U2:n paras levy

U2:lla paljon hyviä biisejä, mutta kokonaisuutena hyviä albumeja 2 uusinta ja niistä valitsin edellisen.

koko levy..sopii yksinkertaiselle ihmiselle..

War sucks kirjoitti:

koko levy..sopii yksinkertaiselle ihmiselle..

Kuulostaa ihan siltä kuin joku olis ottanu jostain nokkiinsa...?

U2:n KAIKKI muut levyt on parhaita, paitsi Pop. Siis minun mielestäni...

Muistan hyvin, ku U2 -87 julkas Joshua treen. Olin pettynyt. Alkuosa levystä oli hyvää, mut sit vitosraidasta (Running to stand still) lähtien meno hyytyy täysin.. juuri ton Amerikka-nuoleskelun takia, bändihän breikkas Jenkeis kunnolla vasta Joshua Treen avulla. Mielenkiintosta kuvitella, kuin isoks yhtyeeks U2 olis lopulta päässy, jos se oliski pysytelly eurooppalaisilla linjoilla koko 80-luvun. Ehkä bändistä ei olis tullutkaan niis suurta nimee, vaikee sanoo. Ihmettelen vaan, miten bändi ois voinu saada JOshua treestä kasaan edes välttävän tuplalevyn, niinku alunperin oli ajatus. Yhdelläki levyllä on jo riittävästi huonoja biisejä.. En ymmärrä, mitä erinomaista JT:ssa on. Klassikkoraidat on tietenki priimaa, mut loppulevy notkahtaa todella pahasti. En oo koskaan pitäny siitä ameriikkalaisesta juurimusiikista, jotenka on sanomattaki selvää ettei JT uppoo.. Blues, ym. musa on jotenki vaan niin hemmetin tylsää, vaik sitä svengiähän niist löytyy.. mut varmaanki sit vääräl taval ku en jaksa semmosta kuunnella.. Even better that the real thing, semmosia biisejä sais bändi väsätä seuraaval levy, HTDAAB oli kyl sellanen rimanalitus, maailman paras bändi kuitenki kysees!

MacPhisto kirjoitti:

Muistan hyvin, ku U2 -87 julkas Joshua treen. Olin pettynyt. Alkuosa levystä oli hyvää, mut sit vitosraidasta (Running to stand still) lähtien meno hyytyy täysin.. juuri ton Amerikka-nuoleskelun takia, bändihän breikkas Jenkeis kunnolla vasta Joshua Treen avulla. Mielenkiintosta kuvitella, kuin isoks yhtyeeks U2 olis lopulta päässy, jos se oliski pysytelly eurooppalaisilla linjoilla koko 80-luvun. Ehkä bändistä ei olis tullutkaan niis suurta nimee, vaikee sanoo. Ihmettelen vaan, miten bändi ois voinu saada JOshua treestä kasaan edes välttävän tuplalevyn, niinku alunperin oli ajatus. Yhdelläki levyllä on jo riittävästi huonoja biisejä.. En ymmärrä, mitä erinomaista JT:ssa on. Klassikkoraidat on tietenki priimaa, mut loppulevy notkahtaa todella pahasti. En oo koskaan pitäny siitä ameriikkalaisesta juurimusiikista, jotenka on sanomattaki selvää ettei JT uppoo.. Blues, ym. musa on jotenki vaan niin hemmetin tylsää, vaik sitä svengiähän niist löytyy.. mut varmaanki sit vääräl taval ku en jaksa semmosta kuunnella.. Even better that the real thing, semmosia biisejä sais bändi väsätä seuraaval levy, HTDAAB oli kyl sellanen rimanalitus, maailman paras bändi kuitenki kysees!

Lue lisää

Mun mielestä Joshua Tree on Popin jälkeen U2:n toiseksi huonoin levy juuri siitä syystä, ettei siltä levyltä löydy juuri muuta kuin With Or Without You. Niinkuin olen ennenkin jossain yhteydessä maininnut, niin ei ne amerikkalaisten omat "Alabama-biisit" meikäläiseen oikein kolahda, ja Joshua Treen loppubiisit on nimenomaan sen tyylistä matskua... Eli juuri sellaista amerikkalaisten nuoleskelua, ikävä puhua näin ikävästi suosikkibändistään....... Mutta uusin levy on mun mielestäni ihan kiva, eli sitä en hauku. Niissä biiseissä anti on lähinnä sanallista ja tyylillistä, ja se on kivaa, että he ottivat levylle roimasti aineksia alkuaikansa tyylistä. 80-luvun U2 oli ihan mahtavaa uukakkosta - miksi meidän ihmisten pitää vanheta????? Tyhmä kysymys, johon en odota vastausta..... ;)

MacPhisto kirjoitti:

Muistan hyvin, ku U2 -87 julkas Joshua treen. Olin pettynyt. Alkuosa levystä oli hyvää, mut sit vitosraidasta (Running to stand still) lähtien meno hyytyy täysin.. juuri ton Amerikka-nuoleskelun takia, bändihän breikkas Jenkeis kunnolla vasta Joshua Treen avulla. Mielenkiintosta kuvitella, kuin isoks yhtyeeks U2 olis lopulta päässy, jos se oliski pysytelly eurooppalaisilla linjoilla koko 80-luvun. Ehkä bändistä ei olis tullutkaan niis suurta nimee, vaikee sanoo. Ihmettelen vaan, miten bändi ois voinu saada JOshua treestä kasaan edes välttävän tuplalevyn, niinku alunperin oli ajatus. Yhdelläki levyllä on jo riittävästi huonoja biisejä.. En ymmärrä, mitä erinomaista JT:ssa on. Klassikkoraidat on tietenki priimaa, mut loppulevy notkahtaa todella pahasti. En oo koskaan pitäny siitä ameriikkalaisesta juurimusiikista, jotenka on sanomattaki selvää ettei JT uppoo.. Blues, ym. musa on jotenki vaan niin hemmetin tylsää, vaik sitä svengiähän niist löytyy.. mut varmaanki sit vääräl taval ku en jaksa semmosta kuunnella.. Even better that the real thing, semmosia biisejä sais bändi väsätä seuraaval levy, HTDAAB oli kyl sellanen rimanalitus, maailman paras bändi kuitenki kysees!

Lue lisää

En tiennytkään että Joshua puusta meinattiin tehdä tupla, mutta kyllä siitä olisi kelvollisen saanut;
Walk to the water ja Luminous times ovat yksiä parhaita U2:n b-puolen biisejä (eli olisivat puolestani kelvanneet levyllekin), ja eikös tuo Rattle and humin loistava Heartland ole alkujaan joshuan jämiä (saatan muistaa väärin). Sweetest thingistähän pojat tuumivat ekan kokoelman(1980-90) aikoihin, että sen olisi pitänyt olla levyllä, vaikka kyseinen biisi olisi kuulostanut kyllä hassulta Joshua Treellä. Itsenäiseksi pop-sinkuksi se olisi ehkä sopinut.

Onhan se Joshuan vahvuus siinä alkupuolella, mutta mielestäni ainakin Red Hill mining Town, Exit ja päätösraina ovat todella hyviä. Toisaalta Exit toimii kymmenen kertaa paremmin livenä.

Jos Joshua Treestä ei pidä sen edustaman musiikkityylin takia, niin eikö silloin ole kyse lähinnä makuasiasta tai makutottumuksista?

Mutta se, että uusin on heikko esitys, niin se on jo fakta. Aivan kuten sekin, että U2 on helvetin kova bändi.

rock.

MrJinx kirjoitti:

En tiennytkään että Joshua puusta meinattiin tehdä tupla, mutta kyllä siitä olisi kelvollisen saanut;
Walk to the water ja Luminous times ovat yksiä parhaita U2:n b-puolen biisejä (eli olisivat puolestani kelvanneet levyllekin), ja eikös tuo Rattle and humin loistava Heartland ole alkujaan joshuan jämiä (saatan muistaa väärin). Sweetest thingistähän pojat tuumivat ekan kokoelman(1980-90) aikoihin, että sen olisi pitänyt olla levyllä, vaikka kyseinen biisi olisi kuulostanut kyllä hassulta Joshua Treellä. Itsenäiseksi pop-sinkuksi se olisi ehkä sopinut.

Onhan se Joshuan vahvuus siinä alkupuolella, mutta mielestäni ainakin Red Hill mining Town, Exit ja päätösraina ovat todella hyviä. Toisaalta Exit toimii kymmenen kertaa paremmin livenä.

Jos Joshua Treestä ei pidä sen edustaman musiikkityylin takia, niin eikö silloin ole kyse lähinnä makuasiasta tai makutottumuksista?

Mutta se, että uusin on heikko esitys, niin se on jo fakta. Aivan kuten sekin, että U2 on helvetin kova bändi.

rock.

Lue lisää

Kävin jenkeissä 2003 ja ajelin pitkin autiomaata Grand Canyonille, stereoista tuli Heartland ja täytyy sanoa, että muistan sen hetken ja fiiliksen lopun elämääni...

Amen, brother! Kyllähän levystä kuulee, jotta sen oikeaa tyyliä ja muita ominaisuuksia on mietitty varmasti pitkään. Silti levy ei kuulosta yhtään "ylihiotulta", vaan mahtavan rennolta ja raikkaalta. Mul on ollu POP jo sen ilmestymisvuodesta -97 lähtien, enkä VIELÄKÄÄN oo kyllästynyt siihen. Oikeesti, tää levy ei vanhene!

Bändi on löytäny uskomattoman hienon tasapainon eri osasten välille, perinteiset soittimet ja konesoundit ei riitele keskenään, Bonon sanotukset on parhaita, mitä ollaan tähän saakka kuultu ja miehen lauluäänikin on miellyttävämpi, ei oo sitä sellasta äärirajoille vietyä julistamisen makua. Puhelauluahan monessa biisissä juuri onkin, joka toimii todella hyvin. Luulen, että se miks jotkut U2-fanit ei pidä POPISTA voidaan tiivistää kolmeen merkittäävään juttuun levyllä:

1. Edgen kitaroiden rooli on yllättävän pieni, en itsekään tajunnu heti, et eihä levyllä oo niitä kitaroita niin paljoo, tai ne on ainaki sit enemmän taustalla. If God Will Send His Angels on oikeestaan ainut, mis on sitä helkkyvää kitaraa 80-luvulta, mut tohon biisiin se sopii todella hyvin. Mut eikös juuri se, että ei huomaa Edgen kitaroiden pienempää roolia, tarkota sitä, et U2 pystyy tekemään upean levyn ilman niitä tuttuja ominaisuuksia?

2. Bonon laulutyyli poikkeaa melkosesti 80-luvun päivistä ja myös Achtung babyn ajoista, on rennompaa ja sellasta "pilke silmäkulmassa"...

3. Ja tietenki ne konesoundit, vaikka kuultiinhan sitä osastoo jo Zooropalla, mut eipä taida POPIN dissaajat tykätä siitäkään levystä??

Ja sitä hemmetin lässytystä siitä, et POP:in konesoundit olis muka jotenki vanhentuneita, sitä meikäläinen ei ymmärrä.. ookste jotenki kuuroja ku ette kuule sitä, et POP on tehty just AJATTOMAN kuuloseks? U2 tiesi hyvin, mikä riski on olemassa, kun tehdään konesoundeilla varustettu levy ja bändi muu tekijäporukka on tehny siitä konepuolesta just mahtavan kuulosen, teräksisen, aggressiivisen ja ajattoman...

8 vuotta oon siis levyä kuunnellu ja yhä kuulostaa niin hiton hyvältä! POPIN jälkeen tulleet 2 levyä onki sit niin ykstoikkosta humppaa. toimii hyvin korkeintaan taustamusana, ja radioonhan tommonen matsku onkin tarkotettu. Ugh, olen puhunut!

Joo, Pop-levyä on täällä kehuttu, mm. omasta toimesta, vaikka on omalla suosikki U2-levy listalla "vasta" sijalla kolme.

Yksi biisi mitä harvoin kehutaan on If You Wear That Velvet Dress. Alku on rohkean riisuttu, ja instrumentaali osio (n. 2.30 -> 3.20) basso-osuus on käsittämättömän upea (skitta on sitä myös, mutta Edgeltähän siihen on totuttu) Bassolinja ikäänkuin tanssii, ja mikä tuollaiseen slovariin paremmin sopisikaan.

Wake Up Dead Maniahän ne väsäili jo Achtung Babyn aikoihin. Silloin se oli ihan pullollaan soundeja ja tempo oli paljon nopeampi. Toi nykyinen karu ja riisuttu toimii paljon paremmin, mutta eiköhän melkein joka biisiin päde se, että niistä olisi voinut saada vielä paremman. Useimmitenhan U2:lla ne livenä sitten parempia onkin.

sinkku-valinnat muuten ihmetytti. Mielestäni biiseillä Last Night On Earth(3.sinkku) ja Please ei ollut oikein hittipotentiaalia, vaikka Please on mielestäni helposti yksi U2:n parhaista biiseistä ikinä.
Do You Feel Loved ja Gone olisivat olleet mielestäni fiksumpia vaihtoehtoja. Wake Up Dead Man olisi voinut herättää sellaisten ihmisten mielenkiinnon, joilla oli ennakkoluuloja levyä kohtaan.

Onko kukaan muu ihmetellyt sitä, että kuulostaa siltä kuin rumpali olisi vaihtunut Popin jälkeen? Popilla on toinen toistaan mielikuvituksellisempiä rumpukomppeja, mutta kahdella viimeisellä on melko perusmeininkiä. Please on aivan ilmiömäinen Larryn osalta.

Mr Jinx kirjoitti:

Joo, Pop-levyä on täällä kehuttu, mm. omasta toimesta, vaikka on omalla suosikki U2-levy listalla "vasta" sijalla kolme.

Yksi biisi mitä harvoin kehutaan on If You Wear That Velvet Dress. Alku on rohkean riisuttu, ja instrumentaali osio (n. 2.30 -> 3.20) basso-osuus on käsittämättömän upea (skitta on sitä myös, mutta Edgeltähän siihen on totuttu) Bassolinja ikäänkuin tanssii, ja mikä tuollaiseen slovariin paremmin sopisikaan.

Wake Up Dead Maniahän ne väsäili jo Achtung Babyn aikoihin. Silloin se oli ihan pullollaan soundeja ja tempo oli paljon nopeampi. Toi nykyinen karu ja riisuttu toimii paljon paremmin, mutta eiköhän melkein joka biisiin päde se, että niistä olisi voinut saada vielä paremman. Useimmitenhan U2:lla ne livenä sitten parempia onkin.

sinkku-valinnat muuten ihmetytti. Mielestäni biiseillä Last Night On Earth(3.sinkku) ja Please ei ollut oikein hittipotentiaalia, vaikka Please on mielestäni helposti yksi U2:n parhaista biiseistä ikinä.
Do You Feel Loved ja Gone olisivat olleet mielestäni fiksumpia vaihtoehtoja. Wake Up Dead Man olisi voinut herättää sellaisten ihmisten mielenkiinnon, joilla oli ennakkoluuloja levyä kohtaan.

Onko kukaan muu ihmetellyt sitä, että kuulostaa siltä kuin rumpali olisi vaihtunut Popin jälkeen? Popilla on toinen toistaan mielikuvituksellisempiä rumpukomppeja, mutta kahdella viimeisellä on melko perusmeininkiä. Please on aivan ilmiömäinen Larryn osalta.

Lue lisää

"Onko kukaan muu ihmetellyt sitä, että kuulostaa siltä kuin rumpali olisi vaihtunut Popin jälkeen? Popilla on toinen toistaan mielikuvituksellisempiä rumpukomppeja, mutta kahdella viimeisellä on melko perusmeininkiä. Please on aivan ilmiömäinen Larryn osalta."

Kaikkihan sen tietävät, miksi näin on. POP oli vapaa kaikista rajoista, kunta taas kaksi viimeistä levyä ovat niin perinteisiä, ettei niiden biiseihin sovi erikoisemmat kompit.

Mitä mieltä ootte bändin coveroimasta biisistä Neon lights (musiikki ja sanat Karl Bartos, Ralf Huetter ja Florian Schneider Esleben). En oo biisiin aikasemmin törmänny enkä tiedä ollenkaan keitä nuo ihmiset on, ovatko saksalaisia, tai kenties itävaltalaisia... Mut sitä meinasin että Neon lightsin suuntaan bändi sais jo pikkuhiljaa kääntyä. Tai oikeastaan kääntyä takaisin, sillä nyt ollaan niin kaukana siitä, mitä bändi ennen teki, että oikein pahaa tekee!

Wallesmanni kirjoitti:

"Onko kukaan muu ihmetellyt sitä, että kuulostaa siltä kuin rumpali olisi vaihtunut Popin jälkeen? Popilla on toinen toistaan mielikuvituksellisempiä rumpukomppeja, mutta kahdella viimeisellä on melko perusmeininkiä. Please on aivan ilmiömäinen Larryn osalta."

Kaikkihan sen tietävät, miksi näin on. POP oli vapaa kaikista rajoista, kunta taas kaksi viimeistä levyä ovat niin perinteisiä, ettei niiden biiseihin sovi erikoisemmat kompit.

Mitä mieltä ootte bändin coveroimasta biisistä Neon lights (musiikki ja sanat Karl Bartos, Ralf Huetter ja Florian Schneider Esleben). En oo biisiin aikasemmin törmänny enkä tiedä ollenkaan keitä nuo ihmiset on, ovatko saksalaisia, tai kenties itävaltalaisia... Mut sitä meinasin että Neon lightsin suuntaan bändi sais jo pikkuhiljaa kääntyä. Tai oikeastaan kääntyä takaisin, sillä nyt ollaan niin kaukana siitä, mitä bändi ennen teki, että oikein pahaa tekee!

Lue lisää

Kyseinen bändi on Kraftwerk ja he ovat saksalaisia. Kraftwerk on konemusiikin pioneeri ja he ovat konemusiikin yksi suurista vaikuttajista ja esi-isistä. Minun mielestäni tuo U2:sen versio Neon Lightista ei ole kovin kummoinen.

"Achtung Babyn, joka on mun mielestä soundiltaan aivan liian hillitty rumpujen ja basson osalta, ja myös liian "karhea" tai "terävä"."

Olen tuota kritiikkiä rumpuihin ja bassoon liittyen lukenut ja kuullut aiemminkin, mutta itseasiassahan basso on se, mitä on eniten korostettu. Rummuthan on siirretty hieman taustalle, mutta niitä tukee mainitsemasi lyömäsoittimet, jotka antavat hienon lisän levyn kokonaisuuteen.

Sanomasi karheus ja terävyys ovat mielestäni ihan toimivia ratkaisuja. 90-luku alkoi ja bändi halusi ottaa pesäeron 80-luvun soundistaan ja onnistui siinä yllättävän hyvin. Ja olihan Achtung baby (tai jo ensimmäinen sinkku) todellakin melkoinen shokki faneille ja varsinkin amerikkalaisille, jotka vielä fiilistelivät bändin 80-luvun lopun Amerikka-jakson tuotannolla (The Joshua tree ja Rattle and Hum). Achtung baby oli raikas paluu Eurooppaan ja kaiken huipuksi vielä kymmenen vuotta aikaansa edellä!

Aikaansa edellä oli tietysti myös Zooropa (-93) joka oli kriitikoiden ja yleisön mielestä mukamas liian "vaikea" levy... Onhan se totta että biisien rakenteet ovat kaikkea muuta kuin perinteisiä ja lyriikat on välillä ihan sekopäisiä, parhaana esimerkkinä Numb, jossa hoetaan "don´t"-sanaa noin 90 kertaa! En silti ymmärrä, miksei jengi lämmenny tälle kiekolle, kun kumminki yli puolet biiseistä on hyviä.

"Anteeksi nyt vaan, mutta kun en ole vieläkään oivaltanut mikä siinä on niin mestarillista ja ihmeellistä?!"

Eihän Achtung baby niin mestarillinen tai ihmeellinen olekaan, se on vain kokoelma hyviä biisejä. Mediassahan "mestarillinen" on kärsinyt inflaation jo ajat sitten, muistellaanpa esimerkiksi mitä How to dismantle an atomic bombista sanottiin...

"(AB:n) biisit on sävellyksinä paljon heikompia, kuin esimerkiksi POP:lla tai Zooropalla (kun unohdetaan klassikot One, Even better... ja Until the end of...)."

Tästä en ole samaa mieltä. Paketti on kyllä tasaisempi POP:illa, kuin kahdella muulla, mutta juuri mainitsemiesi klassikobiisien ansiosta (mukaanlukien Mysterious ways, Ultra violet, The Fly, Acrobat) levy on klassikko.

"POP on sulavalinjaisempi ja selvästi monipuolisempi albumi. En ole keksinyt, mistä niitä POP:in arvostelijoita aina riittää.... koska bändi teki 80-luvulla useamman paljon huonomman levyn: Unforgettable Fire, Joshua Tree ja Rattle And Hum."

POP ei ole saanut kaikkien fanien hyväksyntää, koska se liikkuu niin eri alueella muihin levyihin nähden, eli koneiden osallisuus varmasti on se yksi suurimmista syistä, vaikka eihän POP olekaan mitään eurohumppajumputusta tyyliin Dr. Alban.

POP on minustakin todella hyvä ja ennenkaikkea monipuolinen levy. Koneita ei ole käytetty liikaa, ehkä liiankin varmistellen. Levy ei ollut niin vallankumouksellinen, kuin edeltäjänsä, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että levy huono olisi. Paketti onkin tasasempi kuin AB:lla ja Zooropalla. Silti ne klassikkobiisit jäivät POPilla liian vähiin, poislukien Staring at the sun, Gone ja Mofo. Ei tämä kuitenkaan haittaa, kun levyllä on puolet biiseistä hyviä ja toiset puolet todella hyviä, lukuunottamatta Miamia, jonka skippaan monesti.