Olisin pienenä halunnut liittyä partioon, mutta isäni kielsi sen jyrkästi. Mitään perustetta hän ei kiellolleen antanut, mutta minulle jäi sellainen kuva, että partio jotenkin ihannoisi äärimmäistä kapitalismia ja sotaa, mitä isäni ei hyväksynyt.
Mikä saa jotkut ihmiset vastustamaan partioaatetta?
en päässyt
partioon
33
4736
Vastaukset
- itse
No kun kävin partion omilla kotisivuilla taisi vastauskin jo osaksi läytyä. Tämä partitouhuhan tukeutuu paljon uskonnollismieliseen paatokseen, joten hyvä vaan etten mennyt. Ei sitä lapsena ymmärrä näitä uskonnollisia juttuja, sitä vaan mennään partioon niiden erämäätaitojuttujen ja telttaretkien toivossa.
Aikamoisia paineta luodaan lapsille ja nuorille miten ihmisen pitäisi pyrkiä kaikessa täydellisyyteen ja hyveellisyyteen. Missä on armollisuus ihmisen epätäydellisyyttä kohtaan ja ymmärtämykseeen siitä, että aina ei voi onnistua eikä olla hyvä ja menestyvä?!
Partiossa lisäksi taitaa vallita viidakon laki, missä vanhemmat ja pidempään olleet partiolaiset nokkivat nuorempiaan. Eihän näillä nuorilla voi olla pätevää johtajakoulutusta kun ovat itsekin vielä lapsia. Mitä traumoja näille nuoremmille tuleekaan kun pätemättömät "johtajat" simputtavat heitä! Tällaisen kuvan olen saanut lukiessani täällä olevia viestejä..- johtaja-89
anteeksi nyt vaan kauheesti, mutta sun kannattaisi tutustua aiheeseen paremmin ennenkuin alat arvostella noin jyrkästi!
1. Partiossa ei tuputeta uskontoa. Itse olen ateisti, joten sen parhaiten tiedän.
2. Täydellisyyttä ei partiossa vaadita, eikä siihen pyritäkkään. Kukaan ei ole täydellinen. Toiminnan tavoitteena on kasvattaa nuorista vastuuntuntoisia ja itsenäisesti ajattelevia yhteiskunnan jäseniä.
3. Vanhemmat partiolaiset eivät simputa, vaan käskevät. Mieti mitä tapahtuisi esimerkiksi retkellä, jos lapsia ei käskettäisi laisinkaan.. Täysi sekasorto..
Koulutukset ovat hyvin kattavia, ja antavat paljon eväitä kaikenikäisille johtajille.
Ja ei mulle ainakaan ole mitään traumoja tullut, enkä ole kellekkään muullekkaan kuullut tulleen.
Ota asioista selvää ennenkuin tuomitset! Partio on hyvä ja kehittävä harrastus.
nimim. 7-vuotiaasta asti partiossa ollut, nykyisin nuori johtaja. - ateisti
johtaja-89 kirjoitti:
anteeksi nyt vaan kauheesti, mutta sun kannattaisi tutustua aiheeseen paremmin ennenkuin alat arvostella noin jyrkästi!
1. Partiossa ei tuputeta uskontoa. Itse olen ateisti, joten sen parhaiten tiedän.
2. Täydellisyyttä ei partiossa vaadita, eikä siihen pyritäkkään. Kukaan ei ole täydellinen. Toiminnan tavoitteena on kasvattaa nuorista vastuuntuntoisia ja itsenäisesti ajattelevia yhteiskunnan jäseniä.
3. Vanhemmat partiolaiset eivät simputa, vaan käskevät. Mieti mitä tapahtuisi esimerkiksi retkellä, jos lapsia ei käskettäisi laisinkaan.. Täysi sekasorto..
Koulutukset ovat hyvin kattavia, ja antavat paljon eväitä kaikenikäisille johtajille.
Ja ei mulle ainakaan ole mitään traumoja tullut, enkä ole kellekkään muullekkaan kuullut tulleen.
Ota asioista selvää ennenkuin tuomitset! Partio on hyvä ja kehittävä harrastus.
nimim. 7-vuotiaasta asti partiossa ollut, nykyisin nuori johtaja.Jaa.. ettäkö partiossa ei tuputeta uskontoa?! Sen verran läheisessä yhteistyössä paikallisen seurakunnan kanssa oli ainakin se lippukunta jossa minä nuorena (n. 20 v. sitten) olin, etten voi tuohon käsitykseen yhtyä. Taidanpa yhä muistaa ulkoa partiolupauksenkin: "Tahdon rakastaa Jumalaa ja läheistäni, isänmaatani ja ihmiskuntaa toteuttaen elämässäni partioihanteita". Kyllä tuo on minusta selvä merkki partion uskonnollisuudesta.
- ei näin
ateisti kirjoitti:
Jaa.. ettäkö partiossa ei tuputeta uskontoa?! Sen verran läheisessä yhteistyössä paikallisen seurakunnan kanssa oli ainakin se lippukunta jossa minä nuorena (n. 20 v. sitten) olin, etten voi tuohon käsitykseen yhtyä. Taidanpa yhä muistaa ulkoa partiolupauksenkin: "Tahdon rakastaa Jumalaa ja läheistäni, isänmaatani ja ihmiskuntaa toteuttaen elämässäni partioihanteita". Kyllä tuo on minusta selvä merkki partion uskonnollisuudesta.
se menee jumalaani, eli kaikki uskoo johonkin ihan varmasti, siinä ei puhuta nimen omaa jostakin tietystä jumalasta vaan jokiasen omasta henkilökohtaisesta uskosta. itse en usko luterilaiseen jumalaan, oon vj, enkä koe itteäni pätemättömäksi vartionjohtajaksi. kaksi kuurssia aiheesta oon käyny. eikä johtajiksi ees päästetä ketä vaan,jokaisella lippukunnalla on omat kriteerinsä johtajia valittaessa.
- aloittaja
ei näin kirjoitti:
se menee jumalaani, eli kaikki uskoo johonkin ihan varmasti, siinä ei puhuta nimen omaa jostakin tietystä jumalasta vaan jokiasen omasta henkilökohtaisesta uskosta. itse en usko luterilaiseen jumalaan, oon vj, enkä koe itteäni pätemättömäksi vartionjohtajaksi. kaksi kuurssia aiheesta oon käyny. eikä johtajiksi ees päästetä ketä vaan,jokaisella lippukunnalla on omat kriteerinsä johtajia valittaessa.
Miten niin kaikki uskovat johonkin sinun mielestäsi varmasti? Tarjoitatko tällä "jollakin" jumalan tapaista henkiolentoa kaiken luojana ja tapahtumien ohjaajana? Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen tai mihinkään ylempään voimaan tai mihinkään jumalaolentoon!
Johtajiksi päästetään valitettavasti työelämässäkin sinne sopimattomia henkilöitä. Hyvää johtajuutta ei opita parilla kurssilla vaan siihen vaaditaan pitkällistä koulutusta ja elämänkokemusta ensisijaisesti. Lapsilta tai nuorilta ei voi edellyttää, että he pystyisivät olemaan täysipainoisia johtajia ja toisen ihmisen käskyttäjiä oman keskenkasvuisuutensa vuoksi. On pelottava ajatus miten alaikäiset opetetaan käskemään ja alistamaan "arvoastekossa" heikompiaan antamalla heille määräysvaltaa muihin ihmisiin, kun he eivät kypsymättömyyttään kuitenkaan ymmärrä mitä vastuuta muiden ihmisten hyvinvoinnista johtajuus edellyyttää.
En ikimaailamassa antaisi omaa lastani tällaisten keskenkasvuisten "johtajien" "kasvatettavaksi". - ateisti
ei näin kirjoitti:
se menee jumalaani, eli kaikki uskoo johonkin ihan varmasti, siinä ei puhuta nimen omaa jostakin tietystä jumalasta vaan jokiasen omasta henkilökohtaisesta uskosta. itse en usko luterilaiseen jumalaan, oon vj, enkä koe itteäni pätemättömäksi vartionjohtajaksi. kaksi kuurssia aiheesta oon käyny. eikä johtajiksi ees päästetä ketä vaan,jokaisella lippukunnalla on omat kriteerinsä johtajia valittaessa.
Suomen Partiolaisten sivulla http://www.partio.fi/mitapartioon.php?taso_id=2 näkyy partiolupauksen jumala kirjoitettavan isolla alkukirjaimella. Oikeakielisyyssääntöjen perusteella tulkitsen sen tarkoittavan erityisesti Kristinuskon Jumalaa, mutta en kiellä etteikö asiaa voisi ajatella toisinkin. Uskonnotonta maailmankatsomusta tuollainen lupaus kuitenkin loukkaa.
Partiolupauksella on symbolinen merkityksensä, mutta sitäkin vähemmän minua miellyttää partiossa harjoitettava uskonnollista toimintaa. Itse ainakin sain aikoinani olla vähän väliä partiopuku päällä kirkossa kolehtia keräämässä. Lisäksi kokoontumisissa oli lähes aina jotain hartaustoimintaa, leireillä jumalanpalveluksia, yms. Pienen kepulaisen kunnan pienessä ja kepulaisessa lippukunnassa sellaisista on vaikea pysytellä erossa vaikka haluaisi.
Partioliikkeen nykystä toimintaa en juuri tunne, mutta toivottavasti se on muuttunut minun kokemuksiani moniarvoisemmaksi. Olisipa kiinnostava tietää erilaisten vakaumusten frekvenssi esim. lippukunnanjohtajien joukossa. Vj:t ovat luonnollisesti nuorisoa eivätkä edes nuorisojärjestössä paljon vaikuta järjestön linjauksiin vaan ainoastaan paikalliseen, pienipiirteiseen toimintaan.
Parissa yliopistossa toimivien aikuisten ihmisten partioporukoiden retkiä olen sivusta seurannut ja ne ovat vaikuttaneet sellaisilta että olisin voinut itsekin osallistua. - tjagmjatpm
Partiossa ei ole MITÄÄN väliä missä uskonnossa on tai millainen on. Siellä on pääasia pitää hauskaa eikä ulkonäöllä tai uskomuksilla ole mitään väliä.
Olisit voinut perehtyä aiheeseen hieman paremmin ennenkö kirjoitit siitä. seuraavalla kerralla mieti vähän mitä sanot! - entinen partiolainen
tjagmjatpm kirjoitti:
Partiossa ei ole MITÄÄN väliä missä uskonnossa on tai millainen on. Siellä on pääasia pitää hauskaa eikä ulkonäöllä tai uskomuksilla ole mitään väliä.
Olisit voinut perehtyä aiheeseen hieman paremmin ennenkö kirjoitit siitä. seuraavalla kerralla mieti vähän mitä sanot!Kyllä sillä mihin uskoo o tekemistä partioaatteen kanssa. Aikoinani sitä kysyin Helsingin isoilta herroilta 90-luvun puolessa välissä, että voiko ateisti liittyä partioo ja vastaus oli, että partiossa toiminta perustuu kristilliseen ajatteluunja uskomukseen ja ateisti ei näin ollen voi liittyä partioon. Tiedä sitten mikä on totta.
- PJ.
ateisti kirjoitti:
Suomen Partiolaisten sivulla http://www.partio.fi/mitapartioon.php?taso_id=2 näkyy partiolupauksen jumala kirjoitettavan isolla alkukirjaimella. Oikeakielisyyssääntöjen perusteella tulkitsen sen tarkoittavan erityisesti Kristinuskon Jumalaa, mutta en kiellä etteikö asiaa voisi ajatella toisinkin. Uskonnotonta maailmankatsomusta tuollainen lupaus kuitenkin loukkaa.
Partiolupauksella on symbolinen merkityksensä, mutta sitäkin vähemmän minua miellyttää partiossa harjoitettava uskonnollista toimintaa. Itse ainakin sain aikoinani olla vähän väliä partiopuku päällä kirkossa kolehtia keräämässä. Lisäksi kokoontumisissa oli lähes aina jotain hartaustoimintaa, leireillä jumalanpalveluksia, yms. Pienen kepulaisen kunnan pienessä ja kepulaisessa lippukunnassa sellaisista on vaikea pysytellä erossa vaikka haluaisi.
Partioliikkeen nykystä toimintaa en juuri tunne, mutta toivottavasti se on muuttunut minun kokemuksiani moniarvoisemmaksi. Olisipa kiinnostava tietää erilaisten vakaumusten frekvenssi esim. lippukunnanjohtajien joukossa. Vj:t ovat luonnollisesti nuorisoa eivätkä edes nuorisojärjestössä paljon vaikuta järjestön linjauksiin vaan ainoastaan paikalliseen, pienipiirteiseen toimintaan.
Parissa yliopistossa toimivien aikuisten ihmisten partioporukoiden retkiä olen sivusta seurannut ja ne ovat vaikuttaneet sellaisilta että olisin voinut itsekin osallistua.On totta, että uskontokasvatus on osa partioliikettä, MUTTA jos huomasit tuossa partio lupauksessa sanotaan: tahdon rakastaa JumalaaNI! Se ei suinkaan tarkoita, että kyseessä olisi ainoastaan kristinuskon Jumala! Sillä onhan partioliike maailmanlaajuisesti levinnyt nuorisojärjestö ja se hyväksyy kaikki erilaiset uskontokunnat!
Ja jos vartiossa on johonkin muuhun uskontokuntaan kuuluva vartiolainen, olisin suositelvaa, että häneltä itseltään kysytään haluaako hän osallistua hartaushetkiin vai poistua esimerkiksi huoneen ulkopuolelle!!!
Eikä ateismikaan ole kiellettyä partiossa! - tjagmjatpm
entinen partiolainen kirjoitti:
Kyllä sillä mihin uskoo o tekemistä partioaatteen kanssa. Aikoinani sitä kysyin Helsingin isoilta herroilta 90-luvun puolessa välissä, että voiko ateisti liittyä partioo ja vastaus oli, että partiossa toiminta perustuu kristilliseen ajatteluunja uskomukseen ja ateisti ei näin ollen voi liittyä partioon. Tiedä sitten mikä on totta.
Meillä ainakin partiossa (kun oon siinä) on muistakin uskonnoista olevia... mustakin on tyhmää että siinä partiolupauksessa on "tahdon rakastaa jumalaani" mutta enhän mää sille mitään voi (tai kukaan muukaan partiossa oleva). Ehkä se, joka perusti partion oli joku uskovainen mutta ei siinä enää tarvii olla...
- Sakke
entinen partiolainen kirjoitti:
Kyllä sillä mihin uskoo o tekemistä partioaatteen kanssa. Aikoinani sitä kysyin Helsingin isoilta herroilta 90-luvun puolessa välissä, että voiko ateisti liittyä partioo ja vastaus oli, että partiossa toiminta perustuu kristilliseen ajatteluunja uskomukseen ja ateisti ei näin ollen voi liittyä partioon. Tiedä sitten mikä on totta.
En ole tavannut tässä maailmassa vielä yhtäkään niin isoa herraa joka kieltäisi partioon liittymisen ateistilta.
Partiolaisen ihanteisiin kuuluu kaikkien hyväksyminen, uskoivatpa he tai sitten eivät. Tuo, mitä juuri kirjoitit, ei voi pitää paikkansa, se ei ainakaan ole partiolaisen sanoma.
Itse en kuulu kirkkoon, eikä partiossa sitä ole minulle koskaan tyrkytetty. Menin partioon erätaitojen oppimisen ja retkeilyn toivossa - ja sitä myös sain.
Uskonto ei kuulu partioon, moni lippukunta toimii kirkon alaisuudessa, niin myös oma lippukuntani, mutta kukaan ei silti ole tyrkyttänyt uskoa minulle. Käsitystäni uskontoon partio on tosin muokannut, suhtaudun nykyään mutkattomasti eri uskontoihin ja kulttuureihin. Tosin myös kotikasvatuksella on ollut vaikutusta tähän. - teak
johtaja-89 kirjoitti:
anteeksi nyt vaan kauheesti, mutta sun kannattaisi tutustua aiheeseen paremmin ennenkuin alat arvostella noin jyrkästi!
1. Partiossa ei tuputeta uskontoa. Itse olen ateisti, joten sen parhaiten tiedän.
2. Täydellisyyttä ei partiossa vaadita, eikä siihen pyritäkkään. Kukaan ei ole täydellinen. Toiminnan tavoitteena on kasvattaa nuorista vastuuntuntoisia ja itsenäisesti ajattelevia yhteiskunnan jäseniä.
3. Vanhemmat partiolaiset eivät simputa, vaan käskevät. Mieti mitä tapahtuisi esimerkiksi retkellä, jos lapsia ei käskettäisi laisinkaan.. Täysi sekasorto..
Koulutukset ovat hyvin kattavia, ja antavat paljon eväitä kaikenikäisille johtajille.
Ja ei mulle ainakaan ole mitään traumoja tullut, enkä ole kellekkään muullekkaan kuullut tulleen.
Ota asioista selvää ennenkuin tuomitset! Partio on hyvä ja kehittävä harrastus.
nimim. 7-vuotiaasta asti partiossa ollut, nykyisin nuori johtaja.BP, (Lorde Robert Baden-Powell, partioliikkeen perustaja) mainitsee, ettei uskonnotonta partiolaista ole. Varsin pitkään partioliikkeen virallinen linja oli se, että partiotoiminta ei ole kristillistä, mutta partiolaisella on selvä suhde johonkin uskontoon.
Käytännössä tilanne vaihtelee lippukunnittain. Selvää on, että seurakuntien ylläpitämät tai tukemat lippukunnat ovat uskonnollisesti sitoutuneempia kuin esimerkiksi kannatusyhdistysten voimin toimivat. Useimmilla, jos ei peräti kaikilla, partiolippukunnillahan on jokin taustayhteisö, joka tarjoaa lippukuntansa käyttöön mm. tiloja ja varoja.
Käsittääkseni partioliikkeen Suomessa on ihan hyvä ylläpitää jonkinsorttista suhdetta vallitsevaan pääuskontoon eli kristillisyyteen. Erityisesti vakaumuksellisille ateisteillehan olisi hyvinkin suotavaa perehtyä vastustamaansa asiaan, ettei ole kuulo- ja luulopuheitten varassa. Ikävä kyllä koululaitos nimittäin päästää nämä vakaumustelijat pakenemaan luulottelujen varaan. Lisäksi kuuluu yleissivistykseen tuntea kristillistä perinnettä. Meillä kun ei ole yhden yhtä tapaa tai moraalinäkemystä, johon kristillisyys ei olisi vaikuttanut. Ja ennen kaikkea on hyvä oppia sietämään ja suvaitsemaan asioita, jotka ovat itselle vieraita. - teak
tjagmjatpm kirjoitti:
Meillä ainakin partiossa (kun oon siinä) on muistakin uskonnoista olevia... mustakin on tyhmää että siinä partiolupauksessa on "tahdon rakastaa jumalaani" mutta enhän mää sille mitään voi (tai kukaan muukaan partiossa oleva). Ehkä se, joka perusti partion oli joku uskovainen mutta ei siinä enää tarvii olla...
Partioliikkeen perustajana pidetään Lordi Robert Baden-Powellia, joka muuten aateluutensa nimenomaan partioliikkeen perustamisesta.
Baden-Powell, tai BP, kuten partiolaiset häntä kutsuvat, oli ammatiltaan sotilas, ja partiotoiminnan katsotaan alkaneen 1900-luvun ensi vuosikymmeninä. Ikävä kyllä Brown Sea Islandin tarkka vuosiluku on kadonnut muististani, enkä käy sitä nyt netistä etsimään.
Tässä on kaksi aika ilmeistä seikkaa, jotka selittävät uskonnon liittymistä partioideologiaan. Mitään kausaalisia syitä ne eivät ole, mikä täten hiustenhalkojille ilmaistakoon, mutta harva liike kai syntyy niin, ettei syntyajan vallitsevat ilmiöt siihen vaikutaisi.
Sata vuotta sitten Englanti oli vielä siirtomaavalta, jossa ainakin ylä- ja keskiluokan kulttuurissa viellä vaikutti rippeet viktoriaanisuudeksi kutsutusta puritaanisesta ja tiukan moralistisesta ideologiasta. Yksi siirtomaavallan ylläpitokeinoista oli kristinusko: lähetys- ja käännytystyö. Mitään laajaa nuorisoliikettä ei olisi voinut Englannissa syntyä ilman uskonnollista sitoutumista.
Partioliikkeessä on oman kokemukseni (1978 - n. 1994) mukaan ajoittain lähes palvottu BP:tä. Jos kohta kaikkia hänen aivoituksiaan ei toki noudateta, niin viimeistään partiojohtajakoulutuksessa hänen näkemyksiinsä perehdytään kyllä. Kuten sanottu, BP oli sotilas, ja mitäpä sotilaan elämään kuuluu, ellei kuolemanpelkoa? Ateisteilla on kovin vähän tarjota lohtua kuolemaa pelkääville, joten pidän mahdollisena että BP:n oli sodassa yksinkertaisesti pakko nähdä ja hyväksyä uskon ja uskonnon tärkeys ihmisille äärioloissa. Meidänhän on äärettömän hyvä olla ateisteja tai varsinkin agnostikkoja niin kauan kuin asiamme ovat hyvin ja jaksamme kuvitella selviytyvämme omin nokkinemme kaikesta. Mutta annas olla kun tilanne muuttuu...
No, partiotoiminnan yksi erinomainen puoli on, että se ajaa kakarat vaaraan. Jos ei nyt kuolemanvaaraan, niin ainakin tilanteisiin joista kukaan ei selviäisi ypöyksin. Turvallisuudestahan partiotoiminnassa paljon puhutaan ja sen eteen tehdään paljon. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että nykyiset ns. pullamossosukupolvet ovat varsin hyvin suojauttuja fyysisiltä vaaroilta. Turvattomuus aiheutuu pikemminkin psyykkisistä kuormista. Vaaratilanteissa joista ihminen ei selviä yksin, on se hyvä puoli, että niissä on pakko toimia yhdessä. Siihen ei hauskanpito tai kilpailumentaliteetti auta.
Pidän siis edelleen, kaikesta nykyisestä turvallisuusvouhotuksesta huolimatta, suotavana että partiolaiset edelleen kuskaavat teini-ikäisiä merelle silloin kun perhepurjehtijat jo hankkiutuvat suojaan satamiin. Meripartiolaisilla on tähän tarvittava koulutus ja yleensä myös riittävä kalusto. Sama pätee vaativiin vaelluksiin. Yövaellus vieraassa korvessa asettaa chatit, tietokonepelit, muotioikut ja teiniradikalismin oikeisiin mittasuhteisiinsa jopa teini-ikäisen itsensä pääpössä.
Tässä samassa keskustelussa joku mainitsee, että partiotoiminnan päätehtävä on hauskanpito. Entisenä meripartiojohtajana olen pettynyt kun luen tällaisia. Hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä. Ilman niitä kukaan ei viihdy partiossa. Mutta sitä varten ei kannata pyörittää kymmenien tuhansien ihmisten järjestöä. Eiköhän kakarat osaa tyhjentää (eli täyttää) päänsä ihan itsekin. - tjagmjatpm
teak kirjoitti:
Partioliikkeen perustajana pidetään Lordi Robert Baden-Powellia, joka muuten aateluutensa nimenomaan partioliikkeen perustamisesta.
Baden-Powell, tai BP, kuten partiolaiset häntä kutsuvat, oli ammatiltaan sotilas, ja partiotoiminnan katsotaan alkaneen 1900-luvun ensi vuosikymmeninä. Ikävä kyllä Brown Sea Islandin tarkka vuosiluku on kadonnut muististani, enkä käy sitä nyt netistä etsimään.
Tässä on kaksi aika ilmeistä seikkaa, jotka selittävät uskonnon liittymistä partioideologiaan. Mitään kausaalisia syitä ne eivät ole, mikä täten hiustenhalkojille ilmaistakoon, mutta harva liike kai syntyy niin, ettei syntyajan vallitsevat ilmiöt siihen vaikutaisi.
Sata vuotta sitten Englanti oli vielä siirtomaavalta, jossa ainakin ylä- ja keskiluokan kulttuurissa viellä vaikutti rippeet viktoriaanisuudeksi kutsutusta puritaanisesta ja tiukan moralistisesta ideologiasta. Yksi siirtomaavallan ylläpitokeinoista oli kristinusko: lähetys- ja käännytystyö. Mitään laajaa nuorisoliikettä ei olisi voinut Englannissa syntyä ilman uskonnollista sitoutumista.
Partioliikkeessä on oman kokemukseni (1978 - n. 1994) mukaan ajoittain lähes palvottu BP:tä. Jos kohta kaikkia hänen aivoituksiaan ei toki noudateta, niin viimeistään partiojohtajakoulutuksessa hänen näkemyksiinsä perehdytään kyllä. Kuten sanottu, BP oli sotilas, ja mitäpä sotilaan elämään kuuluu, ellei kuolemanpelkoa? Ateisteilla on kovin vähän tarjota lohtua kuolemaa pelkääville, joten pidän mahdollisena että BP:n oli sodassa yksinkertaisesti pakko nähdä ja hyväksyä uskon ja uskonnon tärkeys ihmisille äärioloissa. Meidänhän on äärettömän hyvä olla ateisteja tai varsinkin agnostikkoja niin kauan kuin asiamme ovat hyvin ja jaksamme kuvitella selviytyvämme omin nokkinemme kaikesta. Mutta annas olla kun tilanne muuttuu...
No, partiotoiminnan yksi erinomainen puoli on, että se ajaa kakarat vaaraan. Jos ei nyt kuolemanvaaraan, niin ainakin tilanteisiin joista kukaan ei selviäisi ypöyksin. Turvallisuudestahan partiotoiminnassa paljon puhutaan ja sen eteen tehdään paljon. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että nykyiset ns. pullamossosukupolvet ovat varsin hyvin suojauttuja fyysisiltä vaaroilta. Turvattomuus aiheutuu pikemminkin psyykkisistä kuormista. Vaaratilanteissa joista ihminen ei selviä yksin, on se hyvä puoli, että niissä on pakko toimia yhdessä. Siihen ei hauskanpito tai kilpailumentaliteetti auta.
Pidän siis edelleen, kaikesta nykyisestä turvallisuusvouhotuksesta huolimatta, suotavana että partiolaiset edelleen kuskaavat teini-ikäisiä merelle silloin kun perhepurjehtijat jo hankkiutuvat suojaan satamiin. Meripartiolaisilla on tähän tarvittava koulutus ja yleensä myös riittävä kalusto. Sama pätee vaativiin vaelluksiin. Yövaellus vieraassa korvessa asettaa chatit, tietokonepelit, muotioikut ja teiniradikalismin oikeisiin mittasuhteisiinsa jopa teini-ikäisen itsensä pääpössä.
Tässä samassa keskustelussa joku mainitsee, että partiotoiminnan päätehtävä on hauskanpito. Entisenä meripartiojohtajana olen pettynyt kun luen tällaisia. Hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä. Ilman niitä kukaan ei viihdy partiossa. Mutta sitä varten ei kannata pyörittää kymmenien tuhansien ihmisten järjestöä. Eiköhän kakarat osaa tyhjentää (eli täyttää) päänsä ihan itsekin.en jaksanu lukee tota -_-
- Sakke
teak kirjoitti:
Partioliikkeen perustajana pidetään Lordi Robert Baden-Powellia, joka muuten aateluutensa nimenomaan partioliikkeen perustamisesta.
Baden-Powell, tai BP, kuten partiolaiset häntä kutsuvat, oli ammatiltaan sotilas, ja partiotoiminnan katsotaan alkaneen 1900-luvun ensi vuosikymmeninä. Ikävä kyllä Brown Sea Islandin tarkka vuosiluku on kadonnut muististani, enkä käy sitä nyt netistä etsimään.
Tässä on kaksi aika ilmeistä seikkaa, jotka selittävät uskonnon liittymistä partioideologiaan. Mitään kausaalisia syitä ne eivät ole, mikä täten hiustenhalkojille ilmaistakoon, mutta harva liike kai syntyy niin, ettei syntyajan vallitsevat ilmiöt siihen vaikutaisi.
Sata vuotta sitten Englanti oli vielä siirtomaavalta, jossa ainakin ylä- ja keskiluokan kulttuurissa viellä vaikutti rippeet viktoriaanisuudeksi kutsutusta puritaanisesta ja tiukan moralistisesta ideologiasta. Yksi siirtomaavallan ylläpitokeinoista oli kristinusko: lähetys- ja käännytystyö. Mitään laajaa nuorisoliikettä ei olisi voinut Englannissa syntyä ilman uskonnollista sitoutumista.
Partioliikkeessä on oman kokemukseni (1978 - n. 1994) mukaan ajoittain lähes palvottu BP:tä. Jos kohta kaikkia hänen aivoituksiaan ei toki noudateta, niin viimeistään partiojohtajakoulutuksessa hänen näkemyksiinsä perehdytään kyllä. Kuten sanottu, BP oli sotilas, ja mitäpä sotilaan elämään kuuluu, ellei kuolemanpelkoa? Ateisteilla on kovin vähän tarjota lohtua kuolemaa pelkääville, joten pidän mahdollisena että BP:n oli sodassa yksinkertaisesti pakko nähdä ja hyväksyä uskon ja uskonnon tärkeys ihmisille äärioloissa. Meidänhän on äärettömän hyvä olla ateisteja tai varsinkin agnostikkoja niin kauan kuin asiamme ovat hyvin ja jaksamme kuvitella selviytyvämme omin nokkinemme kaikesta. Mutta annas olla kun tilanne muuttuu...
No, partiotoiminnan yksi erinomainen puoli on, että se ajaa kakarat vaaraan. Jos ei nyt kuolemanvaaraan, niin ainakin tilanteisiin joista kukaan ei selviäisi ypöyksin. Turvallisuudestahan partiotoiminnassa paljon puhutaan ja sen eteen tehdään paljon. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että nykyiset ns. pullamossosukupolvet ovat varsin hyvin suojauttuja fyysisiltä vaaroilta. Turvattomuus aiheutuu pikemminkin psyykkisistä kuormista. Vaaratilanteissa joista ihminen ei selviä yksin, on se hyvä puoli, että niissä on pakko toimia yhdessä. Siihen ei hauskanpito tai kilpailumentaliteetti auta.
Pidän siis edelleen, kaikesta nykyisestä turvallisuusvouhotuksesta huolimatta, suotavana että partiolaiset edelleen kuskaavat teini-ikäisiä merelle silloin kun perhepurjehtijat jo hankkiutuvat suojaan satamiin. Meripartiolaisilla on tähän tarvittava koulutus ja yleensä myös riittävä kalusto. Sama pätee vaativiin vaelluksiin. Yövaellus vieraassa korvessa asettaa chatit, tietokonepelit, muotioikut ja teiniradikalismin oikeisiin mittasuhteisiinsa jopa teini-ikäisen itsensä pääpössä.
Tässä samassa keskustelussa joku mainitsee, että partiotoiminnan päätehtävä on hauskanpito. Entisenä meripartiojohtajana olen pettynyt kun luen tällaisia. Hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä. Ilman niitä kukaan ei viihdy partiossa. Mutta sitä varten ei kannata pyörittää kymmenien tuhansien ihmisten järjestöä. Eiköhän kakarat osaa tyhjentää (eli täyttää) päänsä ihan itsekin.Tiedät BP:n elämästä jonkun verran, lienet lukenut hänen elämänkertansa. BP:in liittyy paljon muutakin, jota ei suureen ääneen paljon kuulutella, mutta se ei sovinne tälle palstalle.
Entisenä lippukunnanjohtajana ja nykyisenä kouluttajana pidän ainakin itse ensiarvoisen tärkeänä sitä, että päätoiminta on hauskanpitoa. Siksi hämmästyin kirjoitustasi:
"Tässä samassa keskustelussa joku mainitsee, että partiotoiminnan päätehtävä on hauskanpito. Entisenä meripartiojohtajana olen pettynyt kun luen tällaisia. Hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä. Ilman niitä kukaan ei viihdy partiossa. Mutta sitä varten ei kannata pyörittää kymmenien tuhansien ihmisten järjestöä. Eiköhän kakarat osaa tyhjentää (eli täyttää) päänsä ihan itsekin."
Ehkä oma partioaatteesi on erilainen, mutta ainakin itse panostan siihen, että hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat nimenomaan juuri sitä, mistä partiossa on kyse. Kaikki muu näyttää seuraavan noista asioista.
Viinaan ei kuitenkaan ole koskaan koskettu partioleirillä, ainoat harvat jotka lpkj:na käräytin partiotiloissa ryypiskelystä, saivat ansionsa mukaan, ja ovat tällä hetkellä aktiivisimpia jäseniä.
Totta on myös se, ettei uskonto enää nykyään hallitse partiota, se miten asiat ovat olleet aikaisemmin, ei enää päde nykyisin. Onneksi partioliikekin elää nykyaikaa. Tärkeintä on toisten kunnioittaminen. Itse olen sitä mieltä, että partiolupauksen saa muuttaa jokainen itselleen sopivaksi (siis Jumalan kanssa tai ilman).
Henkiinjäämiskoulutuksen yhteydessä olen huomannut, että nimenomaan positiivinen mieli ja asioiden kääntäminen hauskoiksi auttaa selviytymään hengissä. Uskon (BP:n elämänkerran luettuani), että myös BP ymmärsi tämän esim. Mafekingin piirityksen aikana. Tee asioista hauskoja, silloin kun ne ovat kuoleman vakavia. Tiedän muidenkin kouluttajien käyttävän samaa teesiä.
Mutta tämä on vain yksittäinen mielipide, olisi hauska kuulla lisää. Eri johtamistavat ovat aina mielenkiintoisia ja yleensä niistä oppii aina jotakin uuttaa.
Niin monta johtamistyyliä kuin johtajiakin... - tjagmjatpm
Sakke kirjoitti:
Tiedät BP:n elämästä jonkun verran, lienet lukenut hänen elämänkertansa. BP:in liittyy paljon muutakin, jota ei suureen ääneen paljon kuulutella, mutta se ei sovinne tälle palstalle.
Entisenä lippukunnanjohtajana ja nykyisenä kouluttajana pidän ainakin itse ensiarvoisen tärkeänä sitä, että päätoiminta on hauskanpitoa. Siksi hämmästyin kirjoitustasi:
"Tässä samassa keskustelussa joku mainitsee, että partiotoiminnan päätehtävä on hauskanpito. Entisenä meripartiojohtajana olen pettynyt kun luen tällaisia. Hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä. Ilman niitä kukaan ei viihdy partiossa. Mutta sitä varten ei kannata pyörittää kymmenien tuhansien ihmisten järjestöä. Eiköhän kakarat osaa tyhjentää (eli täyttää) päänsä ihan itsekin."
Ehkä oma partioaatteesi on erilainen, mutta ainakin itse panostan siihen, että hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat nimenomaan juuri sitä, mistä partiossa on kyse. Kaikki muu näyttää seuraavan noista asioista.
Viinaan ei kuitenkaan ole koskaan koskettu partioleirillä, ainoat harvat jotka lpkj:na käräytin partiotiloissa ryypiskelystä, saivat ansionsa mukaan, ja ovat tällä hetkellä aktiivisimpia jäseniä.
Totta on myös se, ettei uskonto enää nykyään hallitse partiota, se miten asiat ovat olleet aikaisemmin, ei enää päde nykyisin. Onneksi partioliikekin elää nykyaikaa. Tärkeintä on toisten kunnioittaminen. Itse olen sitä mieltä, että partiolupauksen saa muuttaa jokainen itselleen sopivaksi (siis Jumalan kanssa tai ilman).
Henkiinjäämiskoulutuksen yhteydessä olen huomannut, että nimenomaan positiivinen mieli ja asioiden kääntäminen hauskoiksi auttaa selviytymään hengissä. Uskon (BP:n elämänkerran luettuani), että myös BP ymmärsi tämän esim. Mafekingin piirityksen aikana. Tee asioista hauskoja, silloin kun ne ovat kuoleman vakavia. Tiedän muidenkin kouluttajien käyttävän samaa teesiä.
Mutta tämä on vain yksittäinen mielipide, olisi hauska kuulla lisää. Eri johtamistavat ovat aina mielenkiintoisia ja yleensä niistä oppii aina jotakin uuttaa.
Niin monta johtamistyyliä kuin johtajiakin...tuo oli todellakin asiallinen viesti. Siinä oli paljon faktaa partiosta. PARTIO ON HAUSKANPITOA VARTEN!!! Olen ollut 5 vuotta partiossa ja siellä ei ole kertaakaan puhuttu jumalasta (paitsi kun vannottiin sudenpentujen vala) Että siinäs kuulit!
- teak
Sakke kirjoitti:
Tiedät BP:n elämästä jonkun verran, lienet lukenut hänen elämänkertansa. BP:in liittyy paljon muutakin, jota ei suureen ääneen paljon kuulutella, mutta se ei sovinne tälle palstalle.
Entisenä lippukunnanjohtajana ja nykyisenä kouluttajana pidän ainakin itse ensiarvoisen tärkeänä sitä, että päätoiminta on hauskanpitoa. Siksi hämmästyin kirjoitustasi:
"Tässä samassa keskustelussa joku mainitsee, että partiotoiminnan päätehtävä on hauskanpito. Entisenä meripartiojohtajana olen pettynyt kun luen tällaisia. Hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä. Ilman niitä kukaan ei viihdy partiossa. Mutta sitä varten ei kannata pyörittää kymmenien tuhansien ihmisten järjestöä. Eiköhän kakarat osaa tyhjentää (eli täyttää) päänsä ihan itsekin."
Ehkä oma partioaatteesi on erilainen, mutta ainakin itse panostan siihen, että hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat nimenomaan juuri sitä, mistä partiossa on kyse. Kaikki muu näyttää seuraavan noista asioista.
Viinaan ei kuitenkaan ole koskaan koskettu partioleirillä, ainoat harvat jotka lpkj:na käräytin partiotiloissa ryypiskelystä, saivat ansionsa mukaan, ja ovat tällä hetkellä aktiivisimpia jäseniä.
Totta on myös se, ettei uskonto enää nykyään hallitse partiota, se miten asiat ovat olleet aikaisemmin, ei enää päde nykyisin. Onneksi partioliikekin elää nykyaikaa. Tärkeintä on toisten kunnioittaminen. Itse olen sitä mieltä, että partiolupauksen saa muuttaa jokainen itselleen sopivaksi (siis Jumalan kanssa tai ilman).
Henkiinjäämiskoulutuksen yhteydessä olen huomannut, että nimenomaan positiivinen mieli ja asioiden kääntäminen hauskoiksi auttaa selviytymään hengissä. Uskon (BP:n elämänkerran luettuani), että myös BP ymmärsi tämän esim. Mafekingin piirityksen aikana. Tee asioista hauskoja, silloin kun ne ovat kuoleman vakavia. Tiedän muidenkin kouluttajien käyttävän samaa teesiä.
Mutta tämä on vain yksittäinen mielipide, olisi hauska kuulla lisää. Eri johtamistavat ovat aina mielenkiintoisia ja yleensä niistä oppii aina jotakin uuttaa.
Niin monta johtamistyyliä kuin johtajiakin...No juuh. Ensinnäkin kiitokset näkemästäsi vastaamisen vaivasta. Ja tälle, joka ei jaksanut lukea: jos et jaksa, häpeä on ensisijaisesti sinun. Jonkinsortin pitkäjänteisyys saattaa sinuunkin sitten aikanaan iskeä.
Ehkäpä ajatteluni kaipaa täsmentämistä. Tarkoitukseni ei ole ollut se, että partiotoiminta olisi ankeaa. Mutta eräissä tilanteissa meripartiotoiminnassa - josta minun kokemukseni siis on peräisin - hauskuus ei ole pääasia. Samoin edellisessä tekstissäni saattoi jäädä epäselväksi se, että minusta on tai olisi oikein hyvä että joku edelleen kehtaisi tarjota muutakin kuin helppoa ja mukavaa.
Siinä kuitenkin olen kanssasi suunnilleen samoilla linjoilla, että vaikeistakiin asioista on hyvä nähdä parhaat puolet. - teak
Sakke kirjoitti:
Tiedät BP:n elämästä jonkun verran, lienet lukenut hänen elämänkertansa. BP:in liittyy paljon muutakin, jota ei suureen ääneen paljon kuulutella, mutta se ei sovinne tälle palstalle.
Entisenä lippukunnanjohtajana ja nykyisenä kouluttajana pidän ainakin itse ensiarvoisen tärkeänä sitä, että päätoiminta on hauskanpitoa. Siksi hämmästyin kirjoitustasi:
"Tässä samassa keskustelussa joku mainitsee, että partiotoiminnan päätehtävä on hauskanpito. Entisenä meripartiojohtajana olen pettynyt kun luen tällaisia. Hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä. Ilman niitä kukaan ei viihdy partiossa. Mutta sitä varten ei kannata pyörittää kymmenien tuhansien ihmisten järjestöä. Eiköhän kakarat osaa tyhjentää (eli täyttää) päänsä ihan itsekin."
Ehkä oma partioaatteesi on erilainen, mutta ainakin itse panostan siihen, että hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat nimenomaan juuri sitä, mistä partiossa on kyse. Kaikki muu näyttää seuraavan noista asioista.
Viinaan ei kuitenkaan ole koskaan koskettu partioleirillä, ainoat harvat jotka lpkj:na käräytin partiotiloissa ryypiskelystä, saivat ansionsa mukaan, ja ovat tällä hetkellä aktiivisimpia jäseniä.
Totta on myös se, ettei uskonto enää nykyään hallitse partiota, se miten asiat ovat olleet aikaisemmin, ei enää päde nykyisin. Onneksi partioliikekin elää nykyaikaa. Tärkeintä on toisten kunnioittaminen. Itse olen sitä mieltä, että partiolupauksen saa muuttaa jokainen itselleen sopivaksi (siis Jumalan kanssa tai ilman).
Henkiinjäämiskoulutuksen yhteydessä olen huomannut, että nimenomaan positiivinen mieli ja asioiden kääntäminen hauskoiksi auttaa selviytymään hengissä. Uskon (BP:n elämänkerran luettuani), että myös BP ymmärsi tämän esim. Mafekingin piirityksen aikana. Tee asioista hauskoja, silloin kun ne ovat kuoleman vakavia. Tiedän muidenkin kouluttajien käyttävän samaa teesiä.
Mutta tämä on vain yksittäinen mielipide, olisi hauska kuulla lisää. Eri johtamistavat ovat aina mielenkiintoisia ja yleensä niistä oppii aina jotakin uuttaa.
Niin monta johtamistyyliä kuin johtajiakin...Juupa juu. Partiojohtajien kouluttajat ovat toisinaan hieman turhan etäällä nuorten keskenään järjestämien retkien arjesta. Muistan kyllä lapsuuteni leireiltä melko asiatontakin menoa, mutta ihminen on kummallinen: yhtä ja toista se sietää ja kääntää hyväksi. Siitä huolimatta toivoisin, ettei partiotoiminnassa enää ole sitä puolustusvoimista tuttua simputuksen meininkiä, joka vielä viitisentoista vuotta sitten oli hyvissä voimissa eräässä nimeltämainitsemattomassa Turkulaisessa meripartiopoppoossa.
Johtamistyylini aikanaan partiossa, nyttemmin työelämässä ja seurakuntien nuorisotyössä on aika perinteinen. On auktoriteettejä, joitten ohjeiden mukaan toimin tai neuvottelen ohjeiden muutoksista. Hyvin perustein annan suoria käskyjä, mutta käyttäydyn sävyisästi. Tarpeen vaatiessa osaan kuitenkin olla ankara ja tiukkakin. Tähän mennessä kukaan ei ole tullut siitä syystä väittämään mua paskiaiseksi. Ovat joko pitäneet suunsa kiinni, tai sitten olen pärjäillyt johtotehtävissäni ainakin kohtuullisesti. Koskapa väki ei ole kaikonnut ympäriltäni, ounastelisin jälkimmäisen vaihtoehdon osuvan lähemmäs totuutta.
Kun hommat sujuvat, annan mielelläni kiitosta ja tunnustusta. En ole koskaan kauheasti miettinyt sitä, onko jokin asia mukavaa vai ei. Yleensä mielekäs työ tai toiminta kuitenkin on - jos ei toiminnan aikana, niin ainakin sen jälkeen.
Ja johtamistapojahan on tosiaan niin monta kuin on johtajiakin. Ja vaikka kuinka kävisi alan kursseja tai tutkisi asiaa vaikka akateemisella tasolla, kukin meistä toimii itse johtamistilanteessa useimmiten intuitiivisesti. Intuition syntyyn puolestaan vaikuttaa koulutus, elämänkokemus jne.... kuten tietänette. Tästä syystä kuitenkin suhtaudun usein melko karsaasti erilaisiin iskulauseisiin. Niiden merkitys kun pakkaa venymään käyttäjänsä tarpeita vastaavaksi. - Sakke
teak kirjoitti:
Juupa juu. Partiojohtajien kouluttajat ovat toisinaan hieman turhan etäällä nuorten keskenään järjestämien retkien arjesta. Muistan kyllä lapsuuteni leireiltä melko asiatontakin menoa, mutta ihminen on kummallinen: yhtä ja toista se sietää ja kääntää hyväksi. Siitä huolimatta toivoisin, ettei partiotoiminnassa enää ole sitä puolustusvoimista tuttua simputuksen meininkiä, joka vielä viitisentoista vuotta sitten oli hyvissä voimissa eräässä nimeltämainitsemattomassa Turkulaisessa meripartiopoppoossa.
Johtamistyylini aikanaan partiossa, nyttemmin työelämässä ja seurakuntien nuorisotyössä on aika perinteinen. On auktoriteettejä, joitten ohjeiden mukaan toimin tai neuvottelen ohjeiden muutoksista. Hyvin perustein annan suoria käskyjä, mutta käyttäydyn sävyisästi. Tarpeen vaatiessa osaan kuitenkin olla ankara ja tiukkakin. Tähän mennessä kukaan ei ole tullut siitä syystä väittämään mua paskiaiseksi. Ovat joko pitäneet suunsa kiinni, tai sitten olen pärjäillyt johtotehtävissäni ainakin kohtuullisesti. Koskapa väki ei ole kaikonnut ympäriltäni, ounastelisin jälkimmäisen vaihtoehdon osuvan lähemmäs totuutta.
Kun hommat sujuvat, annan mielelläni kiitosta ja tunnustusta. En ole koskaan kauheasti miettinyt sitä, onko jokin asia mukavaa vai ei. Yleensä mielekäs työ tai toiminta kuitenkin on - jos ei toiminnan aikana, niin ainakin sen jälkeen.
Ja johtamistapojahan on tosiaan niin monta kuin on johtajiakin. Ja vaikka kuinka kävisi alan kursseja tai tutkisi asiaa vaikka akateemisella tasolla, kukin meistä toimii itse johtamistilanteessa useimmiten intuitiivisesti. Intuition syntyyn puolestaan vaikuttaa koulutus, elämänkokemus jne.... kuten tietänette. Tästä syystä kuitenkin suhtaudun usein melko karsaasti erilaisiin iskulauseisiin. Niiden merkitys kun pakkaa venymään käyttäjänsä tarpeita vastaavaksi.Olen samoilla linjoilla. Mistä johtuukaan se, että yleensä partiolaisten palstoilla osataan keskustella asioista erittäin asiallisesti?
Oli pakko kommentoida tuosta motto jutusta, muistelen että johonkin aikaan, olisiko ollut 90-luvun alkupuolta, oli hyvin muodikasta keksiä motto itselleen. Olen samaa mieltä siinä, että motot ovat erityisesti johtajille vaarallisia, koska ne pitävät oman ajattelun samassa urassa vuodesta toiseen.
Omalla PJ kurssillani kirjoitin motokseni "Ei mottoa", ihan vain piloillani. Myöhemmin se osoittautui hyväksi ideaksi.
Olen huomannut saman ilmiön, että PJ:en kouluttajat ovat liian usein liian kaukana perustoiminnasta. Ainakin oma PJ-kurssini oli vähän liian tuulesta temmattu. Liian paljon fläppitaulua, kalvoja ja "helmenkalastaja" puheita. Tekeminen kuuluu partioon, ei tekemisestä puhuminen niinkään.
Parasta PJ-leirissä olikin perinteiset talkoot ja iltanuotiot!
Loppuun vielä kommentti partion uskonnollisuudesta. Seuraava on ote BP:n elämänkerrasta, sivulta 143.
"Suurin järjestöön kohdistettu arvostelu koski kuitenkin sen väitettyä uskonnollisen tarkoitusperän puutetta. Ennen partiotoiminnan alkua käytännöllisesti katsoen kaikki poikatyötä tehneet liikkeet olivat kirkon perustamia ja uskonnollisella kasvatuksella oli osa niiden toimintaohjelmassa. Nyt oli syntynyt uusi liike, jolla ei ollut kiinteää yhteyttä kirkon kanssa ja joka tuntui muutenkin olevan vain vähän kiinnostunut uskonnosta. Partiopojan kirjan, liikkeen käsikijan yli 300 sivusta vai 2 käsitteli aihetta "Velvollisuus Jumalaa kohtaan"."
Käsittääkseni, jotta partioliike yleensäkään olisi lähtenyt leviämään kuten se lähti, oli tietyt sen ajan velvollisuudet kirkkoa kohtaan täytettävä. Suomeenhan partioliike tuli jo 1910, eli 3 vuotta sen jälkeen kun se perustettiin Isossa Britanniassa.
Nykypäivän partiointiin ei kirkko enää kuulu mukaan samoin tavoin kuin se kuului ennen. Uskonnollisuus ei ole vaatimus, vaan ominaisuus joka tulee hyväksyä samoin kuin uskonnottomuuskin. - Juhis
aloittaja kirjoitti:
Miten niin kaikki uskovat johonkin sinun mielestäsi varmasti? Tarjoitatko tällä "jollakin" jumalan tapaista henkiolentoa kaiken luojana ja tapahtumien ohjaajana? Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen tai mihinkään ylempään voimaan tai mihinkään jumalaolentoon!
Johtajiksi päästetään valitettavasti työelämässäkin sinne sopimattomia henkilöitä. Hyvää johtajuutta ei opita parilla kurssilla vaan siihen vaaditaan pitkällistä koulutusta ja elämänkokemusta ensisijaisesti. Lapsilta tai nuorilta ei voi edellyttää, että he pystyisivät olemaan täysipainoisia johtajia ja toisen ihmisen käskyttäjiä oman keskenkasvuisuutensa vuoksi. On pelottava ajatus miten alaikäiset opetetaan käskemään ja alistamaan "arvoastekossa" heikompiaan antamalla heille määräysvaltaa muihin ihmisiin, kun he eivät kypsymättömyyttään kuitenkaan ymmärrä mitä vastuuta muiden ihmisten hyvinvoinnista johtajuus edellyyttää.
En ikimaailamassa antaisi omaa lastani tällaisten keskenkasvuisten "johtajien" "kasvatettavaksi".> Miten niin kaikki uskovat johonkin sinun
> mielestäsi varmasti? Tarjoitatko tällä "jollakin"
> jumalan tapaista henkiolentoa kaiken luojana ja
> tapahtumien ohjaajana? Minä en usko mihinkään
> yliluonnolliseen tai mihinkään ylempään voimaan
> tai mihinkään jumalaolentoon!
Eli siis uskot sattumaan tms. Kysymys on lähinnä jumalan määrittelemisestä. Riittävän lavealla määritelmällä fysiikan laeista saadaan jumala. Maailma olisi aika kummallinen (joskin varmaan huvittava) paikka jos kukaan ei uskoisi mihinkään...
Lisää jostain filosofian yleisteoksesta. - " HEPUSKA "
tjagmjatpm kirjoitti:
Partiossa ei ole MITÄÄN väliä missä uskonnossa on tai millainen on. Siellä on pääasia pitää hauskaa eikä ulkonäöllä tai uskomuksilla ole mitään väliä.
Olisit voinut perehtyä aiheeseen hieman paremmin ennenkö kirjoitit siitä. seuraavalla kerralla mieti vähän mitä sanot!EN OLE ITSE ASIASSA SAMAA MIELTÄ...! MEILLÄ PUHUTAAN VARMAAN, JOKA KOKUOKSESSA, JOSTAI JUMALASTA TAI JOSTAI MUUSTA MIKÄ LIITTYY JUMALAAN! EN PIDÄ SIITÄ,KOSKA OLEN VAIN TOTTUNUT, ETTÄ PARAS OPETTJANI PUHUU SIITÄ MUUTEN SAAN AIN USEIN MITEN PÄÄN SÄRKYÄ! JOTA VOISI SANOI JO EI HAUSKAKSI!! NIIN EN OLE KYLLÄ IHAN SAMAA MIELTÄ, SITTEN ASIASTA!!! JA EN MUUTENKAAN OIKEIN TAIDA PITÄÄ PARTIOSTA! :( :( ENKÄ SUORAAN SANOEN, EHKÄ, KOSKAAN OLLUT PITÄNYTKÄÄN PARTIOSTA!! :( :( MUTTA TÄYTYYHÄN SITÄ JOSKUS KOKEA SELLAISTAKIN JOSTA EI AINA VÄLTTÄMÄTTÄ PITÄISIKÄÄN.... :) :) :) HEH!!
- Kortto
PJ. kirjoitti:
On totta, että uskontokasvatus on osa partioliikettä, MUTTA jos huomasit tuossa partio lupauksessa sanotaan: tahdon rakastaa JumalaaNI! Se ei suinkaan tarkoita, että kyseessä olisi ainoastaan kristinuskon Jumala! Sillä onhan partioliike maailmanlaajuisesti levinnyt nuorisojärjestö ja se hyväksyy kaikki erilaiset uskontokunnat!
Ja jos vartiossa on johonkin muuhun uskontokuntaan kuuluva vartiolainen, olisin suositelvaa, että häneltä itseltään kysytään haluaako hän osallistua hartaushetkiin vai poistua esimerkiksi huoneen ulkopuolelle!!!
Eikä ateismikaan ole kiellettyä partiossa!Mä en muista lippukunnista tiedä, mutta ainakaan meidän omassamme ei ole ns. uskonnollista kasvatusta tuputettu, oikeastaan päin vastoin.
Meille painotettiin mm. vj-kurssilla ettei partio velvoita mihinkään uskontojuttuihin, siihen saa liittyä uskoi mihin tahansa tai ei mihinkään.
Muutenkin partion ihanteisiin kuuluu toisten kunnioittaminen, sellaisinaan kun he ovat, ketään ei saa syrjiä tai muuta!
Ja jossaa vaiheessa kyseenalaistettiin johtajatkin. Se on mun mielestä ainakin vaan hyvä että annetaan jo nuorille vastuuta muttei kuitenkaan liikaa. Se ei ole yksin johtaja, joka vartiolaisista on vastuussa. On esimerkiksi sampo,joka hän on vastuussa vartion johtajista.
Mut oli partio mitä tahansa, ei se ainakaan mikään uskonnollinen juttu ole. Tai ainakaan meidän lippukunnassa, tietenkin on niitäkin jotka on enemmän uskonnollisia ja vähemmän suvaitsevaisia mutta ainakaan meidän lpk:ssa ei ole mitään simputuksia tai jeesusteluja harrastettu!!! - Kortto
entinen partiolainen kirjoitti:
Kyllä sillä mihin uskoo o tekemistä partioaatteen kanssa. Aikoinani sitä kysyin Helsingin isoilta herroilta 90-luvun puolessa välissä, että voiko ateisti liittyä partioo ja vastaus oli, että partiossa toiminta perustuu kristilliseen ajatteluunja uskomukseen ja ateisti ei näin ollen voi liittyä partioon. Tiedä sitten mikä on totta.
No jos tunnet jotaa ateistei jotka haluis liittyy partioo nii toivota ne tervetulleiks Langinkosken samoojiin...Kymenlaakson partiopiiriä...Meillä ei nimittäin oo pahemmi mitää jeesustelui ollu ja ateistitki, samoin ku hindut,buddhat tai mitkä vaa, on iha yhtä tervetulleita ku kristitytki tai mitkää muutkaa
- Kortto
teak kirjoitti:
Partioliikkeen perustajana pidetään Lordi Robert Baden-Powellia, joka muuten aateluutensa nimenomaan partioliikkeen perustamisesta.
Baden-Powell, tai BP, kuten partiolaiset häntä kutsuvat, oli ammatiltaan sotilas, ja partiotoiminnan katsotaan alkaneen 1900-luvun ensi vuosikymmeninä. Ikävä kyllä Brown Sea Islandin tarkka vuosiluku on kadonnut muististani, enkä käy sitä nyt netistä etsimään.
Tässä on kaksi aika ilmeistä seikkaa, jotka selittävät uskonnon liittymistä partioideologiaan. Mitään kausaalisia syitä ne eivät ole, mikä täten hiustenhalkojille ilmaistakoon, mutta harva liike kai syntyy niin, ettei syntyajan vallitsevat ilmiöt siihen vaikutaisi.
Sata vuotta sitten Englanti oli vielä siirtomaavalta, jossa ainakin ylä- ja keskiluokan kulttuurissa viellä vaikutti rippeet viktoriaanisuudeksi kutsutusta puritaanisesta ja tiukan moralistisesta ideologiasta. Yksi siirtomaavallan ylläpitokeinoista oli kristinusko: lähetys- ja käännytystyö. Mitään laajaa nuorisoliikettä ei olisi voinut Englannissa syntyä ilman uskonnollista sitoutumista.
Partioliikkeessä on oman kokemukseni (1978 - n. 1994) mukaan ajoittain lähes palvottu BP:tä. Jos kohta kaikkia hänen aivoituksiaan ei toki noudateta, niin viimeistään partiojohtajakoulutuksessa hänen näkemyksiinsä perehdytään kyllä. Kuten sanottu, BP oli sotilas, ja mitäpä sotilaan elämään kuuluu, ellei kuolemanpelkoa? Ateisteilla on kovin vähän tarjota lohtua kuolemaa pelkääville, joten pidän mahdollisena että BP:n oli sodassa yksinkertaisesti pakko nähdä ja hyväksyä uskon ja uskonnon tärkeys ihmisille äärioloissa. Meidänhän on äärettömän hyvä olla ateisteja tai varsinkin agnostikkoja niin kauan kuin asiamme ovat hyvin ja jaksamme kuvitella selviytyvämme omin nokkinemme kaikesta. Mutta annas olla kun tilanne muuttuu...
No, partiotoiminnan yksi erinomainen puoli on, että se ajaa kakarat vaaraan. Jos ei nyt kuolemanvaaraan, niin ainakin tilanteisiin joista kukaan ei selviäisi ypöyksin. Turvallisuudestahan partiotoiminnassa paljon puhutaan ja sen eteen tehdään paljon. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että nykyiset ns. pullamossosukupolvet ovat varsin hyvin suojauttuja fyysisiltä vaaroilta. Turvattomuus aiheutuu pikemminkin psyykkisistä kuormista. Vaaratilanteissa joista ihminen ei selviä yksin, on se hyvä puoli, että niissä on pakko toimia yhdessä. Siihen ei hauskanpito tai kilpailumentaliteetti auta.
Pidän siis edelleen, kaikesta nykyisestä turvallisuusvouhotuksesta huolimatta, suotavana että partiolaiset edelleen kuskaavat teini-ikäisiä merelle silloin kun perhepurjehtijat jo hankkiutuvat suojaan satamiin. Meripartiolaisilla on tähän tarvittava koulutus ja yleensä myös riittävä kalusto. Sama pätee vaativiin vaelluksiin. Yövaellus vieraassa korvessa asettaa chatit, tietokonepelit, muotioikut ja teiniradikalismin oikeisiin mittasuhteisiinsa jopa teini-ikäisen itsensä pääpössä.
Tässä samassa keskustelussa joku mainitsee, että partiotoiminnan päätehtävä on hauskanpito. Entisenä meripartiojohtajana olen pettynyt kun luen tällaisia. Hauskanpito ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä. Ilman niitä kukaan ei viihdy partiossa. Mutta sitä varten ei kannata pyörittää kymmenien tuhansien ihmisten järjestöä. Eiköhän kakarat osaa tyhjentää (eli täyttää) päänsä ihan itsekin.En tiiä oikeestaa kummalla puolella olit, mut oletan et meidän partiolaisten...Riippuu kumpi puoli se nyt sitten on, mutta ihan sama, sivuseikka.
Toi oli ihanaa luettavaa ja ihanast perusteltu...Ärsyttää just ku ihmiset esittää mielipiteitään eikä pysty niitä jälkeenpäin kunnolla perustelemaan. Syyllistyn samaan itsekin mutta ärsyttävää se silti on. - tjagmjatpm
" HEPUSKA " kirjoitti:
EN OLE ITSE ASIASSA SAMAA MIELTÄ...! MEILLÄ PUHUTAAN VARMAAN, JOKA KOKUOKSESSA, JOSTAI JUMALASTA TAI JOSTAI MUUSTA MIKÄ LIITTYY JUMALAAN! EN PIDÄ SIITÄ,KOSKA OLEN VAIN TOTTUNUT, ETTÄ PARAS OPETTJANI PUHUU SIITÄ MUUTEN SAAN AIN USEIN MITEN PÄÄN SÄRKYÄ! JOTA VOISI SANOI JO EI HAUSKAKSI!! NIIN EN OLE KYLLÄ IHAN SAMAA MIELTÄ, SITTEN ASIASTA!!! JA EN MUUTENKAAN OIKEIN TAIDA PITÄÄ PARTIOSTA! :( :( ENKÄ SUORAAN SANOEN, EHKÄ, KOSKAAN OLLUT PITÄNYTKÄÄN PARTIOSTA!! :( :( MUTTA TÄYTYYHÄN SITÄ JOSKUS KOKEA SELLAISTAKIN JOSTA EI AINA VÄLTTÄMÄTTÄ PITÄISIKÄÄN.... :) :) :) HEH!!
ääh en jaksa enää kommentoida tänne kaikilla on omat mielipiteet.
- Eräskin partiolainen
aloittaja kirjoitti:
Miten niin kaikki uskovat johonkin sinun mielestäsi varmasti? Tarjoitatko tällä "jollakin" jumalan tapaista henkiolentoa kaiken luojana ja tapahtumien ohjaajana? Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen tai mihinkään ylempään voimaan tai mihinkään jumalaolentoon!
Johtajiksi päästetään valitettavasti työelämässäkin sinne sopimattomia henkilöitä. Hyvää johtajuutta ei opita parilla kurssilla vaan siihen vaaditaan pitkällistä koulutusta ja elämänkokemusta ensisijaisesti. Lapsilta tai nuorilta ei voi edellyttää, että he pystyisivät olemaan täysipainoisia johtajia ja toisen ihmisen käskyttäjiä oman keskenkasvuisuutensa vuoksi. On pelottava ajatus miten alaikäiset opetetaan käskemään ja alistamaan "arvoastekossa" heikompiaan antamalla heille määräysvaltaa muihin ihmisiin, kun he eivät kypsymättömyyttään kuitenkaan ymmärrä mitä vastuuta muiden ihmisten hyvinvoinnista johtajuus edellyyttää.
En ikimaailamassa antaisi omaa lastani tällaisten keskenkasvuisten "johtajien" "kasvatettavaksi".Johtajuuden tarkoitus partiossa on se, että johtamalla opitaan ihmissuhdetaitoja ja vastuun ottamista. Uskaltaisin väittää, että johtajapesti partiossa antaa hyvät valmiudet johtotehtäviin myös työelämässä. Nuorille ei ehkä ole "täysipainoisen johtajuuden" avaimia, mutta ei heillä ole niitä vanhempanakaan jos heillä ei ole mahdollisuutta oppia.
Sanoit, että johtajutta ei opita parilla kurssilla. Olet täysin oikeassa - se opitaan johtamalla. Jos VJ-kurssin kesto on 20-40 tuntia ja kokouksia (=käytäntö) kertyy muutaman vuoden uran aikana yli 200 tuntia, näet ehkä missä suhteessa kurssit ja käytännön kokemukset ovat.
Johtajilta, varsinkaan vartionjohtajilta, ei edellytetä rautaista osaamista. Hekin ovat mukana oppimassa.
Partioon kuuluu nousujohteisuus: tehtävät tulevat haasteellisemmiksi ajan myötä. Sudenpennut kuuntelevat johtajaansa, joka on huomattavasti vanhempi. Vartioikäisenä johtaja on muutaman vuoden vanhempi, ja asioita päätetään paljon yhdessä (Johtaja ei siis "käskytä" tai alista). Vartionjohtajalla on vastuunsa koko vartiosta ja hän päättää asioista yhdessä vartiolaisten kanssa. Laumanjohtaja vastaa toiminnasta itse. Vastuu lisääntyy kokemuksen myötä.
On myös hyvä muistaa, että nuoret johtajat saavat aina apua: lippukunnissa on vartionjohtajaneuvosto, sampo ja muita vanhempia johtajia.
Johtajuus kasvattaa! - ScoutDude
aloittaja kirjoitti:
Miten niin kaikki uskovat johonkin sinun mielestäsi varmasti? Tarjoitatko tällä "jollakin" jumalan tapaista henkiolentoa kaiken luojana ja tapahtumien ohjaajana? Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen tai mihinkään ylempään voimaan tai mihinkään jumalaolentoon!
Johtajiksi päästetään valitettavasti työelämässäkin sinne sopimattomia henkilöitä. Hyvää johtajuutta ei opita parilla kurssilla vaan siihen vaaditaan pitkällistä koulutusta ja elämänkokemusta ensisijaisesti. Lapsilta tai nuorilta ei voi edellyttää, että he pystyisivät olemaan täysipainoisia johtajia ja toisen ihmisen käskyttäjiä oman keskenkasvuisuutensa vuoksi. On pelottava ajatus miten alaikäiset opetetaan käskemään ja alistamaan "arvoastekossa" heikompiaan antamalla heille määräysvaltaa muihin ihmisiin, kun he eivät kypsymättömyyttään kuitenkaan ymmärrä mitä vastuuta muiden ihmisten hyvinvoinnista johtajuus edellyyttää.
En ikimaailamassa antaisi omaa lastani tällaisten keskenkasvuisten "johtajien" "kasvatettavaksi".Pakko sanoa että meidän vartiossa on väkeä neljästä eri uskontokunnasta, plus meille on tehty selväksi että uskonto ei vaikuta meidän toimintaan mitenkään, meitä on Ev. Luttilaisia, Buddhalainen, Ortodokseja ja Katolisia... Mikä se sota paskakin oli, ainaki meidän vartio on tyypillinen ns. Aku Ankka-Vartio, eli me todellakin opetellaan käytännön taitoja, jutellaan ja heitetään läppää käydään kisoissa, retkillä ja leireillä. On todella mukavaa. Suosittelen!
- tjagmjatpm
Minä olen partiossa ja siinähän nimenomaan VASTUSTETAAN kaikkea tyhmää... ehkä teidän isällä oli jotain huonoja kokemuksia partiosta... Etkö voi enää aloittaa? Harmi kun et saanut aloittaa, sillä partio on todella mukava harrastus!
- Kaisuliina
Minäkin olisin halunnut partioon 1970.
Olin saanut paikallisen vartionjohtajan lupaamaan,
että pääsen hänen vartsuunsa silloisen koulukaverini
(jo partiolainen) kanssa.
Olin opetellut lain ja lupauksen, laulujen sanoja jne.
Isäni sanoi EI.
Työläisen tyttö ei herrojen ja saarnamiesten porukoihin lähde!
Niin sitten jouduin Nuoriin Kotkiin.
Nelikymppisenä liityin partioon
(ja heti laumanjohtajaksi)
saadakseni oman lapseni sudariksi paikalliseen lippukuntaan.
Nyt olen tehnyt LJ-pestin loppuun
ja ensi kesänä lähden ekaa kertaa ilman kintuissa roikkuvaa sudarilaumaa kesäleirille.
Ohjelmalaaksoon. Ihanaa.
Partio on myös aikuisille, vanhuksillekin.
Hyvässä lippukunnassa voi löytää tekemistä,
tai sitten vain muuten hengailla porukan reunoilla.
Eikä partiossa pitäisi minkään uskonnon
tai uskonnon puutteen erottaa ihmisiä.
Omassa suduporukassa oli ateistien poika,
kysyin vanhemmilta saako osallistua leirihartauteen
ja laulaa hengellisiä lauluja tarvittaessa,
saako vannoa suduvalan.
Jossa luvataan kanssa "rakastaa jumalaani".
Isä tuumasi, että kai sen jumala on toi pelikone,
että vannokoon vaan.
Ja me vannottiin.
Vasurilla.
KL - ateisti
Partion ja uskonnon välisestä kytköksestä näkyy oleen keskustelua partioliikkeen sisällä. Etsiskelin vähän aiheeseen liittyviä kirjoituksia Suomen Partiolaisten nettisivuilta (www.partio.fi) ja löysin mm. Tanja Piispasen kasvatustieteellisen pro gradun "Munkaan mielestä partio ei oo mitään jeesustelua" Partion uskontokasvatus jäsenlehtien mielipidekirjoitusten silmin (saatavilla pdf-muodossa osoitteesta http://www.partio.fi/julkaisut.php?taso_id=132&id=170).
Lyhyehkön tarkastelun perusteella sain sen vaikutelman, että virallisesti partio on Suomessa hyvinkin tiukasti sitoutunut evankelis-luterilaiseen kristinuskoon, mutta käytännössä muita uskontoja ja uskonnottomuutta suvaitaan jos asianomaiset eivät pidä melua vakaumuksestaan.
Kiinnostavaa luettavaa on myös Tarja Ehnqvistin opettajankoulutuslaitokselle tekemä proseminaaritutkielma "USKOMATTOMAN USKONNOTON PARTIO. Kuvaus kahden helsinkiläisen lippukunnan uskontokasvatuksesta" (pdf-dokumentti osoitteessa: http://www.partio.fi/julkaisut.php?taso_id=132&id=208). Kirjoittaja viittaa teokseen "Suuntaviivoja partion uskontokasvatuksen toteutukseen 1996, 5" todetessaan että "Baden-Powelin mukaan ei ole uskonnotonta partiolaista. Partiokasvatukseen olennaisena osana kuuluu aina uskontokasvatusta. Vaikka partiolähtökohdiltaan toteuttaa vapaata uskontokasvatusta, se ei kuitenkaan koskaan merkitse vapautusta uskontokasvatuksesta. Kansainvälinen partioliike tunnustautuu ekumeeniseksi liikkeeksi mutta ei koskaan uskonnottomaksi tai ateistiseksi järjestöksi."
Lisää materiaalia löytyy partioliikkeen nettisivuilta käyttämällä hakusanaa "uskonto". Tutkikaapa asiaa ja miettikää sen jälkeen uudelleen, kuinka perusteltua on väittää, että uskonnolla tai sen puutteella ei olisi partiossa merkitystä.- Sakke
Luonnollisesti asialla on jotakin merkitystä, jos sitä näinkin paljon tutkitaan.
Itse pidän koulutuksessani samantekevänä mihin uskontoon kuuluu vai kuuluuko mihinkään, koska sillä ei nähdäkseni ole opettamieni asioiden kanssa mitään tekemistä.
Asia on toinen kulttuurikasvatuksen kohdalla, jossa aina törmää kysymyksiin eri uskontojen merkityksestä. Silloinkin mielestäni on tärkeämpää opettaa, ettei ketään pidä halventaa tai nostaa toista ylemmäksi uskonnon vuoksi. Se on jokaisen henkilökohtainen asia, siitä saa toki puhua jos haluaa, mutta täysipainoinen keskustelu vaatii samalla toisen osapuolen osallistumista ja hyväksyntää.
Uskonnolla ei kuitenkaan mielestäni saa olla sellaista merkitystä, että uskonto tai sen puute estäisi partiotoimintaan liittymisen ja siinä mukana olemisen.
Tässä mielessä on perusteltua sanoa, että uskonnolla ja uskonnottomuudella on partiossa niin paljon merkitystä, ettei se vaikuta sen kummemmin partiointiin itsessään.
Mainitsemani seikka korostuu erityisesti partion globaalissa luonteessa: se hyväksytään lähes kaikkialla, vaikka partion alkujuuret ovatkin kristillisellä maaperällä, minkä perusteella olisi erittäin oletettavaa että suurin osa maailman ihmisistä jäisi partioinnin ulkopuolella.
Synteesinä: partio on siis jotakin muuta kuin uskontoa, uskonto on vain pieni osa partiota.
Tämä on minun mielipiteeni asiasta.
- Johtaja -89
Meidän lippukunnalla on seurakunta taustalla tukemassa, mutta se ei näy mitenkään toiminnassa. Uskonnollisuus riippuu todella paljon lippukunnasta. Meillä ns."Jeesustelua" ei esiinny. Monta ateistia on lippukunnasssamme minunkin lisäksi, eikä tästä ole mitään sen kummempaa polemiikkia syntynyt.
Vartiolaisillenikin olen avoimesti kertonut näkemyksistäni uskontoon, eikä se ole ollut mikään ongelma. Lippukunnassamme saa olla rohkeasti oma itsensä; jos ei tykkää jeesustelusta niin sitten ei tykkää.
On väärin sanoa, ettei uskonnotonta partiolaista ole. Tottakai se silloin BP:n aikana oli toisin, mutta ajat muuttuvat. Ihmiset ovat kaikki erilaisia joten niin ovat partiolaisetkin.
Ja mitä siihen lupaukseen tulee, niin olenhan mä ollut ehtoollisella konfiksessa (tosin vasten tahtoani), mutta ei se tee musta uskista yhtään sen enempää, kuin autotallissa käyminen autoa. Lupaus on vaan muodollinen osa partiota. Perinne.- Sad
Faktahan on se että partio on alunperin ollut vahvasti sidoksissa uskontoon, ja partiolaisilta on vaadittu raittiita elämäntapoja. Sitä ei käy kieltäminen. Omassa lippukunnassani seurakunta toimii taustayhteisönä, eli kolo sijaitsee seurakuntatalolla jne.. Kuitenkin partiossa 13vuotta olleena voin sanoa, etten ole tähän 'uskonnollisuuteen' juurikaan huomiota kiinnittänyt. Toki kesäleirillä, kuten Taruksellakin, on omat leirijumalanpalvelukset, mutta niihinkin osallistuminen on käsittääkseni vapaaehtoista. Lupauksessa sanotaan Jumalaani, ja vaikken itse henkilökohtaisesti usko tähän kristinuskon Jumalaan, minulle ei tuottanut mitään vaikeuksia antaa lupausta. Ja meidän lippukunnassa on useita ateisteja, joita ei myöskään tämä 'uskonnollisuus' ole haitannut. Itse olen partion puolesta ollut muutaman kerran keräämässä kolehtia kirkossa, mutta pidin sitä vain hyvänä tekona, en minään uskonnollisuuden ilmentymänä minussa itsessäni. Uskon kuitenkin, että jokaisella on omia kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta ja niistähän ei voi kiistellä!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5853879Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483318- 382801
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662759Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192144- 322091
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121967- 291865
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171810Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471759