Onko tällä palstalla ketään muita, jotka ovat menettäneet kykynsä tuntea tunteita? Minulta puuttuu tunnekokemus lähes kokonaan. Kykenen tuntemaan surua tunnekokemuksen puuttumisen takia, vihaa sekä katkeruutta. En mitään muuta. Positiivinen tunnekokemus on poissa. En esim. kykene lainkaan tuntemaan empatiaa ja kiintymystä, vaikka kuinka haluaisin. Tiedostan tilani hyvin.
Elämä tällaisenaan ei ole elämää, vaan pelkkää olemassaoloa vailla tarkoitusta. Tätä on nyt jatkunut vuoden.
Onko kenelläkään ollut samaa ja oletteko toipuneet ennalleen? Kauanko siinä kesti? Millaista apua saitte?
Elämä tällaisenaan ei ole elämää, vaan pelkkää olemassaoloa vailla tarkoitusta. Tätä on nyt jatkunut vuoden.
Onko kenelläkään ollut samaa ja oletteko toipuneet ennalleen? Kauanko siinä kesti? Millaista apua saitte?
Vastaukset 15
Vanhimmat
omasta asenteesta seo kiinni eikä mistää muusta kiittämätön ei osaa olla kiitolline mistää .
Ei Suomi24:ää turhaan sanota Suoli24:ksi...
Mulla on sama juttu kuin sulla. Joitain negatiivisia tunteita olen tuntenut kuten tuska, mutta ei paljon muuta. Tämä on häirinnyt itseä. Tuntuu kuin ei olisi normaali.
Ikävä juttu, suoranainen maanpäällinen helvetti. Tuskaa tunnen itsekin. Kauanko sinulla on kestänyt ja oletko saanut mistään apua? Ilman tunteita on kuin olisi vankina omassa kehossaan. -AP
Todennäköisesti kyse on dissosioinnista, joka on aivan luonnollinen prosessi ihmisellä silloin kun elämässä on tapahtunut jotain niin tuskallista tai muuten kuormittavaa, että mieli ei ole jaksanut tai uskaltanut käsitellä sitä. Silloin psyyke katkaisee yhteyden joidenkin tunteiden ja tietoisuuden välillä. Samalla kun tämä suojautumiskeino auttaa säilyttämään toimintakyvyn ja jatkamaan "normaalia" elämää, heikentyy kuitenkin myös kyky kokea myönteisiä tunteita. Ihminen kun on kokonaisus.
Kun ympäristö on turvallinen, voi dissosiaatio purkautua itsestään. Prosessia edistää jos on joku, jolle puhua luottamuksellisesti tunteistaan ja mahdollisista kipeistä kokemuksista menneisyydessä. Myös terapiassa voidaan koettaa purkaa dissosiaatiota palauttamalla traumakokemuksia vähitellen tietoisuuteen, turvallisessa ilmapiirissä.
Tunteiden vähäisyydessä voi olla kyse myös uupumuksesta, ilman erityistä traumaa. Loppuunpalaneena, ylivoimaisten työ- ja muiden paineiden alla ei paljon jaksa tuntea. Kun uupumus jatkuu pitkään ja paineet pysyvät muuttumattomina ihminen voi myös tottua niihin niin että pitää tilannetta itsestäänselvänä. Vasta lopullinen loppuunpalaminen, kun työkyky romahtaa, havahduttaa huomaamaan kuinka väsynyt oli ja kuinka paljon paineita joutuikaan kokemaan ympäristössään.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Minulla oli traumaattisia kokemuksia, joiden takia jouduin sairaalahoitoon. Tullessani bussilla kotiin sairaalasta, näytti tuttu kaupunki bussin ikkunasta vieraalta, epätodelliselta. Kuin olisin ollut turistina vieraassa maassa. Tämä oli ilmeisesti jonkinlainen derealisaatiokokemus. En ole enää pitkään aikaan tuntenut itseäni omaksi itsekseni. Vointi on reilun puolen vuoden aikana ollut paranemaan päin. Muistin ja kognition vaikeuksia on silti edelleen. Dissosiaatiosta voi tosiaan olla kyse. Ihmeen sitkeässä tunnekokemuksen puuttuminen on, vaikka enää ei pitäisi olla syytä huoleen. Jokin soveltuva terapia olisi varmasti paikallaan. -AP
Puoli vuotta on lyhyt aika traumakokemuksista toipumiseen. Kiva että vointisi on paranemassa!:)
Suomen Trauma- ja dissosiaatioyhdistyksen sivuilta löytyy lisätietoa asiasta jos kiinnostaa:
http://www.disso.fi/
Kiitti vinkistä. Oikeanlainen terapia voisi auttaa. Kävin 20 kerran kognitiivisen lyhytterapian. Siitä ei tietenkään ollut apua, koska tunnekokemus tosiaan puuttuu. Oloni on edelleen huono ja usein on itsetuhoisia ajatuksia. Ei tällaista tunnekokemuksen puuttumista voi jaksaa kukaan pidemmän päälle. -AP
Juu, ei lyhytterapia auta traumoissa, pikemminkin vaan voimistaa dissosiaatiota. Traumoihin perehtynyt terapeutti voisi varmasti olla avuksi, muista vaan että haet terapeutiksi ihmisen jonka kanssa vuorovaikutus toimii, se on terapiassa olennaista.
Jos on itsetuhoisia oloja ja kovaa ahdistusta, niin on joitakin fyysisiä konsteja joilla sitä voi helpottaa, esim. sukeltajarefleksi. Laitoin äsken toiseen ketjuun tämän pätkän, omasta kokemuksesta siis:
Ns. sukeltajarefleksi rentouttaa ja vähentää ahdistusta, koska se laukaisee parasympaattisen hermoston käyntiin ja vähentää sympaattisen hermoston aiheuttamaa taistele-pakene-reaktiota. Tämä on tutkittu juttu. Sukeltajarefleksin saa aikaan siten että upottaa kasvot kylmään veteen ja pidättää hengitystä noin puoli minuuttia, vähintään 15 sekuntia. Olennaista on että silmien seutu, silmän ja nenän välinen alue ja mielellään myös sieraimet ovat kylmän vaikutuksen alaisena, ja hengityksen pidättäminen.
Sukeltajarefleksi on nisäkkäiden evoluutiossa ihmisellekin kehittynyt fysiologinen konsti joka vähentää ylivirittyneisyyttä ja rauhoittaa hermostoa.
Jos kumartuu eteenpäin samalla, vaikutus tehostuu, koska palleaan tulee painetta. Se aktivoi palleahengityksen, mikä on olennainen osa parasympaattisen hermoston toimintaa.
Voi ottaa vadin ja täyttää sen kylmällä vedellä ja laittaa sen vaikka tiskipöydälle, ja kumartua siihen. Tai jos ei ole vettä käytössä, riittää kylmäpakkaus tai ihan pelkkä pakastevihannespussi tai pari. Tuolilla istuen voi laittaa pakastepussit kasvoille ja kumartua polviin, jotta tulee oikea asento, ja pidättää hengitystä. Tämäkin versio ilman vettä on tehokas.
Vesi saa olla tosi kylmää, jotkut laittavat jäitäkin sekaan. Tutkimusten mukaan mitä kylmempää vesi on, sitä voimakkaampi on parasympaattisen hermoston aktivoituminen. Kannattaa tietysti aloittaa varovasti ja kuulostella miltä tuntuu.
Netissä on videoillakin opastusta, googlaten löytyy YouTubesta "diving reflex", valitettavasti tässä vain englanniksi:
https://www.youtube.com/watch?v=Ku_s8hJRyyQ
https://www.youtube.com/watch?v=K0CxOc0Rxc8
Olen kokeillut itse, toimii. Myös se että pitää käsiä kylmässä vedessä ranteita myöten auttaa.
Muista kuivata kunnolla jälkikäteen, ettei tule flunssaa.
Ymmärrän nykyään paremmin, miksi jotkut käyvät avannossa!
Lisäyksenä vielä, että jotkut käyttävät tätä keinoa stressin hallintaan ilman erityisiä traumakokemuksiakaan. Ihminen kun on alunperin ollut vesieläin... Samasta syystä varmaan uinti on niin rentouttavaa.
Olen itse hyvin ahdistunut nykyisin johtuen traumoistani, ja tämä keino on auttanut esim. nukkumaan. Olisinpa tiennyt siitä aikaisemmin.
Hullua että lääkärissä vain tuputetaan lääkkeitä, kun on ilmainen ja luonnonmukainen keino hirveitä psyykkis-fyysisiä oloja helpottamaan...
Kiitos jälleen viesteistä. Toistelen usein samoja asioita, koska muistini ei toimi. -AP
Kiitoksia itsellesi, ja parempaa vointia meille kaikille:)
......... Hullua että lääkärissä vain tuputetaan lääkkeitä, kun on ilmainen ja luonnonmukainen keino hirveitä psyykkis-fyysisiä oloja helpottamaan............
No kai jokainen järkevä ihminen, jolla on enenmmän kuin kaksi aivosolua, kokeilee ensin muut ja omat konsit, ennen kuin ryntää lääkäriin valittamaan vaivojaan? Olet siis tässä "vähemmän kuin kaksi aivosolua" ryhmässä. Ei ihme, että mikään ei onnistu.
Kansa varmaan voisi paremmin, jos lääkärit antaisivat ohjeeksi, että mene kotiin pitämään käsiä kylmässä vedessä?
Kopioin tämän vastaukseni toisesta ketjusta tännekin, sielläkin joku juuri äsken ivaili samaan tyyliin, joten ole hyvä:
En viitsi ruveta henkilökohtaista "hoitohistoriaani" tässä selostamaan, mutta minulla on diagnoosi ahdistuneisuushäiriöistä ja muitakin diagnooseja on ollut sen rinnalla. Olen myös kokeillut vuosien mittaan monenlaisia psyykenlääkkeitä ja joitakin käyttänyt pidempäänkin. Olen ollut pitkiä aikoja sairauslomalla psyykkisistä syistä.
Jos kertoisin jotain niistä traumakokemuksista joiden läpi olen elänyt elämäni eri vaiheissa ja joiden kanssa taistelen niin luulen että se saattaisi vetää sinut ns. hiljaiseksi.
Kylmän veden vaikutus on ollut minulle ehdottomasti tehokkaampi keino ahdistuksen taltuttamiseen kuin esim. bentsodiatsepiinit. Tällä luonnonmukaisella, ihmisen biologiaan perustuvalla apukeinolla ei ole mitään haittavaikutuksia, ja ahdistuksen ja stressin lieventämisen lisäksi sillä on yleisesti hyvinvointia lisäävä vaikutus. Esimerkiksi liikunta sujuu paremmin kun keho on rentoutuneempi. Ongelmanratkaisukykyni on nykyään parempi, kun ahdistuksesta johtuva "putkinäkö" on vähentynyt, jne. Olen energisempi ja minulla on pitempi pinna kuin ennen.
Lääkärien kannattaisi suositella tätä keinoa ensimmäisten joukossa kun joku tulee valittamaan ahdistusta, masennusta tai stressiä. Riippumatta siitä mikä diagnoosi ihmisellä sattuu olemaan, ahdistusta ja masennustahan, ja stressipaineita, on useimmilla mukana muidenkin ongelmien ohella. En sano ettei esim. bentsoista olisi ollut mitään hyötyä, mutta niillä on tosi vakavat haitat ja riippuvuus kehittyy nopeasti. Kannattaa siis katsoa ensin, olisiko Äiti Luonnolla mitään tarjottavaa.
Sukeltajarefleksiä käytetään DKT-terapiassa, yhtenä ahdistuksen hallintakeinoista jotka opetetaan ja joita voi soveltaa itse tarvittaessa.
Aloittajalle ja muille traumaterapiasta kiinnostuneille, suosittelen sellaista kirjaa kuin Jäljet kehossa (kirj. psykoterapeutti Bessel van der Kolk). Kirja perustuu osittain kirjoittajan omiin kokemuksiin traumatisoitumisesta ja selviytymisestä.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/jaljet-kehossa-9789522605108