Näin nähtäisiin mikä johtuu mistäkin ja mihin ne rahat oikeasti menee.
Myös ansiotulojen verotus kaipaa kunnolla mylläystä. On aivan käsittämätöntä, ettei mediaanipalkkaiselle jää juurikaan enempää käyttövaraa kuin sosiaalietuuksia nauttivalle. Työnteon kannattavuudesta vs tuet on kohistu vuosikaudet, mutta vieläkin pienituloisten verotus on huippuluokkaa. Monissa tilanteissa on työnteko täysin kannattamatonta. Anonyymi kirjoitti:
Ihmisen tasapainon kannalta on tärkeää, että jonkunmoinen toimeentulo on turvattu. Siinä mielessä eri tuet, erityisesti sairauspäivärahat on erittäin ok.
Nyt vain on niin, että ulkomailta tuodaan ihmisiä töihin matalapalkka-aloille, joista suomalaiset eivät tykkää. Näille ihmisille maksetaan sitten asumistukea, lapsilisiä ja tarvittaessa muitakin tukia. Tilanteessa, jossa suomalaisiakin on työttömänä muutama satatuhatta. Ei kovin kestävää.
Itse kaipaan koko sosiaaliturvan kokonaisvaltaista uudistusta. Ja sitä saisi vain Suomen kansalaiset. Ulkomaalaisille omat tuet tarvittaessa. Näin nähtäisiin mikä johtuu mistäkin ja mihin ne rahat oikeasti menee.
Myös ansiotulojen verotus kaipaa kunnolla mylläystä. On aivan käsittämätöntä, ettei mediaanipalkkaiselle jää juurikaan enempää käyttövaraa kuin sosiaalietuuksia nauttivalle. Työnteon kannattavuudesta vs tuet on kohistu vuosikaudet, mutta vieläkin pienituloisten verotus on huippuluokkaa. Monissa tilanteissa on työnteko täysin kannattamatonta.Juu, onhan noissa jutuissa paljon epäkohtia ja kannustinloukkuja, mutta mielestäni niitä pitäisi lähteä purkamaan juurikin minimipalkkoja nostamalla, ehkä pienipalkkaisen palkkatyön verotusta keventämällä jne, eikä leikkaamalla, karensseilla ja vastaavilla toimilla.
Itse kannatan perustuloa ja uskon että joskus tulevaisuudessa se saattaa jopa toteutuakin, mutta sekin pitää kyllä miettiä loppuun asti. Eli jonkun tietyn ansio- ja pääomatulojen yhteenlasketun summan jälkeen siihen ei enää olisi oikeutta, mutta se raja on vedettävä tarpeeksi korkealle eikä tyyliin 20k€ vuosiansioiden kohdalle. Tällöin osa-aikaisen työnkin vastaanottaminen kannattaa, moni voisi uskaltautua perustamaan yrityksen jne.
Tää meni enemmänkin sosiaalipolitiikan kuin onnellisuuden puimiseksi, mutta mitä mä olen tavannut varsin erilaisia ihmisiä niin ei se onnellisuus läheskään aina ole sidoksissa henkilön tuloihin. Tiedän varsin hyvätuloisia, jotka ovat eräänlaisia ihmisenkuoria kaikkine materialistisine juttuineen ja aina yhden hankinnan päässä tyytyväisyydestä, ja toisaalta eläkeläisiä, pienyrittäjiä, työttömiä yms. jotka vaikuttavat elämäänsä suht tyytyväisiltä. Ja tämäkin pätee myös toisin päin, eli jotkut hyvätuloiset tuttuni elävät niin ettei mopo pahemmin keuli ja siitä voi osapuilleen päätellä että tällainen ihminen on varmaan aika sinut itsensä kanssa ja elää todennäköisesti suht onnellista elämää, ja sitten on näitä jotka eivät ole valmiita laittamaan tikkua ristiin parantaakseen elämänlaatuaan ja syyttävät asioista kaikkea muuta paitsi itseään.
Ja somehan se ihmisten onnellisuudenkäsitystä varmaan eniten hämärtää tänä päivänä. Kun oot kaveri ties kuinka monen sadan kanssa tai seuraat satoja ihmisiä, niin sanotaan nyt että vaikka viikossa ja jopa päivässäkin feediin pomppaa sellainen määrä kuvia "täydellisistä" vartaloista, viinikutsuista sun muusta akkojen hömpästä, jonkun aina vähän uudemmasta ja paremmasta autosta, lomamatkoilta jne. että monen oma arki saattaa tuntua merkityksettömältä. Mutta juuri tuota tunnetta varten ne algoritmit on kehitetty, markkinatalouden ehdoilla etunenässä. Tyytyväisille ihmisille on varmaan yllättävän vaikea markkinoida kaikkea mahdollista.- Anonyymi
peris234 kirjoitti:
Juu, onhan noissa jutuissa paljon epäkohtia ja kannustinloukkuja, mutta mielestäni niitä pitäisi lähteä purkamaan juurikin minimipalkkoja nostamalla, ehkä pienipalkkaisen palkkatyön verotusta keventämällä jne, eikä leikkaamalla, karensseilla ja vastaavilla toimilla.
Itse kannatan perustuloa ja uskon että joskus tulevaisuudessa se saattaa jopa toteutuakin, mutta sekin pitää kyllä miettiä loppuun asti. Eli jonkun tietyn ansio- ja pääomatulojen yhteenlasketun summan jälkeen siihen ei enää olisi oikeutta, mutta se raja on vedettävä tarpeeksi korkealle eikä tyyliin 20k€ vuosiansioiden kohdalle. Tällöin osa-aikaisen työnkin vastaanottaminen kannattaa, moni voisi uskaltautua perustamaan yrityksen jne.
Tää meni enemmänkin sosiaalipolitiikan kuin onnellisuuden puimiseksi, mutta mitä mä olen tavannut varsin erilaisia ihmisiä niin ei se onnellisuus läheskään aina ole sidoksissa henkilön tuloihin. Tiedän varsin hyvätuloisia, jotka ovat eräänlaisia ihmisenkuoria kaikkine materialistisine juttuineen ja aina yhden hankinnan päässä tyytyväisyydestä, ja toisaalta eläkeläisiä, pienyrittäjiä, työttömiä yms. jotka vaikuttavat elämäänsä suht tyytyväisiltä. Ja tämäkin pätee myös toisin päin, eli jotkut hyvätuloiset tuttuni elävät niin ettei mopo pahemmin keuli ja siitä voi osapuilleen päätellä että tällainen ihminen on varmaan aika sinut itsensä kanssa ja elää todennäköisesti suht onnellista elämää, ja sitten on näitä jotka eivät ole valmiita laittamaan tikkua ristiin parantaakseen elämänlaatuaan ja syyttävät asioista kaikkea muuta paitsi itseään.
Ja somehan se ihmisten onnellisuudenkäsitystä varmaan eniten hämärtää tänä päivänä. Kun oot kaveri ties kuinka monen sadan kanssa tai seuraat satoja ihmisiä, niin sanotaan nyt että vaikka viikossa ja jopa päivässäkin feediin pomppaa sellainen määrä kuvia "täydellisistä" vartaloista, viinikutsuista sun muusta akkojen hömpästä, jonkun aina vähän uudemmasta ja paremmasta autosta, lomamatkoilta jne. että monen oma arki saattaa tuntua merkityksettömältä. Mutta juuri tuota tunnetta varten ne algoritmit on kehitetty, markkinatalouden ehdoilla etunenässä. Tyytyväisille ihmisille on varmaan yllättävän vaikea markkinoida kaikkea mahdollista.Me mielikuvitusystäviesi Venäjän osastossa kannatamme myös perustuloa ja maamme todellista johtajaa Aleksander Navalnyitä.
Puolesta,
Vladimir Vissariovits Njäätä peris234 kirjoitti:
Juu, onhan noissa jutuissa paljon epäkohtia ja kannustinloukkuja, mutta mielestäni niitä pitäisi lähteä purkamaan juurikin minimipalkkoja nostamalla, ehkä pienipalkkaisen palkkatyön verotusta keventämällä jne, eikä leikkaamalla, karensseilla ja vastaavilla toimilla.
Itse kannatan perustuloa ja uskon että joskus tulevaisuudessa se saattaa jopa toteutuakin, mutta sekin pitää kyllä miettiä loppuun asti. Eli jonkun tietyn ansio- ja pääomatulojen yhteenlasketun summan jälkeen siihen ei enää olisi oikeutta, mutta se raja on vedettävä tarpeeksi korkealle eikä tyyliin 20k€ vuosiansioiden kohdalle. Tällöin osa-aikaisen työnkin vastaanottaminen kannattaa, moni voisi uskaltautua perustamaan yrityksen jne.
Tää meni enemmänkin sosiaalipolitiikan kuin onnellisuuden puimiseksi, mutta mitä mä olen tavannut varsin erilaisia ihmisiä niin ei se onnellisuus läheskään aina ole sidoksissa henkilön tuloihin. Tiedän varsin hyvätuloisia, jotka ovat eräänlaisia ihmisenkuoria kaikkine materialistisine juttuineen ja aina yhden hankinnan päässä tyytyväisyydestä, ja toisaalta eläkeläisiä, pienyrittäjiä, työttömiä yms. jotka vaikuttavat elämäänsä suht tyytyväisiltä. Ja tämäkin pätee myös toisin päin, eli jotkut hyvätuloiset tuttuni elävät niin ettei mopo pahemmin keuli ja siitä voi osapuilleen päätellä että tällainen ihminen on varmaan aika sinut itsensä kanssa ja elää todennäköisesti suht onnellista elämää, ja sitten on näitä jotka eivät ole valmiita laittamaan tikkua ristiin parantaakseen elämänlaatuaan ja syyttävät asioista kaikkea muuta paitsi itseään.
Ja somehan se ihmisten onnellisuudenkäsitystä varmaan eniten hämärtää tänä päivänä. Kun oot kaveri ties kuinka monen sadan kanssa tai seuraat satoja ihmisiä, niin sanotaan nyt että vaikka viikossa ja jopa päivässäkin feediin pomppaa sellainen määrä kuvia "täydellisistä" vartaloista, viinikutsuista sun muusta akkojen hömpästä, jonkun aina vähän uudemmasta ja paremmasta autosta, lomamatkoilta jne. että monen oma arki saattaa tuntua merkityksettömältä. Mutta juuri tuota tunnetta varten ne algoritmit on kehitetty, markkinatalouden ehdoilla etunenässä. Tyytyväisille ihmisille on varmaan yllättävän vaikea markkinoida kaikkea mahdollista.Pitäisi olla perustulo ja kaikki mitä siihen päälle ansaitsee olisi vaan plussaa, eikä siitä rankaistaisi. Itelläkin ollut elämässä jaksoja, ettei ole kannattanut ottaa pätkätöitä vastaan, vaan odottaa parempaa työsuhdetta. Ja yhteiskunta on iloisesti maksanut tämän lystin. Itellä kyllä olisi ollut halua ottaa vastaan mitä tahansa työtä, mutta silloin olisin pahimmassa tapauksessa jäänyt miinukselle
- Anonyymi
On mennyt joskus paremmin kuin tällä hetkellä eli en voi sanoa olevani onnellinen. Ollut useita henkisesti raskaita vuosia, läheisten sairastumisia ja poismenojakin. Muutenkaan ei ole ollut onnea mukana, ei löytynyt ketään vierelle kulkemaan, ei ole ensimmäistäkään ystävää, vieläkin yksinäisempi kuin ikinä ennen. Ketään ei kiinnosta olenko edes olemassa, kellekään en ole tärkeä. Työn suhteen ei ole onkea ollut, monesti joutunut aloittamaan alusta, vaihtamaan alaa ja nyt taas pitäis löytää uus suunta, tällä kertaa vaan on mahdollisuudet jo nollassa. Masentuneempi kuin ikinä aiemmin, johtunee epäonnistumisista ja läheisten poismenoista, liian paljon sattunut kaikkea surullista ja masentavaa. Eihän sitä aina voi hyvin mennä, välillä tulee synkempiä jaksoja kohdille, ehkä joskus tulis muutama onnellinenkin päivä, synkkyyden keskelle.
- Anonyymi
Varmasti olet jollekulle tärkeä. Jaksa vain taistella, ja niitä onnellisia päiviä tulee.
- Anonyymi
En ole, koska tärkein haaveeni on yhä toteutumatta.
Onnellisuus ei ehkä ole se kuvaavin sana. Ennemmin käyttäisin sanaa kiitollinen. Perusasiat itsellä ja läheisillä noin pääpiirteissään ihan hyvin. Kuitenkin kun ei ole ketään kumppania jolle sanoa tai soittaa ja kertoa että rakastan sinua niin kyllä sisältä hieman tyhjältä tuntuu.
- Anonyymi
Palstasta huomaa ettet sinä mielenterveysongelmistasi yli ole pääsyt.
Kokeile tamppoonia, jos se vaikka helpottaisi.
Mutta asiasta toiseen. Ihan naurattaa ajatella, että yrität omatoimisesti "siivota" palstaa ja modet vaan kohauttaa olkiaan.
- Anonyymi
Sitten ole onnellisempi kun työasia on kunnossa, koska silloin jaksaa muutakin paremmin.
- Anonyymi
Mä uskon, että mielenterveysongelmista parantuneet varmasti kokee elämän onnellisena. Syömishäiriöinen voi syödä ja juoda ilman painetta, toki semmoinen varmasti jonkin verran koko elämän säilyy ym. Mutta muutoin. Näkisin, että onnea on pikku jutut. Auringonpaiste, hymy, läheiset, mitä sitten kullekkin on. Ekstraonnea tietty hyvä, läheinen parisuhde.
- Anonyymi
Ilmeisesti lääkitys ei ole ihan kohdillaan, päätellen näistä kirjoituksistasi palstalla. Ihan kaikkea ei voi trollailun ja pahan olon purkuunkaan laittaa, mikä kylläkin sotii aloitustasi vastaan. Ihan ystävyydellä suosittelen että menet jonkun ammattiauttajan juttusille tuosta naisvihastasi, alat nimittäin vaikuttamaan yhä enemmän nallilta, joka on jo avun ulkopuolella. Peris esimerkiksi on parantunut, eli toivoa on.
En ymmärrä mistä puhut. Toki jokainen saa huora olla, mutta ei minun sellaiseen tarvitse munaani upottaa. Jos se on naisvihaa, niin sitten olen syyllinen siihen. Ajatukseni ovat huomattavasti maltillisempia kuin vaikka Wuppiksen.
- Anonyymi
Olen onnellinen ja minulla on kaikki hyvin, mutta olen kyllästynyt siihen.
- Anonyymi
Olen onnellisempi kuin Sinä?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:
Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.3041889Pääsit nainen todella
lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t1101775Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt1261740Mopomiitti onnettomuus
Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä731625- 311567
- 691285
YLE kirjoittaa - Viritetyt sähköpyörät aiheuttavat ongelmia poliiseille
"Itse rakennellut ja viritetyt sähköpyörät ovat poliisin ja Liikenneturvan mukaan yleistyvä kirous liikenteessä." https891038- 231035
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että221002Vieläkö pidät minusta
Vieläkö pidät minusta nuori nainen? Vaikutat etääntyneeltä ja olen ajatellut että haluat olla rauhassa.100948